Voi itku, tekis mieli vaan huutaa. Ei tämä nyt huono päivä varsinaisesti ollut, mutta huonot treenit, ja sehän on lähes sama asia kuin huono päivä? Jotta tähän saakka surkeimmista treeneistämme (jos ei lasketa mukaan niitä alkuaikojen ekoja kertoja) olisi edes jotain hyötyä, niin yritetään nyt vähän analysoida, missä meni pieleen, ja muistellaan sitten ehkä joskus hymyssä suin tätäkin kertaa..
Aletaan nyt olla Fionan kanssa siinä pisteessä, että koira oikeasti osaa ja tajuaa jotain, ja mie alan jäädä jälkeen. Ei ikinä pitäisi lähteä treenaamaan lyhyellä varoitusajalla, eikä ainakaan hirmuisella kiireellä. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Eikä myöskään ilman valmentajaa, joka oikeasti seuraa vierestä ja laittaa jäitä hattuun. Minulla ei ollut tippaakaan keskittymistä mukana, ja ehkä koirallakin oli kierroksia hippasen liikaa. Jattilaan kun on niin helppo mennä ja tehdä vaan jotain. Toijalan kentällä on se hyvä puoli, että esteet pitää aina kantaa kopista, ja sijoitella kentälle, jolloin joutuu jo miettimään, mitä esteitä ottaa ja mitä niillä tekee. Eikä siellä ole mitään häiriötä ympärillä, ei muita esteitä eikä koiria. Meille paras mahdollinen treenipaikka tässä vaiheessa. Ehdottomasti paras olisi tietty AINA suunnitella treeni etukäteen. Ja PYSYÄ suunnitelmassa.
Mikä sitten meni pieleen.. Ensinnäkin Fiona varasti lähdöissä. Ihan törkeästi vielä. Ei ole tätä ennen tehnyt, vaikka joskus vähän yrittänyt hiipiä. Tekla piti sitten pannasta kiinni, tulipa taas muistuteltua mieleen, mitä tarkoittaa odota. Toiseksi, Fiona roiskaisi puomin kontaktit. Eipä ole tätäkään tehnyt. Tosin kontaktin edessä suoraan oli avoin putken suu, joten laitetaan nyt ainakin osittain sen piikkiin. Onneksi oli Marian valvova silmä vieressä, koska mie olin kuulemma mennyt käteni kanssa kontaktille sähläämään. Siis täh. En missään nimessä halua ja aio alkaa pysäytellä koiraa kontakteilla. Tarvis vaan olla aina se videointi mukana treenatessa. Tosin näin sen jo puomilla, että ei aio pysähtyä, joten siitä taisi tulla paniikkireaktio mennä käsineni sohlaamaan alastulolle. Otettiin sitten pari kertaa alastulo puomin toiseen päähän, ja teki tosi nätisti. Hyvä näin.
Ja kolmanneksi, pudotteli rimoja. Ihka ekaa kertaa tätäkin. Laitetaan kenties miun ohjausvirheideni piikkiin, mutta ihmettelen silti suuresti. Matalimmissa kannattimissa ovat edelleen rimat. Eikä meillä hypyt muutenkaan sujuneet, koira komensi ja meni ties mihin, eikä miun ohjauksesta tullut yhtikäs mitään.
Neljänneksi ehkä se pahin, Fiona lähti taas. Pikkukoira paineli niin törkeällä meiningillä omaa rallattelua huudon säestämänä ympäri kenttää, ettei mitään rajaa.. Tätä ei ole nähty pitkään aikaan! Se suorastaan huusi mennessään, lällälällä lieruu, etpäs saa mua kiinni...
Joten eiköhän oteta taas aikalisä ja pari askelta taaksepäin. Häiriö pois. Helpompaa treeniä. Ja koira edelleen kiinni esteiden jälkeen.
Otettiin me autossa jäähyllä käynnin jälkeen vielä hyvän mielen suora namikipolla. Pitkään aikaan ei ollakaan tehty eteen lähetyksiä, joten oli hyvä muistutella tätäkin mieleen. Näin saatiin onnistunut loppu treenille :)
Ja jottei siinä olisi vielä kaikki, niin Zelda ontui taas. Tämä oli nyt kolmas kerta viimeisen fyssarikäynnin jälkeen, tällöinhän fyssari vakuutteli Zeldan olevan loistavassa kunnossa. Ja p'skat. Itkeä voisin taas tätäkin. Eikä Zelda tehnyt muuta kuin tokottelua hihnassa ja kaksi kertaa kepit. Eilen käytiin reilu viiden kilsan metsälenkki. On se kumma, kun kaikki tahot vakuuttavat, että koira on täydellisesti kunnossa ja priimatavaraa, mutta silti se vaan ontuu.. :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti