Kuinka sekaisin narttu voi mennä??

Voi Fiona Fiona Fiona.. En ikinä lakkaa ihmettelemästä tuon koiran tekemisiä. Se voi oikeasti keksiä ihan mitä tahansa, kaikkeen pitää varautua. Olen ehkä sanonut tämän joskus ennenkin, mutta sanon taas; on se vaan ihmeellinen otus! :D

Noh, tällä kertaa ehkä uskallan syyttää juoksuja? Vai voiko tämä johtua juoksuista? Ensinnäkin Fiona on ihan koko ajan menossa ulos. Se vinkuu oven takana pitkät tovit ja odottaa, että joku tulisi avaamaan. Vaikka lähes suoraan lenkin jälkeenkin, oven taa vaan piippaamaan.

Ja toinen, pikkukoira ulvoo aivan hurjasti! Jos se normaalisti ulvoo noin kerran viikossa, nyt voisi sanoa viisi kertaa päivässä.. Ihan kaikesta mahdollisesta. En enää edes jaksa puuttua asiaan (täällä porukoilla omakotitalossa ollessa), kyllä se aikansa ulistuaan hiljenee. Eilen se alkoi ulvoa jopa siitä, kun ei päässyt nuolemaan äiten naamaa, kun tämä jumppasi lattialla vatsallaan maaten.

Tänään Fiona teki myös jotain todella omituista. Talossa oli taas paljon porukkaa, kun sisko perheineen oli käymässä. Kesken kaiken Fiona meni saunalle äiten perässä ja jäi lauteiden alle makaamaan. Yksinään. Ja sinne se hetkeksi jäi. Siis...? Koira, joka on joka hetki siellä, missä tapahtuu. Aina kaiken keskipisteenä kyttäämässä ympäristöä. Ikinä, siis ikinä, se ei varmasti pysy poissa ihmisten keskeltä.

Voiko nartun päänuppi mennä juoksuista näin sekaisin?? Nyt on aika lailla kaksi viikkoa vuotamista takana.. (ja Zeldalla ei ole vieläkään juoksuja näkynyt)

Lenkkeilypäivitys

Tällä kertaa ei taidakaan olla mitään muuta turisemista kuin lenkkijuttuja. Hyvät vai huonot uutiset ensin? Jospa säästetään parhaat palat loppuun.. Eli ensin se murheenkryyni, mitä olen pelännyt lumien ja pakkasten tulosta lähtien: Zelda ontui taas :(

Sunnuntain metsärämpiminen Vaajakoskella taisi olla sille liikaa, sillä seuraavana päivänä hihnalenkillä alkoi könkkääminen. Tehtiin kyllä kovaan pakkaseen nähden ehkä turhan pitkä lenkki Jyväsjärvellä (6km), ja joskus puolen välin jälkeen ontui. Tosin tässä oli erilaista se, että Zelda yritti vähän väliä nuolla ontumaansa jalkaa. Tätä ennen könkkäsi myös palelevia tassuja ja sen jälkeen lumikökkäreitä, mutta vaikka tassu oli varmasti tyhjä paakuista, silti se ontui. Ja kyllähän tuo muutoin näytti samaan vanhaan malliin menevän. Nappasin siis Zeldan taas välillä sylikantoon.

Kuin luojan lykystä juuri oikealla hetkellä meitä vastaan käveli vanhempi pariskunta sauvojensa kanssa. Nuo jäivät aivan haltioissaan juttelemaan koirista, oikein superinnostuneita ja yltiösosiaalisia ihmisiä :D Heidän colliensa oli kuulemma nukkunut pois viime marraskuussa lähes 16-vuotiaana. Ilmankos olivat niin innoissaan shelteistä.. Pitkät tovit siinä turistiin, ja voi vitsit kun olin ylpeä molemmista koirista. Siis jopa Fionasta! Molemmat käyttäytyivät superisti! Kumpainenkin meni häntä heiluen rapsutettavaksi, kun vieraat pyysivät, ja varsinkin Fiona jakeli myös auliisti pusuja. Muun ajan molemmat istuivat hiljaa paikallaan, välillä ottivat minuun kontaktia ja välillä katselivat maisemia. Ohi kulki kävelijää ja pyöräilijää kapealla pyörätiellä. Kerran Fiona kivahti ohikulkevalle juoksijalle, mutta sekin oli vain yksi hau ja hiljeni heti käskystä. Vielä viime kesänä miun pahin painajaiseni oli se, että lenkillä tulee joku tuttu vastaan, ja jää juttelemaan. Koska tämä tilanne oli yhtä h*lvettiä Fiona narun päässä, hih :D Lopulta kun päästiin jatkamaan matkaa, ei Zelda enää ontunutkaan. Eikä nyt ole taas sen jälkeen onnahdellut.. Peukut ja varpaat pystyssä! (metsälenkit ja pitkät pakkaslenkit on tosin Zeldalta taas vaihteeksi boikotissa)

Tänäpä käytiin Fionan kanssa hiihtämässä! Saan varmaan kohta suunnilleen kylähullu maineen, kun ei riitä että yksinäni hiihdän pyöräteitä pitkin, pitää sitten ottaa vielä koira mukaan?! Minkäs teet, kun ei järvelle ole vedetty latuja, ja mie hiihdän luistelutyylillä, ei ole paljon paikkoja missä hiihtää. Harmi kun ei yleisille laduille saa koiraa viedä. Tehtiin melko kevyt aloituslenkki, reilu puolisen tuntia (hyvin summittaisesti mitattuna 4km). Pakkastakin on kyllä sen verran reippaasti, ettei paljo pidempää olisi voinutkaan. Nyt täytyy muutenkin lenkittää koirat mittarin mukaan, koska Zeldalla tosiaan palelee tassut hetkessä. Ja kuten Piira suositteli, vanhaa koiraa tulisi muutoinkin ulkoiluttaa usein ja lyhyesti. Paras olisi noin puolen tunnin lenkki monta kertaa päivässä. Tähän nyt pyritään.. Mie kun olen tottunut tekemään ennemminkin pari minimini pissalenkkiä ja sitten yhden kunnollisen pitkän lenkin päivittäin.

Loppuhehkutuksena luvassa onkin Fionan hihnakäytöksen parantuminen! Sen kanssa lenkkeily alkaa oikeasti tuntua jopa normaalilta. Muistatte varmaan, kuinka viime kesänä itkin ja valitin, kun ei hihnassa kävelystä tule yhtään mitään. Kuljettiin nami nokassa lähes koko matka, ja noin 95% lenkistä Fiona joko kiljui kurkku suorana ja/tai tempoi narun päässä. Nyt voisi sanoa, että 5% lenkistä on edellä mainittuja toimintoja. Onhan se edelleen kiihtynyt aina ulos lähtiessä, ei varmaan koskaan olla päästy kotoa pihalle ilman muutamaa haukahdusta (sori naapurit), mutta muutoin se ottaa iisisti lähes koko matkan. Liekö juoksut sekoittaneet pääkopan, vai missä vika, mutta ai että mie nautin!! =)

Kaveripäivä

Eilen riitti tytöille touhua ja tohinaa. Ja hyvä niin, sen verran rauhallista eloa tässä onkin taas vietetty.. Päivällä käppäiltiin keskustaan koirien kanssa, treffattiin siellä Tekla ja hypättiin kyytiin kohti Vaajakoskea. Pitkästä aikaa päästiin siis Viiun ja Neton kanssa lenkille!

Fionallahan on juoksut menossa, mutta onneksi Neton ymmärrys naisista on lähellä nollaa.. (vaikka se vanhemmiten on kovasti petrannut asian suhteen!) Fiona kyllä osasi hoitaa asian hyvin omatoimisesti, ja Netto sai hammasta. Kiltti mies väisti suosiolla, kun pikkukoira vähän kivahti :) On tämä kyllä niin ihanaa, kun on lunta! Vaikka metsäpoluilla joutuukin rämpimään, ja vaikka pelkäänkin Zeldan lihasten puolesta, ei mikään voita kaunista valkoista maisemaa.. (joka ei tietenkään kuvissa näytä yhtään niin kivalta kuin luonnossa)

Sama vanha jengi taas kasassa :)

Zelda jäi yksin poseeraamaan, kun muut jatkoivat riehumista.

Ihana luminen talvi.

Ja vauhtia piisaa..

Lenkin jälkeen käytiin vielä Venni-poikaa moikkaamassa ja kuvailemassa. Oltiin jo oltu sisällä hyvän aikaa, kun aloin ihmetellä, miten täällä voi olla niin rauhallista. Miksei Viiu ja Fiona riehu yhtään? Missä Viiu edes on?? Ei näkynyt tyttöä, vaikka koitin huudella.. Kun oltiin kurkattu kaikki huoneet läpi, piti vielä varuksi tarkistaa oven taa, ja siellähän se tyttö nökötti tassuja nostellen! Voi toista pientä, niin kiltisti odotti oman kotioven takana. Ja siitä se ralli sitten alkoikin, rauhallisuus loppui saman tien ;)

Kun oltiin selvitty kotio Vaajakosken reissulta, saapuivat saman tien Laura ja Muffy kyläilemään - laitettiin pystyyn vaalistudio. Ja jes, Haavisto pääsi toiselle kierrokselle!!! Aivan mahtavaa! Kyllä oli niin paljon rauhallisempaa meno näiden kolmen kesken, ettei voi edes samoiksi koiriksi uskoa. Muffy päivisti tiiviisti Lauran jaloissa kiinni, ja miun koirat minun perässäni. Vasta myöhemmin illalla Fionalla ja Muffylla meinasi olla pientä leikin tynkää, muttei siitäkään mitään tullut. Parempi vaan olla tyytyväinen, kun kaikki koirat osaavat niin hyvin rauhoittua nukkumaan porukassakin :)

Viime viikolla käytiin fyssarin vääntelyssä, mutta nyt joutuivatkin molemmat koirat fyysikon vääntelyyn - joutuivat, tai pääsivät, miten sen nyt ottaa. Zelda taitaa kannattaa jälkimmäistä ja Fiona ensimmäistä. Kyllä vaan tuli taas niin siistit tassut ja korvat molemmille, että vaikka näyttelykehään vois marssia. Kiitos Laura!!

Zelda nautiskeli hoidoista täysin rinnoin..

Fionan karvatassu ja siistitty tassu ;)

"Äitiiii, mitä mulle tapahtuu???"

Sähköjänis fyssarin vääntelyssä

Fiona pääsi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarille. Tai onhan se aiemminkin käynyt, mutta seuraillut vaan Zeldan hoitoja lattialta käsin.. Nyt joutui pikkupiski pöydälle. Viime kesänä ortopedi pikaisesti kopeloi sen selkärangan pyynnöstäni läpi ja tunsi jumeja lannerangan alueella, kuten itse olin epäillytkin. Fyssarin lausunto oli hyvin samansuuntainen.

Ei tuossa oikeastaan mitään vialla ollut, perushyvässä kunnossa :) Ainoastaan lanteesta vähän jumittaa, mikä vaikuttaa takajalkoihin, ja niissä olikin vähän liikerajoitteita. Fiona ei myöskään suostunut esittelemään ravia laisinkaan, peitsiä ja laukkaa vaan. Tuolle Fionan peitsaamiselle tarvis kyllä tehdä jotain, mutta kun se tulee sillä niin pääkopasta, ei suinkaan fyysisistä rajoitteista, että kierre on valmis.. Ehkä vielä joskus se joutuu peitsaamaan, kun ei kroppa enää anna ravata? Nyt se vielä antaisi!

Fionaa jänskätti fyssarin käsittely ihan hurjasti. Kyllä se pöydällä malttoi olla, mutta olipa vaan vaikea saada viisikiloinen koira kyljelleen kallistettua - ja vielä pidettyä se siellä :D Piip-piip-laaseri taisi olla se ainoa kiva juttu, joka selvästi Fionaakin rentoutti. Pääasia on nyt kuitenkin, että sille jäi ihan kiva ja rento fiilis pöydällä makoilusta, joten varmasti seuraavilla kerroilla sujuu paremmin :) Zelda oli selvästi silminnähden närkästynyt, kun häntä ei otettu käsittelyyn, etenkin kun alkoi kuulua piip piippiä pöydältä ;D

Parin viikon päähän on varattu seuraava aika, mutta täytyy vielä miettiä, kumman sinne veisi.. Fiona olisi kyllä hyvä tsekata uudelleen, jos sen saisi nyt paremmin rentoutumaan ja auottua lisää jumeja. Toisaalta Zelda on viimeksi käynyt lähes vuosi sitten, ja nyt on taas sille kaikkein vaikein aika vuodesta eli lumet ja pakkaset. Vetää helposti koiran juntturaan. Vaikka hyvin tuo tähän saakka on metsälenkitkin rämpinyt, kun en millään raaski sitä kotio jättää. Kauhulla vaan odotan, koska tulee taas ensimmäinen ontuminen.. Mietitään siis vielä.

Fionan sivut

Kivasti alkaa pikkukoiran peppu kääntyä. Itse asiassa vähän liikaakin.. Meille on jossain vaiheessa ilmestynyt ongelmaksi se, että Fiona pakittaa pyllyn miun jalkojen taakse. Videollakin jää kerran istumaan käytännössä ihan miun taakseni. Mistä ihmeestä tämäkin tuli?? Mutta toisaalta, niin lukuisia edistäviä pikkukoiria nähneenä (ja itse sellaisen omistavana) en jaksa pitää tätä niin hirmuisena ongelmana. Fionan kanssa ei ole käytännössä tehty vielä laisinkaan kunnollista suoraa, pitkää seuraamista, joten en edes tiedä, miten pitäisi paikan sellaisessa.. Tietty täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei tulisi noita ihan vinoja perusasentoja palkattua.

Suurempi ongelma seuraamisessa on kuitenkin (ollut oikeastaan alusta saakka) Fionan köhiminen. Se yskii ja pärskii ja välillä kuulostaa siltä, että koko koira tukehtuu. Mitä ihmettä?! Jotenkin tuo seuraamisasento on sille niin hankala, ettei meinaa saada nameja syötyä, ja pitää kakoa kurkkua jatkuvasti. Videolla sen näkee, että vielä paikalla maatessaankin koira nieleskelee vähän väliä. Onko kukaan törmännyt vastaavaan? Mitä tälle voi tehdä?! En halua tukehduttaa koiraani treenaamisella! :D

Vuoden tokosheltti 2011

Hämeen shelttien vuoden shelttikisan tulokset tulivat, ja niinhän siinä kävi, että Zelda vei voiton kotio! Ekaa kertaa saatiin kolme tulosta vuoden aikana kasaan, ja näiden pisteet riittivät voittoon :) On siis jälleen hyvä syy osallistua Hämeen Shelttien kokoukseen helmikuussa.

Onnea myös Marialle shelttipoikien hienoista agi- ja tokotuloksista, sekä erityisesti Janille ja Päiville Jedi-miehen kakkossijasta näyttelykisassa! Vielä odotellaan pääyhdistyksen vuoden sheltti -kisan tuloksia, mutta siellä meillä ei ole mitään saumaa, kun tuloksia on vaan kolme ja neljä lasketaan.. Ja onhan noita upeita tuloksia evl:ssä ja voi:ssa tahkonneita shelttejä olemassa. Mutta olipa kiva sinnekin ekan kerran lähettää ylipäätään tuloksia. Kyllä se aina hyvältä näyttää, mitä enempi on tokokoiria mukana :)

Ja toinen asia - vihdoinkin meillä juostaan! Toistaiseksi tosin vain Fiona, mutta jo oli aikakin, neidillä on ikää nyt lähes 20 kuukautta, ja nyt vasta teki toiset juoksut. Zeldalla oli edelliset juoksut toukokuussa. Eipä ainakaan tarvi valittaa, että vähän väliä olisi juoksut pilaamassa elämää ;) Tosi sopivasti vaan nämäkin nyt tuli, kun vihdoin oltaisiin taas päästy agilityä treenaamaan, niin eipä sitten päästäkään.. Mutta mihinpä tässä olisi kiire? :)

Henkistä kidutusta

Käytiin perjantaina illasta hallilla treenaamassa. Tämä lienee ainoa hetki viikosta, kun voi suhteellisen varmasti olettaa, että halli on tyhjä. Jos ei keskellä yötä halua käydä treenimässä. Vaikka joo, aika lailla keskellä yötä mekin treenattiin, kun puolen yön jälkeen vasta olin kotosalla. Mutta saipahan tehdä rauhassa kiirehtimättä ja täysin ilman häriöitä!

Fionan aivoissa todistettavasti tapahtuu jotain, huisia! Se vaan ottaa vähän aikaa... Reilut neljä kuukautta... Pikkukoira on viimeksi tehnyt keppejä joskus kauan sitten syksyllä. Tällöin muistaakseni päästiin siihen, että verkoista oli puolet poissa (blogista kaivamalla varmaan löytyisi tarkatkin tiedot). Joka tapauksessa nyt lähdettiin siitä, että laitettiin kaikki ohjurit ja kaikki verkot paikalleen. Tästä aloin sitten napsia verkkoja hyvin pikavauhtia pois. Ekalla toistopätkällä jäljelle jäi kolme verkkoa.

Välissä tehtiin muuta ja muiden koirien kanssa, minkä jälkeen Fiona otti vielä muutamat keppien toistot. Nyt lähti kaikki loputkin verkot! Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana lähti myös ensimmäinen ohjuri!! Aivan mahtavaa, kyllä tämä oikeasti näyttää siltä, että se vielä saattaa kepit oppia, vaikka treenitahti onkin neljän kuukauden välein :D

Kepitystä videolla, vikassa toistossa tosiaan yksi ohjuri melko alusta keppejä poistettu



Muut treenipätkät sen sijaan... Nyt alkaa se henkinen kidutus, kun pitää itseään katsella videolta! Kuinka vaikeaa ohjaaminen voi olla?? Yritettiin vääntää valsseja, ja kun ei osaa niin ei osaa. En ole ikinä opetellut valssaamaan, ja etenkin silloin muinoin, kun valssit tehtiin paljon paljon myöhässä, ne ei meiltä Zeldan kanssa sujuneet sitten millään. Eikä me valssattu ikinä missään, jos se suinkin oli jotenkin mahdollista välttää. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti opetella se *piip* valssi ;) Valitettavasti Fiona joutuu kärsimään, kun akka soheltaa, mutta ehkä me vielä joskus opitaan. Jätin videolle noita ihania epäonnistumisia väliin, voin sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti itse naureskella näille... :D



Loppuun otin vielä suoraa rallattelua, jonka tarkoitus oli lähinnä saada koiralle irtoamista ja estehakuisuutta. Niissä kun olisi huimasti tekemistä. Fiona kyllä korjailee kivasti miun ohjaamista ja selvästi hakee esteitä (mitä nyt välillä tulee ohi), mutta sen meno on tosi mutkittelevaa. Koko ajan se kyselee ja katselee meikäläistä, tulee lähemmäs jalkoja. Ei selvästikään seuraava este vedä tarpeeksi puoleensa. Mutta jatketaan irtoamista ja etenemistä myöskin :) Ja ohjaajalle tarvitaan kyllä huisisti kunto- ja pikajuoksutreenejä, kun ei vaan liiku!



Käskytänkö mie oikeesti noin myöhässä?? Jossain kohti näyttää siltä, etenkin tuolla valssipätkissä, että koira on jo putkessa, kun vasta sanon putkeen.. Voi kamala. Tämä tarvii ehdottomasti laittaa merkille treeneissä jatkossa. Tosin sama ongelma oli kyllä Zeldan kanssa, aina mie oon vaan myöhässä. Sekä ohjauksessa että käskyissä. Treeniä siis tähänkin asiaan :)

Koira kyllä kulkee hyvin ja sillä on hauskaa! Nyt tyhjässä hallissa Fiona jopa pysyi kuulolla tosi kivasti. Tästä on taas hyvä jatkaa (toivottavasti hieman useammin) treenejä! :)