torstai 10. marraskuuta 2011
Fiona reenaa
Videon juttujen ja kaiken muun lisäksi Fionan kanssa on tehty paljon kuivaharjoitteluna sylkkäreitä ja poispäin käännöksiä. Kotona sisällä se malttaa keskittyä hyvin, eikä räjähdä käsiin parin juoksuaskeleen jälkeen. Myös lähes omassa pihassa ulkona saan sen jotenkuten pidettyä aisoissa, niin että treenaamisesta on ehkä jotain hyötyäkin.
Molemmissa paikoissa Fiona syttyy leluun tosi kivasti ja yhtä lailla syö namejakin innolla. Palkkaaminen ei siis ole mikään ongelma. Mutta se puolestaan on ongelma, millä saisin koiralle irtoamista!? Olen aivan varma, että radalla irtoaminen tulee olemaan yksi Fionan suurimmista ongelmista (mitä ei ihan äkkiä uskoisi, niin railakkaasti kun se bilettää yksinään ympäri agihallia minusta välittämättä :D) Esimerkiksi agility-opetus-dvd:illä lähes kaikki ohjauskuviot opetettiin jättämällä lelu maahan tai lähettämällä koira namikipolle. Yritin Fionan kanssa molempia, ei toimi kumpikaan. Varsinkin maahan laskettu lelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, hoh hoijaa. Noh, yritin sitten poispäin käännöksessä heittää Fionalle lelun itsestäni pois. Ensin käännän koiran lelu kädessä ja saman tien viskaan palkan menemään. Eipä kelvannut sekään, Fionalle suurin palkka (tässä häiriössä ja mielentilassa) on se, että se puree minua hihasta. Lähes joka kerta se tulee hihansuuhun kiinni. Tai tietty, jos pidän lelun kädessä, leluun kiinni (tai namiin).
Kertokaa hyvät ihmiset, millä saan koiran lähetettyä itsestäni pois?? (ei varmaan kantsis valittaa, kun tähän asti olen vaan vuodattanut, millä saan koiran tulemaan luokseni. Heh ja hah, on tämä koiraharrastus niin ihanan vaikeaa :D)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä käyttäisin nyt hyödyksi sitä että tekee sun kanssa ja sun lähellä. Kunhan oppii hallitsemaan kierroksensa niin pystyy taatusti myöhemmin myös irtoamaan.
VastaaPoistaMä joskus ajattelin, etten viitsi kommentoida: sä saat varmasti ohjeita ympäriltäsi ihan yllin kyllin? Mut kannanpa sittenkin korteni kekoon.
VastaaPoistaFiona tuntuu olevan ihanan työmotivoitunut koira: tuo teidän tuorein video on mitä ihanin!! Koira keskittyy, tekee kauniisti ja tärkeintä: sen pää pysyy kasassa ja teitä on ihana katsoa!! Ympärillä ei ole häiriötä ja -tattadaa- niin sen pitäis musta nyt ollakin!! Ei mitään treeniä hallilla tms, paikassa missä on häiriötä!! Saatte onnistumisia, molemmille, ja Fiona oppii toimimaan OIKEASSA viretilassa. Joku viisas on sanonut, että yhtä kauan kun on opittu "väärää tapaa" pitää opetella "oikeaa tapaa". Tässä tapauksessa väärä on musta viretila.
Sit pikkuhiljaa siirrytte vaikeampiin paikkoihin ja huom: agilityhalli on viimeinen: kaikkein vaikein paikka!! Ja heti, jos kieppitila nousee, niin palaatte edelliselle tasolle! Heti. Eli mun ohje on pitää piiiiiitkä tauko agilitystä ja opetttaa koira toimimaan oikeassa viretilassa ensin helpossa paikoissa ja treenata niissä jo agilityyn liittyviä juttuja. Sä varmaan olet huomannut, että agilityvideoissa jne. treenit on alkuun aika iisejä ja sellasia, mitä voi tehdä kotona jne. tutuissa paikoissa. Eli niitä. Eteenlähetystä namikipolle voi tehdä tossa teidän eteisessä. Ja sun täytyy ite pysyä kylmän rauhallisena. Ei yhtään kehumista liian innokkaalla äänellä vaan tyyni, rauhallinen ote. Eikä mitään repimisiä hihaan eikä leluun. Namipalkkaa. Leikkiminen nostaa vaan lisää kierroksia.
Mutta, koira ja päätös on sun, teet niinkuin parhaaksi näet. Ite olen vaan sitäkin mieltä, että pikään jatkuva stressitila, stressihormonit jne. mitä koira kehittää hilluessaan voi olla tosi pahaksi. Oikeasti pahaksi. Joten senkin vuoksi mä olen opettanut nuorimman koirani Myrtin olemaan hallilla iisisti. Emme hillu muiden tehdessä, vaan käydään ulkona, syödään namia, pussaillaan toisiamme, tokoillaan jne. Mut Myrtin siihen opettaminen alkoi, kun se oli ekaa kertaa hallilla joskus 8vkoisena..
Treeni-iloa!! Elä masennu, vaan saa kipinä että perkules, sä näytät vielä! :)
T: miira
Kiitoksia kommentista! Saa toki kirjoitella useamminkin :D Ja kyllä voit uskoa, saan todellakin ohjeita eri ihmisiltä ja paljon. Sekä koiran hyvin, vähän ja ei laisinkaan tuntevilta ;)Toiset on sitä luokkaa, että nyt prkl se koira kuriin pakotteilla ja kaikki perseilyt heti pois vaikka väkisin. Ja toiset taas täydestä ääripäästä, tyyliin neljän seinän sisältä ei saa poistua.. Onneksi tässä on jo jonkin verran oppinut itse ymmärtämään ja ajattelemaan, mitä tekee. Vaikka sitä kultaista keskitietä vielä haetaankin.
VastaaPoistaOlet varmasti oikeassa, ja Fionan mielentilan (tai lähinnä stressitilan) kannalta olisi parasta pysyä poissa hallista. Tai kaikista häiriöpaikoista (valitettavasti tämä ei ole ihan mahdollista, kun tarvii esim. junalla kulkea, ja siellähän se saa aivan tajuttomia kilareita muun muassa vieraista koirista). Eniten ehkä harmittaa se, että olen maksanut varsin kalliin treenimaksun, joka kestää ensi vuoden puolelle. Olisi todella sääli olla käymättä lainkaan hallilla ja heittää euroja kankkulan kaivoon. Voisi kyllä olla järkevää jäädä kimppatreeneistä pois ja pyrkiä käymään yksin tyhjässä hallissa. Ja tehdä sielläkin pelkkiä hallintatreenejä koira hihnassa ja niin alhaisella viretasolla kuin mahdollista.
Viime kesänä oli tosiaan tarkoitus alkaa siedättää Fionaa agihäiriöön meidän omalla, suuuurella ulkokentällä. Olisin vaan syötellyt namia ja hakenut kontaktia, kun kentän toisessa päässä on agitreenit. Valitettavasti tämä ei onnistunut, koska olin töissä toisessa kaupungissa. Joten ainoa kontakti agilityyn on ollut käytännössä aina painella hallin ovesta sisään, missä ollaankin heti todella pahan häiriön keskellä ja todella lähellä sitä. Täytyy ehkä ottaa ensi kesälle tavoitteeksi tuo hiljalleen kaukaa agilityyn siedättäminen, ja siihen saakka yrittää pysyä erossa agiliitävistä koirista.. Paitsi ehkä yksin tyhjällä kentällä.
Olen myöskin vähän hämmennyksissä siitä, pitäisikö Fionaa viedä enemmän vieraisiin, outoihin, pelottaviin paikkoihin, vai pitää se niistä mahdollisuuksien mukaan täysin poissa. Olen sitä varsin paljon pentuna kiikuttanut ties missä, mutta silti tuntuu, että liian vähän on kokenut. Sen reaktio kun on lähes aina paikasta ja tilanteesta riippumatta joko a) kiihtyy ja räjähtelee käsiin, b) pelkää ja säpsyilee tai c) pelkää ja on sen tähden aggressiivinen. Kultaista keskitietä ei ole löytynyt vielä tässäkään... =/
Eikä tässä kyllä masennuksesta ole tietoakaan - päin vastoin, uskon vahvasti, että Fionasta tulee vielä huippu, kunhan saadaan homma toimimaan! (vaikka sitten kymmenvuotiaana..) :D
Voitko sä tehdä seuran kanssa diilin, että se sun maksu jää sisälle ja käytät sen myöhemmin "sit joskus"-teemalla?
VastaaPoistaMä en veisi Fionaa nyt mihinkään tilanteisiin, mistä se saa räpärit, pelkää tms. Loisin sitä suhdetta uusiksi ja opettaisin sitä oikeaa viretilaa ihan kaksin ja iisisti, helpoissa paikoissa. Sä ehdit vielä niihin haastaviin paikkoihin myöhemmin ja toive on, että silloin luottaa suhun niin paljon, ettei tarvi pelätä, olla aggressiivinen tms. Eli periaatteella: mamma hoitaa. :)
Mummon viretilan tietäen, se vielä kahdeksanvuotiaanakin käy kierroksilla kaikesta agilityyn viittaavastakin. En usko että pieni puolenvuoden tauko agilityn näkemisestä juuri agilityhulluuteen auttaa. Kerran viikossa agilitya kun ei ole se pääasiallinen ongelma.
VastaaPoistaYritin minäkin Netan kierroksia ja äänitehosteita laskea siinä vuoden ikäisenä useita kuukausia syöttämällä, syöttämällä, eristämällä näköyhteydestä ja taas syöttämällä. Eipä tulosta tullut, joten päätin antaa pitää äänitehosteensa ja kierroksensa. Ainut ero Fionaan oli että kun tehtiin niin ei muita nähnytkään kuin minut ja esteet. Paikkalla ollessaan kyllä pää kääntyili ja katseli niitä muita menijöitä. Tekemisen jälkeen ei myöskään voinut hetkeksikään jättää huomiotta kun otti ja lähti muita paimentamaan. Opeteltiin siis elämään noiden ylikierrosten kanssa.
Missäs tilanteissä Fiona on rento ja luottavainen? Missä tilanteissa itse olet luottavainen Fionaan?
Käyvät kierroksilla joo. Carroa en voi enää aglityhallille päinkään viedä.. se kävelee kahdella jalalla ja huutaa. Myrttikin kiepittää heti jos "saa vaan katsella radalle". Eikä musta siinä mitään pahaa ole jos koiralla on tekemisen meininkiä ja palo hommaan. Mutta mä uskon, että stressihormonien jatkuva tuottaminen elimistölle on yhteydessä ei-toivottuihin juttuihin.. ite oon miettinyt Sutisenkin kohtaloa ja tämän asian yhteyttä. Se kun kävi aina NIIN kierroksilla treeneissä, kisoissa ja jo matkalla hallille..
VastaaPoistaEi se eristäminen ja syöttäminen niitä kierroksia yksin laske. Se on opeteltava alusta saakka. Ja puoli vuotta agilitystä taukoa ei ole avain onneen. Mä en usko, että puoli vuotta edes riittää. Mä tarkoitin aiemmissa viesteissäni, että pitäis pitää PITKÄ tauko agilitystä ja treenailla helppoja juttuja tutuissa paikoissa, missä koira on rento. Sit kun ne sujuu aina ja joka kerta, niin vaikeuttaa asteella paikkaa. Jne. On varmasti pitkä ja kivinen tie, mutta musta koiran hyvinvointi on kaiken a ja o..
Eiks Fiona ole rento ja luottavainen kotona? Sun kanssa? En ehkä hiffannut tätä viimeistä kyssää? Mutta edelleen, teet niinkuin parhaaksi näet: ite tunnet tilanteen kaikkein parhaiten. Mä vaan toivon, että voin auttaa edes jotakuta estämään samat virheet kun ite tein useamman koiran kanssa ennen kuin opin jotakin..
miira
Ja mun ei TOD ole tarkoitus täällä heristellä etusormeani tms. :D Vaan tartuin tähän, koska tää on nykyään mun lempiaihe. Viretila. Fiona kuulostaa siltä, että kun menee tarpeeksi yli, niin ei saa enää itseään kasaan eikä pysty toimimaan, keskittymään jne. Eikä sitä pidä siltä siis vaatiakaan, koska sei kykene siihen. Joten sitä pitäis ennaltaehkästä ja tehdä iisisssä viretilassa, jotta tulis onnistumisia ja koira oppis toimimaan oikeassa viretilassa. :) Mut nyt molen hiljaa. Ja jatkan lukemista.. ;)
VastaaPoistaKysymykset oli heitetty ajatuksia varten...
VastaaPoistaKoiran omistamisen pitäisi olla mukavaa. Ja Fiona on otettu koiraksi jonka kanssa olisi mukava harrastaa aktiivisesti.
Jos pelkkä koti on paikka jossa koira on luottavainen ja rento on viretilan laajentaminen muihin tilanteisiin todella vaikeaa.
Sopivan viretilan löytyminen onkin kaiken a ja o jotta oppimista ja tekemistä voi olla. Myös viettiteorioista ja viettipäämääriin pääsemisestä voisi olla paljon apua kouluttamisessa. Liika stressi ei myöskään ole millään muotoa toivottavaa koiralle, vaan sillä pitää olla myös aikaa poistaa kertyneet stressihormooninsa.
Tuo on nimenomaan kaiken alku ja juuri, kun koiralla keittää, se ei pysty hillitsemään itseään, eikä keskittymään mihinkään. Ainoa paikka tosiaan, missä koira on rento ja täysillä mukana, on kotona sisällä. Mutta myös täällä, jos laitan Zeldan oven taa, ja se vaikka alkaa haukkua, ei Fiona enää muistakaan minua tai treeniä, vaan alkaa sätkyillä Zeldan haukkumista. Tai jos ulkoa kuuluu joku ääni, johon on reagoitava. Mitään täysin rentoa tai häiriötöntä paikkaa meille ei ole olemassakaan.. Ja jo pelkästään oman talon etupiha on taas ihan eri maailma ja kierrokset tapissa.
VastaaPoistaMutta sekin on outoa, että monissa tilanteissa, missä Fiona minun kanssani käy todella kuumana, ei se esim. vanhempieni kanssa riehu yhtään. Se ei rähjää vieraille koirille, ei hyöki päin autoja jne. Meille nämä ovat kaikki yhtä painajaista..
Eikä tuo treenivire ole ainoa, mihin haluan ja tarvii saada muutoksia, vaan ihan kaikki arkielämäkin. Käytännössä meidän on täysin mahdotonta elää niin, etten veisi koiraa sellaisiin paikkoihin, missä se kiihtyy. Niitä on niin paljon ja joka paikassa. Enkä tiedä, onko sekään ihan reilua, että koira ei poistu neljän seinän sisältä kuin viereiseen metsään pissalle ja takaisin.. Olisi niin mahtavaa, kun Fiona oppisi _itse_ säätelemään omaa virettään. Jos ja kun ollaan sellaisissa "vaikeissa" paikoissa, missä vietetään pidempi aika, en käytännössä voi jatkuvasti pitää koiraa käskyn alla. Esimerkiksi tallilla, keskustassa, junassa, näyttelykehän laidalla jne.. Sillä sitä mietinkin, jos vastaavissa tilanteissa ramppaa useammin, siedättyykö koira niihin? Pentuna varmaan joo, mutta entä nyt..?
Zelda on onneksi pennusta saakka oppinut "hengaamaan" kaikenlaisissa eri ympäristöissä. Kun eihän meillä ollut autoa tai häkkiä reissatessa. Se tosiaan osaa rauhoittua ja vaikka heittää pitkäkseen melko haastavissakin paikoissa. Ainakin, jos minä olen paikalla (yksikseen häkkiin jätettynä ei niinkään :D). Mahtaisiko Fionallekin toimia, että sen kanssa tarkoituksella oltaisiin monta tuntia kerrallaan esim. näyttelykehän laidalla. Ilman mitään vaatimuksia, niin että se saa vaan olla ja katsella. Vai kerääkö se tällaisesta vaan lisää ja lisää patoumia ja stressiä itseensä..
Missään nimessä en tarkoittanut, että et saa poistua kotoa.. :D Pakkohan lenkillä jne. on käydä. Mutta ehkä niissä muissa paikoissa ei alkuun kannata vaatia mitään ylimääräistä?
VastaaPoistaOsaako Fiona rauhoittua häkkiin? Voisko sitä hyödyntää ja ottaa häkin mukaan koiranäyttelyihin jne. paikkoihin, mihin voisi mennä hengaamaan ja missä "ei tapahdu kauheasti mitään".. ainakaan kierroksia nostattavia juttja? Jos häkki ei vielä ole rauhan tyyssija, niin voisiko siitä ottaa seuraavan projektin?
Ja tavoite on just se, että Fiona oppii ite säätelemään viretlaansa. Se vain tarvitsee siihen nyt kovasti apuja ja töitä. Ja se täytyy opettaa sille nyt ihan alusta.