torstai 21. huhtikuuta 2011

Agia kertaa kaks

Vika työpäivä takana, hii-o-hoi! Tosin enpä tiedä, pitäisikö tässä hihkua riemusta, kun ei enää tarvitse raahautua tehtaalle, vai itkeä pillittää, kun rahantulo loppui.. No, katsellaan ehkä sitten kesällä uudelleen, jos ei oman alan hommia tipu.

Tämän blogin pisimmän päitystauon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Viime sunnuntaina oli pentuagin vika kerta. Ja Fiona oli ihan pro!! Siis voi vitsit taas mikä suoritus pikkupiskiltä. Mie jouduin vielä menemään yksin, kun ei kukaan päässyt kaveriksi mukaan, ja vähän jo harmittelin, saadaanko kunnolla mitään tehtyä.. Mutta mitä vielä. Mie sain tehtyä yksinäni ihan kaiken mitä vaan halusin! Fiona oli kuulolla superhyvin, odotti joka kerta lähdössä, kun mie edistin ja tehtiin jopa vähän vaikeampia hyppykuvioita kädestä palkkaamalla. Muutoin käytin lähes kaikessa palkkana namikippoa, sinne on niin helppo lähettää koiruus ja napata kiinni, kun se syö nameja ;)

Tehtiin myös Päivin kanssa kaikenlaisia harjoituksia. Ekaa kertaa mm. hyppyjä kolmella, hieman kaarevassa linjassa, olevalla hypyllä. Lopussa jopa lähdettiin yhteislähdöllä, niin ettei Fiona nähnyt namikippoa. Mie jo epäilin, että miten ihmeessä saan koiran irtoamaan minusta kauemmas ja kaikille hypyille, mutta mitä vielä, sehän singahti salamana esteille, kun päästin koirasta irti :D Ja Fiona tosiaan teki myös vapaana jos jonkinlaisia harjoituksia. Toki aina niin, että heti kiinni, kun on esteet suoritettu...

Seuraavan kerran käytiinkin jo tiistaina taas SportDogParkissa treenaamassa, paikkailemassa Päivin muussa ryhmässä väliin jääneitä pentukurssin kertoja. Hallille mennessäni siellä olivatkin Jani ja Jedi sekä Päivi ja Piru treenaamassa. Tähän perään alkoi tosiaan tuo ryhmä, mihin meidän piti mennä, mutta kun kaikki muut radat olivat vapaina ja Jani hallilla, niin tuo tulikin meidän kanssamme treenailemaan toiseen päähän hallia. Kiiiitos Jani!!

Muuten sujui taas todella superisti. Mutta. Ei pitäisi ahnehtia. Fiona teki taas ilman hihnaa muutamat hyppyharjoitukset, ja eiköhän tuo sitten karannut kesken (ilmeisesti liian vaikean) hyppykuvion. Täyttä kiitoa ja isoon ääneen kiljuen pikkupiski kirmasi putkien ympärille räkyttämään. Eikä tietoakaan, että tulisi takaisin... Kaiken huipuksi käänsin kahden putken suut alas, mutta toisessa päädyssä olevan putken jätin auki - eiköhän Fiona bongannut sen ja suorastaan syöksyi toiseen päähän kenttää ja suoraan putkeen. Voi v******* - kyllä tekis mieli hakata päätä seinään, tyhmä minä. Toisen kerran Fiona otti ja karkasi lähdössä, kun sanoin sille odota. Sinne meni, eikä takaisin kuulu. Tämän jälkeen tehtiin jokainen juttu hihnassa. Kerran vielä yritti karata lähdössä, heti kun sanoin odota, niin peppu ylös ja oikein hyökkäsi pois paikalta, mutta onneksi hihna nappasi kiinni ja palautti pikkukoiran maan pinnalle. Saas oikeasti nähdä, koska se pystyy vapaana tekemään mitään muuta kuin putkia..

Vaikka voisi sen verran hehkuttaa putkien ohittamista, mitä itse treenasin sunnuntaina. Otin suorassa linjassa hypyn ja pussin. Tässä puolessa välissä oli suoraan avonainen putken suu tyrkyllä. Hihnassa se sinne yritti välillä singota, muttei tietty päässyt. Sitten kun tehtiin oikeasti vauhdilla hyppy ja pussi, niin kyllä vaan pussi imi niin paljon, että sinne se sujahti putken sijaan. Onnistui muuten tässäkin yhteislähdöt, hyvin irtoaa pikkupiski pussiin, vaikka mie tulen jossain takana perässä :)

Keinu sujuu myös nykyään vallan mahtavasti! Ollaan tehty se kokonaan takaperoisesti, ensin kontaktille nostamalla ja siitä lasku. Sunnuntaina aloin siirtää koiraa aina vähän kauemmas keinun päästä, niin että se itse käveli pari askelta päätyyn saakka ja sitten laskettiin. Tiistaina sitten päästiin jo maahan saakka, ja nyt Fionalla on suorastaan imu päällä keinulle, ja vauhdilla se juoksee päätyyn. Lasku on vielä tehty hitaasti ja nätisti ilman kolahdusta.

Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa. Tosin ihmettelen vähän, mitä meidän treenaamisistamme mahtaa tulla jatkossa. Mie tarvisin aina jonkun viereen katsomaan, kun yksin tekeminen tuntuu aina menevän epämääräiseksi sähellykseksi. Että pitäisikö mennä uudelle Päivin kurssille, tai käydä aina vaan Jattilassa kavereiden kanssa tai ehkä Janin kursseilla Toijalassa..? Jaa-a, kun nyt ensin tietäisi edes sen, missä suunnalla Suomea vietetään kesä. Ihanaa kyllä, kun kaikki suunnitelmat on täysin auki.

Sain Zeldallekin vihdoin varattua ajan ortopedille. Sekin jäi aiemmin väliin töiden takia, mutta nyt on toukokuulle aika tiedossa. Olisi niin ihanaa saada tuo koira vihdoinkin kuntoon, ja siihen tähdätään kaikin keinoin.

Zeldalla itsellään ei aina ole ihan muistissa, että se on kipeä... ja kun en viitsi heitellä sille palloa noudettavaksi, niin heittelen sitten vaan koppeja. Tyyli on lähes yhtä hyvin hanskassa kuin pentunakin ;)

Zelda ehkä vajaan vuoden..??



Ja nyt seitsemän veenä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti