Muutoinkin Fionalla on menossa nyt pieni "mörkökausi". Liekö teini-iän oireita? Aiemmin tämä rämäpää eli asenteella "läpi vaikka harmaan kiven!", mutta nykyisin suuntaus alkaa vaihtua enempi "parempi katsoa kuin katoa" -ajatuksiin. Ei sillä, että Fiona varsinaisesti mitään pelkäisi, mutta selvästi miettii uusia juttuja, eikä enää ryntää täysillä päin, oli vastassa sitten mitä tahansa.
Laran kanssa Fiona tulee tosi hyvin juttuun! Onhan se sitä pennusta saakka nähnytkin. Vähän oli vaan yhteisen kielen hakemista leikkimetodeissa, mutta Lara on niin tottunut koirien käsittelijä, että osasi saada Fionankin mukaan leikkeihin :) Hauska parivaljakko tosiaan! Ja nyt huomasin myös ekaa kertaa, että olen minä Fionalle vähän enemmän, kuin kuka tahansa ihminen muiden joukossa. Selvästi Fiona valitsee mieluummin minun seurani kuin Sirin tai Laran, jee!! Tähän saakka kun on tuntunut siltä, että se on missä tahansa ja kenen kanssa tahansa kuin kotonaan...
Vaikka oli meillä aika hurjaa meininkiä :D Ja tässä siis Lara leikittää Fionaa, sillä on lelu kädessä ja likka nauraa kippurassa, kun Fiona yrittää lelua saada.
Ja välillä Sirin kanssa leikkimässä.
Lauantai-iltana käytiin Laajavuoressa pulkkamäessä. Koiratkin pääsivät mukaan, kun koko päivän shoppailureissun ajan joutuivat kotona kykkimään. Fiona oli ihan ihmeissään, että mikä paikka tää nyt on?! Mutta kun kokeilin treenata sen kanssa kaksin, niin neitihän syttyi heti! Uskomatonta, miten se keskittyy niin täysillä, oli paikka sitten mikä tahansa. Vähän vielä nostatettiin kierroksia, ja juoksin ees taas Fionan kanssa nameilla ohjaten, ja pikkupiski oli ihan innosta piukeana. Zelda taas puolestaan oli räjähdyspisteessä koko reissun ajan! Mihin lie taas kuvitteli tulleensa, mutta suu kävi koko ajan, ja koko koira oli valmiina sinkoamaan ties mihin. Hassua, miten Zetalla riittää intoa ja energiaa, kuin agility-kentällä olisi ollut.
Tässä kuvassakin Zelda näemmä pomppii hihnan päässä..
Sain muuten ehkäpä ensimmäisen varsinaisen yhteiskuvan minusta ja molemmista koirista - kiitos Sirille! Jotain pientä treenipätkää tässäkin väännettiin. Zelda saa superhelppoja treenejä, kun tehdään vaan siirtymisiä istu-maahan-seiso tällä kahden koiran taktiikalla ;)
Sunnuntaina käytiin vielä ilman koiria Petäjävedellä Miljaa ja Kalino-vuonista moikkaamassa. Kalinolla kun piti päästä kokeilemaan hiihtoratsastusta - Milja ei ole itse aiemmin sitä harrastanut, eikä heppakaan tiettävästi. Ajossa kyllä toimii. Eipä siis muuta, kun meitsille sukset jalkaan ja hevosen perään. Pellolla hiihdeltiin, ja hienosti sujui! Paitsi pellolla minareilla hinautuminen ei ole maailman helpoin homma, mieluummin hiihtoratsastelen tasaisia teitä pitkin.. Meillä oli myös pulkka mukana, joten pitihän hevosen perään pulkkakin iskeä! Hyvin se pääasiassa sujuikin, mutta välillä meno näytti tältä:
Laralla oli kivaa, ja tuo totesikin lennon jälkeen: "Äiti, uudestaan!"
Sunnuntai-iltana myö sitten lähdettiin koirien kanssa Sirin kyydillä Toijalaan, ja mie suuntasin taas Vapriikkiin hommiin viikolla. Zelda ja Fiona taisivat olla vähän harmissaan, kun purettiin uusi hieno sisustuselementti lattialta pois. Vihdoinkin kun he saivat juuri sellaisen pedin, mitä ovat aina halunneet!
Ja vielä Zeldalle niin tyypillinen nukkuma-asento ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti