lauantai 1. lokakuuta 2011

Paluu arkeen

Taisinpa olla kerrankin oikeassa. Elämä Fionan kanssa on helpottanut aivan hurjasti siitä, mitä se oli vielä kuukausi sitten... Olen nyt pyrkinyt joka päivä käymään koirien kanssa erikseen lenkillä, ja tämä totta vie auttaa. Meitä ihan kaikkia. Tuntuu uskomattoman terapeuttiselta lähteä Zeldan kanssa kaksin lenkille tai treenaamaan. Ensinnäkin koira on selvästi innoissaan ja onnessaan, kun pääsee iholle kiipeilevästä riekkujasta eroon, ja toiseksi minulla mieli lepää Zeldan kanssa ulkoillessa. Voi keskittyä ihan kaikkeen muuhun ja uppoutua omiin ajatuksiin, koira vaan kulkee mukana. (Fionan kanssa saa olla itsellä silmät selässä ja keskittyminen koko ajan 101 prosenttisesti koirassa)

Meillä oli miun kaverini yötä joku päivä sitten ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Jotain tuli puhetta Fionan käytöksestä, ja kaveri siihen totesi, että ihan fiksustihan se kulkee. Ei niin nätisti kuin Zelda, mutta kuitenkin. Taisi tosiaan olla eka kerta, kun kukaan toteaa Fionasta mitään tähän viittaavaakaan, jee!! :D Ja toinen uskomaton tapaus oli tällä viikolla, kun kävin Fionan kanssa juoksemassa. Juostiin ensin noin 5km matka rauhaisaa hiekkatietä, missä tuli pari ihmistä vastaan. Koira siis tietty kulki nätisti, kun sai juosta, eikä ollut häiriötä. Tämän jälkeen tultiin loppumatka toista kilometriä kävellen pyörätietä pitkin. Autoja kulki ohi jatkuvasti, ja välillä kävelijöitä ja pyöräilijöitäkin. Ihan äkkiseltään tajusin siinä kävellessä, että mie oon uppoutunut omiin ajatuksiin, ja Fionahan on nätisti! Se sai mennä fleksissä (juoksua varten otin fleksin) vapaasti miten haluaa, ja mie en tehnyt mitään. Se ei haukkunut, kiskonut, hyökkinyt autoja kohti - ei mitään! Se kulki omia aikojaan nätisti narun päässä. Voi jesta kun olin iloinen!! Tietty tämäkin super onnistuminen piti mennä pieleen, kun loppulenkistä tuli rullaluistelija vastaan, ja siitä saatiin taas hirmuiset kilarit, mutta se oli pientä verrattuna aiempaan koko lenkkiin ;)

Eilen kävi metsässä pienoinen äksidentti, mutta onneksi selvittiin taas säikähdyksellä. Metsäpolulla huomasin yhtäkkiä, että meidän edellämme kulkee koira omistajineen. Koirat huomasivat myös, ja tietty Fiona nosti hirmu mekkalan. Tämä koira sitten kiinnostuikin rähjäävästä pikkupiskistä, ja lähti laukalla tulemaan kohti. Miun koirani tietty pelästyivät ja pinkoivat karkuun polkua takaisin päin. Fiona ei varmaan itsekään tiedä, pitäisikö sen käydä kiinni vai juosta karkuun, kun se yrittää muka aina samalla murista ja olla hurjan vihainen, mutta silti pakenee henkensä hädässä.. Zelda onneksi löi jarrut kiinni melkein heti ja kääntyi nokat vastakkain vieraan koiran kanssa (toinen taisi olla joku husky tai vastaava, ihan sudelta se kuitenkin näytti, iso ja harmaa), jolloin kaverikin pysähtyi sitä tuijottamaan. Hetken ne siinä seisoivat, kunnes toinen päätti uskoa omistajaansa ja lähti kutsusta pois. Fiona ehti tällä välin kadota jonnekin hyyyyvin kauas tulosuuntaan. Hetken aikaa sain odotella, niin sieltähän se natiainen ilmestyi takaisin. Ja oli aivan hurrrrjan vihainen sinne, missä koira nähtiin. Kauankohan se jaksoi raivota niskavillat pystyssä muristen ja haukkuen, ennen kuin sain rauhoittumaan ja nameja syömään. Eikä toisesta koirasta tietty enää siinä vaiheessa näkynyt jälkeäkään..

Kaikkea sitä aina sattuu ja tapahtuu koirien kanssa elellessä - etenkin tämän yhden otuksen parissa ;)

Ja ai niin, viime tiistain treenit. En jaksanut edes editointi-ohjelman kautta käyttää, koko treenit siis esillä ollos hyvä (paitsi toinen toisto renkaalta, muistikortti täyttyi ;)) Varsin järkyltä tämä meno näyttää, mutta oli tosiaan Fionan mittapuulla onnistuneet treenit, niin laitetaan nyt esille :D Ehkä vuoden päästä samaan aikaan meno on jo hieman toisenlaista... Tai sitten ei, toivossa on hyvä elää.

Valssiharjoitus:



180 asteen käännös ja putki sekä pussi ja rengas:



Selostukset tosiaan edellisessä päivityksessä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti