Ukkostreenit

Oleillaan jälleen hetken aikaa Toijalassa, ja käytiin tuttuun tapaan kentällä treenaamassa, seuranamme Siri, Lara ja Riitu. Koko päivän oli ollut todella paahtava helle, ja näin oli tilanne myös kentälle lähtiessä. Koko treenin sen sijaan oli lähes pilvistä ja hetki hetkeltä keli muuttui uhkaavammaksi..

Ja niinhän siinä kävi, että ukonilma iski päälle. Tiedättehän sen tunteen, kun koko maailma pimenee, alkaa tuulla ja koko ympäristö muuttuu hetkessä. Näin kävi kentällä, mutta kun treenit oli kesken, niin pakko vaan oli jatkaa. Sadetta ei näkynyt, mutta kirkkaita salamoita leimahteli välillä ja näitä seurasi hurjat jyrinät. Ihan noin kovia paukkeita ei hetkeen ole kuulunutkaan, huh. Fiona oli vielä treenivuorossa pahimpien ukkosten aikana, ja kerran tuo säpsähti, kun taivas repesi. Mutta saman tien tuli takaisin ja treeni jatkui. Ihanaa, näin se pitääkin mennä :) Seuraavat paukkeet ei enää säikytelleet.

Fionan kanssa pyöriteltiin neljän esteen rataa sekä kahdella hypyllä erilaisia kuvioita. Ekaa kertaa oli puomi radalla mukana. Outo koira, kun ei osannut hypyltä hakea itse puomia suoralla linjalla, vaan taidokkaasti sujahti ohi lähes joka kerta. Sen sijaan ilman hyppyä se on jo kaukaa itse vauhdilla menossa puomille. Lopetettiin pariin onnistuneeseen suoritukseen, ehkäpä se ensi kerralla jo osaa hakea suoraan puomille hypyltä, kun nyt sai juonen päästä kiinni. Fionaa on kyllä hauska ohjata, kun se menee tasan tarkkaan sinne, mihin käsketään. Se on uskomattoman hyvin miun liikkeissä mukana, ei tietoakaan siitä itsenäisyydestä, mitä Zeldalla on radalla..

Zelda teki puomin pari kertaa, mutta muutoin tokoteltiin. Ei mitään kaunista katsottavaa, mutta ei nyt huonokaan suoritus. Perustasoa. Eipä me olla aikoihin tokoa taas kunnolla treenattukaan, niin hyvä välillä vähän kertailla liikkeitä.

Zeldan seuraamista ilman, että mie pidän siihen katsekontaktia. Voi kun näyttäisikin aina tältä...


Asenne agilityyn olis tällä koiralla 101 prosenttisesti kohdillaan!


Vaikka niin se on kyllä tälläkin koiralla. Aina ei näemmä osu namit ihan sinne, mihin pitäis. Tämä kuvastaa myös hyvin Fionan mielipidettä agilitystä - ei niillä nameilla niin väliä, kunhan saa juosta ja lujaa, niin kaikki on hyvin.


Tehtiin ihka ekaa kertaa valssia, ja sehän meni nappiin. Tuo koira suorastaan nuolee siivekkeet ;) Ollaan tehty nyt niin paljon pyörittelyjä esteillä, että ehkä välillä tarvis ottaa suoraa irtoamistreeniäkin..


Mihin mennään mitä tehdään???


Jos vaikka vaan lennettäis.. :)


Kuvista kiitos Sirille!