Siedätys jatkuu

Koiruudet pääsivät jälleen tallille mukaan. Kisumirrejä ei enää tallilla majailekaan, joten niihin ei päästy siedättelemään, harmi. Heppoja onneksi riittää, joten Fiona sai taas opetella hallitsemaan hermojaan hevosten läsnäollessa. Itse asiassa en kyllä tiedä, voiko tätä edes siedätykseksi kutsua. Oikeaoppisesti meidän pitäisi hengailla jossain kaukana hevosista ja syöttää nameja, kun koira katselee heppoja. Tästä vähitellen siirtyä lähemmäs ja lopulta olla samassa tallissa.. Noh, sen sijaan mie isken koirat talliin sisälle ja tuon hepan käytävälle. Hyvin Fiona pärjäilee, tai ainakin joka kerta paremmin. Nyt se jo juoksentelee pitkin käytävää ja tulee miun perässäni, käy jopa haistelemassa hevosen jalkoja. Ekalla kerralla se vaan seisoi kauimmaisessa nurkassa ;)

Zelda puolestaan jäi kirjaimellisesti hevosen jalkoihin. Ja melkein sanoisin, että hyvä näin. Tosin heppa, jonka alle se jäi, oli pieni varsa, joka taisi itsekin pelästyä, kun yhtäkkiä mahan alla pyöri ja kiljui koira. Kumpaakaan ei onneksi sattunut, eikä seurannut mitään muutakaan vaurioita. Zelda tosin ei oppinut edelleenkään mitään, saman tien se seisoi miun vieressäni kolmen sentin tilassa hevosen ja käytävän välissä, käytännössä siis hevosen mahan alla... Idiootti. Millä ihmeellä tuon saisi opetettua pitämään edes kymmenen sentin etäisyyden hevosen jalkoihin?! Ei millään näemmä. Monet kerrat se taas juoksenteli edes takaisin hevosen mahan alta..

Jätinkin koirat autoon, kun kävin itse ratsastamassa. Oli pilkkopimeää, enkä olisi uskaltanut mennä pellolla kuin suoraan eteenpäin, koska muutoinhan Zelda olisi jäänyt heti alle. Varsinkin jos mie olen selässä, Zeta juoksee aivan hevosen jalkojen vieressä. Pellolla oli vielä sen verran luntakin, että olisi ollut Zeldan kropalle vähän liikaa rämpiä siellä. Hyvin koirat tarkenivat, kun oli takit päällä, enkä mie ollut kuin reilu puoli tuntia poissa.

Zelda oli selässä kuin kotonaan :D

Fiona ei ihan niinkään... Mutta vallan
reippaasti sekin poseerasi ;)

Pakko laittaa vielä ennen - jälkeen kuva esille, vaikka kyse onkin hevosesta. Tamma on ollut nyt kaksi kuukautta kotona, ja uskomatonta mutta totta, siitä näkee nyt jo pitkälle, kuinka paljon on muuttunut. Ollaan siis oikealla tiellä ja lihasten rakennus jatkuu. Eiköhän tästä vielä hyvä tule. En olisi kyllä uskonut, että tuloksia alkaisi näkyä näin pian :)

Mistä tulikin mieleen koirien ruokinta. Kuvitelkaapa, että vasta nyt olen alkanut vähentää Fionan ruokaa suhteessa Zeldan ruokaan. Aina tähän päivään saakka ne ovat syöneet saman verran! Tai itse asiassa Fiona on syönyt enemmän kuin Zelda, koska treenaan sen kanssa enempi ja se saa siis palkkana paljon ylimääräistä syötävää. Toki palkkaankin sitä treenatessa paljon tiheämmin kuin Zeldaa. Zeta on kuitenkin melkein kaksi kertaa Fionan kokoinen, ja molemmat ovat vallan timmissä kunnossa. Kai tuo pikkuotus on vaan kasvanut näin kauan, ja kyllähän se liikkuu moninkertaisesti sen mitä Zelda.. Tuntuu silti vähän hassulta :)