Vihdoin alkaa olla jouluvalmistelut pulkassa, ja miun puolestani joulu saa kolkutella ovelle. On tämä vaan niin ihanaa aikaa vuodesta, ja fiilikset korkealla. Ei tarvii stressata opiskeluista (no okei, ehkä oikeesti tarvis gradusta ja parista lopputentistä, mut jos stressaan niitä vasta tammikuussa), ja kun ei ole töitäkään, voi keskittyä vaan lomailemiseen. Niin nautinto :)
Lomailun puolelle kyllä kääntyy koirienkin elämä - taas vaihteeksi. Miten voi olla ihminen näin laiska treenaamaan mitään??! Se on tietty siinä, kun kentälle ei pääse, ja Toijalassa ollessa melkeinpä kentällä vaan treenataan. En tykkää tehdä mitään silloin, kun meillä on muita kotona. En muuten aiempina nuoruuden harrastusvuosinakaan ikinä harjoitellut perheen läsnäollessa, aina vaan yksin. Ilmankos jäi treenaukset minimiin, enkä mitään osannut, hah. Mutta sama juttu koirien kanssa, olen paljon tehokkaampi yksinäni.
Fionan kanssa on nyt tullut iltatreeni-rutiini. Aina iltalenkin jälkeen mennään Fionan kanssa vielä takapihalle, ja siellä tehdään pieni treenipätkä lumen keskellä. Ihan perinteisiä siirtymisiä ja paikallaoloa. Paikalla istuminen muuten alkaa sujua jo hienosti! Voin peruuttaa huoletta muutaman metrin ja palata takaisin palkkaamaan, jee! On se kumma, että sitten, kun jokin klikkaa koiran päässä, se tuntuu kerralla tajuavan koko jutun. Hitaasti tietty yritän edetä, että mahdollisimman harvoin pääsisi nousemaan ilman vapautusta. Nyt alkaa jopa onnistua poseerauskuvien otto porukalla, kun Fionakin melkein osaa istua paikallaan ;) Seisten paikallaoloa olen ottanut myös vähäsen, mutta ihan sekuntien pätkissä. Maaten en vielä laisinkaan, kun maahan meno on muutenkin se vaikein siirtyminen.
Käytiin eilen kahden ja puolen tunnin metsälenkillä Päivin ja Jedi-pojan kanssa. Fionalla oli taas hurrrrjan hauskaa, kun sai kunnon riehukaverin :D Jedi on vielä Viiusta astetta hurjempaa seuraa, mutta onneksi Fiona on tottunut olemaan kurmootettavana, joten ei paljon Jedin jyräämiset ja pureksimiset haitanneet. Täysillä aina uudestaan kimppuun vaan. Zeldaa ei perinteiseen tapaan leikki vähempää voisi kiinnostaa, komentaa vaan täytyy. Video Fionan ja Jedin hauskoista leikeistä:
http://www.youtube.com/watch?v=GGQiWFjDldE
Totesinpa samalla, että Zelda ei enää pääse mukaan vastaaville lenkeille. Ensimmäisen pidemmän metsäpolun jälkeen huomasin Zeldan ontuvan toista etusta - ja minulla meinasi hypätä sydän kurkkuun, pelästyin niin totaalisesti. Luojan kiitos ongelmana oli vain lumipaakku tassussa. Zeta on nyt viimeksi ontunut viime keväänä uransa viimeisissä agility-kisoissa. Sen jälkeen, kun lopetettiin agi ja koiratanssi, sekä muu liika liikkuminen, ei ole mitään ongelmaa ollut. Mutta lumessa rämpiminen on niin raskasta kropalle, etten vaan uskalla viedä sitä mihinkään hankeen lenkille :( Viime talvena kahlattiin Sirin ja koirien kanssa oikein paksusta uppohangesta muutaman kymmenen metrin pätkä läpi. Tämän jälkeen Zelda ontui niin pahasti, ettei suostunut ottamaan yhtään askelta eteenpäin. Itku meinasi tulla, ja olisin soittanut jonkun hakemaan meidät metsästä pois, jos olisi ollut auto kotosalla. Hetken sylissä kannon ja odottelun jälkeen meni kyllä ohi, kuten aina, mutten enää ikinä halua kokea tuota tuskaa koiran puolesta...
Joten Zelda saa lenkkeillä talvella auratuilla teillä tai hyvin tampatuilla poluilla. Lisäksi sillä palelee tassut sata kertaa nopeammin kuin Fionalla, joten senkään puolesta ei ollut Zeldan mielestä yhtään kiva lenkki. Me muut kyllä nautimme, ja johan tuli omatkin reidet kipeiksi hangessa kävelyn jälkeen. Onneksi pääosa lenkistä oli aurattua tietä tai kuljettua polkua, joten hyvin pärjäsi Zeldakin tällä kertaa mukana.
Huomenna onkin jo aaton aatto - vielä viimeiset jouluvalmistelut kehiin ja sitten... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti