Ja nauhojen värit oli juuri sitä mitä oletinkin =)

Juuka 5.3.2011, tuomari Saija Juutilainen, Viro

Fiona JUN HYL

9kk. Sievä pieni narttu, joka saa vielä kauttaaltaan ajan myötä kehittyä. Pää suhteessa runkoon. Kauniit silmät ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi ja vasemman puolen kulmahampaan asento virheellinen, mikä vaikuttaa palkintoon. Sopusuhtainen raajaluusto. Hyvin kauniit värit. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu kauniisti. Hyvä häntä. Mukava luonne.

Suhtautuminen tuomariin (1), rodunomainen lähestyttäessä

Zelda AVO EH

7v. Jäntevä, oikealinjainen narttu, jolla sopivasti runkoa ja raajaluustoa. Oikealinjainen nartun pää. Kaunis silmien muoto. Hyvä purenta ja alaleuka. Niskan kaari voisi olla parempi ja etuosa tiiviimpi. Liikkuu sujuvasti sivulta. Kauniit puhtaat värit. Mukavan reipas luonne.

Suhtautuminen tuomariin (1), rodunomainen lähestyttäessä

Mitäpä näihin enää lisäämään, hyvin pätevät arvostelut molempiin koiriin. Zeldan etuosan kommenttia vähän ihmettelen, ei ole koskaan ennen sanottu. Voisiko koiran etuosa löystyä sen myötä, kun on lopetettu agility? Ja Fionan korvakommenttia kyllä ihmettelen, muilla raskaskorvaisilla kun oli siitä maininta. Ja Fionalla taisi olla vielä kaikkein raskaimmat. Tosin ei tuomari edes katsonut korvia läheltä, kun jumiutui saman tien hampaisiin..

Tuomari oli kyllä tosi mukava käytökseltään. Jutteli jotain siinä pöydällä oltaessa, ja muutenkin koko kehää käskytti nätisti ja hymyili melkeinpä koko ajan. Tuomarin linja sen sijaan ei mennyt yhtään nappiin meidän koko näyttelykokoonpanomme kanssa.. Eivät selvästikään mustat, pitkärunkoiset sporttisheltit miellyttäneet. Parhaat sijat veivätkin pienet, lyhyempirunkoiset soopelit koirat. Eli sellaiset kuin Muffy! :D Muffy – meidän viimeinen toivomme – räjäytti potin ollen vetskujen VSP ERI ja SA palkinnoin. Hyvä Muffy! Fionan äippä Hyrrä sai EH:n, kuten myös viimeistä sertiään metsästävä Hyrrän äiti Netta. Quru ja Viekas saivat H:t. Tuomari jakoi kyllä tasaisesti kaikkia kolmea väriä.

Fionan esiintyminen oli varsin yllättävä. Koko reissun ajan oikeastaan pikkukoira oli huomattavasti rauhallisempi kuin oletin. Kyllä se huusi ja kiljui ja räyhäsi, muttei ollenkaan siihen malliin kuin aiemmin. Heti alkuvaiheessa meille sattui tosi kiva äksidentti. Jälleen yksi syy lisää, miksi vihaan isoja aggressiivisia koiria, ja kohta varmaan kaikkia muita rotuja kuin shelttejä….! Käveltiin pikkupiskin kanssa näyttelyhallin käytävällä, ihan vaan tutustumassa paikkaan. Käytävän sivulla hallin seinän vieressä istui omistajansa vierellä jokin valtaisan iso huskyn näköinen koira ihan rauhallisena. Käveltiin ainakin metrin etäisyydellä ohi koirasta, kun yhtäkkiä tämä hyökkäsi suoraan Fionan niskaan! Molemmat etutassut ojossa työnsi pikkukoiran kylki edellä maahan ja Fiona tietty kiljaisi paniikissa. Onneksi hyökkääjällä nappasi hihna kiinni, eikä saanut pahempaa vahinkoa aikaan, kun omistaja jo vetäisi sen luokseen. Hetken aikaa Fiona kulki paniikissa pälyillen ja häntä koipien välissä… Voi prkl stna tekisi vaan mieli sanoa!! Zeldan kimppuun on niin niin niin monta kertaa käynyt vieras iso koira, etten ole edes laskuissa mukana, ja nyt se alkoi sitten Fionallekin. Tästä lähtien ehkä tosiaankin kuljetaan koira sylissä tungoksessa. Eikä tuossa ollut edes tungosta. (myöhemmin tämä sama koira poistui näyttelypaikalta meidän kehämme ohitse hihnassa räyhäten ja kireällä remmillä vietynä..) Kyllä kuului ja näkyi paljon muitakin rähinöitä, sen sortin rotuja näytti olevan viereisessä kehässä. Ei kiva.

Mutta niin Fionan käytökseen. Nopeasti se palautui tästä tapahtumasta ja pian oli taas oma riehukas itsensä. Kehässä kuitenkin Fiona muuttui ihan oudoksi. Voinko oikeasti itse jännittää niin paljon, että se lamaannuttaisi koko koiran?? Viime mätsärissä tehtiin liikkeet kahdella jalalla pomppien ja suu auki tauotta. Nyt liikkeet esitettiin ihan hiljaa kuono maata vilistäen.. Siis omalla vuorolla, yhdessä ympäri kiertäessä pikkukoira oli kyllä kivasti kontaktissa. Ja seisomiset meni ihan ok, välillä hääräili ja pälyili, välillä sain nätin katsekontaktin ja hetken aikaa ihka oikeaa seisomista. Pöydällä oltiin tosi nätisti. Oli tämä ehdottomasti parempi esiintyminen, mitä kuvittelin, mutta varsin outo sellainen.

Zelda yllätti myös täysin. Se oli niin pro!! Varmasti paras esiintyminen Zeldalta ikinä :D Kehässä Zelda oli kuulolla koko ajan, ei kertaakaan haistellut maata ja nameja. MUTTA ei myöskään haukkunut ja komentanut meikäläistä. Jeeeee. Liikkeet tehtiin tosi kauniisti ja hiljaa, seisomiset nyt on aina sujuneet, Zeta nököttää paikallaan katsekontaktissa vaikka maailman tappiin. Minua oikein huvittaa aina, kun tuomari tulee koiran eteen jotain supisemaan ja yrittää saada koiran huomion. Zelda aina vilkaisee tosi nopeaan tuomaria, mutta siirtää äkkiä katseen takaisin miun silmiini. Pöydälläkin se vaan seistä nökötti katsekontaktissa, kun tuomari vieressä ihaili sitä ja saneli arvostelua… ihanista kauniista silmistä, jotka niin herkeämättä tapittivat mammaa odottaen seuraavaa käskyä ja namia :)

Palkintona hienoista esiintymisistä piti tietty ostaa näyttelytuliaisia. Fiona sai kettu-kettuliinille kaverin eli näätä-näätäliinin. Zelda puolestaan kongin. Ja tuli muuten hyvään saumaan tämä kongi. Fiona kun on viime aikoina alkanut alistaa Zeldaa. Se kiipeilee sen niskaan pitkin päivää ja välillä alkaa nylkyttää takaa päin. Zelda ei tajua koko jutusta mitään ja kävelee vaan alta pois. Jos sitäkään. Joskus kun oikein menee hermot, saattaa se vähän vilauttaa hampaitaan. Mutta nyt kongin kanssa Zeta näytti taas kaapin paikan tässä taloudessa. Se ei päästänyt Fionaa lähellekään aarrettaan, ja vaikka Fiona olisi vähän kauempanakin vaan haistellut lattiaa, Zelda syöksyi hampaat irvessä sen kimppuun, ajaen pikkukoiran pois mahdollisesti maahan pudonneilta nameilta. Hyvä Zelda, tätä tarvittiinkin!

Tältä meillä näytti eilen illalla:

"Onks pakko jos ei haluu??"

----------------------

Fiona ja Hyrrä-äippä näytelmissä:

... ja Zelda kotona uuden aarteensa kimpussa :D

-----------------

muoks. Lisänä vielä parit Lauran ottamat kuvat:

Lennokas askel ja kuristuva koira..???

Hetki nätisti. Tai melkein ainakin. Oikeesti me kyllä seistäis niin, et mie seison koiran edessä...