perjantai 21. tammikuuta 2011

Hehkutusta ja purnausta

Aloitetaan vaikka hehkutuksilla. Juuri kun ehdin vuodattamaan Fionan hihnakävelystä, niin nyt se on käyttäytynyt lenkeillä uskomattoman hienosti! Jokin kuudennen asteen vaikutus tällä blogilla, tai ehkä Fiona on käynyt salaa lueskelemassa ja ottanut opikseen. Kaiken huippu oli eilen illalla, kun oltiin parin tunnin lenkillä Teklan ja koirien kanssa. Metsäilyn lomassa kuljettiin hetkittäin pyörätiellä hihnassa, ja Fiona tosiaan käveli lyhyellä, löysällä hihnalla, hiiren hiljaa ja rauhassa, vaikka Viiu ja Netto menivät edellä fleksin päässä! Tätä se ei ole ikinä ennen tehnyt kavereiden kanssa lenkkeillessä, siis vau :D Muutoinkin nyt kaikki edellisen päivityksen jälkeiset lenkit ovat sujuneet tosi hienosti. Alussa edelleen kiskoo ja räkyttää, mutta sitten kun rauhoittuu, niin suurin osa lenkistä sujuu löysällä hihnalla.

Ja toinen hehkutuksen(?) aihe: Zelda sijoittui kolmanneksi Hämeen Shelttien toko-sheltti kisassa vuodelle 2010. Pitkään taas mietin, lähetänkö tuloksia ollenkaan, kun meillä on vain yksi kisa takana, ja pisteissä lasketaan mukaan kolme parasta tulosta. Kannattipa sitten laittaa, kun niin vähän ihmiset toko-tuloksia mukaan ilmoittelevat.. Edellisvuonna oltiin toisia kahdella kisalla. Jos sitten tänä vuonna ensimmäisiä kolmella kisalla?? :D Vaikka tavoitteena onkin vain käydä kaksi kisaa, hakemassa puuttuvat AVO1-tulokset. Tämän ennustuksen mukaan joukkoon pitäisi sitten mahtua vähintään yksi huonompikin tulos, hmph. Fionan Netta-mummo voitti jälleen vuoden agi-sheltti-tittelin, hurjasti Onnea Lauralle ja Nempalle! :)

Jos sitten voisi siirtyä purnaukseen, joka koskee tällä kertaa VR:ää. Vuoden ensimmäinen junamatka on takana, ja kyllä taas muistui mieleen, miksi niin inhoan junailua.. Miksi, oi miksi VR ei voi suunnitella kunnollisia lemmikkivaunuja?? Pieni 12 henkilön koppi on niin mukava matkustaa, kun siellä on kahdeksan koiraa. Kaiken huipuksi juna seisoi Tampereella 45min, jolloin odeteltiin pendolinoa, johon oli iskenyt tekninen vika. Pendolinon matkustajat siirrettiin meidän junaamme. Tämän operaation jälkeen junan käytävät olivat täynnä ihmisiä, ja neljä koiraa ei enää mahtunut lemmikkivaunuun. Me poistuimme tällöin suosiolla portaikkoon seisomaan loppumatkaksi. Ei järin innosta kökkiä kuin sillit purkissa yli kymmenen koiran keskellä. Vaikka olenkin varsin kärsivällinen VR:n toilailuja kohtaan. Nytkin lähinnä säälitti junan henkilökunta, joka sai roppakaupalla valituksia ja ihmisten vihoja niskaansa. Ihana ammatti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti