torstai 31. maaliskuuta 2011

Jummi jammi piip piip


Ja näin Zeldan hoitokertomus alkaa. Tai jatkuu. Miten sen nyt haluaa määritellä. Varsinaiseksi aloitukseksi voisi laskea viime vuoden alussa otetut röntgen-kuvat selästä ja kyynäristä. Sekä näitä seuranneen käynnin Leena Piiran luona. Kuvista ei siis löytynyt mitään vikaa, ja eläinlääkärit vaan pyörittelivät päitään, ei tässä koirassa oo mitään vikaa, en mie tiijä miks se ontuu...

Piiran jälkeen Zelda onkin ollut huippukunnossa. Jopa niin hyvässä, että itse unohti lähes koko vaivan olemassaolon. Toki ollaan elelty hissukseen ja varoen, niin sanotusti normi sohvaperunan elämää. Täys muutos Zeldan aiempaan elämään. Ja hyvin on mennyt.

Mutta nyt viimeisen kuukauden sisään ontumiset ovat palanneet. Menin jo laskuissakin sekaisin, viitisen kertaa ehkä? Ja pahempina kuin aiemmin, koska ovat alkaneet metsälenkeillä ja näyttelyissäkin niin sanotusti tyhjästä. Tosin ovat myös kestäneet vähemmän aikaa. Olen itse Zeldaa hieroskellut ja totesin sen itsekin, toinen takajalka on aivan juntturassa. Koko jalka. Samoin selästä kipuilee. Etuosa Zeldalla on aina ollut tosi jumissa (takapäästä johtuen), joten se nyt ei ole mitään uutta.

Vuosi sitten Piira lausui näin: "Oik. SI-nivel lukossa, lanneselässä sivutaivutus vas., vas. ylärintaranka ja kylkiluut jäykät. Kylkiluut painuneet alas ja taakse, lavat joustamattomat. Etuosan lihaksisto kireä, oik. ranne jäykkä, kaularangassa C2 lukko vas."

Tänäpä käytiin Jyväskylässä fysioterapeutti Hannele Kerkelän vastaanotolla. Vähän samansuuntaista oli lausuma. Hannele lähetti meidät ortopedin luo, ennen kuin jatkaa hoitoa. Toisen takajalan polvessa saattaa olla jotain hämärää, ja se nyt ensin poissuljetaan. Piira epäili, että Zeldalle olisi pentuna sattunut joku tapaturma toiseen takajalkaan, joka sitä siis vaivaa ja kaikki oireet aiheutuvat siitä. Käydään nyt varmuudeksi vielä ortopedin luona ja mahdollisesti kuvaamassa polvetkin. Saapahan ainakin varmuuden. Se nyt on kuitenkin selvää, että takaosassa on jotain vikaa, ja sen takia etupää on umpijumissa ja kovassa rasituksessa. Ja jos ei mitään luustollista vikaa löydy (kuten epäilen), saa fyssari jatkaa Zeldan käsittelyä.

Kun vaan saisi tuon maailman rakkaimman otuksen taas kuntoon. Ei siitä enää agilitykoiraa ole pienintä aikomustakaan saada, mutta kunhan pääsisi metsälenkeille käymään, ja ennen kaikkea Zeldalla olisi hyvä olla. Normaalissa arjessa ja aina.


Zelda fyssarin käsittelyssä. Ihanteellinen potilas ei muuta tee kun makaa simmut kiinni. Sekä nautiskelee laaserin piip piip piippauksista :)

1 kommentti:

  1. No voi itku, toivottavasti Zelda saadaan pian taas kuntoon! Se on niin inhottavaa kun rakkaalla koirakaverilla on vaivoja. Siinä vaiheessa sitä ei muuta toivokaan, kuin että kaveri saadaan kuntoon ja että se voisi jatkaa elämää onnellisena ja kivuttomana. Agilityllä ja muilla harrastuksilla ei enää siinä vaiheessa ole mitään väliä.

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista