torstai 8. joulukuuta 2011

Voihan lumi

Ei ei, älkää nyt käsittäkö väärin, minähän rakastan lunta! On vaan ollut niin luksusta, kun on päässyt vielä joulukuussakin kentälle treenaamaan.

Sain vihdoin selviteltyä tarkemmin keppiohjureiden hankinnasta ja sovittua, että voin käyttää niitä seuran kepeissä. Enää oli tarkoitus käydä mittaamassa keppien paksuus, niin eikös se iskenyt valkoisen maan. Toisaalta kai keppejä pystyisi tekemään hangessakin? Jos nyt ihan kauheasti ei kinoksia pukkaa (vallan heikolta näyttää sen suhteen). Nyt vaan aloin miettiä, kannattako minun tässä vaiheessa tilata koko ohjureita, vai odotella ensi kevääseen. Periaatteessa se on se ja sama, koska Fionalle kepit opettaa, koska meidän kisauran aloitus ei varmasti jää siitä kiinni ;) Olisi kuitenkin kiva käydä tekemässä keppejä sitten säännöllisesti ja suht tiheään tahtiin, eikä joskus ja jouluna, jos ne nyt jo hankin.

Muutoinkin olin niin ajatellut tekeväni tässä vähitellen aina vaan lisää aksajuttuja ipanan kanssa kentällä, jos saisin sen edes suunnilleen pidettyä tarpeeksi matalassa vireessä (joo, ketäköhän yritän huijata..). Mutta eipä sekään sitten onnistu, jos lunta pukkaa. Olisikohan oikeasti mahdollista, että jos käydään tarpeeksi kauan yksin kentällä treenaamassa, saisi agi sen verran vahvan otteen koirasta, että se pystyisi vielä joskus treenaamaan myös a) tyhjässä hallissa, b) häiriössä hallissa, c) kisaamaan ja d) häiriöstä vieraalla ulkokentällä en uskalla edes puhua! Me ei ehkä ikinä tulla kisaamaan kuin kiinteillä aidoilla rajatuilla radoilla halleissa, jos niilläkään :D

Tässä onkin sitten pitkä agilitytauko Fionalle tulossa, jos jatketaan treenaamista pelkästään omalla kentällä. Tai riippuu ihan lumien määrästä, eipä sitä tiedä, kuinka hyvin kentälle pääseekin läpi talven. Toisaalta olen myös miettinyt, jos kävisi välillä Männistön Päivin tai Janin (jos Jani meiät ryhmäänsä joskus huolii ;)) opeissa sdp-hallilla. Mutta toisaalta taas en tiedä, kannattaako Fionaa viedä sinnekään.. Se on vaan ongelma, että minä kyllä tarvisin opetusta ja valvovan silmän, pahimmassa tapauksessa mennään omatoimitreenillä vaan huonompaan suuntaan :(

Huomenna olisi itse asiassa tarkoitus mennä käymään hallilla näin.. ööh.. parin kuukauden? tauon jälkeen. Täytyy vaan edelleen pitää pikkupiski kiinni ja toivoa, että halli on tyhjä. Viikonlopuksi saadaankin sitten Netto-herra hoitoon. Viiu ei tällä kertaa tulekaan. Jostain syystä uroksia syrjitään, kun juoksunarttuja saapuu kotiin kyläilemään ;)

Tehtiin Fionan kanssa pitkästä aikaa kotona onoff-treeniä. Kun tuo lauta on niin lyhyt, ja sisällä on paha minunkaan täysillä juosta, niin keskityttiin enempi lähtöluvan odottamiseen. Fiona kyllä kesti todella hyvin miun hyppimiset, juoksuspurtit, valelähdöt ja kaikki. Oikeastaan ainoa, mistä se lähtee, on jos sanon jotain. Tai ainakin jos sanon sillä äänenpainolla, kuin ohjaisin seuraavan esteen. Toisaalta tarviiko sitä tässä tilanteessa edes opettaa hämysanoille? Se osaa kyllä vapautuskäskyn tosi hyvin. Sekin tuli testattua, kun tein niin, että jätin koiran laudan yläosaan odottamaan, ja menin itse sohvan taa piiloon. Fiona ei siis nähnyt minua, mutta minä näin sohvan alta laudan alaosan. Ensin sanoin "kii", niin koira siirtyi onoffiin. Sitten sanoin "mennään", niin se lähti ja tuli miun luokseni sohvan taa. Hyvin on siis sanat hanskassa, jes :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti