keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Zeldan tokottelut

Pitkästä pitkästä aikaa Zeldakin pääsi ihka oikeasti treenaamaan! Sen kanssa ei ole tehty taas mitään. Laiska minä, hyi hyi.

Sovittiin parin remmiläisen (jyväskyläläisten opiskelijoiden koirafoorumi) kanssa treenitreffit, ja otin Zeldan mukaan tokoilemaan. Alkuun pyöriteltiin omia juttuja, ja Zelda oli ihan kymppi. On kyllä niin ihanaa tehdä Zeldan kanssa hommia, kun se keskittyy täysillä, eikä varmasti huomaa edes sivusilmällä ympäristön häiriöitä. Millä ihmeellä Fionaan saisi edes sadasosan tästä sietokyvystä??!

Yritin muutamia toistoja jälleen kerran hakea perusasennon ja seuraamisen oikeaa paikkaa, mutta ei. On se vaan vaikeaa. Tehtiin siis lyhyitä pätkiä vähän joka suuntaan; juosten, himmaillen, äkkikäännöksiä ja niistä pysäyksiä, paikalla pyörimisiä jne. Zelda saattaa ihan pokalla jäädä välillä istumaan metrin etuviistoon ja ihan vinoon. Siellä sitten nököttää ja odottaa palkkaa. Korjaa kyllä itsensä tasan oikeaan paikkaan, kun omaa kroppaa käännän, mutta ei tuokaan nyt ole ihan oikein, että jää aina väärin ja korjaa siitä oikein.

Onko meillä oikeasti se tilanne, että joudun 8-vuotiasta koiraa viemään nami kädessä ja nenä namissa kiinni, että saan sen tekemään oikein!? Kun se periaatteessa osaa, muttei sitten oikeasti osaa tippaakaan. Turhauttavaa :D

Pikaisesti tein läpi muitakin liikkeitä, ja vallan hyvin on kaikki muistissa. Muutamaan kertaan otin myös seuraamisesta istumaan jäämistä, näitä ei sitten olekaan tehty BH-kokeen jälkeen eri pariin vuoteen. Päivän paras anti oli kuitenkin ruutu! Kiitos apukäsille, sain Zeldalle palkkauksen suoraan ruutuun :) En vaan saanut rajattua ruutua nyt millään, eli pelkillä tötsillä mentiin, mikä on vähän huono juttu. Millä muut rajaavat ruudut näin talven hangessa?

Tehtiin siis Sormusen meille antamilla opeilla, eli lähetin kosketusalustalle, naks, palkka apukädeltä nenän eteen, käsky maahan ja itse perässä palkkaamaan. Zeldalla nousi taas kierrokset sen verta liikaa, että se huusi ja komensi käytännössä koko ajan. Tekeminen sujuisi varmasti paremmin ja oppisi nopeammin, kun tekisi rauhassa ja keskittyen, mutta kyllä se oikein teki, vaikka kaahottikin.. Kosketusalusta vaan lenteli sinne tänne ;)

Tunnari sen sijaan ei sujunut, ei sitten yhtään. Mitä ihmettä mie teen tuon liikkeen kanssa?! Lähdettiin tässäkin Sormusen opilla, eli vein oman kapulan selvästi sivuun vääristä. Zelda vaan paineli suoraan väärille, ja kuskasi taas ihan mitä kapuloita sattui. Sillä nousee tunnarissakin kierrokset niin liikaa, että se vaan syöksyy suoraan kapuloille ja nappaa suuhunsa minkä ekana löytää. Vaikka se tasan tarkkaan osaa etsi-käskyn ja on tehnyt sitä sata kertaa metsässä kävyillä, ei yleistäminen kapuloihin onnistu. En vaan saa sitä tajuamaan, että miun haju on se, jota haetaan. Ties kuinka kauan olen sille naksutellutkin siitä, että nenä koskee omaan kapulaan, mutta ei vaan mene jakeluun. Alkaa keinot loppua tunnarin kohdalla.... :( (ainoa mikä on kokeilematta, taitaa olla kiinteä lauta, josta vääriä kapuloita ei saa ilmaan)  Jotenkin tuo koira vaan pitäisi saada rauhottumaan ja keskittymään. Yksi etenemistapa voisi olla se, että vien kapuloita metsään mukana, mutta noudatankin käpyjä niiden keskeltä. Jos tällä saisi hieman kapula-jee-jee-pakkomiellettä laskettua.

Tällä viikolla pitäisi käydä vielä uudelleen samojen kamujen kanssa tokottelemassa, ruututreeniä jatketaan, mutta tunnari taitaa jäädä mietintätauolle ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti