Miten koira oppii? - Tommy Wirénin luento

Vihdoinkin löysin aikaa kirjoitella sunnuntaisesta Tommy Wirénin luennosta ”Miten koira oppii?”. Luento oli todella hyvä ja maailmaa avartava, kuten odotinkin! Tarkoitus oli alun perin kirjoittaa tänne vain muutamia tärkeänä pitämiäni pointteja luennosta, mutta tulinkin sitten tehneeksi pienimuotoisen referaatin, hups. Tulipa samalla palautettua itselle sisältö mieleen uudelleen jäsenneltynä :) Toivottavasti en liian monimutkaisesti saanut asioita paperille laitettua.

Koko luennon alussa Tommy esitteli lauseen, johon voisi tiivistää koirankoulutuksen tärkeimmän ajatuksen:

"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti."

Eläimet toimivat aina parhaaksi kokemallaan tavalla. Ne haluavat miellyttää vain itseään. Koira ei mieti kaveriaan, säästänpäs tämän luun sille, kun se taitaa olla enemmän nälkäinen. Eikä koira mieti ihmistä, vaan niin kutsutulla miellyttämisenhalulla koira miellyttää vain itseään. Lisäksi koira elää aina tässä ja nyt. Me ihmiset elämme lähes koko ajan tulevassa tai menneessä. Ajatukset saattavat harhailla tunnin päässä, illan kauppaostoksissa, ensi kuun lomamatkassa tai ties missä – mutta hyvin harvoin maltamme pysyä tässä hetkessä.

Koiran koulutuksen ehkä tärkein pointti on saada ihminen ymmärtämään eläintä. Koulutuksessa tulisikin toimia mahdollisimman pitkälle koiran luontaisen oppimisprosessin mukaan. Ja tätä koirien (ja muiden eläinten) oppimista Tommy myös ihmisille opettaa. Tähän tarkoitukseen kanakurssit ovat oivallisia. Kanaa kouluttamalla kouluttajat saavat todella paljon infoa eläinten oppimisesta. Tai siis kanathan ne ihmisiä kouluttavat, eikä toisin päin.. Jos ja kun tilaisuus tulee, minä aion kyllä kanakurssille lähteä!

Tommyn neuvot onnistuneesta koiran koulutuksesta keskittyvät perusteiden hallintaan. Kuten hän totesikin: ”Sinusta tulee parempi kouluttaja, jos harjoittelet perusteita!” Koirankoulutuksesta on olemassa uusia ja vaikeita teorioita, mutta oikeasti tutkittujen perusteorioiden sovellukset ovat käytettävissä kaikkeen koulutukseen. Taitava palkkion käyttö mahdollisimman pienellä rankaisun käytöllä on avain onnistuneeseen koulutukseen.

Tarkkaile käytöstä! Jos koiran tekemistä aletaan ylianalysoida, voi tulla ongelmia eteen. Älä yritä ajatella kuten eläin. Vaikeudet ratkeavat eläimen käytöstä seuraamalla. Kouluttajan tulee tehdä päätelmiä siitä, miten kouluttaa, mitä menetelmiä käyttää, miten muuttaa omaa käyttäytymistään ja miten muuttaa harjoitustaan. Usein ongelmat johtuvat siitä, että kouluttaja on itse jumiutunut paikalleen. Tällöin kannattaa esim. pyytää kaveria videoimaan koulutustuokio, ja havainnoida omaa toimintaansa. Pienellä muutoksella (esim. kriteerin tai ajoituksen muutos) voi koiran käytöskin muuttua.

Koiran koulutuksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näin ollen koulutuksessa tulee ottaa huomioon kaikki käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi koiran lajiominaisuudet ja vielä tarkennettuna rotuominaisuudet. (kuten sheltillä suuri vietti autojen jahtaamiseen, nimimerkillä kokemusta on) Myös koiran terveydentila ja oppimishistoria vaikuttavat koulutukseen. Tyypillisesti lajiominaisuudet eli niin kutsutut vietit ovat vahvin koiran käytöstä säätelevä tekijä. Mutta esimerkiksi koulutushistoria saattaa syrjäyttää lajiominaisuudet. Tästä Tommy kertoi esimerkin omasta uroskoirastaan, tapahtuma noin viidentoista vuoden takaa. Koiralla oli todella vahvaksi muodostunut luoksetulo-käsky pennusta saakka. Tämä uros oli sitten kerran ollut astumassa narttukoiraa, ilmeisesti luvattomasti. Kuten kaikki tietänevät, tämä jos joku on hyvin vahva lajiominainen toiminta. Mutta kun Tommy oli huutanut koiraansa, oli se hypännyt alas selästä, ja totellut kutsua. Oppimishistoria oli koiralla niin vahvana mielessä. Samoin rusakon perään lähtenyt koira saattaa jättää saalinsa, ja palata kutsusta, jos oppimishistoria on tarpeeksi vahva. Vaikka todettiin myös, että "vietti tekee hulluksi", mikä pitää myös hyvin paikkaansa. Näin ollen viettejä onkin hyvin vaikea hallita.

Tulee myös muistaa, että eläimet oppivat kaiken aikaa! Eläimet oppivat myös toimintansa seurauksista. Ja eläimet ovat oppineet jo kauan ennen kuin ihminen keksi niitä alkaa kouluttaa.

Klassinen ehdollistuminen lienee kaikille tuttu ainakin Ivan Pavlovin koirakokeista. Hän ehdollisti koirat kellon soittoon, jota seurasi ruoka. Aina kellon kilinän kuullessaan koirat alkoivat erittää kuolaa ruuan toivossa. Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa siis ärsykkeen ja reaktion muodostamaa opittua refleksiä. Koirat ehdollistuvat itse asiassa lähes koko ajan ja usein ihmisten toivomattakin. Esimerkiksi Fiona on ehdollistunut autojen jahtaamiseen. Jos se kuulee auton äänen jo kaukaakin, se alkaa kiskoa sitä kohden. Koiran saamaa ärsykettä on helppo muuttaa, mutta ärsykettä seuraavan reaktion muuttaminen puolestaan on hyvin hankalaa. Kuten autoja jahtaavien koirien omistajat tietänevät.. Meille ihmisille esimerkiksi polkupyörällä ajo on opittu refleksi. Jos tasapaino alkaa pettää, automaattisesti sen korjaamme, emmekä kaadu kyljellemme asvaltille!

Toiminnan seuraukset ehdollistuvat koirille klassisesti. Tarkoittaen siis sitä, että kaksi erillistä asiaa yhdistyvät yhdeksi eläimen mielessä. Näin voidaan koiran tekemään käytökseen koulutuksessa liittää haluttu vihje, käsky, ympäristö jne. Pelko on aina klassista ehdollistumista. Tästä oli hyvä esimerkki, jonka voi testata käytännössä perheenjäsenellä, jos kotoa löytyy hiustenkuivaaja, jonka napista painaessa lähtee ääni. Vie hiustenkuivaaja kaverin naaman eteen, ja paina nappia. Aivan varmasti kaveri sulkee silmänsä. Toista tämä pariin kertaan. Sen jälkeen ota johto pois seinästä, niin että kaveri sen näkee, ja vie uudelleen kuivaaja silmien eteen. Paina nappia. Pysyvätkö silmät auki?

Operantti ehdollistuminen käsitteenä sen sijaan lienee hieman oudompi monille? Tämä toiminnallinen ehdollistuminen voidaan määritellä reaktio -> seuraus. Eli jokin reaktio lisääntyy, jos se on koiralle tuottavaa (käytetään yleensä vahvistetta). Vastaavasti reaktio puolestaan vähenee, jos toiminta on tuottamatonta (rankaisun käyttö). Toiminnallinen ehdollistuminen on ikään kuin ”jatkoa” klassiselle, sillä seuraus kuitenkin ehdollistuu aina klassisesti.

Operanttia ehdollistumista käytetään paljon koulutuksessa, ja monet turvautuvat tyystin siihen, ilman klassisella puolella käytettyjä vihjeitä. Jos haluttu käytös on täysin mielivaltaista koiralle, on sen opettaminen myös hitaampaa ja sitä joutuu ruokkimaan paljon. Jos haluttu käytös taas on lajiominainen, on käytöksen aikaansaaminen helpompaa. Esimerkiksi pääskynen opettelee rakentamaan pesää lajiominaisesti. Se yrittää ja epäonnistuu risujen asettelussa, kunnes lopulta keksii oikean tavan saada ne pysymään koossa, ja rakentaa pesän sen mukaisesti.

Termit positiivinen vahviste, negatiivinen vahviste, positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu lienevät myös useimmille tuttuja. Kuten Tommykin totesi, näistä voisi pitää kokonaisen luennon, mutta kävimme ne nyt pikaisesti läpi. Positiivinen vahviste (++) tarkoittaa sitä, että kouluttaja lisää koiralle jotain mieluista (esim. namipalkka), jota seuraava tunnereaktio on tyytyväisyys. Positiivinen rankaisu (+-) tarkoittaa, että kouluttaja lisää koiralle jotain epämieluisaa, esim. paine hihnalla, jota seuraava tunne koiralla on ahdistus. Negatiivinen rankaisu (--) tarkoittaa, että kouluttaja poistaa jotain mieluisaa koiralta (esim. mahdollisuus namiin) ja seurauksena on turhautuminen. Negatiivinen vahviste (-+) taas poistaa koiralta jotain epämieluisaa (esim. hihnan paine), seurauksena helpotus.

Koulutuksessa koiran toiminnan moottorina toimivat vahvisteet. Eläin itse määrittelee sille toimivan vahvisteen. Vahviste lisää koiran tekemää toimintaa. Tehokas vahviste on tavoiteltu, arvostettu, ansaittu ja välitön. Käytännössä siis nämä ovat yleensä niin hyviä nameja, että koira kokee ne kaiken tämän arvoisiksi.

Primäärivahvisteella tarkoitetaan ehdotonta vahvistetta. Eli jotain, mistä koira pitää ja mitä se tavoittelee, kuten ruoka, kosketus, leikkiminen, hajut, toiset koira, ihmiset jne. Sekundäärivahviste on ehdollinen vahviste, joka edeltää itse palkitsemistapahtumaa. Sekundäärivahvisteen käyttöön perustuu naksutinkoulutus, kun naksu toimii ehdollisena vahvisteena. Muita vastaavia voivat olla esimerkiksi kehuminen, käden liikkeet, makupalapussin rapina, jääkaapin oven avaus jne. Itse huomasin lenkillä, että Zeldalle sekundäärivahvisteena toimii takin vetoketjun aukeaminen. Vaikka sieltä tulisikin pelkkä nenäliina useimmilla kerroilla ;)

Rankaisu on myös eläimen määrittelemä, rankaisu vähentää eläimen suorittamaa toimintaa. Rankaisulla ei saada opetettua oikeaa tapaa toimia. Rankaisun käytössä ajoitus ja voimakkuus ovat kriittisiä. Tämä voi myös olla sekundäärinen. Rankaisun käyttöä ei missään tapauksessa suositella aloittelevalle kouluttajalle!! ”Vasta kun osaat palkita, liikkua, naksauttaa ja saada demon aikaan vahvistamalla, vasta sitten tulee opetella rankaisun käyttöä!”

Jos joku kuitenkin päätyy rankaisun käyttöön koiran koulutuksessa, tulisi ensin läpikäydä seuraavat vaiheet: 1. Ongelmakäytöksen funktioanalyysi ja käyttäytymisen diagnostiikka. 2. Lääketieteellisen ongelman hoitaminen. 3. Ensisijaisesti positiivisen vahvistetekniikan käyttö. 4. Ympäristöratkaisut, mikäli tarpeenmukainen. 5. Treenaustapojen tai muiden treeniympäristön muuttujien muutos. Tämän mukaan meidän tulisi siis muuttaa Fionan kanssa keskelle metsää, jos sen autojen jahtaamista ei saada kuriin positiivisella vahvisteella ;)

Ehdottomasti tulee myös muistaa, että rankaisua ja pos.vahvistetta ei saa sekoittaa keskenään, eli käyttää samaan ärsykkeeseen molempia! Näin voi monelle tapahtua täysin vahingossa, etenkin luoksetulo-käskyssä. Eli jos koira on käynyt naapurin sessen kimppuun ja antanut sille kunnon tukkapöllyn, ja huudatte koiran tilanteesta luoksenne, muistakaa kehua, kun se tulee!

Vahvisteeseen liittyvät osa alueet ovat ajoitus, vahvistetiheys ja kriteeri. Yli 85% koirankoulutuksessa ilmenevistä ongelmista johtuu näiden virheellisestä käytöstä!

Ajoitus

Koiran saama vahviste tulee antaa täsmälleen halutun käytöksen aikana. Käytännössä saat aina sitä, mitä vahvistat! Oikea ajoitus on kouluttajan tärkein taito, ja vaatii jatkuvaa harjoittelua. Ajoitus on myös yleisin koulutusvirhe, ja käytännössä voikin todeta, että olemme aina myöhässä.

Vahvistetiheys

Vahvista usein! Yleissääntönä voidaan pitää, että koiran tulee uutta opeteltaessa saada vähintään 12 vahvistetta minuutissa, eli vähintään viiden sekunnin välein. Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista, korkea tiheys puolestaan pitää koiran keskittyneenä, motivoituneena ja vähentää häiriöiden vaikutusta.

Kriteeri

Koiraa tulee palkata vain kriteerit täyttävästä käytöksestä. Kriteeriä tulee käyttää vain yhtä kerrallaan. Asiaa voisi havainnollistaa kysymällä ”teitkö maalin vai et?” Toiminnan tulee olla halutunlainen. Kun kaksi perättäistä harjoitusta on onnistunut 80% varmuudella, voi kriteeriä nostaa.

Halutun toiminnan vahvistaminen on prosessi. Kokonaisuus, jota ei voi jakaa pienemmiksi osiksi. Vahvisteen voimakkuuden ja keston tietää vain eläin. Käytännössä tämä tarkoitta, että kaikki koiran tekemät toiminnot aina naksauksesta palkan saamiseen saakka vahvistuvat. Tätä siltaa voisi kuvata: tavoitereaktio -> reaktio 1 -> reaktio 2 -> reaktio 3 -> palkkio. Eli muistakaa kiinnittää huomiota, mitä koira tekee naksun ja palkan saamisen välissä, koska vahvistatte myös kaikkia näitä. Ja jos ajoitus on pielessä, ja naksu tuleekin esim. reaktion 1 kohdalla, tällöin reaktio 1 vahvistuu eniten, ja tavoitereaktio jää vahvistumatta.

Kävimme läpi pikaisesti myös leikkimistä koiran kanssa ja erityisesti koulutuksellisesta näkökulmasta. Leikki toimii yleensä aika hyvin. Mutta se sisältää monta muttaa. Leikkiessä on vaikea säätää ärsykekontrollia. Leikin tulisi myös aina olla kouluttajan hallinnassa, sekä tapahtua kouluttajan kanssa, ei misään nimessä koiran yksin leikkiessä. Jos tavoitteena on ärsykekontrolli, ruuan käyttö on huomattavasti suositeltavampaa, jolloin on helpompi määrittää yhdelle käskylle yksi käytös.

Kouluttamisessa huomioitavia asioita:

Luo onnistumisen edellytykset!
Mieti tarkalleen, mitä haluat.
Suunnittele harjoitus etukäteen.
Kun koulutat, keskity koko ajan koiraan.
Pidä harjoitukset lyhyinä.

A.B.C. Käyttäytymisanalyysillä on mahdollista analysoida koiran käytöstä, eli käytännössä pohtia, mitä koira tekee ja miksi. Tämä olisi erittäin suositeltavaa jokaisen koiran ja kouluttajan kohdalla.

Antancedent – aikaisemmin tapahtunut

Millä tavoin koiran suorittama toiminta on saatu aikaiseksi? Onko käytetty pos. rankaisua / neg. vahvistetta vaiko pos. vahvistetta ja neg. rankaisua? Onko koiraa manipuloitu fyysisesti tai houkuteltu esim. kädellä? Ihmiset voivat kommunikoida keskenään puheella, jos sattuvat ymmärtämään samaa kieltä. Mutta koiran ja ihmisen välillä kommunikaatio ei toimi näin. Jotenkin se on siis saatava aikaan. Kysymys kuuluukin, millä ja miten koiralle on luotu haluttu käytös.

Behavior – käyttäytyminen

Minkälainen käytös lopulta on seurannut? Minkälainen muutos on tapahtunut käytöksessä? Mikä toiminta on lisääntynyt ja mikä vähentynyt?

Consequenses – seuraukset

Ehkä oleellisin kohta on se, mitä kahdesta aiemmasta on seurannut. Onko seurannut jotain hyvää vai jotain huonoa? Missä muodossa kumpaakin? Eli minkälainen yhdistelmä on syntynyt aikaisemmista tapahtumista ja itse toiminnasta. Tämä on koiran oppimisen kannalta merkityksellisin seikka.

Kouluttajan tulisi aina muistaa analysoida jokainen koulutussuunnitelma, jokainen aikaansaatu käytös ja jokainen treenisessio. Pelkästään tämän tekemällä voisi itse kukin oppia valtavasti lisää omista koulutusmetodeistaan ja koiran oppimistavoista. Käyttäytymisen tausta tai yhteys ärsykkeeseen on usein suhteellisen huomiotta jäänyt seikka, muttei mikään varsin merkityksetön kuitenkaan. Etenkin ns. ongelmakäytösten syntyyn voisi tätä kautta löytyä ratkaisu..?

Mutta kuten Tommykin sen totesi; jos ei tiedä asioista, voi virheitä tulla helposti. Pätee sekä koiran koulutukseen että moneen muuhun asiaan. Vuonna 1972 on jo viisas mies B.F. Skinner lausunut seuraavaa:

"Suurimmat ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan parantamalla omaa ymmärrystä käyttäytymisestä."

Yleisesti voidaankin todeta, että jos koira ei tee, mitä pyydät, koira ei joko tunne vihjettä niin hyvin, kuin luulet, tai ympäristössä on jokin häiriötekijä, jonka aikana et ole harjoitellut. Koirasi saattoi myös tehdä virheen – mutta virheitä sattuu kaikille. Vai etkö ole itse koskaan kaatunut liukkaalla kelillä? Osaat varmaan silti kävellä? Tai käytöksen koulutus on vielä kesken.

Jos koulutuksessa tulee tenkka poo, etkä tiedä jotain, esimerkiksi mikä palkkio toimii, tai mitä eläin osaa, on aina olemassa yksi hyvä ratkaisu: kysy eläimeltä!