keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Huippuja treenejä kaikki!

Eilen oli kyllä hyvä päivä. Ei voi muuta sanoa. Ekaa kertaa toteutettiin nyt treeniyhdistelmä agility ja koiratanssi peräkanaa. Meillä on Marian agitreenit klo 18.30-20.00, koiratanssi puolestaan 19.30-21.00. (kaiken huipuksi minulla loppuu luento 17.45, ja kuljen pyörällä ensin yliopistolta kotio ja pyörällä treeneihin, ei mikään nopea siirtymä - ihanan kiireisiä nämä tiistai-illat) Nyt ekaa kertaa siirryttiin siis agilitystä suoraan tanssimaan, onneksi välimatkaa treenipaikoilla on reilu sata metriä ;)

Ehkä hyviä treenejä lupaili jo sekin, että päästiin kyydillä paikalle, vau! Meitin agility-kaveri Jani (Jedi- ja Riina-shelttien omistaja) Toijalasta oli työhommissa maisemissa, ja halusi tietty tulla tsekkaamaan sekä Jat-tilan, että ehkä meitin treenejäkin ;) Janin kyydillä siis huristeltiin paikasta toiseen ja koirat sai odotella autossa treeneissä. Zeldalla oli taas ihan pikkusen virtaa; se haukkui taukoamatta autossa, eli melkein kolme tuntia putkeen. Joka kerta kun agilityssä hain tai vein Fionaa autoon, siellä Zelda kiljui. Ihan sama oliko yksin vai Fionan kanssa. Joku vaan halusi palavasti päästä hommiin..

Fionan aksat sujui tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Tosin mie olin varustautunut hurjalla nami-arsenaalilla: oli lihapullia, raakaa jauhelihaa, kissanruokaa ja lihatikkuja. Kunhan vaan jollain saisi koiran syömään. Yritettiin alusta saakka saada se palkattua namikipolle, ja ekalla pätkällä se tosiaan meni joka kerralla kipolle! Jes! Mie vaan olin taas turkasen myöhässä, kun ei osaa valssata niin ei osaa.. Opetellaan. Onneksi on hyvä koutsi vieressä neuvomassa ;) Fiona pysyi hanskassa koko ekan pätkän, vaikka välillä sähellettiin ja koiralla olisi ollut lukemattomia tilaisuuksia lähteä omille reissuilleen.

Toisella pätkällä se ei sitten enää mennytkään nameille. Tosin tähän saattoi olla syynä se, että namikippo oli putken jälkeen, ja Fionan putkihulluus valitettavasti tunnetaan vähän liian hyvin. Se saa putkesta niin hirmuiset kierrokset, että ei enää paljon namien syönti kiinnosta. Huvittavinta lienee vielä se, että eihän se edes meinannut mennä putkea. Kääntyili takaisin tai meni ohi, välillä toki läpikin. Näemmä pelkkä putken läsnäolo riittää..

Erittäin ilahduttavaa sen sijaan oli se, että vaikka Fiona löi taas ranttaliksi ja lähti ihan omille teilleen, se tuli kuitenkin takaisin ja seurasi miun tekemisiäni. Eikä ilmeisesti edes harkinnut viereiselle kentälle menoa! (taisi olla hyvä juttu meinata joutua bortsujen suihin) Nyt ei kyllä kummallakaan viereisistä kentistä ollut edes pahasti häiriötä, ei näkynyt ja kuulunut isoja vauhdikkaita koiria. Hyvä näin! Mie jatkoin rataantutustumista virtuaalikoiran kanssa, ja eikös Fiona pölähtänyt paikalle pomppimaan, että mitäs tää touhu on ilman meikäläistä, häh?? Sitten kun se alkoi näyttää siltä, että oikeasti seuraa minua ja keskittyy, otin sen vauhdista mukaan esteitä tekemään. Ja näin homma toimi, mahtavaa! Tämä oli oikeastaan tosi iso edistysaskel Fionalle, koska ekaa kertaa se ihan omatoimisesti itse palasi takaisin minun kanssani tekemään, vaikka hallissa oli muuta porukkaa samaan aikaan.. Ihanaa.

Kiitos Janille, nämä molemmat treenipätkät tuli myös videolle! En ole vielä edes itse kerennyt katsoa, mutta täytyy yrittää muistaa laittaa blogiin esille :)

Nyt olisi kyllä tarvinnut saada myös tanssitreenit nauhalle, sen verran upeita olivat molemmat koirat. Vaikka eipä tuolla ulkona illalla kahdeksan jälkeen enää pahemmin kuvailla. Laitoinkin treeneissä molemmille koirille heijastinliivit päälle, ihan silläkin, että itse ehkä näkee koiransa, jos ne (siis SE) päättää lähteä... Vielä tarvis jostain löytää pienet ledivalot koirien valjaisiin laitettavaksi, kun vaan muistais ostaa. Mutta niin itse treenit.

Fiona teki ekana tehtävänä neljän liikkeen sarjan. En kyllä muista enää, miten se meni, mutta taisi sisältää molempiin suuntiin pyörähdykset ja hypyn. Fiona teki aivan mahtavasti keskittyen ja virheettä. Ja mie ohjasin rauhassa ;) Tämän jälkeen työstettiin uutta liikettä, eli käsien välistä renkaasta hyppyä. Johanna palkkasi namikipolle ja ohjasti Fionaa hyppäämään, kun mie tietty pidin käsiäni renkaana. Tai itse asiassa tehtiin vain yhden käsivarren yli hyppyä, toinen käsi lisäillään vähitellen päälle renkaaksi. Hyvin sujui, tätä treeniä on vielä tässä vaiheessa paha yksin jatkaa..

Zeldassa tosiaan piisasi intoa kuin pienessä kylässä. Sen kanssa alettiin suunnitella ohjelmaa, mie kun onnistuin vihdoinkin löytämään ison mustan sateenvarjon, jippii! Vein mukanani kappaleen sanat tulostettuina, ja Johannahan suunnitteli meille käden käänteessä ensimmäisen minuutin ohjelmaan. Tosta noin vaan. Kävisipä minultakin yhtä helposti :D Nyt on ainakin tiedossa, mitä treenata Zeldan kanssa. Toki tämä on vasta raakaversio ja muutoksia voi tulla, mutta niin siinä aina käy tanssiohjelmaa tehdessä. Hyvältä kyllä vaikuttaa, mitä paperille saatiin.

Toisena pätkänä Fiona teki vielä Johannan suunnittelemat neljä liikettä, ja tässä erityisesti tarkoituksena oli treenata minun ohjaamistani. Hiiiitaasti, rauhassa, tarkkaan, mutta silti ihan pirun nopeasti ;D Fionan kanssa tosiaan ei saa tulla yhtään tyhjää ajatuskatkoa, sille pitää olla joka nanosekunti selvillä, mitä sen pitää tehdä, ja koira täydellisessä kontaktissa. Muuten se kilahtaa ja lähtee. Nyt olivat Maija ja Nuga-dobermanni samaan aikaan kentällä, niin Nugasta Fiona otti vähän häiriötä, ja karkasi pari kertaa sitä haukkumaan. Mutta tuli takaisin ja keskittyi hommiin!

Treenipätkä taisi olla hyppy - kahdeksikkoa puolitoista kierrosta jalkojen välissä - peruutus - tassun annot molempiin käsiin. Sehän sujui aivan täydellisesti. Kyllä saatiin taas hehkutusta, sekä koira että ohjaaja :) Vitsit kun ikinä koskaan saisin Fionan (ja erityisesti itseni!!) keskittymään näin hyvin tekemiseen häiriössä ja kisoissa, niin vähänkö siitä tulee hieno. Riittää vaan meikäläiselle opeteltavaa ja hurjasti töitä. Oma ohjaaminen on kaiken a ja o, ja sitä nyt treenataan paljon ja hartaudella. Kiitos taas Johannalle, joka osaa ohjeistaa ja saa minusta sen parhaan suorituksen irti.

On meillä kyllä aika pätevät vetäjät molemmissa lajeissa ja mahtavia treenejä, ei vois parempaa toivoa!

1 kommentti: