Mistäs nyt tuulee??

En olisi ikinä uskonut sanovani näin... Kaikkea sitä näkee kun vanhaks saa elää. Pakko se on vaan myöntää. Eilen agilitytreeneissä, Fiona käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin Zelda ikinä agilityuransa aikana treeneissä tai kisoissa. Tai vieläkään hallille tai kentälle päästessään. Ihan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä-!

Käytiin SDP-hallilla Janin ryhmässä tuurailemassa. Fionan käytös koko reissun oli siis suoraan kuin oppikirjasta. Otin sen hallin pihassa ulos autosta. Ei mitään, koira on hiljaa vierellä koko ajan. Käytiin lenkillä. Fiona kulkee löysällä remmillä rauhassa ravaillen. Ei hauku vastaantuleville koirille. Katselee vaan minua ja odottaa palkkaa, kun kulkee niin hienosti (ja sen toki saa). Omalla vuorolla haen koiran autosta. Taas se tulee hiljaa ulos, kävellään hallin ovesta sisään. Ei pihahdustakaan. Neljällä kentällä on koiria suorittamassa esteitä ja ääni sen mukainen. Kapeassa välikössä on myös koiria odottelemassa vuoroaan. Näiden välistä puikkelehditaan löysällä narulla ja vieraita koiria vilkaisematta.

Vaihdan valjaat pantaan ja pujahdetaan aidan raosta kentän puolelle. Edelleen koira on hiiren hiljaa. Kävellään kentän toiseen päähän, Fiona kulkee ravilla mukana. Ei rynni esteille, ei hauku... Mie tietty kehun sen maasta taivaisiin joka hetki, ja samalla olen aivan päästäni pyörällä.

Itse esteillä sama pikku viitapiru oli tietty heti vauhdissa. Mutta oikeastaan eron huomasi täälläkin; Fiona ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen. Se oli koko ajan miun mukanani ja haki mitä tehdään. Aina radanpätkien välissä nappasin koiran syliin, jos oli pidempi keskustelu koutsin kanssa, ettei tuo saanut siinäkään mahkuja lähteä karkuteille. Muutoin olikin sitten koko ajan huomio koirassa, ei tuolle tosiaankaan voi antaa edes sekuntia omaa aikaa radalla..

Fiona kulki itse asiassa tosi hienosti myös esteillä. Aina silloin, kun itse olin ajan tasalla ohjauksen kanssa. Jotenkin Jani sai minulle hetkittäin tsempattua kunnollisen, täsmällisen ja jämäkän ohjauksen, ja silloinhan se toimi. Ihan hitsin hyvin! Tehtiin melko vaikeaa ratapätkää, missä oli (ainakin Fionan mittakaavassa) paljon kääntövääntöä ja tosiaan joka esteelle sai ohjata. Minulla on vaan se paha vika, että huitelen epämääräisesti sinne tänne ja oletan ja toivon, että koira menee. Zeldan kanssa tämä ehkä vielä onnistuikin, kun se poimi esteitä omatoimisesti vähän liikaakin, mutta Fionapa kääntyykin sillä hetkellä takaisin, kun ohjaus loppuu. Ja samoin se tulee aivan taatusti ohi, jos oma linja menee esteen vierestä eikä suoraan päin.. Fiona lukee miun jalkojani yläkroppaan verrattuna noin 90-10, joten juoksulinjoihin saa kiinnittää paljon huomiota jatkossa.. Onneksi Janilta tulikin jo hyviä ja toimivia ohjeita omiin linjauksiin :)

Kylläpä tuli taas huimasti lisäintoa lähteä treenaamaan Fionan kanssa! Jos koiralla pysyy jatkossakin noin hyvin pääkoppa ja hermot kasassa agilityhallilla, mitäpä tässä enää murehtimaan... Ihanaa!