Tilaus tuli

Miten ihana yllätys postipaketti voikaan olla! Mie harvoin tilaan netistä mitään, mutta sen kerran kun niin teen, yleensä odotan maanisesti paketin saapumista. Nyt unohdin koko jutun, ja kylläpä innostuin, kun postipoika tuli oven taa koputtelemaan :D

Tilasin aiemmin Zooplussalta koirille pyörän vetovaunun, ja totesin palvelun kaikin puolin hyväksi. Tällä kertaa tilaukseen lähti koiran ruokaa. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut surkeiden nappuloiden syöttämistä (sillä meillä onkin pääpaino ollut neussa tai yrjölän puurossa), mutta vihdoin sain sillekin asialle tehtyä jotain.

Suosittelen lämpimästi kaikkia tutustumaan sivustoon Dog Food Analysis. Sieltä löytyy lähestulkoon kaikki koiranruokamerkit, mitä vaan on olemassa. Sivustolla on tarkat analyysit sisältöineen kaikista ruuista, lisäksi ne on arvosteltu tähdin 1-6. Olen käynyt läpi niitä ruokia, mitä itse olen vuosien varrella syöttänyt (esim. Nutro Choise, Eukanuba), ja lähestulkoon kaikki taisivat olla kahden tähden ruokia. Nyt sitten tehtiin kunnon parannus, ja tilattiin kuuden tähden sapuskaa! Fionalle Orijen Adultia ja Zeldalle Orijen Senioria. Tässä vielä lista kaikista ruuista. Kummasti määrä vähenee laadun parantuessa, ja yhden tähden ruokia on kaikkein eniten. Valitettavasti. Raportoidaan myöhemmin kokemuksia uuden ruuan parista :)

Ja kun kerta tilaamaan lähdetään, pitää joka tilaukseen tunkea mukaan jotain kivaa! Se tulee tässä:

Ihana valkoinen kahden sheltin mentävä pörröpeti ♥

Samaan syssyyn muistaessani voisikin esitellä joskus kesällä taide Milousta tilaamani tuotteet omien tyttöjen kuvilla. On nää vaan ihania :)

Kello.

Ja rahapussi. Tytöt tarjoo :D

Lisäys: Yksi ehdottomia hauskuuksia tilausten tekemisessä on niistä saatavat pahvilaatikot! Myö jaksettais leikkiä näitten kanssa vaikka kuinka kauan :D Ja myös treenata. Pahvilaatikoilla saa niin älyttömästi aikaan! Yleensä homma alkaa siitä, että mie menen laatikkoon, jolloin koirat juoksevat hulluina ympärillä, kurkkivat sisään, ja lopulta Zelda hyppää perässä. Fiona ei itse uskalla. Välillä ollaan laatikossa ja välillä ulkona, välillä laatikko kenossa ja välillä pystyssä, kiinni tai auki, mutta riemua piisaa. Ja kaikkihan tietävät, että yksi perinteisimpiä sheippailun muotoja on naksutella koira menemään sisälle laatikkoon. Tämän miun molemmat otukset jo osaavatkin.

Vielä pari pakollista pahvilaatikkokuvaa :D

Koirat ei nyt vaikuta ollenkaan
tyytyväisiltä tähän ratkaisuun... :D

Missä Zelda luuraa???

Täällähän me ollaan molemmat!

Onnistumisprosentti 100

Mie oon treenannut koirien kanssa nyt ihan hirmuisesti. Kun olen tosiaan päivät kotona, joka päivä sujuu suunnilleen näin: koirien lenkitys, lehden taittoa, treeniä, gradua, lenkitys & treeniä, lehden taittoa, treeniä, gradua, treeniä tai lenkitys jne jne. Lehden tosin sain lähetettyä eilen painoon, joten nyt tarvis ihan aikuisen oikeesti alkaa stressata gradun kanssa, hemmetti :D

Treenit koirien kanssa tarkoittaa käytännössä joko Fionan kanssa sisällä tehtäviä max viiden minuutin treenejä (Zeldalla aina paikallaolo samalla, raukka..), tai Zeldan kanssa ulkona kentällä treenausta. Sen kanssa tietty aina tehdään pidempi pätkä ja lenkki samalla. Fionan kanssa ulkoilut on oikeastaan vaan lenkkeilyä, koska siinä on sille jo hurjasti vaatimuksia.

(Katsoin muuten äsken tämänpäiväisen Victoria Stilwellin jakson, ja tuo käytti siinä samaa kikkaa toisille koirille rähjäävään koiraan, kun mie nyt olen Fionalle tehnyt. Eli heitti namin maahan, ja usutti koiran sen perään. Oikein selitti vielä, kuinka on hyväksi koiralle saada se keskittymään muuhun ja käyttämään nenäänsä. Jatketaan siis myös tätä, heh :D)

Pitäisi kuvata enemmän molempien otusten treenejä, mutta en vaan ole jaksanut. Kameran kanssa säätäminen yksinään on niin hankalaa, pitää vielä yrittää osua kuvaan, jotta siitä olisi jotain hyötyäkin. Varsinkin Zeldan kanssa ulkotreeneissä lähes mahdotonta. Nyt kuitenkin muistaessani kuvasin yhden Fionan kontaktitreeneistä. Häivytin viime kerralla odota-sanan pois, joten koiran mielessä käskyn "kii" pitäisi vähitellen tarkoittaa sitä, että siirrytään onoffiin, ja siellä pysytään! Tällä vaatimustasolla tuskin vielä pystyy häiriössä tekemään, mutta kun kotona onnistumisprosentti on sata, on siitä hyvä jatkaa. Jos suinkin pystyisin, juoksisin itse lujempaa ohi, mutta se on näin pienessä tilassa hieman haasteellista.. Mutta kun nyt ensin päästäisiin tällekin tasolle hallissa, tulee vauhdin ja etäisyyden kasvattaminen kuvioihin vasta paljon myöhemmin :)

Maria lupasi pitää meidän ryhmäläisillemme ylimääräiset treenit huomenna, käydään niissä läpi vaan kaikilta kontaktit, joten siellä sitten nähdään, missä mennään tällä hetkellä (sillähän me nyt kotona treenattiinkin, että tiedän itse, missä mennään - ja Maria kans! :D). Täytyy tehdä taas häiriön mukaan, eli pitää vaatimukset sellaisena, että saadaan 8/10 onnistunutta suoritusta ennen tason nostamista. Fiona oikeesti osaa ja tajuaa ja tekee jo tosi paljon, sen olen nyt kotitreeneissä tajunnut. Mutta se on niiiin häiriöherkkä, että vaatii aivan älyttömästi aikaa ja hermoja, että ikinä saan sen toimimaan vähääkään vaativammissa olosuhteissa. Ajan kanssa ja ilman kiirettä.

Niin ja se itse video:

Fiona ei karannu!!

Jippiajee, takana ekat treenit, joissa pikkukoira ei lähtenyt karkureissulle - huisia! Neljäs kerta se toden sanoo.. Tai toki se välillä huiteli omiaan, eikä tullut kutsusta (itse asiassa en tainnut edes yrittää kutsua, lähdin heti tekemään hommia virtuaalikoiran kanssa), mutta sillä ei enää ollenkaan keitä yli siihen malliin kuin aiemmin. Nyt se tulee oma-alotteisesti takaisin miun luokseni, eikä jää maanisesti haukkumaan ja kyttäämään mitään (esteitä tai aidan taa muita koiria). Ehkä läheltäpiti-tilanne bortsujen kanssa oli oikeasti hyvä juttu, ja Fiona jopa oppi siitä jotain. Tai sitten sille on vihdoin alkanut kehittyä aivot, johan olisi aikakin näin vuoden ja neljän kuukauden iässä :D (meillä on inside-vitsi, että Fionalla on aivojen paikalla mutkaputki, jonka sisällä poukkoilee yksinäinen nanohiukkanen ees taas putken seinämistä kimpoillen... ja siinä se)

Päivän teemana oli välistäveto ja sitä treenattiin kolmen esteen kolmiolla. Fionahan kääntyy, kun minä käännyn, joten välistävedoissa ei sen kanssa ole koskaan ollut ongelmaa. Toki itse pitäisi taas olla paaaljon nopeampi ja sujuvampi ohjauksessaan. Onneksi on videot.. Ja kyllä me välillä saatiin vallan onnistuneita suorituksia :)

Toinen pätkä olikin lähes suora vauhtirallattelu, ja oli muuten Fionalle pisin ratapätkä koskaan - hurjat kymmenen estettä. Ekalla yrittämällä mentiin ohi putkista (niin, eihän tämä edelleenkään ole Zelda, jolle voi vaan vinkata, että menepäs tonne, ehkä pitäisi viedä se koira putkeen). Niin yllättävää kuin se onkin, täys putkikahjo koira ei tajua ollenkaan mennä putkeen silloin, kun pitäisi, hih. Toisella kerralla tsemppasin itse putkien kanssa, ja tehtiinkin hieno nolla-rata. Mie vaan himmaan koiraa ihan turhaan, kun omat jalat ei kulje! Mistä sitä saisi jonkun ylimääräisen turbomoottorin radalle, kertokaa?!

Fionan kanssa tehdessä on kyllä se hyvä puoli, että itse on pakko tsempata aivan täysillä. Sen kanssa ei voi tehdä vähän sinne päin, niin kuin Zeldan kanssa useastikin tuli treenailtua. Koira kulkee kun piru merrassa, ja reagoi vähintään pikkurillin heilautuksiin, joten sille todellakin on annettava kaikki itsestään kunnon keskittymisellä. Tekee kyllä minullekin niin hyvää..

Ja vielä lenkkiasioista vähäsen. Olen ottanut uuden taktiikan Fionan kanssa käyttöön: kylvän nameja maahan. Fionalla kun alkaa huutaminen ja riekkuminen heti, kun ovesta ulos astutaan, joten ensimmäinen namimeri löytyy heti oven takaa. Ja niitä sitten sirotellaan pitkin pihaa ja ties mihin. Tämä alkaa tuottaa kivasti tulosta, ja välillä Fiona jopa malttaa nuuskutella nameja maasta. Alkuun se ei varmaan olisi syönyt edes suoraan nenän eteen tiputettua lihapullaa.. Taaskin on ihan häiriön tasosta ja koiran mielialasta kiinni, kuinka hyvin se malttaa nameja hakea, mutta se on jo hurjan suurta edistystä, että samalla, kun autoja menee vierestä ohi, Fiona keskittyy nenän käyttöön namien perässä. Välillä heittelen palkkaa suoraan suuhun, kuten ennenkin, ja edelleen syödään hurja kasa herkkuja joka lenkillä, mutta kyllä tässä edistytään koko ajan. Vähitellen, mutta suunta on oikea.

Treenivideolla ei ole ihan koko treenejä, mutta kaikki mitä kuvaaja oli tallentanut. Lähinnä Fionan rinksat taitaa puuttua :DD (kiitos treenikamulle kuvauksesta!)



Ai niin, Zeldasta vielä kaks sanaa: päästiin mukaan Virve Sormusen toko-koulutukseen 16.10. Iik! Nyt sitten vihdoin suunnataan jonkun valvovan silmän alle tekemään, niin kauan kun olen sitä suunnitellut ja haaveillut. Vielä olisi muuten paikkoja vapaana sekä koirakoille että kuuntelijoille, paikkakuntana Tampere.

Treenikuvia

Nyt onkin olleet tehokkaasti ajatuksissa ensi vuoden agilityn SM-kilpailut.. Ei sillä, että olisin osallistumassa, vaan järjestelypuolella. Meidän seuramme JAT järjestää kisat, ja Laura on koko touhun pääkoordinaattori. Mie olen yhdessä tiimissä mukana, ja perjantaina pidettiin ensimmäinen tiimipalavari kisojen tiimoilta. Paljon on tekemistä, mutta onneksi on vielä paljon aikaakin. Hyvät kisat on varmasti tulossa!

Käytiin sitten eilen Lauran ja koirien kanssa tsekkaamassa kisapaikka Tikkakoskella, kiertämässä vähän alueen lenkkimaastoja ja lopuksi treenattiin kentällä. Hyvin epämääräisesti esitettynä kisakenttä näyttää tältä:

Ja sama vähän normaalimmasta perspektiivistä:

Kivalta paikalta kyllä vaikutti, eiköhän tänne saada yhdet SM-karkelot aikaiseksi. Vielä ihanammat tosin olivat lenkkimaastot kentän läheisyydessä. Jos on kovin helteistä, niin koiria voi jopa käydä välissä uittamassa viereisessä pienessä lammessa ;)

Ja vielä lyhyesti treeneistä.. Fiona sai tehdä vapaana, mistä en oikeastaan tiedä, oliko se hyvä vai huono juttu. Se olisi taas paljon mieluummin rallatellut ympäri kenttää kiljuen, mutta kun häiriötä ei ollut juuri lainkaan, tuli se myös minun kanssani tekemään. Malttia vaan ei ollut taas yhtään, joten ei paljon pystynyt vaatimaan. Muutama sivulle tulo tehtiin, sekä vähän hermojen kasvatusta lyhyillä odotuspätkillä.

Fiona sanoo: onko nyt hyvä, kerro heti?
Oikeelle, vasemmalle, eteen, taakse,
mitä mitä mitä mä teen????

Fionan käsitys sivulletulosta..

Se istuu kontaktissa, jee :) Ehkä juuri ja juuri kuvanoton ajan..

Käskystä paikallaan!

Zelda puolestaan oli taas niin ihana!! Voi että mie tykkään tosta koirasta nyt täysillä, siis siitä, miten se tekee treeneissä. Kyllä huomaa, että on kroppa kunnossa, kun virtaa piisaa aivan liikaakin. Kun Zeldan päästää autosta ulos kentälle, se vaan juoksee päättömästi haukkuen ympäri kenttää niin kauan, että sen pyytää hommiin. Vähän sama ilmiö siis kuin Fionalla, tosin eri syistä johtuen, ja Zeldalla se on pelkästään positiivista.. :D

Zeldan riemuhihhulointia ympäri kenttää.

Mikä kontakti! (ei se yhtään edistä, ehei)

Ihan hetken sain ihmetellä, mitä tässä tapahtuu?!
Sitten sen tajusin edellisen ja seuraavan kuvan
katsomalla: koira on menossa maahan :D

Hyppy syliin.

Pieni ihana sylikoira :D

...ja hyppy selkään.

Melkein meinas mennä yli ;)

Rally-tokotreeneissä tajusin,
että meille tällä hetkellä vaikeimpia
on kaikki oikeella puolella tehtävät jutut.
Nyt siis ahkerasti treenaamaan liikkeitä
"väärällä" puolella!

Vielä vähän pujottelua ilman kontaktia
tai käsiohjausta, hyvin tekee :)

Saatiin innostettua Netta-mummokin treenaamaan rally-tokoa. Ehkä joskus jopa kisaamaan saakka, sen verran hyvin on liikkeet jo valmiiksi hanskassa. Rallyn alokasluokka tosiaan on helppo nakki kenelle tahansa perusjutut osaavalle koiralle. Ehkä jopa Fionalle joskus, jälleen toivossa on hyvä elää :D

Netan seuraamista. Mummo on kyllä olemukseltaan hyvin
samankaltainen  kuin Fiona, tosin huomattavasti paremmin hanskassa :D

Muffy pujottelee.

Ja vielä treenien päätyttyä Zelda koittaa ihan varovasti huomaamatta
hivuttautua autosta ulos - jos mä nyt vielä kuitenkin
vähän tekisin, jooko pliiiiis!?

Lisää kuvia löytyy täältä: http://jauhokuono.kuvat.fi/kuvat/Sekalaista/Omat+ja+muiden+koirat/Zelda%2C+Fiona%2C+Netta+ja+Muffy+1.10.2011/

Paluu arkeen

Taisinpa olla kerrankin oikeassa. Elämä Fionan kanssa on helpottanut aivan hurjasti siitä, mitä se oli vielä kuukausi sitten... Olen nyt pyrkinyt joka päivä käymään koirien kanssa erikseen lenkillä, ja tämä totta vie auttaa. Meitä ihan kaikkia. Tuntuu uskomattoman terapeuttiselta lähteä Zeldan kanssa kaksin lenkille tai treenaamaan. Ensinnäkin koira on selvästi innoissaan ja onnessaan, kun pääsee iholle kiipeilevästä riekkujasta eroon, ja toiseksi minulla mieli lepää Zeldan kanssa ulkoillessa. Voi keskittyä ihan kaikkeen muuhun ja uppoutua omiin ajatuksiin, koira vaan kulkee mukana. (Fionan kanssa saa olla itsellä silmät selässä ja keskittyminen koko ajan 101 prosenttisesti koirassa)

Meillä oli miun kaverini yötä joku päivä sitten ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Jotain tuli puhetta Fionan käytöksestä, ja kaveri siihen totesi, että ihan fiksustihan se kulkee. Ei niin nätisti kuin Zelda, mutta kuitenkin. Taisi tosiaan olla eka kerta, kun kukaan toteaa Fionasta mitään tähän viittaavaakaan, jee!! :D Ja toinen uskomaton tapaus oli tällä viikolla, kun kävin Fionan kanssa juoksemassa. Juostiin ensin noin 5km matka rauhaisaa hiekkatietä, missä tuli pari ihmistä vastaan. Koira siis tietty kulki nätisti, kun sai juosta, eikä ollut häiriötä. Tämän jälkeen tultiin loppumatka toista kilometriä kävellen pyörätietä pitkin. Autoja kulki ohi jatkuvasti, ja välillä kävelijöitä ja pyöräilijöitäkin. Ihan äkkiseltään tajusin siinä kävellessä, että mie oon uppoutunut omiin ajatuksiin, ja Fionahan on nätisti! Se sai mennä fleksissä (juoksua varten otin fleksin) vapaasti miten haluaa, ja mie en tehnyt mitään. Se ei haukkunut, kiskonut, hyökkinyt autoja kohti - ei mitään! Se kulki omia aikojaan nätisti narun päässä. Voi jesta kun olin iloinen!! Tietty tämäkin super onnistuminen piti mennä pieleen, kun loppulenkistä tuli rullaluistelija vastaan, ja siitä saatiin taas hirmuiset kilarit, mutta se oli pientä verrattuna aiempaan koko lenkkiin ;)

