"Kahjo Viiu ja Hullu Fiona"

...kuten Laura asian osuvasti ilmaisi ;) Minulla majailee täällä 16 tassun lauma, sisältäen yhden kahjon, yhden hullun ja kaksi normaalia shelttiä. Zelda yllätti taas, kun Netto ja Viiu saapuivat kylään, kun se varsin tosissaan komensi kavereita. Zelda piti ihan kunnollista pitkäkestoista murinaa ja hampaatkin näkyi. Uskomatonta. Tätä ei kyllä varmasti usko kukaan, ken Zeldan tuntee. Siitä on nyt vanhemmiten ja Fionan tulon jälkeen tullut niiiiin minun koirani. Henkeen ja vereen. Zeldan maailmaan ei mahdu enää ketään muita kuin minä. Tiedä sitten, onko se loppupeleissä niin hyvä juttu. Jokainen ero koirasta tuntuu vielä pahemmalta kuin ennen, onneksi sitä nyt suht harvoin tarvii mihinkään hoitoon jättääkään.

Fionakin kyllä osasi komentaa, se ei edelleenkään siedä sitä, että mie paijaan vieraita koiria. Nettoa se yrittikin ajaa pois moneen otteeseen, ja jopa Viiua päin piti hyökkiä. Onneksi kumpikaan (kuten oikeastaan kukaan muukaan koira :D) ei ota sitä tosissaan.. Fiona saa uhota ihan omassa rauhassaan. Kiinni se ei ole käynyt vielä kehenkään, enkä ihan äkkiä usko, että kävisikään.

Mitäs muuta me ollaan touhuiltu.. Eilen oli kylässä sellainen koira, jolle Fiona ei kyllä ikimaailmassa uhoaisi :D Tuskin Zeldakaan. Nimittäin Netta-mummo Muffyn kera. Fiona on Netan edessä niin pientä, se matelee pikin maata, nuolee huulia ja heiluttaa häntää. Koko ajan vaan on pakko uudelleen ja uudelleen tunkea Netan kuonon alle matelemaan. Mummo voi olla aikas scary! Netalla ja Zeldalla puolestaan on ollut oudot välit aina. Netta pomottaa käytännössä kaikkia, eikä sitä voi juurikaan päästää vieraiden koirien luo, irti tai hihnassa. Zeldalle se ei kuitenkaan ole ikinä sanonut mitään, edes pienesti hampaita näyttänyt! Niillä on aina ollut mä-en-nää-sua välit Zeldan kanssa, kumpikaan ei reagoi toiseensa mitenkään.. Outo pari. (Fionan Netta komensi hyvin julmasti maahan makaamaan heti ensi tapaamisella)

Eilen vietettiin siis Lauran ja Jarin kanssa agility-leffailtaa. Tuli oltua niin Janitan ja Jaakon kuin Oreniuksenkin opeissa kotisohvalta käsin, hih. Ja vielä jäi paljon katsottavaa.. Eipä ohjausta tietenkään kotona istumalla opita, mutta sai taas ajateltavaa ja kunnon selostukset ja opetukset eri kuvioihin. Ehkä sitten helpompi soveltaa käytännössäkin joskus. Ottaa suorastaan päähän katsoa noita, kun lähes kaikissa koiralle joko jätetään lelu palkaksi tai se lähetetään namikipolle. Mutta entäpä, kun koira ei huoli lelua eikä syö nameja treeneissä. Millä ihmeellä mie saan Fionan palkattua?? Treenaaminen on lievästi sanottuna hankalaa, kun ei koiralle kelpaa mikään minulta tuleva palkka. *itku-potku-ahdistus*

Ja tunnelman nostattamiseksi on pakko laittaa vielä viikon takainen yltiöihana video, missä kummityttöni ratsastaa Lotalla ja Rohan viuhahtelee taustalla. Voiko joku oikeesti väittää, että ratsastaminen ei ois kivaa!!? Siinä teille! ;)



PS. Viiu on astutettu Vertillä muutama päivä sitten, mutta onnistuminen on varsin epävarmaa.. Jäädään odottelemaan, tuleeko sieltä vauvoja vai ei. Viiu ei vielä osannut kertoa, kun yritin siltä tunnelmia kysellä :)

PPS. Olihan meillä äsken 20 kappaletta pikkuisia jalkoja, kun kaveri kävi kylässä 3-kuukautisen Siiri-vauvansa kanssa. Voi kuinka se oli pieni! Koiria ei juurikaan jaksanut kiinnostaa, ovat tainneet kaikki nähdä vauvoja jo kyllästymiseen saakka...