Tallin käytävä joulukoristeineen :) |
Tehtiin Fionan kanssa radanpätkää, joka pisimmillään taisi sisältää jopa yli kymmenen estettä. Pääasiassa kuitenkin otettiin muutaman esteen ohjausharjoituksia. Fiona oli aika lailla oma itsensä. Se kyllä karkaili aina välillä, mutta ei kertaakaan niin, että olisi oikeasti lähtenyt. Tai siis lähti tietty, mutta tuli aina takaisin varsin pian. En vaan ymmärrä, millä saisin tuota koiraa palkattua... Iänikuinen ongelma. Minusta tuntuu joka kerta, että kun viimeisen esteen jälkeen lasken käden alas nami sormien välissä ojossa, Fionan vauhti hidastuu, se alkaa miettiä ja katsella aivan muita juttuja. Joka kerta ehdin itse ajatella, mahtaako se nyt tulla ollenkaan hakemaan namia. Eipä joka kerta kyllä tainnut tullakaan.
Tuo otus vaan palkkautuu siitä, kun se saa juosta ja huutaa. Huutaa ja juosta. Ja pureskella minua hihoista, tai tänään myös piposta roikkuvasta narusta. Sitten kun tehdään esteitä, niin kyllähän se suorittaa rataa hullunkiilto silmissä, eikä oikeastaan enää tarvi edes pelätä, että lähtisi kesken radan minnekään. Mutta kun viimeinen este on takana, on lähestulkoon helvetti irti ;) Oli kyllä hyvät treenit, mennään varmasti uudemmankin kerran, kun aikaa löytyy ja Fiona saa taas tarpeeksi aikaa palautua agistressistä.
Ohjattujen treenien jälkeen tehtiin vielä viereisellä tyhjällä kentällä kontaktit. Juuri tällä hetkellä halli oli lähes hiljainen, joten saatiin kontakteille tavallista pienempi häiriö. Tämä olikin hyvä juttu, sillä Fiona teki uskomattoman hyvin! En olisi ikinä uskonut. Aloitettiin taas helposta ja vaikeutettiin koko ajan. Lopulta tein sekä puomin että aan kokonaisina, ja molemmissa juoksin itse koiran ohi sekä härkin vielä valelähtöjä. Joka kerta pysähtyi ja pysyi. Mieletöntä! (vauhdikkaimmissa suorituksissa tuli kyllä vihaiset haukut onoffissa ;)) Keinua en yksinään viitsinyt ottaa, helpompaa kaverin avustuksella.
Pitkän ja fyysisesti rankan päivän jälkeen on vieläkin hirmuinen adrenaliinipiikki päällä, eihän tässä malta nukkua :D Fionan kanssakin sai treeneissä oikeasti pistellä tossua toisen eteen siihen malliin, että hiki virtas. Niin parasta!
PS. Vihdoin blogi sai talvisen ulkoasun. Ja tästä mie jopa tykkään. Molemmat koiruudet on niin syötävän suloisia otsakekuvassa, että tekis mieli vaan pussailla niitten ihania puikkonokkia tuosta näytönkin läpi! Tarviikin varmaan mennä saman tien paijaileen molempia ihanuuksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti