perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden saldo & tavoitteet

Kaipa se täytyisi minunkin tehdä jonkin sortin yhteenveto kuluneesta vuodesta. Varsin löyhäksi jäi tämän vuoden saldo, sen voin todeta. Vaikka viime vuonna oli niin suuret tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2010.. Aina kaikki ei mene niin kuin kirkossa kuulutetaan.

Suurimpana saavutuksenamme on se, että Zeldan ontumisten ja treenihaluttomuuksien syy vihdoinkin selvisi. Ainakin luultavasti. Käytiin Piiran Leenalla, ja tuo oli lähes järkyttynyt siitä, missä kunnossa Zelda on. Koko koira oli siis ihan vino. Syynä luultavasti pentuaikana sattunut tapaturma, joka on vaikuttanut oikeaan takajalkaan. (meillä ei kenelläkään ole mitään käryä, mitä olisi voinut sattua??) Sieltä se säteilee etuosaan, ja Zeldan etuosa on siis tosi kovan paineen alla. Toisin sanoen koira on koko ikänsä ollut pahasti kipeä, mutta nuorena on vielä pystynyt kompensoimaan nuo vaivat. Nyt iän kasvaessa on oireilukin sitten pahentunut. Eläinlääkärillä käytiin pariin kertaan, mutta nuo eivät keksineet mitään syytä, miksi voisi ontua. Kuvattiin selkäranka ja kyynärät - priimatavaraa molemmat.

Tämä Piiralla käynti oli joskus alkuvuodesta, kun ensin kerettiin käydä starttaamassa agilityä helmikuussa. Ja tuo Zeldan vika startti jäi ehdottomasti sen uran parhaaksi kisaksi! Koira teki niin täysillä, irtosi, luki rataa, eteni sata lasissa eteenpäin. Kepeille tultiin liian kovaa, jolloin meni ohi ja jouduin vetämään takasin. Ja huomasin samalla, että koira ontuu. Sanoin ääneen kesken radan: "Mitä ihmettä, onnuks sää??", mutta jatkettiin rata loppuun. Kun kerkesin vain pari raviaskelta nähdä ja koira teki täysillä. Vasta radan jälkeen oikeasti sen näki, että kyllähän se ontuu... Vitonen siis tuloksena kepeiltä ja sijoitus kolmas. Riemu oli kuitenkin kaukana, kun koira oli kipeä.

Tämän jälkeen, kun Piiralta saatiin kuulla synkkä totuus, ei Zelda ole enää radalle päässyt. Eikä olla koiratanssiakaan treenattu, siinä kun tulee lähes väkisin tehtyä kuormittavia ja nopeita liikkeitä.

Sen sijaan alettiin keskittyä enempi tokoiluun ja mie suuntasin katseet jo kauan mielessä siintäneeseen haaveeseen - siis BH-kokeeseen. Meidän seuramme Toijalassa järjestää joka kevät BH-kokeen, ja viime vuonna kävin sitten elämäni ensimmäistä kertaa seuraamassa moista tapahtumaa. Silloin jo selvisi, että tämähän on ihan lastenleikkiä, mukaan vaan. Halusin kuitenkin käydä seuran omassa kokeessa, eikä minulla ollut mitään kiirettä asian kanssa, niin ilmoitin vasta tämän kevään kokeeseen.

Ja niin se tosiaan oli lasten leikkiä (vaikka Zelda suoritti paikallamakuun paikalla istumisena, ja kaiken huipuksi kesken kaiken kuului jostain laukaus), helposti tulla napsahti BH-tunnus Zeldan nimen eteen. Kaupunkiosio varsinkin on jokseenkin naurettava, tuntuu näin jälkeen päin. Zelda tarjosi itse seuraamista koko matkan, eikä edes vilkaissut yhtä ainutta häiriötekijää. Ainoastaan henkilöringissä nökötettiin niin kauan, että Zelda ehti bongata tuttuja ihmisiä ringissä, ja oli menossa kavereita moikkaamaan :D

BH:n lisäksi tavoitteena oli TK2:nen tämän vuoden aikana, mutta se vähän ikään kuin jäi.. Kuten koko toko-kisaaminen. Käytiin peräti yksi kisa korkkaamassa, ja sekin "yleisön painostuksesta", kun haluttiin saada Toijalasta edustusjoukkue tokon piirinmestaruuskisoihin. Ja juuri ja juuri meitä kolme tokoilijaa löytyi kisoihin mukaan. Mainittakoon vielä, että toko on aikas heikoilla kantimilla seurassa, eikä piirinmestaruuskisoissa ole ollut edustusta mukana - herra ties koska viimeksi???

Zeldan oma suoritus meni plörinäksi, kun nollattiin seuraaminen! (jaksan päivitellä tätä ehkä loppuikäni) Lyhyt selitys: koira ylikiihtyneessä tilassa, otin irti ennen kehää ja vein liian suoraan seuraamisessa sisälle, olis tarvinnut seuruuttaa pidempi pätkä kehän ulkopuolella, ja koira vielä näki, kun annoin noutokapulan liikkurille, siinä vaiheessa vasta kilahtikin. Eli eka liike oli pelkkää haukkumista ja riehumista. Muutoin koe meni nätisti (seuraava liike 10), ja AVO2 oli tuloksena (jos oltais saatu edes vitonen seuraamisesta, olis ollut ykkönen..) Mutta eipä tällä väliä, koska seurakaverit teki molemmat omat parhaat tuloksensa, ja voitettiin Piirinmestaruuskulta Toijalaan, wau!!

Ja siinä ne tämän vuoden saldot sitten olikin.

Fionan suurin saavutus on tietty syntyminen ja meille muuttaminen :D Muut mitä nyt voisi mainita, on tosi huippu luoksetulo, luotan hyvin ja uskallan pitää vapaana helposti. Ja toinen saavutus autojen haukkumisen lopettaminen. Pentunäyttelyissä piti käydä, mutta sairastaminen vei mehut omistajasta..

Tavoitteita vuodelle 2011

Apua, olen aina näissä niin huono. Kun omassa päässä pyörii jos kaiken näköisiä ajatuksia ja toiveita, mutten uskalla lausua mitään ääneen, ettei vaan samalla tulisi liikaa lupailtua ja paineita itselle.

Zeldan päätavoite on ehdottomasti olla ontumatta kertaakaan koko vuotena! Se ei ole ontunut sitten viimeisten agikisojen, eli ei kertaakaan Piiralla käynnin jälkeen. Ja näin olkoon jatkossakin. Yksi tavoite on käyttää molemmat koirat Piiralla syynissä. Zelda tarvisi hierontaa useamminkin, mutta olisi nyt kiva kuulla, mihin suuntaan on muuttunut vuodessa. Ja Fiona pääsee kesällä syyniin ihan vaan sen takia, että en uskalla harrastaa sen kanssa, ennen kuin tiedän, että koira on terve.

Fionan terveystarkkeja ei varmaan saada vielä ensi vuodelle mahtumaan. Periaatteessa loppuvuodesta voisi, mutta varmaan odottelen lähemmäs parin vuoden ikää, ennen kuin käydään kaikki kuvailemassa.

Takaisin Zeldaan - toinen tärkeä tavoite, josta aion tällä kertaa pitää kiinni, on TK2. Zelda olisi juuri nyt niin huipussa kisakunnossa, että lähtisin sen kanssa kokeeseen vaikka heti! Mutta EN talvella! Yhdet pakkaskisat on käyty, enkä ole vastaavassa h******ssä juuri koskaan ollut, ei enää ikinä pakkaskisoja. Kaikkein suurin surku oli koiran puolesta, kun Zelda tärisi kauttaaltaan ja oli niiiin surkean oloinen, ettei ole tosikaan. Eikä kisapaikalla ollut kunnon lämmitystä, ainoa toivo oli laittaa auto päälle ja täristä siellä. Joten me odottelemme lumien sulamista ja lämpimiä kelejä ennen kokeita. Olen kyllä alustavasti jo katselut maalis-huhtikuulle hallikisoja..

Eipä Zeldalla muita tavoitteita taida ollakaan.. Itsekseni mietin tuota VOIttajan korkkaamista joskus. Mutta mutta. Pidetään pää jäässä ja ajatus edelleen vain ajatuksen tasolla. Fiona-pikkuiselle puolestaan on vaikka kuinka ja suunnitelmia, mutta kääntäen ei oikeastaan mitään tavoitteita :D Tarkoituksena on jatkaa samaa vähittäistä treeniä kuin tähänkin saakka, sekä kesällä ottaa paikka agiryhmässä. En vaan osaa enkä uskalla listata yhtä ainutta konkreettista maalia, johon tulisi päästä. Edetään niin hitaasti ja rauhassa, koiran ehdoilla ja omasta motivaatiosta riippuen.

Jos kaikki menee superisti nappiin ja saan jonkun treeni-motivaatio-puuskan, ehkä ollaan jo ensi vuonna Fionan kanssa alokkaassa toko-kisoissa? Luultavammin ei, agility-kisoissa ei ainakaan olla, sen olen jo itselleni luvannut. Katsellaan, mihin suuntaan yhteiselo tästä rupeaa kehittymään, ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan matkan varrella :) Yhtenä ajatuksena on palata takaisin Johannan koiratanssitreeneihin keväällä, tällä kertaa vaan Fionan kanssa.

Suurin tavoite on edelleen parantaa meidän suhdettamme, sekä pitää Fionalla huippu tekemisen into ja taistelutahto, jotka sillä kyllä on mitä täydellisimmät molemmat.

Hyvää Uuden Vuoden aattoa kaikille! Koirat nukkuvat rauhassa, vaikka ulkona paukuttelee. Lenkilläkin jo käytiin, eikä kumpikaan reagoinut paukkuihin mitenkään!! Zelda kyllä saa perinteiset sekokohtaukset, heti kun pääsee raketteja näkemään, nyt kuultiin vasta paukutteluja ;)

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Suksittelemassa

Vihdoin, oi tosiaankin vihdoin, uskalsin kaivaa sukset ekaa kertaa tänä talvena esille!! Vieläkin yskin vähäsen, ja vieläkin on kylki kipeä, mutta ei vaan pysty enää pidättäytymään. Enkä käynyt kuin ihan vähän hiihtelemässä, ensin koirien kanssa ja sitten hevosten kanssa...

Mutta siis, otin ensin Fionan yksinään suksia treffailemaan. Tuttuun tapaan köytin fleksin vyölleni kiinni, koira fleksin toisessa päässä ja sitten mennään. Öh, ei se toiminutkaan ihan niin. Fiona oli alkuun ihan varma, että sukset (sauvoista puhumattakaan!), ovat maailman hurjin peto ja syövät lounaaksi vain pieniä shelttejä.

Siis silloin kun ne liikkuvat. Heti kun olin paikallani, pikkupiski tuli häntä viuhtoen riehumaan ja hyppimään ympärille. Ja heti me oltiin solmussa. Joten ei muuta kun fleksi irti vyötäröltä, toinen sauva pois matkasta ja uusi yritys.

Ja nythän se sujui. Fiona juoksenteli aluksi kaukana fleksin päässä, mutta mukana tulla tepsutti koko ajan, kun eteenpäin hiihtelin. Tehtiin muutaman sadan metrin mittainen lenkki näin kahdestaan, ja sitten nappasin Zeldan myös pihalle. Toisella lenkillä Zeta juoksi vapaana mukana, ja eikös Fiona unohtanut sukset saman tien. Zeldan jahtaaminen on paaaaljon kivempaa kuin suksien pelkääminen!

Tuossa kotitiellämme on pieni loiva alamäki, jota aina pikkulikkoina lasketeltiin suksilla alas. Viime vuosina sitä on lasketeltu lähinnä koirien kanssa. Ja taas tultiin hurjaa vauhtia alamäkeä. On kyllä hauskan näköistä, kun kaksi pientä shelttiä kiitävät laukkaa vieressä, ja itse voi vaan fiilistellä suksilla tuulen pyyhkiessä kasvoja :) Kivaa! Etenkin, kun Zeldakin juoksi selvästi innoissaan ja terveenä.

Zeldan hiihtelyt alkaa tosiaan olla ohi, kun kroppa on mitä on. Zeta kyllä tykkää kovasti, joten ehkä sen kanssa käyn välillä pieniä hiihtolenkkejä heittämässä tässä lähiteitä pitkin. Pururadalle on turha viedä hiihtämään pehmeään hankeen. Fiona sen sijaan vasta aloittelee hiihtokoiran uraansa, ja uskon kyllä, että siitä saa vielä hyvinkin vauhdikkaan hiihtokaverin ;) Vetokoiraksi ei kyllä ole kummastakaan, mutta ehkä hyvä niin, pysyn miekin paremmin pystyssä, hih. Ja hevosten perässä tulee tuota suksilla vedettävänä olemista harrastettua vallan tarpeeksi...

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pieni hassuhäntä

Voi tuota pikku-Fifiä, sain taas päivän naurut toisen kustannuksella :D Porukoiden talon viereen kasataan joka talvi aurauslumet teiltä. Kunnon keot siihen tavallisesti kertyykin, ja aina pikkulikkana itse leikin noissa lumikinoksissa. Laskettiin mäkeä niiden päältä ja kaivettiin tunneleita läpi lumikinosten.

Noh, tänä talvena jotkut toiset muksut ovat keksineet kaivaa tunnelin lumikasaan. Eräs kerta lenkiltä tullessamme keksin juoksuttaa koirat tunnelin läpi. Ja sekös oli Fionan mielestä ihan täyden kympin leikki! Pikkukoira on niin hullaantunut tuohon tunneliin kun voi olla. Joka ikinen kerta, kun tullaan tai lähdetään lenkille, se alkaa jo kaukaa kiskoa mielipuolisesti kohti lumikasaa. Ja täytyyhän sen aina päästä siitä läpi juoksemaan. Hyvin muuten irtoaa "putkeen" :D

Tänään on kuitenkin satanut lunta mielettömät kinokset, ja tiet on olleet ihan ummessa. Tultiin sitten äsken taas lenkiltä, ja Fiona perinteiseen tapaan syöksyi täysillä lumikasaan. Mutta, voi ei, tunneli olikin kadonnut! Lumikasa on kasvanut varmaan kolminkertaiseksi, mutta kummastakaan suuaukosta ei näkynyt jälkeäkään....

Pieni koira juoksi ympäri ja ympäri, kiipesi ylös ja alas lumivuorta, mutta turhaan. Pian alkoikin Fionamainen, erittäin kova ja kimeä viu-viu-viu, ja tulokseton kiipeily jatkui. Ja mie nauroin kippurassa tien reunassa :'D

Laitetaas vielä videonpätkä Fionan keppitreeneistä. Pakotin isukin kuvaamaan, kun itse kannan koiran alkupäähän ja lähetän namikipolle. Kuja on vielä tosi leveä, mutta imee hyvin pikkukoiraa. Vikassa pätkässä otettiin vähän vino lähetys kujalle, hienosti hakee jo vinoistakin kulmista. Täytynee vaan tosiaan laittaa keppitreeni jäähylle ensi kevääseen saakka, ettei jummata tähän pelkkään läpijuoksuun. Vai saisikohan nuo kepit irti, jos kaataisi kiehuvaa vettä päälle? :D Joo ehkei, toiveajattelua.. Harmillista vaan lopettaa treeni muutamaksi kuukaudeksi =/

lauantai 25. joulukuuta 2010

Koirien joulu



Kaiken kaikkiaan mukava ja rauhaisa joulu on jälleen takana :) Pikkumies 6kk talossa ei juurikaan vaikuttanut joulurutiineihin, mutta tulevina vuosina varmaan alkaa vauhtiakin piisata. Myös Fiona on ollut niin rauhaisa joulun viettäjä, ettei uskoisikaan. Kuusi on pystyssä ja paketitkin saivat olla rauhassa pikkuhampailta ;)


Fiona ja Luca aatonaattona. Nämä kaksi tulevat kyllä hyvin juttuun :)

Koirien aaton painajainen toistui jälleen, eli pesu joulusaunassa! Olen aina ajatellut, että Zelda on tosi helppo pestävä. Se inhoaa pesulle joutumista yli kaiken, mutta maailman kilteimpänä koirana seistä nököttää korvat roikkuen paikallaan koko operaation. Ei hipsi karkuun edes välissä, jos itse ottaa lisää saipuaa ym.

Mutta Fiona vasta yllätyksen järjestikin! Pikkupiski on aina ollut vesipeto, syöksyi järveen uimaan jo alle 8-viikkoisena, kävi pihassa olevassa suihkualtaassa pulahtamassa, ja vesikipoilla läträäminen on ihan oma juttunsa. Fionahan melkein tykkäsi olla suihkussa :D Se seisoi niin hienosti ihan mielellään paikallaan suihkuttelut ja vaahdottelut. Vasta loppupesulla hieman alkoi kyrsiä, mutta kun istahti mamman syliin, niin siinä oli kiva olla loppuun saakka. Ei meinannut edes lähteä pois luvan saatuaan. Niin huippua, koira joka on oikeasti helppo ja kiva pestä :D (ilman, että täytyy katsella toisen niiiin kärsivää ja tuskaista ilmettä koko operaation ajan, kuten Zeldalla)

Tietty pesun jälkeen täytyy myös föönailla. Zeldalta tämäkin sujuu kuten vanhalta tekijältä. Eipä se siitä pidä, mutta seisoo kuin tatti, kun tietää, että niin pitää tehdä. Fiona sen sijaan... heh, sanotaanko näin, että föönaukset jäi tekemättä :D





Jouluruuasta koirat saivat myös tuttuun tapaan omat osansa, kun kipot täyttyivät kaikista pöydän antimista. Ja kyllä upposi vauhdilla nassuun, ei taida Zeldakaan tietää parempaa ateriaa kuin jouluruuat..


Fionalla oli oikea tekniikka paketin avaamiseen vähän hakusessa ;)


Mutta löytyihän se luu lopulta...

Lahjojen jaossa Zelda on aina tikkana mukana, se kun tietää, että jossain on myös oma paketti. Ja niin tälläkin kertaa Zeta bongasi oman lahjansa, kun sen kuusen alle kiikutin ;) Zelda avaakin lahjan vauhdilla repimällä. Fionalla sen sijaan operaatio kesti huomattavasti kauemmin, kun ensin edes tajusi, että paketin voi repiä. Hyvin maistuivat lahjaherkut koirille. Fiona vaan on niiiin hidas luiden syömisessä, että lopulta Zeta varasti Fionankin herkun ja pisteli napaansa :D Ei Zelda ikimaailmassa menisi Fionan suusta mitään ottamaan, mutta kun hetkeksi luunsa maahan laskee...





Oli kyllä koirille taas rankka päivä tuo aatto. Jo heti aamusta Fiona oli ihan väskä, kun koko ajan tapahtuu ja täytyy seurata talon touhuja. Lisäksi meidän mummumme kävi kylässä, ja mummu on ehkä pahin kauhistus molemmille koirille. Hitaasti kolmella jalalla liikkuva ja oudosti puhuva ihminen, mikä se on?? Kyllä ne molemmat rapsutettaviksi menevät, mutta vähän täytyy aina ihmetellä.


Illalla vielä Fionan lahjalelu Kettu-Kettuliini (kiitos Maria hyvästä ideasta koirien leluiksi :D) sai kyytiä

Mie sain vihdoinkin kauan kaipaamani Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen. Pikaselauksella vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta, hitsit taas kun löytäisi aikaa kaiken mahdollisen lukemiseen. Olis se niin kiva ymmärtää paremmin koirien toimintojen taustat ja oppia soveltamaan omaa tekemistään sen mukaan.



Kiitokset myös Samille Canis-lehden numeroista. Kyseessä on siis koiraharrastajan tietolehti, joka keskittyy koulutukseen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Hurjan kiinnostavaa luettavaa näyttää lehdistäkin löytyvän, artikkeleita mm. "Hyvä harjoittelu keskittyy oikeisiin asioihin", "Mitä mittaa tottelevaisuuskoe?", "Agility, pennun hyppykoulu 1", "Hyvärakenteinen koira voi hyvin", Koiratanssista korokkeiden käytöstä ja htm:stä, "Agility: takaaleikkaus ennen ja nyt", "Koulutus: houkuttelun edut ja haitat" jne jne... Voipi tulla näistäkin lehtien jutuista jotain pohdintaa blogiin jatkossa ;)

Nyt jatketaan joululoman viettoa rauhallisissa merkeissä aina tammikuun ekaan viikonloppuun saakka. Tai eiköhän tähän kaiken maailman menoa ja meininkiä mahdu matkan varrelle, mutta pääasiassa lomailua kuitenkin :) Fionan kanssa on tehty nyt tehokkaasti keppitreeniä. Tuli vaan sellainen pieni ongelma vastaan, etten saa kujaa kavennettua ennen ensi kevättä :D Kepit kun on ja pysyy varsin lujaa maassa kiinni. Sen sijaan Fiona keksi aikas vaativan kepeille lähetyksen tänäpä, ja siis nimenomaan FIONA keksi! Minä palkkasin sitä keppien loppupäässä namikipolla, ja jossain vaiheessa olin itsekin siirtynyt keppien loppuun. Fiona sitten hokasi, että juoksenpa itse keppien vierestä alkupisteeseen, ja taas kujasta takaisin! Pari kertaa näin teki, ja meitsillä oli hauskaa :D On tuo aika hurja veto aloittaa kepeille "lähettäminen" viimeisen kepin luota, hih. Täytyisi kyllä saada videolle napattua.


Vielä rentouttavia joulupäiviä kaikille :)

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!!



Toivottavat: Marjo, Zelda ja Fiona

ps, muistakaahan syödä paljon pipareita, suklaata ja herkkuluita ;)

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulu saa tulla

Vihdoin alkaa olla jouluvalmistelut pulkassa, ja miun puolestani joulu saa kolkutella ovelle. On tämä vaan niin ihanaa aikaa vuodesta, ja fiilikset korkealla. Ei tarvii stressata opiskeluista (no okei, ehkä oikeesti tarvis gradusta ja parista lopputentistä, mut jos stressaan niitä vasta tammikuussa), ja kun ei ole töitäkään, voi keskittyä vaan lomailemiseen. Niin nautinto :)

Lomailun puolelle kyllä kääntyy koirienkin elämä - taas vaihteeksi. Miten voi olla ihminen näin laiska treenaamaan mitään??! Se on tietty siinä, kun kentälle ei pääse, ja Toijalassa ollessa melkeinpä kentällä vaan treenataan. En tykkää tehdä mitään silloin, kun meillä on muita kotona. En muuten aiempina nuoruuden harrastusvuosinakaan ikinä harjoitellut perheen läsnäollessa, aina vaan yksin. Ilmankos jäi treenaukset minimiin, enkä mitään osannut, hah. Mutta sama juttu koirien kanssa, olen paljon tehokkaampi yksinäni.

Fionan kanssa on nyt tullut iltatreeni-rutiini. Aina iltalenkin jälkeen mennään Fionan kanssa vielä takapihalle, ja siellä tehdään pieni treenipätkä lumen keskellä. Ihan perinteisiä siirtymisiä ja paikallaoloa. Paikalla istuminen muuten alkaa sujua jo hienosti! Voin peruuttaa huoletta muutaman metrin ja palata takaisin palkkaamaan, jee! On se kumma, että sitten, kun jokin klikkaa koiran päässä, se tuntuu kerralla tajuavan koko jutun. Hitaasti tietty yritän edetä, että mahdollisimman harvoin pääsisi nousemaan ilman vapautusta. Nyt alkaa jopa onnistua poseerauskuvien otto porukalla, kun Fionakin melkein osaa istua paikallaan ;) Seisten paikallaoloa olen ottanut myös vähäsen, mutta ihan sekuntien pätkissä. Maaten en vielä laisinkaan, kun maahan meno on muutenkin se vaikein siirtyminen.

Käytiin eilen kahden ja puolen tunnin metsälenkillä Päivin ja Jedi-pojan kanssa. Fionalla oli taas hurrrrjan hauskaa, kun sai kunnon riehukaverin :D Jedi on vielä Viiusta astetta hurjempaa seuraa, mutta onneksi Fiona on tottunut olemaan kurmootettavana, joten ei paljon Jedin jyräämiset ja pureksimiset haitanneet. Täysillä aina uudestaan kimppuun vaan. Zeldaa ei perinteiseen tapaan leikki vähempää voisi kiinnostaa, komentaa vaan täytyy. Video Fionan ja Jedin hauskoista leikeistä:

http://www.youtube.com/watch?v=GGQiWFjDldE

Totesinpa samalla, että Zelda ei enää pääse mukaan vastaaville lenkeille. Ensimmäisen pidemmän metsäpolun jälkeen huomasin Zeldan ontuvan toista etusta - ja minulla meinasi hypätä sydän kurkkuun, pelästyin niin totaalisesti. Luojan kiitos ongelmana oli vain lumipaakku tassussa. Zeta on nyt viimeksi ontunut viime keväänä uransa viimeisissä agility-kisoissa. Sen jälkeen, kun lopetettiin agi ja koiratanssi, sekä muu liika liikkuminen, ei ole mitään ongelmaa ollut. Mutta lumessa rämpiminen on niin raskasta kropalle, etten vaan uskalla viedä sitä mihinkään hankeen lenkille :( Viime talvena kahlattiin Sirin ja koirien kanssa oikein paksusta uppohangesta muutaman kymmenen metrin pätkä läpi. Tämän jälkeen Zelda ontui niin pahasti, ettei suostunut ottamaan yhtään askelta eteenpäin. Itku meinasi tulla, ja olisin soittanut jonkun hakemaan meidät metsästä pois, jos olisi ollut auto kotosalla. Hetken sylissä kannon ja odottelun jälkeen meni kyllä ohi, kuten aina, mutten enää ikinä halua kokea tuota tuskaa koiran puolesta...

Joten Zelda saa lenkkeillä talvella auratuilla teillä tai hyvin tampatuilla poluilla. Lisäksi sillä palelee tassut sata kertaa nopeammin kuin Fionalla, joten senkään puolesta ei ollut Zeldan mielestä yhtään kiva lenkki. Me muut kyllä nautimme, ja johan tuli omatkin reidet kipeiksi hangessa kävelyn jälkeen. Onneksi pääosa lenkistä oli aurattua tietä tai kuljettua polkua, joten hyvin pärjäsi Zeldakin tällä kertaa mukana.

Huomenna onkin jo aaton aatto - vielä viimeiset jouluvalmistelut kehiin ja sitten... :)

maanantai 20. joulukuuta 2010

77-synttärit!

Meillä vietetään tänään tupla-seiska-juhlia.

Paljon Onnea ihanalle rakkaalle ikinuorelle vauhdikkaalle mammankulta Zeldalle ♥


Sekä tietty myös toiselle seiskalaiselle, ihanalle pikkuriiviölle, joka pitää Zeldankin niin nuorekkaana :D


Kyllä te vaan olette yksi tärkeimmistä asioista maailmassa :)

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Lumiriemuja!

Kyllä talvella on ihanaa!! Kunnon lumikinokset ja sopiva pakkanen eivät menoa rajoita, vaan päin vastoin. Flunssa ja paukkupakkanen ehkä vähän tasoittavat tekemistä, mutta nyt ovat molemmat hetkeksi väistyneet :)

Käytiin koiruuksien kanssa talven ekalla jäälenkillä Jyväsjärvellä. Sinne oli muuten aurattu jo iso luistelurata, pituus reilu 3km. Tulipa hirmu hinku itsellekin päästä jäälle luisteleen! Mutta nyt käytiin siis vaan kävelemässä. Zelda tykkää hirmuisesti lenkkeillä jäällä, ja se tuttuun tapaan alkoi nostattaa kierroksia jo heti kun huomasi, mihin ollaan menossa. Mutta Fionan käytös vasta yllätys olikin - kaveri hullaantui täysin! Fiona juoksi ympäriinsä pitkin maita ja mantuja tyhjällä aukealla jäällä. Lunta oli juuri sen verran, että uppohangessakin pääsee eteenpäin ja siellähän se painatti. Kaikki horisontissa näkyvät lenkkeilijät piti haukkua, ja melkein jo pelkäsin, että juoksee jonkun luokse. Mutta kyllä sillä oli kivaa!



Ja siellä se taas lentää, matkalla jonkun satunnaisen kulkijan luokse...



Pientä kuvakollaasia. Harmillisesti mukana oli vaan laajakulmaputki, pidemmällä zoomilla olisi saanut parempia kuvia. Yleensä vaan pitkällä putkella on vaikea kuvata koiria, kun ne ovat aina liian lähellä...

...kuten tästäkin kuvasta voimme havaita:



Ja vielä ihanat täydelliset nappisimmut <3 (myös Zelda bongattavissa tästä kuvasta)

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Tylsän rauhallista elämää

Johan on taas jääneet päivitykset väliin - johtunee ehkä siitä, ettei ole juuri mitään päivitettävää.

Mie jatkan sairastamista edelleen, poskiontelotulehdus ja yskä ei vaan helpota. Ja tämä merkitsee koirille supertylsää elämää, kun pääasiassa kökitään sisällä. Vaikka siellä on kyllä niin kylmä, että Zelda ei pihalla viihdy muutenkaan. Aamulenkillä päästään 50m eteenpäin, niin Zeta on vahvasti sitä mieltä, että nyt kotiin ja äkkiä! Fiona tarkenee huomattavasti paremmin, ja alkaa nostella tassuja vasta selvästi pidemmällä lenkillä. Vähän on harkinnassa Fionallekin takin hankinta, toisaalta ei se ole vielä selvästi kertaakaan palellut, enkä oikein tiedä, minkä kokoisen takin sille uskaltaisi hankkia.. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin, jos tulee eteen jotain pidempiä ulkona oloja. Zeldan takin käyttö on rajoittunut lähinnä agility-treeneihin pakkasella, sekä tosi koviin pakkaspäiviin, jos pidempi ollaan ulkosalla.

Majailtiin myö Toijalassa viikon verran. Siellä koirilla riittää enempi virikkeitä, kun on enempi ihmisiäkin talossa. Toisaalta mie olen huomattavasti enempi pois, etenkin Vapriikissa käydessä jää yhteinen aika koirien kanssa tosi lyhyeksi. Yleensä vielä kun iltasinkin riittää menemistä, sen kerran kun Toijalaan eksyy. Viime viikolla juhlistettiin Tampereen Luonnontieteellisen Museon avajaisia :) Joten nyt kaikki mars tutustumaan Pirkanmaan luonnon ihmeisiin!!

Koirien kanssa käytiin moikkaamassa molempia minun kummilapsosiani, eli siskoni puolivuotiasta poikaa Lucaa ja hyvän kaverini 2 ja puolivuotiasta tytärtä Laraa. Molemmat koirat ovat kyllä loistavia lasten kanssa: kumpikaan ei pelkää tippaakaan, mutta ei vahingossakaan tarvi pelätä, että voisivat satuttaa lapsia. Korkeintaan pusuja tulee naamalle ;)

Napsittiin taas vaihteeksi Lucasta kuvia, ja Zeldakin pääsi sitten vierelle poseeraamaan (Fiona ei vielä osaa istua käskystä paikallaan tarpeeksi kauan...) Hyvin Zeta jaksoi linssiludena olla, kuten kaikki sen tuntevat tietävät, mutta jossain kohtaa tulee JOPA Zeldalla raja vastaan :D



Nyt vietellään taas hiljaiseloa Jyväskylän suunnalla.. Mie yritän sairastamisen ohessa saada vikat kurssit suoritettua loppuun, ostella loput joululahjat ja siivota kämpän joulukuntoon. Viikonloppuna suunnataankin jo joulun viettoon Toijalan maisemiin.

Niin ja mie pääsin moikkaamaan ihanaa rakasta kultaponiani, joka myytiin uuteen kotiin kohta kolme vuotta sitten. Tässä videossa lyhyesti meidän historiaamme: http://www.youtube.com/watch?v=fxd6UgHhgoA



On se vaan ihana, iso mies jo <3