Vielä yksi kuva viime viikolta. Yksi "vauvoista" tosin puuttuu kuvasta.
Kaksi naperoa pysyvät vielä automaattisesti siinä, mihin ne asettaa, kaksi naperoa pysyvät käskystä paikallaan, mutta Lucan kohdalla ei toimi kumpikaan menetelmä.. :D
Fionan keinu on varsin mystinen tapaus... Sehän oppi sen jo joskus vuosi sitten. Mie etenin vaan ihan liian nopeasti, kun annoin koiran tehdä itsenäisesti vapaana koko keinua. Siinä mentiin metsään ja otettiin roimasti takapakkia, kun tuo pelästyikin(?) keinua ja lopetti kokonaan sen suorittamisen.
Nyt keinua on tehty taas paljon ja hartaasti, ja hitaasti. Fiona ei mitenkään pelkää keinua, päin vastoin kiskoo sinne itse ja menee reippaalla laukalla. Sen sijaan pysähtyminen on vielä hakusessa. Välillä tulee ihan päähän saakka, välillä himmailee jo kontaktipinnan alussa. Ollaan edelleen joka kerta vaimennettu pamaus, muuten saa laskea omalla painollaan. Välillä ollaan taas tehty vapaanakin, mutta siinä koira alkaa helposti juoksemaan ohi. Jättää menemättä keinulle ja haukkuu minulle. Hihnassa ei ikinä tee samaa. Eli siis treenataan edelleen hihnan kanssa, se ei ole ongelma..
Mutta nyt Fiona on taas ottanut käyttöön kauan sitten itse keksimänsä tavan (mitä ei ole aikoihin tehnyt), eli tarjoaa onoffia myös keinulle. En edelleenkään ole kovin vakuuttunut, että se on fiksu veto viisikiloiselle koiralle. Noita pomppukeinuja kun on (vieläkin?) ihan liikaa. Ei ole kivaa, jos pylly lentää ilmassa vaikka etujalat ovat maassa.
Muutoinhan onoffi keinullakin olisi aivan loistava ratkaisu. Tällä hetkellä kun tuntuu, että koira ei ihan itsekään tiedä, mitä sen pitäisi keinulla tehdä. Kokeilin pari kertaa juosta keinusta ohi, ja Fiona lähti perään. Se ei siis yhdistä sitä samanlaiseksi kontaktiksi kuin puomin ja aan. Ja miksi pitäisikään, kun en ole samaa käskysanaa antanut.. Sen sijaan jos sille lisäisi myös keinulle samaisen käskysanan, se varmasti pysähtyisi ja jäisikin onoffiin. Eli samalla koko esteen suoritus selkenisi koiralle uudella tasolla.
Tässä onoffissa on vaan toinenkin ongelma, mitä Fiona jo kerran treeneissä väläytteli. Se juoksee laukalla keinun päähän, ja heittää etujalat reunan yli jo ennen kuin keinu on maassa. Eihän se nyt noinkaan toimi.. Tämä on myös tosi outoa, sillä välillä Fiona himmaa ja melkein pysähtyy ja keinun puolen välin jälkeen, välillä taas juoksee päähän ja näemmä melkein ylikin, kun heittäytyy valmiiksi onoffiin. Tästä jo huomaa, että keinu ei ole millään muotoa selkeänä suorituksena koiran aivoissa.
Tässä siis yritän mietiskellä, miten muutan keinua, jotta saadaan se valmiiksi. Sanonko koiralle "odota", aina sen kiivetessä keinua / ollessa sen lopussa. Tässä tulee vaan ongelmaksi oma oikea-aikainen käskytys. Se kyllä melko varmastikin odottaa käskyn kuultuaan, mutta se onkin toinen juttu, missä ja koska ja millä vauhdilla keinu suoritetaan sen jälkeen.. Vai sanonko "keinu kii". Kii tarkoittaa onoffia, jolloin koira tietäisi jo etukäteen, että sen targettina on onoff, johon sen pitää juosta ja jäädä sinne. Tämähän olisi koiran kannalta huomattavasti selkeämpi ratkaisu, mutta toimiiko se 5-kiloisella sintillä??
Viimeinen viikko on hurahtanut miulla ja koirilla lastenhoitopuuhissa. Aika lailla aamusta iltaan on päivittäin vahdittu siskon lapsia yhdessä äiteni kanssa, tässä kun on pienoinen projekti meneillään. Kaitsettavana ovat 2-vuotias poika sekä kaksi puolivuotiasta tyttöä, joten tekemistä riittää!
Lastenvahdit paikoillaan.
Koiria olen yrittänyt pitää menossa mukana niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nuo osaavat ottaa lunkisti ihan sama missä ollaan, ja onko lapsia paikalla vai ei. Oikeastaan molemmat koirat tuntuvat kovasti pitävän vauvoista, Fiona etenkin. Fiona menee useasti nukkumaankin siten, että "kiertää" itsensä vauvaan kiinni, selkä lattialla makaavan vauvan kylkeä vasten. Samoin kun tulee aina minua vasten nukkumaan niin likelle kuin ikinä pääsee. Muutoinkin tuo vauvojen peti meinaa olla enempi koirien kuin vauvojen käytössä..
Vauva juttelee Zeldan kanssa.
Lucan kanssakin koirat alkavat jo tulla hyvin juttuun, nyt kun Luca on alkanut oppia hieman hellävaraisemmaksi. Zelda kyllä juoksee Lucaa karkuun, mutta Fiona tykkää kovasti Lucan rapsutteluista ja yrittää aina poikaa nuoleskella. Harmi vaan, että Luca on pahasti allerginen..
Lenkeillä on käyty sekä vaunuilla, rattailla, että Lucan kanssa kävellen. Fiona on taas yllättänyt, kuinka hienosti osaa kulkea millä tahansa kokoonpanolla. Jopa Lucan talutuksessa Fiona kulkee todella nätisti ja rauhassa. Zeldaa Luca on tässä kyllä enempi talutellut, Zeta kun ei pahemmin stressaa, vaikka narun päässä kulkee (tai useasti ei kulje..) rasavilli kaksvuotias.
Kieli keskellä suuta, tarkkaa puuhaa..
Ollaan sentään Fionan kanssa treenaamaankin päästy. Janin kanssa ollaan nyt pari kertaa varattu "lepakkovuoro" sdp-hallilta. Halvemmalla pääsee kun treenaa yön pikkutunneilla, ja silloin lapsetkin ovat jo nukkumassa, joten mie olen päässyt irtaantumaan. Eikä yhtään haittaa Fionan kannalta, että saadaan treenata tyhjässä hallissa ja omalla aikataululla!
Kepit on nyt edistyneet tosi kivasti. Virheitä ei ole tullut juurikaan yhtään. Eilen aloitettiin siten, että oli kaikki ohjurit ja kaksi verkkoa lopussa. Heitin ohjureita reippaassa vauhdissa pois, lopulta jäi viisi jäljelle ja loppuun yksi verkko. Otettiin myös ensimmäistä kertaa kepeille lähetys esteen takaa kierrättämällä. Heitin siis ensin koiran kiertämään hypyn, jonka jälkeen suorassa linjassa kepeille. Fiona haki kepit ihan älyttömän hyvin. Ja olipa hyvä, että oli kaksi ekaa ohjuria paikallaan, sillä koira joutui tekemään suorastaan äkkijarrutuksen ekassa välissä, kun tuli niin draivilla ja täysillä sisään. Juuri näitä onkin nyt hyvä ohjureilla treenata, että Fiona oppii handlaamaan oman vauhtinsa ja kroppansa sisäänmenoilla kaikista suunnista ja vauhdeista.
Kontaktit meni myöskin eilen juuri kuten piti. Virheitä ei tainnut tulla yhtäkään?? Tein sekä puomia että aata koira vapaana, ja molemmilla juoksin itse ohi. Nyt uskalsin jopa luottaa sen verran, etten edes katsonut taakseni kontaktilla, pysähtyikö koira. Sinne se aina jäi. Tosin tehtiin tämä pitkän ja rankan treenin jälkeen noin puoli kahdeltatoista yöllä, joten Fionalla taisi jo hieman väsy painaa. Mutta hyvä niin, tulipa onnistuneet suoritukset :)
Ratapätkillä ollaan treenailtu vetoja, persjättöjä, poispäinkäännöksiä, vastakäännöksiä, sylkkäriä, putkijarrutusta ja öö... Mitäköhän vielä, kauheesti kaikkea "uutta" ja vaikeeta. Fiona kyllä tekis vaikka mitä, mutta kun mie en osaa, niin enempi vaan sähelletään, väännetään, yritetään ja epäonnistutaan. Välillä tulee aivan timantti hienoja suorituksia, kun mie oikeesti saan itseäni niskasta kiinni ja ohjauskuviot haltuun. Enempi vaan on jotain ihan muuta.. Videota ei nyt juurikaan ole tullut napattua, mutta viikko sitten treeneissä kuvattiin koko ratapätkä, kun ensin sitä oltiin kohta kohdalta jankattu ja väännetty. Tässähän tuo viimeinen, ehkä paras yritys. Ja ihme tuuria taas, että näinkin helpossa kohdassa kuin putkeen menossa tuli virhe, juuri kun kaikki muu saatiin kunnialla läpi! :D
Fionalta terkkuja! Näin me dataillaan - neiti seuraa tarkkana, mitä sinne
blogiin oikein turistaan... Ja ei, en kurista koiraa :D
Olen napsinut tässä viime päivinä vähän enempikin treenivideoita koirista. Ovat vaan niin pitkiä, etten ole jaksanut alkaa sieltä editoida mitään järkevää kokonaisuutta. Ihan tylsä katsoakin noita kamera paikallaan kuvattuja pätkiä, kun aina kauemmas liikkuessa muuttuu niin pieneksi printiksi näytöllä, että hyvä kun selvää saa...
En siis kiusaa teitä niillä. Tässä sen sijaan yksi treenipätkä, johon sopii hyvin kyseinen kuvausmuoto, ja joka sisältää koko treenin samassa videossa. Ei siis tarvinnut leikellä. On se aika ihQ napero!
Ja jotta tämäkin blogi saisi joskus jonkinnäköistä järkevää agility-materiaalia... Ethän Jani suutu, kun julkaisen teitin treenivideon viikon takaa? :D Kuten todettu, Fionaa ei tullut näissä treeneissä kuvattua, mutta miepä nappasinkin iki-ihanan Jedin ratapätkän videolle. Reilua eikö? Sovittiin jo Janin kanssa, että ruvetaan käymään treenaamassa aina kun piipahdetaan Toijalassa. Ei tule liian kalliiksi, jos kimppaan ostaa hallivuoroja aikaan jolloin normaalit ihmiset nukkuvat... Mutta kai sitä treenatakin tarvis, jos ikinä mitään meinaa oppia, vai?
En olisi ikinä uskonut sanovani näin... Kaikkea sitä näkee kun vanhaks saa elää. Pakko se on vaan myöntää. Eilen agilitytreeneissä, Fiona käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin Zelda ikinä agilityuransa aikana treeneissä tai kisoissa. Tai vieläkään hallille tai kentälle päästessään. Ihan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä-!
Käytiin SDP-hallilla Janin ryhmässä tuurailemassa. Fionan käytös koko reissun oli siis suoraan kuin oppikirjasta. Otin sen hallin pihassa ulos autosta. Ei mitään, koira on hiljaa vierellä koko ajan. Käytiin lenkillä. Fiona kulkee löysällä remmillä rauhassa ravaillen. Ei hauku vastaantuleville koirille. Katselee vaan minua ja odottaa palkkaa, kun kulkee niin hienosti (ja sen toki saa). Omalla vuorolla haen koiran autosta. Taas se tulee hiljaa ulos, kävellään hallin ovesta sisään. Ei pihahdustakaan. Neljällä kentällä on koiria suorittamassa esteitä ja ääni sen mukainen. Kapeassa välikössä on myös koiria odottelemassa vuoroaan. Näiden välistä puikkelehditaan löysällä narulla ja vieraita koiria vilkaisematta.
Vaihdan valjaat pantaan ja pujahdetaan aidan raosta kentän puolelle. Edelleen koira on hiiren hiljaa. Kävellään kentän toiseen päähän, Fiona kulkee ravilla mukana. Ei rynni esteille, ei hauku... Mie tietty kehun sen maasta taivaisiin joka hetki, ja samalla olen aivan päästäni pyörällä.
Itse esteillä sama pikku viitapiru oli tietty heti vauhdissa. Mutta oikeastaan eron huomasi täälläkin; Fiona ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen. Se oli koko ajan miun mukanani ja haki mitä tehdään. Aina radanpätkien välissä nappasin koiran syliin, jos oli pidempi keskustelu koutsin kanssa, ettei tuo saanut siinäkään mahkuja lähteä karkuteille. Muutoin olikin sitten koko ajan huomio koirassa, ei tuolle tosiaankaan voi antaa edes sekuntia omaa aikaa radalla..
Fiona kulki itse asiassa tosi hienosti myös esteillä. Aina silloin, kun itse olin ajan tasalla ohjauksen kanssa. Jotenkin Jani sai minulle hetkittäin tsempattua kunnollisen, täsmällisen ja jämäkän ohjauksen, ja silloinhan se toimi. Ihan hitsin hyvin! Tehtiin melko vaikeaa ratapätkää, missä oli (ainakin Fionan mittakaavassa) paljon kääntövääntöä ja tosiaan joka esteelle sai ohjata. Minulla on vaan se paha vika, että huitelen epämääräisesti sinne tänne ja oletan ja toivon, että koira menee. Zeldan kanssa tämä ehkä vielä onnistuikin, kun se poimi esteitä omatoimisesti vähän liikaakin, mutta Fionapa kääntyykin sillä hetkellä takaisin, kun ohjaus loppuu. Ja samoin se tulee aivan taatusti ohi, jos oma linja menee esteen vierestä eikä suoraan päin.. Fiona lukee miun jalkojani yläkroppaan verrattuna noin 90-10, joten juoksulinjoihin saa kiinnittää paljon huomiota jatkossa.. Onneksi Janilta tulikin jo hyviä ja toimivia ohjeita omiin linjauksiin :)
Kylläpä tuli taas huimasti lisäintoa lähteä treenaamaan Fionan kanssa! Jos koiralla pysyy jatkossakin noin hyvin pääkoppa ja hermot kasassa agilityhallilla, mitäpä tässä enää murehtimaan... Ihanaa!
Tai näin oli tilanne vielä alkuviikosta. Nyt ollaan jo palattu hivenen normaalimpaan elämään.. Zelda tosiaan ontui. Taas. Viime viikolla aloitti torstaina, jolloin mie en edes ollut kotona, vaan tulin vasta pe, ja vastassa oli pahasti linkkaava koira. Nyt laitetaan ylös, että vasen etujalka oli se, jota ontui. Jälleen pahiten näkyi levon jälkeen äkkinäisissä liikkeellelähdöissä. Lenkillä käytiin pari päivää sylikyydillä tien poskessa ja takaisin sylikyydillä heti tarpeiden jälkeen.
Näin viikko ontumisen jälkeen on jo kunnossa, itse asiassa pariin päivään ei ole tainnut ontua yhtään(??), ja sitäkin edelliset päivät vaan hyvin pienesti jos ollenkaan. Lenkeillä ollaan jo varovasti käyty, tänään ensimmäinen pidempi lenkki. Taidettiin siis selvitä vaihteeksi nopeasti ohi menevällä varomisella. Epäilen kyllä tietäväni tähän syynkin. Koirat ovat olleet ahkerasti tallilla mukana, ja ehkä se on ollut Zeldalle liikaa. Yhtenä päivänä juoksivat niitetyllä pellolla tunnin verran mukana hevosen perässä. Ja toisena päivänä olivat pari tuntia vaunujen kyydissä ajolenkillä. Eiköhän Zelda sitten onnistunut hyppäämään alas vaunuista juuri vähän ennen kotia. Pomppasi vielä ravista, joten jäi sitten vaunujen perään juoksemaan. Ei vielä tämän jälkeen ontunut, ja toki heti himmasin vauhdin, mutta eipä tuo korkea loikka alas varmasti hyvää tehnyt. Ja niin hyvin kun yritin varoa, ettei pääse loikkaamaan...
Fiona on ollut tallilla aivan älyttömän nätisti viime aikoina.
Sillä on vaan sielläkin ne tietyt jutut, mistä kiihtyy totaalisesti. Muun muassa tallin
veto-ovien avaaminen saa pikkukoiran hysterian partaalle. Sen jälkeen meno
näyttää tältä. Onneksi on rauhallisia hevosia..
Zelda puolestaan ei tallilla stressaa!
Fiona vaunujen kyydissä: ota syliin pliiiis...
Zeldan mä haluun pois jooko?! Köytin sen itseeni kiinni, ettei pääsisi hyppäämään alas..
Vaan kuinkas kävi silti :(
Tuulitukat kyydissä.
Ja loppukäynneillä hepan vieressä juoksentelemassa. Fiona on kiinni
ihan siltä varalta, että vastaan voi tulla autoja tai hevosia..
