Sopeutuvaiset sheltit

Pienen koiran suuri ongelma, kun se ei tiedä, mihin suuhun toinen luu mahtuu?!

Ovat kyllä ihanan helppoja ja fiksuja nämä koirat, kun elämässä tapahtuu kaikennäköistä normaalista poikkeavaa. Tai tiedä sitten, mikä on "normaali", minun elämässäni ei taida sellaista ollakaan.. Kaikennäköiseen menoon ja meininkiin ovat koiratkin saaneet tottua jo pienestä pitäen.

Viime viikonloppuna oleiltiin Toijalassa kolme yötä. Mutta koska miun porukoilleni ei pysty majoittumaan nyt ihan hetkeen, niin kaksi yötä vietettiin Sirillä ja yksi miun siskollani. Seuralaisina oli siis paljon koiria ja lapsia. Halloweenin juhlistaminen puolestaan vei minusta ja Siristä voimat ihan kiitettävästi, joten koirilla on ollut hyvin löysä ja tavallisesta poikkeava viikonloppu. Mutta hyvin tyytyväisiltä nuo ovat vaikuttaneet, ja oikeastaan vain nukkuneet. Kumpikin.

Loitsu-serkku kävi leikittämässä Fionaa

...mutta kun Fiona näyttää tältä, tajuaa Loitsukin lopettaa.

Zelda on aina osannut olla hoidossa tosi kivasti. Sen on voinut jättää käytännössä minne vaan ja kenen tahansa koirienkin kaveriksi. Olen aina kaikille antanut luvan pitää sitä vapaana ja niin päin pois, se kyllä tekee ja tulee mukana. Paitsi nyt vanhemmiten. Zelda on jatkuvasti todella paljon miun perääni. Olen paikalla tai en. Jätin koirat siskoni luo, kun lähdin itse tallilla käymään, ja Zeldahan oli siellä rampannut ympäri taloa kuin hermoraunio. Fiona vaan nukkui tyytyväisenä. Samaa Tekla sanoi viimeksi Zeldaa hoitaessaan, että ei varmaan olisi edes uskaltanut päästää irti, kun koira vaikutti siltä, että ottaa hatkat saman tein..

Nelli pyytää leikkiin.

Sirilläkin kyllä vähän ihmettelin koirien yöllistä käytöstä. Myö nukuimme Sirin (ja Laran) kanssa suljettujen ovien takana makuuhuoneessa ja koirat muussa kämpässä. Miun otukseni nukkuivat aina joko kylmässä eteisessä paljaalla lattialla, tai Laran huoneessa, joka on taas ihan toisessa päässä kämppää. Minun laukkuni ja vaatteita lattialla olivat kyllä Laran huoneessa, joten olisivatko ne halunneet nukkua niiden lähellä? Vai oven takana odottamassa lähtöä kotiin? Vaikka käytössä olisi ollut olohuoneen paksu matto, sohvat, koiranpedit ja kaikki, niin ei, siellä nämä halusivat koisia..

Chanel ja trikkitytöt.

Fiona opetteli taas leikkimään - pitkästä aikaa. En edes muista, koska se olisi viimeksi kunnolla varsinaisesti leikkinyt kenenkään kanssa. Pentuna ehkä? Mutta nyt löytyi sopiva vastustaja! Jos Fiona harrastaisi kiellettyä lajia koirataisteluita, sen taso olisi yhdeksänviikkoinen ja yhdeksänsadan gramman painoinen maltankoiranpentu. Hurja piski siis! Katseltiin jo alusta lähtien, että Fiona varmaan vielä innostuis leikkiin Nellin kanssa, kun tarpeeksi kauan joutuisivat toisiaan katselemaan. Ja kyllähän se sitten innostui, viimeisenä päivänä ennen kuin lähdettiin :)

Tästä näemmä oppineena Fiona leikki jopa oman Loitsu-serkkunsa kanssa! Jossain kohtaa taas vaan tuttuun tapaan touhu muuttui liian totiseksi, mutta onneksi Loitsu osaa lopettaa, kun Fiona komentaa. Siitä on oikeasti aivan älyttömän vaikea sanoa, koska Fiona vielä leikkii, ja koska se on oikeasti paineissa ja kärsimässä, mutta kaveri ei vaan osaa lopettaa... Maltankoiran kanssa ei ollut tätä ongelmaa, hih.

Nyt on sitten kotonakin taas ollut sopeutumista. Mie olen tässä neljättä päivää 39 asteen kuumeessa, joten vähän hiljaista on koirien elo ollut. Uskomattoman helppoja nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa! Ne. vaan. nukkuvat. Välillä annan luut järsittäväksi, välillä piilottelen nameja ja välillä käydään ulkona sata metriä eteenpäin ja sata metriä takas. Sen jälkeen koirat toteavat tyytyväisinä, että tulipa lenkki tehtyä, ja menevät taas nukkumaan.

Tiivistettynä nuo ovat kaikessa tekemisessään kuin minun varjojani. Ne ottavat niin totaalisesti minusta irti sen, mitä nyt tehdään ja miten toimitaan. Sekä kotona että kyläillessä. Ja tämä on aivan ihanaa, kun itse ei turhia stressaile, niin eivätpä koiratkaan.

Mun tunnollinen lämpöpatterini, joka nykyisin saattaa herättää keskellä yötä siihen,
kun tökkii nenällä leukaan: "haluaa peiton alle!"

Ja jos kuvat eivät kerro tarpeeksi, vielä Fionan ja Nellin leikkivideo :)

 

Koirien liikutuspäiväkirjahaaste

Päivän peilin innostamana olen kirjannut viikon ajan kaikki koirien kanssa suoritetut lenkkeilyt ylös. Valitettavasti nämä lukemat ovat jokseenkin epätarkkoja, sillä en pysty millään gps:llä sun muulla mittaamaan tarkkoja matkoja. Ajan nyt onneksi saa suht hyvin ylös, kun vaan muistaa vilkaista kelloa joka kerta ovesta ulos lähtiessä ja kotio palatessa.. Ja ollaan myö tässä välillä lenkkeilty kavereiden kanssa, joilla on sports tracker käytössä, ihan huippu!

Lauantain lenkiltä laskettelurinteiltä.

Maanantai:
aamulenkki 10min (1km?)
kävely rautatieasemalta kotiin 40min (3km)
agilityn alku- ja loppulenkit, yhteensä alta tunti (5km) 

Käytän tyypillisesti aina koirat aamuisin hyvin pienellä lenkillä. Yleensä kierretään vielä aina sama tietty lenkki. Toijalassa ollessani eräs naapurini kerran huikkasi ohi kulkiessamme, että etpä sää niitä pitkällä käytä. Sama naapuri on aiemmin valittanut koiran tien reunaan kakkaamisesta, vaikka keräsin jätökset siitä pois. Enpä viitsinyt jäädä selittämään, että ihan tarkoituksella tehdään pieni aamulenkki, jotta koirat osaavat tehdä tarpeensa jo heti siinä pienellä rinksalla. Eipä ole kivaa esim. aamukuuteen töihin lähtiessä kiertää tunnin lenkkiä vain sen takia, että saa odotella koirien tyhjentävän suolensa.. Fionalla etenkin kun tässä välillä tuppaa kestämään.

Torstain aamulenkiltä.

Tiistai:
aamulenkki ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
päivälenkki oman pihan tokotreenin yhteydessä 10min (1km)
illalla juoksulenkki 1h 45min (13km) 

Otan koirat nykyään melkein aina kauppaan mukaan. Lähikauppa kun on Prisma ja siellä on pihassa lukolliset koirahäkit, niin sinne voi hyvillä mielin jättää. Enkä usko, että koirillakaan on mitään tätä vastaan, sillä joka kerta kaupan pihaan tullessamme ne hyppäävät omatoimisesti avonaisesta häkin ovesta sisään. Hiljaa ja nätisti odottelevat myös joka kerta, kun takaisin palaan. Illalla vielä repäistiin Fionan kanssa, ja juostiin Jyväsjärvi ympäri. En olisi ikinä uskonut, että jaksan juosta koko matkan, mutta niin se vaan meni, ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa, ettei edes tehnyt tiukkaa :) Loppumatkasta kun koira jäi pissalle, oli pakko juosta vieressä ympyrää, jos siinä kohti olisi pysähtynyt, loppumatka kotiin olisikin varmaan kestänyt toiset pari tuntia..

Myöskin torstain aamulenkiltä.

Keskiviikko:
aamulenkki 10min (1km)
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
iltapäivästä metsälenkki koirat vapaana 45min (4-5km?)
illalla 10min (1km) 

Peruspäivä. Harvemmin kyllä käydään neljää kertaa päivässä lenkillä, mutta joskus näinkin. Meillä on tuossa lähellä pieni metsälenkki, joka matkoineen kestää vain alta tunnin. Sen käyn monesti heittämässä, jos ei kauemmas metsään jaksa lähteä.

Lauantain aamulenkiltä metsästä.

Torstai:
aamulla metsässä koirat vapaana 2h 15min
illasta hihnalenkki 20min 

Tänään tehtiinkin vain kaksi lenkkiä. Jos aamulenkin aloittaa kymmenen maissa ja se kestää yli pari tuntia, niin ollaankin jo yli puolen päivän kotiin palatessa. Eipä siinä enää tarvinnut käydä kuin hivenen pidennetty iltapissatus hoitamassa.

Lauantaiselta lenkiltä myöskin, mein treenikentällä juoksentelua.

Perjantai:
aamulla hihnalenkki 20min
illemmalla kaverin koirien kera metsässä reilu 1h 

Perjantaiaamuna innostuin lumisessa maisemassa kävelemään hivenen pidemmän aamulenkin. Illasta lähdettiin vielä Lauralle kyläilemään Fyysikon shelttejä moikkaamaan. Samalla reissulla kylässä kävi myös Marian parikuukautinen Jesper-vauvasheltti. Fiona ja Zelda eivät ihan ymmärtäneet noita lapsukaisten leikkejä, mutta hauskaa näytti olevan. Fionan suhtautuminen puolivuotiaaseen Loitsu-serkkuunkin on lähinnä komentamista.. Kerrankin kun joku on sitä "pienempi", niin täytyyhän tuollainen riekkuva kakara (yrittää) pitää kurissa ja nuhteessa. Heitettiin sitten vielä iltalenkki pimeässä mutta lumen valaisemassa metsässä.

Tämä spurttailu on torstain pakkasaamulta.

Lauantai:
aamulla metsässä koirat vapaana 50min
päivällä kaverin koirien kera laskettelurinteillä koirat vapaana 1h 40min
illalla hihnalenkki 10min 

Tänään jatkettiin siitä, mihin eilen jäätiin. Tarkoitus kun oli kuvata koiria jo illalla valkoisessa metsässä, mutta sen verran venähti, ettei enää kuvia saanut, niin otettiin seuraavana päivänä uusi yritys. Ja kyllähän me kuvia saatiinkin, suorastaan loistavassa kelissä. Käytiin laskettelurinteillä kiertelemässä, ja kyllä muuten tuntui reisissä, kun ensin menee rinteen alas ja saman tien ylös, huh.

Muffy ja Loitsu vauhdissa. 

Sunnuntai:
aamulla hihnalenkki 15min
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia
illalla hihnalenkki 30min

Kevyt päivä, kun oli niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa. Sanotaanko näin, että tuo kolme pientä hihnalenkkiä on aika lailla se minimi, mitä koirien kanssa kierrän päivittäin. Yleensä tietty enemmän, mutta joskus vaan näinkin.

Ja vielä iso vino pino tämän viikon aikana lenkeillä napattuja kuvia. Ihanaa kun tuli lunta ja pakkasta!!

Keinupohdintaa

Vielä yksi kuva viime viikolta. Yksi "vauvoista" tosin puuttuu kuvasta.
Kaksi naperoa pysyvät vielä automaattisesti siinä, mihin ne asettaa, kaksi naperoa pysyvät käskystä paikallaan, mutta Lucan kohdalla ei toimi kumpikaan menetelmä.. :D

Fionan keinu on varsin mystinen tapaus... Sehän oppi sen jo joskus vuosi sitten. Mie etenin vaan ihan liian nopeasti, kun annoin koiran tehdä itsenäisesti vapaana koko keinua. Siinä mentiin metsään ja otettiin roimasti takapakkia, kun tuo pelästyikin(?) keinua ja lopetti kokonaan sen suorittamisen.

Nyt keinua on tehty taas paljon ja hartaasti, ja hitaasti. Fiona ei mitenkään pelkää keinua, päin vastoin kiskoo sinne itse ja menee reippaalla laukalla. Sen sijaan pysähtyminen on vielä hakusessa. Välillä tulee ihan päähän saakka, välillä himmailee jo kontaktipinnan alussa. Ollaan edelleen joka kerta vaimennettu pamaus, muuten saa laskea omalla painollaan. Välillä ollaan taas tehty vapaanakin, mutta siinä koira alkaa helposti juoksemaan ohi. Jättää menemättä keinulle ja haukkuu minulle. Hihnassa ei ikinä tee samaa. Eli siis treenataan edelleen hihnan kanssa, se ei ole ongelma..

Mutta nyt Fiona on taas ottanut käyttöön kauan sitten itse keksimänsä tavan (mitä ei ole aikoihin tehnyt), eli tarjoaa onoffia myös keinulle. En edelleenkään ole kovin vakuuttunut, että se on fiksu veto viisikiloiselle koiralle. Noita pomppukeinuja kun on (vieläkin?) ihan liikaa. Ei ole kivaa, jos pylly lentää ilmassa vaikka etujalat ovat maassa.

Muutoinhan onoffi keinullakin olisi aivan loistava ratkaisu. Tällä hetkellä kun tuntuu, että koira ei ihan itsekään tiedä, mitä sen pitäisi keinulla tehdä. Kokeilin pari kertaa juosta keinusta ohi, ja Fiona lähti perään. Se ei siis yhdistä sitä samanlaiseksi kontaktiksi kuin puomin ja aan. Ja miksi pitäisikään, kun en ole samaa käskysanaa antanut.. Sen sijaan jos sille lisäisi myös keinulle samaisen käskysanan, se varmasti pysähtyisi ja jäisikin onoffiin. Eli samalla koko esteen suoritus selkenisi koiralle uudella tasolla.

Tässä onoffissa on vaan toinenkin ongelma, mitä Fiona jo kerran treeneissä väläytteli. Se juoksee laukalla keinun päähän, ja heittää etujalat reunan yli jo ennen kuin keinu on maassa. Eihän se nyt noinkaan toimi.. Tämä on myös tosi outoa, sillä välillä Fiona himmaa ja melkein pysähtyy ja keinun puolen välin jälkeen, välillä taas juoksee päähän ja näemmä melkein ylikin, kun heittäytyy valmiiksi onoffiin. Tästä jo huomaa, että keinu ei ole millään muotoa selkeänä suorituksena koiran aivoissa.

Tässä siis yritän mietiskellä, miten muutan keinua, jotta saadaan se valmiiksi. Sanonko koiralle "odota", aina sen kiivetessä keinua / ollessa sen lopussa. Tässä tulee vaan ongelmaksi oma oikea-aikainen käskytys. Se kyllä melko varmastikin odottaa käskyn kuultuaan, mutta se onkin toinen juttu, missä ja koska ja millä vauhdilla keinu suoritetaan sen jälkeen.. Vai sanonko "keinu kii". Kii tarkoittaa onoffia, jolloin koira tietäisi jo etukäteen, että sen targettina on onoff, johon sen pitää juosta ja jäädä sinne. Tämähän olisi koiran kannalta huomattavasti selkeämpi ratkaisu, mutta toimiiko se 5-kiloisella sintillä??

Lastenhoitoa ja aksaa

Viimeinen viikko on hurahtanut miulla ja koirilla lastenhoitopuuhissa. Aika lailla aamusta iltaan on päivittäin vahdittu siskon lapsia yhdessä äiteni kanssa, tässä kun on pienoinen projekti meneillään. Kaitsettavana ovat 2-vuotias poika sekä kaksi puolivuotiasta tyttöä, joten tekemistä riittää!

Lastenvahdit paikoillaan.

Koiria olen yrittänyt pitää menossa mukana niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nuo osaavat ottaa lunkisti ihan sama missä ollaan, ja onko lapsia paikalla vai ei. Oikeastaan molemmat koirat tuntuvat kovasti pitävän vauvoista, Fiona etenkin. Fiona menee useasti nukkumaankin siten, että "kiertää" itsensä vauvaan kiinni, selkä lattialla makaavan vauvan kylkeä vasten. Samoin kun tulee aina minua vasten nukkumaan niin likelle kuin ikinä pääsee. Muutoinkin tuo vauvojen peti meinaa olla enempi koirien kuin vauvojen käytössä..

Vauva juttelee Zeldan kanssa.

Lucan kanssakin koirat alkavat jo tulla hyvin juttuun, nyt kun Luca on alkanut oppia hieman hellävaraisemmaksi. Zelda kyllä juoksee Lucaa karkuun, mutta Fiona tykkää kovasti Lucan rapsutteluista ja yrittää aina poikaa nuoleskella. Harmi vaan, että Luca on pahasti allerginen..

Lenkeillä on käyty sekä vaunuilla, rattailla, että Lucan kanssa kävellen. Fiona on taas yllättänyt, kuinka hienosti osaa kulkea millä tahansa kokoonpanolla. Jopa Lucan talutuksessa Fiona kulkee todella nätisti ja rauhassa. Zeldaa Luca on tässä kyllä enempi talutellut, Zeta kun ei pahemmin stressaa, vaikka narun päässä kulkee (tai useasti ei kulje..) rasavilli kaksvuotias.

Kieli keskellä suuta, tarkkaa puuhaa..

Ollaan sentään Fionan kanssa treenaamaankin päästy. Janin kanssa ollaan nyt pari kertaa varattu "lepakkovuoro" sdp-hallilta. Halvemmalla pääsee kun treenaa yön pikkutunneilla, ja silloin lapsetkin ovat jo nukkumassa, joten mie olen päässyt irtaantumaan. Eikä yhtään haittaa Fionan kannalta, että saadaan treenata tyhjässä hallissa ja omalla aikataululla!

Kepit on nyt edistyneet tosi kivasti. Virheitä ei ole tullut juurikaan yhtään. Eilen aloitettiin siten, että oli kaikki ohjurit ja kaksi verkkoa lopussa. Heitin ohjureita reippaassa vauhdissa pois, lopulta jäi viisi jäljelle ja loppuun yksi verkko. Otettiin myös ensimmäistä kertaa kepeille lähetys esteen takaa kierrättämällä. Heitin siis ensin koiran kiertämään hypyn, jonka jälkeen suorassa linjassa kepeille. Fiona haki kepit ihan älyttömän hyvin. Ja olipa hyvä, että oli kaksi ekaa ohjuria paikallaan, sillä koira joutui tekemään suorastaan äkkijarrutuksen ekassa välissä, kun tuli niin draivilla ja täysillä sisään. Juuri näitä onkin nyt hyvä ohjureilla treenata, että Fiona oppii handlaamaan oman vauhtinsa ja kroppansa sisäänmenoilla kaikista suunnista ja vauhdeista.

Kontaktit meni myöskin eilen juuri kuten piti. Virheitä ei tainnut tulla yhtäkään?? Tein sekä puomia että aata koira vapaana, ja molemmilla juoksin itse ohi. Nyt uskalsin jopa luottaa sen verran, etten edes katsonut taakseni kontaktilla, pysähtyikö koira. Sinne se aina jäi. Tosin tehtiin tämä pitkän ja rankan treenin jälkeen noin puoli kahdeltatoista yöllä, joten Fionalla taisi jo hieman väsy painaa. Mutta hyvä niin, tulipa onnistuneet suoritukset :)

Ratapätkillä ollaan treenailtu vetoja, persjättöjä, poispäinkäännöksiä, vastakäännöksiä, sylkkäriä, putkijarrutusta ja öö... Mitäköhän vielä, kauheesti kaikkea "uutta" ja vaikeeta. Fiona kyllä tekis vaikka mitä, mutta kun mie en osaa, niin enempi vaan sähelletään, väännetään, yritetään ja epäonnistutaan. Välillä tulee aivan timantti hienoja suorituksia, kun mie oikeesti saan itseäni niskasta kiinni ja ohjauskuviot haltuun. Enempi vaan on jotain ihan muuta.. Videota ei nyt juurikaan ole tullut napattua, mutta viikko sitten treeneissä kuvattiin koko ratapätkä, kun ensin sitä oltiin kohta kohdalta jankattu ja väännetty. Tässähän tuo viimeinen, ehkä paras yritys. Ja ihme tuuria taas, että näinkin helpossa kohdassa kuin putkeen menossa tuli virhe, juuri kun kaikki muu saatiin kunnialla läpi! :D

Konkkaa konkkaa..

Muistiinpanopäivitys: Zelda ontuu oikeaa etujalkaa. Ei ole lenkeillä huomannut, mutta levosta liikkeelle lähtiessä niiaa melko pahasti. Ja tänään heitettiin vapaana yli tunnin metsälenkki.. Voi itku :(

Muutama viikko sitten ontui muuten toista jalkaa. Eli vihdoin pääsen todistetusti sanomaan fyssareille, että molempia ontuu. Kuten aiemmin olen muistellutkin.

Kaukokäskyjä ja kunnollista aksaa...

Fionalta terkkuja! Näin me dataillaan - neiti seuraa tarkkana, mitä sinne
blogiin oikein turistaan... Ja ei, en kurista koiraa :D

Olen napsinut tässä viime päivinä vähän enempikin treenivideoita koirista. Ovat vaan niin pitkiä, etten ole jaksanut alkaa sieltä editoida mitään järkevää kokonaisuutta. Ihan tylsä katsoakin noita kamera paikallaan kuvattuja pätkiä, kun aina kauemmas liikkuessa muuttuu niin pieneksi printiksi näytöllä, että hyvä kun selvää saa...

En siis kiusaa teitä niillä. Tässä sen sijaan yksi treenipätkä, johon sopii hyvin kyseinen kuvausmuoto, ja joka sisältää koko treenin samassa videossa. Ei siis tarvinnut leikellä. On se aika ihQ napero!

Ja jotta tämäkin blogi saisi joskus jonkinnäköistä järkevää agility-materiaalia... Ethän Jani suutu, kun julkaisen teitin treenivideon viikon takaa? :D Kuten todettu, Fionaa ei tullut näissä treeneissä kuvattua, mutta miepä nappasinkin iki-ihanan Jedin ratapätkän videolle. Reilua eikö? Sovittiin jo Janin kanssa, että ruvetaan käymään treenaamassa aina kun piipahdetaan Toijalassa. Ei tule liian kalliiksi, jos kimppaan ostaa hallivuoroja aikaan jolloin normaalit ihmiset nukkuvat... Mutta kai sitä treenatakin tarvis, jos ikinä mitään meinaa oppia, vai?

Shelttikivaa

Shetlanninlammaskoiran syvin olemus viiden koiran voimin ilmaistuna :)