Fiona pääsi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarille. Tai onhan se aiemminkin käynyt, mutta seuraillut vaan Zeldan hoitoja lattialta käsin.. Nyt joutui pikkupiski pöydälle. Viime kesänä ortopedi pikaisesti kopeloi sen selkärangan pyynnöstäni läpi ja tunsi jumeja lannerangan alueella, kuten itse olin epäillytkin. Fyssarin lausunto oli hyvin samansuuntainen.
Ei tuossa oikeastaan mitään vialla ollut, perushyvässä kunnossa :) Ainoastaan lanteesta vähän jumittaa, mikä vaikuttaa takajalkoihin, ja niissä olikin vähän liikerajoitteita. Fiona ei myöskään suostunut esittelemään ravia laisinkaan, peitsiä ja laukkaa vaan. Tuolle Fionan peitsaamiselle tarvis kyllä tehdä jotain, mutta kun se tulee sillä niin pääkopasta, ei suinkaan fyysisistä rajoitteista, että kierre on valmis.. Ehkä vielä joskus se joutuu peitsaamaan, kun ei kroppa enää anna ravata? Nyt se vielä antaisi!
Fionaa jänskätti fyssarin käsittely ihan hurjasti. Kyllä se pöydällä malttoi olla, mutta olipa vaan vaikea saada viisikiloinen koira kyljelleen kallistettua - ja vielä pidettyä se siellä :D Piip-piip-laaseri taisi olla se ainoa kiva juttu, joka selvästi Fionaakin rentoutti. Pääasia on nyt kuitenkin, että sille jäi ihan kiva ja rento fiilis pöydällä makoilusta, joten varmasti seuraavilla kerroilla sujuu paremmin :) Zelda oli selvästi silminnähden närkästynyt, kun häntä ei otettu käsittelyyn, etenkin kun alkoi kuulua piip piippiä pöydältä ;D
Parin viikon päähän on varattu seuraava aika, mutta täytyy vielä miettiä, kumman sinne veisi.. Fiona olisi kyllä hyvä tsekata uudelleen, jos sen saisi nyt paremmin rentoutumaan ja auottua lisää jumeja. Toisaalta Zelda on viimeksi käynyt lähes vuosi sitten, ja nyt on taas sille kaikkein vaikein aika vuodesta eli lumet ja pakkaset. Vetää helposti koiran juntturaan. Vaikka hyvin tuo tähän saakka on metsälenkitkin rämpinyt, kun en millään raaski sitä kotio jättää. Kauhulla vaan odotan, koska tulee taas ensimmäinen ontuminen.. Mietitään siis vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti