RTK2, 96 pistettä, sija 3.

Näin tiivistettynä tämän päivän kisojen tulos. Zelda oli taas... no.. aika kamala :D Aiemmin olen valittanut sitä, että koira on joko liikaan kiihtynyt, edistää, piippaa, ei malta keskittyä - TAI sitä, että se on ihan omissa maailmoissaan, haahuilee nenä maassa, ei kuuntele eikä reagoi. Nyt oltiin jossain puolivälissä tästä. En uskonut, että Zeldasta voisi enää paljastua uusia kisavireitä, mutta näköjään kaikki on mahdollista.. :)

Pointsit kyllä koiralle siitä, että se teki innoissaan ja vauhdilla, mutta oli minulla ihan hirmuinen työ saada se tekemään sitä, mitä on tarkoitus. Koko radan ajan tuntui siltä, että pakka leviää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Harjoittelun puutettahan tämä on, ihan satavarmasti, ja vain itseäni voin syyttää siitä, ettei tehdä pitkiä kisamaisia treenejä tai luoda vastaavia tilanteita. Jollainhan se olisi opetettava tuolle koiralle, että radalla ilman palkkaa voi myös keskittyä, ja lopussa kiitos seisoo. Liikkeet se kyllä osaa, ja jotenkin on nyt kaksi ekaa luokkaa taisteltu läpi, mutta voittajassa alkaa varmasti ongelmia tulla, jos ei saa koiraa hanskaan radalla.

Näyttää olevan tuomareillakin vähän eroa linjassa. Olin ihan varma, että meillä on taas lappu 'peeyytä' täynnä, eli puutteellista yhteistyötä. Muttei sitä ollutkaan yhtään, vaan muilla virheillä oli kuitattu Zeldan omat reissut ja edistämiset. Niin, edistäminen on edelleen se pahin ongelma. Näyttää videoltakin niin tyhmältä, kun Zelda ei malta ravata vieressä, vaan teputtaa ties mitä ihmeellisiä askellajeja, kun odottelee minua. Muuten se ravaa _aina_, joten missään tilanteessa elämässään se ei tarjoa tuonnäköistä liikettä. Paitsi näemmä kisoissa.. Mutta hyvin sillä pokka pitää, kun vasta viimeisellä kyltillä pääsee yksi hau, vaikka selvästi koko radan ajan koira taas patoaa itseensä turhaumaa.



En taaskaan huomannut napata kuvaa ratapiirroksesta, mutta eiköhän videolla pysy mukana kylteissä.. Virheet ja koko rata tulevat tässä:

Kyltti 1: istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 2: istu, koira eteen, vasemman kautta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 3: spiraali vasemmalle: -1p koira estää tai häiritsee ohjaajaa (kontr)
Kyltti 4: hitaasti
Kyltti 5: normi vauhti
Kyltti 6: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 7: estehyppy
Kyltti 8: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 9: 270 asteen käännös oikeaan
Kyltti 10: istu
Kyltti 11: houkutus: -1p koira häiritsee tai estää ohjaajaa (kontr)
Kyltti 12: käännös vasempaan
Kyltti 13: 360 asteen käännös oikeaan
Kyltti 14: istu, täyskäännös vasempaan, istu
Kyltti 15: istu, maahan, kierrä koiran ympäri

Ei siis alkanut mitenkään turhan ruusuisesti tämä suoritus, hih :D Mutta onneksi radan aikana sain taas Zeldaa kuulolle ja keskittymään. Vähän kuten ekoissa alokasluokissa, koira syttyi selvästi radan aikana ja suoritus vaan parani. Radan jälkeen tein pahan mokan, jota onneksi tuomari ei huomannut, kun painuin suoraan koiran kera radalta pihalle, kuten toko- ja agikisoissa on totuttu tekemään. Mutta hups, rally-tokossa koira pitääkin kytkeä kehän sisällä ennen kehästä poistumista! Kiitos kanssakisaajalle ohjeistuksesta, ja kiitos tuomarille, joka katseli muualle.. :D

Nyt kun oikeasti saisin tuolle koiralle treenattua kestoa ja motivaatiota pitkään suoritukseen häiriössä, ohjaajan hermoillessa ja paineen alla, kyllä me voitaisiin mennä vaikka heti voittajaan kisaamaan. Ei siellä kylteissä mitään niin ihmeellistä uutta ole tiedossa. Huhtikuun lopussa olis kisat, eli sitä pähkäillessä! (kiitokset jälleen myös kuvaajalle kisoissa)

Ei sitä niin vaan väsytetä...

Ensin ilouutiset: Fiona on luustoltaan täysin terve! Tai ainakin selkä, kyynärät ja lonkat näyttävät juuri niin hyviltä kuin koiralta voi toivoa. Ihanaa! Nyt vaan odotellaan Kennelliiton vahvistusta asiasta :)

Äiti ja tytöt

Tehtiin tänäpä päivän reissu Varkauteen kasvattajan luo. Fiona pääsi moikkaamaan äippää ja siskoa. Ensin alkuun oli taas siskolikoilla toisissaan ihmettelemistä, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Vuorotellen kiipeilivät varovasti toistensa niskaan, ja taisi Fiona välillä hammastakin näyttää. Hetken ihmettelyn jälkeen kuitenkin painileikit pääsivät vauhtiin ja molemmat pureskelivat toisiaan antaumuksella. On ne vaan aika samiksia.

Metsälenkillä ihmettelin jo lenkkeillessä Zeldan vaisua käytöstä. Se on nykyään jopa rauhallinen, eikä viitsi Fionan riekkumisiin usein osallistua. Mutta kuitenkin oikeastaan aina, kun paikalla on monta shelttiä ja "joukkohysteria" on valloillaan, kyllä Zeldakin painattaa menossa mukana, tai ainakin päällepäsmäröi täyteen ääneen huutamalla. Nyt se vaan ravaili rauhassa koko lenkin. Ja syy selvisi, kun päästiin metsästä pois, niin se vaan taas ontuu.. Ärsytää ja harmittaa. Tosin enpä ole sitä taas niin säännöllisesti huoltanut, kun ollaan oltu paljon Toijalassa ja välillä Zelda on ollut siellä ja me täällä. Kyllä nyt on aika terästäytyä, hyvä kun koira muistuttaa! (ja ehkä siellä fyssarillakin voisi piipahtaa..)

Pikkukoiran kauniit lonkat :)

Naureskeltiin metsässä lenkkeillessä, että eihän tuota Fionaa tarvi edes nukuttaa kuvia varten, kun ensin ne painivat Siron kanssa sisällä, ja nyt vielä porukalla juoksennellaan lenkillä. Kyllä luulis koiraa väsyttävän. Mutta kuinkas kävikään - Fiona tarvi nukuttaa kahteen kertaan! ;D Hoitaja aloitti jo röntgenkuvien oton, kun tuli kesken sanomaan meille, että tässä vähän kestää.. Oli saanut otettua yhden kuvan kyynärästä, laskenut koiran lattialle, ja sieltä se oli tepastellut vastaan, hih. Uusi annos nukutuslääkettä siis niskaan. Entä mitä tekee Fiona, kun kaikki kuvat on otettu ja se lasketaan petiin nukkumaan?? Nousee saman tien ylös ja kipittää miun luokseni. Eipä tuolta adhd:lta saa tajua kankaalle edes nukutuslääkkeen voimin.. Ehkei enää tarvi ihmetellä, miksi se on niin vaikeaa saada pysymään aloillaan myös normielämässä :D

Ups and downs

Fionan treenipostauksissa taas vaihteeksi toistuu tämä sama vanha kuvio; hehkutusta ja masennusta. Tänäpä on taas hehkutuksen vuoro, kivaa! Kotiuduttiin juuri Männistön Päivin treeneistä, ja voi että kun oli taas hauskaa. En vaan ymmärrä, miten meillä aina kulkee sdp-hallilla. Asiaa kyllä auttoi huomattavasti se, että hallissa ei ollut enää muita kuin meidän treeniryhmämme illalla yhdeksän jälkeen..

Hivelen teidän silmiänne taas
näillä superkauniilla ratapiirroksilla...
Sorry.

Ei taaskaan tehty Fionan kanssa koko rataa, mitä muu porukka treenasi, vaan harjoiteltiin alun hyppykuviota. Koko treeneissä tuli Fionalle jopa kolme uutta juttua, ja taas kerran sain ihmetellä, kuinka taitava piski tuo onkaan. Alkuun tehtiin niistoja, joka on sekä koiralle että minulle uusi ohjauskuvio. Muutama toisto otettiin yhdellä hypyllä, ja sitten jo yhdistettiin rataan (este 2.). Joka kerta tuo onnistui, kun itse tajusin ottaa jalat alle tasan sillä sekunilla, kun koira on lähdössä hypylle. Kyllä se sieltä perästä pinkoi ;) (tuttuun tapaan taas alkuun ohjaajan piti ihmetellä - sehän hyppää!)

Toinen uusi juttu oli lähetys näkymättömälle putken suulle, eli koira sai itse käydä edestä etsimässä putken pään (este 7.). Tätähän Fiona on harrastanut kauan ja hartaasti, mutta yllättävää kyllä, se teki sen jopa käskettynä. Joka ikisellä toistolla Fiona haki putken, ja mie tosiaan sain huoletta lähettää sen sinne edellisen putken suulta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä viemässä tai näyttämässä sille putkea, ehei.. Ja uskomatonta kyllä, Fiona tuli hakemaan palkan kädestä suoritettuaan juuri kaksi putkea!! Vau. Se malttoi kasata itsensä näiden jälkeen.

Kolmas uusi juttu olikin se vaikein. Tai tämä on meille tosi vaikeaa, vaikka vaan kotona olohuoneessa paikallaan harjoittelisin, eli käännös ohjaajasta pois päin. Samoin sylikäännös on Fionalle ihan käsittämätön juttu. Näitä pitäisi vaan treenata paljon ahkerammin ilman esteitä kotona.. Hetken aikaa väännettiin ja käännettiin (putken jälkeinen hyppy 8.), ennen kuin sain koiran onnistuneesti käännettyä itseni edestä ja esteen yli. Lopulta kun kehiteltiin minulle "kottikärryt" käteen ohjaukseen, niin johan alkoi sujua, hih :) (oikeastihan tuo tietty kannattaisi ohjata siten, että lähettää koiran ekaan putkeen ja jää jo alkuun toisen putken oikealle puolelle, muttei ihan vielä niin haastavaa putken hakua kokeiltu kuitenkaan..)

Treenien vaikein juttu taisi olla niinkin yksinkertainen asia kuin valssit esteiden kolme ja neljä jälkeen. En vaan osaa! Miten voikin olla niin vaikeaa yhden (tai kahden) valssin tekeminen.. Joko onnistun aina kääntämään koiran ennen hyppyä, tai kierrättämään sen kaksi metriä ylimääräistä hypyn jälkeen. Lisäksi oma rytmitys on täysin hakusessa, näissä valsseissakin sen huomasi. Mie en osaa yhtään hahmottaa, koska tarvii odotella koiraa ja koska pinkoa tuli hännän alla. Eipä koko rytmityksestä puhuttu halaistua sanaa, kun Zeldan kanssa treenasin. Tätäkin siis täytyy vaan opetella, ehkä sen vielä joskus tajuaa..

Toisella kentällä mie tein muutaman A:n kontaktin. Saatiin vain yksi läpijuoksu, vaikka ihan tarkoituksella koettelin koiraa ja välillä vedätin reippaasti riskirajoilla. Hieno otus! Lisäksi tyhjällä kentällä käveltiin, käveltiin ja käveltiin, paljon. Koira kulki upeasti mukana löysällä hihnalla ja hiljaa. Jopa putkien suiden ohi, kun niitä aina vähitellen lähennyttiin. Lopuksi otettiin vielä keinua reilu viisi toistoa. Kaikki sujuivat hienosti, kun edelleen keinu lasketaan. Kyllä se vielä siihen oppii, ainakin koiralla on tällä hetkellä hirmuinen imu päällä päästä keinulle. Hyvältä siis näyttää!

Sangollinen kylmää vettä niskaan

...taas vaihteeks. Tähän alkaa jo vähitellen niin tottua, ettei enää edes oikeastaan harmita. Eli Fionan treenit meni taas niin läskiks kun voi mennä. Enkä nyt puhu itse suorituksesta, vaan koiran vireestä. Viime perjantaina yksin tyhjässä hallissa tuo koira oli niin unelma. Täysin rauhassa, hiljaa ja sataprosenttisesti mukana hommassa. Nyt 99% ajasta huomiosta oli muualla, kun oltiin taas häriön keskellä. Ei oo helppoo ei. Ehkä vielä joskus.. Täytyy edelleen yrittää käydä paljon tyhjässä hallissa ja saada sieltä oppeja kaaliin, häiriössä sitten taas helpomman kaavan mukaan. Saatiin me toki nytkin onnistuneita toistoja alle, mutta kyllä oli taas niin hakkaan päätä seinään fiilis.

Itse asiassa myös tänään kotosalla Fiona on ollut huomattavasti riehakkaampi. Tai siis käytännössä lenkeillä, kotonahan se on aina niin rennosti. Tiedä sitten, johtuuko eilisestä stressistä? Lenkkeily oli pitkästä aikaa lähes tuskallista, kun pikkukoiralla ei meinannut pysyä pakka kasassa sitten millään. Viime aikoina meillä on sujuneet lenkit ihan super hyvin, ja koirien kanssa kävely on ollut jopa minullekin nautinnollista, hih :) Fiona on lopettanut lenkeillä haukkumisen lähes täysin.

Treenien lisäksi me ollaankin lähinnä vaan löhöilty kotona eli suomennettuna maattu tietokoneen ääressä. Mie oon pitkästä aikaa joutunut lukemaan tenttiin, ja koneelta vaan olen lueskellut. Kivoja nää päivät: lenkille -> koneelle -> lenkille -> koneelle -> syömään -> koneelle jne.. Uskomattoman hyvin nuo koirat jaksavat jatkuvaa löhöilyä. Ainakin muutaman päivän putkeen :D (pidempiä seurauksia en mielellään testaa)

Fionalla on ihan käsittämätön pakkomielle tulla aina miun käden päälle nukkumaan, kun olen tietokoneella. Vaikka luen tenttiin ja kirjoitan muistiinpanoja, silti on vaan pakko maata jatkuvasti tärisevän ja heiluvan käden päällä. Ja aina, kun paperin alareuna lähestyy, työnnän koiraa taakse.. Silti se jatkuvasti tunkee takaisin. Ihme otus.

Miun ihanat tytöt!

Varasin sitten lopulta Fionalle ajan kuvauksiin. Ensi viikolla tsekataan neidin lonkat, kyynärät ja selkä. Sekä myös sydän kuunnellaan virallisesti, jos sen nyt samaan pakettin saa (unohdin kysyä varatessa). Zelda pääsee samalla rokotuksille. Niin ja samalla reissulla päästään moikkaamaan Fionan äippää ja siskoa taas monen kuukauden tauon jälkeen, jei! Kuvia tästä tapaamisesta on luultavastikin taas luvassa :)

Vuoden 2011 tottelevaisuussheltti sija 10

Tänäpä oli tosiaan shelttiyhdistyksen kokous, ja sieltä lähti tuliaisina Zeldalle yksi kunniakirja lisää. Ilmoitin lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta sen kolme tokotulosta mukaan vuoden shelttikisaan, ja sehän kannatti, kun päästiin viimeiselle palkintopaikalle :) Neljä kisaa siis tuloksissa lasketaan, ja pisteistä päätellen kaikilla muilla oli sen verran ollutkin. Mutta hyvä näin, kannattaa siis aina lähettää!

Huomioin myös sen, että vuoden veteraani narttu -kisaan oli ilmoitettu viime vuodelta vain viiden koiran tulokset, eli jos saadaan Zeldalle tänä vuonna yksikin näyttelypiste veteraanikisaan, kannattaa sekin ilmoittaa, vaikka vaan ihan kiusalla, heh :D Harmillisen vähän ihmiset jaksavat tuloksiaan laitella, jos nyt ei ihan selkeästi ole asiaa mukaan kärkitaistoihin..

Fiona puolestaan kävi treenailemassa viime perjantaina. Tehtiin hyvin simppelit ja melko lyhykäiset harjoitukset yksittäisillä esteillä pöytä, keinu, kepit ja rengas. Ja voi vitsit tuo koira oli hieno!! Ikinä ei ole yhtä hyvin sujuneet treenit!! Pöydällä, kepeillä ja keinulla ei tullut yhtä ainutta mokaa mihinkään suuntaan, vaan joka ikinen toisto sujui täydellisesti. Renkaalle mahtui virheitä mukaan, mutta kun annettiin pikkukoiran miettiä ja omatoimisesti käyttää aivojaan, siitä suorastaan näki, kuinka se itsekin tajusi, että heeei, ei tosta sivusta kannattanukaan mennä, namikippo lähtee pois...

Mutta ennen kaikkea Fionan asenne oli niin kohdillaan. Se teki rauhassa, hiljaa, keskittyen, mitään enempää en voisi siltä toivoa! Uskomattoman ihana pikkukoira :)

Ilmoja laiteltu, kääk!

Jotenkin se aina vuoden alussa iskee... Hirmuinen halu suunnata näyttelyihin! En vaan ymmärrä miksi. Ja miksi aina juuri silloin, kun Zeldalla tippuu turkki?? Tänä vuonna sentään maltoin odottaa hieman pidempään, ja Zetallakin jo villat vähän ovat kasvaneet, kun vasta toukokuussa astellaan kehiin. Nyt kyllä ensimmäistä kertaa itsekin ymmärrän alkuvuoden näyttelyinnon, kun päästään vetskuihin. Jee.

Tästä hurjastuneena ilmoitin Zetan jopa KV-näyttelyyn. Hui! (nooh, olisin kuitenkin mennyt paikalle, koiran kanssa tai ilman.. Onhan siellä muun muassa koiratanssin SM-kisat!) Harjavallassa ollaan kerran käyty aiemmin, ja siitä reissusta jäi tosi hyvä fiilis. Zeldan äidistä tuli tuolloin muotovalio, ja Zeldan sisko oli vielä meitin kanssa samassa kehässä. Molemmat nämä sukulaiset ovat jo pois nukkuneita.. Mutta Harjavalta on kiva, sekä ajankohdan että näyttelypaikan kannalta. Ja siellä on hyviä munkkeja! ;D

Fionan syy lähteä harjavaltaa on kyllä puhtaasti se, että siellä on tuomari jostain hornan tuutista ja se pääsee siellä vielä nuorten luokkaan (23kk).  Zelda on muuten tasan 100 kuukautta vanha näyttelypäivänä - pitäisikö ilmaista ikä näin, kun tuomari kysyy :D Jos Fiona saa Harjavallasta T:tä paremman tuloksen, siihen tyydytään ja lopetetaan näyttelyura. Luultavasti. Ainakin veteraanikehiin saakka. Tai no, ei mitään kannata mennä lupailemaan, mutta turha tuota on huvikseen käyttää kehissä hylättyä hakemassa. Harjavaltaan on toivottavasti tulossa myös Fionan sukua paikalle tuolta Suomen toiselta laidalta, eli toivottavasti siellä nähdään :)

Pikkukoira on tarkoitus viedä lonkkakuviin tässä kuukauden sisään. Zeldalla menee pian rokotukset umpeen, joten samalla reissulla hoidetaan molemmat. On kyllä ollut mielenkiintoista tuo kuvauspaikan haeskelu. Soitin kuusi ell läpi peräkanaa hintoja kysellen, paikkakunnilta Tampere, Akaa, Jyväskylä, Varkaus ja Kankaanpää. Hinnat vaihtelivat sadasta viidestäkympistä aina kolmensadan nurkille. Huh! Olisi kiva viedä tuo kaikkein halvimpaan ja ilmeisesti myös kaikista parhaimpaan paikkaan, mutta meidän sinne pääseminen arkipäivänä taitaa olla mission impossible.. Joten tyydytään toisista parhaimpaan vaihtoehtoon, kunhan nyt niihin kuviin päästäisiin. Kauhulla odotellen! :D

Kevät on täällä.

Ja koirien kuraiset tassut myös. Viime viikon upeita aurinkoisia pakkaspäiviä ja hankikantoja muistellen laitetaas esille muutamat kuvat, joita en ole aiemmin jaksanut julkaista.

Menossa mukana:

Yleistä häslinkiä.

Hei tuolla tapahtuu jotain, mä kans!

Toki menossa mukana oli myös Lara - vietettyään ensin
aamun tallihommissa + kärrylenkillä sekä päivän
rally-tokokisoissa..

Ihqu Jetskulainen.

Soopelitytöt ilta-auringossa.

Kuka komentaa ja ketä?

Lentävä kumipallo..

Misellä riittää kokoa ja vauhtia ;)

Ja kun nyt kerta vauhtiin päästiin, lätkitään esille myös Fionan parit lenkkikuvat viime viikolta, kun oltiin taas kahdestaan kotosalla.

Fionan käsitys noudosta...

...on tätä luokkaa. Milläköhän tämän saisi siirrettyä myös kisakentille ;)

Tekniikkalaji :D

Fiona hei, keppi suussa EI kannata edes yrittää lentää.

Ihana aurinko!

Se on paikallaan!! :D (käskystä tosin, kuis muutenkaan..)

Vaikeuksien kautta voittoon...

...olkoon sitten Fionan kuvaus tämän päivän treeneistä. Oltiin tosiaan harjoituskoirakkoina tokon koulutusohjaajakurssilla. Itse en ole vieläkään kyseiselle kurssille päässyt, vaikka jo vuosia on ollut tarkoitus käydä. Ehkä vielä joskus.. Nyt oltiin sentään jo näin lähellä ;)

Heti alkuun järjestin oppilaille kunnon oppitunnin siitä, miten koiraa ei kouluteta. Hain Fionan halliin vasta juuri ennen kuin ruvetaan hommiin (koska sillä tunnetusti keittää yli ja lujaa ko. paikoissa, enkä halunnut turhaa odottelua ja paineistusta heti alkuun). Kurssin vetäjä kysyi heti, onko koira ennen käynyt hallissa - oletti ilmeisesti että se pelkää - ja perään miksi kannan sylissä? Annan harvoin Fionan kävellä omin tassuin halliin, koska me ei päästä näin edes ovesta sisään. (tietty treenataan mahdollisimman usein hiljaa sisään menoa, mutta vain silloin kun on hyvin aikaa ja rauhallinen tilanne) Laskin sitten saman tien Fionan maahan, ja sieltähän se tuli sillä sekunilla, hirmuinen kiljumis-hyppely-sinkoilukohtaus. Pyysin koiran kontaktiin ja sivulle istumaan perusasentoon. Kehuin ja palkkasin sitä, kun se oli hiljaa kontaktissa vieressä. EI NÄIN! (tai ainakin, mitä puolella korvalla kuuntelin vetäjän oppilailleen selittävän..)

Alkukurssin Fiona siis kiljui. Ja kiljui. Ja kiljui. Eikä kukaan kuullut mitään. En saanut pitää sylissä, enkä saanut palkata. Vetäjä ei meille sen tarkemmin neuvonut, mitä pitäisi tehdä, paitsi ilmeisesti pienellä suhahduksella hiljentää koira, pitää se kireässä remmissä ja olla itse tekemättä mitään. Juu ei toimi, miun tarvis karjaista niin kovaa kuin ikinä pystyn, ja luultavasti napata niskavilloista koiraa, jotta se hiljenisi. Ainakaan kahta sekuntia pidemmäksi aikaa. Toinen harjoituskoira oli lähes samanlainen kuin Fiona, onneksi vetäjä otti tämän "silmätikukseen" ja vielä yritti näyttää koiran kanssa, miten saada huomio ohjaajaan. Esitys oli kyllä niin katastrofaalinen, että miulla meinasi tippua usko koko kurssiin heti alkuunsa tätä katsellessa.. Harjoiteltiin siis koiran kontaktin saamista hallissa ympäriinsä kävellessä. Melkein jo läksin ulos tuossa vaiheessa, kun omat ajatukset oli niin sekaisin ja mieliala suorastaan kamala.

Niin ei ihme, että koiralla on surkeat hermot, kun taas kerran totesin omat hermoni vielä tuhat kertaa surkeammiksi. Hyvä etten tosiaan lähtenyt parkuen kotiin heti alkumetreillä, kun tuntui niin toivottomalta koko touhu, tämän yhden kiljuessa kuin piru merrassa. Tuli niiiin elävästi mieleen kaikki vanhat muistot aikanaan Zeldan kanssa treenatessa.. Mie arkana ja epävarmana tyttönä kävin sen kanssa ahkerasti treeneissä ja kaikki sujui kuin unelma. Kunnes lopulta koko pilvilinna romahti. Zelda huusi, komensi, käskytti, jätti hyvin osaamiaan liikkeitä tekemättä, ja mie olin totaalisen hukassa sen kanssa. Ohjaaja yritti meitä parhaansa neuvoa, mutta mikään ei toiminut. Vaikka tunnin olisin seissyt paikallani ja kääntänyt koiralle selän, se vaan jatkoi. Haukkui minulle päin naamaa taukoamatta. Hakattiin päätämme seinään ja otettiin yhteen minkä pystyttiin. Olin suurin piirtein itku kurkussa joka treeneissä.. Ja niin me sitten lopetettiin koko tokoilu (tänä päivänä tähdätään voittajaan kisaamaan :)) Ja nyt tänään hallissa oltiin täsmälleen samassa tilanteessa Fionan kanssa. Minä jälleen yhtä neuvottomana ja onnettomana.

Onneksi kun päästiin hommiin, tietty Fiona taas oli täysillä mukana ja teki hienosti keskittyen hommia. Eihän meillä mitään ongelmaa silloin olekaan, kun koira on 247 käskyn alla. Mutta heti, kun tekeminen loppuu... Päädyin lopputunnin ajaksi siihen, että olin kyykyssä ja rapsuttelin Fionaa. Se oli kaikki odottelut nätisti hiljaa, ihana likka. Paitsi kun viereistä koiraa reviteltiin lelulla, otin Fionan käskyn alle kontaktiin, koska sehän räjähti saman tien, kun toinen koira otti juoksuaskeleita.

Loppukurssi menikin kuin suoraan oppikirjasta! Fiona oli niin pro. Se on oikeasti edistynyt aivan mielettömästi!! Se käveli miun mukanani löysällä hihnalla yhdeksän muun koiran keskellä hallissa. Koko treenin aikana ei haukkunut laisinkaan tuon onnettoman alun jälkeen. (paitsi kun tehtiin törpön kiertoa - liikaa vauhtia ja agilityfiilis). Pikkukoira keskittyi aivan täysillä. Se jaksoi kaiken ja teki kaiken pyydetyn into piukeana.

Ohjaajilla oli teemana opettaa näille aloitteleville koirille temppuja. Tehtiin ensin tuota kontaktin hakemista, sen jälkeen ohjaajan jalkojen välissä istumista, peukaloon nenällä koskettamista, törpön kiertoa, kämmeneen nenällä koskettamista, kumartamista, kurre-istuntaa, jalkojen välistä pujottelua ja kierimisiä. Yllättävän paljon tuli Fionalle ihan uusia juttuja. Ja se hoksasi ne kaikki :) Sain sen itse tarjoamaan nenäkosketuksia ja kumartamistakin. Käsittämätöntä, uusi todella vaativa häiriö, ja tämä keskittyy niin täysillä, että pystyy itse oivaltamaan jutun juonen ja tarjoamaan liikettä. Voiko tämän iloisempi enää ohjaaja olla?!?

Fiona osaa jo pujottelut, kierimiset sun muut kuin vettä vaan (no ei ihan yhtä hyvin kuin Zelda ;)), joten niitä jalostettiin eteenpäin. Kaksi kierähdystä maassa, taakse päin pujottelu jne.. Kyllä meille vielä treenattavaa riittää, siitä ei suinkaan ole kyse. Mutta olipa kivaa ja palkitsevaa nähdä Fiona tässä häiriössä koirien keskellä. Huisia! :D (ja pakko kiittää vielä itseänikin, että sain kasattua oman mieleni ja keskityttyä treenaamiseen, onneksi Fiona "ihanalla luonteellaan" tekee tämän helpoksi..)

Haahuillen höyhensaarille..

...kuvaa kutakuinkin viime lauantain rally-tokokisoja Zeldan kanssa. Saanko taas kerran sanoa saman, mitä olen todennut aina uudelleen ja uudelleen kaikkien näiden harrastusvuosien jälkeen: mie en ikinä tiedä, miten tuo koira toimii! Vihdoinkin, kun luulin löytäneeni jonkinmoisen tasapainon sen viretilan säätelyyn, niin ei. Viime rally-tokokisoissa Zelda oli totaalisen kiihtynyt, ja sen takia meni suoritus säheltämiseksi. Nyt puolestaan koiruus haahuili koko radan omia teitään, eikä sitä kiinnostanut tippaakaan, mitä pitäisi tehdä. Nyyh..

Saatiin me sentään hyväksytty suoritus 90 pisteellä. Arvostelupaperin suurin "hitti" on py eli puutteellinen yhteistyö. No sitä se kyllä olikin, koko rata. Yksi kyltti jouduttiin uusimaan, ja se oli puhtaasti miun oma mokani, koira kun kiltisti seurasi käden liikettä. Kyllä tuo kroppa vaan ohjaa paremmin kuin suulliset käskyt.. Toiselta kyltiltä lähti yksi piste ohjaajavirheestä, mutta en kyllä keksi, mitä siinä mokasin? Kenties pysähdyin väärässä kohdassa kylttiin nähden?


(onnistuin sitten näemmä kadottamaan äänet videosta..?)

Kyltti 1: 360 asteen käännös oikealle: puutteellinen yhteistyö (py) -1
Kyltti 2: istu, maahan: ohjaajavirhe -1
Kyltti 3: spiraali oikealle
Kyltti 4: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 5: hyppy
Kyltti 6: istu, juoksua
Kyltti 7: normaali vauhti
Kyltti 8: käännös vasempaan: py -1
Kyltti 9: istu, täyskäännös oikeaan, istu: py -3
Kyltti 10: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 11: askel oikealle
Kyltti 12: istu, koira eteen, ohjaajan kierto oikealta, istu: tehtävän uusiminen -3
Kyltti 13: istu, seiso, ohjaaja kiertää koiran
Kyltti 14: istu, käännös vasempaan, istu: py -1
Kyltti 15: pujottelu

Mistä sitten postauksen otsikko sai alkunsa? Pohdiskelin Sirille tuolla kisoissa Fionan ja Zeldan luonne-eroja. En mitenkään voi kuvitella, että Fionasta ikimaailmassa saisi vastaavaa haahuilijaa. Se tekee joko aivan täysillä mukana, tai jos kontakti putoaa sekunnin sadasosaksi, silloin on jo myöhäistä ja peli menetetty. Jos joskus saan Fionalle vastaavan puolen korvan kuuntelun aikaiseksi, niin kertokaa ihmeessä, miten sen tein?! (etten ainakaan enää ikinä onnistu samaa toistamaan..) Mutta toisaalta, Zelda osaa rauhoittua kisapaikalla. Se oli nytkin koko kisojen ajan hallissa mukana. Istuttiin ihan kehän laidalla, joten suorittavat koirat kulkivat nokan edestä. Pienessä tilassa hallin reunalla riitti myös koiraa ja lasta ja ties mitä, ääntä ja liikettä. Mitä tekee Zelda? Käpertyy miun toppatakkini päälle maahan pienelle kerälle ja alkaa vedellä sikeitä :) Ei se nyt unessa ollut, mutta juuri niin tyynen ja rauhallisen näköinen kuin koira voi olla. Eipä onnistuisi ikimaailmassa Fionan kanssa. Puolensa ja puolensa siis tässäkin asiassa..

Tässä kuussa onkin saman tien toiset kisat samaisessa paikassa. Jos sieltä onnistutaan haahuilemaan tai säheltämään (koiran mielialasta riippuen! :D) hyväksytty tulos, seuraavissa skaboissa päästää jo voittajaluokkaan. Jei!

Ja mikä parasta, huomasin juuri, että kesällä Jyväskylässä järjestetään kahdet rally-tokokisat peräkkäisinä päivinä! Uusi jei! Nyt Laura, Maria, Tekla, Jari ja kumppanit, kaikki mukaan lajia kokeilemaan! :D

Oodi Fionalle

Nyt olisi kyllä pikkukoira ylistyslaulun ansainnut. Meidän kolme yhteistä päiväämme ilman Zeldaa on sujuneet ihan käsittämättömän hienosti. En oikeasti voi uskoa, että miun pieni riiviökoirani osaa olla niin fiksu ja ihana ja täydellinen otus, mitä se on nyt ollut. Jos joku olisi seuraamassa meidän päiviämme, ei varmasti uskoisi, millaisissa ongelmissa painittiin vielä viime kesänä!

Fiona on kolmen päivän aikana sanonut "hau" ehkä kymmenen kertaa..? Normaalisti tähän saisi lisätä (ainakin ;)) yhden nollan perään. Näistäkin haukuista puolet taisi tulla imuroidessa ja puolet rautatieasemalla. Junaan meneminen ja sieltä poistuminen keittää vielä yli ja pahasti. Näitä tilanteita on niin hitsin hankala treenata, kun varsinkin Toijalan päässä juna seisoo sen pienen hetken, ihmisiä lappaa suuntaan ja toiseen ruuhkassa, ja lähes aina minulla on vielä kädet täynnä tavaraa. Ei siis mikään ihme, ettei kyytiin nouseminen ja poistuminen oikein suju. Tampereen asemalla on joskus käyty muuten vaan pihalla patsastelemassa, kun saa kaikessa rauhassa astella ulos ja takaisin junaan. Tarvis vaan jaksaa treenata tätäkin useammin..

Mutta takaisin aiheeseen. Etenkin Fionan lenkkeily on kehittynyt aivan tajuttomasti! Me päästään nykyään ovesta ulos (sekä kotona että porukoilla) ilman haukkumista. Pihasta poistuminen tehdään edelleen nameja syöden, mutta Fiona tosiaan malttaa odottaa niitä nameja ja hakee minuun kontaktia sen sijaan, että riekkuisi narun päässä.

Toisten koirien ohittaminen on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tajusin tuossa jossain vaiheessa tekeväni hommaa ihan väärin (tai no ei nyt väärin, mutta tyhmästi), kun aina ohituksissa kutsuin koiraa, tai jotenkin hain sen huomiota, ja palkkasin kun sen sain. Nykyään teen niin, että kehun Fionaa silloin, kun se katsoo toista koiraa. Tässä vahvistetaan samalla sitä mielentilaa, joka Fionalla on koiran nähdessään. Siis kehuminen tapahtuu tietysti vielä silloin, kun se on rauhassa ja hiljaa. Kehuista koira tietää saavansa palkan, joka tulee minulta, joten samalla vahvistuu kontakti ohjaajaan. Toimii superhyvin. Nykyään Fiona alkaa jopa koiran nähdessään itse tarjota kontaktia - jee tuolla on koira, onpa kivaa, saan nameja!

Myös fleksissä lenkkeily toimii loistavasti. Kuten olen tainnut joskus mainita, Fionaa voisi verrata kireään viulun kieleen. Tai entisenä kanteleen soittajana puhutaan mieluummin kanteleesta. Kun kannelta virittää ja kieltä kiristää tarpeeksi kauan, jossain vaiheessa se täysin yllättäen napsahtaa poikki hirmuisella voimalla. Tätä muuten pelästyy joka kerta yhtä paljon :D Fiona on juuri kuin kireä kieli, josta voi nähdä ja arvata, että kohta katkeaa. Suurin saavutus onkin se, että nykyisin minä lähes aina tiedän, koska koiralla keittää. Ja monesti pystyn nämä estämään juuri ennen katkeamista. Kutsun koiraa, haen sen huomion, otan vierelle kävelemään tai mitä tahansa, jolla saan katkaistua "kielen kiristämisen". Tietty välillä tulee niin äkkinäisiä huutokohtauksia, että kaikkea ei pysty ennakoimaan, mutta näistäkin saan suht pienellä vaivalla koiran rauhoittumaan.

Nyt parin päivän aikana oikeastaan huomasin ensimmäisen kerran sen, että Fiona pystyy itsekin säätelemään "kielen katkeamista". Se monesti kipittää fleksin päähän täydellä ravilla, korvat sivuilla ja juuri sen näköisenä, että kohta muuten tulee hyvin äänekäs WUF! Mutta juuri ennen kuin se pääsee narun loppuun, juuri ennen ensimmäistä kiljaisua se kääntyykin takaisin, katsoo minua ja sanoo "äiti heitä nami?". Tätä tapahtui monen monituista kertaa. Sen sijaan, että Fiona aloittaisi perinteisen kiljumisen ja pomppimisen narun päässä, se tulee miun luokseni, hakee katsekontaktia ja välillä kävelee lenkeillä pitkät pätkät jalan vieressä palkkaa odottaen. Tämä on jo niin käsittämätön ja ihana edistysaskel, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla :) Tästä on seurannut myös se, että Fiona ravaa lenkeillä huomattavasti entistä enemmän. Sekä lyhyessä hihnassa että fleksissä, nykyään peitsausta saa jopa odotella. Tietty hieronnat, jumpat, fleksikuuri ym. ovat varmasti vaikuttaneet asiaan, mutta suurin tekijä on aivan taatusti koiran mielialan rauhoittuminen lenkkeillessä.

Kyllä meillä vielä tekemistä riittää, niin kotona sisällä, lenkeillä kuin treeniolosuhteissakin, mutta kylläpä olen saanut taas nähdä uusia puolia Fionasta. Ja voi vitsit mie tykkään. Meillä on ollut niin tajuttoman mahtavaa aikaa keskenämme, että voisin kehua tuon riiviön maasta taivaisiin! Ei sillä, että ikimaailmassa voisin Zeldasta luopua, kova oli ikävä näin lyhyessäkin erossa.. Noiden perusluonteissa on vaan niin paljon eroja, ja Zelda aina provosoi Fionaa. Zeldalle pystyy sallimaan paljon "huonoakin" käytöstä täydellisyyden joukkoon, mutta Fionan kanssa on melkein pakko pitää nollatoleranssi ja elää kaikki tai ei mitään linjalla. Tähän Zeldakin saa yrittää sopeutua.. ;)