Eilen kävi metsässä pienoinen äksidentti, mutta onneksi selvittiin taas säikähdyksellä. Metsäpolulla huomasin yhtäkkiä, että meidän edellämme kulkee koira omistajineen. Koirat huomasivat myös, ja tietty Fiona nosti hirmu mekkalan. Tämä koira sitten kiinnostuikin rähjäävästä pikkupiskistä, ja lähti laukalla tulemaan kohti. Miun koirani tietty pelästyivät ja pinkoivat karkuun polkua takaisin päin. Fiona ei varmaan itsekään tiedä, pitäisikö sen käydä kiinni vai juosta karkuun, kun se yrittää muka aina samalla murista ja olla hurjan vihainen, mutta silti pakenee henkensä hädässä.. Zelda onneksi löi jarrut kiinni melkein heti ja kääntyi nokat vastakkain vieraan koiran kanssa (toinen taisi olla joku husky tai vastaava, ihan sudelta se kuitenkin näytti, iso ja harmaa), jolloin kaverikin pysähtyi sitä tuijottamaan. Hetken ne siinä seisoivat, kunnes toinen päätti uskoa omistajaansa ja lähti kutsusta pois. Fiona ehti tällä välin kadota jonnekin hyyyyvin kauas tulosuuntaan. Hetken aikaa sain odotella, niin sieltähän se natiainen ilmestyi takaisin. Ja oli aivan hurrrrjan vihainen sinne, missä koira nähtiin. Kauankohan se jaksoi raivota niskavillat pystyssä muristen ja haukkuen, ennen kuin sain rauhoittumaan ja nameja syömään. Eikä toisesta koirasta tietty enää siinä vaiheessa näkynyt jälkeäkään..

Kaikkea sitä aina sattuu ja tapahtuu koirien kanssa elellessä - etenkin tämän yhden otuksen parissa ;)

Ja ai niin, viime tiistain treenit. En jaksanut edes editointi-ohjelman kautta käyttää, koko treenit siis esillä ollos hyvä (paitsi toinen toisto renkaalta, muistikortti täyttyi ;)) Varsin järkyltä tämä meno näyttää, mutta oli tosiaan Fionan mittapuulla onnistuneet treenit, niin laitetaan nyt esille :D Ehkä vuoden päästä samaan aikaan meno on jo hieman toisenlaista... Tai sitten ei, toivossa on hyvä elää.

Valssiharjoitus:



180 asteen käännös ja putki sekä pussi ja rengas:



Selostukset tosiaan edellisessä päivityksessä..

Huippuja treenejä kaikki!

Eilen oli kyllä hyvä päivä. Ei voi muuta sanoa. Ekaa kertaa toteutettiin nyt treeniyhdistelmä agility ja koiratanssi peräkanaa. Meillä on Marian agitreenit klo 18.30-20.00, koiratanssi puolestaan 19.30-21.00. (kaiken huipuksi minulla loppuu luento 17.45, ja kuljen pyörällä ensin yliopistolta kotio ja pyörällä treeneihin, ei mikään nopea siirtymä - ihanan kiireisiä nämä tiistai-illat) Nyt ekaa kertaa siirryttiin siis agilitystä suoraan tanssimaan, onneksi välimatkaa treenipaikoilla on reilu sata metriä ;)

Ehkä hyviä treenejä lupaili jo sekin, että päästiin kyydillä paikalle, vau! Meitin agility-kaveri Jani (Jedi- ja Riina-shelttien omistaja) Toijalasta oli työhommissa maisemissa, ja halusi tietty tulla tsekkaamaan sekä Jat-tilan, että ehkä meitin treenejäkin ;) Janin kyydillä siis huristeltiin paikasta toiseen ja koirat sai odotella autossa treeneissä. Zeldalla oli taas ihan pikkusen virtaa; se haukkui taukoamatta autossa, eli melkein kolme tuntia putkeen. Joka kerta kun agilityssä hain tai vein Fionaa autoon, siellä Zelda kiljui. Ihan sama oliko yksin vai Fionan kanssa. Joku vaan halusi palavasti päästä hommiin..

Fionan aksat sujui tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Tosin mie olin varustautunut hurjalla nami-arsenaalilla: oli lihapullia, raakaa jauhelihaa, kissanruokaa ja lihatikkuja. Kunhan vaan jollain saisi koiran syömään. Yritettiin alusta saakka saada se palkattua namikipolle, ja ekalla pätkällä se tosiaan meni joka kerralla kipolle! Jes! Mie vaan olin taas turkasen myöhässä, kun ei osaa valssata niin ei osaa.. Opetellaan. Onneksi on hyvä koutsi vieressä neuvomassa ;) Fiona pysyi hanskassa koko ekan pätkän, vaikka välillä sähellettiin ja koiralla olisi ollut lukemattomia tilaisuuksia lähteä omille reissuilleen.

Toisella pätkällä se ei sitten enää mennytkään nameille. Tosin tähän saattoi olla syynä se, että namikippo oli putken jälkeen, ja Fionan putkihulluus valitettavasti tunnetaan vähän liian hyvin. Se saa putkesta niin hirmuiset kierrokset, että ei enää paljon namien syönti kiinnosta. Huvittavinta lienee vielä se, että eihän se edes meinannut mennä putkea. Kääntyili takaisin tai meni ohi, välillä toki läpikin. Näemmä pelkkä putken läsnäolo riittää..

Erittäin ilahduttavaa sen sijaan oli se, että vaikka Fiona löi taas ranttaliksi ja lähti ihan omille teilleen, se tuli kuitenkin takaisin ja seurasi miun tekemisiäni. Eikä ilmeisesti edes harkinnut viereiselle kentälle menoa! (taisi olla hyvä juttu meinata joutua bortsujen suihin) Nyt ei kyllä kummallakaan viereisistä kentistä ollut edes pahasti häiriötä, ei näkynyt ja kuulunut isoja vauhdikkaita koiria. Hyvä näin! Mie jatkoin rataantutustumista virtuaalikoiran kanssa, ja eikös Fiona pölähtänyt paikalle pomppimaan, että mitäs tää touhu on ilman meikäläistä, häh?? Sitten kun se alkoi näyttää siltä, että oikeasti seuraa minua ja keskittyy, otin sen vauhdista mukaan esteitä tekemään. Ja näin homma toimi, mahtavaa! Tämä oli oikeastaan tosi iso edistysaskel Fionalle, koska ekaa kertaa se ihan omatoimisesti itse palasi takaisin minun kanssani tekemään, vaikka hallissa oli muuta porukkaa samaan aikaan.. Ihanaa.

Kiitos Janille, nämä molemmat treenipätkät tuli myös videolle! En ole vielä edes itse kerennyt katsoa, mutta täytyy yrittää muistaa laittaa blogiin esille :)

Nyt olisi kyllä tarvinnut saada myös tanssitreenit nauhalle, sen verran upeita olivat molemmat koirat. Vaikka eipä tuolla ulkona illalla kahdeksan jälkeen enää pahemmin kuvailla. Laitoinkin treeneissä molemmille koirille heijastinliivit päälle, ihan silläkin, että itse ehkä näkee koiransa, jos ne (siis SE) päättää lähteä... Vielä tarvis jostain löytää pienet ledivalot koirien valjaisiin laitettavaksi, kun vaan muistais ostaa. Mutta niin itse treenit.

Fiona teki ekana tehtävänä neljän liikkeen sarjan. En kyllä muista enää, miten se meni, mutta taisi sisältää molempiin suuntiin pyörähdykset ja hypyn. Fiona teki aivan mahtavasti keskittyen ja virheettä. Ja mie ohjasin rauhassa ;) Tämän jälkeen työstettiin uutta liikettä, eli käsien välistä renkaasta hyppyä. Johanna palkkasi namikipolle ja ohjasti Fionaa hyppäämään, kun mie tietty pidin käsiäni renkaana. Tai itse asiassa tehtiin vain yhden käsivarren yli hyppyä, toinen käsi lisäillään vähitellen päälle renkaaksi. Hyvin sujui, tätä treeniä on vielä tässä vaiheessa paha yksin jatkaa..

Zeldassa tosiaan piisasi intoa kuin pienessä kylässä. Sen kanssa alettiin suunnitella ohjelmaa, mie kun onnistuin vihdoinkin löytämään ison mustan sateenvarjon, jippii! Vein mukanani kappaleen sanat tulostettuina, ja Johannahan suunnitteli meille käden käänteessä ensimmäisen minuutin ohjelmaan. Tosta noin vaan. Kävisipä minultakin yhtä helposti :D Nyt on ainakin tiedossa, mitä treenata Zeldan kanssa. Toki tämä on vasta raakaversio ja muutoksia voi tulla, mutta niin siinä aina käy tanssiohjelmaa tehdessä. Hyvältä kyllä vaikuttaa, mitä paperille saatiin.

Toisena pätkänä Fiona teki vielä Johannan suunnittelemat neljä liikettä, ja tässä erityisesti tarkoituksena oli treenata minun ohjaamistani. Hiiiitaasti, rauhassa, tarkkaan, mutta silti ihan pirun nopeasti ;D Fionan kanssa tosiaan ei saa tulla yhtään tyhjää ajatuskatkoa, sille pitää olla joka nanosekunti selvillä, mitä sen pitää tehdä, ja koira täydellisessä kontaktissa. Muuten se kilahtaa ja lähtee. Nyt olivat Maija ja Nuga-dobermanni samaan aikaan kentällä, niin Nugasta Fiona otti vähän häiriötä, ja karkasi pari kertaa sitä haukkumaan. Mutta tuli takaisin ja keskittyi hommiin!

Treenipätkä taisi olla hyppy - kahdeksikkoa puolitoista kierrosta jalkojen välissä - peruutus - tassun annot molempiin käsiin. Sehän sujui aivan täydellisesti. Kyllä saatiin taas hehkutusta, sekä koira että ohjaaja :) Vitsit kun ikinä koskaan saisin Fionan (ja erityisesti itseni!!) keskittymään näin hyvin tekemiseen häiriössä ja kisoissa, niin vähänkö siitä tulee hieno. Riittää vaan meikäläiselle opeteltavaa ja hurjasti töitä. Oma ohjaaminen on kaiken a ja o, ja sitä nyt treenataan paljon ja hartaudella. Kiitos taas Johannalle, joka osaa ohjeistaa ja saa minusta sen parhaan suorituksen irti.

On meillä kyllä aika pätevät vetäjät molemmissa lajeissa ja mahtavia treenejä, ei vois parempaa toivoa!

Lucky number Thirteen

Dodiin, ja sitten paneudutaan ajatuksen kera eiliseen koesuritukseen. Lopputulos oli siis 160 ja puoli pistettä, juuri ja juuri 1-pisteen raja. Nyt en edes ala jossittelemaan, kun ei oikeastaan jäänyt mitään jossiteltavaa. (jos oltais saatu tulos 159,5p, niin kyllä varmasti löytyis jossitelulle aihetta :D)



Paikalla makaaminen 8
Tuomari piti tällä kertaa alkulöpinät kehässä. Tämä on todella ärsyttävää, varsinkin alokkaassa - tai ainakin Zeldan kanssa oli. Oikeastaan Zeldan suurin kompastuskivi on kokeissa aina ollut nämä pätkät, jolloin ei tehdä mitään. Paikallaan sivulla istuminen oli hurjan vaativa suoritus. Nyt kuitenkin Zelda istui kuin nakutettu ja mahtavassa kontaktissa koko ajan. Kuten videolta näkyy, se tapittaa meikäläistä tosi tiiviist. Paitsi, juuri sillä hetkellä, kun liikkuri lopulta sanoo "käsky", vilkaisee Zelda, että mitäs siellä huutelet. Ja siltä raukalta meni ihan ohi, mitä mie sanoin.. Uusi käsky siis perään. :( Voi harmi, olis muuten ollut niin hieno.

Ja voi ihanaa, nyt on pakko hehkuttaa; Zelda otti heti lonkka-asennon!!! Ekaa kertaa se nyt näemmä hiffasi, että sen kannattaa maata toisella lonkalla, näin se pystyy makaamaan kauan. Vielä parempi, että se otti sen heti alussa. Joku tuomari tästä varmasti sakottaisi, mutta nyt ehkä jopa voisi tehdä voittajan paikalla makuuta, kun ei kiusata koiraa.. Zelda ei siis pysty makaamaan kunnon ryhdissä, joku paikka sillä ei kestä, ja se vääntelehtii ja nykii, kunnes on pakko nousta ylös. Mitä se selvästi ei haluaisi tehdä, vaan ennemmin raukka kärsii ja vetkuilee ees taas.. Mutta nyt siis makasi hienosti, pää vaan pyöri, mutta kroppa pysyi paikallaan. Jes :)

Seuraaminen taluttimetta 7
Meidän murhekryynimme tämä seuraaminen. Zeldalla kyllä putoaa vire sillä sekunilla, kun mie sanon seuraa. Se tulee mukana, mutta lopen kyllästyneen näköisenä, kävi haistelemassa teipit maassa matkan varrella, jouduin sanomaan sivu pysähdyksessä (en tiedä, kuuliko tuomari), paikka venyy ja vanuu sivulle ja taakse ja ties mihin. *huokaus* Pysyi kuitenkin mukana, ja seiska oli varsin osuva numero tästä suorituksesta. Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö (taas) opettaa seuraaminen uudestaan aivan alusta lähtien.

Liikkeestä maahan meno 6
Heti perään tätä samaa tylsää seuraamista.. Koira oli siis alivireinen ja ei niin kiinnostunut tekemisestä. Mutta tällä kertaa minä katsoin taakseni ja annoin toisen käskyn. Sillä meni maahan. En oikeastaan edes muista, mistä kaksi pistettä meni. Olisiko koira istunut ensin, vai haukahtiko se maahan menossa? No anyway, ei mikään kaunis suoritus (ja tämä olisi Zeldalla kyllä puhdas kympin liike, jos vaan saisi vireen kohdalleen)

Luoksetulo 6
Olipa nätti läpijuoksu, heh. Zelda kyllä aivan selvästi mietti matkalla, pitäisikö sen pysähtyä. Vähän himmasi, meinasi ehkä jopa haukahtaa, mutta kun mie en reagoinut mitään, niin kiihdytti takas laukkaan ja tuli hienosti sivulle. Perjantaina kun tein tämän tallilla treenatessa, Zelda oli tietty paljon korkeammassa vireessä, se heitti maahan ja haukahti pysäytyksessä. Sillä sitten jätin toisen käskyn antamatta, ajattelin että läpijuoksusta saa paremmat pisteet kuin kaikennäköisestä ylimääräisestä säätämisestä plus haukusta..

Liikkeestä seisominen 8
Ja taas se sama tylsä seuraaminen jatkuu, boooooring.. Zelda himmaili seuraamisessa, ja videolta näkee, että se ennakoi, kun liikkuri sanoo käsky. Prkl. Zeldalla ei pahemmin ole ollut tapana ennakoida. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, tyypilliseen tapaansa se käveli muutaman askeleen vielä käskyn jälkeen, ilmeisesti siitä vaan lähti pisteet.

Noutaminen 10
Zeldalta täysin perussuoritus. Olen kyllä onnellinen, että olen saanut tehtyä Zeldasta jopa noutohullun. Niin paljon kuin se aikanaan inhosi ja yökkösi kapulaa, ei tietoakaan, että olisi vahingossakaan suuhun ottanut. Huippua :) (tosin en voi ikinä antaa kapulaa liikkurille kehään sisään mennessä, Zeldahan saa siitä kierrokset, ja yrittäisi vaan päästä kapulan perään..) Nyt kun saisi tämän saman innon vielä metalliin. Hyppynoudossa ei olekaan mitään ongelmaa.

Kaukokäskyt 10
Noudossa nousi koiran into ja kierrokset niin hyvin, että kaukot oli suorastaan lastenleikkiä sen jälkeen. Keskittyminen oli täysi kymppi ja niin myös suoritus.

Estehyppy 9
Edelleen kun koiralla oli kivaa, ei hypyssäkään ollut mitään ongelmaa. Nyt oli jopa sen verran virtaa, että yksi hau pääsi ilmoille hypyssä. Muutoin olisi ollut kympin liike sekin.

Kokonaisvaikutus 8½
Kuten tuomari totesi, kokonaisvaikutus nousi koko suorituksen ajan. Eikä mikään ihme, kun ne kivat helpot liikkeet on siellä lopussa :D Onneksi näin, koska poistuttiin taas kehästä tosi hyvillä fiiliksillä, koira loistavassa kontaktissa ja intoa täynnä. Näin se pitää mennä!

Nyt voin oikeastaan ekaa kertaa sanoa, että mie tiedän jo etukäteen, miten koira käyttäytyy ja tekee. Ja osaan jopa vähän säädellä sen virettä kokeessa. Hei, me käytiin kaksi toko-koetta kahden viikon sisään, ja voisin huoletta ilmoittaa sen kisoihin vaikka taas ensi viikonloppuna! Tämä ei olisi ennen tullut kuuloonkaan. Kisojen välissä piti pitää taukoa monta kuukautta, mieluummin vuosi, jotta Zelda ehti unohtaa kisatilanteen. Sehän löi aina ihan ranttaliksi, kun tiesi, ettei saa palkkaa eikä palautetta. Mutta nyt on toinen tilanne. Niin parasta :)

Zeldan tokotavoite alun perin oli TK1. Sitten kun saatiin se, jatkettiin kuitenkin avoimeen ja saatiinkin ykköstulos heti ekasta kisasta. Joten päätin asettaa tavoitteeksi myös TK2. Se ei ollutkaan ihan niin helppo nakki, mutta nyt on tuokin hanskassa. Mitäs sitten?? Seuraava tavoite voisi olla (ei missän nimessä TK3, ei edes VOI1) tulos voittajasta. Tai ehkä jo pelkkä voittajassa kisaaminen. Jotenkin taso nousee niin hurjan tuntuisesti avosta voihin, etten oikeasti tiedä, päästäänkö ikinä sinne asti. Toisaalta voittajassa on kyllä kivoja liikkeitä, kun seuraaminen on monessa olemattomassa roolissa. Me ollaan kuitenkin vielä niin noviiseja voin liikkeiden kanssa, etten niitä ihan äkkiä uskalla kehään lähteä tekemään. Varsinkin, kun vire on mitä on, täytyisi liikkeet saada älyttömän varmoiksi koiran päähän. Katsellaan mitä tuleman pitää, ja miten treenit sujuvat.

Toistaiseksi tavoitteina olkoot rally-tokosta RTK1, sm-kisoihin osallistuminen, sekä koiratanssiohjelman kasaaminen ja kisaaminen. Näillä mennään, ehkä voivottelukin vielä joskus mahtuu kuvioihin mukaan, mutta sillä ei tosiaankaan ole kiirettä. Zelda on vaan niin paras! :)