Käytiin tänäpä Keski-Suomen Eläinklinikalla ortopedin tutkimuksissa fyssarin suosituksesta. Etupäähän se on, joka Zeldaa on vuosikausia vaivannut, mutta myös fyssari (kuten Piira aikanaan) totesi jotain häikkää Zeldan takajaloissa, tarkemmin sanottuna vasemmassa polvessa. Ja jotta voitaisiin aloittaa hoidot, piti ensin saada varmuus siihen, ettei siellä ole mitään rakenteellista vikaa..
Ortopedi koetteli ensin pöydällä ja totesi, että kyllä hän tämän kuvaisi. Ja lannerangan myös. Vein näytille Zeldasta kaksi vuotta sitten otetut selkäranka- ja kyynäräkuvat, niissä näkyi lonkkia jonkun verran, joten niitä ei lähdetty kuvaamaan. (ortopedi tuumasi myös heti, että A:n lonkat näyttää olevan. Kuten ne aikanaan kuvattiinkin, mutta B:nä Kennelliitto vaan palautti)
Mutta on tämä ihanaa, kun nyt voidaan alkaa hoitaa Zeldaa ihan tosissaan! Ensi viikolla on taas aika fyssarille. Sieltä sitten saatanee jumppaohjeita takajaloille ja fyssari hoitelee etupään. Ihan hassua ajatella, että Zeta voisi vielä muuttua täysin terveeksi, reippaaksi iloiseksi pikkukoiraksi, jolle voi heitellä palloa huoletta ja treenata agilityä. Hih :) En kyllä enää siitä agilitykoiraa edes haaveile, mutta tärkeintä olisi, että Zeldalla on kaikki hyvin, eikä sitä enää koskaan ikinä milloinkaan satu liikkua. Siitä pidetään huolta vaikka mikä olis! ♥
Fiona käyttäytyi niin nätisti koko reissun. Tässä odotellaan terhakkaana, kun Zelda nukahtaa. Kiitos paljon Lauralle, joka on ollut apuna ja tukena koko Zetan tutkimusten ajan! Eihän tästä olisi tullut mitään ilman sinua :)
Ja lopulta se Zelda simahti...
Röntgenkuvia varten asennossa.
Mainitaan nyt myös, että Fionakin kävi pikaiseen kopeloitavana. Mie olen sitä itse alkanut enempi hieroa, ja huomannut, että sillä on selkä kipeä. Kylkiluiden takana lannerangan kohdalla se aristaa selkäänsä. Heti ekana mieleen tuli tietty tämä kauhukuva siitä, kun Fiona pentuna putosi puomilta. Pikkukoira oli vapaana kentällä, ja hetkeksi kun olin selkäni kääntänyt, niin siellähän se seisoi häntä heiluen puomin päällä. Kääk! Paniikilla lähdin kiiruhtamaan pentua kohti nostaakseni sen alas, niin muks ja samalla sekunilla se oli maassa. Mihinkään ei näyttänyt sattuvan ja omaa viipotustaan se jatkoi saman tein. Enkä jälkeenpäinkään huomannut mitään oireilua. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain on mennyt paikaltaan.. Tosin olen hieroessa myös huomannut, että Fionalla on takareidet melko juntturassa (se pomppii tasajalkaa ilmaan ehkä noin 20-30 kertaa päivässä, ei mikään ihmekään siis). Olisi varsin järkeenkäypää ja todennäköistä, että jumittaa selkää jalkojen takia.
Pyysin kuitenkin ortopedin käymään Fionan selkärangan läpi. Saman huomasi kuin minä eli jumituksen lannerangan kohdalla. Olisi voinut senkin heti kuvata, mutta säästellään nyt vielä, niin saa kaikki kuvattua samalla kertaa. Kun syksyllä kuitenkin lonkkakuviin mennään. Ortopedi ei siis tuntenut selkärangassa mitään poikkeavaa tai hälyttävää. Selkälihakset olivat turvoksissa kipukohdasta, mutta siinä se. Ja tämähän tietää myös Fionalle aikaa fyssarin käsittelyyn ;) Tuo ortopedi muuten omistaa itsekin sheltin, ja kysäisi minulta, meinaanko Fionalla pentuja teettää :D Hih, onhan se nätti, hyvärakenteinen ja mahtava luonteeltaan, ei siitä ympäri pääse!
Kotona nukutaan vielä varsin reporankana... Täytyihin pieni potilas ottaa mamman viereen sängylle heräilemään :)
Ja vielä pari röntgenkuvaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti