Pak-pak-pak-takapakkia

Nyt en taaskaan ymmärrä. Fionaa. Tässä ei siis ole mitään uutta. Mutta ihan pakko on taas ihmetellä!

Viimeksi kun käytiin Fionan kanssa treenaamassa omatoimisesti tyhjässä hallissa, pikkukoira oli aivan unelma! Se teki tosi hyvin, hiljaa ja rauhassa keskittyen. Kepeiltä vähenneltiin ohjureita hurjaa vauhtia, kunnes lopulta maltoin lopettaa, kun kolme ohjuria oli jäljellä. Alussa yksi ja lopussa kaksi. Fiona teki kaikki toistot täydellisesti, eikä edes näyttänyt siltä, että vahingossakaan tulisi ohi!

Toiveikkaana siis ajattelin, että tänään päästään samaan, tai ehkä kaikki pois... Arvatkaapa, mikä oli lopputulema? Meillä oli kaikki ohjurit ja kaikki verkot!! Siiiis....?

Heti ensimmäisestä tyhjästä välistä tämä päätti lopettaa pujottelun. Seuraavalla yrityksellä hyppäsi ensimmäisen ohjurin yli. Aina vaan lopetti kesken, jolloin oli pakko iskeä vielä verkot ohjureiden taakse. Oltiin taas yksin hallissa, ja Fiona oli kivasti kuulolla ja melko rauhallinen. Mutta ei vaan silti onnistunut. Tiedänpä nyt ainakin, että seuraavalla kerralla aloitetaan suosiolla kaikilla ohjureilla ja verkoilla, siitä sitten taas reippaasti vähentämään, jos onnistuu.

Uutena juttuna kepeillä tehtiin hypyn kautta kepeillemenoa. Ensin niin, että mie tulin hypyn ja keppien väliin, mutta toisella yrittämällä siten, että jäin hypyn taakse ja lähetin sen sieltä kepeille. Hyvin sujui, vaikka onko juuri vaihtoehtojakaan, kun on kepit niin miljoonalla suojalla säkitetty...

Viiun kanssa tehtiin pienoista melko suoraa ratapätkää. Kirjoittelin juuri hevosblogiini, että kaivattaisiin hevoselle jostain hieman lisää moottoria. Nyt voisin todeta samaa itsestäni! On se vaan syvältä, kun koira kulkee tuhatta ja sataa, mutta kun ei pysy perässä..! Parhaimmillaan Viiu painatti pari kolme estettä edellä, ja tietty lopulta kääntyi taakseen katsomaan, mihin oikein pitäisi mennä. Eipä tule olemaan helppoa meille kakkosen suhteellisen suorien ratojen korkkaaminen ;)

Hyvää pääsiäistä!!

Fiona omilla teillään.

Kirjaimellisesti. Tulin eilen kaverin kyydillä tallilta kotio, ja ihmettelin pihaan saapuessamme, miksi naapurin rouva mahtaa olla meidän ovemme takana. Ja miksi Fiona on myös siinä rappusilla. Zelda puolestaan näkyi seisovan pihassa portin takana. Eipä tarvinnut kauaa laskea yhteen yks plus yks, kun olin jo ihan satavarma, että Fiona on karannut ja naapuri tullut palauttamaan sen takaisin. Ja juuri näinhän se oli.

Koirat olivat miun isäni kanssa kotona, ja tuo oli laskenut ne takapihalle keskenään. Onhan siellä aidat, mutta näemmä nyt lumien sulettua portin alla on taas yhden pienen sheltinretaleen mentävä rako. Sieltähän se on livahtanut.. Naapuri totesi kauhuisaan katselleensa ikkunasta, kun Fiona juoksee pitkin tietä, ja olipa vielä autokin tullut kohdalle! Onneksi tuo meidän hiekkatie on tosi surkeassa kunnossa kuoppien ja lumimöhrön takia, joten siinä on jo valmiiksi pakko ajaa hiljaa. Ja hitaasti auto oli myös koiran ohittanut. Sitä mie ihmettelen ja suuresti, ettei Fiona ole lähtenyt painattamaan auton perään!? Kiireesti naapuri oli sitten kipittänyt meidän ovikelloa soittamaan, tiedä sitten kuka ja miten on ottanut Fionan kiinni... Sisälle ne sen joka tapauksessa ovat onneksi saaneet :p

