Käytiin Fionan kanssa kahdestaan kentällä kastumassa. Tai ei me toki kaksin oltu, kun muutakin porukkaa oli treenaamassa. Ja mikä hauskinta, pk-puolen harrastajat olivat tekemässä agilityä, kun menin kentälle, hih :D Mahtavaa! Harmi kun Fionan kanssa ei nyt juurikaan aksaa kannata harrastella, muutoinhan saataisiin pian joka viikonlopulle innokasta treeniseuraa. Kun kerta taivaalta tulee vettä lumen sijaan, pysyy kenttäkin käyttökelpoisena.
Kyllä huomasi taas koirasta, ettei se ole hetkeen kentällä käynyt. Ei se toki laisinkaan niin paha ollut kuin aikanaan (ja oli myös kiinni koko ajan), muttei tietoakaan siitä intensiivisestä keskittymisestä, mitä se kotona esittelee. Ei siis oikeastaan tehty juurikaan mitään. Fiona piippasi, huusi ja teki vähän jotain vähän sinne päin. Luoksepäästävyyttä saatiin sentäs treenattua, kun tosiaan oli muitakin paikalla. Kiitos!
Häiriötreeniä oli myös tarkoitus ottaa, ja otettiinkin, mutta oli jo vähän liian haasteellista Fionalle, kun muutenkin oli sen verran häslä. Vieras sakemanni oli vaan kentällä samaan aikaan treenaamassa, sen kummemmin revittelemättä tai Fionaan huomiota kiinnittämättä, mutta pitihän sillekin yrittää raivota. Lopuksi käytiin vielä muutaman kymmenen metrin päässä syömässä namia ja sain kuin sainkin Fionan pidettyä hiljaa (ja se edelleen SÖI nameja), mitään muuta kuin paikalla istumista siltä vaatimatta. Edetään me kyllä ihan pirun hitaasti, mutta pääasia lienee se, että ylipäätään edetään..
Ilman häiriökoiria otin vielä noin kymmenen toistoa puomin kontaktilla. Alkuun niin, että seisoin paikallani vastaanottamassa ja kannoin koiran alastulolle. Vähitellen lisäsin matkaa ja omaa liikettä, lopulta tehtiin koko puomi ja itse vielä juoksin ohi kontaktista. Jäi joka kerta onoffiin, jes! Tosin koko puomin juostuaan huusi vihaisena kontaktilla, otti pikkusen pikkukoiraa pattiin jäädä sinne päähän seisomaan. Mutta pysyi kuitenkin :) Tosin jos jo nyt pelkällä yksittäisellä puomilla, ja minun juostessani hyvin rauhassa ja maltillisesti ohi, nousee kierrokset tähän malliin, niin millä ikinä saan sen suorittamaan kontaktit kisoissa?! En millään. Tai ehkä me aletaan kisaamaan vasta 10-veenä ja sitä ennen on jo tarpeeksi paljon toistoja alla...
Kisoista puheenollen, Fionan siskolikka Siro aloitti kisauransa viikonloppuna ja nappasi heti ekalta radalta nollan!! Onnea hurjasti! :D Varmaan pikapuoliin myös Raiku-veli starttailee virallisissa..? Me ei kyllä ihan hetkeen samaan pystytä, hih :)
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
perjantai 25. marraskuuta 2011
Tuumasta toimeen
On ne molemmat vaan kauniita otuksia :)
Ja vielä pari otosta Fionan uudesta liikkeestä. Jos saisi tästä loppu- tai alkuasennon mahdollisesti joskus valmistuvaan ohjelmaan.. :) Nyt tarvis oikeestaan keksiä, minkä liikkeen seuraavaks ipanalle opettais, kun ei näillä olemassa olevillä vielä ihan ohjelmaa kasata. Hmm..
Ja vielä pari otosta Fionan uudesta liikkeestä. Jos saisi tästä loppu- tai alkuasennon mahdollisesti joskus valmistuvaan ohjelmaan.. :) Nyt tarvis oikeestaan keksiä, minkä liikkeen seuraavaks ipanalle opettais, kun ei näillä olemassa olevillä vielä ihan ohjelmaa kasata. Hmm..
Blogi - mikä se on?
Onko meillä sellainen? Kuuluuko sinne kirjoittaa jotain, mitä? Kisakuulumisia, niitä halutaan aina lukea. Ja treeneistä, niissä kun sattuu ja tapahtuu, etenkin kämmäilyjä on aina kiva kuulla, eikö? Mutta entä jos ei ole kisannut, eikä ole treenannut?? Sen sijaan on sitten varmastikin käyty kimppalenkeillä, tai jossain muissa kivoissa jutuissa? Vähintään on otettu uusia, hienoja kuvia tai väkerretty videoita.
Ei ei ei, me ei olla tehty yhtikäs mitään! Nyyh. Tulkaa nyt joku ottamaan minua niskasta kiinni! Ei tosiaan oltu tanssi- ja agitreeneissäkään viimeksi, eikä olla ensi viikollakaan menossa. Sen siitä saa, kun jumahtaa tänne Toijalaan. Kaiken huipuksi kentällä voisi käydä vaikka joka päivä, kun ei ole lumiakaan tullut, mutten vaan saa aikaiseksi kävellä sinne yksin, ja auto on käytössä vasta iltaisin. Booring..
Tai toki Fionan kanssa voisi treenailla aksajuttuja omassa pihassa vallan mainiosti. Se varmasti olisikin sille paras paikka tehdä agia, kun häiriö on käytännössä olematonta. Mutta en minä voi sen kanssa tuossa pihassa treenata - koiran huuto on aivan valtaisaa. Jos meitin isä kuulisi, niin Fiona ei varmaan saisi enää ikinä astua ovesta pihallekaan. Se ei kestä yhtään, että Fiona päästää pihassa edes yhden haukun. Ja niitä kyllä tulee ihan muutenkin. Hitsi kun asuisi jossain keskellä korpea :( Tokojuttuja voi tietty pihassa tehdä, mutta se on tylsää. Ja märkää.
Ollaan me sentäs välillä jotain sisällä koitettu tehdä. Muun muassa opeteltu uutta liikettä, jossa Fiona nostaa takajalat minua vasten, kun itse olen polvillani. Kivasti on alkanut jo hoksata, kädellä toki täytyy vielä ohjata, mutta tietää selvästi, mitä tekee ja hyvin peppu nousee. Täytyykin pyytää joku ottamaan kuva, itse kun on vähän hankala tätä liikettä kuvata.
Mitäpä sitten muuten.. Zelda on tosi hyvässä kunnossa. En ole sitä juurikaan nyt taas hieronut, mutta ei tunnu olevan tarvettakaan. Venyy hyvin joka suuntaan, liikkuu nätisti selkää käyttäen ja on muutoinkin reipas ja vetreä. Ihanaa! Shelttiyhdistys muuten haluaa kustantaa Zeldalle uuden silmätarkin vuoden päästä, jei. Olisihan minä sen tietty itsekin vienyt, mutta eipä se haittaa, jos joku muu sen maksaa :) Muffy kävikin jo uusinnassa, ja uusi ell ei löytänyt PRA:ta. Silloin kun kävivät Zeldan kanssa, oli tarkastaja sitä mieltä, että Muffylla oli selkeämpi ja pidemmällä kuin Zeldalla, joten mitä tästäkin voimme päätellä. En edelleenkään usko, että Zetalla PRA:ta olisi, mutta tietty täytyy tarkastaa. Ja mieluummin vasta myöhemmin, jotta tauti ehtii edetä havaittavaksi saakka, JOS siellä jotain on.. (mieluummin lausunto sairas sairaalle koiralle kuin virheellisesti terve)
Käytiin eräänä iltana Sirin ja koirien kanssa metsässä lenkillä. Siis illalla. Ja metsässä. Hyi! Oli meillä tietty otsalamput, mutta olipa kamalaa kulkea märässä ja pilkkopimeässä, vielä paikoitellen pitkospuita pitkin. Jostain kumman syystä Fionakin pysyi harvinaisen hyvin porukassa mukana :D Ei kyllä tarvinnut katsella muualle kuin tiiviisti maahan eteenpäin tai koiria, vahingossa kun alkoi vilkuilla sivuille metsän keskelle... Iik!
Seuraava etappi taitaa olla rally-tokokisat Zeldan kanssa - vihdoinkin avoimessa luokassa, jee. Ja siitä parin päivän päästä Zeldasta tulee virallisesti vanha. Vaikka minä en sitä suostu uskomaan hetkeäkään - ikä on vaan numeroita. Fionalle puolestaan tarvis löytää paikka kuvauksiin. Lonkat, selkä ja kyynärät nyt ainakin on tarkoitus tarkastaa, ehkä samalla myös sydämen kuuntelu virallisesti. Vähän jänskättää, mutta toki ne täytyy tsekata, kaikilta sisaruksilta onkin jo tarkastettu skaalalla A-C. Katsotaan ja odotetaan, mikä kirjain pikkukeijulle langetetaan, kun nyt ensin kuviin saakka selvittäisiin.. :)
Koirilla kyllä riittää seuraa ja tekemistä täällä Toijalassa. Oikeastaan aina on joku kotona, ja leikittäjiä riittää. Joten eipä sillä niin väliä, vaikka treenit on jääneet vähemmälle, tilalla kun on kaikkea muuta tohinaa..
Ei ei ei, me ei olla tehty yhtikäs mitään! Nyyh. Tulkaa nyt joku ottamaan minua niskasta kiinni! Ei tosiaan oltu tanssi- ja agitreeneissäkään viimeksi, eikä olla ensi viikollakaan menossa. Sen siitä saa, kun jumahtaa tänne Toijalaan. Kaiken huipuksi kentällä voisi käydä vaikka joka päivä, kun ei ole lumiakaan tullut, mutten vaan saa aikaiseksi kävellä sinne yksin, ja auto on käytössä vasta iltaisin. Booring..
Tai toki Fionan kanssa voisi treenailla aksajuttuja omassa pihassa vallan mainiosti. Se varmasti olisikin sille paras paikka tehdä agia, kun häiriö on käytännössä olematonta. Mutta en minä voi sen kanssa tuossa pihassa treenata - koiran huuto on aivan valtaisaa. Jos meitin isä kuulisi, niin Fiona ei varmaan saisi enää ikinä astua ovesta pihallekaan. Se ei kestä yhtään, että Fiona päästää pihassa edes yhden haukun. Ja niitä kyllä tulee ihan muutenkin. Hitsi kun asuisi jossain keskellä korpea :( Tokojuttuja voi tietty pihassa tehdä, mutta se on tylsää. Ja märkää.
Ollaan me sentäs välillä jotain sisällä koitettu tehdä. Muun muassa opeteltu uutta liikettä, jossa Fiona nostaa takajalat minua vasten, kun itse olen polvillani. Kivasti on alkanut jo hoksata, kädellä toki täytyy vielä ohjata, mutta tietää selvästi, mitä tekee ja hyvin peppu nousee. Täytyykin pyytää joku ottamaan kuva, itse kun on vähän hankala tätä liikettä kuvata.
Mitäpä sitten muuten.. Zelda on tosi hyvässä kunnossa. En ole sitä juurikaan nyt taas hieronut, mutta ei tunnu olevan tarvettakaan. Venyy hyvin joka suuntaan, liikkuu nätisti selkää käyttäen ja on muutoinkin reipas ja vetreä. Ihanaa! Shelttiyhdistys muuten haluaa kustantaa Zeldalle uuden silmätarkin vuoden päästä, jei. Olisihan minä sen tietty itsekin vienyt, mutta eipä se haittaa, jos joku muu sen maksaa :) Muffy kävikin jo uusinnassa, ja uusi ell ei löytänyt PRA:ta. Silloin kun kävivät Zeldan kanssa, oli tarkastaja sitä mieltä, että Muffylla oli selkeämpi ja pidemmällä kuin Zeldalla, joten mitä tästäkin voimme päätellä. En edelleenkään usko, että Zetalla PRA:ta olisi, mutta tietty täytyy tarkastaa. Ja mieluummin vasta myöhemmin, jotta tauti ehtii edetä havaittavaksi saakka, JOS siellä jotain on.. (mieluummin lausunto sairas sairaalle koiralle kuin virheellisesti terve)
Käytiin eräänä iltana Sirin ja koirien kanssa metsässä lenkillä. Siis illalla. Ja metsässä. Hyi! Oli meillä tietty otsalamput, mutta olipa kamalaa kulkea märässä ja pilkkopimeässä, vielä paikoitellen pitkospuita pitkin. Jostain kumman syystä Fionakin pysyi harvinaisen hyvin porukassa mukana :D Ei kyllä tarvinnut katsella muualle kuin tiiviisti maahan eteenpäin tai koiria, vahingossa kun alkoi vilkuilla sivuille metsän keskelle... Iik!
Seuraava etappi taitaa olla rally-tokokisat Zeldan kanssa - vihdoinkin avoimessa luokassa, jee. Ja siitä parin päivän päästä Zeldasta tulee virallisesti vanha. Vaikka minä en sitä suostu uskomaan hetkeäkään - ikä on vaan numeroita. Fionalle puolestaan tarvis löytää paikka kuvauksiin. Lonkat, selkä ja kyynärät nyt ainakin on tarkoitus tarkastaa, ehkä samalla myös sydämen kuuntelu virallisesti. Vähän jänskättää, mutta toki ne täytyy tsekata, kaikilta sisaruksilta onkin jo tarkastettu skaalalla A-C. Katsotaan ja odotetaan, mikä kirjain pikkukeijulle langetetaan, kun nyt ensin kuviin saakka selvittäisiin.. :)
Koirilla kyllä riittää seuraa ja tekemistä täällä Toijalassa. Oikeastaan aina on joku kotona, ja leikittäjiä riittää. Joten eipä sillä niin väliä, vaikka treenit on jääneet vähemmälle, tilalla kun on kaikkea muuta tohinaa..
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Uusi ulkoasu
Tylsyyksissäni väsäilin blogille uuden ulkoasun. Ajatuksena oli kyllä tehdä talvisempaa luukkia, mutta Fiona on kaikissa talvikuvissa niin pikkuvauvan näköinen, että päädyin sitten viime kesän otoksiin..
Tämä ulkonäkö tuskin tulee kauaa kestämään, kunhan saadaan lumet maahan ja uusia kuvia, niin täytyy vaihdella talvisempi kokonaisuus :) Muutenkin tuli jotenkin tosi sekavan näköinen. Ei hyvä.
Mitään ihmeitä me ei ollakaan touhuttu. Koirilla on kyllä löysää elämää, ei muuta voi sanoa ;)
Tämä ulkonäkö tuskin tulee kauaa kestämään, kunhan saadaan lumet maahan ja uusia kuvia, niin täytyy vaihdella talvisempi kokonaisuus :) Muutenkin tuli jotenkin tosi sekavan näköinen. Ei hyvä.
Mitään ihmeitä me ei ollakaan touhuttu. Koirilla on kyllä löysää elämää, ei muuta voi sanoa ;)
tiistai 15. marraskuuta 2011
Tallivideo
Ekaa kertaa olivat molemmat koiruudet yhdessä tallilla mukana. Nuo varmaan vihaavat koko paikkaa - märkää, kuraista, pilkkopimeetä, kylmää, isoja hevosia, pieniä pelottavia kissoja, hyi kauheeta. Noei, vallan nätisti ne siellä taas olivat. Zelda on niin paljon talleilla käynyt, että eipä sitä mikään hetkauta. Ja olis Fionankin korkea aika oppia ;)
Näin tiivistetysti reissun saldo:
Pahoittelen videossa jatkuvasti vilkkuvaa tekstiä. Ärsyttävä. Jostain syystä en enää saa digikameran videoita toimimaan Windowsin ohjelmien kanssa, enkä pysty editoimaan videoita Movie Makerilla. Latasin sitten ensihätään netistä ensimmäisen vastaan tulleen videoeditorin ja sillä räpelsin jonkunnäköisen pätkän. Näköjään kokeiluversion ihanuutena tuli vielä punainen vilkuttava teksti. En suosittele ;)
Näin tiivistetysti reissun saldo:
Pahoittelen videossa jatkuvasti vilkkuvaa tekstiä. Ärsyttävä. Jostain syystä en enää saa digikameran videoita toimimaan Windowsin ohjelmien kanssa, enkä pysty editoimaan videoita Movie Makerilla. Latasin sitten ensihätään netistä ensimmäisen vastaan tulleen videoeditorin ja sillä räpelsin jonkunnäköisen pätkän. Näköjään kokeiluversion ihanuutena tuli vielä punainen vilkuttava teksti. En suosittele ;)
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Trallala laa...
Näin meillä jumpataan:
Tästä olis vallan helppoa vääntää koiratanssiliike, kun vaan kääntää sen niin päin, että koira nostaisi takajalat minua vasten, kun itse olen polvillani. En vaan ole saanut aikaiseksi tätä tehdä. Voisi olla kyllä Fionalle varsin kiva loppu-/alkuasento ohjelmaan, kun muuten sillä on (tietty) sen verran alkeistasoa vielä nuo liikkeet. Katsellaan...
Ja koska miun elämäni on taas täynnä hevosia, ja koska videoita on kiva jakaa, niin laitetaan nyt yksi heppavideo vaihteeksi :) (älkää järkyttykö, nimim. puska-tätiratsastaja)
Eipä tässä mitään asiaa ollut, kunhan jutustelen illan ratoksi. Ei sitä aina jaksa olla niin analyyttinen :D
 |
| Kylläpä sama koira näyttää erilaiselta pokkarilla.. |
 |
| .. ja järkkärillä kuvattuna. |
 |
| Tosin ekassa kuvassa oli salama. Vaikeeta muuten kuvata ja ohjata ja palkata samalla. |
Ja koska miun elämäni on taas täynnä hevosia, ja koska videoita on kiva jakaa, niin laitetaan nyt yksi heppavideo vaihteeksi :) (älkää järkyttykö, nimim. puska-tätiratsastaja)
Eipä tässä mitään asiaa ollut, kunhan jutustelen illan ratoksi. Ei sitä aina jaksa olla niin analyyttinen :D
torstai 10. marraskuuta 2011
Fiona reenaa
Videon juttujen ja kaiken muun lisäksi Fionan kanssa on tehty paljon kuivaharjoitteluna sylkkäreitä ja poispäin käännöksiä. Kotona sisällä se malttaa keskittyä hyvin, eikä räjähdä käsiin parin juoksuaskeleen jälkeen. Myös lähes omassa pihassa ulkona saan sen jotenkuten pidettyä aisoissa, niin että treenaamisesta on ehkä jotain hyötyäkin.
Molemmissa paikoissa Fiona syttyy leluun tosi kivasti ja yhtä lailla syö namejakin innolla. Palkkaaminen ei siis ole mikään ongelma. Mutta se puolestaan on ongelma, millä saisin koiralle irtoamista!? Olen aivan varma, että radalla irtoaminen tulee olemaan yksi Fionan suurimmista ongelmista (mitä ei ihan äkkiä uskoisi, niin railakkaasti kun se bilettää yksinään ympäri agihallia minusta välittämättä :D) Esimerkiksi agility-opetus-dvd:illä lähes kaikki ohjauskuviot opetettiin jättämällä lelu maahan tai lähettämällä koira namikipolle. Yritin Fionan kanssa molempia, ei toimi kumpikaan. Varsinkin maahan laskettu lelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, hoh hoijaa. Noh, yritin sitten poispäin käännöksessä heittää Fionalle lelun itsestäni pois. Ensin käännän koiran lelu kädessä ja saman tien viskaan palkan menemään. Eipä kelvannut sekään, Fionalle suurin palkka (tässä häiriössä ja mielentilassa) on se, että se puree minua hihasta. Lähes joka kerta se tulee hihansuuhun kiinni. Tai tietty, jos pidän lelun kädessä, leluun kiinni (tai namiin).
Kertokaa hyvät ihmiset, millä saan koiran lähetettyä itsestäni pois?? (ei varmaan kantsis valittaa, kun tähän asti olen vaan vuodattanut, millä saan koiran tulemaan luokseni. Heh ja hah, on tämä koiraharrastus niin ihanan vaikeaa :D)
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Fionan aivoissa havaittu liikettä!
Ollaan taas pikku-Fifin kanssa kahdestaan Jyväskylässä. Tuosta koirasta kyllä huomaa aivan uusia piirteitä, kun sillä ei ole Zeldaa tukena. Onhan sen kanssa paljon tehty kaksistaan juttuja heti pennusta saakka, mutta kun ollaan kokonaan ilman toista koiraa, niin Fionasta huomaa, että on se vähän pihalla..
Hihnakävelyä ollaan treenattu taas hurjasti. Näin ilman Zeldaa sitä voi treenata ja kunnolla joka ulkoilulla. Taktiikkana on nyt se, että alkulenkin (ja suurimmat häiriöt) Fiona kulkee tosi lyhyessä remmissä vasemmalla puolella. Heti, jos sille antaa vähänkin liikkumatilaa hihnassa, alkaa huuto ja hyppiminen. Mutta kun se tietää, että se ei pääse, pysyy hermotkin kasassa. Fionasta tosiaan näkee, koska se alkaa rauhoittua kävellessä. Silloin annan aina pitkän remmin ja sanon käskyn saa mennä. Ja silloin se kävelee nätisti hiljaa narun päässä. (jos ei, otan takaisin vierelle teputtamaan) Nämä tilanteet on onneksi helppo ennakoida, ja onneksi ei tarvii lenkkeillä koko ajan vilkkaan autotien reunassa, se kun on yksi pahimmista häiriöistä. Käytiin muuten kävelemässä myös Jyväskylän keskustassa, johan oli koira ihmeissään :D Sitä ihan selvästi pelotti hieman, joten kilttiä ja hiljaista tyttöä oltiin sielläkin. Vastaavia reissuja tarvis tehdä paljon lisää, kun vaan sais itsestään aikaiseksi (metsässä lenkkeily on jostain syystä huomattavasti kivempaa)
Mutta niin, Fionan aivotoiminnasta saatiin pitkän odottelun jälkeen ensimmäisiä todisteita eilen tanssitreeneissä! Hitsit kun pikkukoira oli pro! Ei olla nyt kuukauteen käyty, kun viime kerralla ei päästy, ja mie olin kuin eri koiran kanssa treenaamassa. Johannakin totesi meille vähintään kymmenen kertaa treenin aikana, että ollaan tultu ihan hurjasti eteenpäin. Itse asiassa olen tismalleen samaa mieltä :D Fionalla on ikään kuin alkanut uusi aikakausi tässä treenaamisessa, ehkei se enää olekaan mistään mitään tajuamaton pikkuvauva.. Todettiin treeneissä, että Fionasta oikein näkee, kuinka sen aivot raksuttaa, kun se miettii, mitä piti tehdä. Tätä päivää on odotettu!
Tansseissa tehtiin ensin läpi Fionan uusimpia liikkeitä. Mitä näitä nyt on ollut, tassun annot, peruutus, kurre-istunta, käsien yli hyppäämiset jne. Uutena juttuna alettiin ottaa näitä uusia käskyjä mukaan sarjaan. Johanna suunnitteli taas pätkät, joita en kyllä valitettavasti enää muista.. Uusien liikkeiden ketjuttamisen lisäksi tehtiin uutena juttuna minun liikkumiseni ylös ja alas. Samassa sarjassa siis useamman kerran vaihdoin omaa asentoa seisomisen ja polvilla olon välillä. Fiona ei ollut tästä moksiskaan. Itse asiassa kaikki treenipätkät sujuivat aivan uskomattoman hienosti! Toki teknisessä suorituksessa oli puutteita, varsinkin näiden uudempien liikkeiden kanssa, mutta koiran motivaatio, minun ohjaamiseni, kaikki oli priimaa. Hyvä me :) Nyt on tarkoitus kehitellä vielä pari uutta liikettä, ja sen jälkeen aletaan ihan aikuisten oikeesti kasata Fionalle ohjelmaa. Hui! (kun vaan ikinä keksitään sopiva musiikki...)
Agitreenit ei puolestaan olleetkaan ihan niiin priimaa. Mutta paljon oli hyvää niissäkin, muun muassa se, että Fiona ei karannut kertaakaan! Se tosin teki hommat joko hihna tai pitkä naru perässä, mutta näihin ei tarvinnut turvautua, koska koira pysyi omatoimisesti miun mukanani. Treenattiin odottamista pelkästään paikalla istuen ja palkaten. Ekaa kertaa hypättiin okseri ja tehtiin myös pari toistoa renkaalla. "Radanpätkänä" Fionalla oli hurjat kaksi estettä, joista toiselle tehtiin takaakierto. Melko hyvin se alkaa kiertämiset hiffata, toinen suunta vaan on huomattavasti vaikeampi kuin toinen. Ainahan me ohjaajat tupataan olemaan toispuoleisia ja sen seurauksena koiratkin..
Zelda on muuten jatkanut tärinää ja läähätystä porukoilla ollessaan silloin, kun mie en ole kotona. Ja se tapahtuu aina, kun siskonpoika on kylässä. En vaan enää muuta keksi, pakko sen on jotenkin pelätä Lucaa. Tosin jos mie olen kotona, ei se välitä pojasta juurikaan mitään, ehkä väistää ehkä ei, ja nätisti antaa sen silittääkin. Outo tapaus.
Hihnakävelyä ollaan treenattu taas hurjasti. Näin ilman Zeldaa sitä voi treenata ja kunnolla joka ulkoilulla. Taktiikkana on nyt se, että alkulenkin (ja suurimmat häiriöt) Fiona kulkee tosi lyhyessä remmissä vasemmalla puolella. Heti, jos sille antaa vähänkin liikkumatilaa hihnassa, alkaa huuto ja hyppiminen. Mutta kun se tietää, että se ei pääse, pysyy hermotkin kasassa. Fionasta tosiaan näkee, koska se alkaa rauhoittua kävellessä. Silloin annan aina pitkän remmin ja sanon käskyn saa mennä. Ja silloin se kävelee nätisti hiljaa narun päässä. (jos ei, otan takaisin vierelle teputtamaan) Nämä tilanteet on onneksi helppo ennakoida, ja onneksi ei tarvii lenkkeillä koko ajan vilkkaan autotien reunassa, se kun on yksi pahimmista häiriöistä. Käytiin muuten kävelemässä myös Jyväskylän keskustassa, johan oli koira ihmeissään :D Sitä ihan selvästi pelotti hieman, joten kilttiä ja hiljaista tyttöä oltiin sielläkin. Vastaavia reissuja tarvis tehdä paljon lisää, kun vaan sais itsestään aikaiseksi (metsässä lenkkeily on jostain syystä huomattavasti kivempaa)
Mutta niin, Fionan aivotoiminnasta saatiin pitkän odottelun jälkeen ensimmäisiä todisteita eilen tanssitreeneissä! Hitsit kun pikkukoira oli pro! Ei olla nyt kuukauteen käyty, kun viime kerralla ei päästy, ja mie olin kuin eri koiran kanssa treenaamassa. Johannakin totesi meille vähintään kymmenen kertaa treenin aikana, että ollaan tultu ihan hurjasti eteenpäin. Itse asiassa olen tismalleen samaa mieltä :D Fionalla on ikään kuin alkanut uusi aikakausi tässä treenaamisessa, ehkei se enää olekaan mistään mitään tajuamaton pikkuvauva.. Todettiin treeneissä, että Fionasta oikein näkee, kuinka sen aivot raksuttaa, kun se miettii, mitä piti tehdä. Tätä päivää on odotettu!
Tansseissa tehtiin ensin läpi Fionan uusimpia liikkeitä. Mitä näitä nyt on ollut, tassun annot, peruutus, kurre-istunta, käsien yli hyppäämiset jne. Uutena juttuna alettiin ottaa näitä uusia käskyjä mukaan sarjaan. Johanna suunnitteli taas pätkät, joita en kyllä valitettavasti enää muista.. Uusien liikkeiden ketjuttamisen lisäksi tehtiin uutena juttuna minun liikkumiseni ylös ja alas. Samassa sarjassa siis useamman kerran vaihdoin omaa asentoa seisomisen ja polvilla olon välillä. Fiona ei ollut tästä moksiskaan. Itse asiassa kaikki treenipätkät sujuivat aivan uskomattoman hienosti! Toki teknisessä suorituksessa oli puutteita, varsinkin näiden uudempien liikkeiden kanssa, mutta koiran motivaatio, minun ohjaamiseni, kaikki oli priimaa. Hyvä me :) Nyt on tarkoitus kehitellä vielä pari uutta liikettä, ja sen jälkeen aletaan ihan aikuisten oikeesti kasata Fionalle ohjelmaa. Hui! (kun vaan ikinä keksitään sopiva musiikki...)
Agitreenit ei puolestaan olleetkaan ihan niiin priimaa. Mutta paljon oli hyvää niissäkin, muun muassa se, että Fiona ei karannut kertaakaan! Se tosin teki hommat joko hihna tai pitkä naru perässä, mutta näihin ei tarvinnut turvautua, koska koira pysyi omatoimisesti miun mukanani. Treenattiin odottamista pelkästään paikalla istuen ja palkaten. Ekaa kertaa hypättiin okseri ja tehtiin myös pari toistoa renkaalla. "Radanpätkänä" Fionalla oli hurjat kaksi estettä, joista toiselle tehtiin takaakierto. Melko hyvin se alkaa kiertämiset hiffata, toinen suunta vaan on huomattavasti vaikeampi kuin toinen. Ainahan me ohjaajat tupataan olemaan toispuoleisia ja sen seurauksena koiratkin..
Zelda on muuten jatkanut tärinää ja läähätystä porukoilla ollessaan silloin, kun mie en ole kotona. Ja se tapahtuu aina, kun siskonpoika on kylässä. En vaan enää muuta keksi, pakko sen on jotenkin pelätä Lucaa. Tosin jos mie olen kotona, ei se välitä pojasta juurikaan mitään, ehkä väistää ehkä ei, ja nätisti antaa sen silittääkin. Outo tapaus.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
TK1 TK2 BH RTK1 Gwenda Zelda
En kyllä tiedä, kuinka virallinen rally-tokon koulutustunnus on, mutta ensimmäinen sellainenkin Zeldalla nyt on :) Hassua sinänsä, kun rally-tokon säännöissä puhutaan valion arvosta, mutta voiko koira valioitua lajissa, joka ei ole Kennelliiton alainen? Vai miten nämä säännöt menevät, minen tiedä mistään mitään..
Itse kisat eivät menneet kovinkaan putkeen. Zelda oli taas kisapaikalla oma riehukas itsensä ja suorastaan räjähteli käsiin (sillain sopivan shelttimäisesti, ei mitenkään fionamaisesti). Mutta kehässä mie sitten kävinkin laiskan lahnan kanssa.. Voi itku! Ja juuri kun olen hehkuttanut, että nyt ehkä vähän osaan säädellä koiran viretilaa kisoissa. Tai sitten näemmä en.
Jouduttiin ekaa kertaa jopa uusimaan yksi kyltti. Zelda oli tosiaan niin huonosti kuulolla, että siltä meni ihan ohi, mitä pyysin, joten korjattiin suosiolla. Tästä -3p. Toinen virhe tuli, kun koira kävi saksalaisessa käännöksessä tsekkaamassa jonkun roskan maassa, siitä -1p. Tuloksena siis 96/100 pistettä.
Sattuipa hauskasti, kun kisan jälkeen kuuntelin siinä vieressä seisovia ihmisiä. Joku mies siinä selitti koiran motivaation puutteesta kisoissa. Tai siis siitä, että oikeasti kyseessä ei ole motivaation puute! Koira vaikutti täysin samanlaiselta kuin Zelda; kehän laidalla odottaa silmät kiiluen lisää hommia, mutta kehässä nuupahtaa täysin. Ja tämähän johtui miehen mukaan siitä, että kriteeriä on kasvatettu liian nopeasti. Koira ei saa tarpeeksi usein palautetta onnistumisesta, jolloin siitä tulee epävarma. Vaikka se käytännössä tekee kaiken oikein, ja osaisi ja haluaisi tehdä, tämä heijastuu juuri sen kautta, ettei koira enää uskalla ja osaa yrittää, kun yhtäkkiä vaatimukset muuttuvat täysin totutusta. Ja juuri näinhän se meillä menee!
Zelda kävi ekoissa tokokisoissaan ennen kuin olin edes koskaan tehnyt kaikkia liikkeitä läpi ketjussa ilman palkkaa. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?? Samoin treenaan edelleen liian tiheällä palkalla.. Tarvis vaan opetella itse tekemään Zeldalle vaikeampia treenejä kuin kisatilanteet. Ja Fionan kanssa sama juttu. Nyt kaverit teille pyyntö: Älkää päästäkö minua kisaamaan Fionan kanssa liian aikaisin! Aina kun tekis mieli lähteä saman tien kisoihin, kun vähänkin jotain osataan. Melkein sen kanssa nyt jo voisi mennä mölli-aloon rally-tokoihin!? Mutta ei ei ja EI! Ensin täytyy päästä niin pitkälle, että kotona sujuu kisasuoritusta pidempi rata (oli laji sitten mikä tahansa) ja mieluummin vielä haastavammassa häiriössä (mitä tosin voi olla haasteellista luoda). Ainakin se pitäisi olla ehdoton edellytys ennen rallyssa kisaamista, että Fiona pysyy hanskassa myös vapaana. Aivan liikaa näkee näitä suorituksia, joista voi heti sanoa, että kun koiralta irrottaisi hihnan, niin kahden sekunnin kuluttua se ei enää olisi kehänauhan sisäpuolella...
Fiona puolestaan sai oman reissunsa, kun otin sen ekaa kertaa (täällä) mukaan tallille! Kyllä oli muuten hiljaista ja kilttiä tyttöä, ei ihan äkkiä meimannut Fionaksi tunnistaa :D Se tosiaan pelkää hevosia, ja sisällä tallissa kaveri vaan istuskeli oven takana valmiina painumaan ulos, kun hevosia oli käytävällä kiinni.
Kärrylenkin ajan Fiona istui sylissä suht nätisti, tosin aina kun mie maiskutin hevoselle vauhtia, alkoi Fiona huutaa. Olisipa tuo tainnut muutenkin mieluummin juosta kärryjen vierellä. Tallissa majailee myös kaksi kissanpentua ja niiden kanssa Fiona tuli vallan mainiosti juttuun. Kun koira oli jo valmiiksi noin rauhallisessa mielentilassa, ei kisupennut enää paljo painaneet. Kun tallin käytävä oli hevosista tyhjä, alkoivat kissat ja Fiona jo vähän juoksennellakin keskenään ja vallan hauskaa näytti olevan ;) (toinen kisu ei välitä koirista mitään, toinen vähän saattaa sähistä..)
Itse kisat eivät menneet kovinkaan putkeen. Zelda oli taas kisapaikalla oma riehukas itsensä ja suorastaan räjähteli käsiin (sillain sopivan shelttimäisesti, ei mitenkään fionamaisesti). Mutta kehässä mie sitten kävinkin laiskan lahnan kanssa.. Voi itku! Ja juuri kun olen hehkuttanut, että nyt ehkä vähän osaan säädellä koiran viretilaa kisoissa. Tai sitten näemmä en.
Jouduttiin ekaa kertaa jopa uusimaan yksi kyltti. Zelda oli tosiaan niin huonosti kuulolla, että siltä meni ihan ohi, mitä pyysin, joten korjattiin suosiolla. Tästä -3p. Toinen virhe tuli, kun koira kävi saksalaisessa käännöksessä tsekkaamassa jonkun roskan maassa, siitä -1p. Tuloksena siis 96/100 pistettä.
Sattuipa hauskasti, kun kisan jälkeen kuuntelin siinä vieressä seisovia ihmisiä. Joku mies siinä selitti koiran motivaation puutteesta kisoissa. Tai siis siitä, että oikeasti kyseessä ei ole motivaation puute! Koira vaikutti täysin samanlaiselta kuin Zelda; kehän laidalla odottaa silmät kiiluen lisää hommia, mutta kehässä nuupahtaa täysin. Ja tämähän johtui miehen mukaan siitä, että kriteeriä on kasvatettu liian nopeasti. Koira ei saa tarpeeksi usein palautetta onnistumisesta, jolloin siitä tulee epävarma. Vaikka se käytännössä tekee kaiken oikein, ja osaisi ja haluaisi tehdä, tämä heijastuu juuri sen kautta, ettei koira enää uskalla ja osaa yrittää, kun yhtäkkiä vaatimukset muuttuvat täysin totutusta. Ja juuri näinhän se meillä menee!
Zelda kävi ekoissa tokokisoissaan ennen kuin olin edes koskaan tehnyt kaikkia liikkeitä läpi ketjussa ilman palkkaa. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?? Samoin treenaan edelleen liian tiheällä palkalla.. Tarvis vaan opetella itse tekemään Zeldalle vaikeampia treenejä kuin kisatilanteet. Ja Fionan kanssa sama juttu. Nyt kaverit teille pyyntö: Älkää päästäkö minua kisaamaan Fionan kanssa liian aikaisin! Aina kun tekis mieli lähteä saman tien kisoihin, kun vähänkin jotain osataan. Melkein sen kanssa nyt jo voisi mennä mölli-aloon rally-tokoihin!? Mutta ei ei ja EI! Ensin täytyy päästä niin pitkälle, että kotona sujuu kisasuoritusta pidempi rata (oli laji sitten mikä tahansa) ja mieluummin vielä haastavammassa häiriössä (mitä tosin voi olla haasteellista luoda). Ainakin se pitäisi olla ehdoton edellytys ennen rallyssa kisaamista, että Fiona pysyy hanskassa myös vapaana. Aivan liikaa näkee näitä suorituksia, joista voi heti sanoa, että kun koiralta irrottaisi hihnan, niin kahden sekunnin kuluttua se ei enää olisi kehänauhan sisäpuolella...
Fiona puolestaan sai oman reissunsa, kun otin sen ekaa kertaa (täällä) mukaan tallille! Kyllä oli muuten hiljaista ja kilttiä tyttöä, ei ihan äkkiä meimannut Fionaksi tunnistaa :D Se tosiaan pelkää hevosia, ja sisällä tallissa kaveri vaan istuskeli oven takana valmiina painumaan ulos, kun hevosia oli käytävällä kiinni.
Kärrylenkin ajan Fiona istui sylissä suht nätisti, tosin aina kun mie maiskutin hevoselle vauhtia, alkoi Fiona huutaa. Olisipa tuo tainnut muutenkin mieluummin juosta kärryjen vierellä. Tallissa majailee myös kaksi kissanpentua ja niiden kanssa Fiona tuli vallan mainiosti juttuun. Kun koira oli jo valmiiksi noin rauhallisessa mielentilassa, ei kisupennut enää paljo painaneet. Kun tallin käytävä oli hevosista tyhjä, alkoivat kissat ja Fiona jo vähän juoksennellakin keskenään ja vallan hauskaa näytti olevan ;) (toinen kisu ei välitä koirista mitään, toinen vähän saattaa sähistä..)
lauantai 5. marraskuuta 2011
Improilua
Voihan joulu. Improilin nuo kaikki mahdolliset joulubiisit läpi, enkä tullut hullua hurskaammaksi.. Ei niistä mikään vieläkään iskenyt. Zelda liikkuu kuitenkin sen verran shelttimäisen nopeasti, että se ei vaan sovi noihin hitaisiin musiikeihin. Mie taas tykkäisin liikkua hitaasti. Silloin on olemassa edes pieni mahdollisuus siihen, että suunnilleen osun musiikkiin.. Äh.
Kuvasin videolle kaikki improilut, mutta kun ne on järkkärillä kuvattu, en pysty editoimaan videoita. Originaalit taas lataa pikkusen kauan nettiin, joten en jaksa alkaa kaikkia siirtää. Suvi Teräsniska tulkoon näytille. Fionakin treenaili omia juttujaan (pelkällä lelupalkalla) ja hienosti meni. Nämäkin on kaikki videolla, mutta sama syy kuin edellisessä, laitan esille vain tassun annot.
Huomenna meillä onkin rally-kisat. Olin jo ehtinyt unohtaa koko asian, hih :D Ei siis pahemmin ole treenattu. Mutta mitä sitä suotta, lahjattomat reenaa! Onnistuin muuten säheltämään kunnolla tuon rally-tokon SM:n kanssa. Laskeskelin kyllä, että keretään nousta avoimeen ennen sm-kisoja, jos ja kun huomenna saadaan nousutulos. (sm-kisoissa siis finaaliradalle pääsevät avo-, voi- ja mal-luokkien 5 parasta) Myöhemmin vasta tajusinkin, että sm-kisoissa on eri tuomari alokkaassa kuin muissa luokissa. Ja koska kisassa on tuomarikohtainen rajoitus koiramäärässä, ei alokkaasta avoimeen siirtyminen onnistukaan noin vain. (muista luokista seuraavaan kyllä) Näin ollen mennään varasijalle Ö, ja jos ei saada kisapaikkaa avoimessa, taidan jättää koko karkelot väliin. Harmi sinänsä. Toki ei meillä ole mitään valmiuksia lähteä mestaruudesta kisaamaan - kolmen alokkaan kisan jälkeen, mutta olisi ollut hurjan hauska kokeilla! (ja etenkin nähdä mestariluokan koirien suorituksia) Eletään vielä toivossa.. :)
Fionan lyhytvideo:
Kuvasin videolle kaikki improilut, mutta kun ne on järkkärillä kuvattu, en pysty editoimaan videoita. Originaalit taas lataa pikkusen kauan nettiin, joten en jaksa alkaa kaikkia siirtää. Suvi Teräsniska tulkoon näytille. Fionakin treenaili omia juttujaan (pelkällä lelupalkalla) ja hienosti meni. Nämäkin on kaikki videolla, mutta sama syy kuin edellisessä, laitan esille vain tassun annot.
Huomenna meillä onkin rally-kisat. Olin jo ehtinyt unohtaa koko asian, hih :D Ei siis pahemmin ole treenattu. Mutta mitä sitä suotta, lahjattomat reenaa! Onnistuin muuten säheltämään kunnolla tuon rally-tokon SM:n kanssa. Laskeskelin kyllä, että keretään nousta avoimeen ennen sm-kisoja, jos ja kun huomenna saadaan nousutulos. (sm-kisoissa siis finaaliradalle pääsevät avo-, voi- ja mal-luokkien 5 parasta) Myöhemmin vasta tajusinkin, että sm-kisoissa on eri tuomari alokkaassa kuin muissa luokissa. Ja koska kisassa on tuomarikohtainen rajoitus koiramäärässä, ei alokkaasta avoimeen siirtyminen onnistukaan noin vain. (muista luokista seuraavaan kyllä) Näin ollen mennään varasijalle Ö, ja jos ei saada kisapaikkaa avoimessa, taidan jättää koko karkelot väliin. Harmi sinänsä. Toki ei meillä ole mitään valmiuksia lähteä mestaruudesta kisaamaan - kolmen alokkaan kisan jälkeen, mutta olisi ollut hurjan hauska kokeilla! (ja etenkin nähdä mestariluokan koirien suorituksia) Eletään vielä toivossa.. :)
Fionan lyhytvideo:
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Mätsärit ja tanssit
Käytiin Zeldan kanssa mätsäilemässä viikonloppuna. Siitä nyt ei kummemmin ole kerrottavaa, punainen nauha saatiin ja sitten passitettiin pellolle. Vallan nopea ja mitäänsanomaton oli kyllä koko mätsäri, hyvä kun kerettiin kehässä pyörähtää. Mutta oli kivaa olla Zeldan kanssa taas vaihteeksi kaksin liikenteessä. Lara osallistui Lillin kanssa lapsi ja koira -kisaan. Edellisen kerran tämä sama pari kävi mätsärissä silloin, kun Laralla oli ikää vuosi ja 10 kuukautta. Nyt ikää on hieman yli kolme vuotta. Ja uskomatonta mutta totta, edellisellä kerralla esiintyminen sujui paremmin, hih :D
Eilen käytiin Tampereella tanssitreeneissä. Jotenkin kuvittelin meneväni ohjattuihin treeneihin, muttei tilanne ihan näin ollutkaan.. Vaikka treeneissä oli vielä erikseen alkeis- ja jatkoryhmät, molemmissa oli sama meininki, että kaikki tekivät omien koiriensa kanssa omassa rauhassaan mitä itse halusivat. Tai näin ainakin meillä, kun ei minulla nyt kummemmin ollut kyseltävää muilta, muutenkin ekaa kertaa paikalla. Eikä meillä kyllä musiikkiakaan ollut (sinänsä kummalliset tanssitreenit :D)
Zelda teki vaan pikatreenit, kun valitettavasta syystä tultiin 45min myöhässä treeneihin. Fiona puolestaan pääsi temppuilemaan koko tunnin ajaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna Fionan treenit.. Noh... Vaadin siltä ihan liikaa! Agilityhalli. Esteet ympärillä. Vieraita koiria ympärillä. Hallin toisella puolen agitreenit samaan aikaan. Uskomaton määrä tosi vaikeita häiriöitä siis joka puolella.. Ja silti Fiona teki irti! Ja oikeastaan yritin tehdä samalla teholla samoja juttuja kuin kotona. Näin ei todellakaan olisi kannattanut tehdä, tajuan sen kyllä nyt. Kun olisin pitäny koiran kiinni ja ottanut vaatimuksissa kymmenen askelta taaksepäin, meillä olisi varmasti ollut aivan täydelliset treenit! (mutta kun ei ole sitä koutsia vieressä käskyttämässä, AINA mie ahnehdin liikaa...) Tehtiin sentäs tosi lyhyissä pätkissä ja käytiin vähän väliä hallin reunalla rauhoittumassa, hyvä minä! Fiona on muuten oppinut kentän sivussa rauhoittumisen tosi kivasti, kun ollaan sitä omalla kentällä paljon treenattu. Eihän se nyt makuulle mene tai juuri edes paikallaan pysy, mutta on pääsääntöisesti hiljaa ja touhuaa jotain muuta kuin raivoaa kentällä oleville koirille. Jei.
Niin tosiaan, Fiona teki oikeastaan kaikki pätkät IRTI. Vau. Kyllä se karkaili muutamaan otteeseen, taas, mutta otin tietoisesti sen riskin. Tavallaan tämä toimi vähän testinäkin, missä nyt mennään. Kaikki paikalla olevat koirat vaikuttivat sen sorttisilta, että vaikka Fiona kävisi niskavillat pystyssä niiden kimmppun, kukaan tuskin tekisi siitä rukkasia. Ja itse asiassa muita koiria ei hetkauttanut karvan vertaa, vaikka yksi riekkui ympäri hallia. Eikä Fiona edes mennyt kenenkään koiran luo! Se vaan juoksi putkia ees taas.. ;) (kiitos jälleen lähes päälle käyneille bortsuille)
Videolla on pätkiä Fionan treeneistä. Jätin sinne kuvaa yhdestä karkureissustakin.. Onhan tämä nyt ihan hurjaa edistystä aiempaan!! Ehkä, EHKÄ me vielä joskus ihan aikuisten oikeesti pystytään tekeen hommia häiriössä keskittyen. Ja jopa voitaisiin päästä kisaamaan?? Kyllä taas nousi suuresti toivonkipinät :) Tanssien jälkeen tehtiin vielä muutama puomin kontakti ja keinu, nätisti meni nekin. Puomilta valui läpi pari kertaa, muttei yhtään samalla mielenlaadulla kuin viimeksi treeneissä (jolloin lähti sata lasissa kiitämään ympäri hallia ja pskat välitti mitään mistään kontakteista). Nyt se tuli vaan liian innolla ja vauhdilla, tai siis mie vedätin liikaa, niin tuli valumisia.. Hitaasti ja rauhassa, muista, aina häiriön ja koiran keskittymiskyvyn mukaan!
Tekemisen taso ei ole mitään järin priimaa, välillä suorastaan järkyttävää :D Koira kiljuu ja mie sähellän. Mutta tässä häiriössä ja näillä vaatimuksilla.. Aivan uskomatonta. En olisi ikinä Fionasta uskonut. Huippu pikkukoira!
Kuvasin vielä junassa Fionasta pikkupätkän (joo, oli tylsää..). Oltiin ainoita matkustajia vaunussa, niin sai touhuta rauhassa. Zelda jäikin porukoille, kun tultiin taas vaan pikavisiitille Jyväskylään. Tekee Fionalle todella hyvää olla hetki ilman Zeldaa. Se on kuin eri koira. Tosi monet Fionan sekoilut ja kiihtymiset liittyy jotenkin Zeldaan, ja yleensä tällöin se aina hyökkii sen niskaan, sekä lenkillä että kotona.. Nyt ei olekaan Zeldaa pureskeltavana ;)
On se vaan ihQu!! :D
 |
| Molemmat taitaa kahtella, et mihin se äite jäi... |
 |
| Sama pari vajaa pari vuotta sitten :) |
Zelda teki vaan pikatreenit, kun valitettavasta syystä tultiin 45min myöhässä treeneihin. Fiona puolestaan pääsi temppuilemaan koko tunnin ajaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna Fionan treenit.. Noh... Vaadin siltä ihan liikaa! Agilityhalli. Esteet ympärillä. Vieraita koiria ympärillä. Hallin toisella puolen agitreenit samaan aikaan. Uskomaton määrä tosi vaikeita häiriöitä siis joka puolella.. Ja silti Fiona teki irti! Ja oikeastaan yritin tehdä samalla teholla samoja juttuja kuin kotona. Näin ei todellakaan olisi kannattanut tehdä, tajuan sen kyllä nyt. Kun olisin pitäny koiran kiinni ja ottanut vaatimuksissa kymmenen askelta taaksepäin, meillä olisi varmasti ollut aivan täydelliset treenit! (mutta kun ei ole sitä koutsia vieressä käskyttämässä, AINA mie ahnehdin liikaa...) Tehtiin sentäs tosi lyhyissä pätkissä ja käytiin vähän väliä hallin reunalla rauhoittumassa, hyvä minä! Fiona on muuten oppinut kentän sivussa rauhoittumisen tosi kivasti, kun ollaan sitä omalla kentällä paljon treenattu. Eihän se nyt makuulle mene tai juuri edes paikallaan pysy, mutta on pääsääntöisesti hiljaa ja touhuaa jotain muuta kuin raivoaa kentällä oleville koirille. Jei.
Niin tosiaan, Fiona teki oikeastaan kaikki pätkät IRTI. Vau. Kyllä se karkaili muutamaan otteeseen, taas, mutta otin tietoisesti sen riskin. Tavallaan tämä toimi vähän testinäkin, missä nyt mennään. Kaikki paikalla olevat koirat vaikuttivat sen sorttisilta, että vaikka Fiona kävisi niskavillat pystyssä niiden kimmppun, kukaan tuskin tekisi siitä rukkasia. Ja itse asiassa muita koiria ei hetkauttanut karvan vertaa, vaikka yksi riekkui ympäri hallia. Eikä Fiona edes mennyt kenenkään koiran luo! Se vaan juoksi putkia ees taas.. ;) (kiitos jälleen lähes päälle käyneille bortsuille)
Videolla on pätkiä Fionan treeneistä. Jätin sinne kuvaa yhdestä karkureissustakin.. Onhan tämä nyt ihan hurjaa edistystä aiempaan!! Ehkä, EHKÄ me vielä joskus ihan aikuisten oikeesti pystytään tekeen hommia häiriössä keskittyen. Ja jopa voitaisiin päästä kisaamaan?? Kyllä taas nousi suuresti toivonkipinät :) Tanssien jälkeen tehtiin vielä muutama puomin kontakti ja keinu, nätisti meni nekin. Puomilta valui läpi pari kertaa, muttei yhtään samalla mielenlaadulla kuin viimeksi treeneissä (jolloin lähti sata lasissa kiitämään ympäri hallia ja pskat välitti mitään mistään kontakteista). Nyt se tuli vaan liian innolla ja vauhdilla, tai siis mie vedätin liikaa, niin tuli valumisia.. Hitaasti ja rauhassa, muista, aina häiriön ja koiran keskittymiskyvyn mukaan!
Tekemisen taso ei ole mitään järin priimaa, välillä suorastaan järkyttävää :D Koira kiljuu ja mie sähellän. Mutta tässä häiriössä ja näillä vaatimuksilla.. Aivan uskomatonta. En olisi ikinä Fionasta uskonut. Huippu pikkukoira!
Kuvasin vielä junassa Fionasta pikkupätkän (joo, oli tylsää..). Oltiin ainoita matkustajia vaunussa, niin sai touhuta rauhassa. Zelda jäikin porukoille, kun tultiin taas vaan pikavisiitille Jyväskylään. Tekee Fionalle todella hyvää olla hetki ilman Zeldaa. Se on kuin eri koira. Tosi monet Fionan sekoilut ja kiihtymiset liittyy jotenkin Zeldaan, ja yleensä tällöin se aina hyökkii sen niskaan, sekä lenkillä että kotona.. Nyt ei olekaan Zeldaa pureskeltavana ;)
On se vaan ihQu!! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)