Tähän se hyvän onnen putki sitten loppuikin - agitreeneissä nimittäin. Koiruus kävi taas ihan pikkasen liikaa kierroksilla, ja jälleen meni ehkä viisi minuuttia treenistä siihen, kun yritettiin saada Fiona hanskaan.. Mutta vaikka se edelleen lähteekin, ei se kuitenkaan lähde. Ei yhtään siihen malliin kuin vielä jokin aika sitten. Nytkin kun videota katsoo, niin ekassa treenipätkässä koira jää koko ajan minun ympärilleni pyörimään. Näin ei todellakaan tapahtunut vielä muutama viikko sitten. Tätä jaksan edelleen kiitellä ja ihmetellä.
Ja nyt Fiona on valitettavasti tajunnut, että sen ei kannata tulla luokse, vaikka se haluaakin tulla tekemään miun kanssani. Se tulee kyllä hommiin, lähtee vauhdista mukaan, ehkä tulee sivulle ja jopa odottaa. Mutta jos mie kyykistyn, se ei tule lähelle. Siitä saattaa joutua syliin. Joudun itse oikein miettimään, miten kikkailemalla saan sen kiinni. Tai näin näissä treeneissä, tiedä taas miten ensi viikolla..
Eka treenipätkä meni tosiaan sen verran pahasti rallatteluksi, että tokan satsin Fiona jätti väliin ja teki pelkkää rauhoittumista hihnassa. Käppäiltiin ympäriinsä ja tehtiin välissä pieniä helppoja liikkeitä. Marian komennot pitivät haukkumiset poissa ja kierrokset kurissa. Fiona uskoo ihan tosi pienestä, jos joku vieras sille vähänkin ärähtää. Miun karjumiset kun kaikuu täysin kuuroille korville..
Varsin epäonnistuneista agilitytreeneistä suunnattiin vielä täydellisesti onnistuneisiin tanssitreeneihin!! En olisi ikinä uskonut - koira kun oli jo kotoa lähtiessä tavallista energisempi, sen huomasi hyvin pyöräilymatkalla, ja nyt vielä kun agilityssä kävi miten kävi.. Mutta ehei, Fiona oli suoraan sanottuna täydellinen!
Alkuun esittelin Johannalle uuden tempun alun, on alettu treenata "orava-istuntaa", eli pelkästään takajalat maassa nätisti istumista. Varsin kivasti on alulla tämäkin liike, vielä vaan meinaa tasapaino horjua pikkukoiralla, kovasti se silti yrittää :) Seuraavaksi Johanna suunnitteli meille jälleen ohjausharjoituksen, eli liikkeiden ketjuttamista. Sarjana oli kaksi pyörähdystä ympäri, pujottelua neljä askelta, ohjaajan kierto kaksi kertaa, peruutusta muutama askel ja kaksi hyppyä. Pidempi pätkä siis kuin tähän saakka on tehty.
Fionaa saattoi pitää vallan huoletta irti, sillä ei kertaakaan käynyt pienessä mielessäkään, että se tekisi mitään muuta kuin keskittyisi ohjaukseen. Ekalla kerralla mie vähän kämmäilin, mutta kun toistettiin sama, sujui liikkeestä toiseen siirtymisetkin vallan sulavasti. Johanna huomautti samasta asiasta, mitä tiedän tehneeni Zeldankin kanssa - mie palkkaan oikeastaan aina liikkeen lopussa! Zeldan kanssa se oli minulle itsellenikin jonkin sortin pakokeino, kun liike loppui, uskalsin hengittää, palkkasin koiran ja se oli siinä. Ja Zelda selvästi oppi tähän, että nami meinaa loppua. Se olikin vähän haasteellista tanssitreeneissä, kun tekemisen pitäisi jatkua katkeamatta koko ajan... Fionalla ei onneksi ole vastaavia ennakkokäsityksiä, joten sitä pitää nyt palkata nimenomaan kesken liikkeiden. Ja näin teinkin.
Toinen ohjausharjoitus oli sarja pidennettyjä kaseja. Tämä tarkoittaa liikettä, jossa ohjaaja liikkuu sivuttain ja koira pujottelee aina ulommaisen jalan alta. Siis ensin koira ohjataan oikean jalan alta, tämän jälkeen ohjaaja liikkuu ristiaskelin kolme askelta vasemmalle, ja koira pujottelee vasemman jalan alta. Sitten kolme askelta oikealle, ja koira menee oikean jalan alta jne. Tässä oli tarkoituksena minun ehtiä hallitsemaan oma liikkeeni niin, että ehdin myös ohjata koiraa nätisti. Tosi hyvin selvittiin tästäkin.
Ja koska Fiona oli niin pro, otettiin seuraavaksi häiriötreeni. Johanna ja Maija kävelivät meidän ympärillämme, kun tehtiin samaa treenisarjaa kuin alussa. Fiona selvisi huippuhyvin, ja kerran vaan kävi vähän Maijaa haistamassa. Mutta tuli heti kutsulla takaisin. Toisessa häiriötreenissä nostettiin jo vähän tasoa, ja Johanna alkoi liikehtiä ja hyppelehtiä enemmän. Fionalle jokainen liikkuva osa on aivan mahdottoman vaikeaa olla huomaamatta, joten se suorastaan ylitti itsensä. Oli kyseessä sitten juokseva koira, ihminen, tai ihan mitä tahansa, pikkukoiralla palaa käämit. Ihan juoksuun asti häiriötä ei kasvatettu, ja jossain kohti Fiona yrittikin lähteä Johannan perään, mutta tuli taas kutsulla saman tien hommiin, mistä seurasi seuraava liike ja siitä superkehut ja palkat.
Kylläpä voin taas olla ylpeä tuosta pikkuapinasta! Saatiin Johannalta molemmat jälleen hurja määrä kehuja, ja ihan totta, jos vertaa tätä tekemistä siihen, missä oltiin joskus kesällä - no, eihän niitä nyt voi edes verrata :D Pelataan kuulemma täysillä yhteen. Ja Johanna totesi minulle aivan saman asian, mitä itse viimeksi kirjoitin; Fiona opettaa minulle aivan hurjasti. Heti, jos minulta katoaa keskittyminen, se kostautuu koiran puolelta. Virheisiin ei ole varaa. Niin kauan, kun ohjaaja tekee täysillä 190 lasissa, meillä sujuu suorastaan loistavasti. Niin parasta :)
Zelda ei ollutkaan tanssitreeneissä mukana, en raaski enää näillä keleillä istuttaa sitä raukkaa pyörän perävaunussa/autossa kolmea tuntia putkeen :(
PS: Joku voisi ehkä kuvitella, että kun koiralla on takanaan lähes neljän tunnin reissu, sisältäen 12km pyöräilyä, agilitytreenit, sekä koiratanssitreenit, saattaisi koira olla väsynyt... Tai sitten ei:
Fionahan on mitä huisein sheltti, aivan hillittömän ihana herhiläinen! Oikeasti, tosi hieno!
VastaaPoistaEn ole kovin pitkään lueskellut teidän tekstejä tarkasti, mutta näistä viimeisistä tuli mieleeni muutama juttu. Opeta ihmeessä Fionalle erittäin vahva paikallaolo, arkikäskyllä. Kun koira on noin mahdottoman itsepalkkautuva omasta rallatuksestaan, se pitää estää jollain järkevällä, ettei vire nouse, koira ei kehitä omia variaatioita jne. Olet ilmeisesti ottanut koiran aina syliin ja nyt se kokee ohjaajan kutsut ja kyykistymisen "rangaistuksena" eli ei-pääse-esteille? Mutta edelleen tulee tekemään käskystä asioita ja lähtee ohjaukseen mukaan, mikä on todella hyvä asia. Miksi koira pitäisi ottaa kiinni tai syliin? Pyydä koira sivulle tai laita "lennosta" paikalleen ja vapauta/hae mukaan luvan varaisesti. Fionahan toimii todella hienosti kun sinä keskityt, teet tosissasi ja tarkoitat mitä ohjaat. Käytä palkkana paikallaolosta sitä mitä koira tahtoo, luvallista kaahausta tai radan jatkamista.
Olet kovin kärsivällinen positiivinen kouluttaja, mutta mielestäni vähintään arjessa olisi järkevää myös kääntää kolikon toinen puoli. Oletko kokeillut vesipulloa (tarkoitan shampoo, ketsuppi, bliw tms, mistä tulee vettä KUNNOLLA) kieltoon yhdistettynä keskeyttämään koiran hullun toiminnan arkitilanteissa, auttamaan käskyjen läpi menemistä? Fiona varmasti osaa asiat, enää on kiinni siitä huvittaako sitä toteuttaa niitä vai nauttia omista bileistään.
Nämä ovat vain ajatuksia ja varmasti nykyisilläkin keinoillasi pääsette hyvään päämäärään, mutta myös muita vaihtoehtoja on hyvä miettiä :)
Lotta, hihi, niinhän se onkin :D Mie oon aina sanonut haluavani hullun sheltin, ja nyt sellaisen sain, potenssiin sata!
VastaaPoistaJos ikinä saisin Fionalle niin vahvan paikallaolon, että se oikeasti pysyy siellä, niin sehän ratkaisisi kaikki ongelmat. Ja voit uskoa, että sitä opetellaan. Joka päivä ja joka tilanteissa. Vielä ei olla vaan lähimainkaan siellä asti, että saisin sen hallissa pysymään paikallaan. Ainakaan kesken riekkumisen käskettyä paikalleen. Sylistä rauhassa laskettuna tai hihnasta irroitettuna ja palkattuna se ehkä saattaa pysyä. Ehkä. Sitäkin treenattiin viimeksi hihnavarmistuksella.
Lähinnä sen takia on kiinni tarvinnut ottaa, että päästään uuteen harjoitukseen. (tässä oli tarkoitus lähettää namikipolle aina seuraavan esteen takaa) Eipä sitä nyt juuri kiinni ole viime treeneissä otettukaan, jos on ollut sellainen pätkä, mitä voi lennosta jatkaa. Mutta toinen juttu on se, että kiinni ottamisella on saanut kierrokset alas, jolloin koira on taas pystynyt keskittymään. Esim. keppejä treenatessa sen hyvin huomasin - jos sen lähetti vauhdista, koira haukkui koko ajan ja hyppi ohjureiden yli. Sama, jos sen jätti odottamaan paikalleen lupaa lähteä. Kaikista paras oli ottaa koira syliin, ja lähettää kepeille samalla itse irti päästäen, näin se oli sen verran taas kasassa, että pystyi tekemään kepit omatoimisesti, täysin haukkumatta, eikä tule ohjureista yli.
En ole vesipulloa käyttänyt, se on sen verran hankala muutoinkin, enkä toisekseen halua lietsoa vesikammoa. Sen sijaan meillä on tuo avainnippu rangaistuksena, sitä Fiona pelkää. Pienestä kierrosten noususta (lenkillä siis lähinnä) riittää avainten kilistely, mutta pahemmasta haukusta joskus viskaan avaimet maahan koiran lähelle. Näin sen saa takaisin maan pinnalle - yleensä. Olen kyllä taas kerran miettinyt sitruunapantaa ihan tosissaan. Kun tuo bortsujen hyökkäys selvästi laski Fionan riekkumisia hallilla, mahtaisiko sitruunapanta tehdä saman arjessa. Siinä on vaan niin monta muttaa matkassa..