tiistai 30. marraskuuta 2010
Fionan treenikuulumisia
Myö ollaan pikkupiskin kanssa majailtu jo viisi päivää kahdestaan Jyväskylässä. Zelda jäi vanhempieni luo Toijalaan. Sen oli tarkoitus jäädä vain kahdeksi päiväksi, kun meidän tosiaan piti mennä näyttelyyn lauantaina ja samalla hakea Zelduus. Mutta sairauteni vuoksi jäi koko reissu välistä, joten kahdesta päivästä tuleekin yli viikon ero. Kamala ikävä Zeldaa =( Fiona on pärjännyt hienosti ilman "isosiskoa", eipä tuosta edes huomaa, että mitenkään ihmettelisi Zeldan poissaoloa.. Kovasti paljon se on rauhallisempi, kun ei ole Zeldaa kiusattavana.
Ollaan käytetty tämä kahdenkeskeinen aika Fionan kanssa supertehokkaasti hyödyksi! Kahden koiran kanssa on aina niin vaikea treenailla. Suunnilleen arvoituna tehdään päivässä noin viisi 1-2min mittaista treeniä. Fionan kanssa on niiiin kiva tehdä harjoituksia, kun se tekee täysillä into piukeana, keskittyy hyvin ja vielä oppiikin jotain ;) Hauska fiilis taas itselläkin kouluttaa pentua ja ihan perusjuttuja, Zeldan kanssa kun fiilataan millintarkkuudella vanhoja juttuja, ja uusien temppujen keksiminen vaatii aina vaan lisää mielikuvitusta meikäläiseltä.
Fionan kanssa treenataan tällä hetkellä muutamia eri treenipätkiä. Yksi harjoitussessioista koostuu perusasennoista: istu-maahan-seiso sekä sivulletulo ja paikallaolo. Istu ja seiso Fiona osaa jo ilman käsimerkkiä, mutta maahan sen vielä ohjaan kädellä. Nyt olen vaikeuttanut istumista ja seisomista siten, että seison itsekin. Tähän saakka olen aina treenannut istualteen koiran tasolla. Maahan meno vielä tehdään näin. Paikallaoloa on tehty vasta istumisessa, kestot vaihdelleet 1-5sek - vuorotellen pitkää ja lyhyttä. Sivulletulon yhteydessä olen ottanut pientä seuraamista, käytännössä yhtä tai kahta askelta, sekä eteenpäin että viistosti sivulle. Fiona pysyy hienosti pohkeessa kiinni, ja istuu aina automaattisesti perusasentoon pysähdyksessä.
Toinen treenisessio koostuu noudon sheippailusta. Fiona oppi yhdellä sessiolla ottamaan kapulan suuhunsa. Uskomaton tuo naksun voima :) Ongelma muodostuikin siitä, millä saan koiran tuomaan kapulan minulle.. Fionan mielestä kapula on niin kiva juttu, että sen täytyy oikein harkita, ottaako mieluummin namin, vai juokseeko kämppää ympäri kapula suussaan. Ensimmäinen askel oli siis vaihtaa paremmat namit tähän treeniin (koska en halua, että koira missään vaiheessa yhdistää kapulaa ja leikkimistä), ja toiseksi aloin palkata Fionaa kädestä. Tähän saakka kun heitin namin toiseen suuntaan, jolloin Fiona juoksi namin luo, tiputti kapulan namin viereen ja otti palkan. Nyt se ainakin liikkuu minua kohti kapula suussa saadakseen palkan. Ja kuten todettu, koira oppii myös tapahtumat naksun ja palkan saannin välissä.
Kolmas sessio koostuu kosketusalustan sheippailusta. Tosin tätä ei olla tehty moneen päivään - sujuu jo niin hienosti, että pidetään välillä taukoa ja annetaan ajatuksen muhia. Fionan kanssa huomaa kyllä hyvin, että oikea ajoitus ja todella tiheä vahvistetiheys ovat tärkeitä. Alussa tuntui, että saan naksutella lähes sekunnin välein, ja koira tekikin todella timantisti. Mutta heti jos tulee pidempi tauko (eli nostin kriteeriä liikaa?), Fionalla palaa käpy ja se alkaa haukkua ja tarjota muuta. Täytyy selvästi vielä omistajan opetella lisää naksuttelusta...
Neljäs sessio, jonka treenaus aloitettiin eilen, liittyy agilityyn ja puomin kontaktiin. Tarkoituksena olisi opettaa 2on2off kontaktit, ja tätä lähdettiin tekemään kirjan kanssa. Postissa tulikin juuri Amazonin kautta tilattu noin tuhatsivuinen ekologian lopputenttikirja, täytyyhän sille jotain käyttöä saada! :D Tämän kirjan kanssa aloin Fionaa sheippailemaan, ja jo ekalla sessiolla se seistä tökötti molemmat etutassut kirjan päällä. Tästä homma jatkui seuraavilla treenikerroilla, ja pian etutassut vaihtuivat takatassuihin. Tarkoituksena on nyt ensin opettaa se hakeutumaan kirjan päälle seisomaan takatassut kirjalla ja etujalat maassa. Käskysanaa en ole vielä mukaan liittänyt. Tästä sitten jatketaan muilla alustoilla, ja joskus ensi kesänä luultavasti agility-puomilla. Toivottavasti on silloin jo käskysana ja liike hanskassa :) Innoittajana alkaa vihdoinkin opettamaan "kontakteja" Fionalle toimi tämä upea Laura J.:n video. Tästä liikkeestä on muuten varmasti jatkossa hyötyä myös koiratanssissa. Ko. lajia ajatellen Fiona osaa kädellä ohjaten myös pyörähdykset molempiin suuntiin, ne on tullut ihan vahingossa opetettua lelun kanssa, mutta näköjään toimii myös namilla.
Näitä juttuja tällä hetkellä Fionan kanssa touhuillaan kaiken muun elämän ohessa, ja hauskaa tekemistä riittää. On tuo vaan niin ihana ja taitava huippu pikkupiski! <3
(pssst. Vaikka tämän pentutohinan jälkeen ihan vähän tekee välillä mieli päästä myös Zeldan kanssa treenailemaan, heh....:D)
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Siskotapaaminen agikisoissa
Fiona ja Siro tapasivat toisensa tänään ekaa kertaa sitten kasvatuskodin jälkeen :) Täytyy kyllä todeta, että tytöt ovat niin samasta puusta veistettyjä, kuin kaksi pientä shelttiä voivat olla. Työt ovat lähis samiksia sekä kooltaan, ulkonäöltään että luonteeltaan. Ensitapaaminen meinasi heti mennä painiksi, kun Siro kiipeili Fionan niskaan, ja kyllä sitten hetkeksi päästettiin tytöt vapaina riehumaan.
Oltiin siis agility-kisoissa Laukaan Polleparkissa. Pakkasta oli kirpeät 12 astetta, mutta hyvin tarjettiin kylmässä maneesissa. Pikkushelteillä ei paljon päätä paleltanut, kun kaikki aika meni muiden haukkumiseen ja komentamiseen, hyvin pysyivät liikkeessä ja lämpöisinä maneesissa.
Yhteiskuva siskoista, on ne vaan samiksia.. Sirolla on selvästi isommat korvat ja isompi pää, korkeutta ehkä hitunen enemmän. Fiona on muutoin hiukan vahvemman mallinen, korvat on paljon pienemmät ja korkeammalla pään päällä. Sirolla taisi turkkikin olla jo enempi kasvanut.
Mutta vaikka ulkonäkö onkin samanlainen, niin luonne se vasta onkin, joka tyttöjä selvästi yhdistää.. Tulevia hulluja agiriiviöitä molemmat!!
Toivottavasti joskus päästään velipoikiakin tapaamaan, kiva Piia ja Riitta, kun kävitte kisoissa, ja Siro oli mukana :)
lauantai 27. marraskuuta 2010
Ei me sit päästy kehään...
Fiona täytti myös puoli vuotta viikko sitten!! On se jo Pieni Iso koira. Pari kuvaa puolivuotispäivän kunniaksi :)
Korvatkin on neidillä nyt niin hienot, kun Laura kävi ne trimmailemassa - kiiitos! =)
Siri ja Lara kyläilemässä
Muutoinkin Fionalla on menossa nyt pieni "mörkökausi". Liekö teini-iän oireita? Aiemmin tämä rämäpää eli asenteella "läpi vaikka harmaan kiven!", mutta nykyisin suuntaus alkaa vaihtua enempi "parempi katsoa kuin katoa" -ajatuksiin. Ei sillä, että Fiona varsinaisesti mitään pelkäisi, mutta selvästi miettii uusia juttuja, eikä enää ryntää täysillä päin, oli vastassa sitten mitä tahansa.
Laran kanssa Fiona tulee tosi hyvin juttuun! Onhan se sitä pennusta saakka nähnytkin. Vähän oli vaan yhteisen kielen hakemista leikkimetodeissa, mutta Lara on niin tottunut koirien käsittelijä, että osasi saada Fionankin mukaan leikkeihin :) Hauska parivaljakko tosiaan! Ja nyt huomasin myös ekaa kertaa, että olen minä Fionalle vähän enemmän, kuin kuka tahansa ihminen muiden joukossa. Selvästi Fiona valitsee mieluummin minun seurani kuin Sirin tai Laran, jee!! Tähän saakka kun on tuntunut siltä, että se on missä tahansa ja kenen kanssa tahansa kuin kotonaan...
Vaikka oli meillä aika hurjaa meininkiä :D Ja tässä siis Lara leikittää Fionaa, sillä on lelu kädessä ja likka nauraa kippurassa, kun Fiona yrittää lelua saada.
Ja välillä Sirin kanssa leikkimässä.
Lauantai-iltana käytiin Laajavuoressa pulkkamäessä. Koiratkin pääsivät mukaan, kun koko päivän shoppailureissun ajan joutuivat kotona kykkimään. Fiona oli ihan ihmeissään, että mikä paikka tää nyt on?! Mutta kun kokeilin treenata sen kanssa kaksin, niin neitihän syttyi heti! Uskomatonta, miten se keskittyy niin täysillä, oli paikka sitten mikä tahansa. Vähän vielä nostatettiin kierroksia, ja juoksin ees taas Fionan kanssa nameilla ohjaten, ja pikkupiski oli ihan innosta piukeana. Zelda taas puolestaan oli räjähdyspisteessä koko reissun ajan! Mihin lie taas kuvitteli tulleensa, mutta suu kävi koko ajan, ja koko koira oli valmiina sinkoamaan ties mihin. Hassua, miten Zetalla riittää intoa ja energiaa, kuin agility-kentällä olisi ollut.
Tässä kuvassakin Zelda näemmä pomppii hihnan päässä..
Sain muuten ehkäpä ensimmäisen varsinaisen yhteiskuvan minusta ja molemmista koirista - kiitos Sirille! Jotain pientä treenipätkää tässäkin väännettiin. Zelda saa superhelppoja treenejä, kun tehdään vaan siirtymisiä istu-maahan-seiso tällä kahden koiran taktiikalla ;)
Sunnuntaina käytiin vielä ilman koiria Petäjävedellä Miljaa ja Kalino-vuonista moikkaamassa. Kalinolla kun piti päästä kokeilemaan hiihtoratsastusta - Milja ei ole itse aiemmin sitä harrastanut, eikä heppakaan tiettävästi. Ajossa kyllä toimii. Eipä siis muuta, kun meitsille sukset jalkaan ja hevosen perään. Pellolla hiihdeltiin, ja hienosti sujui! Paitsi pellolla minareilla hinautuminen ei ole maailman helpoin homma, mieluummin hiihtoratsastelen tasaisia teitä pitkin.. Meillä oli myös pulkka mukana, joten pitihän hevosen perään pulkkakin iskeä! Hyvin se pääasiassa sujuikin, mutta välillä meno näytti tältä:
Laralla oli kivaa, ja tuo totesikin lennon jälkeen: "Äiti, uudestaan!"
Sunnuntai-iltana myö sitten lähdettiin koirien kanssa Sirin kyydillä Toijalaan, ja mie suuntasin taas Vapriikkiin hommiin viikolla. Zelda ja Fiona taisivat olla vähän harmissaan, kun purettiin uusi hieno sisustuselementti lattialta pois. Vihdoinkin kun he saivat juuri sellaisen pedin, mitä ovat aina halunneet!
Ja vielä Zeldalle niin tyypillinen nukkuma-asento ;)
torstai 18. marraskuuta 2010
Ei enää räksytystä!
En mitenkään kannata tai suosittele positiivisen rankaisun käyttöä koiralle, mutta tässä tapauksessa se toimi. Ja hyvin Ja ihan vahingossa, en edes tajunnut ehdollistaneeni koiralle mitään pelkoreaktiota. Fionalla oli todella ärsyttävä tapa, että aina kun tullaan kotiin (joko yhdessä koirien kanssa tai minä yksin), se syöksyi saman tien takaoven taa hyppimään ja huutamaan. Heti siis olisi pakko päästä pihalle. Tämä on myös yksi jotenkin ehdollistunut toiminta. Yksinäni kun tulin kotio, en saanut edes ovea perässä kiinni vedettyä, kun kaveri jo pomppii ja huutaa oven takana..
Yritin aikani tätä saada pois niin, että menin takaisin ulos ja kiskaisin oven kiinni. Aina se hiljeni, mutta kun avasin oven uudelleen, sama huuto jatkuin. Vaikka kymmenen kertaa olisi toistanut.. Toinen keino, kun tultiin lenkiltä, kokeilin heitellä nameja pitkin lattiaa. Näitä metsästäessä ei kerennyt haukkua oven takana. Mutta heti kun tuli sekunnin tauko, siellä se taas räkytti. Samoin yritin keksiä kaikkea tekemistä ennen ulos pääsyä, kun olin tullut jostain kotiin, että unohtaisi tämän pakko-päästä-ulos-heti-nyt käytöksensä. Ja ei sitä voinut olla ulos päästämättä, kun hätä oli kova ja pissalle on päästävä.
Kunnes erään kerran, kun oltiin tultu lenkiltä, Fiona hyppi ja räkytti oven takana, ja minä eteisessä kuoriuduin ulkovaatteista. Vahingossa pudotin avaimet naulakosta lattialle. Fiona hiljeni kuin seinään. En sen kummemmin ajatellut asiaa, nostin vaan avaimet naulaan, riisuin ulkovaatteet ja päästin koiran ulos. Vasta myöhemmin tajusin tämän yhteyden, ja piruuttani kokeilin samaa seuraavan lenkin jälkeen. Kun pentu syöksyi oven taa ja avasi suunsa, pudotin avainnipun lattialle. Ja pentu hiljeni!
Tämän jälkeen se ei ole kertaakaan alkanut räkyttää oven takana, kun tulen kotiin. Lenkin jälkeen se kyllä juoksee heti ovelle, mutta ei hypi eikä hauku. Malttaa odotella rauhassa, että saan itseni kuorittua ja tulen avaamaan takaoven. Tästä on jo kauan aikaa, ja nyt vasta keksin, että avainnippu voisi toimia myös autojen haukkumiseen!
Ja niinhän se toimikin. Otin lenkillä avainnipun käteeni, ja kun auto tuli ohi ja Fiona haukahti, ei avaimia tarvinnut kuin helisyttää kädessä. Ja koira hiljeni. Pari kertaa tämän toistin, ja sen jälkeen ei ole yhtäkään autoa haukahtanut. Vielä kyllä kiskoo autojen perään, mutta uskoisin tämän käytöksen jäävän pois, kun ei saa siitä samanlaisia kiksejä kuin aiemmin.
Samalla tavoin sain haukkumisen pois takapihalla. Oven raosta kun vähän helisyttää avainnippua, niin johan koiruus hiljenee. Uskomattoman helppoa, etenkin kun koira ei yhdistä rankaisua minuun mitenkään. Se ei ole saanut eikä saa mitään fyysistä ikävää avaimista. Zelda ei tietty reagoi ääneen mitenkään, jotaen tätä voi käyttää molempien koirien kanssa. Lisäksi olen tarkkaillut, että silloin Fiona ei välitä äänestä mitään, kun ollaan lähdössä lenkille ja nappaan avaimet taskuun, tai kun tullaan kotiin ja avaan oven ja ripustan avaimet naulaan.
Tommy sitä minulle varoitteli, että pos. rankaisun käytössä ei koskaan voi tietää, mitä tulee ostaneeksi. Seuraukset voivat näkyä vasta kuukauden kuluttua, eikä koskaan tiedä, mitä saa kaupanpäällisenä. Mutta en mitenkään kykene uskomaan, että tästä voisi seurata mitään huonoa tai ylimääräistä käytöstä?! Päinvastoin, olen erittäin onnellinen, kun elämä Fionan kanssa muuttui taas kertaheitolla huomattavan paljon helpommaksi ja ihanammaksi. Ne kaksi ainoata asiaa, jotka ovat tähän saakka olleet ongelmina, on nyt selätetty - autojen haukkuminen ja pihalla yksinään haukkuminen. Mitä enää muuta voisi toivoakaan =)
Olen tässä samalla pohdiskellut paljon luennollakin puheena ollutta koirien viettiä. Siis rodunomaista toimintaa, jonka koira omatoimisesti omien halujensa mukaan suorittaa. Ja erityisesti sitä, kuinka "vietti tekee hulluksi". Jos koiralta oikeasti on pakko saada karsittua tällainen toiminta, onnistuuko se ehdollistamalla tai siedättämällä?? Zeldan kanssa olen aikanani tapellut auto-ongelman parissa, se kun oli vielä potenssiin kymmenen kertaa pahempi kuin Fiona niiden jahtaamisessa. Ja jos koiran saa siedättämällä luopumaan viettitoiminnastaan, onko se ihan oikeasti ja toimivasti poistettu kokonaan koiralta? Ettei se enää missään tilanteessa koskaan syty samalla tavalla, ja vietti laukea?
Autojen jahtaaminen on niin suuri elämän ja kuoleman kysymys, että haluan voida luottaa koiraan sataprosenttisesti, eikä se missään tilanteessa saa keksiä juosta auton perään. Molemmat koirat ovat meinanneet jo pentuina auton alle jäädä, lisäksi tiedän ihan liikaa auton alle kuolleita koiria. Zeldallahan tämä aiemmin mainittu pätee. Se voi täysin huoletta lenkkeillä vapaana autotien laidassa kulkevalle pyörätiellä, ilman minkään käskyn alla oloa, eikä vilkaisekaan autoihin. Siltä on poistunut kokonaan minkäänlainen vietinomainen käytös niitä kohtaan. Ja tämä on muka liikaa vaadittu..?
En myöskään halunnut, että Fiona millään tapaa yhdistää minua autoihin. Ei palkkana eikä rankaisuna. Zeldaa palkkasin siitä, ettei huomio autoja, ja ottaa kontaktia. Ja voin kertoa, että mikään ei ole raivostuttavampaa, kuin lenkkeilyttää koiraa seuraamiskäskyn alla täydessä kontaktissa kilometrejä. Vaikka koira itse kontaktia tarjoaisi ja mielellään sen pitäisi. Heti, kun Zeldan vapautti käskyn alta, se räjähti hihnan päässä ensimmäistä autoa päin. Ihan turhaa siis koko autoihin siedätys. Korkeintaan sain aikaan seuraamisen huononemisen liialla puuduttamisella. En siis halunnut palkata Fionaa autojen jahtaamattomuudesta (ei kun sori, ei tällaista ole olemassakaan, että koira saisi palkan älä-tee-jotain-käskystä). En siis halunnut opettaa tilalle mitään käytöstä, josta voisin sitä palkata, vaihtoehtona kun oikein ei ole muuta kuin kontaktin pito lenkillä. Ja toivottu käytös kun on kävele-edessäni-löysällä-hihnalla-vapaasti. Zelda tämän osaa ja toteuttaa, ehkä Fionakin tästä eteenpäin. Tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä, jäädään siis seurailemaan, mitä tapahtuu..
Jos joku on saanut koiralta jonkin hyvin vahvan vietin kuriin sitä siedättämällä, tai ehdollistamalla toiseen asiaan, niin kertokaa ihmeessä! Kuulisin mielelläni näitä kokemuksia. Itselläni ei riitä taito, aika eikä hermot vastaavaan. Enkä välttämättä usko, että vietin poistamisessa voisi näillä keinoilla päästä yhtä hyvään tulokseen, kuin pos. rankaisulla..? Todistakaa tämä uskomus vääräksi, jos se suinkin on mahdollista!
tiistai 16. marraskuuta 2010
Meillä on ikävä agilityä!
Viime viikon perjantaina käytiin koiruuksien kanssa JATpailuissa (agilityn möllikisat) kannustamassa Muffya, Elmoa ja Verttiä radalla. Fiona pääsi ensin ihan yksinään tutustumaan uuteen paikkaan, eli halliin sisälle. Tällöin kukaan koira ei mennyt radalla, niin pikkupiski oli tosi nätisti ja innoissaan, kun kävi moikkailemassa kaikkia uusia ihmisiä häntä heiluen.
No mutta, välissä käytiin lenkillä koko shelttijengin voimin. Laura sai mission lenkkeilytä-Fionaa-hiljaa, kun mie vein Zeldaa ja Muffya. Kyllä se melko hiljaa lenkkeilikin, kun ei autoja mennyt lähellä. Ja jos on iso porukka koiria, täytyy Fionan kulkea ekana, muuten se kiskoo ja huutaa perässä..
Seuraavaksi kun palattiin halliin, siellä olikin täysi tohina päällä, ja Fiona keksi saman tien, että täällähän tapahtuu agiliitoa!! Lauran tehtävä pitää pikkupiski hiljaa sai siis jatkoa vähän haastavammalla osuudella. Käsittämätöntä, miten pieni koira pystyy huutamaan, vaikka sen piilottaisi syliin ja kädellä pitäisi kuonosta kiinni. Sylissä tuo saikin viettää lähes koko häkin ulkopuolella vietetyn ajan, maassa se lentää hihnan päässä ja räkyttää keuhkojen täydeltä. Nameja suostui lopulta ottamaan muutaman, mutta eipä nekään meinaa kelvata..
Yllättävää kyllä, häkissä Fiona on ihan hiljaa, jos Zelda on kaverina! Niin ihanaa, että ne saa sinne rauhoittumaan jopa agilitykisojen laidalla. Fiiuh. Yksinään kumpikaan ei kyllä oikein malta olla huutamatta..
Zelda oli myös onnesta sekaisin, jo heti kun pääsi autosta ulos ja tajusi, että on tultu agitreeneihin! (näin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen..) En ole nähnyt Zeldaa näin onnellisena ja innoissaan sitten sen uran viimeisten agilitykisojen. Otettiinkin Zetan kanssa hallissa vähän tokoilua, ja saipa se muutaman kerran putken ja puominkin juosta. Voi että kun teki mieli radalle, meillä molemmilla!! Zeldasta olisi kyllä lähtenyt uskomaton vauhti, jos olisi päässyt esteitä suorittamaan. Taitaa olla nyt fyysisestikin niin hyvässä kunnossa, ettei mikään olisi menoa hidastanut. Pääasia kuitenkin, että Zeldakin pääsi jotain tekemään, ja selvästi luuli treeneissä käyneensä :)
Fiona sai myös muutaman kerran juosta mutkaputken läpi. Laura päästi toisesta päästä hihnan kanssa, ja minä yritin saada napattua pikkukoiran kiinni toisesta päästä, ennen kuin se singahtaa omille teilleen. Onneksi oli hihna perässä. Keinua myös vähän kokeiltiin (se kyllä jänskätti ihan kauheasti) sekä puomilla pelkkää alastuloa. Häiriöiden määrä oli sen verran suuri, että eipä tuossa kahta kauheammin kannattanut mitään yrittääkään saada aikaiseksi. Olisi kyllä kiva joskus rauhallisissa olosuhteissa päästä vieraisiin esteisiin tutustumaan, meidän oman seuramme puomin, putken ja pussin kun suorittaa täydellä vauhdilla ja innolla.
Seuraavana päivänä olikin Jyväskylän KV-näyttely, missä kävin tällä kertaa vaan turisteilemassa. Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa myös koiratanssikavereita, sekä varsinkin kaikkien uudet tanssiohjelmat! Zelda lopetti myös koiratanssin viime keväänä, eikä oltaisi muutenkaan treeneihin päästy, kun olen ollut muissa maisemissa.. Johannan kanssa kuitenkin juteltiin, että ensi keväänä liitytään Fionan kanssa taas mukaan porukkaan treenailemaan :) Zeldallekin voisi tietty jotain ohjelman tynkää yrittää väsätä, mutta on niin vaikea piirtää itselleen viiva, mitkä liikkeet rasittavat koiraa liikaa. Muutenkin olisi tosi tylsä tehdä vauhdikkaan ja ketterän koiran kanssa hidas ja "varovainen" ohjelma..
Näyttelyn jälkeen hain koirat kotoa ja käppäiltiin vesisateessa rautatieasemalle. Voin muuten kertoa, että märät sukat eivät ehdi kuivua kahden tunnin junamatkan aikana välillä Jyväskylä-Toijala. Onneksi Toijalan päässä on sentään autokyyti tarjolla.. Isänpäivä sujui leppoisasti perheen, siskon perheen sekä meidän mummumme kanssa.
Maanantaina kävin pitkästä aikaa Tampereella Vapriikissa!! Olen siellä ollut "töissä" toukokuusta saakka. Mainostetaan nyt jälleen, että Vapriikkiin avataan Luonnontieteellinen museo kolmen viikon kuluttua(!!!). Tätä näyttelyä olen ollut rakentamassa. Sivuilla lieneekin pian blogissa jokunen kuva, jotka eilen töissä näyttelystä nappasin.
Tänään aamulla taas junailtiin takaisin Jyväskylään. Joten tekemistä kyllä riittää, ilmankos on blogi taas meinannut jäädä vallan unholaan. Mutta onneksi näissä geneettisten menetelmien demoissa on hyvin aikaa kirjoitella, vai miten se menikään..?
PS. Bongasin Fionan KV-näyttelystä! Tai en minä olisi edes huomannut... Johannan kanssa käveltiin tästä ohi, ja tuo vaan tokaisi, että tossahan on shelttipennun kuva. Jaa kappas, sehän on miun pikkuvauvani mätsärissä :D
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Miten koira oppii? - Tommy Wirénin luento
Vihdoinkin löysin aikaa kirjoitella sunnuntaisesta Tommy Wirénin luennosta ”Miten koira oppii?”. Luento oli todella hyvä ja maailmaa avartava, kuten odotinkin! Tarkoitus oli alun perin kirjoittaa tänne vain muutamia tärkeänä pitämiäni pointteja luennosta, mutta tulinkin sitten tehneeksi pienimuotoisen referaatin, hups. Tulipa samalla palautettua itselle sisältö mieleen uudelleen jäsenneltynä :) Toivottavasti en liian monimutkaisesti saanut asioita paperille laitettua.
Koko luennon alussa Tommy esitteli lauseen, johon voisi tiivistää koirankoulutuksen tärkeimmän ajatuksen:
"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti."Eläimet toimivat aina parhaaksi kokemallaan tavalla. Ne haluavat miellyttää vain itseään. Koira ei mieti kaveriaan, säästänpäs tämän luun sille, kun se taitaa olla enemmän nälkäinen. Eikä koira mieti ihmistä, vaan niin kutsutulla miellyttämisenhalulla koira miellyttää vain itseään. Lisäksi koira elää aina tässä ja nyt. Me ihmiset elämme lähes koko ajan tulevassa tai menneessä. Ajatukset saattavat harhailla tunnin päässä, illan kauppaostoksissa, ensi kuun lomamatkassa tai ties missä – mutta hyvin harvoin maltamme pysyä tässä hetkessä.
Koiran koulutuksen ehkä tärkein pointti on saada ihminen ymmärtämään eläintä. Koulutuksessa tulisikin toimia mahdollisimman pitkälle koiran luontaisen oppimisprosessin mukaan. Ja tätä koirien (ja muiden eläinten) oppimista Tommy myös ihmisille opettaa. Tähän tarkoitukseen kanakurssit ovat oivallisia. Kanaa kouluttamalla kouluttajat saavat todella paljon infoa eläinten oppimisesta. Tai siis kanathan ne ihmisiä kouluttavat, eikä toisin päin.. Jos ja kun tilaisuus tulee, minä aion kyllä kanakurssille lähteä!
Tommyn neuvot onnistuneesta koiran koulutuksesta keskittyvät perusteiden hallintaan. Kuten hän totesikin: ”Sinusta tulee parempi kouluttaja, jos harjoittelet perusteita!” Koirankoulutuksesta on olemassa uusia ja vaikeita teorioita, mutta oikeasti tutkittujen perusteorioiden sovellukset ovat käytettävissä kaikkeen koulutukseen. Taitava palkkion käyttö mahdollisimman pienellä rankaisun käytöllä on avain onnistuneeseen koulutukseen.
Tarkkaile käytöstä! Jos koiran tekemistä aletaan ylianalysoida, voi tulla ongelmia eteen. Älä yritä ajatella kuten eläin. Vaikeudet ratkeavat eläimen käytöstä seuraamalla. Kouluttajan tulee tehdä päätelmiä siitä, miten kouluttaa, mitä menetelmiä käyttää, miten muuttaa omaa käyttäytymistään ja miten muuttaa harjoitustaan. Usein ongelmat johtuvat siitä, että kouluttaja on itse jumiutunut paikalleen. Tällöin kannattaa esim. pyytää kaveria videoimaan koulutustuokio, ja havainnoida omaa toimintaansa. Pienellä muutoksella (esim. kriteerin tai ajoituksen muutos) voi koiran käytöskin muuttua.
Koiran koulutuksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näin ollen koulutuksessa tulee ottaa huomioon kaikki käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi koiran lajiominaisuudet ja vielä tarkennettuna rotuominaisuudet. (kuten sheltillä suuri vietti autojen jahtaamiseen, nimimerkillä kokemusta on) Myös koiran terveydentila ja oppimishistoria vaikuttavat koulutukseen. Tyypillisesti lajiominaisuudet eli niin kutsutut vietit ovat vahvin koiran käytöstä säätelevä tekijä. Mutta esimerkiksi koulutushistoria saattaa syrjäyttää lajiominaisuudet. Tästä Tommy kertoi esimerkin omasta uroskoirastaan, tapahtuma noin viidentoista vuoden takaa. Koiralla oli todella vahvaksi muodostunut luoksetulo-käsky pennusta saakka. Tämä uros oli sitten kerran ollut astumassa narttukoiraa, ilmeisesti luvattomasti. Kuten kaikki tietänevät, tämä jos joku on hyvin vahva lajiominainen toiminta. Mutta kun Tommy oli huutanut koiraansa, oli se hypännyt alas selästä, ja totellut kutsua. Oppimishistoria oli koiralla niin vahvana mielessä. Samoin rusakon perään lähtenyt koira saattaa jättää saalinsa, ja palata kutsusta, jos oppimishistoria on tarpeeksi vahva. Vaikka todettiin myös, että "vietti tekee hulluksi", mikä pitää myös hyvin paikkaansa. Näin ollen viettejä onkin hyvin vaikea hallita.
Tulee myös muistaa, että eläimet oppivat kaiken aikaa! Eläimet oppivat myös toimintansa seurauksista. Ja eläimet ovat oppineet jo kauan ennen kuin ihminen keksi niitä alkaa kouluttaa.
Klassinen ehdollistuminen lienee kaikille tuttu ainakin Ivan Pavlovin koirakokeista. Hän ehdollisti koirat kellon soittoon, jota seurasi ruoka. Aina kellon kilinän kuullessaan koirat alkoivat erittää kuolaa ruuan toivossa. Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa siis ärsykkeen ja reaktion muodostamaa opittua refleksiä. Koirat ehdollistuvat itse asiassa lähes koko ajan ja usein ihmisten toivomattakin. Esimerkiksi Fiona on ehdollistunut autojen jahtaamiseen. Jos se kuulee auton äänen jo kaukaakin, se alkaa kiskoa sitä kohden. Koiran saamaa ärsykettä on helppo muuttaa, mutta ärsykettä seuraavan reaktion muuttaminen puolestaan on hyvin hankalaa. Kuten autoja jahtaavien koirien omistajat tietänevät.. Meille ihmisille esimerkiksi polkupyörällä ajo on opittu refleksi. Jos tasapaino alkaa pettää, automaattisesti sen korjaamme, emmekä kaadu kyljellemme asvaltille!
Toiminnan seuraukset ehdollistuvat koirille klassisesti. Tarkoittaen siis sitä, että kaksi erillistä asiaa yhdistyvät yhdeksi eläimen mielessä. Näin voidaan koiran tekemään käytökseen koulutuksessa liittää haluttu vihje, käsky, ympäristö jne. Pelko on aina klassista ehdollistumista. Tästä oli hyvä esimerkki, jonka voi testata käytännössä perheenjäsenellä, jos kotoa löytyy hiustenkuivaaja, jonka napista painaessa lähtee ääni. Vie hiustenkuivaaja kaverin naaman eteen, ja paina nappia. Aivan varmasti kaveri sulkee silmänsä. Toista tämä pariin kertaan. Sen jälkeen ota johto pois seinästä, niin että kaveri sen näkee, ja vie uudelleen kuivaaja silmien eteen. Paina nappia. Pysyvätkö silmät auki?
Operantti ehdollistuminen käsitteenä sen sijaan lienee hieman oudompi monille? Tämä toiminnallinen ehdollistuminen voidaan määritellä reaktio -> seuraus. Eli jokin reaktio lisääntyy, jos se on koiralle tuottavaa (käytetään yleensä vahvistetta). Vastaavasti reaktio puolestaan vähenee, jos toiminta on tuottamatonta (rankaisun käyttö). Toiminnallinen ehdollistuminen on ikään kuin ”jatkoa” klassiselle, sillä seuraus kuitenkin ehdollistuu aina klassisesti.
Operanttia ehdollistumista käytetään paljon koulutuksessa, ja monet turvautuvat tyystin siihen, ilman klassisella puolella käytettyjä vihjeitä. Jos haluttu käytös on täysin mielivaltaista koiralle, on sen opettaminen myös hitaampaa ja sitä joutuu ruokkimaan paljon. Jos haluttu käytös taas on lajiominainen, on käytöksen aikaansaaminen helpompaa. Esimerkiksi pääskynen opettelee rakentamaan pesää lajiominaisesti. Se yrittää ja epäonnistuu risujen asettelussa, kunnes lopulta keksii oikean tavan saada ne pysymään koossa, ja rakentaa pesän sen mukaisesti.
Termit positiivinen vahviste, negatiivinen vahviste, positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu lienevät myös useimmille tuttuja. Kuten Tommykin totesi, näistä voisi pitää kokonaisen luennon, mutta kävimme ne nyt pikaisesti läpi. Positiivinen vahviste (++) tarkoittaa sitä, että kouluttaja lisää koiralle jotain mieluista (esim. namipalkka), jota seuraava tunnereaktio on tyytyväisyys. Positiivinen rankaisu (+-) tarkoittaa, että kouluttaja lisää koiralle jotain epämieluisaa, esim. paine hihnalla, jota seuraava tunne koiralla on ahdistus. Negatiivinen rankaisu (--) tarkoittaa, että kouluttaja poistaa jotain mieluisaa koiralta (esim. mahdollisuus namiin) ja seurauksena on turhautuminen. Negatiivinen vahviste (-+) taas poistaa koiralta jotain epämieluisaa (esim. hihnan paine), seurauksena helpotus.
Koulutuksessa koiran toiminnan moottorina toimivat vahvisteet. Eläin itse määrittelee sille toimivan vahvisteen. Vahviste lisää koiran tekemää toimintaa. Tehokas vahviste on tavoiteltu, arvostettu, ansaittu ja välitön. Käytännössä siis nämä ovat yleensä niin hyviä nameja, että koira kokee ne kaiken tämän arvoisiksi.
Primäärivahvisteella tarkoitetaan ehdotonta vahvistetta. Eli jotain, mistä koira pitää ja mitä se tavoittelee, kuten ruoka, kosketus, leikkiminen, hajut, toiset koira, ihmiset jne. Sekundäärivahviste on ehdollinen vahviste, joka edeltää itse palkitsemistapahtumaa. Sekundäärivahvisteen käyttöön perustuu naksutinkoulutus, kun naksu toimii ehdollisena vahvisteena. Muita vastaavia voivat olla esimerkiksi kehuminen, käden liikkeet, makupalapussin rapina, jääkaapin oven avaus jne. Itse huomasin lenkillä, että Zeldalle sekundäärivahvisteena toimii takin vetoketjun aukeaminen. Vaikka sieltä tulisikin pelkkä nenäliina useimmilla kerroilla ;)
Rankaisu on myös eläimen määrittelemä, rankaisu vähentää eläimen suorittamaa toimintaa. Rankaisulla ei saada opetettua oikeaa tapaa toimia. Rankaisun käytössä ajoitus ja voimakkuus ovat kriittisiä. Tämä voi myös olla sekundäärinen. Rankaisun käyttöä ei missään tapauksessa suositella aloittelevalle kouluttajalle!! ”Vasta kun osaat palkita, liikkua, naksauttaa ja saada demon aikaan vahvistamalla, vasta sitten tulee opetella rankaisun käyttöä!”
Jos joku kuitenkin päätyy rankaisun käyttöön koiran koulutuksessa, tulisi ensin läpikäydä seuraavat vaiheet: 1. Ongelmakäytöksen funktioanalyysi ja käyttäytymisen diagnostiikka. 2. Lääketieteellisen ongelman hoitaminen. 3. Ensisijaisesti positiivisen vahvistetekniikan käyttö. 4. Ympäristöratkaisut, mikäli tarpeenmukainen. 5. Treenaustapojen tai muiden treeniympäristön muuttujien muutos. Tämän mukaan meidän tulisi siis muuttaa Fionan kanssa keskelle metsää, jos sen autojen jahtaamista ei saada kuriin positiivisella vahvisteella ;)
Ehdottomasti tulee myös muistaa, että rankaisua ja pos.vahvistetta ei saa sekoittaa keskenään, eli käyttää samaan ärsykkeeseen molempia! Näin voi monelle tapahtua täysin vahingossa, etenkin luoksetulo-käskyssä. Eli jos koira on käynyt naapurin sessen kimppuun ja antanut sille kunnon tukkapöllyn, ja huudatte koiran tilanteesta luoksenne, muistakaa kehua, kun se tulee!
Vahvisteeseen liittyvät osa alueet ovat ajoitus, vahvistetiheys ja kriteeri. Yli 85% koirankoulutuksessa ilmenevistä ongelmista johtuu näiden virheellisestä käytöstä!
Ajoitus
Koiran saama vahviste tulee antaa täsmälleen halutun käytöksen aikana. Käytännössä saat aina sitä, mitä vahvistat! Oikea ajoitus on kouluttajan tärkein taito, ja vaatii jatkuvaa harjoittelua. Ajoitus on myös yleisin koulutusvirhe, ja käytännössä voikin todeta, että olemme aina myöhässä.
Vahvistetiheys
Vahvista usein! Yleissääntönä voidaan pitää, että koiran tulee uutta opeteltaessa saada vähintään 12 vahvistetta minuutissa, eli vähintään viiden sekunnin välein. Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista, korkea tiheys puolestaan pitää koiran keskittyneenä, motivoituneena ja vähentää häiriöiden vaikutusta.
Kriteeri
Koiraa tulee palkata vain kriteerit täyttävästä käytöksestä. Kriteeriä tulee käyttää vain yhtä kerrallaan. Asiaa voisi havainnollistaa kysymällä ”teitkö maalin vai et?” Toiminnan tulee olla halutunlainen. Kun kaksi perättäistä harjoitusta on onnistunut 80% varmuudella, voi kriteeriä nostaa.
Halutun toiminnan vahvistaminen on prosessi. Kokonaisuus, jota ei voi jakaa pienemmiksi osiksi. Vahvisteen voimakkuuden ja keston tietää vain eläin. Käytännössä tämä tarkoitta, että kaikki koiran tekemät toiminnot aina naksauksesta palkan saamiseen saakka vahvistuvat. Tätä siltaa voisi kuvata: tavoitereaktio -> reaktio 1 -> reaktio 2 -> reaktio 3 -> palkkio. Eli muistakaa kiinnittää huomiota, mitä koira tekee naksun ja palkan saamisen välissä, koska vahvistatte myös kaikkia näitä. Ja jos ajoitus on pielessä, ja naksu tuleekin esim. reaktion 1 kohdalla, tällöin reaktio 1 vahvistuu eniten, ja tavoitereaktio jää vahvistumatta.
Kävimme läpi pikaisesti myös leikkimistä koiran kanssa ja erityisesti koulutuksellisesta näkökulmasta. Leikki toimii yleensä aika hyvin. Mutta se sisältää monta muttaa. Leikkiessä on vaikea säätää ärsykekontrollia. Leikin tulisi myös aina olla kouluttajan hallinnassa, sekä tapahtua kouluttajan kanssa, ei misään nimessä koiran yksin leikkiessä. Jos tavoitteena on ärsykekontrolli, ruuan käyttö on huomattavasti suositeltavampaa, jolloin on helpompi määrittää yhdelle käskylle yksi käytös.
Kouluttamisessa huomioitavia asioita:
Luo onnistumisen edellytykset!
Mieti tarkalleen, mitä haluat.
Suunnittele harjoitus etukäteen.
Kun koulutat, keskity koko ajan koiraan.
Pidä harjoitukset lyhyinä.
A.B.C. Käyttäytymisanalyysillä on mahdollista analysoida koiran käytöstä, eli käytännössä pohtia, mitä koira tekee ja miksi. Tämä olisi erittäin suositeltavaa jokaisen koiran ja kouluttajan kohdalla.
Antancedent – aikaisemmin tapahtunut
Millä tavoin koiran suorittama toiminta on saatu aikaiseksi? Onko käytetty pos. rankaisua / neg. vahvistetta vaiko pos. vahvistetta ja neg. rankaisua? Onko koiraa manipuloitu fyysisesti tai houkuteltu esim. kädellä? Ihmiset voivat kommunikoida keskenään puheella, jos sattuvat ymmärtämään samaa kieltä. Mutta koiran ja ihmisen välillä kommunikaatio ei toimi näin. Jotenkin se on siis saatava aikaan. Kysymys kuuluukin, millä ja miten koiralle on luotu haluttu käytös.
Behavior – käyttäytyminen
Minkälainen käytös lopulta on seurannut? Minkälainen muutos on tapahtunut käytöksessä? Mikä toiminta on lisääntynyt ja mikä vähentynyt?
Consequenses – seuraukset
Ehkä oleellisin kohta on se, mitä kahdesta aiemmasta on seurannut. Onko seurannut jotain hyvää vai jotain huonoa? Missä muodossa kumpaakin? Eli minkälainen yhdistelmä on syntynyt aikaisemmista tapahtumista ja itse toiminnasta. Tämä on koiran oppimisen kannalta merkityksellisin seikka.
