Toijalassa taas

Ihana hellyyttävä mangusti - Netto

Matkailtiin taas "maalle" koirien kanssa, kun Viiu ja Netto palautuivat kotiin. Oli kyllä taas niin kivaa pitää noita kahta hoidossa. En voi kun ihmetellä, kuinka helppoja hoitokoirat voivat ollakaan. Eikä pelkästään se helppous, vaan Netto ja Viiu tuntuvat ihan omilta koirilta! Ihan uskomaton se kontakti ja yhteys, jonka niiden molempien kanssa saa heti ensi sekunnilta lähtien.

Minulla on vuosien varrella ollut hoidossa yksi jos toinenkin sheltti, mutta ei kenenkään muun kanssa suju samaan malliin kuin näiden kahden.. Pahimmat "hoitolapset" ovat niitä, jotka makaavat oven takana ja odottavat, että mamma tulee takaisin. Toinen ääripää ovat ne häslät, jotka seuraavat koko ajan kintereillä, vinkuvat ja odottavat tekemistä. Yksi perusluokka on koirat, joista suoranaisesti näkee, että ne ovat hoidossa ja tietävät pääsevänsä pian takaisin kotiin. Nämä tapaavat makoilla omissa oloissaan, tekevät ja tulevat kyllä mukana, mutta eipä niiden läsnäoloa muutoin edes meinaa huomata.. Viiu ja Netto taas - noh, ne ovat kuin kotonaan!

Vähän sama taitaa olla Zeldalla ja Fionalla porukoilla käydessä. Toki ne ovat molemmat asuneetkin täällä pitkän aikaa ja miekin olen pääsääntöisesti läsnä. Tosin Zelda alkaa täälläkin yhä enenevissä määrin olla vain tiiviisti minussa kiinni koko ajan. Nytkin se makaa tietokonepöydän alla jaloissa. Eikä varmasti liiku ennen kuin mie nousen.

Sellainen outo juttu Zeldan kanssa on käynyt nyt kahdesti, että kun mie en ole ollut kotona, on Zelda alkanut täristä ja läähättää. Se seuraa koko ajan äitiä, ja tärisee ja läähättää. Molemmilla kerroilla siskoni perheineen on ollut käymässä, joten nuo epäilivät, että Zelda saattaisi pelätä vuoden ikäistä siskonpoikaani?? Tuntuu oudolta, sillä ei Zeldalla ole ikinä ollut minkään sortin välttelyä lasten suhteen. Tosin joskus aiemmin Luca on useamman kerran kiskonut Zeldaa turkista melko pahasti, koira on vingahtanut ja luikkinut karkuun. Nyt se osaa jo silittää nätisti ja Zelda sen antaakin silitellä.. En siis ihan äkkiä uskoisi, että Lucaa pelkää.

Voiko sille kuitenkin tulla jonkinlainen turvattomuuden tunne, kun mie en ole paikalla?? Vai mistä tuo "kohtaus" johtuu. Minä en siis näitä ole nähnyt, koska miun kanssani se on aina täysin normaali. Vähän oudolta tuntuu, että mistään hermo- tai muista kivuistakaan johtuisi. Enemmän kallistuisin sinne psyykkiselle puolelle.. Silti sekin epäilyttää, että Zeldalle omassa kodissaan tuttujen ihmisten kanssa voisi tulla niin minua ikävä? Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia (vanhan) koiran kanssa? Kertokaa ihmeessä, jos kuulostaa tutulta!