Ei me sitten mentykään hallille. Ja jos totta puhutaan, niin varmasti parempi niin. Vaikka kuinka olis kiva treenata keinonurmella tuulelta suojassa, Fionan hermoille parempi vaihtoehto on pysyä pihalla. Käytiin siis Teklan ja koirien kanssa tuossa meidän lähikentällämme. Ja itse asiassa katulampun loisteessa lumihangessa treenaaminen oli jopa ihan kivaa, kun pakkasta on vielä sen verran vähän :)
Fiona oli vallan pro! Se teki oikeesti älyttömän hyvin ja keskittyneesti. Välillä vähän meinasi haukkua, mutta ei esitellyt ollenkaan samanlaista turhautumiskiljumista kuin Toijalan koirakentällä. Teklakin totesi, että on se vaan älyttömän nopea, eikä varmasti häviä yhtään bortsuille tuossa liikehdinnässä ;) Ennemmin voisi sanoa, että Fiona tekee nopeammin ja terävämmin kuin bortsut, kun sillä tuo viiden kilon koko mahdollistaa vielä pienemmät liikkeet.. Kun vielä saisi ohjailtua ne liikkeet halutunlaisiksi :D
Fiona teki sivulletuloja pienellä matkalla ja lopuksi yhden reilun kymmenen metrin luoksetulon. Tekla teki meille luoksepäästävyyttä, missä nousi vain kerran. Selvästi Fionaa ahdistaa, kun joku tulee tuohon kymmenen sentin päähän sen nenän eteen seisomaan, saati kyykkimään, mutta vähitellen kun totutellaan, niin hyvä tulee. Seuraamisia saatiin pari onnistunutta pätkää. Lisäksi tehtiin rally-tokomaisia juttuja, eli eteen tulemista ja miun kiertämistä. Kovin pitkään ei treenattu, kun Fiona pysyi niin hyvin mukana ja teki innolla, parempi lopettaa silloin. Kyllä se muuten nytkin pari kertaa lähti omille teilleen, tai jotain haistelemaan, mutta tuli aina heti ja täysillä kun huusin. Niin parasta.
Zeldan treenit taas ei sujuneet ollenkaan. Koiralla olisi hirmuisesti virtaa ja tekemisenhalua, se kävi paljon enemmän kierroksilla kuin Fiona! Mutta kun edelleen tuo Zeldan touhu on niin epämääräistä. Ja siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Tuo koira ei vaan osaa seurata. Sillä ei ole aavistustakaan, missä sen pitäisi pysyä sivulla. Tai ehkä on, mutta ei se vaan siellä pysy. Kontakti putoilee, koira haahuilee. Olen nyt yrittänyt tehdä lähes pelkästään pieniä pätkiä eri tempoilla ja eri suuntiin, äkkinäisiä käännöksiä, juoksahduksia, pysähdyksiä, peruutuksia jne. Mutta silti otus on ihan kuutamolla.. Mitenköhän ikimaailmassa ajattelin saada sille voittajan seuraamisen toimimaan.
Tarkoitus oli myös treenata ruutua, kun kerrankin oli apukäsi paikalla, mutta tarkoitukseksi se lähinnä jäikin. Eihän tuolla tuulessa ja hangessa saanut nauhoja ja tötteröitä pysymään paikallaan. Kaiken huipuksi minulla oli valkoinen kosketusalusta, että yritäpä se saada toimimaan lumihangessa :D No way. Tehtiin joitakin toistoja ilman alustaa, mutta vaikka Zelda periaatteessa teki oikein, siitä loisti kilometrin päähän, ettei sillä ole hajuakaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kunhan juoksi ja riekkui ja haukkui sinne tänne. Eli sitä samaa epämääräistä säheltämistä, mitä meidän treenit on aina, argh! Ei mitään uutta auringon alla...
Treenien jälkeen neljä shelttiä saivat vielä juoksennella kentällä. Kyllä taas ääntä ja vauhtia piisasi, kun hullujengi pääsi vauhtiin. Zelda sai piiiitkästä aikaa sinkoilla lumipallojen perässä, mikä on sen ehdoton ykköslemppari juttu. Ja nyt ihan oikeasti voin todeta, että Zelda on Fionaa nopeampi! Niin uskomattomalta kun se tuntuukin. Ei vaan saanut pikkukoira sitten millään Zeldan hännästä kiinni, vaikka kuinka yritti, kun Zeta pinkoi lumipallojen perässä. Kyllä otti Fionaa pattiin ja lujaa ;)
Kentältä Netto-herra lähti Prinsessan ja Keijun mukana meille. On tuo vaan niin uskomaton sheltti. Se ei kertaakaan edes pienesti vilkaissut taakseen, vaikka äippä ja Viiu kaasuttelivat autolla pois. Zeldalta moinen käytös ei ikimaailmassa olisi mahdollista. Täällä meilläkin Netto on heti kuin kotiinsa olisi tullut.
Fionan kanssa on ehkä edistytty hieman noudon kanssa. Kuten olen maininnutkin, ongelmana oli pitkään saada Fiona kiinnostumaan enemmän nameista kuin kapulasta. Homma meni aina jossain vaiheessa siihen, että pikkupiski varasti kapulan ja juoksi se suussa rallatellen ympäri kämppää. Se auttoi paljon, että vaihdoin kapulan tunnarikapuloista kunnon noutokapulaan (painavampi, vaikeampi ottaa suuhun ja hankala pureskella). Edelleen se kyllä saattaa viedä kapulan omille teilleen, mutta harvemmin.. Naksulla ollaan opeteltu nyt kapulan nostaminen ja siirrytään vähitellen kapulan minulle luovuttamiseen. Välillä teen myös kokonaisia noutoja, koska Fiona tietää ja osaa noudon käskysanan. Tosin näitä tehdään vain silloin, kun olen varma, että namit vetävät koiraa enemmän kuin kapula suussa juoksentelu, jolloin kapula myös palautuu minulle takaisin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti