perjantai 30. joulukuuta 2011

"Kyllä siitä vielä hyvä tulee!"

On se kiva, että muilla riittää uskoa Fionan agilityuraan, vaikka minulta se meinaa välillä loppua. Meillä oli kyllä tosi hyvät treenit tänäpä! En ymmärrä mikä siinä on, mutta Fiona toimii tosi kivasti sdp-hallilla. Vaikka sielläkin on neljä kenttää ja muita koiria samaan aikaan paikalla, tuntuu se silti tekevän paljon paremmin kuin Jattilassa. Vaikka viime keväänä kun aloiteltiin, Fionahan oli aivan mahdoton sdp-hallissa, enkä saanut siihen mitään kontaktia, se vaan huusi ja riuhtoi. Jattilassa alettiin tätä käytöstä treenata, ja nyt tilanne on vaihtunut melki toiste päin..

Tehtiin treeni kahdessä pätkässä. Eka harjoitus sisälsi vain viisi estettä, joista viimeinen oli rengas. Tässä taas yksi esimerkki; Jattilassa Fiona yrittää lähes aina renkaan sivusta, samoin Toijalan kentällä, eikä kummassakaan voisi ottaa rengasta mukaan radalle. Mutta sdp-hallissa se on aina osunut keskelle. Nyt tuli tasan yksi ohitus, ja sekin meni ihan miun myöhästelyn piikkiin. Muutoin sujahti joka kerta keskeltä.

Väsäilin pikaiseen tooosi tyylikkäät ratapiirrokset, mitä tehtiin ;) Mittasuhteet on ehkä täysin pielessä, mutta kyllä tuosta idean saa. Tikkuviivat kuvaa hyppyjä, punainen mato putkea, musta pitkula puomia (jota ei menty radassa) ja epämääräinen pyörylä rengasta.

Fiona muuten irtosi putkeen ihan hitsin hyvin. Sekin on hassua, että Jattilassa se nyt vikoissa treeneissä jatkuvasti jarrutteli putkiin menoa, aina sai käydä "keilaamassa" koiran sisään putken suuaukolla. Nyt se hakee putkenpäitä tosi kaukaa ja vauhdilla.. Tällä radalla pystyin oikeastaan heittämään sen putkeen suoraan hypyn vierestä, ja ehdin hyvin juosta puomin toiselle puolelle ohjaamaan renkaaseen putken jälkeen.

Toisessa pätkässä pyöriteltiin. Ensin oikealle, sitten vasemmalle ja lopuksi molemmat. Kuinka ihmeen vaikeaa voi olla saada koira kääntymään, vaikka itse saa melkein paikallaan seistä? On tämä niin haastava laji, ettei tiedä pitäisikö taas itkeä vai nauraa. En osaa yhtään rytmittää omaa liikkumista, ja kun Fionasta en tiedä yhtään, irtoaako se vai ei. Zeldalle oli niin helppo vaan vihjasta, että menepä tonne, niin sehän läks. Ennemmin sai koko ajan ottaa kiinni ja yrittää pitää sen lähellä. Fiona taas reagoi ohjaukseen niin eri tavalla, että saan joka kerta arvuutella, pitäisikö sitä nyt rohkaista laajalla kädellä liikkumaan omatoimisemmin, vai laskea käsi alas ja pyrkiä pitämään koira lähellä. Ehkä me vielä joskus opitaan :)

Punainen tikkueste kuvaa muuria. Ekalla kerralla koiruus meni ohitse, sekin selittyy täysin miun surkealla ohjauksellani (vaikka en muista, ollaanko tehty kokonaista muuria..?), Yhdellä korjaamisella hyppäsi ja jatkossakin joka kerralla hienosti. Molemmissa radoissa oli kontaktieste mukana ja putki sen alla. Me ei vielä kontakteja radalla tehdä, eikä Fiona niistä välittänytkään. Paitsi kerran - ollessaan jälleen omatoimisella karkureissulla - se meni seisomaan puomin alastulolle onoffiin ja haukkui siellä :D Ihan hassu pikku ipana.Mutta hyvä vaan keksiä välillä jotain muutakin kuin putkia..

Tein jälleen omatoimisesti viereisellä kentällä A:n kontakteja. Keinua en yksin viitsinyt ja puomia ei ollut paikalla. Nyt aloitin saman tien koko aasta ja liikuin itse mukana, aluksi viereen pysähtyen ja muutaman toiston jälkeen omaa liikettä aan jälkeen jatkaen. Joka ikisellä kerralla pysähtyi itse onoffiin ja pysyi, vaikka tein taas valelähtöjä. Huippua!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Plup plup plup...

Kuplia pukkaa! Toteutin vihdoin jo kauan suunnittelemani "testin". Opetin molemmille koirille puhtaasti sheippaamalla uuden tempun, johon niillä kummallakaan ei ollut minkään sortin taustavalmiuksia. Olen jo pitkään pohtinut, että olisi mielenkiintoista testata, millä tavoin koirat oppivat, ja nouseeko eroja Zeldan ja Fionan välillä uuden tempun parissa. En vaan millään meinannut keksiä sellaista temppua, joka olisi molemmille (siis käytännössä Zeldalle) täysin uusi juttu.

Kunnes Päivän Peilistä sain idean; kuplien puhaltaminen vedessä. Toki tässäkin on taustalla omat lähtökohtansa. Zelda on koko pienen ikänsä poiminut nameja syvältäkin vedestä, kun olen niitä joka kesä heitellyt järvessä rantaveteen. Välillä on koiran pää silmiä myöden veden alla. Zeldalla siis on omatoimista kokemusta kuonon veteen upottamisesta. Mutta toisaalta; Zelda inhoaa vettä. Fionalla tilanne on päinvastainen, koska sehän rakastaa vesileikkejä ja muun muassa omalla vesikipolla läträämistä. Tämän kyllä huomasi treenatessakin, kun vähän väliä piti tassuja tunkea vesikippoon ;)

Olisin kyllä oikeasti veikannut, että Zelda veisi pidemmän korren tässä skabassa, mutta ei! Puhtaasti sanottuna en voi nostaa kummankaan koiran oppimiskykyä toisen ylle. Tein harjoitukset molempien kanssa peräjälkee samalla kriteerillä ja suunnilleen saman kestoisina. Nyt takana on kolme noin parin-kolmen minuutin sessiota, ja kuvasin tämänhetkisen tuloksen videolle. Oikeastaan Fiona oli se, joka nopeammin keksi jutun juonen ja tarjosi innokkaammin kuonon veteen upottamista. Zeldalle taas on helpompaa nostaa kriteeriä ja alkaa kasvattaa kestoa. Toki alussa molemmat vielä ovat, ja kestoa tarvis saada paljon lisää. Luultavasti siis Zelda on kuitenkin se, jonka suoritusta voi aiemmin kutsua "valmiiksi"..

Siinä huomaa hyvin eron koirien välillä, miten nuo reagoivat epäonnistumiseen. Välillä tulee väkisinkin "huonoja" suorituksia, joista en naksauta, esimerkiksi vain kuonon kärjellä veden pinnan koskettaminen. Tässä tilanteessa Fionan pääkoppa sanoo: "Hei mitä, eiks se mennykään näin. Apua! Mitäs nyt? Mitä mä sit teen? En tajua. Istun? Haukun? Nyyyh, snif, en osaa!" Zeldan aivot puolestaan toteavat: "No johan nyt on perhana sentään, tänne niitä nameja. Uudestaan, kovempaa, paremmin, kyllä mä tän osaan ja varmasti!!"

Zeldalle on siis helppo lisätä vaatimuksia, koska se yrittää, yrittää ja yrittää vielä kerran, melkein jo hermostuu vihaisena, jos ei ala naksua kuulua. Fiona puolestaan menee hämilleen ja alkaa vinkua tai jää tuijottamaan minua silmiin. Sen kanssa täytyy edetä hitaammalla tahdilla ja tiheällä palkalla. Uskomattoman hienosti pikkukoira tästä tehtävästä on kuitenkin suoritunut. Tässä on taas yksi osoitus siitä, ettei koskaan kannata rankaista Fionaa treenatessa virheellisestä suorituksesta. Koira muuttuu siitä vaan entistä epävarmemmaksi. Fiona kun on selvästi paljon pehmeämpi kuin Zelda. Oma-aloitteisuutta ja itsevarmuutta haetaan sillekin lisää sheippaamalla ja kannustamalla :)

Ja yhtä lailla minä opin lisää opettamisesta yhdessä koirien oppimisen rinnalla. On tää vaan kivaa!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kinkun sulattelua

Joulu on taas ohi. Edessä siintää uusi vuosi, kesän odottelu ja pian taas uusi joulu. Onneksi sitä ennen ehtii tapahtua taas kaikenlaista, loppujen lopuksi vuoteen mahtuu paljon, niin lyhyt aika kuin se onkin. Ei nyt kuitenkaan vielä aleta summata kulunutta vuotta, vaikka kai sekin jossain kohden pitäisi tehdä.. Ensin parit kuvat koirien joulunvietosta :)

Mie kävin ensin aattona perinteiseen tapaan tallilla pyörähtämässä. Eipä ollut kovin mieltä ylentävää ratsastella kuraisella pellolla, mutta kyllä hevosille joulupiparien vieminen kuuluu osaksi aattoa. Kotona riitti häppeninkiä, kun ensin mummu (koirien kauhu :D) kävi kylässä, ja tietty sisko perheineen vietti meillä aattoa. Koirat touhottavat aina ja jatkuvasti kaikessa toiminnassa mukana, niin myös jouluna.. (miun äitelläni menee välillä totaalisesti hermot Zeldaan, kun meinaa päivän aikana monta kertaa astua sen päälle, Zelda on koko ajan jaloissa. Erityisen paha se on silloin, kun mie en ole kotona)

Fiona on myös menossa mukana. Henkilökohtainen
meikkausavustaja on joka naisen vakiovaruste!
Zelda kyttäsi tarkkaan joka ikisen jaetun lahjapaketin.
Ja yllättäen löysi taas omansa, kun sen kuusen alle kiikutin
Lahjasta nautiskelemassa. Fionalta ei paketin avaaminen
sujunut ihan yhtä näppärästi kuin isosiskolta..
Mutta paketin sisällöstä kyllä nautiskeltiin, luun lisäksi
uusi zhu zhu hamsteri sai kyytiä.
Mie puolestani sain lahjaksi videokameran, jei! Aika huisia, vihdoin pystyy kuvaamaan treenejä sun muuta hiukka paremmin, ei tarvi digipokkarin superlaatuisen videon kanssa leikkiä. Eihän tuo pokkari ole edes minun ollut, jotenkin se vaan eksyy aina välillä Jyväskylän laukkuun mukaan.. Ehkä enää ei tarvi eksyä!

Uuden kameran kunniaksi video, kun Zelda pelaa palloa:



Zelda sai muuten lahjaksi superpallon. Zelda on täysin pallofriikki, ja superpallo on maailman paras lelu! Zeta jaksaa viskoa palloa yksinään vaikka kuinka ja kauan, se kun pomppii kivasti karkuun aina kun sen heittää. Fiona ei välitä palloista tuon taivaallista, mutta ihan Zeldan kiusalla välillä nappaa superpallon suuhunsa ja juoksee vimmatusti perässä jahtaavaa Zeldaa karkuun. Tätä olis tarvinnut kuvata videolle, Zelda kun ei ihan helposti riehaannu noin hurjaksi leikeissään ;)

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluntoivotukset!


Kiitos Sirille kuvauspaikan ja tonttulakkien tarjoamisesta!

Fiona on ihan hassu :) Se suorastaan tykkäsi tonttulakista! Joka kerta heilutti innoissaan häntää, kun taiteilin lakkia päähän, hattu päässä taas oli tosi rauhassa, eikä ilmekään värähtänyt. Zeldalle kun laittaa tonttulakin päähän, se muuttuu niin hakatun näköiseksi reppanaksi kuin ikinä pystyy naamalleen surkean ilmeen vääntämään.. Sama juttu vaatteiden kanssa. Kun Fiona näkee, että takki otetaan esiin, se alkaa pomppia innoissaan ja suunnilleen ui liiveihin. Zelda juoksee pöydän alle karkuun; menkää te vaan, minä jään kotiin, heippa. Ehkä alkaisi olla jo aika lakata edes yrittämästä ymmärtää Fionaa, on se sen verran omalaatuinen otus... :D


Riitu kiersi ympärillä kuin hai laivaa kuvausten aikana, joten lopulta nappasin sen ja maltalaiset myös kuvaan. Zelda ja Sissy onnistuu aina niin loistavasti näissä yhteispotreteissa ;) Fionaa kauhistuttaa istua tappaja-Sissyn vieressä, mutta kyllä se siinä kiltisti kuvien oton ajan nökötti. Enemmän taisi kyllä Sissyä kauhistuttaa, ainakin kuvista päätellen.

Hyvää joulua kaikille! Me aletaan jo odotella pukin tuloa, kun äsken koristeltiin kuusi ja kaikki on valmiina joulua varten :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tornado testissä

Kuten lupailin, Zelda sai 8v lahjaksi elämänsä ensimmäisen aktivointilelun Tässä kävi juuri kuten arvelin, Zeldalle koko lelu oli piece of cake, Fiona taas ei ihan kässännyt jutun juonta. Kuvasin molempien ensikosketukset leluun videolle:



Zeldalla kesti reilu minuutti tyhjentää lelu. Lisäksi se tiesi, koska se on tyhjä, ja lopetti siihen. Mistä se sen voi päätellä? Luulisi namien hajun kuitenkin jäävän leluun edelleen? Kuitenkin kun tuon tarkistin, ei siellä enää yhtään juustoa ollut..



Fionalla puolestaan kesti lähes 4min saada lelu tyhjäksi. Ja se ei kyllä tajunnut, koska sieltä on namit loppu. Ehkä nämä ikävuodet on kuin onkin kartuttaneet Zeldan pääkoppaan hitusen viisautta? Noh, Fionan vanhenemista odotellessa, hih :D

Toisella yrittämällä päästin koirat yhdessä lelun kimppuun. Se meni vähän käsille, koska Zeldahan vallan riehaantui ja viskoi lelua ympäri ämpäri pitkin huonetta. Fiona vaan katseli kummissaan ja pysyi sivummalla. Ei tuo siis ainakaan yhtään shelttiä kovaotteisemman koiran käsittelyyn soveltuisi, kun Zeldakin saa sitä heiteltyä miten lystää.. Tämä lelu oli siis Zeldalle helppoa kamaa, mutta Fionan aivoille mitä parhainta harjoitusta. Ja kyllähän Zetakin lahjastaan tykkää, vähän liikaakin :D

Viime viikolla koirat saivat etukäteisjoululahjan; uuden pedin. Vanha peti oli niin revitty ja kulunut, sekä kaiken huipuksi täynnä Fionan pentuaikaisia pissoja (en ymmärrä, miksi se aina ja jatkuvasti monet kerrat pissasi omaan petiinsä!?), että minuakin ällötti jo koko kapistus ja kaatopaikallehan se päätyi. Zelda rakastui silmiään myöden uuteen pehmoiseen, puhtaaseen makuupaikkaan. Kyllä varmasti ovat unet maittaneet :)

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen...

tiistai 20. joulukuuta 2011

Wanha ja Wiisas Weteraani

Nyt se päivä on koittanut. Zelda on virallisesti vanha. Minä en edelleenkään voi uskoa tätä, ei siitä voi olla kahdeksaa vuotta, kun meille muutti shelttivauva. Enkä pysty näkemään Zeldaa vanhana, vaikka kuinka yrittäisin. Kyllähän sen tiedostan, että sillä ikää on, mutta kun ei tuosta koirasta huomaa millään tavoin, että se olisi vanha. Mamman oma ihana riehukakara se on edelleen :)


Veteraanikehiin siirtymisen kunniaksi kaivoin esille muutaman pentuajan kuvan Zeldasta. Ensikohtaamisemme kuvia en valitettavasti onnistunut löytämään, vaikka niitäkin otettiin, kun käytiin 5-viikkoisia pentuja katsomassa. Zelda kyllä hurmasi meidät kaikki heti täysin, enkä millään olisi malttanut odottaa niitä tuskaisia viimeisiä viikkoja, ennen kuin pennun sai hakea kotiin. Zeldan nimi on kasvattajan lasten keksimä, mutta minun korvaani se on niin kaunis, että mitä sitä suotta toista nimeä keksimään. Pysyköön Zeldana :) (Prinsessan nimihän se onkin, tietävät ainakin kaikki The Legend of Zeldaa pelailleet..)

Alla oleva kuva on Zeldan ensimmäisiltä päiviltä uudessa kodissa. Se rakasti tuota sinistä säkkituolia! Meillä on porukoilla pitkä eteisen käytävä, heittelin sinne luuta, jonka Zelda kävi hakemassa, juoksi sitten sata lasissa takaisin ja hyppäsi hurjalla loikalla säkkituoliin. Tätä leikkiä se olisi jaksanut loputtomiin :D


Vauva-aikana Zeldalla oli aina häntä kipparassa selän päällä. En kyllä muista, missä vaiheessa se on sieltä laskeutunut, koska nykyisin häntä nousee ainoastaan silloin hetkellisesti, kun koira käy kovasti kierroksilla. Muutoin se pysyy hyvin tiiviisti alhaalla.


Pentumeininkiä ;D Vaikea uskoa, että Zeldakin on joskus ollut täysriiviö kaistapää.. Niin fiksu ja tyyni ja rauhallinen (??) kuin se nykyisin onkin. Tai rauhallinen lienee väärä sana, sanotaanko ennemmin tasapainoinen?


Zelda on opetellut poseeraamaan kameralle heti pienestä saakka. Sen tuntevat tietävät kyllä nämä poseeraustaidot, ja monet ovat ihmetelleetkin sen käytöstä silloin, kun kamera otetaan esiin. Monet kuvat on napsittu takapihan rappusella, kuten tämäkin. 12-viikkoisella pennulla on korvat vallan tyylikkäästi pystyssä..


Zelda leikkii edelleen tällä tismalleen samalla otteella. Se on suorastaan ärsyttävää, kun yrittää repiä sen kanssa lelua, joka kerta se nousee takajaloille ja kietaisee etutassut lelua pitelevän käden ympäri. Nykyisin kun tuota massaa on vielä hieman enempi kuin pentuna. Ei siinä paljoa sitten revitäkään..


Tallilla me on rampattu pikkupennusta lähtien moneen otteeseen. Tässä kuvassa komeilee sama vuonistamma Lotta, jonka kuvia olen viime aikoina useasti blogiin jaellut. Lotalla on Zeldaa puoli vuotta vanhempi varsa (nyt siis myös 8v..), mutta tällöin Zeldan kanssa olivat lapsia yhtä aikaa. Niillä oli keskenään hauskat leikit, kun Zelda juoksi Blakkenin turvan alta, Blakke hörähti ja hyppäsi taaksepäin, ja taas saman tien tuli nenä maassa Zeldaa kohti, joka otti spurtit ja Blakke hörähti ja hypähti taaksepäin.. :D (minulla olisi tätä videollakin, mutten saa sitä sellaiseen tiedostomuotoon, että saisi nettiin)


Ja vielä vallan tyylikäs poseeraus 1-vuotiaasta neitokaisesta ;)


Nyt taisin hieman huijata teitä. Kyllä Zeldasta sittenkin näkee, että se on vanha.. Sillä kun menee viiksien väri siten, että kuonon valkoisella puolella on valkoiset viikset ja ruskealla puolella mustat viikset. Huomasinpa tässä päivänä eräänä, että mustien viiksien keskelle on ilmestynyt yksi valkoinen viiksikarva. Iik. Kyllä Zeldan nyt täytyy olla vanha!

maanantai 19. joulukuuta 2011

What a day!

Huh huh, nyt voi jo sanoa tehneensä jotain. Kämmenet kipristelee kuivuneina ja täynnä rakkoja, kädet on veltot, jalat ei kanna, joka paikkaa särkee ja kolottaa.. Tai no ehkei ihan, mutta huomenna voi kyllä olla paikat kipeet. Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan Sirin kanssa tallille "tekemään joulua". Siivottiin karsinat, satulahuone ja pihatto, käytiin hakemassa kuusenoksia ja koristeltiin talli. Uskomatonta mutta totta, tähän projektiin meni kahdeksan kokonaista tuntia! Mutta kyllä sinne nättiä ja siistiä sitten tulikin :) Mietin jo aiemmin, ottaisinko koirat mukaan, mutta luojan kiitos jätin kotio. Olisi ollut niille pitkä päivä kylmässä ja märässä..

Tallin käytävä joulukoristeineen :)
Meillä oli sovittuna Fionan kanssa aksa-treenit illalla seitsemäksi, ja yhtäkkiä tallilla tajusin, että meidänhän tarvii lähteä jo kotiin! Ei ihan äkkiä käynyt aamulla mielessä, että tallilta tulis kiire treeneihin.. Juuri kerkesin käydä kotona namit pilkkomassa ja heittää koiran autoon, kun piti kaasutella kohti sdp-hallia. Käytiin siis pitkästä aikaa Männistön Päivin opeissa.

Tehtiin Fionan kanssa radanpätkää, joka pisimmillään taisi sisältää jopa yli kymmenen estettä. Pääasiassa kuitenkin otettiin muutaman esteen ohjausharjoituksia. Fiona oli aika lailla oma itsensä. Se kyllä karkaili aina välillä, mutta ei kertaakaan niin, että olisi oikeasti lähtenyt. Tai siis lähti tietty, mutta tuli aina takaisin varsin pian. En vaan ymmärrä, millä saisin tuota koiraa palkattua... Iänikuinen ongelma. Minusta tuntuu joka kerta, että kun viimeisen esteen jälkeen lasken käden alas nami sormien välissä ojossa, Fionan vauhti hidastuu, se alkaa miettiä ja katsella aivan muita juttuja. Joka kerta ehdin itse ajatella, mahtaako se nyt tulla ollenkaan hakemaan namia. Eipä joka kerta kyllä tainnut tullakaan.

Tuo otus vaan palkkautuu siitä, kun se saa juosta ja huutaa. Huutaa ja juosta. Ja pureskella minua hihoista, tai tänään myös piposta roikkuvasta narusta. Sitten kun tehdään esteitä, niin kyllähän se suorittaa rataa hullunkiilto silmissä, eikä oikeastaan enää tarvi edes pelätä, että lähtisi kesken radan minnekään. Mutta kun viimeinen este on takana, on lähestulkoon helvetti irti ;) Oli kyllä hyvät treenit, mennään varmasti uudemmankin kerran, kun aikaa löytyy ja Fiona saa taas tarpeeksi aikaa palautua agistressistä.

Ohjattujen treenien jälkeen tehtiin vielä viereisellä tyhjällä kentällä kontaktit. Juuri tällä hetkellä halli oli lähes hiljainen, joten saatiin kontakteille tavallista pienempi häiriö. Tämä olikin hyvä juttu, sillä Fiona teki uskomattoman hyvin! En olisi ikinä uskonut. Aloitettiin taas helposta ja vaikeutettiin koko ajan. Lopulta tein sekä puomin että aan kokonaisina, ja molemmissa juoksin itse koiran ohi sekä härkin vielä valelähtöjä. Joka kerta pysähtyi ja pysyi. Mieletöntä! (vauhdikkaimmissa suorituksissa tuli kyllä vihaiset haukut onoffissa ;)) Keinua en yksinään viitsinyt ottaa, helpompaa kaverin avustuksella.

Pitkän ja fyysisesti rankan päivän jälkeen on vieläkin hirmuinen adrenaliinipiikki päällä, eihän tässä malta nukkua :D Fionan kanssakin sai treeneissä oikeasti pistellä tossua toisen eteen siihen malliin, että hiki virtas. Niin parasta!

PS. Vihdoin blogi sai talvisen ulkoasun. Ja tästä mie jopa tykkään. Molemmat koiruudet on niin syötävän suloisia otsakekuvassa, että tekis mieli vaan pussailla niitten ihania puikkonokkia tuosta näytönkin läpi! Tarviikin varmaan mennä saman tien paijaileen molempia ihanuuksia :)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Rally-toko on kivaa!

Zelda on kyllä mahtava. Se on niin kiva koiruus, etten välillä uskokaan, kaikki virheet, mokailu ja syyttely menee täydellisesti ohjaajan piikkiin! Kuten myös tänäänkin. Mie onnistuin säheltämään, vaikka koira teki parhaansa. Vaikka kyllä me silti voitettiin eka avoimen luokan kisamme. Osallistujia oli neljä ja kaikki muut tekivät hylätyt suoritukset. Myö saatiin 83 pistettä (/100) :)

Olin taas täysin eri koiran kanssa kisaamassa kuin kuukausi sitten. Vaikka paikka oli sama, ja laji oli sama, koira oli kuin toisesta maailmasta. Zelda kävi taas pikkusen kierroksilla, kuten aina, kun lähdetään kisoihin tai treeneihin, varsinkin nyt ilman Fionaa. Tällä kertaa se höyryäminen vaan jatkui aina radalle saakka!

Kuten aina, alku lähti vähän tahmeasti käytiin. Pari ekaa kylttiä puuttuukin videolta, mutta ne nyt menivät koiran herättelyyn.. Kolmas kyltti olikin hyppy, ja siitäkös riemu repesi. Vähän sama kuin tokossa nouto. Sen jälkeen saikin vaan himmailla koiran vauhtia. Meidän suurin ongelmamme tällä hetkellä on selvästi Zeldan edistäminen. Sitähän se on aina tehnyt, mutta tokossa se ei muodostu ongelmaksi yhtään samassa mittakaavassa kuin rally-tokossa. Pujottelu ja spiraali ovat meidän painajaisiamme, koska joudun koko ajan törkkimään koiraa sivuun. Nytkin rapisi pisteet juuri tästä syystä..

Rally-toko on muuten oikeasti aika älyttömän vaikeaa! Tokossa keskitytään kokonaisuuteen ja yksi liike arvostellaan yhdellä numerolla. Rallyssa on ensinnäkin älyttömän pieni liikkumatila, kaikkien asioiden täytyy tapahtua juuri täsmällisesti oikeassa kohdassa. Pienestä kontaktin katoamisesta, haahuilusta, maan nuuhkaisusta, liian vinosta asennosta jne putoaa pisteitä. Jokaisesta erikseen. Ja kuten olen lukemattomat kerrat todennut, Zeldan tekeminen on aina vähän sinne päin. Itse en ole opettanut sitä täsmällisen tarkaksi. Nyt näihin tarvis alkaa kiinnittää huomiota, etenkin jos meinaa vielä voittajassa ja mestariluokassa kisata. Kääk.

Mutta itse tämän päivän suoritukseen. Kisarata näytti tältä:
















Etukäteen ehdin pelätä kylttiä numero 9, jossa koira käsketään perusasennosta seisomaan ja kierretään koiran ympäri. Zeldalla ei ole hirmu hyvin hanskassa seisomaannousu vieressä, mutta se tosiaan kävi niin korkealla vireellä, että hyvin pomppasi ylös. Hyvä näin ;)

Houkutusta ei olla edes treenattu, mutta eipä tuo luonut pienintäkään silmäystä kohti namipurkkeja. Joku koira sinne jäi pitkäksi aikaa nuuhkuttamaan :)



Virheet radalla:

Kyltti 3 (pujottelu edestakaisin): -1 kontr. Zelda edisti sen verran reippaasti, että yksi piste lähti (koira häiritsee ohjaajaa)

Kyltti 7 (maahan, istu): -10 tvä. Huuups, en yhtään huomannut, että mokattiin tämä kyltti. Heitin siis kymmenen pistettä kankkulan kaivoon kyltin virheellisellä suorituksella. Zelda tosiaan nousee seisomaan välissä, kun pitäisi siirtyä suoraan makuulta perusasentoon. Se on maassa niin edessä, ja kun käsken sivulle, se korjaa itsensä oikeaan kohtaan. En tosiaan tajunnut yhtään. Ensi kerralla ohjaaja tarkempana ;) (väärin suoritettu tehtävä)

Kyltti 11 (spiraali): -1 ov, -1 kontr, -3tvä. En kyllä äkkiä keksi, minkä ohjaajavirheen tässä tein.. Täytyy videolta tihrustaa. Zelda edisti taas niin törkeästi, että siitä lähti piste pois. Toisekseen minä menin laskuissa sekaisin, kun koko keskittyminen meni tuon yhden törkkimiseen, joten unohdin vauhdissa, kierrettiinkö jo kaksi tötsää. Korjasin siis kyltin ennemmin kuin otin kymmenen pistettä väärästä suorituksesta. (ohjaajavirhe, koira häiritsee ohjaajaa, tehtävän uusiminen)

Kyltti 12 (houkutus): -1 as. Ilmeisesti koira edisti taas niiin paljon, että siitä tuli tällä kertaa jo asentovirhe. (koira pois asennosta enemmän kuin ½m)

Summa summarum: kaikki virheet tulivat siitä, että Zelda edistää ja mie joudun sitä korjailemaan ja kävelemään päin! (paitsi tuo oma mokani kymmenen pisteen edestä) Siis kun saataisiin perusseuraaminen kuntoon, ei näitäkään virheitä tulisi. Tarvii varmaan ruveta tekemään paljon törppöjen kiertelyä, spiraali/pujottelu kun on käytännössä jokaisella radalla. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, Zelda ei osaa seurata, eikä sillä ole hajuakaan, missä sen pitäisi kulkea. Jatketaan siis samaa treeniä ;)

Kiitos suuresti videon kuvaajalle! Alusta puuttuu pari kylttiä, tai ne olisi toisella pätkällä, mutta kun en edelleenkään saa videoita editoitua, niin tulee raakaversio. Latautuminen kameran omassa tiedostomuodossa kestää ihan tajuttoman kauan *huokaus*

Ollaan nyt käyty neljä rally-kisaa ja niistä kahdesta viety voitto kotiin. On tää vaan aika hauska laji näin kaikkien edellisvuosien turhautumisten, stressaamisten ja hiustenhalkomisten jälkeen, hih! :) (Odotellaan vaan, mikä ahdistus vielä seuraa, jos ikinä aiotaan tokon voittajassa kisata.. Sitä ennen tähtäimessä on kuitenkin rally-tokon voittaja, ja sitä jopa odotan innolla!)

torstai 15. joulukuuta 2011

Siedätys jatkuu

Koiruudet pääsivät jälleen tallille mukaan. Kisumirrejä ei enää tallilla majailekaan, joten niihin ei päästy siedättelemään, harmi. Heppoja onneksi riittää, joten Fiona sai taas opetella hallitsemaan hermojaan hevosten läsnäollessa. Itse asiassa en kyllä tiedä, voiko tätä edes siedätykseksi kutsua. Oikeaoppisesti meidän pitäisi hengailla jossain kaukana hevosista ja syöttää nameja, kun koira katselee heppoja. Tästä vähitellen siirtyä lähemmäs ja lopulta olla samassa tallissa.. Noh, sen sijaan mie isken koirat talliin sisälle ja tuon hepan käytävälle. Hyvin Fiona pärjäilee, tai ainakin joka kerta paremmin. Nyt se jo juoksentelee pitkin käytävää ja tulee miun perässäni, käy jopa haistelemassa hevosen jalkoja. Ekalla kerralla se vaan seisoi kauimmaisessa nurkassa ;)

Zelda puolestaan jäi kirjaimellisesti hevosen jalkoihin. Ja melkein sanoisin, että hyvä näin. Tosin heppa, jonka alle se jäi, oli pieni varsa, joka taisi itsekin pelästyä, kun yhtäkkiä mahan alla pyöri ja kiljui koira. Kumpaakaan ei onneksi sattunut, eikä seurannut mitään muutakaan vaurioita. Zelda tosin ei oppinut edelleenkään mitään, saman tien se seisoi miun vieressäni kolmen sentin tilassa hevosen ja käytävän välissä, käytännössä siis hevosen mahan alla... Idiootti. Millä ihmeellä tuon saisi opetettua pitämään edes kymmenen sentin etäisyyden hevosen jalkoihin?! Ei millään näemmä. Monet kerrat se taas juoksenteli edes takaisin hevosen mahan alta..

Jätinkin koirat autoon, kun kävin itse ratsastamassa. Oli pilkkopimeää, enkä olisi uskaltanut mennä pellolla kuin suoraan eteenpäin, koska muutoinhan Zelda olisi jäänyt heti alle. Varsinkin jos mie olen selässä, Zeta juoksee aivan hevosen jalkojen vieressä. Pellolla oli vielä sen verran luntakin, että olisi ollut Zeldan kropalle vähän liikaa rämpiä siellä. Hyvin koirat tarkenivat, kun oli takit päällä, enkä mie ollut kuin reilu puoli tuntia poissa.

Zelda oli selässä kuin kotonaan :D
Fiona ei ihan niinkään... Mutta vallan
reippaasti sekin poseerasi ;)
Pakko laittaa vielä ennen - jälkeen kuva esille, vaikka kyse onkin hevosesta. Tamma on ollut nyt kaksi kuukautta kotona, ja uskomatonta mutta totta, siitä näkee nyt jo pitkälle, kuinka paljon on muuttunut. Ollaan siis oikealla tiellä ja lihasten rakennus jatkuu. Eiköhän tästä vielä hyvä tule. En olisi kyllä uskonut, että tuloksia alkaisi näkyä näin pian :)


Mistä tulikin mieleen koirien ruokinta. Kuvitelkaapa, että vasta nyt olen alkanut vähentää Fionan ruokaa suhteessa Zeldan ruokaan. Aina tähän päivään saakka ne ovat syöneet saman verran! Tai itse asiassa Fiona on syönyt enemmän kuin Zelda, koska treenaan sen kanssa enempi ja se saa siis palkkana paljon ylimääräistä syötävää. Toki palkkaankin sitä treenatessa paljon tiheämmin kuin Zeldaa. Zeta on kuitenkin melkein kaksi kertaa Fionan kokoinen, ja molemmat ovat vallan timmissä kunnossa. Kai tuo pikkuotus on vaan kasvanut näin kauan, ja kyllähän se liikkuu moninkertaisesti sen mitä Zelda.. Tuntuu silti vähän hassulta :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sakset lainassa

Trimmailin ekaa kertaa omatoimisesti koirien korvia :D Nyt kun ei ole hetkeen näytelmiä tulossa, tai mitään muutakaan ihmeempiä, pystyy rauhassa kokeilemaan. Lainasin omaa otsista varten Siriltä saksia, niin samalla oli hyvä napsia koiriltakin "otsikset". Näin kuvista huomaa, että paljon enempi olisi voinut vielä ottaa. Vai mitä, Laura? :D Tuntui vaan jo siltä, että karvaa kertyy ja kertyy ja kertyy, kohta ei oo kun nahka korvissa jäljellä..

Zeldasta tuli taas astetta enemmän pystykorva..
Näissä korvissa ei oo kyllä pystystä tietoakaan.
Sattuuko kenelläkään olemaan suosituksia koirien aktivointipeleistä? Päätin vihdoin ja viimein ostaa koirille sellaisen - Zeldan 8v synttäreiden kunniaksi. Vanha ja viisas pääsee vihdoin todistamaan viisautensa (tai sitten ei :D). Kun eivät nuo ole koskaan sellaisia tehneet, niin olis hirmu mielenkiintosta molemmille kokeilla ja verrata, miten toimivat. Katselin eilen Tokmannin valikoimia, mutta kaikki kolme tasoa olivat ihan naurettavan helppoja. Kaikissa piti joko nostaa namin päältä jotain pois tai siirtää tassulla/nenällä. Eihän noissa ole mitään haastetta, Zeldalle nyt ainakaan. Täytyy lähteä käymään eläinkaupassa..

Kyttäkaksikko vakipaikallaan.
Ai mitä, korvia halusit kuvata vai?? Nyt ei kyllä mitenkään kerkiä.
Nina Ottossonin aktivointileluja olen katsellut ja hypistellyt monet kerrat. Niissä vaan monet tuntuvat jo niin vaikeilta, että pystyykö koira niitä ikinä tajuamaan? Ainakaan ilman alussa saatavia omistajan apuja..

tiistai 13. joulukuuta 2011

Eilen oli lunta..

Tänään sitä ei enää juuri olekaan. Tai huomenna varmaan ei ainakaan. Voi että kun haluan päästä Fionan kanssa hiihtämään! Ehdinpä sentään ulkoiluttaa eilen kameraa..



Onneksi on tämä blogi olemassa, ja onneksi muistan kirjailla edes tänne ylös tulevia tapahtumia. Ehdin taas autuaan onnellisesti unohtaa lauantain rally-kisat. Mutta mitäpä niissä, mennään vaan ja ihmetellään sitten paikan päällä, mitä avoimen rataan mahtaa kuulua. Ei siellä pitäisi mitään uutta ja ihmeellistä liikettä vielä tulla :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Koiranomistajan tähtihetkiä

Voi nolous sentään. Sehän on suorastaan tyypillistä, että aina toisinaan koirat onnistuvat nolaamaan omistajansa pahanpäiväisesti. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja onpa sellaisiakin tallaajia, jotka nolaavat jatkuvasti itse itsensä ihan ilman koiraakin.. Mie olen jostain syystä onnistunut varsin hyvin näiltä välttymään, ei Zelda kovin äkkiä pysty ketään kiperään paikkaan järjestämään. Eikä Fionakaan - niin, tähän saakka..

Matkailtiin junalla taas kerran. Fiona käyttäytyi alkuun vallan nätisti, kun meidän lisäksemme koko vaunussa oli vain yksi ihminen, koirat siis saivat olla vapaina ja muutoinkin rennosti. Jossain kohti sitten, kun Fiona oli minulla sylissä, aloin ihmetellä sen käytöstä. Pikkukoira läähätti todella kiivaalla tahdilla, oli muutoinkin levoton ja vähän tärisikin. Mieleen hiipivät kaikki mahdolliset selitykset, mistä moinen voisi johtua. Kyllähän se stressaa junamatkailua selvästi jonkin verran, mutta ikinä ennen ei ole tähän malliin käyttäytynyt. Mietin jo sitäkin, oliko Neton hoitovierailu niin kova paikka Fionalle, että nyt purkautuu stressi junassa.. Vai mikä ihme koiraan on iskenyt!?

Nostin sen sitten penkille Zeldan viereen, kun aikani olin yrittänyt rauhoittaa. Fiona hyppäsi saman tien lattialle ja lähti juoksentelemaan vaunussa edes takaisin - korvat roikkuivat sivuilla ja pää matalalla. Juuri samalla hetkellä kun tajusin, mistä on kyse, tämä pysähtyi selkä kaarella keskelle vaunun lattiaa ja alkoi vääntää torttua.

Enpä taas tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, helpotus oli suuri, kun selvisi syy outoon käytökseen, mutta samalla tietty kauhistelin kanssamatkustajan puolesta :D Ryntäsin hakemaan vessasta paperia ja siinä siivoillessani pyytelin anteeksi hetkellistä hajuhaittaa. Eipä ole ihan hetkeen aika tuntunut niin pitkältä kuin siinä paperi kädessä seistessäni, kun toinen pusertaa ja vääntää ja pusertaa... Onneksi kanssatoveri oli ymmärtäväistä sorttia, kai me lemmikkienomistajat ollaan totuttu jos mihin..? Mutta luojalle kiitos siitä, ettei ollut täyteen ängetty ruuhkajuna ja joka paikka täynnä nenää nyrpisteleviä hienohelmoja :D Kaikkea näiden otusten kanssa voikin sattua...

Loppumatka sujui hotelli helpotuksen ansiosta rauhallisissa merkeissä, Fiona tuli saman tien miun jalkoihin nukkumaan, eikä mistään hysteriasta ollut tietoakaan :)
Onks pakko kuvata kun väsyttää..?
Zelda matkustelee tyytyväisenä omalla penkillään.
Vaikka jos se saisi valita, matka sujuisi ehdottomasti näin,
sisältäen 247 rapsutuspalvelun.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Talvitreenit

Ei me sitten mentykään hallille. Ja jos totta puhutaan, niin varmasti parempi niin. Vaikka kuinka olis kiva treenata keinonurmella tuulelta suojassa, Fionan hermoille parempi vaihtoehto on pysyä pihalla. Käytiin siis Teklan ja koirien kanssa tuossa meidän lähikentällämme. Ja itse asiassa katulampun loisteessa lumihangessa treenaaminen oli jopa ihan kivaa, kun pakkasta on vielä sen verran vähän :)

Fiona oli vallan pro! Se teki oikeesti älyttömän hyvin ja keskittyneesti. Välillä vähän meinasi haukkua, mutta ei esitellyt ollenkaan samanlaista turhautumiskiljumista kuin Toijalan koirakentällä. Teklakin totesi, että on se vaan älyttömän nopea, eikä varmasti häviä yhtään bortsuille tuossa liikehdinnässä ;) Ennemmin voisi sanoa, että Fiona tekee nopeammin ja terävämmin kuin bortsut, kun sillä tuo viiden kilon koko mahdollistaa vielä pienemmät liikkeet.. Kun vielä saisi ohjailtua ne liikkeet halutunlaisiksi :D

Fiona teki sivulletuloja pienellä matkalla ja lopuksi yhden reilun kymmenen metrin luoksetulon. Tekla teki meille luoksepäästävyyttä, missä nousi vain kerran. Selvästi Fionaa ahdistaa, kun joku tulee tuohon kymmenen sentin päähän sen nenän eteen seisomaan, saati kyykkimään, mutta vähitellen kun totutellaan, niin hyvä tulee. Seuraamisia saatiin pari onnistunutta pätkää. Lisäksi tehtiin rally-tokomaisia juttuja, eli eteen tulemista ja miun kiertämistä. Kovin pitkään ei treenattu, kun Fiona pysyi niin hyvin mukana ja teki innolla, parempi lopettaa silloin. Kyllä se muuten nytkin pari kertaa lähti omille teilleen, tai jotain haistelemaan, mutta tuli aina heti ja täysillä kun huusin. Niin parasta.

Zeldan treenit taas ei sujuneet ollenkaan. Koiralla olisi hirmuisesti virtaa ja tekemisenhalua, se kävi paljon enemmän kierroksilla kuin Fiona! Mutta kun edelleen tuo Zeldan touhu on niin epämääräistä. Ja siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Tuo koira ei vaan osaa seurata. Sillä ei ole aavistustakaan, missä sen pitäisi pysyä sivulla. Tai ehkä on, mutta ei se vaan siellä pysy. Kontakti putoilee, koira haahuilee. Olen nyt yrittänyt tehdä lähes pelkästään pieniä pätkiä eri tempoilla ja eri suuntiin, äkkinäisiä käännöksiä, juoksahduksia, pysähdyksiä, peruutuksia jne. Mutta silti otus on ihan kuutamolla.. Mitenköhän ikimaailmassa ajattelin saada sille voittajan seuraamisen toimimaan.

Tarkoitus oli myös treenata ruutua, kun kerrankin oli apukäsi paikalla, mutta tarkoitukseksi se lähinnä jäikin. Eihän tuolla tuulessa ja hangessa saanut nauhoja ja tötteröitä pysymään paikallaan. Kaiken huipuksi minulla oli valkoinen kosketusalusta, että yritäpä se saada toimimaan lumihangessa :D No way. Tehtiin joitakin toistoja ilman alustaa, mutta vaikka Zelda periaatteessa teki oikein, siitä loisti kilometrin päähän, ettei sillä ole hajuakaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kunhan juoksi ja riekkui ja haukkui sinne tänne. Eli sitä samaa epämääräistä säheltämistä, mitä meidän treenit on aina, argh! Ei mitään uutta auringon alla...

Treenien jälkeen neljä shelttiä saivat vielä juoksennella kentällä. Kyllä taas ääntä ja vauhtia piisasi, kun hullujengi pääsi vauhtiin. Zelda sai piiiitkästä aikaa sinkoilla lumipallojen perässä, mikä on sen ehdoton ykköslemppari juttu. Ja nyt ihan oikeasti voin todeta, että Zelda on Fionaa nopeampi! Niin uskomattomalta kun se tuntuukin. Ei vaan saanut pikkukoira sitten millään Zeldan hännästä kiinni, vaikka kuinka yritti, kun Zeta pinkoi lumipallojen perässä. Kyllä otti Fionaa pattiin ja lujaa ;)

Kentältä Netto-herra lähti Prinsessan ja Keijun mukana meille. On tuo vaan niin uskomaton sheltti. Se ei kertaakaan edes pienesti vilkaissut taakseen, vaikka äippä ja Viiu kaasuttelivat autolla pois. Zeldalta moinen käytös ei ikimaailmassa olisi mahdollista. Täällä meilläkin Netto on heti kuin kotiinsa olisi tullut.

Fionan kanssa on ehkä edistytty hieman noudon kanssa. Kuten olen maininnutkin, ongelmana oli pitkään saada Fiona kiinnostumaan enemmän nameista kuin kapulasta. Homma meni aina jossain vaiheessa siihen, että pikkupiski varasti kapulan ja juoksi se suussa rallatellen ympäri kämppää. Se auttoi paljon, että vaihdoin kapulan tunnarikapuloista kunnon noutokapulaan (painavampi, vaikeampi ottaa suuhun ja hankala pureskella). Edelleen se kyllä saattaa viedä kapulan omille teilleen, mutta harvemmin.. Naksulla ollaan opeteltu nyt kapulan nostaminen ja siirrytään vähitellen kapulan minulle luovuttamiseen. Välillä teen myös kokonaisia noutoja, koska Fiona tietää ja osaa noudon käskysanan. Tosin näitä tehdään vain silloin, kun olen varma, että namit vetävät koiraa enemmän kuin kapula suussa juoksentelu, jolloin kapula myös palautuu minulle takaisin ;)

torstai 8. joulukuuta 2011

Kongi vai aktivointipallo?

Jos harkitset hankkivasi koiralle aktivointilelun ja pohdit kongin ja namipallon välillä, voin helpottaa ratkaisun tekemistä huomattavasti.

Fiona makaa hiljaa ja rauhallisena omassa pedissään. Zelda viuhtoo ympäri kämppää hullun raivolla muristen, haukahdellen ja kolinan säestämänä. Sohvalle on turha edes kuvitella käpertyvänsä mukavasti, sillä noin kahden minuutin välein saat nousta ylös metsästämään aktivointilelua milloin sohvan ja milloin hyllyn alta.

Hankintalistalla koirien joululahjaksi: toinen kongi!

Voihan lumi

Ei ei, älkää nyt käsittäkö väärin, minähän rakastan lunta! On vaan ollut niin luksusta, kun on päässyt vielä joulukuussakin kentälle treenaamaan.

Sain vihdoin selviteltyä tarkemmin keppiohjureiden hankinnasta ja sovittua, että voin käyttää niitä seuran kepeissä. Enää oli tarkoitus käydä mittaamassa keppien paksuus, niin eikös se iskenyt valkoisen maan. Toisaalta kai keppejä pystyisi tekemään hangessakin? Jos nyt ihan kauheasti ei kinoksia pukkaa (vallan heikolta näyttää sen suhteen). Nyt vaan aloin miettiä, kannattako minun tässä vaiheessa tilata koko ohjureita, vai odotella ensi kevääseen. Periaatteessa se on se ja sama, koska Fionalle kepit opettaa, koska meidän kisauran aloitus ei varmasti jää siitä kiinni ;) Olisi kuitenkin kiva käydä tekemässä keppejä sitten säännöllisesti ja suht tiheään tahtiin, eikä joskus ja jouluna, jos ne nyt jo hankin.

Muutoinkin olin niin ajatellut tekeväni tässä vähitellen aina vaan lisää aksajuttuja ipanan kanssa kentällä, jos saisin sen edes suunnilleen pidettyä tarpeeksi matalassa vireessä (joo, ketäköhän yritän huijata..). Mutta eipä sekään sitten onnistu, jos lunta pukkaa. Olisikohan oikeasti mahdollista, että jos käydään tarpeeksi kauan yksin kentällä treenaamassa, saisi agi sen verran vahvan otteen koirasta, että se pystyisi vielä joskus treenaamaan myös a) tyhjässä hallissa, b) häiriössä hallissa, c) kisaamaan ja d) häiriöstä vieraalla ulkokentällä en uskalla edes puhua! Me ei ehkä ikinä tulla kisaamaan kuin kiinteillä aidoilla rajatuilla radoilla halleissa, jos niilläkään :D

Tässä onkin sitten pitkä agilitytauko Fionalle tulossa, jos jatketaan treenaamista pelkästään omalla kentällä. Tai riippuu ihan lumien määrästä, eipä sitä tiedä, kuinka hyvin kentälle pääseekin läpi talven. Toisaalta olen myös miettinyt, jos kävisi välillä Männistön Päivin tai Janin (jos Jani meiät ryhmäänsä joskus huolii ;)) opeissa sdp-hallilla. Mutta toisaalta taas en tiedä, kannattaako Fionaa viedä sinnekään.. Se on vaan ongelma, että minä kyllä tarvisin opetusta ja valvovan silmän, pahimmassa tapauksessa mennään omatoimitreenillä vaan huonompaan suuntaan :(

Huomenna olisi itse asiassa tarkoitus mennä käymään hallilla näin.. ööh.. parin kuukauden? tauon jälkeen. Täytyy vaan edelleen pitää pikkupiski kiinni ja toivoa, että halli on tyhjä. Viikonlopuksi saadaankin sitten Netto-herra hoitoon. Viiu ei tällä kertaa tulekaan. Jostain syystä uroksia syrjitään, kun juoksunarttuja saapuu kotiin kyläilemään ;)

Tehtiin Fionan kanssa pitkästä aikaa kotona onoff-treeniä. Kun tuo lauta on niin lyhyt, ja sisällä on paha minunkaan täysillä juosta, niin keskityttiin enempi lähtöluvan odottamiseen. Fiona kyllä kesti todella hyvin miun hyppimiset, juoksuspurtit, valelähdöt ja kaikki. Oikeastaan ainoa, mistä se lähtee, on jos sanon jotain. Tai ainakin jos sanon sillä äänenpainolla, kuin ohjaisin seuraavan esteen. Toisaalta tarviiko sitä tässä tilanteessa edes opettaa hämysanoille? Se osaa kyllä vapautuskäskyn tosi hyvin. Sekin tuli testattua, kun tein niin, että jätin koiran laudan yläosaan odottamaan, ja menin itse sohvan taa piiloon. Fiona ei siis nähnyt minua, mutta minä näin sohvan alta laudan alaosan. Ensin sanoin "kii", niin koira siirtyi onoffiin. Sitten sanoin "mennään", niin se lähti ja tuli miun luokseni sohvan taa. Hyvin on siis sanat hanskassa, jes :)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Saatiinhan me kontaktivirheitä

Fionan kanssa ollaan taas käyty parit kerrat tekemässä puomia kentällä. Se on edelleen kentälle päästessään jossain ihan omassa mielentilassaan, eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Ärsyttää oikein edes yrittää tehdä mitään tokoon viittaavia juttuja, kun ei mistään tule mitään. Fiona vaan huutaa ja komentaa koko ajan, sekä yrittää lähteä painelemaan omille teilleen :( Sille on mahdoton keksiä sellaista tekemistä, missä ei ehdi tylsistyä, kun sillä palaa hermot (ja haukkuminen alkaa) noin sadasosasekunti käskyn jälkeen. Käskyn toteuttamiseen - jos se siis jotain ylipäätään tekee - menee ehkä tuhannesosasekunti. Mie en vaan ole ihan näin nopea, enkä ehdi reagoimaan Fionan liikkumiseen ja tekemiseen sitä vauhtia, mitä se vaatisi.

Tulee väkisinkin mieleen nämä todella loistavat Ellu ja Allu -sarjikset, jotka juuri satuin lukemaan :D
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/69189/1232557387_nopee.jpg
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/69189/1232557412_hidastus.jpg
(lähde: http://elluallu.vuodatus.net/)

Jostain kumman syystä siis tehdään mieluummin kontaktia, kuin hakataan päätä seinään tokottelemalla. Tässäkin vaan innostuin jo vähän liikaa ja testasin koiran rajoja. Tuloksena saatiin parit kunnon läpijuoksut. Toinen testi oli härkkiä kaikenlaista, kun koira oli jo onoffissa. Pari kertaa se lähti ilman lupaa, mistä toruin ja vein takaisin kontaktille. Eipä vaan olis kannattanut rankaista.. Seurauksena alastulolla hidasteleva ja empivä koira, välillä jäi jopa seisomaan puoleen väliin alastuloa. Voi tyhmä tyhmä minä! Miksei koskaan voi oppia..? Jatketaan siis sen verran helpoilla harjoituksilla, että koira ei tule läpi, eikä lähde ennen vapautuskäskyä. Mutta tiedänpä nyt ainakin suunnilleen, missä raja kulkee! Ja edelleen jatkan toki onoffin vaikeuttamista, mutta hieman maltillisemmin. Kivasti Fiona kyllä kesti miun hyppelyä ja mukamas lähtöjä, kun itse nökötti kontaktilla. Pointsit kotiin pikkukoiralle tästä :)

Pakollinen loppuhehkutus: lunta, pakkasta, aurinkoa, ihanaa!!!

torstai 1. joulukuuta 2011

Kuvapostaus


Meinasin jo kiljua riemusta, kun aamulla herätessä näkyi auringonsäteiden pilkahtelua verhojen välistä. Pikapikaan nappasin koirat remmiin, kameran kaulaan ja painuttiin pihalle. Eipä siellä vaan enää aurinko paistanutkaan... Vähän se yritti kurkistella pilviverhojen takaa, mutta hyvin heikoksi jäi valo. Onneksi yöllä oli kuitenkin ollut pakkasta, niin tuli edes jonkinnäköisiä kuvia - pitkästä aikaa!

Suunnattiin tietysti miun all time favourite -kuvauspaikalle, siellä kun ei voi muuta kuin onnistua.. :)

Seisova lammaskoira??
Valmiina kiihdyttelemään rusakoiden perään - vruuum
Fiona kiihdyttelee ihan muuten vaan..
Pikkukoiran pieni persoona taas osuvasti yhteen kuvaan vangittuna
...ja ehkä toiseenkin ;)
Juoksukisat näitten kahden kesken ei oikein onnistu.
Koska Fiona syöksyy AINA Zeldan häntään roikkumaan. 
Se on niin pikkunen, että häntäkin mahtuu heinän taa piiloon ;)
Zelda on poseerannu tällä samalla kivellä jo pian kahdeksan
vuoden kokemuksella..
Mutta aina se vaan onnistuu oleen yhtä kaunis :)