keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Huippuja treenejä kaikki!

Eilen oli kyllä hyvä päivä. Ei voi muuta sanoa. Ekaa kertaa toteutettiin nyt treeniyhdistelmä agility ja koiratanssi peräkanaa. Meillä on Marian agitreenit klo 18.30-20.00, koiratanssi puolestaan 19.30-21.00. (kaiken huipuksi minulla loppuu luento 17.45, ja kuljen pyörällä ensin yliopistolta kotio ja pyörällä treeneihin, ei mikään nopea siirtymä - ihanan kiireisiä nämä tiistai-illat) Nyt ekaa kertaa siirryttiin siis agilitystä suoraan tanssimaan, onneksi välimatkaa treenipaikoilla on reilu sata metriä ;)

Ehkä hyviä treenejä lupaili jo sekin, että päästiin kyydillä paikalle, vau! Meitin agility-kaveri Jani (Jedi- ja Riina-shelttien omistaja) Toijalasta oli työhommissa maisemissa, ja halusi tietty tulla tsekkaamaan sekä Jat-tilan, että ehkä meitin treenejäkin ;) Janin kyydillä siis huristeltiin paikasta toiseen ja koirat sai odotella autossa treeneissä. Zeldalla oli taas ihan pikkusen virtaa; se haukkui taukoamatta autossa, eli melkein kolme tuntia putkeen. Joka kerta kun agilityssä hain tai vein Fionaa autoon, siellä Zelda kiljui. Ihan sama oliko yksin vai Fionan kanssa. Joku vaan halusi palavasti päästä hommiin..

Fionan aksat sujui tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Tosin mie olin varustautunut hurjalla nami-arsenaalilla: oli lihapullia, raakaa jauhelihaa, kissanruokaa ja lihatikkuja. Kunhan vaan jollain saisi koiran syömään. Yritettiin alusta saakka saada se palkattua namikipolle, ja ekalla pätkällä se tosiaan meni joka kerralla kipolle! Jes! Mie vaan olin taas turkasen myöhässä, kun ei osaa valssata niin ei osaa.. Opetellaan. Onneksi on hyvä koutsi vieressä neuvomassa ;) Fiona pysyi hanskassa koko ekan pätkän, vaikka välillä sähellettiin ja koiralla olisi ollut lukemattomia tilaisuuksia lähteä omille reissuilleen.

Toisella pätkällä se ei sitten enää mennytkään nameille. Tosin tähän saattoi olla syynä se, että namikippo oli putken jälkeen, ja Fionan putkihulluus valitettavasti tunnetaan vähän liian hyvin. Se saa putkesta niin hirmuiset kierrokset, että ei enää paljon namien syönti kiinnosta. Huvittavinta lienee vielä se, että eihän se edes meinannut mennä putkea. Kääntyili takaisin tai meni ohi, välillä toki läpikin. Näemmä pelkkä putken läsnäolo riittää..

Erittäin ilahduttavaa sen sijaan oli se, että vaikka Fiona löi taas ranttaliksi ja lähti ihan omille teilleen, se tuli kuitenkin takaisin ja seurasi miun tekemisiäni. Eikä ilmeisesti edes harkinnut viereiselle kentälle menoa! (taisi olla hyvä juttu meinata joutua bortsujen suihin) Nyt ei kyllä kummallakaan viereisistä kentistä ollut edes pahasti häiriötä, ei näkynyt ja kuulunut isoja vauhdikkaita koiria. Hyvä näin! Mie jatkoin rataantutustumista virtuaalikoiran kanssa, ja eikös Fiona pölähtänyt paikalle pomppimaan, että mitäs tää touhu on ilman meikäläistä, häh?? Sitten kun se alkoi näyttää siltä, että oikeasti seuraa minua ja keskittyy, otin sen vauhdista mukaan esteitä tekemään. Ja näin homma toimi, mahtavaa! Tämä oli oikeastaan tosi iso edistysaskel Fionalle, koska ekaa kertaa se ihan omatoimisesti itse palasi takaisin minun kanssani tekemään, vaikka hallissa oli muuta porukkaa samaan aikaan.. Ihanaa.

Kiitos Janille, nämä molemmat treenipätkät tuli myös videolle! En ole vielä edes itse kerennyt katsoa, mutta täytyy yrittää muistaa laittaa blogiin esille :)

Nyt olisi kyllä tarvinnut saada myös tanssitreenit nauhalle, sen verran upeita olivat molemmat koirat. Vaikka eipä tuolla ulkona illalla kahdeksan jälkeen enää pahemmin kuvailla. Laitoinkin treeneissä molemmille koirille heijastinliivit päälle, ihan silläkin, että itse ehkä näkee koiransa, jos ne (siis SE) päättää lähteä... Vielä tarvis jostain löytää pienet ledivalot koirien valjaisiin laitettavaksi, kun vaan muistais ostaa. Mutta niin itse treenit.

Fiona teki ekana tehtävänä neljän liikkeen sarjan. En kyllä muista enää, miten se meni, mutta taisi sisältää molempiin suuntiin pyörähdykset ja hypyn. Fiona teki aivan mahtavasti keskittyen ja virheettä. Ja mie ohjasin rauhassa ;) Tämän jälkeen työstettiin uutta liikettä, eli käsien välistä renkaasta hyppyä. Johanna palkkasi namikipolle ja ohjasti Fionaa hyppäämään, kun mie tietty pidin käsiäni renkaana. Tai itse asiassa tehtiin vain yhden käsivarren yli hyppyä, toinen käsi lisäillään vähitellen päälle renkaaksi. Hyvin sujui, tätä treeniä on vielä tässä vaiheessa paha yksin jatkaa..

Zeldassa tosiaan piisasi intoa kuin pienessä kylässä. Sen kanssa alettiin suunnitella ohjelmaa, mie kun onnistuin vihdoinkin löytämään ison mustan sateenvarjon, jippii! Vein mukanani kappaleen sanat tulostettuina, ja Johannahan suunnitteli meille käden käänteessä ensimmäisen minuutin ohjelmaan. Tosta noin vaan. Kävisipä minultakin yhtä helposti :D Nyt on ainakin tiedossa, mitä treenata Zeldan kanssa. Toki tämä on vasta raakaversio ja muutoksia voi tulla, mutta niin siinä aina käy tanssiohjelmaa tehdessä. Hyvältä kyllä vaikuttaa, mitä paperille saatiin.

Toisena pätkänä Fiona teki vielä Johannan suunnittelemat neljä liikettä, ja tässä erityisesti tarkoituksena oli treenata minun ohjaamistani. Hiiiitaasti, rauhassa, tarkkaan, mutta silti ihan pirun nopeasti ;D Fionan kanssa tosiaan ei saa tulla yhtään tyhjää ajatuskatkoa, sille pitää olla joka nanosekunti selvillä, mitä sen pitää tehdä, ja koira täydellisessä kontaktissa. Muuten se kilahtaa ja lähtee. Nyt olivat Maija ja Nuga-dobermanni samaan aikaan kentällä, niin Nugasta Fiona otti vähän häiriötä, ja karkasi pari kertaa sitä haukkumaan. Mutta tuli takaisin ja keskittyi hommiin!

Treenipätkä taisi olla hyppy - kahdeksikkoa puolitoista kierrosta jalkojen välissä - peruutus - tassun annot molempiin käsiin. Sehän sujui aivan täydellisesti. Kyllä saatiin taas hehkutusta, sekä koira että ohjaaja :) Vitsit kun ikinä koskaan saisin Fionan (ja erityisesti itseni!!) keskittymään näin hyvin tekemiseen häiriössä ja kisoissa, niin vähänkö siitä tulee hieno. Riittää vaan meikäläiselle opeteltavaa ja hurjasti töitä. Oma ohjaaminen on kaiken a ja o, ja sitä nyt treenataan paljon ja hartaudella. Kiitos taas Johannalle, joka osaa ohjeistaa ja saa minusta sen parhaan suorituksen irti.

On meillä kyllä aika pätevät vetäjät molemmissa lajeissa ja mahtavia treenejä, ei vois parempaa toivoa!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Lucky number Thirteen

Dodiin, ja sitten paneudutaan ajatuksen kera eiliseen koesuritukseen. Lopputulos oli siis 160 ja puoli pistettä, juuri ja juuri 1-pisteen raja. Nyt en edes ala jossittelemaan, kun ei oikeastaan jäänyt mitään jossiteltavaa. (jos oltais saatu tulos 159,5p, niin kyllä varmasti löytyis jossitelulle aihetta :D)



Paikalla makaaminen 8
Tuomari piti tällä kertaa alkulöpinät kehässä. Tämä on todella ärsyttävää, varsinkin alokkaassa - tai ainakin Zeldan kanssa oli. Oikeastaan Zeldan suurin kompastuskivi on kokeissa aina ollut nämä pätkät, jolloin ei tehdä mitään. Paikallaan sivulla istuminen oli hurjan vaativa suoritus. Nyt kuitenkin Zelda istui kuin nakutettu ja mahtavassa kontaktissa koko ajan. Kuten videolta näkyy, se tapittaa meikäläistä tosi tiiviist. Paitsi, juuri sillä hetkellä, kun liikkuri lopulta sanoo "käsky", vilkaisee Zelda, että mitäs siellä huutelet. Ja siltä raukalta meni ihan ohi, mitä mie sanoin.. Uusi käsky siis perään. :( Voi harmi, olis muuten ollut niin hieno.

Ja voi ihanaa, nyt on pakko hehkuttaa; Zelda otti heti lonkka-asennon!!! Ekaa kertaa se nyt näemmä hiffasi, että sen kannattaa maata toisella lonkalla, näin se pystyy makaamaan kauan. Vielä parempi, että se otti sen heti alussa. Joku tuomari tästä varmasti sakottaisi, mutta nyt ehkä jopa voisi tehdä voittajan paikalla makuuta, kun ei kiusata koiraa.. Zelda ei siis pysty makaamaan kunnon ryhdissä, joku paikka sillä ei kestä, ja se vääntelehtii ja nykii, kunnes on pakko nousta ylös. Mitä se selvästi ei haluaisi tehdä, vaan ennemmin raukka kärsii ja vetkuilee ees taas.. Mutta nyt siis makasi hienosti, pää vaan pyöri, mutta kroppa pysyi paikallaan. Jes :)

Seuraaminen taluttimetta 7
Meidän murhekryynimme tämä seuraaminen. Zeldalla kyllä putoaa vire sillä sekunilla, kun mie sanon seuraa. Se tulee mukana, mutta lopen kyllästyneen näköisenä, kävi haistelemassa teipit maassa matkan varrella, jouduin sanomaan sivu pysähdyksessä (en tiedä, kuuliko tuomari), paikka venyy ja vanuu sivulle ja taakse ja ties mihin. *huokaus* Pysyi kuitenkin mukana, ja seiska oli varsin osuva numero tästä suorituksesta. Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö (taas) opettaa seuraaminen uudestaan aivan alusta lähtien.

Liikkeestä maahan meno 6
Heti perään tätä samaa tylsää seuraamista.. Koira oli siis alivireinen ja ei niin kiinnostunut tekemisestä. Mutta tällä kertaa minä katsoin taakseni ja annoin toisen käskyn. Sillä meni maahan. En oikeastaan edes muista, mistä kaksi pistettä meni. Olisiko koira istunut ensin, vai haukahtiko se maahan menossa? No anyway, ei mikään kaunis suoritus (ja tämä olisi Zeldalla kyllä puhdas kympin liike, jos vaan saisi vireen kohdalleen)

Luoksetulo 6
Olipa nätti läpijuoksu, heh. Zelda kyllä aivan selvästi mietti matkalla, pitäisikö sen pysähtyä. Vähän himmasi, meinasi ehkä jopa haukahtaa, mutta kun mie en reagoinut mitään, niin kiihdytti takas laukkaan ja tuli hienosti sivulle. Perjantaina kun tein tämän tallilla treenatessa, Zelda oli tietty paljon korkeammassa vireessä, se heitti maahan ja haukahti pysäytyksessä. Sillä sitten jätin toisen käskyn antamatta, ajattelin että läpijuoksusta saa paremmat pisteet kuin kaikennäköisestä ylimääräisestä säätämisestä plus haukusta..

Liikkeestä seisominen 8
Ja taas se sama tylsä seuraaminen jatkuu, boooooring.. Zelda himmaili seuraamisessa, ja videolta näkee, että se ennakoi, kun liikkuri sanoo käsky. Prkl. Zeldalla ei pahemmin ole ollut tapana ennakoida. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, tyypilliseen tapaansa se käveli muutaman askeleen vielä käskyn jälkeen, ilmeisesti siitä vaan lähti pisteet.

Noutaminen 10
Zeldalta täysin perussuoritus. Olen kyllä onnellinen, että olen saanut tehtyä Zeldasta jopa noutohullun. Niin paljon kuin se aikanaan inhosi ja yökkösi kapulaa, ei tietoakaan, että olisi vahingossakaan suuhun ottanut. Huippua :) (tosin en voi ikinä antaa kapulaa liikkurille kehään sisään mennessä, Zeldahan saa siitä kierrokset, ja yrittäisi vaan päästä kapulan perään..) Nyt kun saisi tämän saman innon vielä metalliin. Hyppynoudossa ei olekaan mitään ongelmaa.

Kaukokäskyt 10
Noudossa nousi koiran into ja kierrokset niin hyvin, että kaukot oli suorastaan lastenleikkiä sen jälkeen. Keskittyminen oli täysi kymppi ja niin myös suoritus.

Estehyppy 9
Edelleen kun koiralla oli kivaa, ei hypyssäkään ollut mitään ongelmaa. Nyt oli jopa sen verran virtaa, että yksi hau pääsi ilmoille hypyssä. Muutoin olisi ollut kympin liike sekin.

Kokonaisvaikutus 8½
Kuten tuomari totesi, kokonaisvaikutus nousi koko suorituksen ajan. Eikä mikään ihme, kun ne kivat helpot liikkeet on siellä lopussa :D Onneksi näin, koska poistuttiin taas kehästä tosi hyvillä fiiliksillä, koira loistavassa kontaktissa ja intoa täynnä. Näin se pitää mennä!

Nyt voin oikeastaan ekaa kertaa sanoa, että mie tiedän jo etukäteen, miten koira käyttäytyy ja tekee. Ja osaan jopa vähän säädellä sen virettä kokeessa. Hei, me käytiin kaksi toko-koetta kahden viikon sisään, ja voisin huoletta ilmoittaa sen kisoihin vaikka taas ensi viikonloppuna! Tämä ei olisi ennen tullut kuuloonkaan. Kisojen välissä piti pitää taukoa monta kuukautta, mieluummin vuosi, jotta Zelda ehti unohtaa kisatilanteen. Sehän löi aina ihan ranttaliksi, kun tiesi, ettei saa palkkaa eikä palautetta. Mutta nyt on toinen tilanne. Niin parasta :)

Zeldan tokotavoite alun perin oli TK1. Sitten kun saatiin se, jatkettiin kuitenkin avoimeen ja saatiinkin ykköstulos heti ekasta kisasta. Joten päätin asettaa tavoitteeksi myös TK2. Se ei ollutkaan ihan niin helppo nakki, mutta nyt on tuokin hanskassa. Mitäs sitten?? Seuraava tavoite voisi olla (ei missän nimessä TK3, ei edes VOI1) tulos voittajasta. Tai ehkä jo pelkkä voittajassa kisaaminen. Jotenkin taso nousee niin hurjan tuntuisesti avosta voihin, etten oikeasti tiedä, päästäänkö ikinä sinne asti. Toisaalta voittajassa on kyllä kivoja liikkeitä, kun seuraaminen on monessa olemattomassa roolissa. Me ollaan kuitenkin vielä niin noviiseja voin liikkeiden kanssa, etten niitä ihan äkkiä uskalla kehään lähteä tekemään. Varsinkin, kun vire on mitä on, täytyisi liikkeet saada älyttömän varmoiksi koiran päähän. Katsellaan mitä tuleman pitää, ja miten treenit sujuvat.

Toistaiseksi tavoitteina olkoot rally-tokosta RTK1, sm-kisoihin osallistuminen, sekä koiratanssiohjelman kasaaminen ja kisaaminen. Näillä mennään, ehkä voivottelukin vielä joskus mahtuu kuvioihin mukaan, mutta sillä ei tosiaankaan ole kiirettä. Zelda on vaan niin paras! :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

TK1 TK2 BH Gwenda Zelda

Historian lyhin blogipostaus, mutta muuta ei nyt jaksa :D Tuomari oli äly-tiukka, Zelda oli äly-hieno ja juuri ja juuri saatiin I-tulos (160,5p). Videota ja analyysiä seuraa ehkä joskus...

Oltiin muuten toisia - Zeldan eka sijoitus sen ehkä viimeisissä toko-kisoissa, johan oli siis aikakin :D

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tokoo, agii, jälkee...!

Jos vaikka aloittaisi taas tästä ikuisuusaiheesta, eli Fionan sekoiluista. Mie alan nyt saada jonkinmoisen kokonaiskuvan pikkukoiran treenitouhuista. Jos on täysin häiriötön paikka, esimerkiksi oma kotipiha, kenttä tai tyhjä halli, Fionaa voi pitää vapaana. Se on oppinut sen verran, että vaikka riehuu, haukkuu, käy omilla kierroksillaan, pystyy se silti tulemaan takaisin hommiin. Ihan hirmu kierroksilla ja paineessa se on, mutta pysyy kasassa. Nipin napin. Onhan tämä jo aivan hurjaa edistystä, jos vertaa esim. puolen vuoden takaiseen.

Mutta, heti jos on pienikin häiriö jossain, sillä keittää yli. Ei vaan tule mistään enää mitään (jos siis vapaaksi pääsee, hihnassa sen ehkä juuri ja juuri saa pidettyä kasassa). Eilen tämä testattiin ihan käytännössä, kun käytiin treenaamassa Tamskin tallilla. Ensin tehtiin hihnassa häiriössä ja lopulta vapaana tyhjässä hallissa. Ja valitettavasti tämä nähtiin myös viime ohjatuissa treeneissä Jattilassa, kun Fiona sai taas niin pahan luokan hepulit, ettei ole hetkeen moista nähty. Loppujen lopuksi se jostain maailman pienimmästä kolosta onnistui luikertelemaan viereiselle kentälle ja oikein mahtipontisen maailmanvalloittajan elkein syöksyi kahden bordercollien kimppuun. Niinhän siinä meinasi käydä, että pikkukoirasta olisi tullut bortsujen iltapalaa tai lelurukkanen. Onneksi kerettiin saada Fiona turvaan aidan omalle puolen, ja onneksi se on niin pirun nopea ja ketterä, niin pääsi bortsuja karkuun kentällä. Mutta olipa taas lähellä piti tilanne, moneskohan Fionan hengistä tässä meni?!

Zelda puolestaan... Zelda on taas tosi hyvässä kunnossa. Sen huomaa oikeastaan kaikesta - lenkillä se menee innoissaan kärjessä vapaana, liikkuu hyvin ja selkää käyttäen, treeneissä motivaatio on huipussaan ja virtaa ja intoa piisaa. Eilen tuli taas niiiiiin ikävä agilityä Zeldan kanssa. Oikein itkettää, tuo koira olis mahtava ja se niin haluais tehdä aksaa. Tehtiinkin ilman rimoja helppo pätkä, ja suht hyvinhän se kylmiltään meni. Vaikka pääasiassa Zelda oli tekemässä tokoa. Meillä on sunnuntaina kisat ko. paikassa, niin käytiin kokeilmassa, mikä vire koirasta löytyy. Tai oikeastaan ajatuksena oli laskea liiallista virettä agilityesteiden keskellä.. Mutta mitä vielä, Zelda teki täydellisesti! Kyllä olis taas ykkösen raja paukkunut ja komeesti :D

Zeldan agipätkä. Valitettavasti tokoilua ei tullut videolle..



Olin siis eilen samalla seuraamassa Rytmi-sheltin agilitytreenejä. Ryhmä on melko samantasoinen, missä Fiona nyt käy, kun ovat kesällä aloittaneet alkeiskurssina. Koin jonkin sortin järkyttäviä flashbäkkejä noin vuoteen 2005, aikaan jolloin Zelda aloitteli agilityä. Ensinnäkin se, että kaikki ryhmän koirat ovat hallissa yhtä aikaa ja kiljuvat toistensa yli, jolloin meteli on aivan järkyttävää (on Zeldan kanssa joskus treenattu pelkässä shelttiporukassa.. Voi tuska niitä kiljukauloja). Ja vielä kamalampaa on se, että kaikki tekevät yhtä aikaa. Ohjaaja ohjaa yhtä koirakkoa, ja samalla muut voivat tehdä muilla esteillä mitä haluavat - näinhän mekin on siis joskus treenattu, mutta nyt pelkkä ajatuskin hirvittää!

Fionan kanssa ei ikimaailmassa tulisi kuuloonkaan treenata näin.. Zelda on joskus tehnyt, mutta melkein toivon, että ei olisi. Ehkä juuri ja juuri kisaavat koirat voisivat tähän malliin treenata, jos on hurjasti tilaa, mutta en varsinkaan aloittelevilla koirilla tekisi. Yhteenotot ovat todella helposti sattuvia - montakohan kertaa Zeldan kimppuun on sännännyt toinen koira kesken treenien??! Aina onneksi leikkimielellä, mutta kyllä on pieni sheltti saanut kyytiä... (onneksi Zelda ei muistele mitään) Toiseksi, ohjaajat ehtivät tekemään aivan hirmuisesti virheitä yksin treenatessaan. Samalla tulee opittua ei pelkästään itse vääriä tapoja, vaan myös opetettua ne koiralle. Ja kolmanneksi, tapaturmien mahdollisuus on hurjan suuri. Silloin kun itse olen treenejä vetänyt, se juuri olikin vaikein dilemma koko hommassa - mitä antaa ohjaajien tehdä itsenäisesti koirien kanssa, kun yksi treenaa.. Eiväthän alkeiskurssilaiset varsinkaan jaksaneet omaa vuoroa odotella, kun into tehdä oli hirmuinen. Luojan kiitos meillä on nykyisin treeneissä se kuvio, että vain yksi koira on hallissa vuorollaan, muut odottavat ulkona autoissa. (tietty viereisillä kentillä on porukkaa, mutta niihin on lähes umpinaiset väliaidat. Niin, lähes umpinaiset, kuten myös Fiona totesi..)

Fionan treenailua hallissa. Tuli vähän pitkä video, mutten jaksanut alkaa kummemmin editoida. Siellä on kaikennäköiset kömmähdykset mukana (vaikka niitähän meiän treenit pääasiassa onkin :D)



Tänäpä tehtiinkin aivan uusi juttu, nimittäin jälkitreenit!! Olen jo pitkään haaveillut lajin kokeilusta, ja nyt Mari-Miia lupautui meitä kentälle auttamaan, kivaa :) Zeldalle laji olisi siinä mielessä loistava, että se ei vaadi ihmeempiä fyysisiä ponnisteluja. Fionalle taas laji olisi aivan täydellinen, koska se vaatii keskittymistä ja koirasta lähtöisin olevaa hermojen hallintaa. Nimenomaan tämä kun Fionalla tarvis saada toimimaan, että se osaisi itse säännöstellä omat kierroksensa.

Kävin sitten ensin tallaamassa Zeldalle hyvin tiiviit kaksi jälkeä (nami joka askeleessa), ehkä reilun kymmenen metrin mittaisia. Annettiin niiden vanheta ehkä vartin verran, siinä välissä Fiona teki rauhoittumistreenejä. Ja itse asiassa oli jopa tosi nätisti! Zelda hiffasi jäljen heti ja teki kuin vanha tekijä. Videolta näkyy :) Zeldalle voisi jo huoletta vähentää namit joka kolmanteen askeleeseen ja ehkä tehdä vähän loivaa kaartakin jälkeen. Ja ehdottomasti pidempiä jälkiä (noin 50m)

Tämän jälkeen tallasin uudet kaksi jälkeä ja jätettiin ne vanhenemaan hetkeksi. Fiona teki jotain ennen kuulumatonta, kun nyt hain sen autosta kentälle: se oli hiljaa! Päästiin jopa nippa nappa kentän puolelle, ennen kuin tuli ensimmäinen hau. Pieni edistys se tämäkin, hih. Fionalla kesti hetken tajuta jälki, se olisi vaan minulle tarjoillut tekemisiä. Mutta ottipa itse hienosti kontaktia, jos ei muuta. Tajusi sekin kyllä varsin pian mistä on kyse, ja ihan omatoimisesti. Toisen jäljen Fiona teki jopa melkein paremmin kuin Zelda, tai ainakin vauhdikkaammin. Pidempää jälkeä sillekin vaan seuraavaksi..



Saas nähdä, mitä Zeldan huomisesta kisasta tulee tämän jälkeen. Lähteekö se nenä maassa nuuskuttelemaan jäljen alkua :D Sen verran jäi molemmille koirille into päälle, että eihän niiden kuonoa enää meinannut nurmikon seasta nähdä jälkien ajon jälkeen... Tätä tehdään ehdottomasti lisää!

PS. Kyllä jälki on lajinakin huomattavasti turvallisempaa kuin agility. Ohjaajalle siis! Minulla on kipeä mustelma kädessä. Joku naskalihammas puree pikkusen lujaa agitreeneissä; käsivarsista, olkapäistä, reisistä, pohkeista, mikä vaan suuhun osuu..

PPS. Tänään näkyy Talentissa tuttuja, telkku auki!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Peurunkaa ja pee är aata

No ei sentään vielä ihan PRA:ta, mutta vähän sinne suuntaan.. Koirat kävivät tänäpä Päivi Kallioniemen tutkittavana silmäpeilauksessa, ja Zeldalle tuli toisesta silmästä lausunto epäilyttävä PRA:n alku. En kuitenkaan osaa vielä tässä vaiheessa huolestua, koska ell itsekin oli varsin epäileväinen näkemänsä suhteen. Käydään siis keväällä tarkissa ja katsotaan, onko edennyt, tai ylipäätään näkyykö silloin mitään.

Mutta mitä tästä opimme - kannattaa käyttää vanhatkin koirat (vai pitäisikö sanoa erityisesti ne vanhat koirat!!) tarkastuksessa, vaikka mikään ei viittaisi siihen suuntaan, että koiralla edes saattaisi pra:ta olla. Ell sitä myöskin totesi, että suuri osa taudeista jää toteamatta, koska ne ilmenevät vasta vanhalla iällä, eikä monikaan koiriaan enää silloin tarkastuta. Käytännössä kun eivät välttämättä vaikuta mitään koiran elämään, niin jäävät tyystin huomaamatta.. Zeldallakaan ei siis suvussa ole yhtään tunnettua PRA-kantajaa. (voisihan tässä silti samalla suositella, että käyttäkääpä Zeldan lähisukulaisia tarkeissa, etenkin niitä lähemmäs 10-vuotiaita)

Fiona sen sijaan sai puhtaan paperit sekä silmien että polvien osalta, jei! :) Vielä tarvis aikaa varailla lonkkien, kyynärien sekä selän kuvauksiin ja myös sydämen voisi samalla virallisesti kuunnella. Otetaan nyt kaikki mahdollinen samalla kertaa, niin eipä sitten tarvitse jossitella. Vaikka tietysti koira muuttuu vielä vanhemmiten ja joskus voi tulla tarvetta tutkia uudemman kerran, kuten Zeldalla on todettu näitä ontumisia selvitellessä.

Silmätutkimusten jälkeen lähdettiinkin taas vaihteeksi laavulenkille ja jälleen uusiin maastoihin. Tällä kertaa käytiin Peurungassa Teklan, Vennin ja koirien kanssa. Kymmenen kilometrin lenkki siellä kierrettiin yhden makkaranpaisto-pysähdyksen voimin. Ja kivaa oli! Ja upeat maastot!! Fionakin käyttäytyi uskomattoman nätisti lähestulkoon koko lenkin. Mitä nyt yhtäkkiä metsästä kodalle pölähtänyt marjanpoimija oli maailman kamalin ilmestys, Fionan reaktio vastasi Teklan mukaan sitä, kuin maailmansota olisi syttynyt, hih :)

Viikonloppuna mie olin seuraamassa Janitan ja Jaakon agility-koulutuksia Laukaalla. Kyllä jäi aivan palava hinku päästä itse heidän oppiinsa! Jo pelkästään radan reunalla seisomalla sai hirmuisesti irti. Niin yksinkertaisia ja selkeitä juttuja, joita silti kukaan ei ole koskaan osannut tai edes tajunnut opettaa. Seuraavan kerran kun tämä parivaljakko eksyy Keski-Suomeen kouluttamaan, niin mie olen kyllä ekana paikkaa varaamassa ;)

Näitä ihania pehmeitä metsäteitä riittäisi kymmeniä ja
kymmeniä kilometrejä...

Pakollinen lenkkiposetus.

Fiona ja Viiu taas vaihteeks hippasilla. Hepulointia jatkui
myös vielä viimeisten kilometrien aikana.

Matkanvarrella kota numero 1.

Oon niin kade näistä lenkkimaastoista.. Puhumattakaan
siitä, et jotkut käy täällä ratsastamassa!

Venni yrittää juosta koirien mukana :D

Maisemia matkan varrelta..

Kota matkan varrella numero 2.

Nuotion lämmössä oli hyvä istuskella.

Ja kuten kuvista näkyy, jopa Fiona pysyi (suunnilleen)
porukassa mukana.

Ihan melkein kun pohjosessa olis.

Me juostaan aina vaan astetta kovempaa ;)

Kota matkan varrella numero 3.
Rakentelinpa vielä mielenkiintoisen kuvasarjan maksikoiran hyppyradasta (agikoulutuksessa kuvattu). Tähän voisi joku fiksu ihminen keksiä fiksun kuvatekstin siitä, miten koiran ponnistus- ja laskeutumispaikkoihin voi ja nimenomaan niihin on tarkoitus ohjauksessa vaikuttaa. Mutta jätänpä sen tekemättä :D

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hoppee ei oo häppee

P-H kennelpiirin tokon hopeajoukkue
Tehtiin melkein deja vuut. Viime syksynä piirinmestaruustokoissa Valkeakoskella onnistuttiin Zeldan kanssa säheltämään oikein kunnon teolla ja nollaamaan seuraaminen. Kaikista maailman liikkeistä seuraaminen. Loput meni kyllä hyvin ja saatiin II-tulos reilulla 150 pisteellä. Sen sijaan joukkuekaverit Toijalan seudun koirakerhosta tekivät nappisuoritukset ja voitettiin seuralle ensimmäinen piirinmestaruus kautta aikojen.

No, tällä kertaa sitten nollattiin liikkeestä maahanmeno. Varsin uskomatonta sekin. Joukkuekaverit Tampereen seudun koirakerhosta puolestaan tekivät hienot ykköstulokset, joten joukkueena saatiin hopeaa! (koko kilpailun viimeinen koira vei loppusilauksena Nokian joukkueen voittoon, onnea!) Lähestulkoon siis viime vuotinen näytelmä toistui - katsotaan vaan missä porukassa ensi vuonna haetaan kakkostulos joukkueessa ;D

Mutta itse suoritukseen.. Tulokseksi saatiin AVO2 145 pisteellä. Ei paha. Heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien huomasin toteen sen, mitä aiemmin olen kuullutkin.. Tuomari oli todella tiukka täti. Siitä kertonee jo se, että avoimen luokan yhdestätoista koirasta yksikään ei noussut paikalla makuussa, mutta vain kaksi koirista sai kympin liikkeestä. Tai ehkä sekin, että Zelda oli viidentenä vuorossa suorittamassa yksilöliikkeitä, ja hyvin vahvasti muistaakseni ensimmäinen koira, joka sai mistään liikkeestä kymppiä. Tai myös sekin, että yhdestätoista koirasta vain kolme sai ykköstuloksen (parhaat pisteet 166). Ei siis ollut mikään lasten leikkikehä tämä kisa ;)

Mie en edelleenkään ymmärrä, millä saisin koiran toimimaan kisoissa.. Meille käy aivan joka kerta joko niin, että koira on liian ylivireessä - haukkuu, komentaa minua, karkailee kesken liikkeen juoksemaan ympäri kenttää ja liikkeiden välissä yrittää lähteä huitelemaan - TAI koira on aivan liian alivireessä. Ei ota mitään kontaktia, jää paikoilleen seuraamisessa, ei reagoi käskyihin, haistelee maata... Kaikki on nähty ja koettu. Kertokaa joku, millä ihmeen taikasanalla saan vireen kohdalleen kokeissa?! Itse asiassa mietinkin ennen kehään menoa, että pitäisiköhän minun nyt nostaa tätä koiran virettä, vai olla tosi tyyni ja cool eikä vahingossakaan innostaa koiraa??! Aaaargh.

Tällä kertaa oltiin siis alivirireisiä. (toisin kuin viime kokeessa, josta laitoin videon blogiin, siellä käytiin liikaa kierroksilla). Seuraaminen lähti tosi tahmeasti käyntiin, ja kun meille ne kaikkein vaikeimmat liikkeet ovat heti ensimmäisinä, tuntui kokeen alku aivan kamalalta. Sen jälkeen, kun nollattiin maahanmeno, mie heitin kaikki hanskat tiskiin ja yritin vaan saada Zeldaan intoa. Ja se kannatti, koska tästähän lähti kivojen liikkeiden sarja. Kaukokäskyt - hauska liike, ei sisällä seuraamista. Nouto - hauska liike, ei sisällä seuraamista. Ja hyppy - edelleen hauska liike, ei sisällä seuraamista. Nämä menivätkin hyvin ja koirakin alkoi oikeasti toimia. Ehkä tästä innostuneena tuomari antoikin meille yleisvaikutelmasta ysin - uskomatonta!! :D Zeldan ensimmäinen laatuaan, jos en ihan väärin muista. Ei tässä siis voi olla mitään muuta kuin iloinen :)

Toinen hyvä syy iloita on se, että päästään vielä käymään ainakin yhdessä avoimen kokeessa. Itse asiassa se on ollut tavoitteena aina vuoden alusta lähtien, sillä Hämeen shelttien toko-cupissa lasketaan mukaan kolmen kisan tulokset, ja meillä on joka vuosi ollut vain kaksi kisaa käytynä. Jos nyt ensimmäistä kertaa saataisiin kolme kisaa kasaan, ja sehän ei olisi onnistunut, jos nyt oltaisiin ykkönen napattu.

Joopa joo, jos lopettaisin tämän sönköttämisen ja annetaan videon puhua puolestaan (kiitos Janille videoinnista):



Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
Luoksetulo: 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5
Noutaminen: 9,5
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 8,5
Kokonaisvaikutus: 9

ps. Ja koska jossittelu on ihan hirmu kivaa, niin nyt on ihan pakko jossitella!! JOS olisin edes vilkaissut taakseni liikkeestä maahanmenossa, olisin huomannut, että koira jäi seisomaan ja tietty antanut toisen käskyn, jolloin oltaisiin (luultavasti) saatu liikkeestä kasi ja näin ollen oltaisiin saatu I-tulos ja myös voitettu piirinmestaruusjoukkuekisa! Mutta mitäpä se auttaa, ei tullut pieneen mieleenkään, että Zelda EI menisi maahan. Ehkä silti ensi kisoissa kurkkaan ihan vaan varmuuden vuoksi, hih :D

pps. Oli oikeesti aika kivaa, ja loppukoe meni oikeesti hyvällä draivilla läpi, kun mie en enää jännittänyt ja koirakin alkoi herätä. Näitä lisää, ja seuraavia kisoja katsellessa :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Peräluukku täynnä palkintoja

Kaikki alkanee olla valmista huomista piirinmestaruustoko-koetta varten.. Tai en minä itseni ja koiran valmiudesta tiedä, jotenkin on vielä kisafiilis ihan kateissa, kun on vaan miettinyt kisojen järjestämistä. En ole edes treenannut mitenkään järkevästi näitä loppupäiviä, joten katsotaan, mitä tuleman pitää. Saadaanko vielä huomennakaan kisatunnelmaa kasaan..?

Vaikka mitäpä sitä enää kisailemaan lähtisi, kun on jo auto täynnä pyttyä ja pokaalia :D Jotenkin onnistuin nakittamaan itseni "palkintovastaavaksi", joten nyt löytyisi vaikka muille jakaa leluja ja herkkuja ja lahjakortteja, hih.

No ehkä kuitenkin vien ne aamulla kisapaikalle ja itken sitten illalla, kun en pitänyt mitään itse ;) Ei nyt loppuviimeeksi saatukaan Toijalan seudun koirakerhosta joukkuetta kasaan (kun Päivi ja Riina jänistivät), joten ollaan Zeldan kanssa TamsKin joukkueessa mukana. Toivottavasti ei onnistuta sössimään jotakin, kuten viime vuonna (seuraaminen nollille!!), vaikka voitettiinhan me silti mestaruus, kiitos huippujen joukkukamujen :)

Koirilla on ollut varsin pitkä päivä, kun tietty ne olivat samalla mukana kentällä viime hetken järjestelyissä ja treenaamassa. Fiona teki taas temput ja sai kilarit, mutten jaksa alkaa sitä edes selittämään. Oli tarkoitus tehdä pieni agiharjoitus, mutta pikkukoira poisti itse kaikki mahdollisuutensa siihen, tehtiin siis tylsää hihnatreeniä. Opeteltiin myös rauhoittumista (Canis-lehden artikkeleiden ohjeiden mukaan, suosittelen) ja uskomatonta mutta totta, heti huomasi edistymistä pikkukoirassa!! Ensimmäisillä kerroilla kun siirryin kentän laidalle pöydän ääreen istumaan, Fiona tietty huusi, hyppi ja vinkui takaisin kentälle - tai parkkikselle, kun siellä oli porukkaa. Mutta vikoilla kerroilla sen häntä laski alle selkälinjan ja koira seisoi hiljaa paikallaan! Aivan uskomatonta, koska edes lenkillä juurikaan koskaan Fiona ei malta häntäänsä laskea. Se on aina säpäkkänä valmiina säntäämään minne nenä näyttää. Jes, tästä se lähtee! Ja taas kerran pakko hehkuttaa meitin ihanaa kenttää, se on juuri täydellinen paikka muun muassa näille tauokoharjoituksille :)

Viime kesänä koirat saivat leikkiä Wimma-bortsun kanssa kentällä pariin otteeseen. Wimma kisaa evl:ssä ja oli viime vuonna mukana meitin joukkueessa (tai siis Jaanahan tuon koko joukkueen kasasi ja nyt on pääjehuna kisoja järkkäämässä ;)). Viime kesän jälkeen eivät koirat olekaan tavanneet. Wimman laumaan on myös liittynyt nyt 13-viikkoinen Trixie-bortsu, päästettiin siis koirat keskenään leikkimään.

Fiona ja Wimma vuosi sitten.
Ja vallan hauskaahan niillä taas oli :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Miten opettaa kontaktit - tilannekatsaus

Yllättäen tämän blogin luetuimmaksi tekstiksi on noussut viime tammikuussa kirjoittamani pohdinta Miten opettaa kontaktit?? Jos olisin tuon silloin tajunnut, olisin ehkä kirjoittanut vähän selkeämmän ja paremmin jäsennellyn pohdinnan eri menetelmien plussista ja miinuksista - ainakin itse kun nyt luen jutun, on se yhtä sillisalaattia :D (paras anti taitaakin olla vasta kommenttien puolella..)

Nyt olisikin korkea aika tehdä tilannekatsausta siitä, mihin on edetty. Pidin oman pääni ja linjani, ja puhtaasti sheippailemalla olen kontaktit opettanut. Ei olla käytetty hihnaa, ei olla käytetty kosketusalustaa, ei avustajaa eikä namikippoa. Pelkkä koira, ohjaaja ja naksutin. Ja tällä hetkellä mennään tässä:


(videolla on valitettavasti ääniraita sekaisin, joten poistin äänet. Täytyy kuvata pian uusi, jossa kuuluu myös käskyt kohdillaan..)

Tämä oli ensimmäinen treenikerta, kun minä jatkan liikettä ja koira jää paikalleen. Tähän saakka on aina lähdetty yhdessä, sillä näytän noin hapuilevalta alkuun :D Itse asiassa tajusin vasta, etten ole lainkaan opettanut Fionalle, että onoffiin tulee jäädä, vaikka mie lähtisin. Se jouduttiin siis treenaamaan ihan erikseen vasta myöhemmin. Käytännössä tähän on päästy näin:

1. Sheippaa koira nostamaan takajalat erillisen alustan päälle. Minä aloitin matalasta kirjasta. Sen jälkeen siirryin korkeampaan kirjaan, jonka jälkeen lautapeliin. Tästä jatkoin paksuun sohvatyynyyn, joka oli sohvaa vasten pystyssä. Siis jo lähes pystysuora pinta. En puhunut sanaakaan koiralle treenin aikana.
Video!

2. Tee-se-itse menetelmällä kehittele jonkinnäköinen puomin alastulo. Mie hyödynsin vanhan kirjahyllyn tason, johon liimasin kiinni liukuestematon. Toimii. Ota tämä treenialustaksi, ja jatka naksuttelua siitä, että koira siirtää takajalat alastulon päälle. Edelleenkään ei puhetta, käsiohjausta, tai muitakaan vihjeitä. Koira tekee kaiken itse.
Video!

3. Liitä mukaan käskysana. Aina kun koira siirtyy onoffiin, sano sille sama käsky. Lukuisien toistojen jälkeen (useampi sarja usealla toistolla) ala sanoa käsky ennen kuin koira menee itse onoffiin. Kun koira selvästi ymmärtää sanan ja reagoi saamaansa käskyyn, siirry seuraavaan vaiheeseen.

4. Nosta koira alastulolle, ja sano sille sama käskysana. Kun koira siirtyy itse onoffiin, naksauta ja heitä palkka.
Video!

5. Siirrä sama käytös puomin kontaktille. Nosta se alastulolle, anna käsky ja naksauta onoffista. Jossain näillä main aloin liittää mukaan vapautuskäskyn (en tiedä, onko sillä ollut mitään merkitystä).

6. Vie koira aina vaan kauemmas ja kauemmas puomilla.

7. Fionalla alkoi puomille siirtyessä nousta kierrokset sen verran pahasti, että tarvittiin lisää malttia onoffiin. Vaikka se osasi jo koko puomin, tein välillä niin, että otin pelkkää alastuloa, seisoin itse puomin edessä ja palkkasin onoffiin. Samoin tehtiin niin, että tulin mukana alastulon ja palkkasin onoffiin. Käskyllä vapautus.
Video!

8. Lopulta koko puomin suoritus. Edelleen pysähdyin viereen, palkkasin onoffiin ja käskyllä liikkeelle.
Video!
(huijasinpas, Fionalla on ollut hihna. Mutta sitä ei ikinä ole käytetty koiran ohjaamiseen kontaktilla! Se on ollut vain henkisenä tukena hidastamassa vauhtia ja laskemassa kierroksia)

8. Tässä vaiheessa tajusin, että koira ei osaa jäädä onoffiin, kun ollaan aina lähdetty yhdessä. Vaikka samalla olen sanonutkin vapautuskäskyn. Otettiin siis uutena treeninä kontaktilla odottaminen. Tässä palasin kohtaan kaksi, eli annoin koiran itse siirtyä maasta rakentamalleni "puomille". Naksautin ja sanoin odota, sekä aloin itse liikkua ympäriinsä. Palkkasin välissä onoffille, jatkoin itse liikkumista ja huusin mennään. Näin tehtiin muutama toisto, ja siellähän se pysyi hienosti. Tästä jatkoin nostamalla alastulolle, naksautin onoffista, käsky odota ja oma liikkuminen jatkui. Ja tämän siirsin lopulta kokonaiselle puomille, mikä näkyykin nyt ekaa kertaa treenattuna ensimmäisessä videossa.

Toiveena on ehdottomasti päästä odota sanasta pian eroon. Uskon kyllä, että nyt kun koira tajusi, että sen pitää jäädä onoffiin, ei sitä enää kauaa tarvitse käyttää. Kun vaan itse muistaa maltilla lisätä omaa ohijuoksuvauhtia ;) Tästä jatketaan ja tilannekatsausta seuraa taas jossain vaiheessa!

ps. Ai niin, tietysti koiralla on myös käskysana puomille, jonka sanon ennen estettä, sekä käskysana onoffiin, joka on ollut aina mukana kohdasta kolme lähtien. Nämä toivon voivani myös häivyttää yhdeksi käskyksi, jottei alastulolla tarvisi enää kisoissa antaa erillistä käskyä kontaktille.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syke vähintään 250

Ja taas kerran päästään tähän ihanaan samaiseen aiheeseen, kun Fionalla "vähän" keittää. Ja luojan kiitos taas kerran kaikki säilyivät hengissä ja vahingoittumattomina. Fionalla jos jollain on ne kuuluisat kissan yhdeksän henkeä, vaikka onkin koira. Onneksi on, mie en kestäis, jos sille jotain tapahtuis. Sainpa taas muistutuksen, kuinka varovainen tuon koiran kanssa tarvii olla..

Oltiin taas Jarin ja kelppareiden kanssa liikenteessä, tällä kertaa reissu suuntautui Korpilahdelle Vaarunvuoren maisemiin. Lenkkipolulle lähtevä parkkipaikka on ihan ison tien vieressä, eikä siinä kohtaa ole näkyvyyttä kovinkaan pitkälle kumpaankaan suuntaan. Autoja kulkee suht harvakseltaan, mutta menevät sitten sitäkin lujempaa, olikohan tuossa kohtaa 80km/h nopeutena?

Sain koirat autosta ulos ongelmitta, molemmat riekkuvat aina, kun ne ottaa pihalle, oli paikka ja aika mikä tahansa, mutta ei Fiona mitenkään normaalia enempää näyttänyt ohi ajavista autoista kierroksia saavan. Enemmänkin muista vieraista koirista parkkipaikalla - porukkaa oli samaan aikaan lenkkeilemässä kuin pipoa.

Jotenkin sitten onnistuin siinä koirien hihnoja selvitellessäni päästämään irti Fionan hihnasta ja se putosi maahan. Kuin hidastetussa filmissä tajusin itse, että Fiona on irti ja samalla Fiona alkoi kässätä, että miehän oon vapaana... En ihan ehtinyt astua remmin päälle, kun kaveri läks. Se pinkoi niin lujaa kuin ikinä pienistä kintuista lähtee pitkin autotietä. Huusi ja juoksi suoraan eteenpäin mistään mitään välittämättä. Niin kuin se aina tekee kun kilahtaa.

Enpä taas voi muuta todeta, kuin luojalle suuri kiitos, että yhtäkään autoa ei tullut sillä hetkellä kummastakaan suunnasta. Se olisi ollut aivan varmasti pikkukoiran lorun loppu. Ja luojalle kiitos myös siitä, että juuri ennen kuin Fiona oli katoamassa mutkan taakse, se päättikin kääntyä takaisin. Saman tien kun huomasin, että Fiona näkee minut, niin minähän läksin. Painoin täysillä metikköön Zeldan kanssa ja edelleen huusin Fionaa. Sieltähän se pikkupirulainen kiisi sata lasissa meidän perässämme metsään ja täysillä ohi polkua pitkin. Varmaan pari sataa metriä se juoksi edelle metsäpolkua (haukku vaan kuului kaukaa..), kunnes tuli takaisin. Ja mie sain napattua remmistä kiinni. Voi tuska kuinka kauan sydän pamppaili tilanteen jälkeen..

Itse asiassa koirat joutuivat kulkemaan koko lenkin hihnassa, kun oli niin paljon porukkaa liikenteessä. Ja varsinkin koiria, yhden lenkin aikana nähtiin noin kymmenen eri koiraa. Että kannattaa vaan lähteä metsään lenkille, jos haluaa pitää koiria irti. Tai sitten ei ;) Mahduttiin sentään nuotiolle makkarat paistamaan.. Jopa Fiona oli suht nätisti, vaikka oli vieraita koiria samaan aikaan paikalla. Vaikka itse asiassa Fionalla keitti yli koko lenkin ajan, vähän väliä oli pakko kiljua hihnassa ja yrittää päästä juoksemaan. Ehkä teki sille ihan hyvää tämä remmilenkki metsässäkin.

Jos mennään uimaan, niin sit kans mennään eikä meinata.

Kettu varmistaa, että Fiona pääsee ylös suolammesta..

Ja uudestaan! (kittiputki ja kuvaaja ei ihan tilanteen tasalla..)

Do-jo-joing....

Vaarunvuoren maisemissa.

Kuten myös.

Nuotio ja... pilviä ylösalaisin?


Joku hullu pikkuapina luulee saavansa makkaraa.
Makkara, yök, kamalaa, kuka semmosta huolis..?
(no okei, sille on sanottu käsky ei ota ;))



Että semmonen lenkki tällä kertaa. Parin päivän päästä meillä alkaakin Fionan kanssa agilityt Marian ryhmässä - innolla ja kauhulla odotellen! :D