Nyt vasta tajusin, mikä oikeasti on Fionan suurin häiriö ja kompastuskivi treenatessa. No ne agilityesteet tietty.
Viereisellä kentällä ei onneksi ollut ketään treenaamassa, joten meitä oli pelkkä pentukurssin porukka hallissa. Fiona on ehdottomasti pahin räpätäti paikalla, joten melko hiljaista ja rauhallista on noin muuten kurssin aikana. Aina välillä Fionakin siis malttaa keskittyä hyvin tekemiseen, ja hallissa kuulee jopa omat ajatuksensa :)
Heti alussa otettiin taas ringissä muiden ympäri pujottelua. Fiona tulee hienosti mukana, eikä mitään välitä muista koirista. Yhtäkkiä kesken matkan pikku-Fifi alkoi yllättäen haukkua, ja vähän koko keskittyminen katosi. Ehdin itse jo ajatella, että mitä mie nyt tein, ja mistä se hermostui. Mutta samalla hetkellä ohjaaja tajusi sanoa, että "se alkoi heti haukkua, kun tulitte esteiden viereen". Ja tämä sama teema toistui koko tunnin..
Koirien ohitustreeneissä suurin ongelma ei tosiaankaan ollut vieraiden koirien ohittelu. Fiona kulkee nätisti hihna löysällä vieressä, vaikka toinen koira tulee vastaan alle metrin etäisyydellä. Mutta heti, kun lähestytään jotain estettä, meinaa kontakti kadota tyystin, ja saan oikein innostaa ja houkutella koiran luokse.
Täysin ylitsepääsemätöntä Fionalle oli, kun Pauliina yritti Rytmin kanssa tehdä jotain agijuttuja. Siis ihan vaan tuoda pentua esim. keinun lähelle ja syöttää nameja keinun laudan päältä. Saati sitten juoksuttaa Rytmiä putken läpi. En vaan ymmärrä, millä saisin sen siedätettyä agilityyn.. Sama juttu luoksetulojen kanssa. Fionalta katoaa kaikki kontakti ja "aivot päästä" siinä vaiheessa, kun joku pentu tekee luoksetuloa, ja siis juoksee vähän reippaammin hallissa.
Omissa luoksetuloissaan Fiona "teki Rytmit" tai toisin sanoen "otti ritolat". Nami tultiin kyllä nappaamaan kädestä, mutta sen jälkeen pentu katosi kuin pieru saharaan :D Kyllä Fionan nyt sentään aina muulloin juuri ja juuri on kiinni saanut, mutta nyt se oikein nautti vapaudesta ja räkyttäen juoksi ympäri hallia. Ekalla kerralla sain vielä helposti tulemaan luokse, kun itse lähdin juoksemaan karkuun ja syötin kerralla enempi namia, niin kerkesin napata pennun kiinni. Toisella kerralla Fiona ei ollutkaan niin tyhmä, vaan jatkoi juoksenteluaan. Itse asiassa se oli tulossa luokse, mutta agility-putki sattui olemaan juuri matkan varrella, ja sehän on paaaaljon mammaa ja nameja houkuttelevampi. Lopulta nakkasin pikkukoiran mutkaputkeen, ihan sillä ajatuksella, että nappaan sen kiinni ulos tullessa. Namikäsi ojossa putken suulla olin sitä vastaanottamassa, mutta kaveri vaan suihkaisi vauhdilla ohi ja ulos putkesta. Pian tuli kuitenkin luokse, ja sain kiinni, kun jälleen juoksentelin karkuun namit kourassa.. Ei ole helppoa ei.
Suurin tämän kerran anti oli seuraamisen alkeiden opettelu. Olen tuota kauan mielessäni vääntänyt ja kääntänyt, miten alkaisin opettaa, eikä siis olla seuraamista juurikaan vielä tehty. Kun en haluaisi opettaa koiraa kiinni namikäteen, enkä kosketuskeppiin. Ohjaaja sitten neuvoikin minua, että perusasennosta kun lähdetään, niin saman tien nostan itse selän suoraksi, kun lähden liikkumaan. Ja totta tosiaan, sehän toimi. Askeleen verran voidaan edetä, ja Fiona tulee mukana juuri oikealla kohdalla, ja katse suoraan ylöspäin, jei. Tätä siis lähdetään tekemään, hyyyvin hitain ja lyhyin askelin. Suurin ongelma tuossa ehkä tulee olemaan koiran oikean paikan pitäminen, helposti voisi kuvitella erkaantuvan sivulle?
Istumiset, maahanmenot ja katsekontaktin otto sujuvat kyllä hyvin. Tai siis siihen nähden hyvin, että Fiona ehtii tehdä viisi ylimääräistä liikettä, ennen kuin ehdin sanoa sille yhden käskyn :D Sitten kun pikkukoiran kaikki huomio on minussa, niin se suorastaan kerjää tekemistä, ja naksulla opetettuna tarjoaa kaiken mahdollisen salamana putkeen, ennen kuin palkka tippuu. Tai pahimmassa tapauksessa alkaa haukkua ja vinkua, jos ei minkään liikkeen esittely tuota toivottua namitulosta.
Kaiken kaikkiaan jäi jälleen erittäin positiivinen fiilis tästäkin kerrasta :) Kun vaan joskus saisi nuo haukkumis-riehumis-kurittomuusongelmat kuriin, niin eihän meillä ole hätäpäivää. Ja tässä vaiheessa sen vielä juuri ymmärtää, kun on pentu kyseessä, ja koko touhu on sille varsin uutta. Ehkä iän ja treenin karttuessa käytöstavatkin karttuvat? :)
Aloin tosin samalla miettiä, onko meidän mitään järkeä aloittaa vielä agitreenejä!? En tarkoituksellakaan päästä Fionaa tuolla minkään esteen luo, ettei vaan saa lopullisesti sitä kuvaa, että täällä tehdään agia (mitä nyt se yksi putken läpi juoksu). Jos se joskus saisi työnnettyä mielestään esteiden suorittamisen, ja alkaisi keskittyä tokoiluun. Vaikka Fiona itse on varsin vähän esteitä tehnytkin. Olisiko parempi ensin treenata tokon perusteet kuntoon, noin alokasluokan kisavalmiille tasolle, ja miettiä sitten vasta agilityn pariin siirtymistä? Tosin meille saattaisi olla paikka tiedossa agin penturyhmässä, enkä millään raaskisi sitä tarjousta hylätä.. :D
Nyt tuntuu siltä, että tarvittaisiin paljon erilaisia koiratapahtumia, mihin voisi mennä Fionan kanssa hengailemaan. Ihan vaan istuskelemaan, syöttelemään namia, ja hakemaan kontaktia ympäristöstä välittämättä. Ja nimenomaan sellaisiin paikkoihin, joissa EI ole agilityesteitä näkösällä. Tähän vuodenaikaan ei vaan hirveästi ole tilaisuuksia tarjolla. Erkkari taitaa olla seuraava häppeninki. Tiistaina luvattiin kyllä mennä agilityn alkeiskurssin karsintoihin häiriökoiriksi (tämä homma kyllä ehdottomasti Zeldan kanssa :D), mutta myös Fifi pääsee vuorollaan tarkkailemaan uuden hallin ympäristöä :) Treeniä, treeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti