Koirien liikutuspäiväkirjahaaste

Päivän peilin innostamana olen kirjannut viikon ajan kaikki koirien kanssa suoritetut lenkkeilyt ylös. Valitettavasti nämä lukemat ovat jokseenkin epätarkkoja, sillä en pysty millään gps:llä sun muulla mittaamaan tarkkoja matkoja. Ajan nyt onneksi saa suht hyvin ylös, kun vaan muistaa vilkaista kelloa joka kerta ovesta ulos lähtiessä ja kotio palatessa.. Ja ollaan myö tässä välillä lenkkeilty kavereiden kanssa, joilla on sports tracker käytössä, ihan huippu!

Lauantain lenkiltä laskettelurinteiltä.

Maanantai:
aamulenkki 10min (1km?)
kävely rautatieasemalta kotiin 40min (3km)
agilityn alku- ja loppulenkit, yhteensä alta tunti (5km) 

Käytän tyypillisesti aina koirat aamuisin hyvin pienellä lenkillä. Yleensä kierretään vielä aina sama tietty lenkki. Toijalassa ollessani eräs naapurini kerran huikkasi ohi kulkiessamme, että etpä sää niitä pitkällä käytä. Sama naapuri on aiemmin valittanut koiran tien reunaan kakkaamisesta, vaikka keräsin jätökset siitä pois. Enpä viitsinyt jäädä selittämään, että ihan tarkoituksella tehdään pieni aamulenkki, jotta koirat osaavat tehdä tarpeensa jo heti siinä pienellä rinksalla. Eipä ole kivaa esim. aamukuuteen töihin lähtiessä kiertää tunnin lenkkiä vain sen takia, että saa odotella koirien tyhjentävän suolensa.. Fionalla etenkin kun tässä välillä tuppaa kestämään.

Torstain aamulenkiltä.

Tiistai:
aamulenkki ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
päivälenkki oman pihan tokotreenin yhteydessä 10min (1km)
illalla juoksulenkki 1h 45min (13km) 

Otan koirat nykyään melkein aina kauppaan mukaan. Lähikauppa kun on Prisma ja siellä on pihassa lukolliset koirahäkit, niin sinne voi hyvillä mielin jättää. Enkä usko, että koirillakaan on mitään tätä vastaan, sillä joka kerta kaupan pihaan tullessamme ne hyppäävät omatoimisesti avonaisesta häkin ovesta sisään. Hiljaa ja nätisti odottelevat myös joka kerta, kun takaisin palaan. Illalla vielä repäistiin Fionan kanssa, ja juostiin Jyväsjärvi ympäri. En olisi ikinä uskonut, että jaksan juosta koko matkan, mutta niin se vaan meni, ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa, ettei edes tehnyt tiukkaa :) Loppumatkasta kun koira jäi pissalle, oli pakko juosta vieressä ympyrää, jos siinä kohti olisi pysähtynyt, loppumatka kotiin olisikin varmaan kestänyt toiset pari tuntia..

Myöskin torstain aamulenkiltä.

Keskiviikko:
aamulenkki 10min (1km)
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
iltapäivästä metsälenkki koirat vapaana 45min (4-5km?)
illalla 10min (1km) 

Peruspäivä. Harvemmin kyllä käydään neljää kertaa päivässä lenkillä, mutta joskus näinkin. Meillä on tuossa lähellä pieni metsälenkki, joka matkoineen kestää vain alta tunnin. Sen käyn monesti heittämässä, jos ei kauemmas metsään jaksa lähteä.

Lauantain aamulenkiltä metsästä.

Torstai:
aamulla metsässä koirat vapaana 2h 15min
illasta hihnalenkki 20min 

Tänään tehtiinkin vain kaksi lenkkiä. Jos aamulenkin aloittaa kymmenen maissa ja se kestää yli pari tuntia, niin ollaankin jo yli puolen päivän kotiin palatessa. Eipä siinä enää tarvinnut käydä kuin hivenen pidennetty iltapissatus hoitamassa.

Lauantaiselta lenkiltä myöskin, mein treenikentällä juoksentelua.

Perjantai:
aamulla hihnalenkki 20min
illemmalla kaverin koirien kera metsässä reilu 1h 

Perjantaiaamuna innostuin lumisessa maisemassa kävelemään hivenen pidemmän aamulenkin. Illasta lähdettiin vielä Lauralle kyläilemään Fyysikon shelttejä moikkaamaan. Samalla reissulla kylässä kävi myös Marian parikuukautinen Jesper-vauvasheltti. Fiona ja Zelda eivät ihan ymmärtäneet noita lapsukaisten leikkejä, mutta hauskaa näytti olevan. Fionan suhtautuminen puolivuotiaaseen Loitsu-serkkuunkin on lähinnä komentamista.. Kerrankin kun joku on sitä "pienempi", niin täytyyhän tuollainen riekkuva kakara (yrittää) pitää kurissa ja nuhteessa. Heitettiin sitten vielä iltalenkki pimeässä mutta lumen valaisemassa metsässä.

Tämä spurttailu on torstain pakkasaamulta.

Lauantai:
aamulla metsässä koirat vapaana 50min
päivällä kaverin koirien kera laskettelurinteillä koirat vapaana 1h 40min
illalla hihnalenkki 10min 

Tänään jatkettiin siitä, mihin eilen jäätiin. Tarkoitus kun oli kuvata koiria jo illalla valkoisessa metsässä, mutta sen verran venähti, ettei enää kuvia saanut, niin otettiin seuraavana päivänä uusi yritys. Ja kyllähän me kuvia saatiinkin, suorastaan loistavassa kelissä. Käytiin laskettelurinteillä kiertelemässä, ja kyllä muuten tuntui reisissä, kun ensin menee rinteen alas ja saman tien ylös, huh.

Muffy ja Loitsu vauhdissa. 

Sunnuntai:
aamulla hihnalenkki 15min
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia
illalla hihnalenkki 30min

Kevyt päivä, kun oli niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa. Sanotaanko näin, että tuo kolme pientä hihnalenkkiä on aika lailla se minimi, mitä koirien kanssa kierrän päivittäin. Yleensä tietty enemmän, mutta joskus vaan näinkin.

Ja vielä iso vino pino tämän viikon aikana lenkeillä napattuja kuvia. Ihanaa kun tuli lunta ja pakkasta!!

Ohhoh mikä tauko...

Nyt melkein hävettää, yli viikkoon ei ole tullut blogia päivitettyä, ei laisinkaan miun tapaistani! Nyt sitten, kun ylihuomenna on tentti, Vuonisuutiset odottaa valmistumistaan, puhumattakaan gradusta, joka on seissyt jo neljä kuukautta, nyt sitten pitää kirjoitella blogiin. Köh.

No kertokaa nyt, kuka valittiin pressaks?!

Viikko sitten vietettiin vaalivalvojaisia kera Fyysikon shelttien! Fionan mielestä mummo oli niin pelottava, että se laski alleen Netalle mielistellessä. Eipä ole näinkään vielä koskaan käynyt, vaikka Fiona joka kerta matelee maata pitkin kuin lapamato, kun Netan tapaa.. Valitettavasti kakkonen ei ollut ykkönen näissä vaaleissa, vaikka olihan se arvattavissa. Siinä mielessä kakkonen kyllä oli ykkönen, että eiköhän Niinistö ollut toiseksi paras valinta kuitenkin? :)

Oodi ei nyt ihan diggaa tästä..

Viime perjantaina saatiin uusia kavereita. Oikea kääpiökerhon kokous! Minua vaan nauratti ja pitkään, Zelda kun ei ollut lenkillä, niin meillä oli kolme miniminipientä kääpiöshelttiä matkassa. Ja Fiona oli ihan normaalin kokoinen! ;D Ainainen rääpäle, jonka pienuutta kaikki ihmettelee, ei enää ollutkaan porukan pienin, vaan sen tittelin sai nimensä mukaisesti Hippu-sheltti, jei. Käytiin siis Mian, Oodin ja Hipun kanssa kunnon metsäreissulla. Yllättävää kyllä, mutta metsässä eivät koirat saaneet mitään kunnon rallia aikaiseksi. Jäällä riekkuessa Fiona jopa välillä nappasi Oodin häntäkarvoihin kiinni (mitä se ei uskalla tehdä kenellekään muulle kuin Zeldalle ja Viiulle), mutta sen verran oltiin vielä vieraskoreita, että etäisyys pysyi. Sen sijaan kun lenkin jälkeen käytiin teet juomassa, löytyi Fionalla ja Oodilla ihan oma yhteinen maailma! Kaksi muuta trikkiä seurasivat visusti sivummassa..

Fionan the leikkiasento

Painitaanko??

Lenkin jälkeen junailtiin vielä illalla Toijalaan (kiitos Mia vielä kyydistä!). Olin taas kerran superylpeä koirista, kun nämä jälleen promosivat shelttejä asemalla. Ei ihan eka eikä toka kerta, kun joku tulee juttelemaan koirista, kun niiden kanssa kulkee ihmisten ilmoilla. Tällä kertaa mies kahden lapsensa kanssa tuli kertomaan, että jollekin sukulaiselle(?) on tulossa samanrotuinen. Zelda istahti tyytyväisenä aitiopaikalle nauttimaan rapsutuksista, Fiona tyytyi tällä kertaa seisoskelemaan kauempana ja kyttäämään aseman vilinää. Olin siinä sitten menossa pikku kauppaan ostoksille asemahallissa, ja virittelin koiria kiinni lehtitelineeseen. Mies kysäisi, että olenko kauan poissa, kyllähän he voivat koiria pitää! Ja niin jäivät trikkitytöt pikkutytön hoiviin. Ei kuulunut yhtäkään haukkua perään, vaan siellä ne molemmat seistä nököttivät ja kyttäsivät miun perääni. Olen kyllä super tyytyväinen, että jaksoin opettaa Zeldalle tämän käytöksen aikanaan (se olikin ainoa asia, joka oikein opeteltiin BH-koetta varten), sillä nyt Fiona on oppinut sen suoraan Zeldalta. Zetan nuoruusvuosina ei olisi tullut kuuloonkaan jättää sitä kenenkään käteen saati mihinkään kiinni, riitti kun mie otin yhden askeleen sivuun, niin johan alkoi korvia piinaava kiljuminen. Pahoittelut kaikille kavereille, jotka kuitenkin olette joskus Zeldaa kiinni pitäneet esim. kaupassa käynnin ajan ;D

Koko viikonloppu vierähtikin taas hevostellessa. Lauantaina kävin jopa kahteen kertaan tallilla, iltakeikalle otettiin Sirin kanssa koirat mukaan. Koiruudet joutuivat odottelemaan karsinassa hetken aikaa, kun käytiin varsaa ja toista ponia taluttelemassa. Hyvin ne siellä taisivat pärjätä, heiniä eivät olleet syöneet, kumma juttu.. Käytiin vielä koirienkin kanssa maastokäppäilemässä samalla keikalla. Ja nyt huomasin toteen sen, mitä olen jo pitkään epäillyt. Fiona ei ravaa laisinkaan villapaita päällä :( Villapaita + takki yhdistelmällä se ei edes peitsaa, ravista puhumattakaan, vaan laukkaa pientä lyhyttä töpölaukkaa koko lenkin. Tekee varmaan tosi nannaa lihaksille, ai että.. Nyt sillä oli pelkkä villapaita, ja peitsasi hyvin lahjakkaasti myös vapaana, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Toivotaan siis, ettei enää tulisi kovia pakkasia!

Eilen käytiin pitkästä aikaa aksa-treeneissä! Ei ole helppoa tämäkään laji talvella - 12km hangessa rämpiminen  kutittelee kivasti omia reisiä. Mutta voipa ainakin sanoa tehneensä jotain ;) Itse treeneissä juostiin yksi ratapätkä, ei nyt ihan nollalla läpi kuitenkaan, kuten Maria asian kaavaili, hih. Kyllähän se jotenkin sujui, kun tarpeeksi väännettiin ja käännettiin.. Positiivisin ja paras asia oli kuitenkin se, että Fiona ei kertaakaan karannut! Ei edes miettinyt mitään sen suuntaista. Aivan mahtavaa.

Kun kaksi muuta kenttää tyhjenivät tyystin treenaajista, päästiin vielä tekemään hihnassa juttuja viereisille kentille. Fiona teki muutamat kontaktit, joissa itse taas mokasin. Tehtiin ensimmäinen sarja toistoja (noin viisi kertaa) 100% onnistumisella. Päätin sitten tyhmänä jatkaa, ja johan onnistuttiin saamaan virheitä.. A:lla tuli virheet ihan muutenkin. Yksi törkeä läpijuoksu (jonka koira korjasi itse ja pakitti onoffiin), sekä yksi luvaton lähtö. Ehkä vaadin liikaa siinä häiriössä, kun oli toinen koirakin vielä samaan aikaan kentällä.. Tyhmä minä, mutta virheistä oppii, eikä sitä tiedä missä mennään, jos ei välillä kokeile nostaa rimaa (kuten Jaakko ahkerasti painotti viime kesän koulutuksissaan)

"Kahjo Viiu ja Hullu Fiona"

...kuten Laura asian osuvasti ilmaisi ;) Minulla majailee täällä 16 tassun lauma, sisältäen yhden kahjon, yhden hullun ja kaksi normaalia shelttiä. Zelda yllätti taas, kun Netto ja Viiu saapuivat kylään, kun se varsin tosissaan komensi kavereita. Zelda piti ihan kunnollista pitkäkestoista murinaa ja hampaatkin näkyi. Uskomatonta. Tätä ei kyllä varmasti usko kukaan, ken Zeldan tuntee. Siitä on nyt vanhemmiten ja Fionan tulon jälkeen tullut niiiiin minun koirani. Henkeen ja vereen. Zeldan maailmaan ei mahdu enää ketään muita kuin minä. Tiedä sitten, onko se loppupeleissä niin hyvä juttu. Jokainen ero koirasta tuntuu vielä pahemmalta kuin ennen, onneksi sitä nyt suht harvoin tarvii mihinkään hoitoon jättääkään.

Fionakin kyllä osasi komentaa, se ei edelleenkään siedä sitä, että mie paijaan vieraita koiria. Nettoa se yrittikin ajaa pois moneen otteeseen, ja jopa Viiua päin piti hyökkiä. Onneksi kumpikaan (kuten oikeastaan kukaan muukaan koira :D) ei ota sitä tosissaan.. Fiona saa uhota ihan omassa rauhassaan. Kiinni se ei ole käynyt vielä kehenkään, enkä ihan äkkiä usko, että kävisikään.

Mitäs muuta me ollaan touhuiltu.. Eilen oli kylässä sellainen koira, jolle Fiona ei kyllä ikimaailmassa uhoaisi :D Tuskin Zeldakaan. Nimittäin Netta-mummo Muffyn kera. Fiona on Netan edessä niin pientä, se matelee pikin maata, nuolee huulia ja heiluttaa häntää. Koko ajan vaan on pakko uudelleen ja uudelleen tunkea Netan kuonon alle matelemaan. Mummo voi olla aikas scary! Netalla ja Zeldalla puolestaan on ollut oudot välit aina. Netta pomottaa käytännössä kaikkia, eikä sitä voi juurikaan päästää vieraiden koirien luo, irti tai hihnassa. Zeldalle se ei kuitenkaan ole ikinä sanonut mitään, edes pienesti hampaita näyttänyt! Niillä on aina ollut mä-en-nää-sua välit Zeldan kanssa, kumpikaan ei reagoi toiseensa mitenkään.. Outo pari. (Fionan Netta komensi hyvin julmasti maahan makaamaan heti ensi tapaamisella)

Eilen vietettiin siis Lauran ja Jarin kanssa agility-leffailtaa. Tuli oltua niin Janitan ja Jaakon kuin Oreniuksenkin opeissa kotisohvalta käsin, hih. Ja vielä jäi paljon katsottavaa.. Eipä ohjausta tietenkään kotona istumalla opita, mutta sai taas ajateltavaa ja kunnon selostukset ja opetukset eri kuvioihin. Ehkä sitten helpompi soveltaa käytännössäkin joskus. Ottaa suorastaan päähän katsoa noita, kun lähes kaikissa koiralle joko jätetään lelu palkaksi tai se lähetetään namikipolle. Mutta entäpä, kun koira ei huoli lelua eikä syö nameja treeneissä. Millä ihmeellä mie saan Fionan palkattua?? Treenaaminen on lievästi sanottuna hankalaa, kun ei koiralle kelpaa mikään minulta tuleva palkka. *itku-potku-ahdistus*

Ja tunnelman nostattamiseksi on pakko laittaa vielä viikon takainen yltiöihana video, missä kummityttöni ratsastaa Lotalla ja Rohan viuhahtelee taustalla. Voiko joku oikeesti väittää, että ratsastaminen ei ois kivaa!!? Siinä teille! ;)



PS. Viiu on astutettu Vertillä muutama päivä sitten, mutta onnistuminen on varsin epävarmaa.. Jäädään odottelemaan, tuleeko sieltä vauvoja vai ei. Viiu ei vielä osannut kertoa, kun yritin siltä tunnelmia kysellä :)

PPS. Olihan meillä äsken 20 kappaletta pikkuisia jalkoja, kun kaveri kävi kylässä 3-kuukautisen Siiri-vauvansa kanssa. Voi kuinka se oli pieni! Koiria ei juurikaan jaksanut kiinnostaa, ovat tainneet kaikki nähdä vauvoja jo kyllästymiseen saakka...

Treenikuvia

Nyt onkin olleet tehokkaasti ajatuksissa ensi vuoden agilityn SM-kilpailut.. Ei sillä, että olisin osallistumassa, vaan järjestelypuolella. Meidän seuramme JAT järjestää kisat, ja Laura on koko touhun pääkoordinaattori. Mie olen yhdessä tiimissä mukana, ja perjantaina pidettiin ensimmäinen tiimipalavari kisojen tiimoilta. Paljon on tekemistä, mutta onneksi on vielä paljon aikaakin. Hyvät kisat on varmasti tulossa!

Käytiin sitten eilen Lauran ja koirien kanssa tsekkaamassa kisapaikka Tikkakoskella, kiertämässä vähän alueen lenkkimaastoja ja lopuksi treenattiin kentällä. Hyvin epämääräisesti esitettynä kisakenttä näyttää tältä:

Ja sama vähän normaalimmasta perspektiivistä:

Kivalta paikalta kyllä vaikutti, eiköhän tänne saada yhdet SM-karkelot aikaiseksi. Vielä ihanammat tosin olivat lenkkimaastot kentän läheisyydessä. Jos on kovin helteistä, niin koiria voi jopa käydä välissä uittamassa viereisessä pienessä lammessa ;)

Ja vielä lyhyesti treeneistä.. Fiona sai tehdä vapaana, mistä en oikeastaan tiedä, oliko se hyvä vai huono juttu. Se olisi taas paljon mieluummin rallatellut ympäri kenttää kiljuen, mutta kun häiriötä ei ollut juuri lainkaan, tuli se myös minun kanssani tekemään. Malttia vaan ei ollut taas yhtään, joten ei paljon pystynyt vaatimaan. Muutama sivulle tulo tehtiin, sekä vähän hermojen kasvatusta lyhyillä odotuspätkillä.

Fiona sanoo: onko nyt hyvä, kerro heti?
Oikeelle, vasemmalle, eteen, taakse,
mitä mitä mitä mä teen????

Fionan käsitys sivulletulosta..

Se istuu kontaktissa, jee :) Ehkä juuri ja juuri kuvanoton ajan..

Käskystä paikallaan!

Zelda puolestaan oli taas niin ihana!! Voi että mie tykkään tosta koirasta nyt täysillä, siis siitä, miten se tekee treeneissä. Kyllä huomaa, että on kroppa kunnossa, kun virtaa piisaa aivan liikaakin. Kun Zeldan päästää autosta ulos kentälle, se vaan juoksee päättömästi haukkuen ympäri kenttää niin kauan, että sen pyytää hommiin. Vähän sama ilmiö siis kuin Fionalla, tosin eri syistä johtuen, ja Zeldalla se on pelkästään positiivista.. :D

Zeldan riemuhihhulointia ympäri kenttää.

Mikä kontakti! (ei se yhtään edistä, ehei)

Ihan hetken sain ihmetellä, mitä tässä tapahtuu?!
Sitten sen tajusin edellisen ja seuraavan kuvan
katsomalla: koira on menossa maahan :D

Hyppy syliin.

Pieni ihana sylikoira :D

...ja hyppy selkään.

Melkein meinas mennä yli ;)

Rally-tokotreeneissä tajusin,
että meille tällä hetkellä vaikeimpia
on kaikki oikeella puolella tehtävät jutut.
Nyt siis ahkerasti treenaamaan liikkeitä
"väärällä" puolella!

Vielä vähän pujottelua ilman kontaktia
tai käsiohjausta, hyvin tekee :)

Saatiin innostettua Netta-mummokin treenaamaan rally-tokoa. Ehkä joskus jopa kisaamaan saakka, sen verran hyvin on liikkeet jo valmiiksi hanskassa. Rallyn alokasluokka tosiaan on helppo nakki kenelle tahansa perusjutut osaavalle koiralle. Ehkä jopa Fionalle joskus, jälleen toivossa on hyvä elää :D

Netan seuraamista. Mummo on kyllä olemukseltaan hyvin
samankaltainen  kuin Fiona, tosin huomattavasti paremmin hanskassa :D

Muffy pujottelee.

Ja vielä treenien päätyttyä Zelda koittaa ihan varovasti huomaamatta
hivuttautua autosta ulos - jos mä nyt vielä kuitenkin
vähän tekisin, jooko pliiiiis!?

Lisää kuvia löytyy täältä: http://jauhokuono.kuvat.fi/kuvat/Sekalaista/Omat+ja+muiden+koirat/Zelda%2C+Fiona%2C+Netta+ja+Muffy+1.10.2011/