perjantai 12. elokuuta 2011

Kierrokset kuriin


Eilen katkesi kamelin selkä ja minulla paloi lopullisesti hermot Fionan riekkumiseen. Lyhyesti sanottuna: tyhjä kenttä keskellä metsää. Ei ketään missään. Ympärillä puita ja linnunlaulua, kauempana liikenteen ääniä. Mie makaan selälläni keskellä kenttää. Zelda makaa miun kainalossani. Mitä tekee Fiona?? Juoksee häntä pystyssä ympäri kenttää ja haukkuu. Aivan taukoamatta. Puoli tuntia. Olisi ollut niiiin mielenkiintoista kokeilla, kauanko se jaksaa tätä touhua, mutta kun en viitsi koko yötä maata taivasalla..

Lopulta mie nappasin pikkukoiran syliin ja rauhoitin väkisin. Kyllähän se rauhoittui. Sain sen jopa maahan kyljelleen ja vähän hierottua, niin että toinen oli ihan rauhassa. Kunnes tein sen kohtalokkaan virheen, että päästin koiran taas vapaaksi. Täysillä samaa rallia kiitämään, ympäri kenttää kiivaasti haukkuen ja hyppien. Voi jesta!!!

Koira kiinni ja kotio. Onneksi meillä on nyt takana tuo viime talven koettelemus agilityn kanssa, niin ollaan yhtä kokemusta viisaampia. Oikeastaan ollaan nyt samassa tilanteessa lenkkeilyn kanssa. Tästä eteenpäin alkaa tiukka lenkkikuri pikkukoiralla. Tai siis alkoi jo. Kauan kesti parin kilsan lenkki ja nameja paloi varmaan viissataa kuuskyt seittemän, mutta pysyipä koira hanskassa ja kierrokset kurissa.

Heti kotiovelta lähtien työnsin nameja naamaan minkä kerkesin. Fionalle on nyt tullut tietty tunnelataus lenkeille lähtiessä. Se käy jo valmiiksi liian kiivaana ja oikein hakemalla hakee paimennettavaa. Välillä käveltiin kuin seuraamista olisi opetellut, minulla oli nyrkki täynnä nameja ja työnsin niitä koiran naamaan tahdissa yksi nami sekunissa. Ja silti tämä yritti rynniä käden ohi joka namin jälkeen. Ei siis muuta kun nameja naamaan kaksi namia sekunissa.

Ja kyllä oli Fionalla vaikeaa. Voi luoja se oli käärmeissään. Kaikki hevosihmiset tietävät tunteen, kun maastossa laukkabaana lähestyy, heppa tietää sen, ja alkaa teputtaa pientä kärsimätöntä ravia, vaikka vielä pitäisi kävellä. Juuri tältä Fiona näytti koko matkan. Välillä se piipitti, ja pari kertaa räjähti haukkumaan. Mutta pääasiassa meni hyvin. Loppumatkasta käveltiin jopa pitkiä pätkiä ilman nameja, niin että remmi pysyi ihka oikeasti löysällä.

Tulee kyllä tosi hyvin mieleen myös viime talven remmiopettelut. Kun niistäkin blogissa joskus vuodatin. Ihan käsittämätöntä, että silloin palkkasin Fionaa tumpuilla lenkillä. Välillä nameja, välillä taisteluleikkejä, ja niinhän se oppi. Ja tosi nätisti sujui lenkit. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään vetäistä lelua esiin kesken lenkin. Voin suorastaan ääneen nauraa ajatukselle. Mitään hullumpaa ei enää voisi keksiäkään ;) (paitsi päästää koiran irti, jonka jälkeen se eläisi ehkä kaksi sekuntia..)

Mutta nyt siis lähdetään sille linjalle, että kaikki kiihdyttävä on boikotissa. Minusta tulee ilkeä ja tylsä tyrannitäti. Ei käydä juoksemassa vapaana kentällä eikä pururadalla. Ei mennä uimaan. Ei riekuta koirakamujen kanssa (no okei, tästä ehkä voi joustaa). Treenit tehdään aina hihnassa. En tiedä, kauanko tätä on tarvetta jatkaa, mutta kokeillaan. Alku vaikutti todella lupaavalta, ehkä Fiona oppii jo hyvin nopeastikin.

Olen joskus kauan sitten lukenut artikkelin koirien ylivilkkaudesta eli ADHD:sta. Ajattelin jo silloin, että tässä on jotain Fionaan sopivaa ja laitoin sivun talteen. Nyt luin sen uudestaan, ja sehän on ihan kuin Fiona.

Koirien hyperaktiivisuus: http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliHyp.htm
"Normaalia on, että liian aktiivisilla koirilla keskittymiskyky ei ole riittävää koulutustilanteissa tai edes normaaleissa kotioloissakaan. Koirien käyttäytyminen on äkkinäistä, kaiken pitäisi tapahtua hetkessä tai jopa samaan aikaan. Koirat ovat kaikesta kiinnostuneita, jokainen ympäristön asia, erityisesti uudet ja aiemmin havaitsematta jääneet esineet ja seikat pitää tutkia, haistaa, maistaa, kääntää ja vääntää. Tällainen käytös ulottuu myös koirien tapaamiin ihmisiin ja eläimiin. Koirat eivät tunnu tottuvan juuri mihinkään (habituation disorder). Esineiden ja huonekalujen pureskeleminen kuuluu mukaan kuvioon. Kaikkinainen rauhattomuus, johon liittyy myös äänen käyttö, on näille koirille tavallista. Koiraa ei oikein saada palkittuakaan mistään, sillä sen kärsivällisyys ei riitä joko palkittavan tilanteen aikaansaamiseen tai palkkiosta nauttimiseen."
Tämä kuulostaa tällä hetkellä aivan Fionalta. Tosin sen keskittymiskyky on täysin ympäristöstä kiinni. Hyvä esimerkki on paikallaolo. Kotona olen tehnyt monen minuutin paikallaoloja siten, että mie olen eri huoneessa ja koirat odottavat esim. namien piilotuksen ajan. Ja osaahan se jopa agilityn lähdössä jäädä odottamaan. Mutta nyt kun käytiin kentällä ja yritin tehdä paikalla istumista (paikalla makuu on vielä liian haastava kaikkialla muualla paitsi kotona), niin mitä tapahtuikaan. Käskyllä istu koira istuu. Käskyllä odota koira hyppää metrin ilmaan, haukkuu ja juoksee täyttä laukkaa tiehensä. Näinhän se pitikin mennä..

En mitenkään usko, että Fionalla ADHD:ta olisi. Esim. nuo jutut eristämisestä ja sosiaalisten kontaktien puutteesta eivät päde yhtään. Fionaa ei ole koskaan eristetty, ei edes pentuaitaukseen. Leikkikamujakin on piisannut pennusta saakka. Eivätkä koirat ole juuri yksin kotonakaan joutuneet olemaan. Kunnes tänä kesänä.

Nyt kun ollaan kesä Jyväskylässä kolmestaan ja mie käyn töissä, on koirilla ekaa kertaa säännöllistä yksinoloa joka päivä. Pari viikkoa sitten tein vielä 10h päiviä koko viikon, joten koirat olivat tosi kauan yksin. Oikein sydäntä raastaa. Enkä kyllä sen jälkeenkään ole 8h päivillä selvinyt kuin muutaman satunnaisen kerran. Oikeastaan laitan nämä Fionan sekoilut täysin töissä käynnin piikkiin ja olen aivan varma, että kun työt loppuvat ja olen taas päivät kotosalla, muuttuu pikkukoirakin entiseksi itsekseen. Eihän se rauhallinen koskaan ole ollut, ehei, mutta osannut sentäs käyttäytyä (ehkä, aina välillä). Voin kyllä täydellä rehellisyydellä sanoa, että Fiona on vilkkain koira, jonka ikinä olen tavannut.

Itse asiassa voin myös uskoa, että jonkun mielestä tämä ei edes olisi vilkas. Onhan noita rotujakin, joissa koirat luonnostaan ovat todella vilkkaita (terrierit esim??), mutta minulle tämä on jotain aivan uutta. Jos jollakulla on jakaa kokemuksia tai hyviä vinkkejä elämästä superaktiivisen koiran kanssa, otan niitä ilomielin vastaan..

Lisätään nyt vielä se, että kotona Fiona on tosi rauhallinen. Ei tuhoa paikkoja työpäivän aikana. Ei hauku tai muutenkaan "hypi seinille". Jos mie istun sohvalla tai käytän tietokonetta, eli siis olen rauhassa paikallani, niin on Fionakin. Se on heti sylissä nukkumassa tai makaa kyljessä kiinni. Ongelma on siis ainoastaan lenkeillä. Ja sielläkin vielä siten, että aamu- ja iltalenkit tehdään tosi rauhassa. Löysällä hihnalla eikä tietoakaan riekkumisesta. Tämä uusi käytös on siis kokonaan Fionan päänupissa ja se tunnetila on sillä viritettynä heti, kun ovesta ulos astutaan. Tämä tunne on nyt tarkoitus saada muuttumaan.

Ja sitten toisiin aiheisiin. Onko se jotain Kharman lakia, että kun yksi asia menee hyvin, toinen menee huonosti? Näin on ainakin meillä tällä hetkellä, sillä Zelda on aivan super!!! Se ei ole ikinä tehnyt niin hyvin treeneissä kuin nyt. Aivan uskomatonta. Ollaan treenattu pitkiä kisamaisia tokotreenejä, ja koira tekee into piukkana, täydessä kontaktissa, HILJAA, ilman omia juoksukierroksia tai muita riekkumisia. Voi vitsit olen intona. Tekis mieli päästä kisoihin tässä ja heti nyt ;) Onneksi syyskuussa on oman seuran kisat, ja toivottavasti keretään vielä niitä ennen kentälle, mitä useammin siellä keretään vetää kisaliikkeet läpi, sitä luottavaisemmin mielin uskaltaa kehään astella. Onhan se kuitenkin aina erilainen tilanne.

Tällainen ihanuus tuli taas vastaan... Yääääk!!
Seitsemän shelttiä ja neljä ihmistä lähes 4h lenkillä.
Makkaramestari odottelee paistettavaa.
Ihan ei kamera pysy vauhdissa mukana...

Ihanaa kun alkoi viikonloppu! Nyt voin olla pari päivää kotona koirien kanssa, ja Fionalla jatkuu tehotreenit rauhoittumisen parissa :) Zelda puolestaan on keskittynyt ahkerasti tunnarin ja toivottavasti pian myös ruudun opettelemiseen. Sitten meillä olis voivottelun liikkeetkin kaikki kasassa, iik. Raportoidaan mitä tuleman pitää!

PS. Oho, kymmenentuhannen kävijän raja on mennyt blogissa rikki. Mitä ihmettä, lukeeko joku miun vuodatuksiani?! On tämä kyllä uskomattoman terapeuttista yrittää järjestellä omia ajatuksia ja tuntoja, kiitokset kaikille teille kävijöille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti