Leena Piira: koiran kipu, sen huomaaminen & hoito

Fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti, klassinen osteopaatti, klassinen homeopaatti,
elämäntaidon valmentaja ja ongelmakoirakouluttaja Leena Piira kävi pitämässä luentoa aiheesta koiran kipu Jyväskylässä 27.5.2011. Täytyy heti kättelyssä todeta, että luento oli hintansa väärti, ja juuri niistä asioista, joita kaikkien koiranomistajien tulisi tiedostaa.. Kantapään kautta itsekin sen olen saanut kokea. (ja vinkkinä, että Piira on tulossa luennoimaan Jyväskylään taas syksyllä!)

Luento alkoi kyselytunnilla. En sen suuremmin puutu kaikkiin kysymyksiin, mutta yksi esillenoussut aihe koskettaa meitä hyvin läheisesti. Eräällä miehellä on nuori tanskandoggi, jolla on varsin suorat takajalat. Koiran aikuispainoksi odotetaan noin 90kg, ja mies kyselikin, millä voisi jo etukäteen ehkäistä ongelmien syntymistä huonoista kulmauksista johtuen. Tällä hetkellähän Zeldan ainoa selitys sen ongelmiin on suorat takajalat. Mitään muuta vikaa koirasta ei olla keksitty. Tälle miehelle Piira totesi aivan samaa, mitä ohjeita antoi Zeldalle aikanaan. Paljon liikutusta pehmeällä alustalla ja erityisesti hidasta ylämäkikiipeilyä. Myös ruohikolla tulisi ravuuttaa paljon, jotta koira joutuu käyttämään takajalkojaan, sama matalassa vedessä kahluussa. Suorista takakulmauksista johtuen polven rakenne on heikko, jolloin se voi helpommin luksoitua tai ristisiteet ja kierukka kulua. Mie kysyin tässä, mitä mieltä Piira on agilityn harrastamisesta suorakintereisen koiran kanssa. Ja vastaus oli varsin yksiselkoinen - ei kannattaisi. Todennäköisyys luksaatioon ym. on niin suuri, ei tarvitse kuin vähän sattua huono liikerata.. Tietty kaikennäköiset pallonheittelyt ym. on myös "kiellettyjä", tosin niitä Piira ei suosittele yhdellekään koiralle.

Samassa yhteydessä puhuttiin myös liian syvistä takakulmauksista. Ne ovat koiralle vähintään yhtä haitalliset kuin suorat takajalat. Liian syvissä kulmauksissa koko tajakalka on liian pitkä, eikä koira pysty käyttämään sitä normaalisti. Ihanne-tilanteessa koiran reisiluu ja sääriluu ovat yhtä pitkät. Täytyykin Zeldan röntgen-kuvista nämä mittailla, nyt kun sellaiset on käytössä :) (vastaavasti etuosassa lavan tulisi olla samanmittainen olkaluun kanssa)

KIPU

Ennen vanhaa on oletettu, että koira ei tunne kipua. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan koiran kipukäyttäytyminen on erilaista kuin ihmisen, ja sitä on usein vaikea havaita. Koira ei näytä huonoa vointiaan, vaan ennemmin peittää sen. Kivun näyttäminen vaihtelee myös eri rotujen välillä, ja tähän vaikuttaa etenkin koiran alkuperäinen käyttötarkoitus. Koiran kivun aistimiseen vaikuttaa suuresti myös vietti- ja stressitaso (esim. Zelda on juossut ontuen agilitykisat - kun stressihirmonit on korkealla, ei kipu paljoa tunnu). Koira valittaa harvoin ääneen kipua - jos se näin tekee, on kipu luultavasti jo todella kovaa. Sisäelinkipuja ja kroonista kipua puolestaan koiran on vaikea edes näyttää. Nämä voidaan havaita mm. ruokahalun puutteena, tai närästyksessä koira nieleskelee ja lipoo huuliaan, tai hakeutuu leikkiinkutsu-asentoon (etutassut maassa, pylly ylhäällä).

Aina koiralle kivuliaita tulehdustiloja ovat nivelrikko, hammassairaudet, korvatulehdus, virtsatieinfektio, anaalirauhastulehdus sekä kynsivallin tulehdus. Näitäkin voi olla toisinaan vaikea havaita. Saimmekin kuulla esimerkin koirasta, joka ei kantanut kapulaa kunnolla tai pudotteli sitä ja vasta paljon myöhemmin selvisi, että koiralla oli paha tulehdus hampaassa..

Kivun aiheuttaman sympaattisen hermoston ja hypothalamuksen stimuloiminen johtaa katabolisten hormonien, kuten ACTH:n, kortisolin, adrenaliinin ym. lisääntyneeseen erittymiseen. Nämä edellä mainitut hormonit ovat nk. stressihormoneja. Kipeällä koiralla on siis jatkuvasti liian korkeat tasot stressihormoneja, erityisen kauhistuttavalta tämä ajatus tuntuu kroonisesti pitkään sairastaneella koiralla (esim. Zeldan vuosia kestäneet lihasvaivat...)

Koira näyttää akuutin kivun paremmin kuin kroonisen. Esimerkiksi jos koira satuttaa tassunsa, se luultavasti näyttää sen ontumalla. Akuutin kivun paraneminen kestää kolmesta kuuteen viikkoa - kuusi viikkoa on se aika, jossa kudokset toipuvat niihin sattuneesta traumasta. Kroonista kipua koira näyttää heikosti. Krooninen kipu on kestänyt kuukausia tai vuosia.

Koiran kipua voivat olla kudoskipu, hermokipu, tai kipu, jonka syytä ei tiedetä. Kivun määrittämisessä omistajan havainnot ja oman koiran tunteminen ovatkin erityisen tärkeitä. Piira totesikin, että hän uskoo aina omistajan sanaa, koska ainoastaan koiran omistaja on se, joka oikeasti tuntee koiran perinpohjaisesti.

Kivun huomaaminen koiran käytöksestä

Koira näyttää huonovointisuutensa käyttäytymisellään. Käytökseen tulee muutoksia ja ailahtelevaisuutta. Esimerkkejä koiran käytöksessä, joilla se voi ilmaista kipua:

- Stressitaso nousee. Koira reagoi helpommin elämän muutoksiin sekä kiihtymistä aiheuttaviin tilanteisiin. Koiran on vaikea rauhoittua ja rentoutua. Kotioloissa koiran kuin koiran on kyettävä rentoutumaan, jos jos tämä taito katoaa, on jotain pahasti vialla. Koiran vanhat pelot ja aggressiivisuudet saattavat lisääntyä.

- Mieliala vaihtuu. Koira saattaa muuttua iloisesta vihaiseksi jopa saman päivän aikana.

- Rauhoittavien signaalien käyttö lisääntyy. Näitä signaaleja käyttämällä koira saattaa pyrkiä rauhoittamaan itseään (jos stressitaso on noussut kivun seurauksena), tai ne voi olla osoitettu myös ympäröiville tekijöille.

- Kipua voi ilmentää vetäytymällä yksinäisyyteen. Tyypillisesti ihmisen tai muiden koirien seurassa viihtyvän koiran hakeutuessa nukkumaan omiin oloihinsa, voi se olla merkki koiran kivusta.

- Koira muuttuu passiiviseksi, masentuneeksi.

- Levottomuus yöllä. Jos koira hakeutuu yöllä jatkuvasti eri paikkaan nukkumaan ja läähättää paljon, on se luultavasti kipeä.

- Jatkuva läähätys ja nopea hengitysrytmi ilmaisevat kipua.

- Tarpeiden tekeminen yöllä tai yksin ollessa kertovat voimakkaasta stressistä.

- Hormonitoiminta usein pahentaa fyysisiä oireita, esim. allergioita, koska koiran stressitaso on noussut. Tämä näkyy mm. nartun juoksuaikana.

- Koira nuolee, puree tai repii kivuliasta aluetta tai säteilykipualuetta. Esim. omien etutassujen järsiminen.

- Koira sävähtää kosketusta, tai iho värisee koskettaessa. (Zeldalla tämä näkyy hierottaessa silloin, kun sen takajalkojen lihakset ovat jumissa. Fionalla puolestaan on lannerangassa jumeja, ja se aristaa painallusta)

- Koira vapisee. Tätä vapinaa seurasin useankin koiran kohdalla niiden ollessa lähdössä agilityradalle, mutta tällöin kyse ei tietenkään ole kivusta, vaan innosta tulevaa työtehtävää kohtaan ;)

- Kehossa tai nivelissä on turvotusta. Monilla koirilla syntyy kuonaa erityisesti selkään lihasjumeista johtuen.

- Lämpötilaerot kehossa, erot kylmän ja kuuman välillä. Esimerkiksi koiran korvan pinta on luonnostaan viileä. Jos joku kohta kehosta on kipeä, tuntuu se kuumalta. Keho ei saisi olla kuuma edes raskaan rasituksen, kuten agility-treenien jälkeen.

- Koira ravistelee paljon itseään.

- Ruokahalun muutokset, juomisen määrän muutokset. Koiran pitäisi päivässä juoda puoli desiä elopainokiloa kohden (Zeldalla siis reilu 4dl). Jos koira ei juo tarpeeksi (kuten Zelda ei ainakaan juo), se pitäisi opettaa juomaan. Treeneissä ym. vastaavissa tilanteissa koiran on pakko juoda. Koiran stressitaso nousee, jos se ei juo laisinkaan. Lisäksi koira kuivuu ja jäykistyy, vaikka kuinka hoidettaisiin lihaksia. Meillä alkoikin Zeldan kanssa nyt juodaan paljon -projekti.

- Koiran silmien ilmeen muutokset. Koiran pupillin tulisi olla pieni ja kirkas. Jos pupilli laajenee ja koko katse muuttuu sumeiseksi, on tämä oire kivusta. Toisilla koirilla silmät saattavat jopa muuttua punaiksiksi. Tämä on seurausta ongelmista maksan toiminnassa.

- Hännän asento ja liikkeet. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää omalle koiralleen (/rodulle) tyypillinen asento kantaa häntää. Näin ollen pystyy havainnoimaan, jos hännän kannossa tapahtuu muutoksia.

- Koira hakee paljon kontaktia tai vetäytyy yksinäisyyteen. Monesti kipeä koira on jatkuvasti omistajassaan kiinni. Se seuraa perässä ja tunkee lähelle ja tuijottaa piinaavasti. Tai toinen vaihtoehto on se, että koira hakeutuu omiin oloihinsa. Kipeässä koirassa voi helposti laueta eroahdistus.

Kivun huomaaminen liikkeistä ja liikkumisesta

Koiran ontuminen on aina varma kivun merkki. Ja tämähän oli Zeldalla yksi niistä tavoista, joilla se lopulta - kuukausien ja vuosien kärvistelyn jälkeen - ilmaisi näkyvästi kipuaan. Jos ontumista esiintyy liikkeelle lähdössä ja koiran noustessa levosta, on kyseessä niveltason kipu. Jos puolestaan ontuminen on seurausta pitkästä liikkumisesta, on kipu lihaksissa, kierukassa tai kudoksessa. Zelda on osoittanut näitä molempia, tosin nyt pariin viime vuoteen ainoastaan kesken pitkäkestoisen liikunnan alkanutta kipua.

Koiran raajojen liikkeistä voi havainnoida kivun, tällöin koira liikkuu rajoittuneesti tai ahtaasti, epäsymmetrisin liikkein. Koiran rakenne tietty asettaa raamit sille, miten koira pystyy liikkumaan. Kaikki virheet rakenteessa vaikuttavat koiran liikerataan ja monesti kipu saattaa olla seurausta huonosta rakenteesta. Tärkeintä olisikin huomata mahdolliset muutokset koiran liikehdinnässä.

Koiran tulee ehdottomasti liikkua kaikilla liikelajeilla - käynnissä, ravissa ja laukassa. Peitsaus (siirtää samanpuolen jalat yhtä aikaa eteen) ja pupulaukka (takajalat liikkuvat laukassa yhtä aikaa) ovat merkkejä kivusta. Samoin se, jos koira siirtyy laukalle jo hitaassa vauhdissa tai laukkaa epäpuhtaasti. Ongelmista kertoo myös, jos koira ei pysty hyppäämään (esim. autoon, sohvalle..).

Kipeä koira välttää portaissa kulkemista. Koiran tulisi aina kulkea portaat kuten kissa, eli vuorotahtiin ravaten - sekä ylös että alas. Tästä tuli pidempi keskustelu luennolla, ja Piira totesi sen verran, että pennut on AINA kannettava portaissa, ja myös pitkäselkäiset pienet koirat (mäyräkoirat, corgit), tulisi kantaa. Pienen koiran kanssa asuminen kerrostalon kuudennessa kerroksessa ilman hissiä on täysin mahdoton yhtälö ;) Mie siinä itsekseni pohdin, että kyllähän pienen koiran on pakko hyppiä raput, kun ei kintut yletä muuten. Zelda ja Fiona hyppii molemmat. Joku tätä kysyikin, ja Piira totesi, että alle 5-kiloinen pieni, lyhytraajainen koira voi kyllä hyppiä. Mutta Zeldan ei siis pitäisi.... Noh, luennon jälkeen käveltiin rautatieasemalle koirien kanssa, ja kiivettiin paritkin raput ylös ja alas. Ja mitä ihmettä, Zelda kulki kaikki vuoroaskelin, molempiin suuntiin!! Jes!!! (hoidot on siis tainneet tehota)

Myös koiran seisoma-asennosta voi päätellä kipua. Sivusta katsottuna koiran selkälinjan tulisi seistessä olla suora. Merkkejä kivusta voivat olla, jos koira seisoo selkä köyryssä takaraajat vatsan alla, tai koiran selkälinja on pudonnut alas, eli selkä on notkolla. Koiran takaraajojen tulisi suuntautua suorina lanteen levyisesti alas ja eturaajojen olkalinjojen levyisesti. Kivusta voivat kertoa, jos koira seisoo takaraajat lähekkäin polven kohdalta kintereen kääntyessä ulos tai eturaajat lähekkäin ranteen kiertyessä ulos. Tässä toki tulee taas rakenne vastaan, esim. Fionalla on polvet hyvin lähekkäin. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä Fiona liikkuu takaraajat suorina. Tähän kannattaa kuitenkin puuttua jo nuorena. Paikalla oli paljon bernien omistajia, ja etenkin berneillä tämä on hyvin yleinen rakenteellinen ongelma. Piira siinä miettikin, että olisi mielenkiintoista heti pennusta saakka hoitaa tällaista koiraa, ja katsoa, onnistuuko saamaan sille oikea-asentoiset takajalat. Saimme kuulla myös Piiran kaikista koirista paljon tarinoita, mutta etenkin viime syksynä kotiutuneesta uusimmasta tulokkaasta, joka oli elänyt huonoissa oloissa ja kärsi ties mistä ongelmista. Nyt se on kuukausien hoidon tuloksena alkanut parantua niin henkisesti kuin fyysisestikin, muun muassa jalkojen pahat virheasennot ovat suoristuneet.

Myös pään asento kertoo kivusta, jos koira alkaa roikottaa päätään seistessä tai liikkeissä (omistajan tulisi jälleen tietää koiralleen tyypillinen pään asento molemmissa). Jos koira ei saa käännettyä päätään sivuille, ylös tai alas, on se jostain jumissa (namilla kannattaa taivutella koiraa päivittäin). Koira saattaa olla haluton liikkumaan tai kulkee jatkuvasti omistajan takana. Koira pysähtyy lenkin aikana usein istumaan tai menee makuulle. Kävelyn vauhti laskee selvästi lenkin aikana.

Koiran venyttelyn määrää ja laatua tulisi jokaisen omistajan ehdottomasti seurata. Terve koira venyttelee säännöllisesti ja syvään. Jos venyttelyt vähenevät tai muuttuvat lyhyemmiksi, on jossain kipuja. Vastaavasti paljo venyttely tai piehtarointi voi ilmaista kiua. Yksi oire kivusta on selän hierominen esim. tuolia vasten. Nukkumisasennon tai paikan muutokset voivat kertoa kivusta. Koira saattaa yllättäen hakeutuakin nukkumaan kylmään / lämpimään, pehmeälle / kovalle alustalle. Tai se haluaa nukkua enemmän yksin. Toiset hakeutuvat esim. oven eteen vetoisaan paikkaan.

Koiran tulisi aina istumasta tai makuulta noustessaan ponnistaa sekä etu- että takaraajoilla. Myös haluttomuus mennä istumaan tai makuulle kertoo kivusta. Jos koira ei halua istua, on sillä kipuja alaselässä. Istuessa koiran polvien tulisi olla samalla tasolla ja koiran tulee istua istuinluiden päällä (kuten ihmistenkin ;)). Istuinluut on helppo tunnustella koiran istuessa, tarkistin tämän molemmilta omilta koirilta, ja hyvin istuivat. Monet pennut saattavat istua lonkkien päällä, jolloin ne pitää opettaa istumaan oikein. Myös vinossa makaaminen kertoo kivusta.

Kipeä koira saattaa istua lantionsa päällä selkä köyryssä. Myös kyykyssä olo ulostaessa saattaa olla hankalaa. Uroskoiran vastaavasti tulisi käyttää molempia jalkoja vaihtelevasti tulijalkana virtsatessa. Ravatessa vinosti liikkuva koira kertoo kivusta. Kipeä koira saattaa jahdata häntäänsä tai vetää sitä voimakkaasti.

Kivun hoito ja ennaltaehkäisy

Koiralla tulisi aina käyttää kipulääkkeitä, jos niille on tarvetta. Akupunktio on hyvä keino hoitaa koiraa. Erilaiset lisäravinteet ja EPA-rasvahapot tutkitusti parantavat nivelen sisäistä nivelnesteen määrää ja laatua. Muita hoitomuotoja ovat esim. fysioterapia, osteopatia, hieronta, sekä erittäin tärkeänä riittävä lepo. Urheilevan koiran on ehdottomasti saatava kunnon sairasloma. Viikko on usein aivan liian lyhyt aika.

Koiralle ehkä paras yhdistelmä on syödä glukosamiinia sekä EPA-rasvahappoja viemään kehosta jäykkyyttä. Näitä Zelda nyt syökin. Kalaöljyistä parhaita ovat sellaiset, joiden valmisteessa lukee "lääkinnälliseen tarkoitukseen". Näitä ovat useimmiten ihmisille tarkoitetut valmisteet. Koirapuolelta paras valmiste on Nutrolin Senior. Glukosamiinia koiran tulee saada 250mg/pvä (muistaakseni per 10kg).

Liikunta:
Kivun akuuttivaiheessa, kipulääkityksen aikana, liikunta on hyvin vähäistä, jotta rasitusta ei tule liikaa ja kipu rauhoittuu. Jatkossa kehossa oleva heikkous/ongelmat ratkaisevat liikunnan määrän ja laadun. Jäykät, kipeät nivelet tarvitsevat pehmeällä alustalla tapahtuvaa rauhallistua liikkumista tai uintia. Lenkin pituudeksi riittää puoli tuntia kerrallaan.

Koiralla on syytä käyttää valjaita, mikäli se vetää paljon tai kärsii etuosan ongelmista. Paras malli on niin kutsuttu y-valjas. Missään tapauksessa valjaat eivät saa sitoa koiran lavan liikettä. T-valjaissa rintaremmin tulee olla olkapään yläpuolella. Jos koiralla käyttää kaulapantaa, tulee sen olla vähintään kahden kaularangan nikaman levyinen.

Koiraa olisi hyvä liikuttaa kaikilla askellajeilla mahdollisimman monipuolisessa, pehmeässä maastossa. Koiran tulee osata liikkua kaikilla askellajeilla myös vapaana ollessaan (koira hoitaa itse itseään ravatessaan!).

Leikit:
Kepin ja pallon heittoleikkejä on syytä välttää kaikkien koirien kanssa, sillä koira voi loukata selkänsä tai raajojensa niveliä voimakkaassa pysähdyksessä. Vetoleikeissä koiran kaikkien tassujen tulee ehdottomasti olla maassa. Ihmisen tehtävä on vain pitää lelusta kiinni ja luoda siihen vastus, koira siis on myös se, joka tekee kaikki tapporavistukset. Vetoleikeissä on suuri vaara loukata koiran niska, jos koiralla on tassut ilmassa. Liian rajuja törmääviä leikkejä toisten koirien kanssa tulisi myös välttää. Pentujen tulee leikkiä vain samankokoisten ja ikäisten kaverien kanssa.

Harrastukset:
Harrastuslajin tulee ensisijaisesti olla koiran motoriikalle ja keholle sopiva. Liian raskas harrastus altistaa koiran fyysisille ongelmille. Erityisen tärkeää on myös riittävä lepo ja vapaapäivät harrastusten välissä. Harjoitus- ja kilpailupäivän jälkeen on hyvä pitää lepopäivä, jolloin koiraa liikutetaan pehmeällä alustalla. Tämä palauttaa koiraa rasituksesta ja auttaa kuona-aineiden poistumista kehosta.

Ennen harjoituksia ja kilpailuja koiraa tulisi lämmitellä vähintään puolen tunnin ajan. Tässä ajassa niin pinnalliset kuin syvätkin verisuonet laajenevat. Lämmittelyliikkeiden tulisi olla selkärangan liikkuvuutta lisääviä. Hajoittelun jälkeen tapahtuvalla loppuverryttelyllä autetaan kehoa palautumaan rasituksesta. Loppuverryttelyä tulee jatkaa niin kauan, että koiran hengitysrytmi palautuu normaaliin.

Riittävä juominen on tärkeää niin harjoituksissa kuin kilpailuissa. Harjoittelun ja kilpailujen määrän tulee pysyä suhteessa levon määrään. Lisäksi harjoittelussa on pyrittävä monipuolisuuteen siten, että koko keho kuormittuu tasapuolisesti. Voidaankin sanoa, että treeneissä laatu on määrää tärkeämpää. Esim. agilityssä harjoituksia voi helposti jaksottaa siten, ettei koiran tarvitse joka viikko tehdä erittäin rasittavia kontaktien alastuloja tai tiukkoja hyppykaarroksia, vaan rytmitetään treenien laatua eri harjoituskerroille.

Summa summarum: erittäin tärkeää koiran kivun huomaamisessa on omistajan aktiivisuus. Vain omistaja tuntee oman koiransa, ja omaa koiraa tulisi tarkkailla jatkuvasti. Ei tietenkään liioitellun maanisesti, mutta siten, että huomaa pienet erot koiran käytöksessä tai tavoissa. Omaa sydäntä ja sisäistä ääntä kannattaa kuunnella! Jos vähänkin tuntuu siltä, että koirassa on nyt jotain outoa, yleensä asia myös on näin...

Toivon kaikille lukijoille terveitä päiviä onnellisten koirien kanssa!! Mikään ei ole minulle tärkempää kuin se, että koira on kunnossa ja voi hyvin, ja sitä samaa toivon myös kaikille muille koirille ♥

(osa tekstistä on lainattu suoraan luentokalvoista)