Fiona oli ollut hoitopaikassa niin kilttiä tyttöä! Ei haukkunut, kiskonut, ei kiusannut Zeldaa(!!) eikä muutoinkaan touhuillut omiaan. Totesinkin, että me tarvitaan Netta-mummo meille asumaan. Pikkupiski matelee jatkuvasti Nempan edessä ja nuoleskelee sen naamaa. Netta on vähän kovissheltti, ja laittoi Fionan pari kertaa ojennukseen jo tuon ollessa ihan vauva. Kyllä se muistaa. Zelda ja Netta taas ei välitä toisistaan tippaakaan. Jostain kumman syystä Nepa ei ole koskaan Zeldalle edes murissut, niillä ei ole minkäännäköistä suhdettä, ei viha- eikä rakkauspuolella. Hyvin oli Zeldakin pärjännyt hoidossa. Se nyt on niin yltiökiltti ja helppo, ettei Zeldan kanssa äkkiä ongelmia uskoisi tulevankaan :) Tosin Zeta oli kyllä haukkunut jonkun verran, mikä on jo ihan uskomattoman kuuloista, ottaen huomioon, kuka meillä yleensä kiljuu kurkku suorana.. (vaikka Z on kyllä usein se, joka aloittaa!)
Sain vihdoin Fionalle vetovaljaat, jee! Tilasin ne eräältä husky-kasvattajalta mittojen mukaan tehtyinä. Tuntuu tosi piukoilta, mutta ilmeisesti on silti ihan passelit. Tosi napakat niitten tulee ollakin, ja kuitenkin menee remmelit oikeilta kohdilta.
Mie vaan vähän mokasin meidän ekan hiihtokeikan uusilla varusteilla =/ Kuten kerroin aiemmin, uusi hiihtonaru on toooosi pitkä. Fiksuna tyttönä kiepautin sen vaan pari kertaa vyötärön ympäri ja omasta silmukastaan läpi. Tämä ei ihan toiminut näin.. Ensinnäkin naru jäi kuitenkin niin pitkäksi, että pari kertaa hiihdin narun päältä. Koiralle tulee äkkinäinen ikävä nyppäisy kovasta vauhdista, ja eiköhän Fiona alkanut pian vältellä vetämistä ja edellä juoksemista. Ja näin ollen naru roikkui koko ajan ihan löysänä. Sekä meinasi valua alas miun vyötäröltäni. Aaaargh.
Lopulta totesin, että miun on pakko hiihtää ilman sauvoja. Sitten päästiin nätisti etenemään, kun otin sauvat toiseen käteen ja koiran narun toiseen käteen, jolloin sain hyvin pidettyä narun ilmassa ja pois jaloista. Ja tämähän sujui nätisti. Vetäminen ja edellä reippaana juoksu vaan katosivat, ja pikkukoira lähinnä pelkää suksia tällä hetkellä. Voihan rähmät. Jossain vaiheessa otin sen irti juoksemaan, ja kyllä edelleen vauhtia ja intoa riittää. Toivottavasti vanha draivi palailee päälle hiihtäessä, kun nyt visusti pidän narun poissa maasta ja suksien alta. Tarvittais melkein joku toinen koira edelle juoksemaan, niin saisi hyvän vedon päälle kirittäjän avulla. Varmasti unohtuisi kyllä saman tien pelko jyräävistä suksista ;) Eikä sillä, että koiran olisi mitenkään pakko vetää. Mieluummin melkein haluaisin, että se ei vedä. Mutta parempi olisi, että juoksisi edellä naru kireällä, ettei tosiaan itse tarvii sitä kannatella ja pelätä vähän väliä, että hiihtää yli..
Nappasin lyhyen videonpätkän hiihdon lomassa. Vauhti on vähän hidasta, kun takana on jo pari kämmäilyä. Ja lisäksi sohellan kameran kanssa ja hiihdän ilman sauvoja, seli seli. Kivaa oli :)
Huomenna onkin Shelttiyhdistyksen kokous Jyväskylässä. Vitsit miten luksukselta tuntuu, kun voi mennä kävellen johonkin koira- tai hevostapahtumaan! Yleensä reissaan vähintään junalla ja autolla jonnekin hornan tuuttiin ympäri Suomen. Tosin kokouksen jälkeen lähdetäänkin jo Toijalaan, ja sunnuntaina taas agin pentukurssille, jei :)
Moi, miten sä oot onnistunu saamaan koiran juoksemaan noin kovaa ja innokkasti ja vieläpä vetämään? Mun sheltti Rasse ei suostu edes menemään suksien eteen...
VastaaPoista-Catharina
Heip! Taitaa olla pitkälti koiran luonteesta kiinni into juosta suksien edellä.. Pikkupiski on niin yltiöenerginen viipottaja, että se ei mitään muuta elämässään haluaisi tehdäkään kuin juosta, juosta, juosta ja vähän haukkua samalla ;) Zeldakin kyllä juoksee mielellään suksien mukana, mutta ei se edellä täysillä vedä, vaan nätisti ravailee mukana, kuten pyöränkin vierellä.
VastaaPoistaFionaa aloin tosin totuttaa suksiin jo puolivuotiaana. Kyllähän se alussa vähän ihmeissään katseli ja yritti suksia väistellä, mutta kun päästiin vauhtiin ja koira tajusi, että tässähän saa JUOSTA, niin sinne unohtui pelko suksista. Varsinkin, kun otin vielä Zeldan vapaana mukaan juoksemaan :)
Pystyisitkö totuttamaan koiraa suksiin vähitellen? Esimerkiksi vapaana ollessaan sheltti mitä luultavammin pysyy omistajan mukana, vaikka suksia vähän pelkäisikin. Ja kun ensin tottuu suksiin omalla tavallaan ja omalla etäisyydellä, ehkä myöhemmin pystyisi niiden edelläkin juoksemaan? Vapaana olisi parempi siinäkin mielessä, ettei tule näitä sotkeutumisia ja ylihiihtoja, joita koira tietty kavahtaa. Zeldan kanssa oltiin kyllä aikanaan solmussa vähän väliä, ja monetkohan kerrat heittäydyin suosiolla penkkaan, kun oli pakko väistää koiraa :D Zelda ei onneksi ole mitenkään pehmeä luonne, eikä sitä haitannut tippaakaan sotkeutumiset ja suksien alle jäämiset..
Vetämisen opettamisesta en tiedä mitään, se kun tulee Fionalta ihan luonnostaan ;)
Moi! Olen itse joulusta alkaen ollut ehkä viitisen kertaa rassen kanssa hiihtämässä (ikää nyt 8 kuukautta) ensimmäiset kerrat rasse oli kiinni, sain hiihto setin lahjaksi :) sillloin veljeni oli edellä ja rasse jopa veti.
VastaaPoistaMUtta nyt viimeiset kerrat ollaan käyty jäällä ja rasse on ollu just vapaana. Kyllähän se seuraa minua tosi hyvin. Se myös pelkää suksia... se on nimittäin minua aina noin metrin takana.
Kohta ei vaan uskalla enää menemään jäälle, haluaisn sen oppivan ennen kuin me menemme rukalle hiihtämään. Se olisi tosi kiva jos se siellä pysyisi mukana :) Ehkä mun pitäis järkkää sille joku reppu niin se pääsee mukaan ;)
Kiitos kuitenkin oli kivaa tietää että kyllä shelteistäkin on vetokoiriks! :D