Kouluttajan tulisi aina muistaa analysoida jokainen koulutussuunnitelma, jokainen aikaansaatu käytös ja jokainen treenisessio. Pelkästään tämän tekemällä voisi itse kukin oppia valtavasti lisää omista koulutusmetodeistaan ja koiran oppimistavoista. Käyttäytymisen tausta tai yhteys ärsykkeeseen on usein suhteellisen huomiotta jäänyt seikka, muttei mikään varsin merkityksetön kuitenkaan. Etenkin ns. ongelmakäytösten syntyyn voisi tätä kautta löytyä ratkaisu..?
Mutta kuten Tommykin sen totesi; jos ei tiedä asioista, voi virheitä tulla helposti. Pätee sekä koiran koulutukseen että moneen muuhun asiaan. Vuonna 1972 on jo viisas mies B.F. Skinner lausunut seuraavaa:
"Suurimmat ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan parantamalla omaa ymmärrystä käyttäytymisestä."
Yleisesti voidaankin todeta, että jos koira ei tee, mitä pyydät, koira ei joko tunne vihjettä niin hyvin, kuin luulet, tai ympäristössä on jokin häiriötekijä, jonka aikana et ole harjoitellut. Koirasi saattoi myös tehdä virheen – mutta virheitä sattuu kaikille. Vai etkö ole itse koskaan kaatunut liukkaalla kelillä? Osaat varmaan silti kävellä? Tai käytöksen koulutus on vielä kesken.
Jos koulutuksessa tulee tenkka poo, etkä tiedä jotain, esimerkiksi mikä palkkio toimii, tai mitä eläin osaa, on aina olemassa yksi hyvä ratkaisu: kysy eläimeltä!
lauantai 6. marraskuuta 2010
Pyhäinpäivänä lunta ja shelttikamuja
Käytiin pitkällä aamulenkillä yhdessä Teklan, Viiun ja Neton kanssa. Fionan ehdoton ykköskamu on kyllä Viiu! Niillä on superhauskaa keskenään :D Teklakin sanoi, että kaikki muut shelttipennut ovat pelänneet Viiua. Mutta ei Fiona, sehän rakastaa Viiua yli kaiken! Viiu on ainoa kaveri, joka suostuu paini-puruleikkeihin (sisällä) ja ulkona se taas juoksuttaa pentua loputtomiin. Fiona pinkoo perässä minkä pikkukintuilla ryteikössä pääsee, mutta kun ei saa Viiua kiinni, niin pitää haukkua komentaa koko ajan juostessaan. Ihania hassuja shelttejä.
Näiden juoksukuvia ei ainakaan tarvii lavastaa. Molemmat painattaa tuhatta ja sataa pitkin metsiä. Miten niillä voi pysyä jalat ehjinä?! Kuvaaja ei vaan meinaa ihan pysyä mukana. Tai ennemminkin niin, ettei koiria useimmiten näy kaikkien puiden ja mättäiden takaa..
Ihana harmaa maisema :)
Zelda onnistui jättäytymään kuvasta pois... Kuten kaikista muistakin kuvista. Sitä ei pahemmin jaksa kakaroiden riehumiset kiinnostaa.
Välillä Viiu jyrää, ja sitten pyöritään, ja sitten taas juostaaaaan!
Tänne kivelle ei sentäs Fiona perässä pinkonut, onneksi. Vaikka kovasti se on alkanut kivien päälle metsässä hyppelemään, ja emäntää hirvittää... :D
Kyllä kotona sitten väsyttää :) Miten nukkuvat koirat voikin olla aina niin ihania, jotenkin rauhoittava näky..
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Tokotreeniä ja pentuhaaveita
Lauran kyydillä siis suunnattiin Kennelkerhon kentälle, missä treffattiin vielä Maria ja shelttipojat. Treenataan aina yksi koira kerrallaan, jolloin muut vähän katsovat vierestä, mitä ja miten kannattaisi touhuta. Tekee muuten tosi hyvää Zeldankin kanssa saada välillä uutta treeniseuraa. Käytetään kuitenkin kaikki sen verran samoja metodeja (esim. naksu), että treenitavat sopii pääasiallisesti yhteen.
Zeldalla on juoksut menossa ja tänään ehdottomasti täysin oikea astutuspäivä päällä. Tosin treenaamiseen se ei juurikaan heijastunut (kun Vertti oli poissa näkyvistä..). Zelda taas tuttuun tapaansa kävi liikakierroksilla, ja olisi vaan haukkunut ja juossut ympäriinsä. Heti alkuun otettiin pelkkää keskittymisharjoitusta, missä piti istua perusasennossa minun vieressäni. Millään kun ei malttaisi.. Maria ja Laura toimivat häiriöinä, ja minä naksuttelin ja kehuin kontaktin otosta. Mitä ihanaa perustreeniä, ja silti niin tehokasta!
Tästä kun koiralla alkoi sopivasti liika into laskea, siirryttiin seuraamiseen. Zelda seuraa muuten hyvin, mutta vähän tuppaa edistämään, ja viretilasta riippuen myös haahuilemaan omiaan. Nyt oli oikea vire tekemiseen, joten viilailtiin oikeaa paikkaa seuraamiseen - paljon kaarroksia vasemmalle, lyhyitä siirtymisiä, tempon muutoksia jne. Namilla yritän pitää oikean paikan. Suurin ongelma on aina syntynyt suoraan eteen kävellessä, jolloin Zelda alkaa edistää, ja tällöin minä alan hidastaa, jotta koirakin himmaisi. Tähän saatiinkin Marialta uusi hyvä vinkki! Sen sijaan, että himmaisin, kiihdytinkin itse tahtia, kun Zelda alkoi vähän etuilla. Pikaisen tahdin kiihdytyksen jälkeen hidastin normivauhtiin, ja kappas, Zelda korjasikin paikan ihan oikeaksi. Täytyy ottaa naksu käyttöön, ja jatkossa naksauttaa pikakiihdytyksen jälkeen, kun koira taas itse hakee oikean kohdan :)
Fionan kanssa puolestaan tehtiin samaa perustreeniä kuin kotona, eli perusasentojen siirtymisiä istu maahan seiso sekä sivulle tuloa. Fiona jaksaa keskittyä uskomattoman hienosti, ja tekee täydellä innolla, kun muut koirat ovat autossa, eikä ole ylimääräistä häiriötä. Tämän lisäksi tehtiin eteenmeno-/kropanlukuharjoitusta. Otettiin namipurkki käyttöön, johon Laura tiputteli nameja. Yhdessä Fionan kanssa kuljettiin pois kipolta, käännyttiin ympäri, ja juostiin takaisin kipon luo yhtenäistä rintamasuuntaa.
Hyvin koirilla tuntuu luonnostaan olevan ohjaajan lukeminen hanskassa. Fiona tulee mukana hienosti, ja reagoi käännöksiini lähes automaattisesti. Maria sen huomasikin, että Fiona tekee käännöksessä kaaren ihan sen mukaan, miten itse käännyn ja mihin suuntaan etenen. "Koira menee sinne mihin tissit osoittaa", hyvä muistaa tämä agilityssä jatkossa. Agin harjoitustahan tämä tavallaan olikin, kun yhdessä mennään pois, käännytään ympäri, ja juostaan takaisin.. En juurikaan oikeastaan ohjannut koiraa, se vaan seuraa minun liikkumistani. Seuraavaksi voisi vaikeuttaa siten, että pysäytän Fionan etenemisen kääntymällä sen eteen, jolloin oma vartalo katkaisee liikeen suunnan.
Tehtiin myös luoksetuloja pidemmällä matkalla siten, että Maria piti pikkuneitiä kiinni, ja minä juoksin edelle huutelemaan. Fionalla on kyllä luoksetulo ihan superhyvin hanskassa, se tulee aina ja joka paikassa ja vauhdilla, kun vaan huutaa. Tähän olenkin erityisesti panostanut pikkupennusta saakka. Kahteen kertaan on jo henki tainnut säästyä sillä, että luoksetulo toimii... (ne perhanan autot) Näin ollen Fionaa uskaltaa hyvin pitää vapaana lähes missä tahansa, vaikka tuo sinkoilee onnessaan suuntaan jos toiseen, niin kertaakaan ei ole vielä lähtenyt niin kiihkossa mitään jahtaamaan, ettei kutsusta luokse palaisi. Ainoastaan autojen läheisyydessä en uskalla päästää irti, tai vielä suurempi houkutus on agiliitävä toinen koira.
Toisella treenipätkällä yritin vielä vähän ottaa näyttelyseisomista ja kävelyä. Se menikin sitten vaan kontaktitreeniksi, eli naksuttelin aina, kun pikkupiski jäi paikalleen seisomaan ja otti katsekontaktin. Hienot seisomiset sieltä lopulta löytyikin. Näyttelyliikkuminen on edelleen täysin hakusessa, kun hihan päässä olisi niin kiva vaan kiskoa ja lentää.. Eli saa nähdä, millainen esiintyminen on tiedossa muutaman viikon kuluttua pentunäyttelyssä!
Zeldan, Netan ja Vertin kanssa tehtiin vielä paikallamakuu. Ja Zelda vasta temput keksikin, kun otin sitä autosta ulos. Kaveri ryykäsi suoraan häkistä pihalle, ja pikkupiski tietty perässä. Neiti lensi täyttä kiitoa Verttiä liehittelemään, eikä mitään nähnyt tai kuullut, kun oli vaan Vertti mielessä. Enpä olisi Zeldalta tällaista käytöstä odottanut! Sen jälkeen oltiin kyllä niin kilttiä tyttöä, kun huomattiin, että mamma taisi vähän suuttua... Paikallamakuu sujui siis hyvin sekä Zeldalta että Vertiltä, vaikka kovasti kaihoisia katseita ja piipitystä vaihdettiinkin.
Zeldalla on tainnut iskeä joku keski-iän kriisi, ekaa kertaa näen oikeasti juoksujen vaikuttavan sen käytökseen. Ei tarvinnut ottaa kun koira ulos autosta, ja Neiti seisoo jo häntä pörheänä sivussa ja katselee Verttiä. Koko lenkin ajan tuo yritti itseään Vertille tyrkyttää, mutta taas typerät omistajat tuli, ja pilas tän rakkaussuhteen. Täytyy ehkä vilauttaa Zeldalle Fionan vauvakuvia, josko Neiti sitten muistaisi, kuinka paljon oikeasti pentuja inhoaakaan... :)
tiistai 2. marraskuuta 2010
Pakkasaamun tunnelmia
Vihdoinkin pitkään jatkuneen harmaan ja kostean kelin jälkeen aamu alkoi ihanalla auringonpaisteella ja pienellä pakkasella. Eipä siinä muu auttanut, kuin napata kamera mukaan ja kiiruhtaa metsälenkille. Juuri eilisaamuna metsässä päivittelin, että kameran olis voinut ottaa, mutta ei paljon innosta tällä kelillä kuvata. Toisin oli tänään.
Huomenna mennään heti aamusta toko-treenailemaan shelttijengillä. Pikkupiskille uusi paikka ja kavereita paikalla, saas nähdä, kuinka keskittyminen sujuu. On se kiva, kun luennot alkaa joka päivä kahdeltatoista, niin kerkiää aamulla touhuta koirien kanssa, ja voi ne sitten jättää hyvällä omallatunnolla kotio nukkumaan, kun itse lähtee ahertamaan..
Ja taas tumppuja viedään.. Koskakohan sitä oppis ottaan lelun lenkille mukaan?
Fiona on keksinyt oman hauskan jutun, että kaikille pitkospuille, silloille, poluille ym. risteämille reiteistä olisi aina käännyttävä. Se juoksee jo kaukaa vauhdilla edelle, ja jää sitten katsomaan, tuleeko muut perässä. Kerran raukka liian itsevarmana päätti vaan kääntyä pikkupolulle, eikä kukaan seurannutkaan, niin johan tuli pennulle kiire takaisin :D Kai se tuntee jo niin hyvin kaikki reitit, että ylpeänä edellä valitsee, että täältä me on menty ennenkin.
5-kuisen poseeraus
Zeldalla on lainassa Lauralta Netan hienot y-valjaat. Käytiin eläintarvikeliikkeessä kokeilemassa koko kaupan valikoima valjaita läpi, eikä yhdetkään sopineet! Onneksi on ompeluintoinen Laura olemassa, ja Zeldalle parhaillaan valmistumassa omat valjaat :) Sitä odotellessa saatiin nämä lainaksi.. Tänks!
Fiona on selvästi omaksunut tämän shelttiseisonnan "isosiskolta". Toinen etutassu ilmassa tarkkana tuijotus on Zeldan ehdoton vakkariasento!
maanantai 1. marraskuuta 2010
Blogi perustettu
Jo pelkästään oman tavoitteellisen treenauksen takia lienee hyvä kirjoitella ylös, mitä ja koska on tullut tehtyä, ja mitä pitäisi jatkossa treenata. Zeldan agilityn alkuaikoina kirjasin tarkkaan ylös, mitä treenattiin ja millaisia kuvioita. Vuosien kuluttua näitä oli oikein antoisaa lueskella.. Toivottavasti blogin kautta tulee pidettyä enemmän yhteyttä myös muihin harrastussheltteihin - siis etenkin niihin, jotka eivät samassa kaupungissa treenaile ;)
Treeniblogin perustaminen juuri "tällä hetkellä" on siinä mielessä hassua, että Fionan kanssa treenaaminen on vasta täysin alkutaipaleella. Zeldan kanssa taas lähinnä touhuillaan "vähän sitä sun tätä", etenkin nyt kun pentu astui kuvioihin, on Zeldan ns. tavoitteellinen treenaaminen jäänyt täysin hunnigolle - myönnetään. Kesän ajan jaksettiin käydä kaveriporukalla viikottain kentällä, mutta nyt syksyn ja kaupungin vaihdoksen myötä ei ole enää tullut käytyä. Lisäksi autottomana kahden koiran kanssa kentälle lähteminen on hieman haasteellista.
Onneksi meiltä löytyy ihania treenikavereita, joiden kyydillä päästään kentälle, ja koirat voivat odotella autossa. Treenejä jatketaan siis myös talven ajan shelttiporukalla. Agility on nyt jäähyllä, kun Zelda ei terveydellisistä syistä radalle pääse, ja Fionalla taas ei ikä riitä lajiin ;) Vaikka toivottavasti päästään tulevan talven aikana pikkupiskin kanssa pariin otteeseen esteisiin tutustumaan - viime kesänä on läpikäyty jo puomi, keinu, pussi ja putki, ja innolla ja vauhdilla tuo kaikki suorittaa! Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä :)