HYL HYL ja TS

Ei menny taaskaan ihan niinku strömsössä nää meiän rally-tokokisat.. Toisaalta tiesin kyllä jo kisoihin lähtiessäni, että Zeldan kanssa voi tulla ongelmia ja pahasti. Viimeiset treenit olivat aivan kamalat, eikä koira keskittynyt yhtään. Muutoinhan me ei juuri olla edes treenattu, eli vähän soitellen lähdettiin sotaan. Mutta tulipahan kokeiltua ensimmäinen voittajan kisarata!

Radassa itsessään ei varsinaisesti ollut mitään uutta tai ihmeellistä.. Oikean puolen tehtäviäkään ei ollut laisinkaan mukana. Erona avoimeen luokkaan oli ehkä selvästi pidempi rata plus käytösruutu. Voittajaluokan käytösruudussa koira joko istuu/makaa ohjaajan edessä/sivulla tuomarin päätöksen mukaisesti kaksi minuuttia. Tämä suoritetaan heti oman radan perään, ja aika alkaa siitä kun seuraava koira lähtee radalle. Meillä oli edessä istuminen, ja sehän sujui Zeldalta loistavasti. Ja kyllä syytä olikin tuon ratasuorituksen jälkeen ;)

Koirathan eivät kai osaa v*ttuilla?? Jotenkin vaan tuntui koko radan, kuin Zelda olisi huutanut minulle haista ***** ja tee ite! Mie käsken ja koira käskee takaisin.. Ihan hirveältä tuntui koko rata! Aina siinä vaiheessa, kun Zelda alkaa haukkua, sillä on jossain määrin mennyt herne nenään ja koko koiran tekeminen muuttuu. Niin kauan kun se tekee hiljaa, rauhassa ja keskittyen, menee hyvin. Joskus muinoin tosiaan koiratanssia treenatessa lopetin treenin aina ensimmäisestä haukahduksesta. Ja silloin se toimi. Lopulta koira (yleensä) malttoi pitää leipäläpensä kiinni ja tehdä sen mitä pyydetään. Nyt olen taas niin lepsunut tässä asiassa ettei tosikaan. Zeldalla on kyllä ehdottomasti treenattavaa ja paljon, jos sen kanssa vielä kisata meinaa. Etenkin noita pitkiä ratatreenejä, eihän itse kylteissä ja niiden suorituksessa ole mitään, mitä se ei osaisi. Lisäksi koira piippasi oikeastaan koko radan. Se ei taida videolla kuulua, mutta mie kyllä kuulin ja hyvin. Sekin kertoi siitä, että Zelda oli räjähtämässä käsiin koko radan. Ihmeen hyvin se kuitenkin mukana pysyi omaan mielentilaansa nähden.. Ohjaaminen ei vaan ole yhtään kivaa, kun kaiken energian saa käyttää siihen, että koira pysyy näpeissä, eikä huitele ympäri kehää.

Miun oli tarkoitus kirjoitella videolle suoraan kaikki radalla kertyneet virheet, sillä niitä on ja paljon! Jätin kuitenkin arvostelulaput porukoille, joten eihän minulla ole niitä olemassa. Yrittäkää siis päätellä videosta, mitä oli tarkoitus tehdä ;) Zeldan suoritus hylättiin jopa kahteen otteeseen.. Ensimmäisen kerran tuossa mehupurkkien kiertämisessä, kun koira käy sivussa haistamassa. Siinä oli juuri kehänauha, eli koira poistui kehästä = hylätty. Toinen hylkäys tuli, kun uusin kolmannen kerran. Koko suoritus oli jo alusta alkaen mennyt niin päin peetä, että ennemmin halusin korjata koiralta oikean liikkeen, kuin päästää sen kuin koira veräjästä, joten tuloksella ei ollut enää mitään merkitystä.

Fionan kanssa lähdin alusta alkaen sillä asenteella, että tulos on ihan se ja sama, en ajattele pisteitä yhtään. Jos koira tekee hienosti, mutta väärin, en ala korjailemaan. Tai jos radalla on joku meille vaikea kyltti (esim. liikkeestä seisominen, vai onko sitä edes alokkaassa??), en edes yritä sitä tehdä, vaan suoritetaan suosiolla väärin. Tärkeintä oli siis saada koiralle oikea motivaatio ja mielentila tekemiseen. Päätin myös jo heti alusta, että jos Fiona tuttuun tapaansa alkaa vaan huutaa ja riekkua radalla, eikä reagoi yhtään mitä siltä pyydän, jätän saman tien kesken ja vien koiran ulos hallista.

Fiona päättikin sitten tehdä ihan päinvastaiset.. Tähän saakka olen aina puhunut, että luojan kiitos Fionan kanssa ei ole sitä ongelmaa, mikä Zeldalla on. Eli koira jäisi haahuilemaan, haistelemaan, keskittyisi omiin juttuihinsa ja unohtaisi kokonaan että ollaan hommissa. Fiona tekee joko aina täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Paitsi nyt kisoissa sieltähän tuli nämä kaikki.. Todella outoa, en voi muuta sanoa. Vaikuttiko miun jännittämiseni, vai outo halli ja koirat ympärillä? En tiedä, mutta niin vaan iski Fionakin vähän väliä nenän maahan ja unohti missä mennään.. Lisäksi mie olin ihan pihalla, en tiennyt miten pitäisi tuohon reagoida, kun olin varautunut niin erilaiseen käytökseen koiralta. Puhumattakaan, kuinka vaikeaa on säätää hihnan ja namien kanssa radalla, argh. Olipa siis kaiken kaikkiaan hyvä, että käytiin kokeilemassa. Seuraavissa kisoissa Fionan kanssa tavoitteena onkin pitää kontakti koko radan läpi. Ihan sama, paljonko siihen kuluu nameja ja paljonko virheitä kerätään, pääasia että koira pysyy mukana alusta loppuun saakka koko suorituksen ajan.

Ai niin, Fiona oli mölli-luokan kahdeksasta koirakosta tuomarin suosikki! Whipii :D (ja hylkäys tuli kolmannesta uusimisesta)

Ehkä me nyt pidetään pientä kisataukoa, ja aikuisten oikeesti yritetään treenata! Loppujen lopuksi hyvä fiilis jäi koko kisoista, kahdesta hylystä huolimatta, ja se on tärkeintä ;) Kiitos vielä ratojen kuvaajille!