maanantai 19. joulukuuta 2011

What a day!

Huh huh, nyt voi jo sanoa tehneensä jotain. Kämmenet kipristelee kuivuneina ja täynnä rakkoja, kädet on veltot, jalat ei kanna, joka paikkaa särkee ja kolottaa.. Tai no ehkei ihan, mutta huomenna voi kyllä olla paikat kipeet. Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan Sirin kanssa tallille "tekemään joulua". Siivottiin karsinat, satulahuone ja pihatto, käytiin hakemassa kuusenoksia ja koristeltiin talli. Uskomatonta mutta totta, tähän projektiin meni kahdeksan kokonaista tuntia! Mutta kyllä sinne nättiä ja siistiä sitten tulikin :) Mietin jo aiemmin, ottaisinko koirat mukaan, mutta luojan kiitos jätin kotio. Olisi ollut niille pitkä päivä kylmässä ja märässä..

Tallin käytävä joulukoristeineen :)
Meillä oli sovittuna Fionan kanssa aksa-treenit illalla seitsemäksi, ja yhtäkkiä tallilla tajusin, että meidänhän tarvii lähteä jo kotiin! Ei ihan äkkiä käynyt aamulla mielessä, että tallilta tulis kiire treeneihin.. Juuri kerkesin käydä kotona namit pilkkomassa ja heittää koiran autoon, kun piti kaasutella kohti sdp-hallia. Käytiin siis pitkästä aikaa Männistön Päivin opeissa.

Tehtiin Fionan kanssa radanpätkää, joka pisimmillään taisi sisältää jopa yli kymmenen estettä. Pääasiassa kuitenkin otettiin muutaman esteen ohjausharjoituksia. Fiona oli aika lailla oma itsensä. Se kyllä karkaili aina välillä, mutta ei kertaakaan niin, että olisi oikeasti lähtenyt. Tai siis lähti tietty, mutta tuli aina takaisin varsin pian. En vaan ymmärrä, millä saisin tuota koiraa palkattua... Iänikuinen ongelma. Minusta tuntuu joka kerta, että kun viimeisen esteen jälkeen lasken käden alas nami sormien välissä ojossa, Fionan vauhti hidastuu, se alkaa miettiä ja katsella aivan muita juttuja. Joka kerta ehdin itse ajatella, mahtaako se nyt tulla ollenkaan hakemaan namia. Eipä joka kerta kyllä tainnut tullakaan.

Tuo otus vaan palkkautuu siitä, kun se saa juosta ja huutaa. Huutaa ja juosta. Ja pureskella minua hihoista, tai tänään myös piposta roikkuvasta narusta. Sitten kun tehdään esteitä, niin kyllähän se suorittaa rataa hullunkiilto silmissä, eikä oikeastaan enää tarvi edes pelätä, että lähtisi kesken radan minnekään. Mutta kun viimeinen este on takana, on lähestulkoon helvetti irti ;) Oli kyllä hyvät treenit, mennään varmasti uudemmankin kerran, kun aikaa löytyy ja Fiona saa taas tarpeeksi aikaa palautua agistressistä.

Ohjattujen treenien jälkeen tehtiin vielä viereisellä tyhjällä kentällä kontaktit. Juuri tällä hetkellä halli oli lähes hiljainen, joten saatiin kontakteille tavallista pienempi häiriö. Tämä olikin hyvä juttu, sillä Fiona teki uskomattoman hyvin! En olisi ikinä uskonut. Aloitettiin taas helposta ja vaikeutettiin koko ajan. Lopulta tein sekä puomin että aan kokonaisina, ja molemmissa juoksin itse koiran ohi sekä härkin vielä valelähtöjä. Joka kerta pysähtyi ja pysyi. Mieletöntä! (vauhdikkaimmissa suorituksissa tuli kyllä vihaiset haukut onoffissa ;)) Keinua en yksinään viitsinyt ottaa, helpompaa kaverin avustuksella.

Pitkän ja fyysisesti rankan päivän jälkeen on vieläkin hirmuinen adrenaliinipiikki päällä, eihän tässä malta nukkua :D Fionan kanssakin sai treeneissä oikeasti pistellä tossua toisen eteen siihen malliin, että hiki virtas. Niin parasta!

PS. Vihdoin blogi sai talvisen ulkoasun. Ja tästä mie jopa tykkään. Molemmat koiruudet on niin syötävän suloisia otsakekuvassa, että tekis mieli vaan pussailla niitten ihania puikkonokkia tuosta näytönkin läpi! Tarviikin varmaan mennä saman tien paijaileen molempia ihanuuksia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti