Fionan kanssa ollaan taas käyty parit kerrat tekemässä puomia kentällä. Se on edelleen kentälle päästessään jossain ihan omassa mielentilassaan, eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Ärsyttää oikein edes yrittää tehdä mitään tokoon viittaavia juttuja, kun ei mistään tule mitään. Fiona vaan huutaa ja komentaa koko ajan, sekä yrittää lähteä painelemaan omille teilleen :( Sille on mahdoton keksiä sellaista tekemistä, missä ei ehdi tylsistyä, kun sillä palaa hermot (ja haukkuminen alkaa) noin sadasosasekunti käskyn jälkeen. Käskyn toteuttamiseen - jos se siis jotain ylipäätään tekee - menee ehkä tuhannesosasekunti. Mie en vaan ole ihan näin nopea, enkä ehdi reagoimaan Fionan liikkumiseen ja tekemiseen sitä vauhtia, mitä se vaatisi.
Tulee väkisinkin mieleen nämä todella loistavat Ellu ja Allu -sarjikset, jotka juuri satuin lukemaan :D
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/69189/1232557387_nopee.jpg
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/69189/1232557412_hidastus.jpg
(lähde: http://elluallu.vuodatus.net/)
Jostain kumman syystä siis tehdään mieluummin kontaktia, kuin hakataan päätä seinään tokottelemalla. Tässäkin vaan innostuin jo vähän liikaa ja testasin koiran rajoja. Tuloksena saatiin parit kunnon läpijuoksut. Toinen testi oli härkkiä kaikenlaista, kun koira oli jo onoffissa. Pari kertaa se lähti ilman lupaa, mistä toruin ja vein takaisin kontaktille. Eipä vaan olis kannattanut rankaista.. Seurauksena alastulolla hidasteleva ja empivä koira, välillä jäi jopa seisomaan puoleen väliin alastuloa. Voi tyhmä tyhmä minä! Miksei koskaan voi oppia..? Jatketaan siis sen verran helpoilla harjoituksilla, että koira ei tule läpi, eikä lähde ennen vapautuskäskyä. Mutta tiedänpä nyt ainakin suunnilleen, missä raja kulkee! Ja edelleen jatkan toki onoffin vaikeuttamista, mutta hieman maltillisemmin. Kivasti Fiona kyllä kesti miun hyppelyä ja mukamas lähtöjä, kun itse nökötti kontaktilla. Pointsit kotiin pikkukoiralle tästä :)
Pakollinen loppuhehkutus: lunta, pakkasta, aurinkoa, ihanaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti