Treenihehkutus

Totesin tänä aamuna treenien jälkeen Marialle, että miun blogipäivitykset alkaa olla sarjaa jippiajee, mahtavat treenit - perkule kun mistään ei tuu mitään - vautsi mitä koiria - nyt taas itketään jne. Mikä lie maanisdepressiivinen kirjoittelija täällä onkaan ;) Mutta nyt jatketaan samaa sarjaa: vautsi vau mikä mieletön hallitreeni takana!!

Tunnustaako joku käyneensä syöttämässä Fionalle doping-lääkkeitä yön aikana?? En voi uskoa, että minulla oli sama koira käsissäni. Otettiin alusta asti se asenne, että nyt ei riekuta vaan tehdään hommia nätisti ja rauhassa. Vein koiran sylissä halliin ja alusta saakka se oli hihnassa. Sen pidemmin jaarittelematta Fiona pysyi upeasti hanskassa. Se kulki löysällä hihnalla miun kanssani hallissa, haki välillä itse kontaktia, tuli pyynnöstä luokse, teki seuraamista, perusasentoja, ja jopa paikalla oloa hetken aikaa! Mieletöntä.

Aina niillä hetkillä, kun pikkukoira meinasi räjähtää hihnan päässä, napakalla komennolla lopetettiin tänä peli heti alkuunsa (Marialta tuleva pieni murahdus oli kaikkein tehokkain ;)), eikä Fiona lopulta edes yrittänyt rykiä omilleen. Fiona on oikeasti aika pehmeä koira. Nyt sen vasta toden teolla tajuaakin. Se reagoi tosi herkästi ja noihin pieniin murahduksiinkin vastaa häntä heiluen, kieli lipoen ja vähän matalana luokse tullen 'leikki leikkinä' asenteella, enhän mä nyt oikeesti mitään.. Toisaalta Fifi on myös varsin terävä. Tämä onkin mielenkiintoinen yhtälö treenata pehmeän ja terävän koiran kanssa. Vaatii taas paljon omaa ajattelua tekemisessä.. Zelda puolestaan kun ei ole oikeastaan tippaakaan terävä eikä myöskään pehmeä. Se kestää minulta mitä vaan, sekä virheet, komennot että myös omat virheensä. Ja aina jaksaa yrittää täydellä draivilla uudestaan. Tietty oppismishistorialla voi olla oma osuutensa koiran tekemisiin. Sillä täytyykin miettiä, mitä keinoja ja millä voimakkuudella Fionan kanssa käyttää.

Täysin nappiin menneen yliloistavan treenin jälkeen mie leijuin tietty jossain pilvien yläpuolella. Tehtiin kaksi tosi lyhyttä pätkää, ja lopulta kun halliin tuli muita koiria, ei enempää Fionaa sinne otettu, ettei menisi pilalle tämä aiempi onnistuminen. Mutta kuten aina, ei pitäisi tuudittautua sinne pilvilinnoihin, vaan pitää järki mukana. Sainkin varsin kipeää tekevän ja erittäin kirjaimellisen palautuksen takaisin maan pinnalle; loppulenkiltä palatessa lensin suoraan selälleni hallin pihassa ;) Oli vähän jäistä... Eipä ainakaan tarvitse suunnitella menevänsä uimaan ihan hetkeen, mustelmat voi olla melko tyylikkäät parin päivän päästä, heh.

Koirat sen sijaan pääsevät uimaan jo tänä iltana, jippiajee. Ja sitä ennen käydään vielä Zeldan kanssa porukalla tokoa treenimässä. Kyllä nyt riittää menoa ja meininkiä. Ja kevätkin tulee kovaa vauhtia. Ihanaa!