Zeldan kanssa on taas jopa treenailtu jonkin verran. Meille ehdottomasti vaikein juttu rally-tokon voittajaluokassa tulee olemaan käytösruutu, voi tuska! Tässä koiran tulee (tuomarin päätöksen mukaan) joko istua, seistä tai maata joko ohjaajan edessä tai sivulla kahden minuutin ajan. Yhteensä siis kuusi eri mahdollisuutta suoritukselle. Zelda kyllä osaisi nämä kaikki ja hyvin, jos mie olisin vaikka kahden metrin päässä, mutta kun pitää olla ihan vieretysten. Tuntuu että koira joko unohtaa, että tässä muka tehdään jotain ja uppoaa omiin ajatuksiinsa. Tai varsinkin edessä se alkaa tarjota omia liikkeitään, kun ei mitään tapahdu. (mie vielä monesti treenaan Zeldan kanssa niin, että se on miun edessäni ja naksuttelen jokaisesta uudesta liikkeestä, eli koira saa ja sen pitää tarjota niin paljon kuin ikinä keksii) Johan siis myrkyn lykkäs.. Toisen ongelman tietty muodostaa se, että Zeldan kropalla kahden minuutin makuu tuntuu edelleen lähes mahdottomalta :( Varaudutaan siis heittämään kymmenen pistettä kankkulan kaivoon käytösruudusta!

Fiona on treenannut ahkeasti kotona sisällä pienotuolin kiertämistä. Tehdään sekä pelkkää kiertämistä lähetyksellä molemmin puolin sekä sylikäännöksiä ja ties mitä vekkauksia eri suuntiin (joiden nimiä en edes tiedä ;D) Joka tapauksessa niin monesta eri asennosta tuolin kierrättämistä kun vaan keksin. Ohjenuorana meillä on tässä ollut se, että yhtään haukkumista en siedä. Heti jos Fionasta lähtee ääntä, homma katkeaa ja otetaan alusta. Kaikkein tärkeintä on nyt saada pidettyä kierrokset kurissa ja koira keskittymään siihen, mitä sen pitää tehdä. Tosi hyvin on muuten toiminut, ja Fiona tekee kaikki sylikäännökset ja poispäinkäännökset ihan superhyvin! Pelkässä suoraan kierrättämisessä nousee kierroksetkin eniten, joten siihen ei vielä juurikaan olla etäisyyttä saatu. Treenit jatkukoon..

Lumileikkejä

Onpa meillä taas ollut tylsää, kun ei blogiinkaan ole mitään päivitettävää. Ollaan lenkkeilty, syöty, nukuttu ja treenattu. Plus välillä käyty tallilla (siis myös koirien kera ;))

Fionan kanssa käytiin kentällä treenaamassa - tai siis yritettiin käydä, mutta eipä siitä juuri mitään tullut. Pikkukoiralla vaan keittää! Se käy taas niin älyttömän kierroksilla, etten ymmärrä mitä tekisin..Sama jos lenkillä otetaan vaikka vain yksi puunkierto, niin pakka leviää ihan täysin. Fiona vaan huutaa, huutaa, hyppii, puree, ja koko koira skitsoaa sillä sekunilla, kun jotain yrittää tehdä. Vaikka mie kuinka itse rauhoitun, nollaan tilanteen ja olen niin vähäeleinen ja selkeä kuin mahdollista, niin ei. Ei vaan pysty. Kotona ollaan saatu taas tosi kivoja treenejä aikaiseksi. (käyn kohta oikeasti ostamassa paidan kyllä se kotona osaa!)

Mutta onpa kivaa, kun tuli vielä lunta! :D Tai ei se siinä vaiheessa ollut, kun ajelin ees taas Tampereelle maanantaina Suomen ehkä yhdessä pahimmassa kolarisumassa hirmuisessa lumimyrskyssä. Eipä ole ennen tullutkaan seisoskeltua motarilla, eikä kyllä käytettyä paria tuntia muutaman kilometrin matkaan.. Pääasia lienee, että pääsin sekä Tampereella perille että vielä kotiokin. Onneksi ei ollut tiukkaa aikataulua ;)

Pitihän tuosta uudesta paksusta hangesta päästä nauttimaan, joten raahasin pitkästä aikaa kamerankin lenkkeilemään:

Pikkukoira kamppailee kinoksia vastaan.

Tulos Fionalle kuus - nolla! (tai sitten ei, mutta jätetään
ne lumessauimiskuvat julkaisematta ;))

Hei jee, nyt mä hyökkään!

Apua, Zelda suuttu oO

Jostain kumman syystä Zeldalta käy hankihyppely
huomattavasti ketterämmin.. Mutta jostain kumman
syystä se on siltä myös kiellettyä :(

Fionan kantamukset takajaloissa...

...ja etujaloissa. Ja taaskaan Zeldalle ei tarttunut mitään.

RTK2, 96 pistettä, sija 3.

Näin tiivistettynä tämän päivän kisojen tulos. Zelda oli taas... no.. aika kamala :D Aiemmin olen valittanut sitä, että koira on joko liikaan kiihtynyt, edistää, piippaa, ei malta keskittyä - TAI sitä, että se on ihan omissa maailmoissaan, haahuilee nenä maassa, ei kuuntele eikä reagoi. Nyt oltiin jossain puolivälissä tästä. En uskonut, että Zeldasta voisi enää paljastua uusia kisavireitä, mutta näköjään kaikki on mahdollista.. :)

Pointsit kyllä koiralle siitä, että se teki innoissaan ja vauhdilla, mutta oli minulla ihan hirmuinen työ saada se tekemään sitä, mitä on tarkoitus. Koko radan ajan tuntui siltä, että pakka leviää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Harjoittelun puutettahan tämä on, ihan satavarmasti, ja vain itseäni voin syyttää siitä, ettei tehdä pitkiä kisamaisia treenejä tai luoda vastaavia tilanteita. Jollainhan se olisi opetettava tuolle koiralle, että radalla ilman palkkaa voi myös keskittyä, ja lopussa kiitos seisoo. Liikkeet se kyllä osaa, ja jotenkin on nyt kaksi ekaa luokkaa taisteltu läpi, mutta voittajassa alkaa varmasti ongelmia tulla, jos ei saa koiraa hanskaan radalla.

Näyttää olevan tuomareillakin vähän eroa linjassa. Olin ihan varma, että meillä on taas lappu 'peeyytä' täynnä, eli puutteellista yhteistyötä. Muttei sitä ollutkaan yhtään, vaan muilla virheillä oli kuitattu Zeldan omat reissut ja edistämiset. Niin, edistäminen on edelleen se pahin ongelma. Näyttää videoltakin niin tyhmältä, kun Zelda ei malta ravata vieressä, vaan teputtaa ties mitä ihmeellisiä askellajeja, kun odottelee minua. Muuten se ravaa _aina_, joten missään tilanteessa elämässään se ei tarjoa tuonnäköistä liikettä. Paitsi näemmä kisoissa.. Mutta hyvin sillä pokka pitää, kun vasta viimeisellä kyltillä pääsee yksi hau, vaikka selvästi koko radan ajan koira taas patoaa itseensä turhaumaa.



En taaskaan huomannut napata kuvaa ratapiirroksesta, mutta eiköhän videolla pysy mukana kylteissä.. Virheet ja koko rata tulevat tässä:

Kyltti 1: istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 2: istu, koira eteen, vasemman kautta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 3: spiraali vasemmalle: -1p koira estää tai häiritsee ohjaajaa (kontr)
Kyltti 4: hitaasti
Kyltti 5: normi vauhti
Kyltti 6: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 7: estehyppy
Kyltti 8: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 9: 270 asteen käännös oikeaan
Kyltti 10: istu
Kyltti 11: houkutus: -1p koira häiritsee tai estää ohjaajaa (kontr)
Kyltti 12: käännös vasempaan
Kyltti 13: 360 asteen käännös oikeaan
Kyltti 14: istu, täyskäännös vasempaan, istu
Kyltti 15: istu, maahan, kierrä koiran ympäri

Ei siis alkanut mitenkään turhan ruusuisesti tämä suoritus, hih :D Mutta onneksi radan aikana sain taas Zeldaa kuulolle ja keskittymään. Vähän kuten ekoissa alokasluokissa, koira syttyi selvästi radan aikana ja suoritus vaan parani. Radan jälkeen tein pahan mokan, jota onneksi tuomari ei huomannut, kun painuin suoraan koiran kera radalta pihalle, kuten toko- ja agikisoissa on totuttu tekemään. Mutta hups, rally-tokossa koira pitääkin kytkeä kehän sisällä ennen kehästä poistumista! Kiitos kanssakisaajalle ohjeistuksesta, ja kiitos tuomarille, joka katseli muualle.. :D

Nyt kun oikeasti saisin tuolle koiralle treenattua kestoa ja motivaatiota pitkään suoritukseen häiriössä, ohjaajan hermoillessa ja paineen alla, kyllä me voitaisiin mennä vaikka heti voittajaan kisaamaan. Ei siellä kylteissä mitään niin ihmeellistä uutta ole tiedossa. Huhtikuun lopussa olis kisat, eli sitä pähkäillessä! (kiitokset jälleen myös kuvaajalle kisoissa)

Ei sitä niin vaan väsytetä...

Ensin ilouutiset: Fiona on luustoltaan täysin terve! Tai ainakin selkä, kyynärät ja lonkat näyttävät juuri niin hyviltä kuin koiralta voi toivoa. Ihanaa! Nyt vaan odotellaan Kennelliiton vahvistusta asiasta :)

Äiti ja tytöt

Tehtiin tänäpä päivän reissu Varkauteen kasvattajan luo. Fiona pääsi moikkaamaan äippää ja siskoa. Ensin alkuun oli taas siskolikoilla toisissaan ihmettelemistä, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Vuorotellen kiipeilivät varovasti toistensa niskaan, ja taisi Fiona välillä hammastakin näyttää. Hetken ihmettelyn jälkeen kuitenkin painileikit pääsivät vauhtiin ja molemmat pureskelivat toisiaan antaumuksella. On ne vaan aika samiksia.

Metsälenkillä ihmettelin jo lenkkeillessä Zeldan vaisua käytöstä. Se on nykyään jopa rauhallinen, eikä viitsi Fionan riekkumisiin usein osallistua. Mutta kuitenkin oikeastaan aina, kun paikalla on monta shelttiä ja "joukkohysteria" on valloillaan, kyllä Zeldakin painattaa menossa mukana, tai ainakin päällepäsmäröi täyteen ääneen huutamalla. Nyt se vaan ravaili rauhassa koko lenkin. Ja syy selvisi, kun päästiin metsästä pois, niin se vaan taas ontuu.. Ärsytää ja harmittaa. Tosin enpä ole sitä taas niin säännöllisesti huoltanut, kun ollaan oltu paljon Toijalassa ja välillä Zelda on ollut siellä ja me täällä. Kyllä nyt on aika terästäytyä, hyvä kun koira muistuttaa! (ja ehkä siellä fyssarillakin voisi piipahtaa..)

Pikkukoiran kauniit lonkat :)

Naureskeltiin metsässä lenkkeillessä, että eihän tuota Fionaa tarvi edes nukuttaa kuvia varten, kun ensin ne painivat Siron kanssa sisällä, ja nyt vielä porukalla juoksennellaan lenkillä. Kyllä luulis koiraa väsyttävän. Mutta kuinkas kävikään - Fiona tarvi nukuttaa kahteen kertaan! ;D Hoitaja aloitti jo röntgenkuvien oton, kun tuli kesken sanomaan meille, että tässä vähän kestää.. Oli saanut otettua yhden kuvan kyynärästä, laskenut koiran lattialle, ja sieltä se oli tepastellut vastaan, hih. Uusi annos nukutuslääkettä siis niskaan. Entä mitä tekee Fiona, kun kaikki kuvat on otettu ja se lasketaan petiin nukkumaan?? Nousee saman tien ylös ja kipittää miun luokseni. Eipä tuolta adhd:lta saa tajua kankaalle edes nukutuslääkkeen voimin.. Ehkei enää tarvi ihmetellä, miksi se on niin vaikeaa saada pysymään aloillaan myös normielämässä :D

Ups and downs

Fionan treenipostauksissa taas vaihteeksi toistuu tämä sama vanha kuvio; hehkutusta ja masennusta. Tänäpä on taas hehkutuksen vuoro, kivaa! Kotiuduttiin juuri Männistön Päivin treeneistä, ja voi että kun oli taas hauskaa. En vaan ymmärrä, miten meillä aina kulkee sdp-hallilla. Asiaa kyllä auttoi huomattavasti se, että hallissa ei ollut enää muita kuin meidän treeniryhmämme illalla yhdeksän jälkeen..

Hivelen teidän silmiänne taas
näillä superkauniilla ratapiirroksilla...
Sorry.

Ei taaskaan tehty Fionan kanssa koko rataa, mitä muu porukka treenasi, vaan harjoiteltiin alun hyppykuviota. Koko treeneissä tuli Fionalle jopa kolme uutta juttua, ja taas kerran sain ihmetellä, kuinka taitava piski tuo onkaan. Alkuun tehtiin niistoja, joka on sekä koiralle että minulle uusi ohjauskuvio. Muutama toisto otettiin yhdellä hypyllä, ja sitten jo yhdistettiin rataan (este 2.). Joka kerta tuo onnistui, kun itse tajusin ottaa jalat alle tasan sillä sekunilla, kun koira on lähdössä hypylle. Kyllä se sieltä perästä pinkoi ;) (tuttuun tapaan taas alkuun ohjaajan piti ihmetellä - sehän hyppää!)

Toinen uusi juttu oli lähetys näkymättömälle putken suulle, eli koira sai itse käydä edestä etsimässä putken pään (este 7.). Tätähän Fiona on harrastanut kauan ja hartaasti, mutta yllättävää kyllä, se teki sen jopa käskettynä. Joka ikisellä toistolla Fiona haki putken, ja mie tosiaan sain huoletta lähettää sen sinne edellisen putken suulta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä viemässä tai näyttämässä sille putkea, ehei.. Ja uskomatonta kyllä, Fiona tuli hakemaan palkan kädestä suoritettuaan juuri kaksi putkea!! Vau. Se malttoi kasata itsensä näiden jälkeen.

Kolmas uusi juttu olikin se vaikein. Tai tämä on meille tosi vaikeaa, vaikka vaan kotona olohuoneessa paikallaan harjoittelisin, eli käännös ohjaajasta pois päin. Samoin sylikäännös on Fionalle ihan käsittämätön juttu. Näitä pitäisi vaan treenata paljon ahkerammin ilman esteitä kotona.. Hetken aikaa väännettiin ja käännettiin (putken jälkeinen hyppy 8.), ennen kuin sain koiran onnistuneesti käännettyä itseni edestä ja esteen yli. Lopulta kun kehiteltiin minulle "kottikärryt" käteen ohjaukseen, niin johan alkoi sujua, hih :) (oikeastihan tuo tietty kannattaisi ohjata siten, että lähettää koiran ekaan putkeen ja jää jo alkuun toisen putken oikealle puolelle, muttei ihan vielä niin haastavaa putken hakua kokeiltu kuitenkaan..)

Treenien vaikein juttu taisi olla niinkin yksinkertainen asia kuin valssit esteiden kolme ja neljä jälkeen. En vaan osaa! Miten voikin olla niin vaikeaa yhden (tai kahden) valssin tekeminen.. Joko onnistun aina kääntämään koiran ennen hyppyä, tai kierrättämään sen kaksi metriä ylimääräistä hypyn jälkeen. Lisäksi oma rytmitys on täysin hakusessa, näissä valsseissakin sen huomasi. Mie en osaa yhtään hahmottaa, koska tarvii odotella koiraa ja koska pinkoa tuli hännän alla. Eipä koko rytmityksestä puhuttu halaistua sanaa, kun Zeldan kanssa treenasin. Tätäkin siis täytyy vaan opetella, ehkä sen vielä joskus tajuaa..

Toisella kentällä mie tein muutaman A:n kontaktin. Saatiin vain yksi läpijuoksu, vaikka ihan tarkoituksella koettelin koiraa ja välillä vedätin reippaasti riskirajoilla. Hieno otus! Lisäksi tyhjällä kentällä käveltiin, käveltiin ja käveltiin, paljon. Koira kulki upeasti mukana löysällä hihnalla ja hiljaa. Jopa putkien suiden ohi, kun niitä aina vähitellen lähennyttiin. Lopuksi otettiin vielä keinua reilu viisi toistoa. Kaikki sujuivat hienosti, kun edelleen keinu lasketaan. Kyllä se vielä siihen oppii, ainakin koiralla on tällä hetkellä hirmuinen imu päällä päästä keinulle. Hyvältä siis näyttää!