sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pentukurssin 2. kerta

Nyt vasta tajusin, mikä oikeasti on Fionan suurin häiriö ja kompastuskivi treenatessa. No ne agilityesteet tietty.

Viereisellä kentällä ei onneksi ollut ketään treenaamassa, joten meitä oli pelkkä pentukurssin porukka hallissa. Fiona on ehdottomasti pahin räpätäti paikalla, joten melko hiljaista ja rauhallista on noin muuten kurssin aikana. Aina välillä Fionakin siis malttaa keskittyä hyvin tekemiseen, ja hallissa kuulee jopa omat ajatuksensa :)

Heti alussa otettiin taas ringissä muiden ympäri pujottelua. Fiona tulee hienosti mukana, eikä mitään välitä muista koirista. Yhtäkkiä kesken matkan pikku-Fifi alkoi yllättäen haukkua, ja vähän koko keskittyminen katosi. Ehdin itse jo ajatella, että mitä mie nyt tein, ja mistä se hermostui. Mutta samalla hetkellä ohjaaja tajusi sanoa, että "se alkoi heti haukkua, kun tulitte esteiden viereen". Ja tämä sama teema toistui koko tunnin..

Koirien ohitustreeneissä suurin ongelma ei tosiaankaan ollut vieraiden koirien ohittelu. Fiona kulkee nätisti hihna löysällä vieressä, vaikka toinen koira tulee vastaan alle metrin etäisyydellä. Mutta heti, kun lähestytään jotain estettä, meinaa kontakti kadota tyystin, ja saan oikein innostaa ja houkutella koiran luokse.

Täysin ylitsepääsemätöntä Fionalle oli, kun Pauliina yritti Rytmin kanssa tehdä jotain agijuttuja. Siis ihan vaan tuoda pentua esim. keinun lähelle ja syöttää nameja keinun laudan päältä. Saati sitten juoksuttaa Rytmiä putken läpi. En vaan ymmärrä, millä saisin sen siedätettyä agilityyn.. Sama juttu luoksetulojen kanssa. Fionalta katoaa kaikki kontakti ja "aivot päästä" siinä vaiheessa, kun joku pentu tekee luoksetuloa, ja siis juoksee vähän reippaammin hallissa.

Omissa luoksetuloissaan Fiona "teki Rytmit" tai toisin sanoen "otti ritolat". Nami tultiin kyllä nappaamaan kädestä, mutta sen jälkeen pentu katosi kuin pieru saharaan :D Kyllä Fionan nyt sentään aina muulloin juuri ja juuri on kiinni saanut, mutta nyt se oikein nautti vapaudesta ja räkyttäen juoksi ympäri hallia. Ekalla kerralla sain vielä helposti tulemaan luokse, kun itse lähdin juoksemaan karkuun ja syötin kerralla enempi namia, niin kerkesin napata pennun kiinni. Toisella kerralla Fiona ei ollutkaan niin tyhmä, vaan jatkoi juoksenteluaan. Itse asiassa se oli tulossa luokse, mutta agility-putki sattui olemaan juuri matkan varrella, ja sehän on paaaaljon mammaa ja nameja houkuttelevampi. Lopulta nakkasin pikkukoiran mutkaputkeen, ihan sillä ajatuksella, että nappaan sen kiinni ulos tullessa. Namikäsi ojossa putken suulla olin sitä vastaanottamassa, mutta kaveri vaan suihkaisi vauhdilla ohi ja ulos putkesta. Pian tuli kuitenkin luokse, ja sain kiinni, kun jälleen juoksentelin karkuun namit kourassa.. Ei ole helppoa ei.

Suurin tämän kerran anti oli seuraamisen alkeiden opettelu. Olen tuota kauan mielessäni vääntänyt ja kääntänyt, miten alkaisin opettaa, eikä siis olla seuraamista juurikaan vielä tehty. Kun en haluaisi opettaa koiraa kiinni namikäteen, enkä kosketuskeppiin. Ohjaaja sitten neuvoikin minua, että perusasennosta kun lähdetään, niin saman tien nostan itse selän suoraksi, kun lähden liikkumaan. Ja totta tosiaan, sehän toimi. Askeleen verran voidaan edetä, ja Fiona tulee mukana juuri oikealla kohdalla, ja katse suoraan ylöspäin, jei. Tätä siis lähdetään tekemään, hyyyvin hitain ja lyhyin askelin. Suurin ongelma tuossa ehkä tulee olemaan koiran oikean paikan pitäminen, helposti voisi kuvitella erkaantuvan sivulle?

Istumiset, maahanmenot ja katsekontaktin otto sujuvat kyllä hyvin. Tai siis siihen nähden hyvin, että Fiona ehtii tehdä viisi ylimääräistä liikettä, ennen kuin ehdin sanoa sille yhden käskyn :D Sitten kun pikkukoiran kaikki huomio on minussa, niin se suorastaan kerjää tekemistä, ja naksulla opetettuna tarjoaa kaiken mahdollisen salamana putkeen, ennen kuin palkka tippuu. Tai pahimmassa tapauksessa alkaa haukkua ja vinkua, jos ei minkään liikkeen esittely tuota toivottua namitulosta.

Kaiken kaikkiaan jäi jälleen erittäin positiivinen fiilis tästäkin kerrasta :) Kun vaan joskus saisi nuo haukkumis-riehumis-kurittomuusongelmat kuriin, niin eihän meillä ole hätäpäivää. Ja tässä vaiheessa sen vielä juuri ymmärtää, kun on pentu kyseessä, ja koko touhu on sille varsin uutta. Ehkä iän ja treenin karttuessa käytöstavatkin karttuvat? :)

Aloin tosin samalla miettiä, onko meidän mitään järkeä aloittaa vielä agitreenejä!? En tarkoituksellakaan päästä Fionaa tuolla minkään esteen luo, ettei vaan saa lopullisesti sitä kuvaa, että täällä tehdään agia (mitä nyt se yksi putken läpi juoksu). Jos se joskus saisi työnnettyä mielestään esteiden suorittamisen, ja alkaisi keskittyä tokoiluun. Vaikka Fiona itse on varsin vähän esteitä tehnytkin. Olisiko parempi ensin treenata tokon perusteet kuntoon, noin alokasluokan kisavalmiille tasolle, ja miettiä sitten vasta agilityn pariin siirtymistä? Tosin meille saattaisi olla paikka tiedossa agin penturyhmässä, enkä millään raaskisi sitä tarjousta hylätä.. :D

Nyt tuntuu siltä, että tarvittaisiin paljon erilaisia koiratapahtumia, mihin voisi mennä Fionan kanssa hengailemaan. Ihan vaan istuskelemaan, syöttelemään namia, ja hakemaan kontaktia ympäristöstä välittämättä. Ja nimenomaan sellaisiin paikkoihin, joissa EI ole agilityesteitä näkösällä. Tähän vuodenaikaan ei vaan hirveästi ole tilaisuuksia tarjolla. Erkkari taitaa olla seuraava häppeninki. Tiistaina luvattiin kyllä mennä agilityn alkeiskurssin karsintoihin häiriökoiriksi (tämä homma kyllä ehdottomasti Zeldan kanssa :D), mutta myös Fifi pääsee vuorollaan tarkkailemaan uuden hallin ympäristöä :) Treeniä, treeniä.

torstai 27. tammikuuta 2011

Jäätreenit ja parkkipaikkatreenit

Projekti luistelijat on saanut alkunsa.

Jotain hyötyä on television koira-ohjelmistakin. No okei, en voi sietää C. Millania, enkä varsinkaan sitä toista äijää, joka pakottaa hihnalla koirat epämukaviin tilanteisiin, ja tekee niistä näin puolustuskyvyttömiä. Yök, kamala. Mutta Victoria Stilwellin ohjelmassa on paljon hyvää.

Tulin siis eilen katsoneeksi Stilwellin It's me or the dog, ja siinä oli yllättäen paljon Fionaa muistuttava koira. Perheessä oli kaksi ongelma-papillonia, joista toinen varsinkin aiheutti vaikeuksia arkielämässä. Koira ilmeisesti pelkäsi järkyttävästi kaikkea, ja tämä purkautui haukkumisena ja hyökkimisenä. Toki se ohjelman paplari oli vähintään potenssiin kymmenen sitä, mitä Fiona, mutta jotain samoja piirteitä kuitenkin. Koirat eivät olleet mm. käyneet lenkillä neljään kuukauteen, koska niiden lenkittäminen oli niin vaikeaa. Pahempi paplari pelkäsi vieraita ihmisiä ja koiria, ja oli muutamia sukulaisia purrutkin. Toisin sanoen kaikki ihmisetkin pelkäsivät sitä.

Victoria alkoi totuttaa paplaria ohikulkeviin ihmisiin omassa kotipihassa tien reunalla. Niin kauan istuttiin maassa ja syötiin namia, kunnes koira alkoi rähjätä. Tällöin Victoria nousi ylös ja talutti koiran pois. Kun se oli hiljaa, palasivat he tien reunaan. Muutamia toistoja tätä, ja koira malttoi keskittyä namin syömiseen kävelijöiden perään hyökkimisen sijasta.

Seuraavaksi ohikulkijat alkoivat heitellä koiralle nameja, jolloin se keskittyi niitä poimimaan, eikä haukkunut kävelijöitä. Ja lopulta kävelijät tulivat myös istumaan nurmikolle ja syöttivät koiralle nameja. Tarkoituksena oli siis luoda koiralle vain positiivisia mielikuvia ohikulkevista ihmisistä.

Tätä samaa metodia kokeilin Fionan kanssa tänäpä jään reunalla. Kiitokset Annalle ja Elinalle, jotka toimivat luistelijoina!! Aloitettiin kunnon etäisyydellä ja syötin Fionalle namia taukoamatta, kun luistelijat menivät ohitse. Kyllä näki koirasta, että oli aivan hirveä paikka valita, ottaako namia, vai hyökkääkö perään! Ahneus kuitenkin voitti, ja namit kelpasivat. Tehtiin useita toistoja, vähitellen aloin pienentää matkaa ja luistelijat lisäsivät nopeutta. Niin kauan meni hyvin, kunnes ohi sattui luistelemaan mustiin pukeutunut, isompikokoinen mieshenkilö. Enää ei pikkukoiralla pokka pitänyt, vaan sehän räsähti suoraan tätä miestä kohti. Ja ei kun pois paikalta. Tämän jälkeen Fiona yritti pariin kertaan haukkua myös Annan ja Elinan, jolloin taas poistuttiin. Pidensin hieman matkaa edellisestä, ja pian oltiinkin ihan hiljaa. Viimeisellä kerralla luistelijat pysähtyivät meidän viereemme ja tarjosivat myös namit Fionalle. Varovasti se uskalsi ne ottaa ;) Ensiaskel luistelijoihin siedättämisessä on siis otettu! Tätä vaan täytyy jatkaa..

Kun Fiona pääsi omalle lenkille, niin täytyihän Zeldankin saada oma aikansa. Se ei niin suuresti lenkkeilystä välitä, joten toko-treeni oli paljon parempi ratkaisu. Aurattuja kenttiä ei juurikaan ole tarjolla, joten treenattiin oman pihan parkkipaikalla ;)

Aloitin ruudusta, sitä kun ei ole tehty moneen kuukauteen.. Kosketusalusta ei tietty tullut mukaan, enkä viitsinyt palata sisältä hakemaan, kun Fiona jo kerran yksin jätettiin. Joten tehtiin namilla. Vein etukäteen namin ruutuun, ja sen lisäksi naksautin ja heitin vielä perään toisen namin. Parilla kerralla jätin namin viemättä, joten ainoa palkka oli naksaus ja minulta tuleva nami. Mahtaisikohan tällä keinolla saada ruudun opetettua loppuun saakka? Tai siis monethan opettavat juurikin näin. Kosketusalustasta eroon pääseminen on aina niin pitkä ja hankala prosessi, vielä kun sen osaisi tehdä koiran osaamisen tason suhteen oikeaan aikaan?! Jotenkin on niin vaikea opettaa koira hakeutumaan neljän tötterön keskelle, kun siinä ei varsinaisesti ole mitään targettia. Äh.

Sitten tehtiinkin vaan peruspyörittelyjä. Käytännössä avoimen liikkeet läpi. Hienosti teki, vaikka suuresti epätarkkuutta oli useimmissa liikkeissä. Täytyisi taas treenailla vain pieniä osia ja vaatia nappisuoritukset niistä. Minua naurattaa niin paljon, kun voin palkata Zeldan kuivamuonanappuloilla! Ei voi olla todellista, aiemmin se ei suostunut niitä edes ruuaksi syömään, ja nyt kelpaa palkkana treeneissä. Ihmeitä tekee tuo kateus kaverille.. ;)

Vielä kun treenasin ruutua, pihaan käveli joku nuori mies kännykkään puhuen. Katsoi postinsa laatikosta ja jäi sitten siihen viereen seisomaan, edelleen siis puhelimeen puhuen. En voi keksiä mitään muuta syytä, kuin että jäi seuraamaan meidän treeniämme? Kaveri seisoi siinä niin kauan, kunnes poistuin koiran kanssa paikalta. Vaikka mitäpä tuosta, hieman tsemppausta itsellekin tekemiseen, kun on joku vieressä katsomassa, heh :)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pakkaslenkki ja kontakteja

Aamulla vallitsi niin iiiiihana aurinkoinen pakkaskeli, etten taas voinut itselleni mitään, oli vaan pakko suunnata metsään! Zelda-parka oli tosin jälleen sen näköinen, että olisi mieluummin jäänyt kotio. Hyvin Z kuitenkin taapersi metsässä mukana, tossuista 2/4 pysyivät jalassa koko lenkin ;)

Onnistuttiin vielä eksymäänkin matkalla, mutta onneksi polkuja seuraamalla päätyy aina johonkin. Ja onneksi päädyttiin vielä sellaiseen paikkaan, että osasin sieltä kotio. Ja kerkesin luennolle! Muutamia kuvatuksia lenkin varrelta:






Ja loppuun vielä uusi videopätkä Fionan kontaktitreenistä. Tässä siis mennään tällä hetkellä. Mietin vielä tuota koiran katsetta. Onko sillä loppuviimeeksi väliä, katsooko se eteenpäin vai sinne, missä minä tulen? Kun käskyllä saa kuitenkin vapautuksen, sitten kun ollaan niin pitkällä.. Jotenkin en haluaisi sotkea namikippoa mukaan tähän kuvioon.



Tässä puomille nostamisessa tulikin vastaan sama "ongelma", kuin Fionan kanssa vähän muutenkin on, etenkin agikentällä. Se ei halua joutua syliin! Saan napata koiran sillä sekunilla kiinni, kun se nappaa namin, koska muuten pikku-Fifi ehtii jo kipittää karkuun, ja suuntaa tietty puomille tarjoamaan onoffia ;)

Ja en ihan ymmärrä noita youtuben musiikki-editointeja. Olisi kiva nähdä se lista, mitä kaikkea poistavat.. Joo, eihän näitä ääniä saisi videoissa käyttää. Mutta on se kumma, kun toiset saavat olla ja toiset eivät.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Jäärata-kisailua :D


Pentukurssi ansaitsi oman postauksensa, ja kyllä lenkkeilykin ansaitsee tällä kertaa oman tekstinsä! Siri teki niin hienon kuvasarjan pikkushelttien kisailuista :D Käytiin ensin aamulla varsin huvittavan joukon kanssa lammen jäällä lenkillä; Siri, Sirin 2v tytär Lara sekä siskontytöt Meri ja Taru. Koiria Zelda, Fiona, Riitu, sekä maltikset Lilli ja Sissy. Porukkaa kyllä riitti ;) Tästä sitten innostuttiin, että pitäiskö mennä vielä satamaan järven jäälle koiria juoksuttamaan!?

Porukan pienimmät (ihmisistä iältään ja koirista kooltaan) jätettiin matkasta, ja pelkkien shetlantilaisten voimin ajeltiin satamaan. Ja tältä se näytti:


Kilpailija nro 1.

Kilpailija nro 2.


Riitu, Kilpailija nro 3.

Riitu taisi ottaa hienoisen varaslähdön, mutta se hänelle juuri synnyttäneenä äitinä sallittakoon!

Zeta The Tykinkuula pinkaisi kuitenkin nopeasti kärkeen...


...mutta epäonnekseen tassut menivät ristiin tai sekosivat Fifin töppösiin ja kisaa käytiin enää kahden puikkonokan turvin.


Fifi ahnehtii etumatkaa...




MAALISSA!


Sipinää ja supinaa...

KÄÄK!!

© Siri Tuominen

Pentukurssi kerta 1

Vihdoin se alkoi, kauan kaivattu pentukurssi! Ja mie oon ihan liekeissä :D Fionan kanssa on niiiiin mahtia tehdä hommia. Jos pikkupiski osais puhua, se varmaan hokisi taukoamatta "tehääntehäänkivaalisäänamitännemitäsaantehälisäätehääntehään", niin valtaisa on se tekemisen tarve, joka koko koirasta paistaa. Ja se vauhti ja energia. Mieletöntä. Kyllä sheltit vaan on jotain niin parasta ♥

Ei meitin suoritusta järin tyylipuhtaaksi voi kuitenkaan kehua, kun se haukkuminen.. Heti kun mentiin halliin sisälle, siellä vielä joku teki jotain agility-estettä, joten koira räjähti käsiin sillä sekunilla. Ja vasta kun halli oli ihan tyhjä muista koirista, ja kaikki pennut paikallaan, malttoi Fionakin rauhoittua (Fiona ja Rytmi-sheltit saavat kivan metelin aikaiseksi hallissa ;)). Jos viereisellä radalla joskus on agitreenit samaan aikaan, niin meidän tokoilustamme ei tule yhtikäs mitään.. Vaikka kyllä pikkupiski nytkin räjähteli pitkin tuntia, heti kun joku koira liikkuu, etenkin jos juoksee, niin Fionalla palaa käpy. Tosin näistä sekoiluista sen saa vielä hanskaan, kun sen pyytää luokse ja vaatii jonkun liikkeen, ja syöttää namia. Agilityn ollessa käynnissä ei toiveitakaan vastaavasta..

Otettiin muun muassa toisten koirien ohi pujottelua ympyrässä. Fiona tulee mukana tosi hienosti, hihna pysyy löysänä koko ajan, ja koirallakin melkein neljä tassua maassa ;) Suu tosin käy vähän väliä, täytyy vaan itse muistaa palkata hiljaisina hetkinä. Lisäksi tehtiin muun muassa kontaktin ottoa (jonka Fiona osaa tosi hienosti), sekä istu ja maahan harjoituksia. Nekin sujuvat. Täytyisi vaan alkaa kasvattaa kestoa molemmissa, etenkin maahan menossa. Fiona kyllä syöksähtää maahan täysillä, oikein heittää etupäänsä alas. Mutta yhtä nopeasti singahtaa sieltä ylös namin saatuaan.. Käytiin tosi kivaa vuoropuhelua istu-harjoituksissa: "Istu - paikka - vapaa - räyh räyh - istu - paikka - vapaa - räyh räyh. Fiona alkaa räkyttää heti sillä hetkellä, kun käskyn vaikutus lakkaa. Niin kauan se tekee hiljaa ja hyvin, kun ohjetta tulee putkeen ja koko ajan toimitaan, mutta kaikki tauot tuppaa huutamaan. Samalla aloin miettiä omaa ohjaamistani, ja tuon kiljumisen syytä. Täysin selvää on ainakin se, että Fionaa ei tulla palkkaamaan lelulla tokossa. Kierroksia täytyisi saada alaspäin ja hurjasti. Jos ja kun itse maltan olla toooosi rauhallinen, yhtään enempää innostamatta ja riekuttamatta, niin koirakin ehkä tekee hiljaa. Ei missään nimessä ylimääräistä, korkeaäänistä, innostavaa kehua, vaan nami suuhun ja hillityllä äänellä hyvä, hienosti :)

Yksi räkytykseen johtavista ongelmista on juurikin se, mistä en ohjatuissa treeneissä muutoinkaan pidä. Tunnin kesto kun on tosiaan sen tunnin, ja koko aika ollaan koiran kanssa paikalla. Käytännössä koiralta vaaditaan yhtäkestoista suoritusta 60min. Fiona (kuten ei Zeldakaan) ei mitenkään ymmärrä sellaista käsitettä, kuin että ollaan vaan. Tekemistä pitäisi tarjoilla jatkuvalla syötöllä, käskyä toisen perään. Jos ei mitään tapahdu, alkaa koira komentaa, sinkoilla edes takas, tai tarjota liikkeitä ja kontaktia. Kunhan jotain tehdään. Fionan kanssa ratkaisin ongelman nappaamalla sen syliin joka hetki, kun en siltä mitään pyydä. Jostain kumman syystä sylistä olisi vaan vielä kivempi kiljua kavereille..?

Ja tosiaan, yritin muutoin pitää koiran koko ajan aktiivisena ja teetätin sillä jotain. Sitten ohjaaja sanoo, että otetaan seuraavaksi istumista. Niin no, olen tehnyt jo varmaan ainakin 50 toistoa istumisesta tämän kerran aikana.. :D Ei näin. Vielä kun Fionalla on sen verran pieni tuo liikevalikoima, ettei oikein voi kuin muutamalla samalla tempulla aktivoida. Zeldan kanssa sentäs pystyy odotellessa tekemään kaiken maailman koiratanssi- ym. hömpän pömppä liikkeet, joita kyllä riittää.

Tämä vaan on aina koulutusten ongelma, eikä sille mitään mahda. Onneksi sheltti on niin pieni, että se on helppo napata syliin "rauhoittumaan" silloin, kun kuuntelee ohjaajan neuvoja tai joku muu tekee jotain. Kaiken kaikkiaan jäi kyllä niin hyvä fiilis tästä kerrasta! Fionan luonne on jotain niin ihanaa, että sen kanssa on mieletön nautinto tehdä hommia :D Nyt vielä kun itse osaisi pelata korttinsa oikein, ja kanavoida koiran energian oikeisiin tekemisiin, niin kyllähän tästä pikkupiskistä vielä toko-valio taiteillaan..? :D

perjantai 21. tammikuuta 2011

Hehkutusta ja purnausta

Aloitetaan vaikka hehkutuksilla. Juuri kun ehdin vuodattamaan Fionan hihnakävelystä, niin nyt se on käyttäytynyt lenkeillä uskomattoman hienosti! Jokin kuudennen asteen vaikutus tällä blogilla, tai ehkä Fiona on käynyt salaa lueskelemassa ja ottanut opikseen. Kaiken huippu oli eilen illalla, kun oltiin parin tunnin lenkillä Teklan ja koirien kanssa. Metsäilyn lomassa kuljettiin hetkittäin pyörätiellä hihnassa, ja Fiona tosiaan käveli lyhyellä, löysällä hihnalla, hiiren hiljaa ja rauhassa, vaikka Viiu ja Netto menivät edellä fleksin päässä! Tätä se ei ole ikinä ennen tehnyt kavereiden kanssa lenkkeillessä, siis vau :D Muutoinkin nyt kaikki edellisen päivityksen jälkeiset lenkit ovat sujuneet tosi hienosti. Alussa edelleen kiskoo ja räkyttää, mutta sitten kun rauhoittuu, niin suurin osa lenkistä sujuu löysällä hihnalla.

Ja toinen hehkutuksen(?) aihe: Zelda sijoittui kolmanneksi Hämeen Shelttien toko-sheltti kisassa vuodelle 2010. Pitkään taas mietin, lähetänkö tuloksia ollenkaan, kun meillä on vain yksi kisa takana, ja pisteissä lasketaan mukaan kolme parasta tulosta. Kannattipa sitten laittaa, kun niin vähän ihmiset toko-tuloksia mukaan ilmoittelevat.. Edellisvuonna oltiin toisia kahdella kisalla. Jos sitten tänä vuonna ensimmäisiä kolmella kisalla?? :D Vaikka tavoitteena onkin vain käydä kaksi kisaa, hakemassa puuttuvat AVO1-tulokset. Tämän ennustuksen mukaan joukkoon pitäisi sitten mahtua vähintään yksi huonompikin tulos, hmph. Fionan Netta-mummo voitti jälleen vuoden agi-sheltti-tittelin, hurjasti Onnea Lauralle ja Nempalle! :)

Jos sitten voisi siirtyä purnaukseen, joka koskee tällä kertaa VR:ää. Vuoden ensimmäinen junamatka on takana, ja kyllä taas muistui mieleen, miksi niin inhoan junailua.. Miksi, oi miksi VR ei voi suunnitella kunnollisia lemmikkivaunuja?? Pieni 12 henkilön koppi on niin mukava matkustaa, kun siellä on kahdeksan koiraa. Kaiken huipuksi juna seisoi Tampereella 45min, jolloin odeteltiin pendolinoa, johon oli iskenyt tekninen vika. Pendolinon matkustajat siirrettiin meidän junaamme. Tämän operaation jälkeen junan käytävät olivat täynnä ihmisiä, ja neljä koiraa ei enää mahtunut lemmikkivaunuun. Me poistuimme tällöin suosiolla portaikkoon seisomaan loppumatkaksi. Ei järin innosta kökkiä kuin sillit purkissa yli kymmenen koiran keskellä. Vaikka olenkin varsin kärsivällinen VR:n toilailuja kohtaan. Nytkin lähinnä säälitti junan henkilökunta, joka sai roppakaupalla valituksia ja ihmisten vihoja niskaansa. Ihana ammatti.

torstai 20. tammikuuta 2011

Hihnassa kävely hanskaan

Voi voi, kyllä alkaa mennä taas mahdottomaksi tuon pienen, lentävän keijun hihnassa kulkeminen. Ei Fiona vielä koskaan ole osannut kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan lenkkeilläkään, mutta ihan kivasti kuitenkin, ja lenkkeily kahden koiran kanssa on sujunut varsin hyvin. Nyt taas tuntuu siltä, että koko paketti räjähtää käsiin. Tosin silläkin saattaa olla vaikutusta, jos on ollut vähemmän aktiviteetteja viime aikoina..? (toisin sanoen ei olla tehty kolmen tunnin riehulenkkejä Jedin kanssa..)

Vaikka ei Fionasta sisällä huomaa, jos se olisi ollut mitenkään vähällä tekemisellä. Se ei millään muotoa kiipeile seinille tai tuhoa paikkoja. Aina yhtä kiva ja rauhallinen, jos ei ole tarkoituskaan mitään touhottaa. Mutta lenkillä sen sijaan kirjaimellisesti kiipeilee seinille (lue: lumivallien reunoille). Talvella suuren lenkkiongelman muodostaa sekin, että Zeldaa ei voi viedä vähäisenkään lumihankeen, ja metsäpoluilla ei ole kukaan kulkenut, joten vapaana lenkkeilyyn soveltuvat paikat ovat melko vähissä. Fiona onkin saanut muutamaan kertaan kävellä fleksin päässä, niin pääsee edes vähäsen juoksentelemaan, jos esim. jäällä käydään, ja on liikaa porukkaa päästää koiria irti. Yleensä kun joka lenkillä pääsevät jossain päin vapaiksi, niin hihnassa sitten kuljetaan nätisti lyhyessä narussa, ja vapaana taas viiletetään..

Päätinkin aloittaa projektin, joka sisältää Fionan kanssa kahdestaan lenkkeilyä vähintään joka toinen päivä. Ja nimenomaan lyhyessä hihnassa ja taskut täynnä nameja. Kiskominen olisi saatava uudelleen kuriin, melkein sen jo unohtikin.. Samoin toisille koirille rähjääminen. On se kumma, että mitä huonommin Fiona käyttäytyy hihnassa, sitä nätimmin Zelda puolestaan on. Zetakin joskus räkytti vastaantulijoille, mutta se on jättänyt tavan tyystin, kun Fiona huutaa senkin edestä.. Toivotaan siis paljon paljon koiria silloin lenkillä vastaan, kun ollaan Fionan kanssa kaksin, ja mieluummin ei yhtään silloin, kun ollaan molempien kanssa.

Ja niin, jäällä lenkkeilystä on muodostumassa erittäin kaksiteräinen miekka. Fionalle tuntuu järven jää olevan yhtä kiihdyttävä paikka kuin agility-kenttä konsanaan. Se suorastaan hullaantuu, ja juoksee pää viidentenä jalkana tuhatta ja sataa, sekä kiljuu kovaan kimeään ääneen mennessään. Tämä toimii siis loistavana paikkana purkaa energiaa ja juoksuttaa koiraa. Mutta... Jää saisi olla typötyhjä. Pariin kertaan olen tehnyt niin, että käännyn takaisin, kun Fiona painattaa jossain noin 150 metriä edellä. Kyllä se lopulta huomaa, ja kiitää takaisin. Vaan eipä tehonnut tänäpä, kun kaveri päätti juosta kiinni pari lenkkeilijää. En tosiaan olisi uskonut, että se lähtee niin kauas, etenkin kun itse menin risteyksestä eri suuntaan. Lähti siis käytännössä ihan yksin perään, ja ei paljon kiinnosta, missä mamma tulee, vai tuleeko ollenkaan.. Argh! Luoksetulo toimii kyllä, jos vaan koira olisi kuuloetäisyydellä, eikä missään näy ketään, kenen luo voisi juosta.

Ja toinen tapaus: luistelijat. Fiona on täysin vakuuttunut siitä, että luistelijat ovat jotain vihaisen kissakuninkaan kätyreitä, ja ne on kaikki pakko laittaa hengiltä. Voi sitä räkytyksen ja hyökkimisen määrää, mikä luistelijoihin kohdistuu. Jäällä kun näkee hyvin ja kauas, nappaan tietty aina koirat kiinni, jos jossain on luistelijoita tulossa. Mutta kerran Fiona päättikin, että minäpä en luokse tule, kun tuolla jossain hyvin kaukana horisontissa on tulossa luistelija! Ja lopulta en kerennyt saada sitä kiinni, vaan pikku-tappaja-koira juosta räkytti muutaman kymmenen metriä luistelijan vieressä, kun tämä meidät ohitti. Onneksi tuo tajusi hiljentää, eikä näyttänyt häiritsevän, vaan lähinnä naureskeli pikkukoiraa. Onneksi Fifi ei sentään punttiin kiinni napannut, ja lopulta unohti luistelijan, kun aikansa räkytti ja huusin luokse. Alkaa vaan näyttää siltä, että jonkinlaista järjestystä kaivattaisiin tähän talouteen. Ehkä pitäisi itse lähteä luistimet jalassa jäälle, ja joku kaveri pitelemään koiraa. Josko sen saisi siedätettyä, kun itse olisi luistimilla..

Taitaa alkaa vallan hyvään aikaan tuo meidän pentukurssimme :D Muiden koirien häiriössä toimiminen ja ohitusharjoitukset ovat erittäin tervetulleita! Ja tosiaan, jos nyt saan käytyä Fionan kanssa useasti kaksin lenkillä, jolloin todellakin treenataan hihnakävelyä, ohituksia, ja luistelijoiden kohtaamista, niin eiköhän tämä pian taas hymyksi muutu :)

Tai oikeastaan se muuttui jo tänäpä lenkillä, kun keksittiin Fionan kanssa kiva leikki :D Fiona todellakin harrastaa seinäkiipeilyä lenkeillä, eli hyppii jatkuvasti lumivallien päälle. Eihän pyöräteiltä näe mitään näissä kinoksissa.. Yleensä vallit vaan lahoavat alta, ja koira uppoaa vatsaansa myöden hankeen. Tuossa yhdellä pyörätien pätkällä on kuitenkin kertynyt lähes pystyseinäiset, kovat ja suht korkeat lumireunukset. Niiden päälle on loistava hyppelehtiä! Fiona siinä aikansa pomppi ylös - alas - ylös - alas, ja aloin sitten itse aina sanoa hyppää, kun Fifi ponnahti reunalle. Muutaman toiston jälkeen sanoin hyppää, ennen kuin koira ehti itse hypätä, ja kappas, sehän sinkosi salamana vallin päälle! Tästä se lähti, ja pian ohjasin koiraa agility-tyyliin vuorotellen pyörätien molemmille reunoille hyppää-käskyllä tehostaen. Ja hitsit meillä oli kivaa!! :D

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kirppu



Vuoden ikäinen mitteliuros Kirppu oli tänäpä meillä ekaa kertaa hoidossa. Jatkossa Kirppu tulee mitä luultavammin kyläilemään kerran viikossa. Pikkumiehellä on hieman haukkuongelmia yksin ollessa, ja jotta naapurit saisivat hermolomaa, pääsee Kirppu toisinaan shelttien seuraksi päivää viettämään.



On muuten yllättävää seurata omien koirien käytöstä "vääränrotuisen" kaverin seurassa. Sheltit todellakin kun on roturasisteja! Tietty omistajista johtuen... Tällä hetkellä meidän kaikki koirakaverimme taitavat olla shelttejä?? (sekarotuisen Manun pois nukkumisen jälkeen) Ja ehdoton enemmistö on vielä tyttöshelttejä.



Zelda teki kantansa hyvin selväksi heti kättelyssä - hammasta Kirpulle! En ikimaailmassa olisi uskonut, että Zeldasta edes lähtee tuollaista käytöstä. Ja vitsit olen onnessani :D Heti kun pikkumies yrittää päästä Zeldan peräpäätä härkkimään, niin Zeta suorastaan syöksyy sen kimppuun. Hampaat irvessä, murinatehosteilla ja vielä jahtaa hetken, eli metrin pari syöksähtää Kirpun perässä. U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a! (olis tarvinnut videoida..) Päivän mittaa Kirppu kyllä jo uskoi, että Zeldasta ei ole sille tyttöystäväksi, mutta alkuun oli pakko jatkuvasti yrittää. Toisaalta taas, nyt kun olen nähnyt nämä Zeldasta irtoavat "raivokohtaukset" (heh, naurattaa edes käyttää tällaista termiä Zeldan kohdalla), ihmettelen entistä enemmän, kuinka se sietää Fionalta ihan _kaiken_. Zeta ei ole kuukausiin sanonut Fionalle mitään, ja Fifi retuuttaa Zeldaa miten lystää, kiipeilee päällä, kiskoo hännästä, puree jaloista. Ja Zelda vaan on.



Fiona puolestaan ei osaa ratkaista, pitäisikö sen pelätä vai komentaa Kirppua. Myös Fionaa Kirppu yrittää astua jatkuvasti. Tavallisesti Fifi ratkaisee tilanteen kellahtamalla selälleen ja lopulta luikkimalla karkuun. Välillä taas Fionalla "kilahtaa" ja se alkaa hulluna räkyttää ja hyökkiä Kirppua kohti. Toinen taas tuijottaa haavi auki, että mikä tolle nyt tuli..? Eilen lenkillä vapaina ne jopa vähän leikkivät keskenään. Ja jos Kirppu ei olisi niin kiinnostunut astumistouhuista, niin Fionasta varmasti saisikin kivan riehukaverin. Nyt Fiona lähinnä pelkää myös vapaana juostessa, kun Kirpun touhut menevät liian ahdistaviksi. Katsellaan ajan kanssa, millaiseen henkiseen ratkaisuun Fiona päätyy tästä uppo-oudosta koiratuttavuudesta ;)



Aloin muuten opettaa Fionalle kosketuskeppiä. Tai mitään alkanut opettaa, johan se sen oppi. Yhdellä toistokerralla. Tästä sitten aletaan kasvattaa kestoa. En ole kyllä sitä miettinyt, tehdäänkö kepillä käytännössä mitään. Zeldalle olen sillä koiratanssiliikkeitä opettanut, muttei oikeastaan muuta. En ole edelleenkään päässyt selvyyteen, miten kannattaisi opettaa seuraaminen. Ilmankos ei olla sitä juuri tehtykään.. Kannattaako itse kyykkiä ja imuttaa koiraa namilla, vai ottaa keppi ja yrittää joskus jotenkin se häivyttää, vai kenties jotenkin ihan muuten?? Tästäkin voisi kirjoittaa ihan oman pohdintansa ;)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Penturyhmä

Ilmoitin Fionan TamsKin penturyhmään, jee! Kurssi alkaa ensi sunnuntaina ja kestää viisi kertaa. Toivottavasti ei ole kovat pakkaset, Tamskin talli kun ei ole mitenkään turhan lämmin. Innolla odotan, että päästään pentuporukassa treenailemaan, niin hyvä vihdoinkin päästä muiden koirien häiriössä touhuamaan :)

Ja nyt kun tulee taas TamsKiin liityttyä, niin sieltä voisi bongailla vuoden mittaa muitakin kursseja ja koulutuksia. Ainakin koiratanssi on Tampereella ottanut tuulta siipiensä alle, sinne treeneihin voisi liittyä mukaan. Ja tokossa näyttäisi olevan kivasti myös Zeldalle sopivia harjoituksia. Tosin kaikki täytyy vaan olla viikonloppuisin näin keväällä ja syksyllä..

Ai niin, osaisiko joku kertoa, miksi minulla kaatuu nettiselain (mozilla) joka kerta, kun kommentoin jonkun Bloggerin blogikirjoitusta? Ärsyttävää, ja tapahtuu ihan joka kerralla.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kontaktireeniä

Sain sittenkin aikaiseksi "puomin" kotio aiemmin kuin ajattelin. Ihan äkkiseltään tuli mieleen, että minullahan on varastossa osiin purettuna vanha kirjahylly. Ja siinä on juuri sopivan mittaisia ja levyisiä hyllyosia. Yhden sellaisen tuunailin tooosi tyylikkääksi treenikontaktiksi ;)

Suunnitelmankin olen saanut luotua. Teen nyt niin, että yritän hinkata vähintään 99 prosenttisen varmaksi Fionalle oikeaan asentoon menon maasta käsin. Ja nimenomaan siten, että itse voin olla edessä, takana, tai kummalla tahansa sivulla puomiin nähden. Ja myös käskysana tulee olla tällöin syvällä koiran aivoissa.

Tämän jälkeen alan nostaa koiran puomille (tai vaikka sängylle saakka, jos puomi on sänkyä vasten) ja annan sieltä käskysanan. Jolloin kaiken järjen mukaan olettaisin, että koira osaa hakeutua samaan paikkaan. Näin ollen voin edelleen pysyä käsineni erossa koiran tekemisistä..

Kaikkein tärkein ja ratkaiseva tekijä on aika. Sitä tarvitaan ja paljon. Kärsivällisyyttä. Onneksi meillä ei ole mihinkään kiire, ja voin rauhassa naksutella vaikka sata toistopätkää, jotta varmasti ehtii liike ja sana painua syvälle lihasmuistiin saakka :)

Sellaisen ongelman muuten kohtasin tässä itseäni siirrellessä, että sallinko koiran laskeutua onoffiin mihin tahansa suuntaan puomin alaosassa, vai tuleeko sen etutassujen olla ainoastaan suoraan eteenpäin puomilta? Jos namikipon ottaa käyttöön, niin sehän tietty vetää koiraa suoraan eteenpäin. Mutta toisaalta voisi olla jopa aikaa säästävää, jos koira tulisi onoffiin etutassut puomin sivussa, mikäli rata jatkuu sivulle. Fiona on niin minikokoinen, että jos se laskee etutassunsa maahan puomin sivulle, on takajalat väkisinkin kontaktipinnalla.. Koska nyt jos itse olen liikaa sivussa, niin Fiona toki hakeutuu minua kohti, ja etutassut ovat usein myös sivussa. Nyt olen pyrkinyt pitämään ne suoraan eteenpäin, ja siis naksautellutkin vain siitä.

Tässä mennään tällä hetkellä. Youtube päätti napata musiikin pois, joten on vähän tylsä mykkäelokuva...

lauantai 15. tammikuuta 2011

Synttärihippailuja

Koirilla on taas riittänyt tekemistä, tosin ei tällä kertaa treenien merkeissä. Mie täytin eilen vuosia, ja pienimuotoisesti synttäreitä tuli vietettyäkin. Ei kovin usein tule vastaan sellaista päivää, etten ehtisi tietokonetta avata, mutta eilen jäi sekin kyllä tekemättä!

Illalla tuli siis vähän enempi kavereita kylään ja koirat olivat onnessaan kaikista uusista ja väsymättömistä rapsuttajista!! Fionan pienuus aiheutti suuresti ihmettelyä kävijöissä, etenkin kun Zelda on tuossa vertailukohtana :D Eivät millään meinanneet uskoa, että ei se siitä enää kasva, ja kyllä shelttejä on näinkin pieniä... hih. Hyvä kokemus taas pikkupiskille, kun on tupa täynnä uutta porukkaa. Ja koirat tykkää.

Tänäpä käytiin koirien kanssa kauppakeskuksessa Faunattaressa. Oikeastaan odoteltiin toisessa kaupassa käyvää kaveria, mutta samalla sovittelin koirille erilaisia takkeja. Ja vähän "treenailtiinkin" siinä ihmisväen keskellä käytävillä. Fiona aiheutti taas meikäläiselle naurut, kun luuli eläinkaupassa seisoskelevaa pehmolelukoiraa oikeaksi. Kovin varovasti ja ihmeissään yritti mielistellä uutta kaveria, kunnes lopulta suostui uskomaan, että ei se taida koira olla.. Uskomattoman paljon ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja koiria silittelemään, kun niiden kanssa on liikenteessä. Ja vielä kaiken ikäistä porukkaa, aina pikkutytöistä mummoihin ja vaareihin. Kivahan se vaan on, etenkin kun koirat tykkäävät. Paljon sai Fionakin taas pusujaan antaa, etenkin pikkutytöt olisivat tainneet viedä koirat mennessään ;) Kaupan myyjällä itsellään on collieta, ja tuo totesi kanssa, että onpa tosi reippaita nämä sun koiras.

Zelda nyt on tilanteessa kuin tilanteessa tosi lunki. Nyt sen vasta oikeasti tajuaa Fionan saapumisen jälkeen, ja ehkä tämä muutos on tapahtunutkin vasta viime vuosina..? Sen jälkeen, kun muutettiin Jyväskylään? Mutta Zelda on arkielämässä tosi itsevarma ja tasainen koira. Täydellinen luonne :) Fiona toki alussa ihmetteli, että mikä paikka tää on, mutta pian kun tottui, niin meinasi jo alkaa tappeluleikkeihin ja räkyttää keskellä kauppaa.. Tehtiin tosiaan vähän istumisia, sivulletuloa ja seuraamista siellä kauppakeskuksen käytävillä, ja hyvin malttoivat molemmat koirat keskittyä :) Jälleen yksi uusi häiriöpaikka kokeiltu.

Äsken käytiin saattelemassa meillä yötä ollut kaveri keskustaan rautatieasemalle. Jäällä lenkkeily on aina yhtä huippua, vaikka Fiona yrittää edelleen kovasti karata sadan metrin päässä kulkevien ihmisten luo...

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Treenien hinta-pohdintaa

En ole onnistunut laisinkaan pääsemään sisään nykyisen seuramme toimintaan. Tai siis byrokratiaan lähinnä. Treeneissä on kyllä käyty varsin mukavissa merkeissä jonkin aikaa, kun onnistuttiin liittymään mukaan ilman kouluttajaa pyörivään porukkaan. Lauran, Jarin ja kumppaneiden neuvoilla mentiin ja treenit olivat suorastaan loistavia. Tästä ei valittamista, mutta seuran perinteisellä ryhmäjaolla en kyllä suostuisi toimimaan. Ja jos Fionan kanssa joudutaan vaihtamaan kouluttajaa ja treenikavereita neljä kertaa vuodessa, niin siihen ruljanssiin en kyllä lähde mukaan. Tällä hetkellä onkin kaikki suunnitelmat hyvin auki Fionan tulevien agitreenien suhteen..

Itse asiassa yritän kovasti mielessäni tätä vuotta kaavailla. Seuralla oli vähän ajatuksena aloittaa penturyhmä nyt keväällä ja on oltu kiinnostuneiden kanssa asiasta yhteyksissä. Mutta, minulla ei ilmeisesti ole oikeutta treenata ryhmässä, kun en ole jossain tietyissä viroissa seurassa. Hallitukselta voisi kai anoa poikkeuslupaa? Ensi syksynä olisi siis ensimmäinen mahdollisuus hakea Fionan kanssa treenipaikkaa seuralta (mölli- tai alkeisryhmästä).

Haluaisin mieluusti päästä jo nyt käymään joskus esteillä, joko yksinään, kavereiden kanssa tai tuuraajana ryhmissä. Selvittelin sitten, mitä tämä vaatisi. Ensinnäkin, pitää maksaa seuran jäsenmaksu 20e. Tämän lisäksi tulee maksaa jaksomaksu tälle keväällä. En ole viime vuonna tehnyt kisatyövelvoitetta (koska en ole treenannutkaan), enkä edusta seuraa, joten jaksomaksun suuruus on 340e. Lisäksi seura velvoittaa Sagin lisenssin jäseniltään, hinta 43e. En tee lisenssillä käytännössä mitään tänä vuonna, koska Zelda ei enää kisaa, eikä Fionan kanssa olla kisoihin menossa.

Jos siis haluaisin itsenäisen treenioikeuden hallille, tulisi se kustantamaan 403e. Aika paljon siitä, että silloin tällöin käy hallilla koiran kanssa, JOS siellä sattuu vapaata olemaan.

Kun seuralla on myös vaihtoehto vuokrata hallia ulkopuolisille ei-jäsenille hintaan 15e/tunti. Näin ollen voin seuran ulkopuolisena käydä lähes 30 kertaa treenaamassa samalla hintaa kuin seuran jäsenenä!

Lisäksi seuran uusilla jäsenillä ei ole tietenkään samoja vaatimuksia kuin vanhemmilla. Esimerkiksi kisatyövelvoitetta ei ole kukaan voinut tehdä uutena jäsenenä. Jos siis liityn ensi vuonna (tai syksyllä?) jäseneksi, ei kai minultakaan voi vaatia kisatyötä? Nyt sen joutuisin tekemään, vaikkei ryhmäpaikkaa olisikaan.. Näin ollen saisin ensi vuonna halvemmalla treenit kuin pysymällä jäsenenä tänä vuonna.

Ainakin näin tämän kuvion ymmärtäisin. Olen usein PP:ssä ihmetellyt, kuinka monimutkaisia systeemejä monilla koiraseuroilla onkaan! (eikä tässä ollut vielä läheskään kaikki; toimihenkilöt, etuuspisteet jnejne..) Kunnes nyt itse olen kaiken maailman sääntöjen keskellä, ja yritän ymmärtää, mitä saan seurassa tehdä ja mitä en.

Meillä on Toijalassa elämä niin helppoa :) Ryhmäpaikka maksaa muutaman kympin ja treenit on kerran viikossa. Meillä kouluttajina toimineilla on avain esteille, ja kentällä saa kuka tahansa käydä niin paljon kuin sielu sietää, kunhan ei ole treenit samaan aikaan menossa. Tästä mie tykkään! Toivottavasti ollaan taas kesällä Toijalassa, niin pääsen kaikessa rauhassa esteisiin tutustumaan pikkupiskin kanssa, ja ehkä joskus treenaamaan niin pitkälle, että voidaan taas täälläkin yrittää päästä mukaan ryhmään ilman kouluttajaa. (Myös aikanaan Tamskissa kaikki toimi niin helposti ja jouhevasti, vaikka iso seura onkin kyseessä! Harmittaa kyllä, kun meidän ihana vakkari-kouluttajamme lopetti kouluttamiset..)

Alan kohta kallistua yksityisten koirakoulujen kurssien puoleen, nehän ovat tämän pohdinnan jälkeen suorastaan halpoja, vaikka aina olen hintoja kauhistellut! :D

(ja tästä pohdinnasta jäi kokonaan pois se osuus, kuinka helposti/vaikeasti päästään autottomina treeneihin kulkemaan.. ;))

maanantai 10. tammikuuta 2011

Vesileikkejä

Kokeiltiin tänäpä koirien kanssa uutta kivaa harrastusta - uimista. Tai tietty kesällä usein polskutellaan, mutta nyt käytiin koirien "uimahallissa" KoiraSportissa. Tekla oli menossa Viiun lahjakorttia käyttämään, ja onnistuin saamaan toisen ajan perään, niin lähdettiin sitten neljän shelttisen ja yhden vauvan voimin uimaan. Tosin koirat olivat ainoita, jotka pääsivät altaaseen saakka..

Alkaa tuntua jo varsin tutulta, että mitä tahansa ja kenen tahansa kanssa tehdään, Zelda on aina se porukan ammattilainen. Vanha ja viisas Zelda :) Ja niinhän se taas todisti olevansa joukon uimamaisteri. Zeta laitettiin ekana altaaseen ja se polskutteli kuten vanha tekijä. Pari kertaa ohjaaja kantoi koiran veteen, mutta pian se jo lähti miun luokseni uimaan, kun altaan reunalta huutelin. Vaikka en edes palkannut vedessä! Selvästi on tuottaneet tulosta jokakesäiset uimareenit. Ei Zelda kovinkaan hommasta tykkää, mutta namin perässä mitä tahansa. Kiva kyllä, että se kuitenkin suht mielellään ui. Piira suositteli liivien kanssa uintia Zeldalle treeniksi, ja varsinkin nyt talvella hauska käydä, kun lenkit jää kuitenkin vähäisemmiksi.

Fiona todisti jo viime kesänä uimataitonsa useampaan otteeseen. Tähän malliin:



Nyt tietty aloiteltiin myös sillä, että ohjaaja kantoi pikkukoiran pari kertaa altaaseen. Fiona on uinut heti pikkuvauvasta saakka tosi rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla (kuten Zeldakin). Fiona vaan painattaa menemään paljon lujempaa kuin Zelda. Parin veteen noston jälkeen menin jo huutelemaan Fionaa altaan toiselle reunalle. Vauva oli niin hauskan näköinen rampin reunalla, kun häntä heilui ja samalla alkoi etutassulla kauhoa veden pintaa, "kun tekis mieli mennä mut mut..". Ja toisella kerralla Fiona jo ihan itse mennä loiskaisi rampilta veteen ja lähti miun luokseni uimaan. Olen kyllä aikas varma, että jos Fionan kanssa useammin uimassa käydään, ei kestä kauaakaan, kun se alkaa loikkia altaaseen omatoimisesti... ;)

Vielä videot molemmista saukoista. Zeldan videossa taustalla kuuluu Fionan ah-niin-kaunis ääninäyte :D



keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Fionan ekat agiliidot!

Siis niin mahtavaa huippua kivaa!!!

Käytiin ekaa kertaa agilitytreeneissä Fionan kanssa. Tuurailemassa vaan Janin porukassa, mutta kuiteskin, ihan oikeella hallilla ja esteillä. Treenipaikkana Toijalan Seudun Koirakerholaisilla toimii talvisin Sport Dog Park Lempäälässä.

Fiona tuttuun tapaan räjähti sillä sekunilla, kun tajusi, että täällähän mennään agilityä! (ja vielä neljällä radalla..) Odottelin innolla, mitä mahtaa tapahtua, kun päästän koiran irti juoksemaan esteiden keskelle.. Ja se vasta olikin huippua :D Fionan kanssa on niin ihana touhottaa menemään, kun se vaan juoksisi sata lasissa, mutta kuitenkin vähän kyselee samalla minulta, mitä nyt mahdettaisiin tehdä. Ihan hukassa ja solmussa me oltiin koko ajan, kun koira vaan pyörii ja hyörii ja hyppii ja kiitää, ja mie repeilen itselleni, kun en kerkiä mihinkään :D

Otettiin ihka ekaa kertaa hyppyjä, lähetin koiraa namikipolle maassa olevan riman yli siivekkeiden välistä. Hyvin irtosi ja melkein taisi hiffata homman. Putket sen sijaan menee tuhatta ja sataa, takaaleikkaus mutkaputkella sujuu leikiten, kun ensin vaan saa heitettyä koiran putkeen. Pussiin tutustuttiin kanssa, ja vauhdilla sieltäkin sujahti läpi. Fiona tulee myös kivasti käteen kiinni, kun itse juoksee edellä palkatakseen.

Tosin meidän suurin ongelmamme jatkossa tulee varmasti olemaan se, millä saan koiran kiinni radalta! Namit on Fionalle vähän hällä väliä -juttu. Tulee kyllä nappaamaan palkan esteen jälkeen, mutta yhtä lailla voisi vaan jatkaa kaahottamista ympäriinsä, saa niin suuret kiksit jo siitä. Ja palkan nappaus on todellakin pieni ja nopea nappaus, sen jälkeen taas mennään. Yritinkin muutamaan otteeseen tehdä paikalla olevaa treeniä koiran kanssa. Fiona kyllä tulee luokse kutsusta, mutta sekunnin sadasosassa se kiitää taas jo metrien päässä. Syöttelin siis namia paljon peräkanaa, ja otin istumista ja maahanmenoa supernopeudella, jotta vaan koira pysyisi puolen metrin etäisyydellä. Eikä aina ala ennakoimaan, että luoksetulo on yhtä kuin syliin joutuminen..

Toinen huomion arvoinen juttu jatkossa on koiran hallinta ylipäätään. Kuten todettu, tällä hetkellä menossa ei ole päätä eikä häntää. Täytyisi opetella kunnolla paikallaolo, jotta pääsisi aloittamaan uuden suorituksen aina paikalta lähtien. Tai vastaavasti täytyisi napata koira syliin joka välissä, ja päästää se maahan ja siitä suoraan lähtemään esteelle. Noh, katsellaan mitä tästä tulee. Olen niin satavarmasti vielä pulassa Fionan vauhdin kanssa.. :D Tulee muuten ihan mieleen meitin ex-treenikaverit Anne-Mari ja Becky, silloin kun Becky aloitteli agiliitoa. Koirasta lähti vauhtia vaikka muille jakaa, mutta tekniikasta ei tietoakaan. Beckystä tuli juuri FI AVA, joten ehkä meilläkin on vielä joskus toivoa.. :) (onnea Anskulle ja Beckylle!)

Jäi kyllä niin huippu fiilis tästä treenikokeilusta, ettei ole tosikaan! Hirmu into päästä lisää tekemään Fionan kanssa. Koira oli niin mahtava, yhtä innoissaan se ei ole missään. (meidän tulevat treenikaverit tulevat muuten vihaamaan meitä, tuota kimeää räkytystä ei vaan kestä kukaan kuunnella. argh. tulen hulluksi)

Fiona keksi kivat temput, kun oltiin menossa toista kertaa radalle. Tai siis oltiin vielä ulkopuolella, minä keräilin nameja taskuun ja ilmeisesti oli hihna vähän huonosti käsissä. Kaikki SDP-hallilla treenanneet tietävät, millaiset seinät siellä on ratojen välissä. Fiona löysi pienen raon kahden seinänpalan välistä, josta ilmeisesti näki (tyhjälle) radalle? (radan ulkopuolelta ei muutoin koirat näe esteille) Se sitten päätti, että perkule sentäs, nyt on mun vuoroni! Ja ryntäsi seinien läpi toiselle puolen... Siellä se pikku pentele painatti takki päällä ja hihna perässä viuhuen suoraan lähimpään putkeen! Voiko siinä nyt enää muuta kuin nauraa... On tuo vaan niin ihana ja huippu pikku agi-hirmu! ♥

Varpaat jäässä



...mutta ei se menoa haittaa! Zeldan tossut unohtuivat harmillisesti Jyväskylään, ja nyt pidemmillä lenkeillä alkaa välillä tassut nousta. Tänään on taas niin fantastisen upea keli, että pakko oli lähteä Nahkialan järven jäälle pyörimään, vaikka mittari näyttää -19. Olipa samalla hyvä syy testata Fionan uusi takki!

Huomenna suunnataankin Jedin ja Alin kanssa metsäilemään, tai siis Fiona pääsee yksinään poikien kanssa, Zelda ja Riina - palelevat vanhukset - joutuvat jäämään kotio kökkimään..

Hiukan kuvakavalkaadia ihanalta pakkaslenkiltä :)













Kaikki kuvat täällä: http://jauhokuono.kuvat.fi/kuvat/Sekalaista/Zelda%20ja%20Fiona%205.11.2010/

tiistai 4. tammikuuta 2011

Kertausta, kertausta..

Tarviskohan joskus treenata Zeldankin kanssa?? :D Kyllä nuo opit näemmä unohtuu. Ei olla aikuisten oikeesti tehty Zetan kanssa mitään moneen kuukauteen, juurikaan sen jälkeen, kun Fiona on kotiutunut. Syksyllä oli tokon piirM-kisat ja siihen se oikee tekeminen loppuikin. Nyt on vaan höntsäilty Fionan treenien ohessa. Ja sen huomaa.

Vihdoin tein niin törkeän tempun, että sulkeuduin Zeldan kanssa oven taakse, ja Fiona jäi toiselle puolelle huutamaan (en viitsi tehdä tätä Jyväskylässä, missä on seinänaapureita..). Treenialustana toimi siis yksi keskikokoinen matto. Zeldan kanssa on tällä hetkellä se ihan huippua, että se tosiaan tekee täysillä ja mielettömällä motivaatiolla! Siis vautsi mitä seuraamista!! Mutta, tarkkuus ja keskittyminen on jotain ihan muuta kuin kunnon treenikausina..

Pyörittiin ja hyörittiin ympäri mattoa eri variaatioina seuraamisesta ja muista siirtymistä, ja nämä menee ihan ok. Päätinpä sitten jostain kumman syystä ottaa vähän vaikeammat "kaukokäskyt", kun etäisyys oli peräti maton reunasta toiseen. Käännyin selin koiraan, ja vilkuilin vaivihkaa olan taa. Kaukokäskyt on Zeldan supervarma liike, jonka tekee vaikka unissaan. Mutta eipä olis kantsinu, ekalla siirtymisellä maasta istumaan koira liikkui lähes miun selkäni taa ja istahti siihen :D Voi toista. Saman teki, kun olin naama koiraan päin.

Joten eipä muuta kun mieleenpalautusta ja muutamat siirtymiset käsiohjauksella, jotta varmasti pysyy pylly millilleen paikallaan. Pienen pilkunviilauksen jälkeen edettiin takaisin alkuasentoon, minä selkä koiraan päin, ja johan teki hienot - rauhalliset ja tarkat - kaukot paikallaan pysyen.

Tämä siis oppina meikäläiselle, että kertaus on opintojen äiti - niin ihmisillä kuin koirilla. Ja sen kun tietää, että Zelda tosiaankin osaa, niin sen kanssa on kiva ja varma tehdä hommia, tietää itsekin hyvin mitä voi vaatia ja miten korjailla. Varsinkin nyt, kun on pienen ja hennon ja kokeilevan ja omalla tavallaan hitaan(?) Fionan kanssa tehnyt naksutteluja, Zelda tuntuu siltä, että se suorastaan räjähtäisi käsiin :D Aiemmin sheippailtiin Zetan kanssa jotain, ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta, niin johan tuntui itse, että olen täysin hukassa ja myöhässä. Zeta kerkiää tehdä miljoona asiaa siinä ajassa, kun Fiona funtsii, mikä tämän jutun juoni mahtaa ollakaan... (Fionan tyyli on paljon parempi, kun sen kerkiää palkita oikealla hetkellä)

Näemmä siis pitkä pilkunviilaamis-treenitauko tekee Zeldalle tosi hyvää. Täytynee pitää tämä höntsäily Zeldalla päällä aina ennen seuraavaa koetta, ja kerätä paukkuja sen suoritukseen. Zeta jos kuka on tosi kausiluontoinen ja fiiliksellä toimiva, vaikka aiemmin tätä on voinut selittää myös fyysinen kunto. Ehkä tällä hetkellä Zelda alkaa olla kanssa vähän kade, kun Fionan kanssakin treenataan. Miksi aina silloin iskee supermotivaatio sekä itselle, että näemmä koiralle, kun ei ole aikomuskaan oikeasti tehdä mitään??

lauantai 1. tammikuuta 2011

Miten opettaa kontaktit??

Olen alusta saakka ajatellut, että seuraavalle koiralle opetan 2on2off-kontaktit. En vaan ihan käytännössä tiedä, miten tämä toimii...? :D

Zelda ei ole eläessään tehnyt yhtä ainutta kontaktivirhettä (ups, onpas ainakin kerran treeneissä), mutta toisaalta sen kanssa tehtiin supervarmat ja "hitaat" kontaktit. Vapautin siis aina vasta katsekontaktista, jonka koira toki otti sillä sekunilla, kun juoksi alas kontaktille. Yleensä tuli kontaktipinnalle saakka, mutta joskus jäi seisomaan juuri rajan yläpuolelle. Ja vaikka tulisikin alas saakka, jos aletaan sadasosia laskea, parempi tapa olisi vapauttaa ilman katsekontaktia. Jolloin plussana itsekin voi olla kaukana kontaktilta.. Mutta mites paikka satavarmaksi?

Fionan kanssa on nyt treenitty takatassujen alustalle nostoa. Mikä alkaakin sujua. Mietin vaan, että miten tämä käytännössä liitetään puomin kontaktiin?? Okei, koira oppii käskystä kiipeämään alustalle etutassut maassa, mutta entäs sitten. Koska alan ottaa mukaan kestoa asennolle ja vapautuksen vasta käskysanalla? Nyt kun vapautuksena toimii naksu.

Täytyisikö tähän ottaa mukaan namikippo, joka sijoitetaan koiran nenän eteen? Nyt koira tekee hommia ennen palkkaa, tällöin koira alkaisi tehdä vasta namin voimasta, joten jotenkin en suosi namien näkyville laittamista. Tällöin täytyisi kyllä ensin olla vapautuskäsky? Entä pystynkö käyttämään samaa käskysanaa kontaktilla, jolla koira nostaa takajalkansa alustalle? Kun puomilla kuitenkin laskeudutaan ko. asentoon, on se tavallaan eri liike.. Ja eikös jotkut käytä kosketusalustaakin tätä treenatessa?? Mie olen nyt pihalla kun lumiukko :D

Tosin tällä hetkellä treenataan liikettä eteenpäin siten, että koira oppisi nostamaan takajalkansa lopulta pystysuoraa pintaa (esim. seinää) vasten ja seisomaan täten etutassuillaan. Tähän on tietty vielä pitkä matka. Jos nyt ensin treenaan koko liikettä vasta tämä päämäärä mielessä, ja alan miettiä puomin kontaktin soveltamista vasta sitten, kun se tulee ajankohtaiseksi. Tuskin treeni hukkaan menee, vaikkei sellaisenaan sovellukaan puomille siirtoon? Koiratanssissa ainakin on käyttöä ;)

Onko kukaan muuten kehitellyt mitään omia puomin alastuloja sisätreeniä varten? En ole kokonaista puomia mistään hommaamassa, joten vastaava lauta kävisi, kun sen saa vaan nostettua sohvaa vasten. Olisiko ehdotuksia, mistä löytää tarpeeksi vahvaa, leveää ja pitkää materiaalia??

Ja etenkin ehdotuksia siihen, miten joskus soveltaa tämänhetkistä treeniä puomin alastuloon... Tässä siis mennään (pahoittelen surkeaa kohdistusta, kyllä siinä melkein koirakin näkyy):



Käskysana ei ole vielä mukana, mutta olen alkanut sitä liittää, nyt kun liike sujuu niin varmasti. Kaipaisin ehdotuksia myös siihen, minkä otan seuraavaksi alustaksi?? On siirrytty jo ohuesta kirjasta paksumpaan, josta Trivial Pursuittiin, joka nyt tuettuna kirjalla kaltevaksi... Liike on siis kokonaan sheippaamalla opetettu, ja samaan malliin aion jatkaa, alustan vaan vaihtuessa.

Täytynee alkaa haeskella netistä järkeviä selostuksia kontaktin opetuksesta, tai tietty vielä parempi olisi käytännön kurssi, sellaisenkin bongasin jossain olleen viime vuonna :)