Tokotreeniä ja pentuhaaveita

Kello herätti aamulla seitsemältä, vaikka yliopistolle täytyisi raahautua vasta yhdeltä. Mitä ihmettä? Ai niin, oltiin sovittu treenit koirien kanssa heti aamulle. Pian oltiinkin jo kaikki ylhäällä, ja odottelemassa Lauraa bussipysäkillä.

Lauran kyydillä siis suunnattiin Kennelkerhon kentälle, missä treffattiin vielä Maria ja shelttipojat. Treenataan aina yksi koira kerrallaan, jolloin muut vähän katsovat vierestä, mitä ja miten kannattaisi touhuta. Tekee muuten tosi hyvää Zeldankin kanssa saada välillä uutta treeniseuraa. Käytetään kuitenkin kaikki sen verran samoja metodeja (esim. naksu), että treenitavat sopii pääasiallisesti yhteen.

Zeldalla on juoksut menossa ja tänään ehdottomasti täysin oikea astutuspäivä päällä. Tosin treenaamiseen se ei juurikaan heijastunut (kun Vertti oli poissa näkyvistä..). Zelda taas tuttuun tapaansa kävi liikakierroksilla, ja olisi vaan haukkunut ja juossut ympäriinsä. Heti alkuun otettiin pelkkää keskittymisharjoitusta, missä piti istua perusasennossa minun vieressäni. Millään kun ei malttaisi.. Maria ja Laura toimivat häiriöinä, ja minä naksuttelin ja kehuin kontaktin otosta. Mitä ihanaa perustreeniä, ja silti niin tehokasta!

Tästä kun koiralla alkoi sopivasti liika into laskea, siirryttiin seuraamiseen. Zelda seuraa muuten hyvin, mutta vähän tuppaa edistämään, ja viretilasta riippuen myös haahuilemaan omiaan. Nyt oli oikea vire tekemiseen, joten viilailtiin oikeaa paikkaa seuraamiseen - paljon kaarroksia vasemmalle, lyhyitä siirtymisiä, tempon muutoksia jne. Namilla yritän pitää oikean paikan. Suurin ongelma on aina syntynyt suoraan eteen kävellessä, jolloin Zelda alkaa edistää, ja tällöin minä alan hidastaa, jotta koirakin himmaisi. Tähän saatiinkin Marialta uusi hyvä vinkki! Sen sijaan, että himmaisin, kiihdytinkin itse tahtia, kun Zelda alkoi vähän etuilla. Pikaisen tahdin kiihdytyksen jälkeen hidastin normivauhtiin, ja kappas, Zelda korjasikin paikan ihan oikeaksi. Täytyy ottaa naksu käyttöön, ja jatkossa naksauttaa pikakiihdytyksen jälkeen, kun koira taas itse hakee oikean kohdan :)

Fionan kanssa puolestaan tehtiin samaa perustreeniä kuin kotona, eli perusasentojen siirtymisiä istu maahan seiso sekä sivulle tuloa. Fiona jaksaa keskittyä uskomattoman hienosti, ja tekee täydellä innolla, kun muut koirat ovat autossa, eikä ole ylimääräistä häiriötä. Tämän lisäksi tehtiin eteenmeno-/kropanlukuharjoitusta. Otettiin namipurkki käyttöön, johon Laura tiputteli nameja. Yhdessä Fionan kanssa kuljettiin pois kipolta, käännyttiin ympäri, ja juostiin takaisin kipon luo yhtenäistä rintamasuuntaa.

Hyvin koirilla tuntuu luonnostaan olevan ohjaajan lukeminen hanskassa. Fiona tulee mukana hienosti, ja reagoi käännöksiini lähes automaattisesti. Maria sen huomasikin, että Fiona tekee käännöksessä kaaren ihan sen mukaan, miten itse käännyn ja mihin suuntaan etenen. "Koira menee sinne mihin tissit osoittaa", hyvä muistaa tämä agilityssä jatkossa. Agin harjoitustahan tämä tavallaan olikin, kun yhdessä mennään pois, käännytään ympäri, ja juostaan takaisin.. En juurikaan oikeastaan ohjannut koiraa, se vaan seuraa minun liikkumistani. Seuraavaksi voisi vaikeuttaa siten, että pysäytän Fionan etenemisen kääntymällä sen eteen, jolloin oma vartalo katkaisee liikeen suunnan.

Tehtiin myös luoksetuloja pidemmällä matkalla siten, että Maria piti pikkuneitiä kiinni, ja minä juoksin edelle huutelemaan. Fionalla on kyllä luoksetulo ihan superhyvin hanskassa, se tulee aina ja joka paikassa ja vauhdilla, kun vaan huutaa. Tähän olenkin erityisesti panostanut pikkupennusta saakka. Kahteen kertaan on jo henki tainnut säästyä sillä, että luoksetulo toimii... (ne perhanan autot) Näin ollen Fionaa uskaltaa hyvin pitää vapaana lähes missä tahansa, vaikka tuo sinkoilee onnessaan suuntaan jos toiseen, niin kertaakaan ei ole vielä lähtenyt niin kiihkossa mitään jahtaamaan, ettei kutsusta luokse palaisi. Ainoastaan autojen läheisyydessä en uskalla päästää irti, tai vielä suurempi houkutus on agiliitävä toinen koira.

Toisella treenipätkällä yritin vielä vähän ottaa näyttelyseisomista ja kävelyä. Se menikin sitten vaan kontaktitreeniksi, eli naksuttelin aina, kun pikkupiski jäi paikalleen seisomaan ja otti katsekontaktin. Hienot seisomiset sieltä lopulta löytyikin. Näyttelyliikkuminen on edelleen täysin hakusessa, kun hihan päässä olisi niin kiva vaan kiskoa ja lentää.. Eli saa nähdä, millainen esiintyminen on tiedossa muutaman viikon kuluttua pentunäyttelyssä!

Zeldan, Netan ja Vertin kanssa tehtiin vielä paikallamakuu. Ja Zelda vasta temput keksikin, kun otin sitä autosta ulos. Kaveri ryykäsi suoraan häkistä pihalle, ja pikkupiski tietty perässä. Neiti lensi täyttä kiitoa Verttiä liehittelemään, eikä mitään nähnyt tai kuullut, kun oli vaan Vertti mielessä. Enpä olisi Zeldalta tällaista käytöstä odottanut! Sen jälkeen oltiin kyllä niin kilttiä tyttöä, kun huomattiin, että mamma taisi vähän suuttua... Paikallamakuu sujui siis hyvin sekä Zeldalta että Vertiltä, vaikka kovasti kaihoisia katseita ja piipitystä vaihdettiinkin.

Zeldalla on tainnut iskeä joku keski-iän kriisi, ekaa kertaa näen oikeasti juoksujen vaikuttavan sen käytökseen. Ei tarvinnut ottaa kun koira ulos autosta, ja Neiti seisoo jo häntä pörheänä sivussa ja katselee Verttiä. Koko lenkin ajan tuo yritti itseään Vertille tyrkyttää, mutta taas typerät omistajat tuli, ja pilas tän rakkaussuhteen. Täytyy ehkä vilauttaa Zeldalle Fionan vauvakuvia, josko Neiti sitten muistaisi, kuinka paljon oikeasti pentuja inhoaakaan... :)