Pikkukoiran perusreaktio hevosten luo mentäessä.
Zeldan sairaskertomuksista Fionan harrastusten pariin. Sunnuntaina käytiin Lauran ja Loitsu-serkun kanssa mätsäreissä. Päästiin autokyydillä paikalle, mutta sinne sitten jäätiinkin ilman autoa ja ilman häkkiä, siis koira koko ajan narun päässä. Tätä hieman panikoin etukäteen. Juuri tämänkaltaiset tilanteet kun ovat Fionan kanssa olleet niitä pahimpia. Se kun on tyypilliseen tapaan vaan huutanut, riekkunut, stressannut ja reagoinut joka ikiseen pieneen liikkeeseen, mitä ympärillä tapahtuu. Ja mätsärissähän niitä on paljon! Sen sijaan tällä kertaa... Fiona oli unelma!!
En voi edes uskoa, että tuo on sama koira kuin esim. vuosi sitten. Fiona oli niin nätisti ja rauhassa mätsäripaikalla kaiken sen ihmis- ja koirapaljouden keskellä. Eikä haukkunut oikeastaan yhtään. Vähän otti häiriötä välillä muun muassa ohi juoksevasta koirasta, ja lenkille lähtiessä meinasi kierrokset vähän nousta, mutta pian rauhoittui. Itse kehässä esiintyminen oli niin helppoa ja täydellistä, että meinasin pakahtua onnesta tuon koiran takia. Miten siitä onkin voinut tulla noin fiksu ja ihana?! Tuomari ei tykännyt Fionan liikkeistä, ilmeisesti sen takia kun se hakee minuun katsekontaktia koko ajan. Tästä saatin hyvä, muut arvostelukohdat erinomaisia. Jäätiin sitten sinisten neljänsiksi, ja kolme vaan sijoitettiin. Pöh. Vaikka eipä sen väliä, Fiona oli täydellinen, ja mitään enempää en voisi toivoa.
Seuraavana päivänä lähdettiin ex tempore agilitykisoihin! Fionan ensimmäinen startti! Huomasin ohimennen naamakirjasta, että Jatpailuissa on mölliratana pelkkä hyppy-putkirata. Laura oli vielä suunnitellut radan ja menossa kisoihin, joten päästiin kyydillä hallille. Mie olin tätä ennen juuri kävellyt keskustaan ja käynyt tunnin tankotanssimassa, joten olin jo valmiiksi puolikuollut kisoihin lähtiessä. Mutta eipä se mitään, jostain täytyy energiaa yrittää kaivaa.
Päätin jo ennen hallille menoa, että jos Fiona ei osaa käyttäytyä, ei mennä kisaamaan. Siitä on tosiaan puoli vuotta, kun Fiona on viimeksi käynyt Jattilassa. Ja tuo halli on jostain syystä aina ollut Fionalle kaikkein vaikein paikka rauhoittua. Missä tahansa muualla sen kanssa treenaaminen on helpompaa kuin omalla hallilla..
Fionahan yllätti taas. Koko sen ajan, mitä oltiin hallin ulkopuolella, se oli suorastaan täydellinen. Autosta poistumiset ja lämppä- ja jäähkälenkit suoritettiin erittäin rauhassa ja hiljaa. Fiona malttoi ravata koko matkan löysällä hihnalla ja täysin rentona. Sehän alkaa peitsata heti, jos vähänkin jännittyy, joten siitä selvästi näkee, koska se on oikeasti rento ja rauhallinen. Käytiin vielä sisällä hallissa pyörimässä ennen kuin ilmoittaudun kisoihin, ja tämäkin sujui suorastaan loistavasti. Toki tällöin hallissa oli vähemmän porukkaa, eikä kukaan suorittanut esteitä, joten Fiona oli hiljaa ja haki minuun kontaktia. Mahtavaa!
Itse radalle lähtö ei sitten sujunutkaan niin hyvin... Meluisassa hallissa, koirien suorittaessa ratoja, Fionalla toki keitti. Mietin jo hetken, mennäänkö ollenkaan, mutta kun kuitenkin sain koiran nameilla haltuun ja hetkellisesti jopa hiljaiseksi, niin pitihän sitä kokeilla. Ja oli meillä aika hauskaa!
Suoritukset eivät olleet järin kehuttavia, kun en mie vaan pysy ton koiran mukana!! Jalat painoivat tonnin liikaa, ja tuntui etten liiku mihinkään. Lisäksi kun Fiona on vielä sen verran alkutaipaleella, en uskalla ja pysty lähettämään sitä kovin kaukaa esteille. Olisihan tästäkin radasta selvinnyt, jos saisi koiran viskottua kaukaa hakemaan esteet ja itse voisi olla jo pitkällä menossa kohti seuraavaa estettä.. Treeneissä tätä aina teenkin, haen sitä rajaa, mistä voin koiran lähettää esim. putkiin. Välillä irtoaa ja välillä ei, riippuu vähän toimiiko ohjaus vai ei. Mutta mihinkä meillä tässä olisi kiire..
Mokasin ensimmäiselle yrittämällä lähdössä. Fiona nousi juuri siinä välissä, kun irrotin katseen koirasta. Olin sitä juuri kutsumassa, kun tajusin että sehän tulee jo, ja sitten mentiin. Kirosinkin itseäni siinä radan alun, että olis pitänyt pysähtyä, kun se lähti ilman lupaa, mutten tajunnut ajoissa! Tämähän kostautui toisella radalla, ja Fiona nousi saman tien lähdössä. Saina käydä palauttamassa sen uudelleen.. ja uudelleen.. ja uudelleen.. kunnes lopulta pääsin muutaman askeleen ennen kuin se ehti nousta, ja saatiin otettua lähtö istumisesta.
Kisojen jälkeisenä päivänä käytiin taas uudelleen hallilla. Tällä kertaa typö tyhjässä hallissa. Ja vitsit Fiona oli pro! Vaikka se oli eilen nostanut kierrokset kattoon samaisessa paikassa, nyt se malttoi kävellä hiljaa ja rauhassa ympäri hallia. Tehtiin keppejä näin puolen vuoden tauon jälkeen, ensin kaikilla verkoilla ja ohjureilla siitä vähennellen. Ensimmäisen kerran tuli ohi, kun otin ohjurin pois. Joten palattiin taaksepäin ja lisäsin vielä verkon tähän kohtaan. Lopputulemana oli se, että ohjurit olivat kaikki paikoillaan, mutta verkkoja oli vain kaksi lopussa. Seuraavassa keppitreenissä täytyy yrittää taas napata ohjureitakin veks, jos muuten menee hyvin.
Lisäksi tehtiin muutama toisto keinulla ja A:lla. Fiona oli hihnassa ja teki nätisti rauhassa keskittyen. Ensimmäisen kerran tuli aan kontaktista läpi, mutta selvästi tajusi itsekin mokansa, kun jäi vaan hölmönä maahan seisomaan aan eteen, eikä lähtenyt painattamaan viitapiruna pitkin hallia (kuten normaalisti tekisi). Muutoin sujui hienosti, ja pystyttiin tekemään koko aata. Toki se varmasti rauhoitti, että Fiona oli hihnassa, vaikka hihnalla en mitään taaskaan tehnyt.
Nyt kun on taas päästy harrastamisen makuun, sekä toko- että agilitypuolella, yritetään pitää tästä kiinni! Aioin jo ilmottaa Fionan rally-tokon mölli-aloon, kunnes tajusin, että kisat ovat samaan aikaan agilityn MM-kisojen kanssa.. Nyt täytyykin miettiä, maltanko jättää kisakatsomon väliin ja lähteä itse kisailemaan.. Vaikeita valintoja ;)
Vihdoinkin työt loppuivat, ja sehän tarkoittaa minulla (ja koirilla) paluuta arkeen. Jos vaikka jatkossa saataisiin taas treenattua ja blogiakin päiviteltyä vähän useammin. Olipa kyllä ihana tulla takaisin omaan kotiin, ei voi muuta sanoa!
Illan ratoksi siirtelin heti vanhoja videoita kamerasta koneelle, eipä ole aiemmin ollut toiveitakaan ehtiä sellaista tekemään. Nappasin kerran videokameran lenkille mukaan ja kuvailin lammella pätkän koirien touhuja. Aina kun puhun blogissakin että lammella sitä ja lammella tätä, niin nyt on videolla kyseistä paikkaa. Uimaan en tällä kertaa Fionaa päästänyt, mutta keksittiin muuta kivaa sen tilalle. Fiona on totaalisen rakastunut puuhun kiipeämiseen! Sen pitää nykyisin joka kerta lammenlenkillä päästä puuhun. Aiemmin tämä homma oli Zeldalle selvästi helpompaa, enkä Fionaa alkuun kiipeilyttänytkään, kun ei se ole muutenkaan korkeita jyrkkiä pintoja juuri kavunnut, Zelda enempi. Nopeasti tuokin näköjään homman oppi..
Treeneihinkin päästiin melko pian edellisen postauksen jälkeen, oliko peräti seuraavalla viikolla. Fionalla oli kivaa! Sen menoa on videoltakin hauska katsella, mutta itse voisin taas vajota maan alle.. Millä noihin kinttuihin saa liikettä!? Ja miten pystyy lopettamaan ihme huitomiset ja käden viskomiset!? Apua... Ehkä me vielä joskus opitaan :) (kunhan ensin treenataan) Sirille ja Laralle kiitos seurasta ja videoinnista!
Oi ja voi, koskakohan me päästäis taas treeneihin?! Edellisestä kerrasta agilityä on aikaa jo luvattoman monta kuukautta. Ja sen kyllä huomasi ;D (videolle poimittu ne suunnilleen onnistuneet hetket, hih)
Ainakin joskus ja jouluna. Kentällä taas humputeltiin, ja kuvasin koko treenit videolle. Muilta osin ei taida ollakaan mitään julkaisemisen arvoista, mutta kontaktitilannetta voisi jälleen päivitellä. Aloitin jälleen pelkällä alastulolla itse paikallaan seisten ja siitä vähitellen vaikeuttaen.
Yksi läpijuoksu saatiin aikaiseksi, ja se tuli ensimmäisellä kokonaisella puomilla. Nyt vaan keskitytään hakemaan sitä rajaa, jolla tapahtuu siedätys onoffiin jäämisessä, vaikka kierrokset nousee.. Vähitellen ajan kanssa ja miljoonilla toistoilla ehkä vielä joskus saadaan toimivat kontaktit.
Kun vaan joku jaksais raahata sitä koiraa kentälle näitä treenaamaan....!
Loppuun oli ihan pakko ensimmäistä kertaa testata, osaako Fiona oikeasti omatoimisesti järjellä ajateltuna koko puomin, vai tekeekö se vaan miun mukanani. Kyllähän se osas, jei :)
Kyllä näitä kisoja nyt riittää! Eilen käytiin Viiun kanssa ihka ekaa kertaa kisaradalla - JATpailuissa eli Jyväskylän Agilityteamin epävirallisissa kisoissa. Jatpailuissa on kolme eri luokkaa: möllit, 1-luokka ja konkarit. Kaikissa saavat tietty kaikki kisata, mutta koiran virallinen kisaluokka otetaan huomioon. Myö juostiin Viiun kanssa 1-luokan ja konkareiden rata, sekä molemmista vielä uusinta päälle. Pakko vielä todeta, että radalle lähtiessä minua ei jännittänyt oikeastaan yhtään!! Ihan hassua, jopa Fionan kanssa röllirata jännitti enemmän kuin Viiun kanssa jatpailut..
Tämä oli nyt neljäs kerta, kun mie ohjaan Viiua ja siihen nähden meni uskomattoman hyvin! Tosi loistava homma kyllä, että lähdettiin kokeilemaan, koska nyt sain taas uutta näkemystä meidän yhteistyöstämme ja koirasta. Treeneissä samat asiat eivät nouse esille kuin kisoissa. Ensimmäisenä ajatuksena mieleen jäi se, että varmuutta tarvitaan lisää. Viiu osaa tosi hyvin esteet, ja sitä on äärettömän helppo ohjata, koska se seuraa hyvin, mutta samalla etenee itse. Sen sijaan viimeinen silaus eli suoritusvarmuus uupuu.
Tämä tuli esille muun muassa siten, että koira lopetti pujottelun kesken, kun mie erkanin kauemmas kepeistä. Tai siten, että se tuli ohi puomista, kun en vienyt sitä tarpeeksi pitkälle suoralle linjalle. Muutoinkin radoille mahtui pieniä kauneusvirheitä, jotka johtuivat ennen kaikkea huonosta ohjauksesta, mutta myös siitä, ettei me vielä ihan ymmärretä toisiamme.. Molemmat taidettiin varmistella toistemme tekemisiä, ja jos jompi kumpi oli epävarma, niin sitten oli toinenkin :)
1-luokan radalla otettiin ensimmäiseltä kiekalta tulokseksi vitonen ja toiselta hylky. Muutoinkin uusinta meni pelkäksi säheltämiseksi, kai siinä miulla itselläni jo keskittyminen katosi. Konkareissa saatiin tulos molemmilta radoilta, mutta virheitä kertyi hieman enemmän. Viiu kyllä kulkee aivan älyttömän lujaa, sen sain taas huomata! Konkareiden radan tuomari tulikin kisojen jälkeen kehumaan, että onpas siulla siinä sähäkkä agilitykoira, todella taitava! Hiukka tuo hämmästeli, kun totesin, että tämä on vasta kakkosen koira, ja ensimmäinen kerta, kun mie kisaan tämän kanssa.. Ei kuulemma siltä näyttänyt, hih :D Kontaktitkin sujuivat aivan supertäydellisesti. Mie edistin reippaasti joka kontaktilla, enkä edes katsonut taakseni, jäikö koira koko kontaktille, kun sitä odotutin onoffissa. Vasta ennen kutsumista käännyin koiraa kohti, ja hetken aikaa annoin sen näinkin odottaa. Huippu Viiu!
Tämän kisakokeilun perusteella en ehkä ihan vielä lähde virallisiin startteihin. Kyllä sieltä varmasti tulos saataisiin aikaiseksi, ehkä tuurilla jopa nolla, mutta muutaman treenin jälkeen meillä sujuu yhteistyö varmasti jo paljon paremmin, ja jää sitten turhat pienet kauneusvirheet radalta pois. Ainakin näin voi toivoa!
PS. Fiona on nyt virallisesti parasta A-luokkaa!! Kennelliiton lausunto tuli, ja niinhän paperissa vaan komeilee A/A sekä kyynäristä 0/0. Aivan supermahtavaa! ♥
Hihhei, meillä oli Fionan kanssa ekat "kisat" :D RÖLLIT. Marian keksimä hauska treenikilpailu, eli ryhmämöllit. Oman treeniryhmän kanssa siis kamppaillaan verisesti palkinnosta, otetaan aika ja lasketaan virheet (hyllystä kymmenen virhepistettä). Eipä ole Fiona koskaan aiemmin suorittanut 18 esteen rataa 30cm korkeuksilla.
Röllien ensimmäisen kierroksen teemana oli sata lasissa. Myö Fionan kanssa aloitettiin ja kerättiin 110 virhepistettä :D Seuraavat koirakot jatkoivat hyvin tiiviisti sadan pisteen tuntumassa pyörimistä, kunnes yksi pari pääsi tasan sataan. Maria repi hiuksiaan ja päivitteli, että nyt työ ootte kyllä ymmärtäneet tän idean ihan väärin! Siihen myö vaan ihmeteltiin, että eikös tässä ollut tarkoitus mennä sata lasissa?!
Toinen kierros sujuikin hieman paremmin, ja kaikki saatiin huomattavasti paremmat suoritukset. Fionan toisen kierroksen pistesaldoksi kertyi 35, joista kymmenen pistettä lähti rimojen tippumisesta. Loput olikin täysin ohjaajan mokailuja, eli kieltoja esteille. On tuo pikkupirulainen vaan niin perhanan nopea, että ainoa mitä sen kanssa radalla mennessä pystyy ajattelemaan, on "juokse juokse juokse!!". Koiran ohjaaminen onkin sitten vähän niin ja näin.. Edelleenkään mie en osa rytmityksiä sitten yhtään. Tuntuu vaan siltä, että koko rata on pakko painattaa niin paljon kun jaloista lähtee, eihän ikinä missään ole pienintäkään aikaa hidastaa tai odotella koiraa??? (paitsi ehkä, jos on sellainen kohta, että voi heittää koiran kaukaa putkeen ja mennä valmiiksi seuraavan esteen luo..)
Tuli muuten Fionan kanssa tässä ensimmäisessä "kisatilanteessa" ihan mieleen Zeldan ekat kisat! Uskomatonta, kuinka hyvin jokin asia voi painua mieleen.. Tuntuu, että muistaisin tuosta kisapäivästä kaiken. Muistan hyvin, millainen keli oli. Miltä kisakentällä näytti (olen käynyt siellä tasan tuon kerran). Minkä väriset esteet olivat. Kenen kanssa olin kisoissa. Keskellä kenttää olleen jättimäisen vesilätäkön. Radan mallin. Muistan Sirin ja Riitun ilmoittatuneen myös ekaa kertaa kisaamaan, mutta Siri ei päässytkään, joten kävin heidät perumassa. Mutta ennen kaikkea muistan sen, miltä minusta tuntui radalla! Ihan hassua.. Tuo taisi olla sellaista aikaa vielä, ettei oltu Zeldan kanssa treenattu koskaan missään muualla kuin kotikentällä omilla esteillä. Pelkäsin alkuun, että eihän koira varmaan edes osaa näitä uusia esteitä ;D Oltiin möllikisoissa, joten keppejä ja keinua ei tainnut radalla olla..?
Jätin Zeldan ensimmäisen esteen taakse istumaan, ja kävelin itse parin hypyn päähän. Alku lähti suoralla hyppy, hyppy, A. Tuossa kohden jännitti ihan kamalasti :D Kutsuin koiran, ja kun se lähti tulemaan, niin sillä hetkellä tajusin, että ei hemmetti, sehän kulkee! Nyt tossua toisen eteen ja hippasen lujaa!! Kaikki jännitys ja paniikki katosi sen sileän tien, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin täysillä eteenpäin ja ohjaa koiraa! Jostain otettiin hylly (10vp), mutta muutoin rata kulki täydellisesti. Ja voi vitsit sen jälkeen oli huippu fiilis!
Agilityssä kisaaminen on aivan mahtavaa, koska radalla ei todellakaan ole aikaa jännittää tai panikoida, koiran ohjaaminen ja eteneminen vaatii aivan kaiken keskittymisen ja huomion. Vasta jälkeenpäin voi sitten miettiä, mitä tulikaan tehtyä... :) Kisoihin ilmoittautuminen onkin se vaikein paikka, koska etukäteen kyllä jännittää ja paljon! Huomenna jatkan omaa kisauraani pitkän pitkän tauon jälkeen, kun startataan Viiun kanssa JATpailuissa (möllikisat). Josko sitä joskus virallisiinkin uskaltauduttaisiin..
(juostiin muuten Fionan kanssa tuo 18 esteen rata aikaan 36sek. Siihenkin matkalle mahtui neljä kieltoa, joissa joutui kieppaamaan takaisin ja uudelleenohjaamaan esteen..)
Nyt en taaskaan ymmärrä. Fionaa. Tässä ei siis ole mitään uutta. Mutta ihan pakko on taas ihmetellä!
Viimeksi kun käytiin Fionan kanssa treenaamassa omatoimisesti tyhjässä hallissa, pikkukoira oli aivan unelma! Se teki tosi hyvin, hiljaa ja rauhassa keskittyen. Kepeiltä vähenneltiin ohjureita hurjaa vauhtia, kunnes lopulta maltoin lopettaa, kun kolme ohjuria oli jäljellä. Alussa yksi ja lopussa kaksi. Fiona teki kaikki toistot täydellisesti, eikä edes näyttänyt siltä, että vahingossakaan tulisi ohi!
Toiveikkaana siis ajattelin, että tänään päästään samaan, tai ehkä kaikki pois... Arvatkaapa, mikä oli lopputulema? Meillä oli kaikki ohjurit ja kaikki verkot!! Siiiis....?
Heti ensimmäisestä tyhjästä välistä tämä päätti lopettaa pujottelun. Seuraavalla yrityksellä hyppäsi ensimmäisen ohjurin yli. Aina vaan lopetti kesken, jolloin oli pakko iskeä vielä verkot ohjureiden taakse. Oltiin taas yksin hallissa, ja Fiona oli kivasti kuulolla ja melko rauhallinen. Mutta ei vaan silti onnistunut. Tiedänpä nyt ainakin, että seuraavalla kerralla aloitetaan suosiolla kaikilla ohjureilla ja verkoilla, siitä sitten taas reippaasti vähentämään, jos onnistuu.
Uutena juttuna kepeillä tehtiin hypyn kautta kepeillemenoa. Ensin niin, että mie tulin hypyn ja keppien väliin, mutta toisella yrittämällä siten, että jäin hypyn taakse ja lähetin sen sieltä kepeille. Hyvin sujui, vaikka onko juuri vaihtoehtojakaan, kun on kepit niin miljoonalla suojalla säkitetty...
Viiun kanssa tehtiin pienoista melko suoraa ratapätkää. Kirjoittelin juuri hevosblogiini, että kaivattaisiin hevoselle jostain hieman lisää moottoria. Nyt voisin todeta samaa itsestäni! On se vaan syvältä, kun koira kulkee tuhatta ja sataa, mutta kun ei pysy perässä..! Parhaimmillaan Viiu painatti pari kolme estettä edellä, ja tietty lopulta kääntyi taakseen katsomaan, mihin oikein pitäisi mennä. Eipä tule olemaan helppoa meille kakkosen suhteellisen suorien ratojen korkkaaminen ;)
Kirjaimellisesti. Tulin eilen kaverin kyydillä tallilta kotio, ja ihmettelin pihaan saapuessamme, miksi naapurin rouva mahtaa olla meidän ovemme takana. Ja miksi Fiona on myös siinä rappusilla. Zelda puolestaan näkyi seisovan pihassa portin takana. Eipä tarvinnut kauaa laskea yhteen yks plus yks, kun olin jo ihan satavarma, että Fiona on karannut ja naapuri tullut palauttamaan sen takaisin. Ja juuri näinhän se oli.
Koirat olivat miun isäni kanssa kotona, ja tuo oli laskenut ne takapihalle keskenään. Onhan siellä aidat, mutta näemmä nyt lumien sulettua portin alla on taas yhden pienen sheltinretaleen mentävä rako. Sieltähän se on livahtanut.. Naapuri totesi kauhuisaan katselleensa ikkunasta, kun Fiona juoksee pitkin tietä, ja olipa vielä autokin tullut kohdalle! Onneksi tuo meidän hiekkatie on tosi surkeassa kunnossa kuoppien ja lumimöhrön takia, joten siinä on jo valmiiksi pakko ajaa hiljaa. Ja hitaasti auto oli myös koiran ohittanut. Sitä mie ihmettelen ja suuresti, ettei Fiona ole lähtenyt painattamaan auton perään!? Kiireesti naapuri oli sitten kipittänyt meidän ovikelloa soittamaan, tiedä sitten kuka ja miten on ottanut Fionan kiinni... Sisälle ne sen joka tapauksessa ovat onneksi saaneet :p
Zeldan kanssa on taas jopa treenailtu jonkin verran. Meille ehdottomasti vaikein juttu rally-tokon voittajaluokassa tulee olemaan käytösruutu, voi tuska! Tässä koiran tulee (tuomarin päätöksen mukaan) joko istua, seistä tai maata joko ohjaajan edessä tai sivulla kahden minuutin ajan. Yhteensä siis kuusi eri mahdollisuutta suoritukselle. Zelda kyllä osaisi nämä kaikki ja hyvin, jos mie olisin vaikka kahden metrin päässä, mutta kun pitää olla ihan vieretysten. Tuntuu että koira joko unohtaa, että tässä muka tehdään jotain ja uppoaa omiin ajatuksiinsa. Tai varsinkin edessä se alkaa tarjota omia liikkeitään, kun ei mitään tapahdu. (mie vielä monesti treenaan Zeldan kanssa niin, että se on miun edessäni ja naksuttelen jokaisesta uudesta liikkeestä, eli koira saa ja sen pitää tarjota niin paljon kuin ikinä keksii) Johan siis myrkyn lykkäs.. Toisen ongelman tietty muodostaa se, että Zeldan kropalla kahden minuutin makuu tuntuu edelleen lähes mahdottomalta :( Varaudutaan siis heittämään kymmenen pistettä kankkulan kaivoon käytösruudusta!
Fiona on treenannut ahkeasti kotona sisällä pienotuolin kiertämistä. Tehdään sekä pelkkää kiertämistä lähetyksellä molemmin puolin sekä sylikäännöksiä ja ties mitä vekkauksia eri suuntiin (joiden nimiä en edes tiedä ;D) Joka tapauksessa niin monesta eri asennosta tuolin kierrättämistä kun vaan keksin. Ohjenuorana meillä on tässä ollut se, että yhtään haukkumista en siedä. Heti jos Fionasta lähtee ääntä, homma katkeaa ja otetaan alusta. Kaikkein tärkeintä on nyt saada pidettyä kierrokset kurissa ja koira keskittymään siihen, mitä sen pitää tehdä. Tosi hyvin on muuten toiminut, ja Fiona tekee kaikki sylikäännökset ja poispäinkäännökset ihan superhyvin! Pelkässä suoraan kierrättämisessä nousee kierroksetkin eniten, joten siihen ei vielä juurikaan olla etäisyyttä saatu. Treenit jatkukoon..
Fionan treenipostauksissa taas vaihteeksi toistuu tämä sama vanha kuvio; hehkutusta ja masennusta. Tänäpä on taas hehkutuksen vuoro, kivaa! Kotiuduttiin juuri Männistön Päivin treeneistä, ja voi että kun oli taas hauskaa. En vaan ymmärrä, miten meillä aina kulkee sdp-hallilla. Asiaa kyllä auttoi huomattavasti se, että hallissa ei ollut enää muita kuin meidän treeniryhmämme illalla yhdeksän jälkeen..
Hivelen teidän silmiänne taas
näillä superkauniilla ratapiirroksilla...
Sorry.
Ei taaskaan tehty Fionan kanssa koko rataa, mitä muu porukka treenasi, vaan harjoiteltiin alun hyppykuviota. Koko treeneissä tuli Fionalle jopa kolme uutta juttua, ja taas kerran sain ihmetellä, kuinka taitava piski tuo onkaan. Alkuun tehtiin niistoja, joka on sekä koiralle että minulle uusi ohjauskuvio. Muutama toisto otettiin yhdellä hypyllä, ja sitten jo yhdistettiin rataan (este 2.). Joka kerta tuo onnistui, kun itse tajusin ottaa jalat alle tasan sillä sekunilla, kun koira on lähdössä hypylle. Kyllä se sieltä perästä pinkoi ;) (tuttuun tapaan taas alkuun ohjaajan piti ihmetellä - sehän hyppää!)
Toinen uusi juttu oli lähetys näkymättömälle putken suulle, eli koira sai itse käydä edestä etsimässä putken pään (este 7.). Tätähän Fiona on harrastanut kauan ja hartaasti, mutta yllättävää kyllä, se teki sen jopa käskettynä. Joka ikisellä toistolla Fiona haki putken, ja mie tosiaan sain huoletta lähettää sen sinne edellisen putken suulta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä viemässä tai näyttämässä sille putkea, ehei.. Ja uskomatonta kyllä, Fiona tuli hakemaan palkan kädestä suoritettuaan juuri kaksi putkea!! Vau. Se malttoi kasata itsensä näiden jälkeen.
Kolmas uusi juttu olikin se vaikein. Tai tämä on meille tosi vaikeaa, vaikka vaan kotona olohuoneessa paikallaan harjoittelisin, eli käännös ohjaajasta pois päin. Samoin sylikäännös on Fionalle ihan käsittämätön juttu. Näitä pitäisi vaan treenata paljon ahkerammin ilman esteitä kotona.. Hetken aikaa väännettiin ja käännettiin (putken jälkeinen hyppy 8.), ennen kuin sain koiran onnistuneesti käännettyä itseni edestä ja esteen yli. Lopulta kun kehiteltiin minulle "kottikärryt" käteen ohjaukseen, niin johan alkoi sujua, hih :) (oikeastihan tuo tietty kannattaisi ohjata siten, että lähettää koiran ekaan putkeen ja jää jo alkuun toisen putken oikealle puolelle, muttei ihan vielä niin haastavaa putken hakua kokeiltu kuitenkaan..)
Treenien vaikein juttu taisi olla niinkin yksinkertainen asia kuin valssit esteiden kolme ja neljä jälkeen. En vaan osaa! Miten voikin olla niin vaikeaa yhden (tai kahden) valssin tekeminen.. Joko onnistun aina kääntämään koiran ennen hyppyä, tai kierrättämään sen kaksi metriä ylimääräistä hypyn jälkeen. Lisäksi oma rytmitys on täysin hakusessa, näissä valsseissakin sen huomasi. Mie en osaa yhtään hahmottaa, koska tarvii odotella koiraa ja koska pinkoa tuli hännän alla. Eipä koko rytmityksestä puhuttu halaistua sanaa, kun Zeldan kanssa treenasin. Tätäkin siis täytyy vaan opetella, ehkä sen vielä joskus tajuaa..
Toisella kentällä mie tein muutaman A:n kontaktin. Saatiin vain yksi läpijuoksu, vaikka ihan tarkoituksella koettelin koiraa ja välillä vedätin reippaasti riskirajoilla. Hieno otus! Lisäksi tyhjällä kentällä käveltiin, käveltiin ja käveltiin, paljon. Koira kulki upeasti mukana löysällä hihnalla ja hiljaa. Jopa putkien suiden ohi, kun niitä aina vähitellen lähennyttiin. Lopuksi otettiin vielä keinua reilu viisi toistoa. Kaikki sujuivat hienosti, kun edelleen keinu lasketaan. Kyllä se vielä siihen oppii, ainakin koiralla on tällä hetkellä hirmuinen imu päällä päästä keinulle. Hyvältä siis näyttää!
...taas vaihteeks. Tähän alkaa jo vähitellen niin tottua, ettei enää edes oikeastaan harmita. Eli Fionan treenit meni taas niin läskiks kun voi mennä. Enkä nyt puhu itse suorituksesta, vaan koiran vireestä. Viime perjantaina yksin tyhjässä hallissa tuo koira oli niin unelma. Täysin rauhassa, hiljaa ja sataprosenttisesti mukana hommassa. Nyt 99% ajasta huomiosta oli muualla, kun oltiin taas häriön keskellä. Ei oo helppoo ei. Ehkä vielä joskus.. Täytyy edelleen yrittää käydä paljon tyhjässä hallissa ja saada sieltä oppeja kaaliin, häiriössä sitten taas helpomman kaavan mukaan. Saatiin me toki nytkin onnistuneita toistoja alle, mutta kyllä oli taas niin hakkaan päätä seinään fiilis.
Itse asiassa myös tänään kotosalla Fiona on ollut huomattavasti riehakkaampi. Tai siis käytännössä lenkeillä, kotonahan se on aina niin rennosti. Tiedä sitten, johtuuko eilisestä stressistä? Lenkkeily oli pitkästä aikaa lähes tuskallista, kun pikkukoiralla ei meinannut pysyä pakka kasassa sitten millään. Viime aikoina meillä on sujuneet lenkit ihan super hyvin, ja koirien kanssa kävely on ollut jopa minullekin nautinnollista, hih :) Fiona on lopettanut lenkeillä haukkumisen lähes täysin.
Treenien lisäksi me ollaankin lähinnä vaan löhöilty kotona eli suomennettuna maattu tietokoneen ääressä. Mie oon pitkästä aikaa joutunut lukemaan tenttiin, ja koneelta vaan olen lueskellut. Kivoja nää päivät: lenkille -> koneelle -> lenkille -> koneelle -> syömään -> koneelle jne.. Uskomattoman hyvin nuo koirat jaksavat jatkuvaa löhöilyä. Ainakin muutaman päivän putkeen :D (pidempiä seurauksia en mielellään testaa)
Fionalla on ihan käsittämätön pakkomielle tulla aina miun käden päälle nukkumaan, kun olen tietokoneella. Vaikka luen tenttiin ja kirjoitan muistiinpanoja, silti on vaan pakko maata jatkuvasti tärisevän ja heiluvan käden päällä. Ja aina, kun paperin alareuna lähestyy, työnnän koiraa taakse.. Silti se jatkuvasti tunkee takaisin. Ihme otus.
Miun ihanat tytöt!
Varasin sitten lopulta Fionalle ajan kuvauksiin. Ensi viikolla tsekataan neidin lonkat, kyynärät ja selkä. Sekä myös sydän kuunnellaan virallisesti, jos sen nyt samaan pakettin saa (unohdin kysyä varatessa). Zelda pääsee samalla rokotuksille. Niin ja samalla reissulla päästään moikkaamaan Fionan äippää ja siskoa taas monen kuukauden tauon jälkeen, jei! Kuvia tästä tapaamisesta on luultavastikin taas luvassa :)
Tänäpä oli tosiaan shelttiyhdistyksen kokous, ja sieltä lähti tuliaisina Zeldalle yksi kunniakirja lisää. Ilmoitin lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta sen kolme tokotulosta mukaan vuoden shelttikisaan, ja sehän kannatti, kun päästiin viimeiselle palkintopaikalle :) Neljä kisaa siis tuloksissa lasketaan, ja pisteistä päätellen kaikilla muilla oli sen verran ollutkin. Mutta hyvä näin, kannattaa siis aina lähettää!
Huomioin myös sen, että vuoden veteraani narttu -kisaan oli ilmoitettu viime vuodelta vain viiden koiran tulokset, eli jos saadaan Zeldalle tänä vuonna yksikin näyttelypiste veteraanikisaan, kannattaa sekin ilmoittaa, vaikka vaan ihan kiusalla, heh :D Harmillisen vähän ihmiset jaksavat tuloksiaan laitella, jos nyt ei ihan selkeästi ole asiaa mukaan kärkitaistoihin..
Fiona puolestaan kävi treenailemassa viime perjantaina. Tehtiin hyvin simppelit ja melko lyhykäiset harjoitukset yksittäisillä esteillä pöytä, keinu, kepit ja rengas. Ja voi vitsit tuo koira oli hieno!! Ikinä ei ole yhtä hyvin sujuneet treenit!! Pöydällä, kepeillä ja keinulla ei tullut yhtä ainutta mokaa mihinkään suuntaan, vaan joka ikinen toisto sujui täydellisesti. Renkaalle mahtui virheitä mukaan, mutta kun annettiin pikkukoiran miettiä ja omatoimisesti käyttää aivojaan, siitä suorastaan näki, kuinka se itsekin tajusi, että heeei, ei tosta sivusta kannattanukaan mennä, namikippo lähtee pois...
Mutta ennen kaikkea Fionan asenne oli niin kohdillaan. Se teki rauhassa, hiljaa, keskittyen, mitään enempää en voisi siltä toivoa! Uskomattoman ihana pikkukoira :)
Eilen käytiin taas Vimpan kanssa aksailemassa. Tekla palautti miun tytöt hoidosta tiistai-iltana, ja samalla saatiin Viiun meille kyläilemään. Eilen illalla sitten käytiin Muffyn tilalla treeneissä tuuraamassa, eli käytännössä Lauran (ja Marian) opeissa.
Ratana oli kolmosluokan Anne Viitasen agirata. Radassa ei ollut pahemmin mitään pommipaikkoja, mutta muutama pohdittava kohta kyllä löytyi. Vikalla yrittämällä juostiin Viiun kanssa koko rata puhtaasti läpi, mutta sitä ennen riittikin säätämistä.. :D
Viiun ohjaaminen on tässä vaiheessa vallan mielenkiintoista, kun mie en yhtään tiedä, miten koira kulkee. Kaikki on siis kokeilua ja rajojen hakemista sen välillä, mihin koira irtoaa, missä se seuraa miun liikettä, kuinka paljon voin edistää tai jätättää jne.. Viiu on kyllä tasan puolesta välistä Zeldaa ja Fionaa näissä asioissa. Zelda vaan meni. Fiona taas napsii minuun kiinni, eikä tasan irtoa kahta metriä. Viiu hakee esteitä ja miun mielestäni irtosi tosi kivasti (vaikka Tekla ei taida olla samaa mieltä..?), mutta se ei taas Zeldan tapaan vahingossakaan lähde omille teilleen esteitä suorittamaan. Juuri täydellinen ohjattava siis tumpelolle ohjaajalle, koira kestää kaiken ja antaa paljon anteeksi ;)
Kontakteilla meillä on nyt vielä tekemistä. Viiu osaa kontakteille onoff-pysähdyksen ihan super hienosti, ei vahingossa kertaakaan tule läpi, ihan sama mitä ohjaaja tekee! Mutta sieltä lähteminen onkin ihan toinen juttu.. Vapautuksena on aina toiminut seuraavalle esteelle ohjaaminen, eli käytännössä vapautuskäskyä ei ole olemassakaan. Vimppa lähtee siis tosi herkästi liikkeelle, ihan sama mitä mie teen. Epävarmuutta sekä koiralta että ohjaajalta, mutta nyt kun otetaan tähän liikkeelle lähtöön selvät sävelet ja pidetään muutama erillinen kontaktitreenisessio, niin Viiu kyllä varmasti pian tajuaa, koska liikutaan ja koska ei.
Kisaamaan ei ihan vielä tällä yhteistyöllä ole asiaa, mutta kun mie opin tuntemaan koiran ja luottamaan sen tekemisiin, eiköhän me vielä kevään aikana yritetä jossain startata, hui! :D
Käytiin tänäpä halleilemassa Viiun, Teklan ja pikkupoika-Vennin kanssa. Tarkoitus oli nimenomaan se, että mie lähden Viiua koutsaamaan, mutta omat koirat otin mukaan, kun joutuvat muutenkin jo tänäpä jäämään pariin otteeseen yksin kotio. Fiona saikin tehdä pienet keinusulkeiset ja Zelda huutaa häkissä keuhkonsa käheiksi.. Maailman surkeimmat treenit, tais Zelda todeta, koko ajan pimeessä häkissä ja maailman ällöttävin villapaita niskassa (kiitos Laura! :D)
Kun nyt kerta tälle vuodelle kisalisenssin hommaan, niin olis sille kiva saada käyttöäkin. Fionaan en ihan hurjan paljon odotuksia uskaltaisi laskea, mutta minäpä nappaankin Viiun kisakaveriksi! Tai olisin napannut jo aikoja sitten, jos suinkin päästäisiin treenaamaan. Vaikeaa tämä on nytkin, kun Vimppa asuu niin kaukana, eikä minulla ole autoa, jotta pääsisin sen hakemaan. Täytyy vaan setviä ja vääntää, ja pitää Viiua vaikka välillä meillä yökylässä..
Anyway, treenit kulki suht kivasti :) Viiu on kyllä maailman täydellisluonteisin koira, mitään muuta ei koirasta voisi toivoa. Oikeesti. Se on niin lunkki, rauhallinen, tasapainoinen ja joka tilanteessa yhtä viilipytty, mutta kun lähdetään hommiin, se tekee kaiken sata lasissa. Ihan sama, mikä on laji ja kuka vie, niin aina asenne on yhtä kohdillaan! Palkkalelukin oli vähän toissijainen juttu, kyllähän siihen kiinni voi purra, mutta selvästi vaan miun mielikseni.. :)
Tarvittais me kyllä koutsaajaa sivusta seuraamaan. Tietty vieraan ohjaajan ja vieraan koiran kanssa on vähän hakemista, mutta uskon kyllä, että hyvin pian saatettaisiin löytää yhteinen sävel. Varmasti voisi saada vielä kaarroksia pienemmiksi, vauhtia lisää jne., kun oma liike ja rytmitys (sekä käsien epämääräinen hosuminen) paranisivat, jolloin koirakin ehkä paremmin pysyisi ohjauksessa mukana. Mutta kivasti Viiu korjailee ja lukee miun tekemisiäni, vaikka onkin vielä suht aloitteleva koira. Ensi kerralle nappaan kyllä jonkun kaverin mukaan kouluttamaan (varoitus vaan teille!), onneksi näitä ihania apujoukkoja löytyy! :)
Nyt melkein hävettää, yli viikkoon ei ole tullut blogia päivitettyä, ei laisinkaan miun tapaistani! Nyt sitten, kun ylihuomenna on tentti, Vuonisuutiset odottaa valmistumistaan, puhumattakaan gradusta, joka on seissyt jo neljä kuukautta, nyt sitten pitää kirjoitella blogiin. Köh.
No kertokaa nyt, kuka valittiin pressaks?!
Viikko sitten vietettiin vaalivalvojaisia kera Fyysikon shelttien! Fionan mielestä mummo oli niin pelottava, että se laski alleen Netalle mielistellessä. Eipä ole näinkään vielä koskaan käynyt, vaikka Fiona joka kerta matelee maata pitkin kuin lapamato, kun Netan tapaa.. Valitettavasti kakkonen ei ollut ykkönen näissä vaaleissa, vaikka olihan se arvattavissa. Siinä mielessä kakkonen kyllä oli ykkönen, että eiköhän Niinistö ollut toiseksi paras valinta kuitenkin? :)
Oodi ei nyt ihan diggaa tästä..
Viime perjantaina saatiin uusia kavereita. Oikea kääpiökerhon kokous! Minua vaan nauratti ja pitkään, Zelda kun ei ollut lenkillä, niin meillä oli kolme miniminipientä kääpiöshelttiä matkassa. Ja Fiona oli ihan normaalin kokoinen! ;D Ainainen rääpäle, jonka pienuutta kaikki ihmettelee, ei enää ollutkaan porukan pienin, vaan sen tittelin sai nimensä mukaisesti Hippu-sheltti, jei. Käytiin siis Mian, Oodin ja Hipun kanssa kunnon metsäreissulla. Yllättävää kyllä, mutta metsässä eivät koirat saaneet mitään kunnon rallia aikaiseksi. Jäällä riekkuessa Fiona jopa välillä nappasi Oodin häntäkarvoihin kiinni (mitä se ei uskalla tehdä kenellekään muulle kuin Zeldalle ja Viiulle), mutta sen verran oltiin vielä vieraskoreita, että etäisyys pysyi. Sen sijaan kun lenkin jälkeen käytiin teet juomassa, löytyi Fionalla ja Oodilla ihan oma yhteinen maailma! Kaksi muuta trikkiä seurasivat visusti sivummassa..
Fionan the leikkiasento
Painitaanko??
Lenkin jälkeen junailtiin vielä illalla Toijalaan (kiitos Mia vielä kyydistä!). Olin taas kerran superylpeä koirista, kun nämä jälleen promosivat shelttejä asemalla. Ei ihan eka eikä toka kerta, kun joku tulee juttelemaan koirista, kun niiden kanssa kulkee ihmisten ilmoilla. Tällä kertaa mies kahden lapsensa kanssa tuli kertomaan, että jollekin sukulaiselle(?) on tulossa samanrotuinen. Zelda istahti tyytyväisenä aitiopaikalle nauttimaan rapsutuksista, Fiona tyytyi tällä kertaa seisoskelemaan kauempana ja kyttäämään aseman vilinää. Olin siinä sitten menossa pikku kauppaan ostoksille asemahallissa, ja virittelin koiria kiinni lehtitelineeseen. Mies kysäisi, että olenko kauan poissa, kyllähän he voivat koiria pitää! Ja niin jäivät trikkitytöt pikkutytön hoiviin. Ei kuulunut yhtäkään haukkua perään, vaan siellä ne molemmat seistä nököttivät ja kyttäsivät miun perääni. Olen kyllä super tyytyväinen, että jaksoin opettaa Zeldalle tämän käytöksen aikanaan (se olikin ainoa asia, joka oikein opeteltiin BH-koetta varten), sillä nyt Fiona on oppinut sen suoraan Zeldalta. Zetan nuoruusvuosina ei olisi tullut kuuloonkaan jättää sitä kenenkään käteen saati mihinkään kiinni, riitti kun mie otin yhden askeleen sivuun, niin johan alkoi korvia piinaava kiljuminen. Pahoittelut kaikille kavereille, jotka kuitenkin olette joskus Zeldaa kiinni pitäneet esim. kaupassa käynnin ajan ;D
Koko viikonloppu vierähtikin taas hevostellessa. Lauantaina kävin jopa kahteen kertaan tallilla, iltakeikalle otettiin Sirin kanssa koirat mukaan. Koiruudet joutuivat odottelemaan karsinassa hetken aikaa, kun käytiin varsaa ja toista ponia taluttelemassa. Hyvin ne siellä taisivat pärjätä, heiniä eivät olleet syöneet, kumma juttu.. Käytiin vielä koirienkin kanssa maastokäppäilemässä samalla keikalla. Ja nyt huomasin toteen sen, mitä olen jo pitkään epäillyt. Fiona ei ravaa laisinkaan villapaita päällä :( Villapaita + takki yhdistelmällä se ei edes peitsaa, ravista puhumattakaan, vaan laukkaa pientä lyhyttä töpölaukkaa koko lenkin. Tekee varmaan tosi nannaa lihaksille, ai että.. Nyt sillä oli pelkkä villapaita, ja peitsasi hyvin lahjakkaasti myös vapaana, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Toivotaan siis, ettei enää tulisi kovia pakkasia!
Eilen käytiin pitkästä aikaa aksa-treeneissä! Ei ole helppoa tämäkään laji talvella - 12km hangessa rämpiminen kutittelee kivasti omia reisiä. Mutta voipa ainakin sanoa tehneensä jotain ;) Itse treeneissä juostiin yksi ratapätkä, ei nyt ihan nollalla läpi kuitenkaan, kuten Maria asian kaavaili, hih. Kyllähän se jotenkin sujui, kun tarpeeksi väännettiin ja käännettiin.. Positiivisin ja paras asia oli kuitenkin se, että Fiona ei kertaakaan karannut! Ei edes miettinyt mitään sen suuntaista. Aivan mahtavaa.
Kun kaksi muuta kenttää tyhjenivät tyystin treenaajista, päästiin vielä tekemään hihnassa juttuja viereisille kentille. Fiona teki muutamat kontaktit, joissa itse taas mokasin. Tehtiin ensimmäinen sarja toistoja (noin viisi kertaa) 100% onnistumisella. Päätin sitten tyhmänä jatkaa, ja johan onnistuttiin saamaan virheitä.. A:lla tuli virheet ihan muutenkin. Yksi törkeä läpijuoksu (jonka koira korjasi itse ja pakitti onoffiin), sekä yksi luvaton lähtö. Ehkä vaadin liikaa siinä häiriössä, kun oli toinen koirakin vielä samaan aikaan kentällä.. Tyhmä minä, mutta virheistä oppii, eikä sitä tiedä missä mennään, jos ei välillä kokeile nostaa rimaa (kuten Jaakko ahkerasti painotti viime kesän koulutuksissaan)
Käytiin perjantaina illasta hallilla treenaamassa. Tämä lienee ainoa hetki viikosta, kun voi suhteellisen varmasti olettaa, että halli on tyhjä. Jos ei keskellä yötä halua käydä treenimässä. Vaikka joo, aika lailla keskellä yötä mekin treenattiin, kun puolen yön jälkeen vasta olin kotosalla. Mutta saipahan tehdä rauhassa kiirehtimättä ja täysin ilman häriöitä!
Fionan aivoissa todistettavasti tapahtuu jotain, huisia! Se vaan ottaa vähän aikaa... Reilut neljä kuukautta... Pikkukoira on viimeksi tehnyt keppejä joskus kauan sitten syksyllä. Tällöin muistaakseni päästiin siihen, että verkoista oli puolet poissa (blogista kaivamalla varmaan löytyisi tarkatkin tiedot). Joka tapauksessa nyt lähdettiin siitä, että laitettiin kaikki ohjurit ja kaikki verkot paikalleen. Tästä aloin sitten napsia verkkoja hyvin pikavauhtia pois. Ekalla toistopätkällä jäljelle jäi kolme verkkoa.
Välissä tehtiin muuta ja muiden koirien kanssa, minkä jälkeen Fiona otti vielä muutamat keppien toistot. Nyt lähti kaikki loputkin verkot! Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana lähti myös ensimmäinen ohjuri!! Aivan mahtavaa, kyllä tämä oikeasti näyttää siltä, että se vielä saattaa kepit oppia, vaikka treenitahti onkin neljän kuukauden välein :D
Kepitystä videolla, vikassa toistossa tosiaan yksi ohjuri melko alusta keppejä poistettu
Muut treenipätkät sen sijaan... Nyt alkaa se henkinen kidutus, kun pitää itseään katsella videolta! Kuinka vaikeaa ohjaaminen voi olla?? Yritettiin vääntää valsseja, ja kun ei osaa niin ei osaa. En ole ikinä opetellut valssaamaan, ja etenkin silloin muinoin, kun valssit tehtiin paljon paljon myöhässä, ne ei meiltä Zeldan kanssa sujuneet sitten millään. Eikä me valssattu ikinä missään, jos se suinkin oli jotenkin mahdollista välttää. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti opetella se *piip* valssi ;) Valitettavasti Fiona joutuu kärsimään, kun akka soheltaa, mutta ehkä me vielä joskus opitaan. Jätin videolle noita ihania epäonnistumisia väliin, voin sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti itse naureskella näille... :D
Loppuun otin vielä suoraa rallattelua, jonka tarkoitus oli lähinnä saada koiralle irtoamista ja estehakuisuutta. Niissä kun olisi huimasti tekemistä. Fiona kyllä korjailee kivasti miun ohjaamista ja selvästi hakee esteitä (mitä nyt välillä tulee ohi), mutta sen meno on tosi mutkittelevaa. Koko ajan se kyselee ja katselee meikäläistä, tulee lähemmäs jalkoja. Ei selvästikään seuraava este vedä tarpeeksi puoleensa. Mutta jatketaan irtoamista ja etenemistä myöskin :) Ja ohjaajalle tarvitaan kyllä huisisti kunto- ja pikajuoksutreenejä, kun ei vaan liiku!
Käskytänkö mie oikeesti noin myöhässä?? Jossain kohti näyttää siltä, etenkin tuolla valssipätkissä, että koira on jo putkessa, kun vasta sanon putkeen.. Voi kamala. Tämä tarvii ehdottomasti laittaa merkille treeneissä jatkossa. Tosin sama ongelma oli kyllä Zeldan kanssa, aina mie oon vaan myöhässä. Sekä ohjauksessa että käskyissä. Treeniä siis tähänkin asiaan :)
Koira kyllä kulkee hyvin ja sillä on hauskaa! Nyt tyhjässä hallissa Fiona jopa pysyi kuulolla tosi kivasti. Tästä on taas hyvä jatkaa (toivottavasti hieman useammin) treenejä! :)
