maanantai 12. marraskuuta 2012

Sopeutuvaiset sheltit

Pienen koiran suuri ongelma, kun se ei tiedä, mihin suuhun toinen luu mahtuu?!

Ovat kyllä ihanan helppoja ja fiksuja nämä koirat, kun elämässä tapahtuu kaikennäköistä normaalista poikkeavaa. Tai tiedä sitten, mikä on "normaali", minun elämässäni ei taida sellaista ollakaan.. Kaikennäköiseen menoon ja meininkiin ovat koiratkin saaneet tottua jo pienestä pitäen.

Viime viikonloppuna oleiltiin Toijalassa kolme yötä. Mutta koska miun porukoilleni ei pysty majoittumaan nyt ihan hetkeen, niin kaksi yötä vietettiin Sirillä ja yksi miun siskollani. Seuralaisina oli siis paljon koiria ja lapsia. Halloweenin juhlistaminen puolestaan vei minusta ja Siristä voimat ihan kiitettävästi, joten koirilla on ollut hyvin löysä ja tavallisesta poikkeava viikonloppu. Mutta hyvin tyytyväisiltä nuo ovat vaikuttaneet, ja oikeastaan vain nukkuneet. Kumpikin.

Loitsu-serkku kävi leikittämässä Fionaa

...mutta kun Fiona näyttää tältä, tajuaa Loitsukin lopettaa.
Zelda on aina osannut olla hoidossa tosi kivasti. Sen on voinut jättää käytännössä minne vaan ja kenen tahansa koirienkin kaveriksi. Olen aina kaikille antanut luvan pitää sitä vapaana ja niin päin pois, se kyllä tekee ja tulee mukana. Paitsi nyt vanhemmiten. Zelda on jatkuvasti todella paljon miun perääni. Olen paikalla tai en. Jätin koirat siskoni luo, kun lähdin itse tallilla käymään, ja Zeldahan oli siellä rampannut ympäri taloa kuin hermoraunio. Fiona vaan nukkui tyytyväisenä. Samaa Tekla sanoi viimeksi Zeldaa hoitaessaan, että ei varmaan olisi edes uskaltanut päästää irti, kun koira vaikutti siltä, että ottaa hatkat saman tein..

Nelli pyytää leikkiin.

Sirilläkin kyllä vähän ihmettelin koirien yöllistä käytöstä. Myö nukuimme Sirin (ja Laran) kanssa suljettujen ovien takana makuuhuoneessa ja koirat muussa kämpässä. Miun otukseni nukkuivat aina joko kylmässä eteisessä paljaalla lattialla, tai Laran huoneessa, joka on taas ihan toisessa päässä kämppää. Minun laukkuni ja vaatteita lattialla olivat kyllä Laran huoneessa, joten olisivatko ne halunneet nukkua niiden lähellä? Vai oven takana odottamassa lähtöä kotiin? Vaikka käytössä olisi ollut olohuoneen paksu matto, sohvat, koiranpedit ja kaikki, niin ei, siellä nämä halusivat koisia..

Chanel ja trikkitytöt.

Fiona opetteli taas leikkimään - pitkästä aikaa. En edes muista, koska se olisi viimeksi kunnolla varsinaisesti leikkinyt kenenkään kanssa. Pentuna ehkä? Mutta nyt löytyi sopiva vastustaja! Jos Fiona harrastaisi kiellettyä lajia koirataisteluita, sen taso olisi yhdeksänviikkoinen ja yhdeksänsadan gramman painoinen maltankoiranpentu. Hurja piski siis! Katseltiin jo alusta lähtien, että Fiona varmaan vielä innostuis leikkiin Nellin kanssa, kun tarpeeksi kauan joutuisivat toisiaan katselemaan. Ja kyllähän se sitten innostui, viimeisenä päivänä ennen kuin lähdettiin :)

Tästä näemmä oppineena Fiona leikki jopa oman Loitsu-serkkunsa kanssa! Jossain kohtaa taas vaan tuttuun tapaan touhu muuttui liian totiseksi, mutta onneksi Loitsu osaa lopettaa, kun Fiona komentaa. Siitä on oikeasti aivan älyttömän vaikea sanoa, koska Fiona vielä leikkii, ja koska se on oikeasti paineissa ja kärsimässä, mutta kaveri ei vaan osaa lopettaa... Maltankoiran kanssa ei ollut tätä ongelmaa, hih.


Nyt on sitten kotonakin taas ollut sopeutumista. Mie olen tässä neljättä päivää 39 asteen kuumeessa, joten vähän hiljaista on koirien elo ollut. Uskomattoman helppoja nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa! Ne. vaan. nukkuvat. Välillä annan luut järsittäväksi, välillä piilottelen nameja ja välillä käydään ulkona sata metriä eteenpäin ja sata metriä takas. Sen jälkeen koirat toteavat tyytyväisinä, että tulipa lenkki tehtyä, ja menevät taas nukkumaan.

Tiivistettynä nuo ovat kaikessa tekemisessään kuin minun varjojani. Ne ottavat niin totaalisesti minusta irti sen, mitä nyt tehdään ja miten toimitaan. Sekä kotona että kyläillessä. Ja tämä on aivan ihanaa, kun itse ei turhia stressaile, niin eivätpä koiratkaan.


Mun tunnollinen lämpöpatterini, joka nykyisin saattaa herättää keskellä yötä siihen,
kun tökkii nenällä leukaan: "haluaa peiton alle!"









Ja jos kuvat eivät kerro tarpeeksi, vielä Fionan ja Nellin leikkivideo :)