tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kissavahteina

Juhannus oli ja meni, mutta kiireet vasta alkoivat. Jussina koirilla ei ollut sen suurempaa ohjelmaa, mutta kun talo oli täynnä (osittain vierasta) porukkaa, niin kyllähän siinä tekemistä riitti. Ja varsin väsyneitä olivat molemmat pyhien jälkeen. Rapsuttajia tosin oli kerrankin paljon tarjolla, Zelda kyllä osaa käyttää ihmisiä hyvin hyödykseen ;)

Mutta voi tuska nyt juhannuksen jälkeen, mihin taas olen pääni laittanut.. :D Lupauduin hoitamaan kaverin kissoja ja hevosta viikon ajan, kun nuo lähtivät lomalle. "Muutettiin" siis koirien kanssa Petäjävedelle talovahdeiksi. Eikä tässä muuten mitään, mutta aloitin myös varsinaisesti työt maanantaina, ja nyt istun labrassa hoitamassa koloradonkuoriaisia klo 8-16 joka päivä. Kiirettä pitää, voin kertoa! Etenkin kun työmatka on reilu 30km ja tallillekin on toista kymmentä kilsaa. Olisikin helppoa, jos voisi pitää koiria tallilla mukana, mutta ei niitä uskalla maastoon yksinään irti ottaa ja näillä keleillä ei voi kuvitellakaan pitävänsä autossa odottamassa. Että eipä tässä muuta aikaa enää olekaan, kun käydä töissä, tallilla, ja ajella ees taas paikasta toiseen.

Eilen tosin olivat koiratkin Lauran koirien kera maastossa mukana. Tästä ja kaikesta muusta lisää ehkä toivottavasti ensi viikonloppuna kuvien ja videoiden kera. Mie oon niin väsynyt ja poikki puhki, ettei voi muuta ajatella kuin nukkumista. Ja huomenna sama rumba uudestaan, onneksi tätä kestää vaan viikon (niin kivaa kuin Kalinolla ratsastelu ja täällä ihanassa omakotitalossa asustelu onkin :D)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Superpäivä!

Eilen oli kyllä niin tehokas päivä, etten ihan hetkeen muista vastaavaa olleen.. Heti aamusta lähdettiin Teklan ja Tarjan kanssa hallille treenaamaan. Tarja koulutti Teklaa ja Viiua, ja katsoi sitten samalla miunkin touhujeni perään. Valvova silmä on aina niin loistava!

Fionan agitreenit

Ja loistava oli kyllä Fionakin :D Voi jukrahuti, koirat kehittyy niin älyttömän nopeasti, että vähän väliä saa itse olla haavi auki. Eikä tietoakaan, että oma ohjaus kehittyisi samaa vauhtia. Niinhän se aina aloittelevilla pareilla menee, että ensin ohjaaja kouluttaa koiraa, mutta pian koira kouluttaakin ohjaajaa. Me aletaan Fionan kanssa olla aika fifty-sixty.

Pikkukoira teki keinua siten, että annettiin juosta päätyyn saakka ja vasta sitten lasku. Vähän jäi kummittelemaan viime kerta, ja Fiona itse hidastaa keinun puolivälissä. Toivottavasti saadaan tämä äkkiä pois, ja täysillä loppuun saakka. Hyppysuoralla irtosi kivasti, vaikka esteissä oli tosi pitkät välit. Ei olla koskaan tehty läheskään 7m hyppyväleillä.

Tarjan käskytyksessä tehtiin vielä kahdella hypyllä tekniikkaharjoituksia. Välistävetoja, takaa kiertämistä jne. Fiona oli aivan huisin pätevä! Se oikeasti tulee kun sanoo täällä. Uskomatonta. Zeldan kanssa sai kaikki käännökset tehdä tooooosi liioitellusti ja kunnon käskytyksellä, ja silti koira juoksi viiden metrin lenksan. Fiona tulee salamana. Ja irtoaa myös. Erkanee hypyille ja tekee takaakierrot. Ja seuraa ohjausta niin hyvin. Vaikka tehtiin samoilla hypyillä ja samaan suuntaan, välillä vetäen ja välillä kiertäen, kaikki sujui kuin leikkiä vaan. Ihana ihana koira. Se on kyllä tosi hyvin kiinni minun tekemisissäni, kunhan vaan itse osaisi ohjata.

Sain muuten jo kolmannelta ihmiseltä kuulla koiraharrastuksen parissa, että kyllä näkee, et mie oon ratsastaja. Ai jaa. Etenkin agilityssä hyvä homma, kun jotenkin agilityohjaajista meinaa kuulemma tulla kumaria koukkuselkiä, ratsastus on hyvää vastapainoa ja pysyy omakin ryhti kuosissa :) En ole kyllä koskaan ajatellut omaa ryhtiä, en tokossa enkä agissa. Mutta etenkin agilityssä olisi tietty parempi juosta selkä suorassa, eikä kumarrella päin pikkukoiraa.

Zeldan agitreenit

Minulla olisi kyllä itsellä hirveä tarve päästä myös treenaamaan omaa ohjausta, tekemään rataa ja vaikeampia kuvioita. Etten jäisi Fionasta niin hirveästi jälkeen näin puolentoista vuoden agilitytauon jälkeen. Zeldan kanssa sitten tehtiinkin Viiun treenirata - ilman hyppyjen rimoja, ja hyppyjen lisäksi vaan puomi ja putkia.

Zelda vasta olikin pro! Siis niin ihana ja mahtava Zelda. Mie voisin lähteä sen kanssa kisoihin vaikka heti heittämällä. Tuntui niin ihanalta juosta radalla, koirakin teki oikeasti pienet kaarrokset, irtosi esteille, ja seurasi ohjausta. Kun vaan itse muistaisi ohjata. Kokeiltiin myös jaakotusta ekan kerran, ei olla koskaan tehty, ja sekin meni nappiin :D (mitä nyt mie meinasin seota käsissä ja jaloissa)Vähän koira kyllä ihmetteli hyppyjä ilman rimoja, ja pari kertaa meni ohi, kun miullakin ohjaaminen passivoitui. Mutta eipä se mitään. Kun Tamskilla on seuraavan kerran epikset, niin mennään Zeldan kanssa kisaamaan hyppy-putkiluokka, jos vaan suinkin paikalle päästään. Olis niin kivaa, ja koira vasta olikin onnessaan. Mainitaan nyt vielä, että kokeilin kerran kepit, mahtaako koira ne vielä muistaa ja osata. Lähetin sen paikaltaan kepeille, ja sinne sujahti, suoraan oikeaan väliin. Ei yhtään ota päähän ei, ärrin ja murrin. Ei harmittais yhtään niin paljon kisaamisen lopettaminen, jos en justiinsa olis saanut opetettua tätä ainaista riesaa ;D

Lenkkeilyä

Treenien jälkeen käytiin vielä juoksemassa 5km lenkki Laajavuoressa. Voi tuska mitä mäkistä rataa. Ja tämä oli olevinaan helppo reitti. Samassa vuoressa kun menee vielä kunto- ja kilpareittejä, en uskalla edes arvailla, miltä maasto niissä näyttää.. Hui!

Näiden kahden ja puolen tunnin treenien jälkeen tehtiin päivällä Zeldan kanssa kaksin metsälenkki. Ja illalla lähdin takaisin Killerille Fionan kanssa, tällä kertaa koiratanssitreeneihin! Zeldan kanssa treenattiin pari vuotta(?) Johannan vetämässä porukassa. Kisaamaan ehdittiin yksi näytösluokan ohjelma seitsemänkoirakon voimin. Sama ohjelma esitettiin Jyväskylän KV-näyttelyssä kahtena päivänä, ja näiden lisäksi tehtiin yksilöohjelma molempina päivinä. Zelda kuitenkin lopetti harrastuksen yli vuosi sitten samalla kertaa agilityn kanssa selvittämättömien vaivojen vuoksi.

Koiratanssitreenit

Nyt puolestaan Fiona asteli kehiin. Voi kyllä heti sanoa, että yhtä kivaa oli kuin aina ennenkin :) Fiona on ehdottomasti porukan osaamattomin, mukana kun treenaa SM-sijoittuneita ja avoimessa kisaavia koirakoita, mutta ei se mitään. Edetään rauhassa omaan tahtiin. Fiona kyllä yllätti taas, se oli niin hienosti koko treenin. Aivan uskomatonta suorastaan. Mie jopa pidin sitä irti - parkkipaikalla, missä kulkee autoja, lenkkeilijöitä, koiria, ja vieressä on muut vieraat treenaavat koirat. Eikä mitään ongelmaa. Fiona on niin täysillä mukana ja tekee miun kanssani, että alkaa melkein naurattaa. Vaikka ei se mitään osaa, niin hyvin touhottaa mukana ja seuraa miun liikkeitä ja ohjaamista. Voiko muuta toivoakaan??

Improiltiin eri musiikkien tahtiin. En ole Fionan kanssa vielä kertaakaan musiikkiin treenannut, joten nyt ekaa kertaa kokeiltiin, millainen musa koiralle sopii. Hitaat biisit on ehdoton nou nou. Samoin temponvaihtelut. "Esitettiin" myös kaikki muulle porukalle yksi impro, missä pohdittiin kimpassa koiralle sopivia musiikkeja. Varsin selväksi tuli se, että Fiona tarvitsee nopean biisin. Se onkin ihan toinen juttu, miten mie osaan tehdä nopean kappaleen.. Oma liikkuminen on jostain niin syvältä, ettei ole todellistakaan. Varsinkin Fionan kanssa, kun koiraan ja sen ohjaamiseen pitää keskittyä 101 prosenttisesti, ei mitään toivoakaan, että kykenisi itse musiikin mukana liikkumaan. Nopeassa kappaleessa on vielä se riski, että alkaa itse sählätä ja panikoida.

Todettiin myös se, että tarvitaan tosi jämpti ohjelma, jossa koira on koko ajan täysillä töissä. Ei voi tulla hetkenkään taukoa tai sellaista "rennompaa osiota", vaan sillä tulee olla koko ajan selvä sävel siitä, mikä on tämä liike ja mitä nyt tehdään. Silloin se tekee, keskittyy, ja ei hauku. Itse asiassa uskon jopa, että Fiona tulee sietämään enemmän revittelyä ja hillumista ohjelmissa kuin Zelda. Zeldalla on tosi monta liikettä, joissa siltä irtoaa haukku, joko omia tai miun liikkumisia. Ja tämähän on piiiiitkä miinus koiratanssissa. Toivottavasti Fiona saadaan pidettyä hiljaisena :)

Muutoinkin pikkukoira oli koko treenit tosi nätisti. Se makoili rauhassa miun sylissäni, kun katseltiin muiden tekemistä. Aina jos tuli vähän vauhdikkaampi esitys, ja koira tai ohjaaja otti yhdenkin juoksuaskeleen, ne piti tietty komentaa isoon ääneen, mutta muutoin oltiin tosi nätisti. Ei tietoakaan piippauksesta, kiemurtelusta tai tyhjästä haukkumisesta. Jes! Asiaa ehkä auttoi aamuisen treenin ja lenkkeilyn jälkeen myös se, että käveltiin tunti treeneihin. Väsytystaktiikka toimii, voin suositelle adhd-koirien omistajille ;)

Tilasin koirille pyörään vedettävän perävaunun - vihdoinkin!! Paketin pitäisi olla jo matkalla Suomeen, enkä millään malttaisi odottaa, että sen saan. Jatkossa voidaan siis pyöräillä treeneihin ja vielä molempien koirien kanssa. Ensi kerralle otan siis molemmat mukaan, ja Zeldan kanssa olisi tarkoitus alkaa pohdiskella heelwork to music -ohjelmaa (seuraaminen musiikin tahdissa). Freestylea en uskalla tehdä, mutta ehkä vielä joskus, jos koira tuosta vetristyy. Musiikki olisi ja ohjelman runkokin olisi, siitä mihin joskus lopetettiin. Kovasti haaveilen sen pääseväni kisoihin esittämään. Aika näyttää ja toiveissa on hyvä elää :)

Lisää koiratanssista Tahtitassujen sivuilla: http://www.tahtitassut.webs.com/

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Fionan aksat

Käytiin viime lauantaina Sirin ja Laran kanssa Toijalassa kentällä. Ihme tuuria taas, kun monta tuntia oli paistanut aurinko, ja sitten kun ajettiin kentälle, niin eiköhän alkanut sataa. Eikä kummallakaan minkäännäköisiä sadevermeitä mukana. Voin siis sanoa, että oli hiukka märkä olotila treenien jälkeen, sukista sai vääntää vettä ja hiukset roikkuivat naamalla :D Mutta hyvä treeni oli!

Fiona yllätti taas. Voi vitsit tuo piski on vaan niin ihana :D Tehtiin ympyrällä kuutta estettä järjestyksessä rengas, hyppy, muuri, hyppy, hyppy, pituus (ja toiseen suuntaan). Fiona etenee tosi hyvin ja hakee esteitä, ja ennen kaikkea - korjas miun virheitä!

Eikös yleensä kokeneet agikoirat paikkaile ohjaajien mokia. Monesti vielä ykkösluokassakin koirat painelee huoletta ohi, jos ohjaus on vähän sinne päin, tai vaikka olis ihan hyvää ohjaustakin (varsinkin Zelda teki paljon mieluummin omia ratojaan kuin miun käskyttämiä). Fiona reagoi aivan älyttömän hyvin sanaan täällä. Kuten videoiltakin on nähty. Zeldaa puolestaan sai komentaa sata kertaa ja isoon ääneen, eikä se silti halunnut tulla lähelle radalla. Ihan turhaan tuossa ympyrällä huusin Fionalle täällä kahden esteen välillä, sillä sehän tuli. Vasta juuri sadasosa ennen muuria tajusin, että perskules, nyt mennään ohi, ja itse taisin olla jo muurin kohdalla, kun vielä kiljaisin hyppy ja heilautin kättä muurille - ja sehän suoritti sen! Tuntui ja näytti niin uskomattomalta, tosi vinosti ja vauhdista ja vielä muurin korjasi itse. Uskomaton pikkupiski :) Saman teki pituudella pari kertaa, tosin silloin meinasi mennä ulkokautta ohi, mie kun ohjaan helposti ihan liian pitkällä kädellä.

Lyhyet videot, ratapätkä molempiin suuntiin. Kiitos kuvauksesta Sirille (kuten myös rally-tokon videoinnista). En pysty editoimaan näitä kuvauksia, joten originaalit tulee kaikista..





Lisäksi tehtiin hyppysarja "suoralla vinolla linjalla". Toiselta puolen ohjatessa siis vedin koiraa hypyille ja toiselta työnsin. Työntöpuolelta meni ensin yhdestä ohi, mutta eipä olla sellaistakaan aiemmin treenattu. Tehtiin myös yhdellä hypyllä takaakiertoja, jaakotuksia ja sylikääntöjä. Sylkkärit ei vaan suju vieläkään, vaikka namikipollakin palkattiin käännöksestä, silti se meinaa aina pyörähtää. Ehkä vielä joskus. Jaakotus puolestaan meni aivan huippuhienosti heti ekasta yrittämästä saakka, hih :D

Ennen treeejä, kun aurinko vielä paistoi, napattiin ekaa kertaa "edustuskuva" miusta ja molemmista koirista. Ei ole tosiaan vielä koskaan ihan tarkoituksella (ja hyvin harvoin vahingossakaan) tullut otettua sellaisia kuvia, missä olisin molempien koirien kera, joten jo oli korkea aikakin sellainen saada :) Kiitos äiteelle kuvan otosta.

Kesätytöt

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

95 pistettä

Ohessa alokasluokan ratapiirros
Ensimmäiset rally-tokokisat on nyt takana, ja voin sanoa, että hauskaa oli! :D Suoritus oli aika lailla juuri sellaista, mitä lukemalla ja videoita katsomalla olin lajista ymmärtänytkin. Se taas tuli vähän yllätyksenä, kuinka pilkun tarkkaan ja yksityiskohtaisesti tuomari selitti radan rataantutustumisessa läpi kyltti kyltiltä. Käytännössä siis näytti jokaisella kyltillä, mitä niillä tehdään. Eipä ainakaan ollut vaikea oppia rataa ;) Ratakin oli kyllä tosi helppo, meille niitä ehkä vaikeita kylttejä kun ei ollut sattunut mukaan.

Zelda oli varsin pro! Alussa koko homma lähti vähän jäykästi käyntiin, eikä koirakaan tainnut tajuta, että tässä oikeasti ollaan hommissa. Loppua kohden fiilis rentoutui, ja minullakin oli oikeasti kivaa radalla :D Ei mitään tietoakaan tokokisojen panikoinnista ja jännityksestä (paitsi radalle lähtiessä tosiaan), sen sijaan sai suorittaa tehtäviä rennosti ja omaan tahtiin, täysillä koiraan keskittyen. Me like!



Virheet suorituksessa:
1vp 1. kyltti (koira maahan ja ympäri kierto): taluttiminen kiristyminen
1vp 2. kyltti (360 astetta oikealle): puutteellinen yhteistyö
1pv 4. kyltti (270 astetta käännös vasempaan): taluttimen kiristyminen
1vp 5. kyltti (pujottelu edestakaisin): taluttimen kiristyminen
1pv 7. kyltti (360 astetta vasempaan): taluttimen kiristyminen

Rally-tokossa maksimipistemäärä on 100, ja me päästiin siis 95:een. Ja näistä neljä pistettä meni miun hihnakämmäilyistäni! Voi että. Sitähän pelkäsin, että en osaa toimia koira remmissä, ja näemmä en osannut. Siis niin tyhmiä virheitä, jotka olisi välttänyt vain ja ainoastaan antamalla koiralle löysemmän hihnan. Voi huokaus ;) (jos olisin tämän tajunnut tehdä oltais muuten voitettu, nyt sijoitus 10.).

Olen vielä niin tottunut siihen, että aikanaan tokossa otin remmin tosi lyhyelle, sillä jos koira vähänkin yrittää irtaantua seuraamisesta, nappaa hihna kiinni ennemmin kuin antaisin lisäkäskyjä. Tuttuun tapaan kasasin remmin kunnon sykkyrälle vasempaan käteen, niin että Zelda oli minimaalisen narun päässä koko suorituksen. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?! :D Mutta tiedetäänpä seuraavassa kisassa; naru löysälle ja koiralle niin paljon vapaata kuin se tahtoo, tässä lajissa kun saa käskyttää ja käyttää käsimerkkejä niin paljon kuin sielu sietää (ainakin alokkaassa). Lisäksi Zelda edistää seuraamisessa, ja olen tottunut korjaamaan sitä aina "heilauttamalla" itseäni vasemmalle, usein vielä vieden vasenta kättä taakse. Tietty nyt, kun siinä kädessä oli hihna, joka kerta nappasi talutinta kireälle. No mutta onneksi on video, mistä näkee omat tekemisensä! Ja hauskaa treeniähän tämä vaan oli :)

Yksi virhepiste lähti puutteellisesta yhteistyöstä heti toisella kyltillä. Alku tosiaan lähti jähmeästi käyntiin, mutta ei tuo yhteistyö nyt hirmu puutteelliselta videolta katsottuna näytä.. Tiedä sitten, miksi piste katosi. Zelda teki kyllä koko radan aivan superisti, ei vois yhtään tyytyväisempi koiraan olla! Kaiken huipuks koiralla oli vielä juoksut päällä ja pöksyt jalassa. Ei kyllä häirinnyt yhtään.

Nyt jäi hinku päästä pian taas kisaamaan. Ja erityisesti hakea pian kaksi muuta nousutulosta alokkaasta, että päästään pian avoimeen ja ennen kaikkea eroon hihnasta ;D Voin kyllä suositella rally-tokoa lämpimästi kaikille, kenellä koira on vähääkään hanskassa, seuraa käsiohjausta ja osaa suunnilleen peruskäskyt. Helppo ja hauska laji, jonka kisakynnys ei ole järin suuri :)

Lenkillä kisapaikalla. Lara näyttää mallia, kuinka remmiä pidetään. Miulla taas talutin kireällä.. Niin.. :D

PS. ONNEA huisin paljon kaikille uusille agilityn Suomenmestareille! Etenkin Jennalle uskomattomasta tuplakullasta sekä hienoista sijoittuneista kasvateista!!!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Agin SM jänskättää!

Nyt on taas sellainen hetki, kun on lupa olla hieman katkera.. Siitä siis, kun ei päästy paikan päälle seuraamaan agilityn SM-kisoja Nastolaan. Olis ollut niin ihanan kutkuttavaa päästä taas nauttimaan täysillä kisatunnelmasta ja moikkaamaan kaikkia ihania tuttuja, joita näkee ehkä kerran vuodessa (niin, siellä äs ämmissä).. Fionan lähisukulaisista Hyrrä-äippä ja Netta-mummo kisaavat joukkueissa, sunnuntain yksilökisoissa Netan lisäksi myös Riku-iskä. Oikea perhekokous, josta me jäätiin paitsi. Myös Siro-siskon ja Raiku-veljen omistajat ovat kisaamassa vanhempien shelttiensä kanssa.. Oon mie nyt vähän katkera kyllä.

Käytiinkin lievittämässä tätä tuskaa meitin sohvaperuna-SM-koirien kanssa hallilla :) Fiona yllätti taas. Se oli niiiiiin rauhallinen. Oikeesti! Ei tullut edes mieleen, että tarviis napata se välillä aina syliin, kun toinen vaan teputteli vieressä ravilla!! kieli pitkällä roikkuen. Uskomatonta, jeee! :D Muutamat kerrat jossain väleissä se otti ja lähti, ja kävi taas juoksemassa ne perhanan putket.

MUTTA. Muutaman kerran sain tilanteen pelastettua, ja putket jäi juoksematta. Kerran vielä pikkukoira juoksi suoraan putken suuaukolle, mie huudan perässä ja yritän innostaa sen tulemaan luokse. Pää pyöri ja etutassut kävivät vuoron perään, kun kaveri mietti, mennäkö putkeen vai tullako luokse. Ja lopulta se unohti putken ja palasi takaisin, mikä upea pelastus :D En kyllä vielä ihan hetkeen aio putkia ottaa treeneihin mukaan..

(en tiedä, mikä hetkellinen outo äänihäiriö videolla on mukana)



Keinulla edettiin niin pitkälle, ettei kukaan enää sitä vaimentanut, vaan sai laskea vapaasti. Vähän tämä alkoi kuitenkin jänskättää, joten palattiin kaksi askelta taaksepäin ja himmattiin keinu vasta, kun koira on juossut kärkeen saakka. Ja kerran Fiona onnistui jopa putoamaan keinulta, en tiedä mitä tapahtui.. Reippaasti sen meni joka kerralla kuitenkin, joten ensi treeneissä nähdään, jäikö hyvä vai huono fiilis keinusta.

Tajusin muuten vasta nyt videolta, että Fiona siirtyi keinulla itse onofiin! Sitä ei ole siltä koskaan pyydetty, enkä ajatellut keinulle ottaakaan, kun Fiona on niin pieni ja kevyt. Mutta kun se tulee noin luonnostaan, niin en nyt tiedä, kannattaisiko kuitenkin pyytää ennen vapautusta. Nykyisin tuntuu monella olevan käytössä ja hyvin toimii (jos ei ole pomppiva keinu ja kevyt koira). Olisiko tästä kenelläkään jakaa kokemuksia? (esim. Viiun videolla näkyy keinun onoff-suoritus)

Puomin kontaktit sujui superisti. Fiona oli tosiaan niin laiskalla tuulella, että uskalsin ottaa koko puomin vapaana. Tähän saakka ongelmana on ollut se, etten ehdi koiran mukana kontaktille. Mutta nyt Fiona laukkasi vieressä juuri sitä vauhtia, mitä mie sen mukana juoksin. Ja näin saatiin hyvät pysäytykset.

Hyppykuviotreeni oli vähän liian haastava, joten ei siitä sen enempää :D Saatiin kyllä sujumaan, mutta välistävedoissa ja takaakierroissa riittää paljon opeteltavaa. Tosin teinkin ne heti alkuun, jolloin koira oli vielä paljon enemmän kiihdyksissä.

Kokeilin myös juosta radanpätkän Viiun kanssa, hih :D Tuntui niin hassulta. En oikeasti tiedä, koska viimeksi olisin mennyt rataa jonkun koiran kanssa. Ehkäpä Zeldan viimeisissä kisoissa, jotka olivat helmikuussa 2010. Sitä tässä vähän pelkäsinkin, että omat olemattomat taidot ehtivät ruostua aivan totaalisesti, ennen kuin Fionan kanssa oikeasti päästään jotain tekemään.. Näin sitä opetellaan taas molemmat ^^

Laitetaas loppuun vielä Viiun ke-ke-ke-ke-treenipätkä, kun senkin jaksoin koostaa :) Ihana Venni seuraa radan reunalla, kun äippä aksaa!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Häiriö-aksaa

Edelliset agitreenit Fionan kanssa sujuivat niin hyvin, että nyt otettiin vähän takapakkia vuorostaan. Hallilla oli jatkuvasti muutakin porukkaa, ja jotenkin noista bortsuista lähtee ääntä putkissa ja kontakteilla. Vähän liikaa vielä meille, ja Fiona karkaili taas pitkin treeniä enemmän kuin laki sallii. No okei, ei mitään verrattuna reilun kuukauden takaisiin omiin reissuihin, mutta kuitenkin.

Agin keskellä otettiin pieni pätkä rauhoittumistreeniä, missä mie istuin maassa ja silittelin koiraa, se ihan itse vielä könysi syliin. Niin kauan sujui hyvin, kunnes viereiseltä kentältä kuului putken läpi juoksevan koiran äänet.. Niinpä.



Alkuun otin puomin kontaktia muutaman kerran. Pidin koiran hihnassa, koska se rauhoittaa Fionaa aivan hurjasti. Eikä suo sille mahdollisuutta lähteä huitelemaan kesken kaiken. Tehtiin nyt vasta niin, että jätin koiran alastulolle odottamaan, ja menin itse puomin päätyyn, käskyllä Fiona siirtyi onoffiin. En usko, että se olisi malttanut pysähtyä, jos mie tulen vieressä samaa vauhtia alas.. Tehdään koko puomia sitten, kun päästään yksin halliin.

Sitten kokeiltiin ekaa kertaa 180 asteen käännöstä hypyillä, ja kyllä osasikin olla vaikeaa. Välistä vedot, siivekkeiden kierrot ym. on paljon helpompia :D Videolla nämä sähellykset.

Hyppyjen jälkeen oli vuorossa keinu. Ekalla kerralla piti nostaa puoleen väliin, ja siitä meni itse loppuun, ei taas muka muistanut, mikä tää nyt on. Sen jälkeen olisikin singonnut keinulle joka kerta pää viidentenä jalkana. Hihnassa mentiin edelleen, ja Laura pehmensi laskua ylösmenopäässä. Pari kertaa jarrutin nameilla, mutta nyt tehtiin jo ihan reippaasti muutama niin, että selkeästi tarjosin namin vasta, kun keinu on maassa. Hyvin se vaan jarruttaa siellä lopussa, ja tulee täyttä laukkaa kontaktille saakka. Toivottavasti ei onnistuta mitenkään pilaamaan keinua missään vaiheessa, vaikuttaa nyt niin hyvältä.

Verkkokeppejä tehtiin nyt neljännenkö(?) kerran. Laitettiin heti kahteen peräkkäiseen saman puolen väliin ohjurit. Ja ekan pujottelun jälkeen otin jälkimmäisestä ohjurista verkon kokonaan pois. Ei reagoinut mitään. Sitten lähti toisestakin ohjurista verkko. Ei taaskaan mitään merkitystä. Lopulta otettiin myös ohjuri pois jälkimmäisestä välistä. Nyt voi taas ihmetellä, mitä tuon pikkukoiran päässä liikkuu.. Se ei suinkaan tullut pois pujottelusta tästä tyhjästä aukosta, vaan hyppäsi edellisen ohjurin yli. Siiis....??? Ihme tyyppi, ei voi muuta sanoa :D Laitettiin tyhjään väliin ohjuri takaisin, ja edelleen hyppäsi ekan ohjurin yli. Siihen verkko takaisin, ja meni hyvin koko kepit. Kun vaan saadaan ehjiä ohjureita lisää, täytyy alkaa sirotella niitä pitkin keppejä, ja ottaa verkot pois niiden kohdalta. Vähitellen sitten karsitaan sekä verkkoja että ohjureita, eiköhän se vielä opi.

Hyppytekniikkatreenissä kokeiltiin muuttaa vikaa väliä niin, että tasaisen sarjan jälkeen koira joutuukin arvioimaan vikan hypyn ponnistusetäisyyden. Hienosti osasi Fiona sovittaa askeleensa kuvioon, videolla tämäkin pätkä.

Vikaksi otettiin vielä kunnollista rengasta. SportDogParkin renkaan Fiona menee todella hienosti, takaakierrot ja kaikki aivan pro. Jattilassa ollaan tehty vaan pientä, lähes maassa tukien välissä olevaa rengasta. Joskus kokeilin kunnollista, vaijereissa roikkuvaa rengasta, mutta se heilui ja kolisi ja oli Fionan mielestä jotain aivan kamalaa. Olin siis varautunut, että nyt opetellaan hitaasti ja rauhassa rengas. Mutta mitä vielä, mie menin toiselle puolelle, ja Laura piti hihnassa toisella puolella, niin Fionahan sinkosi renkaan läpi ennen kuin kissaa ehdin sanoa. Eipä ollut ongelmia siinäkään. Niin ei vielä onnistunut, että mennään yhtä aikaa (menee sivusta), mutta kun mie otan vastaan toisella puolen, niin hyvin tulee. Tästä on helppo jatkaa treeniä.

Kiitos taas Lauralle käskytyksestä, on kyllä helppo treenata, kun personal trainer neuvoo vieressä, hih :D (saiskohan jostain semmosen omaa kuntoiluakin varten..? ;))

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Rally-toko

En ole laisinkaan muistanut asiasta päivitellä, mutta joku on saattanut huomatakin, että tuleviin tapahtumiin on ilmestynyt Zeldalle rally-toko. Myö ollaan totta tosiaan menossa rally-tokokisojen alokasluokkaan ensi sunnuntaina. Varsin jännittävää tästä tekee sen, etten ole ikuna nähnyt kenenkään tekevän rally-tokoa, en kisoissa enkä treeneissä :D

Tehtiin äsken Zeldan kanssa meitin ihka ekat rallitreenit. (ja juu, ilmoitin kisoihin vielä ennen kuin itsekään olen lajia kokeillut..) Tulostin vasta alokkaan kyltit ja painuttiin pihalle treenaamaan. (millä ihmeellä te lajin harrastajat saatte kyltit pysymään ulkona pystyssä, tai edes paikoillaan??)

En tehnyt mitään rataa, käytiin vaan koiran kanssa lähes jokainen kyltti hihnassa läpi. Niin, hihnassa tosiaan, kääk. Mie olen maailman surkein tekemään mitään koiran kanssa, jos sen pitää olla remmissä. Tämä kyllä todettiin aikanaan Fionan kanssa, kun vasta aloiteltiin treenaamista, ja oli pakko pitää koira kiinni ihmisten ilmoilla. Nykyisin uskallan pitää Fionaa irti tuossa läheisessä pikku puistossa, ja saman tien lähti hihna kävelemään. Nyt täytyy taas itse opetella, miten sitä remmiä pidetään, kun rally-tokon alokasluokka suoritetaan hihnan kanssa.

Kylttien ohjeista luettuna koko alokasluokka vaikuttaa aivan järjettömän helpolta. Sen takia ehkä uskalsin Zeldan ilmoittaakin. Eikä nyt yksittäin testatessakaan pahemmin tullut ongelmia vastaan. Muutamia sellaisia kohtia on, missä saattaa tulla pieniä virheitä esim. koiran tarjotessa automaattisesti istumista liikkeen loppuessa. Suurin ongelmahan tässä on itse olla skarppina. Pitäisi opetella kyltit ja niiden suoritus tosi hyvin ulkoa, ettei tarvi kesken kisasuorituksen jäädä miettimään, mitäs nyt tehdään...

Ei siis muuta kuin viikko tehokasta kuivaharjoittelua ilman koiraa, ja ensi sunnuntaina hakemaan ensimmäinen kokemus rally-tokosta. Onneksi ei ainakaan ole minkään valtakunnan paineita, tämä menee ihan tutustumisfiiliksellä :) Jos tätä sattuu lukemaan joku rally-tokoa harrastava, niin nyt olisi hyvä hetki heittää kehiin käytännön vinkkejä, mitä ei paperilta lukien tajua edes ajatella? :D Iso kiitos myös Tanjalle, joka on neuvonut minua lajia koskevien kysymysten parissa.

PS. Fionakin on piiiitkästä aikaa saanut opetella jotain uutta. Sheippailin sille tassun annon, eli Fionan kielellä etutassulla täysiä miun käteeni lätkäisemisen. Opetin niin, että oikea tassu oikeaan käteen ja vasen tassu vasempaan. Vielä kun ei liike ole ihan hanskassa, niin välillä koko pikkukoira hyppää syöksyloikalla etutassut ojossa miun käteni varaan, on se hassu ;)

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pieni täyskahjo uimamaisteri

Keijukoira yllätti taas. On tuo kyllä niin hassu piski, että sen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää! :D

Käytiin Lauran ja koirien kanssa tsekkaamassa uusi, aivan täydellisen mahtava, koirien uimaranta. Pohja on täyttä hiekkaa ja jatkuu matalana ties kuinka ja kauan. Zeldakin sai uimisen lisäksi hyvää treeniä, kun tuli sen verran pitkät kahluupätkät vedessä. Ja Zelda jopa ui innokkaasti ja tuli suht mielellään veteen.

Mutta Fiona sitten. Ei jesta tätä kahjoa vatipäätä :D Laitoin ensin pikkukoiran kiinni, kun rannalla oli tolleri samaan aikaan, ja otin Zeldan uimaan. Fionalla ylettyi fleksi juuri veteen, ja sehän hyökki sieltä perässä ja kiljui ja roiski rannassa. Pakko oli käydä päästämässä Fionakin irti. Ja mitä tekee Fiona!? Juoksi täyttä kiitoa suoraan järveen ja lähti uimaan. Ihan omin päin yksinään.

Hetken aikaa tuijottelin perässä ihan ihmeissäni, kun toinen vaan ui ja ui suoraan ulapalle. Lopulta, kun ei tuo näyttänyt kääntyvän, aloin huudella perään, mutta ei, se vaan ui. Ei mitään noteerausta kutsuhuutoihin tai omaan nimeen. Siinä vaiheessa iski minulle jo paniikki, ja lähdin täysillä juoksemaan vedessä Fionan perään. Mahtoi olla toisilla rannalla olleilla uittajilla hauskaa, kun pusikon takaa tulee ensin vaan pieni koiran pää, ja perässä koiraa huutava ja täysillä vedessä perässä kauhova ihminen :D

Onneksi pienen sheltin uimavauhti on sen verran hidas, että ehdin saada Fionan kiinni. Ja tuossa tosiaan on matalaa kymmeniä metrejä (ei mitään tietoa, koska ei enää ylettäisi jalat pohjaan), niin pääsin helposti koiran perässä etenemään. Ja tämän jälkeen Fiona oli aivan hulluna uimiseen. Se oli oikeastaan aika lailla samanlainen kuin agilitykentän laidalla.

Fiona haukkuu uidessaan. Se lähtee ihan muitta mutkitta yksin uimaan järvelle ja haukkuu samalla. Kaveri on niin kiihdyksissä, ettei mitään muuta tajua, kuin pakkomielteen päästä veteen nyt heti täysillä jes. Rannalla ei kestä olla sekuntiakaan hiljaa, kiskoo ja kiljuu takaisin järveen.. Ihan uskomaton. Ei se koskaan ennen ole ollut tällainen!!

Mitäs menin toivomaan uimisesta pitävää shelttiä, sellaisen sain, hih :D Harmittaa vaan, kun ei tullut kameraa mukaan, mutta ensi kerralla tiedetään varautua..

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ei voi olla todellista...

Nyt olis vähintään itkupotkuraivareiden paikka. Zelda ontui taas!!! Miten se voi ontua?? En kykene käsittämään! Zelda on nyt oikeasti tosi hyvässä kunnossa siihen nähden, mitä se on aikoinaan ollut. Sitä on hoidettu paljon ja mie hieron ja venyttelen sen melkein joka päivä. Ja silti se ontui. Toista etujalkaa, aivan kuten aina ennenkin.

Oltiin lähdössä uimaan koirien kanssa. Kerettiin ehkä pari sataa metriä kotipihasta kulkea, kun mie oikein huomasin sivusilmällä, kuinka Zeldalla petti tassu alta. Sen jälkeen se alkoi konkata. Epäilin jo, että astui lasin päälle tai jotain vastaavaa, kun alkoi tosiaan niin seinään leikaten ja noin lyhyen matkan jälkeen. Mutta ei vaan tassusta mitään löytynyt.

Käännyttiin tietty takaisin viemään Zelda kotio. Ontuminen oli jo niin paha, ettei koiruus olisi halunnut edes kävellä. Ihan hitaasti kun laahustettiin, päästiin kävelyvauhtia kotiin saakka. Sinne Zelda jäi raukkana yksin, kun muut lähdettiin rannalle..

Tämän jälkeen ei taas ole ontunut, ei enää eilen eikä tänäänkään lenkillä. Tehtiin tosin melko lyhyt hihnalenkki ja yritin löytää pehmeitä alustoja, mutta väkisin täällä joutuu asvaltilla hyvän matkaa joka lenkillä kulkemaan. Ärsyttävää. Täytynee nyt Zeldaakin viedä ahkerammin uimaan. Fiona kyllä pulikoi taas oikein kunnolla, mutta ehkä ensi kerralla jätän pikkupiskin kotio, niin saa oikein antaumuksella keskittyä Zeldan uittamiseen. En nyt oikein muutenkaan uskalla tuota koiraa liikuttaa.

Voisinkin kirjoitella tähän muistiin Zeldan hoitokertomuksen vaiheita, kun en ole noita aina jaksanut blogiin päivitellä. Meitin eka fyssarikäyntimme oli 31.3.2011:

ANAMNEESI: Omistaja kertoo, että Zelda on noin neljän vuoden ajan ajoittain ontunut vaihdellen etujalkoja. Rtg ei muutoksia. (lanneselkä, lonkat, kyynärnivelet). Viimeisen kuukauden ajan ontumisjaksoja ollut 5-6, niiden välissä ollut ontumaton. Liikunta metsälenkkeilyä, saattaa lenkin aikana alkaa ontumaan.

STATUS: Klinikalla liikkeessä tarkasteltuna ei ontumista. Etujalkojen liike op:t sisäkierrossa ja kp:t abductiossa, vasen voimakkaammin. Lihaskireys m. Biceps Brachii oik., molemmin puolin rintalihakset, vasemman etujalan eteen vienti liikerajoitus, lihaskireys mm. Triceps, m. Trapezius. Seistessä siirtää vasemman takajalan hieman eteen ja painoa oikealle takajalalle, pyrkii pitämään vasemman polven suorana. Vetolaatikkotestissä vasen polvi väljempi kuin oikea, seistessä lihastrofia vasemmalla m. Quadriceps, m. Biceps femoris.

Fysioterapia: Ft tutkimus, etuosan lihashuolto. Polven osalta suositan ortopedin tutkimusta, jonka jälkeen tehdään jatkosuunnitelma.

Tämän jälkeen suunnattiin ortopedille, jolle saatiin aika vasta 12.5.2011:

Zelda tulee tutkimuksiin, koska todettu vtj:ssa löysyyttä, ja etupäässä ollut selkeitä lihasjumeja. Klinikalla koira liikkuu reippaasti; ei todeta selkeää ontumaa. Takajalkojen liikkeissä huomattavissa, että kinner suorahko, ja tod näk siitä johtuen askeltaa melko matalalla, selkälinja normaali. Palpaatiossa eli tunnustelussa ei arista selän aluetta, polvissa ei selkeää löysyyttä hereillä /rauhoituksessa tällä hetkellä, ja lumpiot normaalit. Selkä ja eturaajat kuvattu 2009, nyt päädyttiin kuvaamaan vielä polvet ja kintereet. Mielestäni ei viitteitä luustolliseen muutokseen kuvissa esim. ei nivelrikkoa. Näkisin, että nyt ikää myöten kintereiden suoruus rasittaa herkästi ylöspäin polvien, mahdollisesti myös takaselän aluetta. Jumppa / hieronta siis oleellisen tärkeää; eli fysioterapiaan lupa myös takapään osalta!! Katsoin nyt vielä lannerangan alueen, eikä sielläkään ole viime kuvaukseen nähden tullut muutoksia, esim. ahtautta. Siis voidaan liikuttaa normaalisti, mutta lihashuoltoa säännöllisesti vaatii..

Tämän helpottavan lausunnon jälkeen palasimme jälleen fyssarin käsittelyyn:

ANAMNEESI:Toisen kerran fysioterpiaan, edellisen kerran
jälkeen ovat käyneet eläinlääkärin tarkastuksessa, jossa rtg polvet, kintereet ja lanneselkä, ei muutoksia. Edellisen fysioterapian jälkeen ei ole ontunut.

STATUS:Liikkeessä suoralla ja kaarevalla uralla symmetrinen. Takajalkojen
liikerata suora, kintereen ja polven flexioliikkeet (koukistus) pienet. Lonkkien extensiot (ojennus) hyvät, lievä lihaskireys vas. m. Quadriceps. Molemmin puolin aristaa etujalkojen vientiä eteen ojennukseen, lihaskireyttä mm. Tricpsit ja mm Latessimus dorsit.

Fysioterapia:Ft tutkimus, manuaalinen- ja laserterapia keskittyen etuosaan, omistajalle ohjeeksi tehostaa venyttelyjä. Venyttelyt päivittäin, toistoliikkeinä 10 toistoa, venytystä joka liikkeellä hieman lisäten. Venytysten välissä annetaan lihasten rentoutua.


Tämän käynnin jälkeen pidettiin parin viikon tauko, jonka aikana hieroin ja venyttelin Zeldan päivittäin. Ilmeisesti se auttoi, sillä nyt viimeiseltä fyssarikäynniltä todettiin näin:

ANAMNEESI: Zelda on omistajan kertoman mukaan liikkunut hyvin. Kotiharjoitteita ovat tehneet säännöllisesti.

STATUS: Liikkeessä suoralla uralla oikea olkapää hieman sisäkierteinen, vasemman takajalan liike aavistuksen hitaampi kuin oikean työntövaihe hidastunut. Tutkittaessa edelleen jäykkä etujalkojen eteen vientiä testatessa, mutta omistaja kertoo, että kotona Zelda on rennompi. Ei merkittäviä eroja vas./oik. etujalkojen ja lapojen liikkuvuudessa. Vasemman lonkan ääriextensio eli ojennus lievä liikerjoitus, joka paranee gluteuslihasten rentoutuessa. Vasemman takareiden m. semimembranousuksen ja m. semitendinousuksen kiinnityskohdan alueella tärinää, mahdollisesti neuraalikudosperäistä.

Fysioterapia:F ysioterapiatutkimus. Etulapojen ja vas. gluteusalueen, taka- ja etureiden manuaalinen- ja laserterapia, rintalihasvenyttelyt.

HUOM: Zelda on oikein hyvässä kunnossa! Oikein hyvää kesää!


Ja voi hyvää päivää, nyt se taas ontui.. Täytyy seurailla tosi tarkasti jatkossa, ja jos vielä kerrankin ontuu lenkillä, niin fyssarille mars. En vaan voi käsittää, miksi se nyt ontui. En voi en voi... =(

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Ilta-agility-treenit

Pitkän tauon jälkeen päästiin taas hallille käymään. Ensin Fionalla oli juoksut, ja sitten halliin asennettiin matto (joka tosin otetaan pois), ja nyt vihdoin pääsee taas treenaamaan.

Zeldan kanssa aloiteltiin toko-jutuilla. Edelleen silmällä pitäen sitä, että viikonloppuna saatetaan joutua kisaamaan.. Alkuun koira kävi juuri niin kierroksilla kuin arvelinkin. Seuraa käskyn kuultuaan Zelda käveli vieressä ehkä kaksi askelta, minkä jälkeen ryntäsi haukkuen omille teilleen. Että joo. Halli toimii varsin suurena häiriönä. Otin muutaman hyppynoudon ja meinasin jo lopettaa, kunnes tajusin, että tämä häiriöhän otetaankin hyötykäyttöön.

Rupesin sitten tekemään pidempää sarjaa kisamaisesti, ilman palkkaa ja kehuja ja katsekontaktia liikkeen aikana. Kolme kertaa jouduin komentamaan koiraa omille teille lähtemisestä (edelleen siis mene pois -käsky). Zelda lamaantuu täysin, kun sen käskee mennä pois, ja palkkautuu siitä, kun kutsun sen luokse. Jatkettiin aina suoraan liikettä luoksetulosta. Tämän jälkeen koiruus oli kuin unelma. Se oli täydellisesti kuulolla, teki nätillä draivilla, mutta ei räjähtänyt käsiin. Huisia!!

Huipun tokotreenin jälkeen Zeta testasi vielä Lauran rakentelemat hyppytreenisarjat. Melko hyvin tuo osasi välit hahmottaa ja nätisti se hyppää. Tosin ei Zeldalla ole koskaan ollut hyppytekniikan kanssa ongelmia, vaikka sille ei agilityn alkuvaiheissa olekaan opetettu, miten kuuluu hypätä.

Fiona rämäpää teki myös ehkä elämänsä parhaat treenit! Tai ainakin siltä saralta parhaat, että se ei karannut kertaakaan, jeeee! Melkoisen varovainen olin kyllä, ja koira napattiin lähestulkoon heti kiinni namikipolle päästyään. Mutta muutaman kerran se sai juoksennella niin sanotusti pois käskyn alta, ja tuli heti paikalle, kun kutsuin. Ihanaa ihanaa, jes! Ehkä se vielä joskus oppii olemaan vapaana koko treenit..

Fiona teki keppejä verkoilla. Olikos tämä nyt kolmas kerta. Lisättiin pariin väliin ohjurit, koska menee jo hyvällä tuntumalla kepit. Eihän tuo edes huomannut ohjureita, ei reagoinut niihin mitenkään. Eli ens kerralla verkot pois ohjureiden kohdalta ja muutama uusi ohjuri lisää. Ekan kerran myös lähetin Fionan kepeille. Olen tähän saakka aikan lähtenyt yhtä aikaa tai vähän varastanut. Nyt seisoin koiran takana, ja annoin keppikäskyn. Kerran meni ohi, mutta muutoin sinkosi pujottelemaan.

Tehtiin myös keinua, ja tässäkin otettiin edistysaskel. Tähän saakka avustaja on ollut keinun loppupäässä, syöttänyt Fionalle namia ja laskenut keinun. Nyt siirrettiin avustaja keinun ylösnousulle. Mie vähän pelkäsin, ehdinkö pysäyttää Fionaa keinun lopussa, vai juokseeko se suoraan läpi lentokeinun, kun ei olekaan ketään vastassa. Fiona siis laukkaa täysillä keinun ylös, ekalla kerralla ehdin juuri namien kanssa sen nenän eteen keinun päässä, ja tuli nätti suoritus. Tokalla kertaa en enää edes yrittänyt pysäyttää, mutta koirapa pysähtyi itse. Näemmä se on tajunnut, että sinne tarvii himmata.. Hyvä! Vähän silti edelleen pelkään, että joku kerta se roiskaisee keinun täysillä läpi, kun ei kukaan ole himmaamassa. Toivottavasti ei, ettei tule paniikkia, kun on kuitenkin vielä näin alkuvaiheessa treeni..

Hyppyjä Fiona teki ympyrässä neljällä hypyllä. Tämäkin oli edistystä, sillä ekaa kertaa tehtiin tiukkoja kaarroksia. Ja ihan oikeasti, kun hypyn jälkeen huusin täällä, niin sehän kääntyi, vau :D Tähän saakka nämä ovat olleet niitä kohtia, missä Fiona ottaa hatkat ja kiitää haukkuen omille teilleen.. Saatiin jopa tuo ympyrä nätisti tehtyä molempiin suuntiin.

Toki Fiona testasi myös hyppytreenin, tosin vain lyhyemmän. Fiona teki saman kuin Zelda, eli hyppäsi ekalla kerralla kaksi vikaa hyppyä kerralla yli (ai miten niin se on pieni?), mutta tajusi kyllä pian sovittaa yhden askeleen joka hypyn väliin.

Lopuksi treenattiin vielä putkea. Fionan kohdalla putkitreeni ei edelleenkään tarkoita putken läpi menemistä, vaan sitä, kuinka ollaan menemättä putkeen. Otin sivulletuloa ja pientä seuraamista suoraan putken suuaukon edessä. Koira tietty hihnassa. Pari kertaa se yritti nykäistä putkelle päin, mutta unohti pian koko putken, kun keskittyi tekemiseen. Ehkä me vielä joskus saadaan se putkikin mukaan radalle ;)

Treeneistä pätkä:



Treeneistä suunnattiin vielä läheiselle rannalle uimaan kellon lähennellessä puolta yötä. Netta-mummo oli jälleen se, joka hoiti tuon uimispuolen, mutta kaikki koirat olivat ahkerasti hengessä mukana :D

Uintivideo:

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Hoitolapsia yökylässä

Sen siitä saa, kun ei hetkeen päivitä blogia, niin nyt tekstiä tulee jatkuvalla syötöllä..



Mie sain kaksi ihanaa hoitolasta, kun Netto ja Viiu saapuivat kyläilemään. Zelda yllätti taas, sehän oikein suuttui Viiulle ja ärähti sille hampaat irvessä. Ihan vaan sen takia, kun mie paijasin Viiua. Zeldasta on kyllä tullut tosi mustis. Etenkin Fionan tulon jälkeen Zelda on niiiin minun koiraani. Maailmaan ei muita mahdukaan.

Netto ja Viiu on ehkä maailman helpoimpia hoitolapsia. Molemmat ovat äärettömän hyvätapaisia, sosiaalisia ja seurallisia. Ja heti kuin kotonaan. Ei mitään tietoakaan ikävästä, vaan saman tien rupesivat vieressä nukkumaan, kun minäkin rauhotuin. Ja huoletta uskaltaa jättää koirat kotio, jos itse jonnekin poistuu. Zelda ja Netto pääsivätkin ensin kaksin lenkille, ja jäivät sitten talon vahdeiksi, kun nuoriso lähti baanalle.

Fiona ja Viiu pääsivät siis miun työkeikalle mukaan. Suunnattiin kaverin kanssa maastoon koiranputkia keräilemään (Mintun gradu-aineistoa) ja koirat odottelivat autossa suurimman osan ajasta. Tietty välillä pääsivät pikkutytötkin nauttimaan elämästä.

Viiua on melkein helpompi pitää vapaana kuin Fionaa.. Se ei keksi mitään tyhmyyksiä. Toisin kuin eräs, joka taas vaan juoksi ja juoksi ja juoksi ja huusi mennessään.



Tässä taas Fionan syvin olemus ikuistettuna. Jopa Minttu, joka on tavannut Fionaa nyt muutaman kerran, totesi, että tuossa koirassa on tasan kaks vaihdetta. Se on joko totaalisen on tai off (ja off se on vain nukkuessaan).




Painikaksikko vauhdissa.





Minttu ja koirat lupiinien keskellä.




Laajavuoren hyppyrimät on oikeesti aika hurjia. Hui. Ei kyllä tulis minusta mäkihyppääjää..



Elämä sujuu meillä varsin rauhaisasti. Tämän porukan kanssa melkein jopa voisi kuvitella omistavansa neljä koiraa (Fiona ehkei ihan sovi joukkoon käytöstapojensa puolesta :D). Viiun voisin kyllä pitää koska tahansa, on se vaan huippu sheltti! (ja pssst, Viiulle on tulossa syksyllä pentuja, kaikki aktiivisesta ja reippaasta harrastussheltistä kiinnostuneet, pitäkääpä korvat auki..)

Leena Piira: koiran kipu, sen huomaaminen & hoito

Fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti, klassinen osteopaatti, klassinen homeopaatti,
elämäntaidon valmentaja ja ongelmakoirakouluttaja Leena Piira kävi pitämässä luentoa aiheesta koiran kipu Jyväskylässä 27.5.2011. Täytyy heti kättelyssä todeta, että luento oli hintansa väärti, ja juuri niistä asioista, joita kaikkien koiranomistajien tulisi tiedostaa.. Kantapään kautta itsekin sen olen saanut kokea. (ja vinkkinä, että Piira on tulossa luennoimaan Jyväskylään taas syksyllä!)

Luento alkoi kyselytunnilla. En sen suuremmin puutu kaikkiin kysymyksiin, mutta yksi esillenoussut aihe koskettaa meitä hyvin läheisesti. Eräällä miehellä on nuori tanskandoggi, jolla on varsin suorat takajalat. Koiran aikuispainoksi odotetaan noin 90kg, ja mies kyselikin, millä voisi jo etukäteen ehkäistä ongelmien syntymistä huonoista kulmauksista johtuen. Tällä hetkellähän Zeldan ainoa selitys sen ongelmiin on suorat takajalat. Mitään muuta vikaa koirasta ei olla keksitty. Tälle miehelle Piira totesi aivan samaa, mitä ohjeita antoi Zeldalle aikanaan. Paljon liikutusta pehmeällä alustalla ja erityisesti hidasta ylämäkikiipeilyä. Myös ruohikolla tulisi ravuuttaa paljon, jotta koira joutuu käyttämään takajalkojaan, sama matalassa vedessä kahluussa. Suorista takakulmauksista johtuen polven rakenne on heikko, jolloin se voi helpommin luksoitua tai ristisiteet ja kierukka kulua. Mie kysyin tässä, mitä mieltä Piira on agilityn harrastamisesta suorakintereisen koiran kanssa. Ja vastaus oli varsin yksiselkoinen - ei kannattaisi. Todennäköisyys luksaatioon ym. on niin suuri, ei tarvitse kuin vähän sattua huono liikerata.. Tietty kaikennäköiset pallonheittelyt ym. on myös "kiellettyjä", tosin niitä Piira ei suosittele yhdellekään koiralle.

Samassa yhteydessä puhuttiin myös liian syvistä takakulmauksista. Ne ovat koiralle vähintään yhtä haitalliset kuin suorat takajalat. Liian syvissä kulmauksissa koko tajakalka on liian pitkä, eikä koira pysty käyttämään sitä normaalisti. Ihanne-tilanteessa koiran reisiluu ja sääriluu ovat yhtä pitkät. Täytyykin Zeldan röntgen-kuvista nämä mittailla, nyt kun sellaiset on käytössä :) (vastaavasti etuosassa lavan tulisi olla samanmittainen olkaluun kanssa)

KIPU

Ennen vanhaa on oletettu, että koira ei tunne kipua. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan koiran kipukäyttäytyminen on erilaista kuin ihmisen, ja sitä on usein vaikea havaita. Koira ei näytä huonoa vointiaan, vaan ennemmin peittää sen. Kivun näyttäminen vaihtelee myös eri rotujen välillä, ja tähän vaikuttaa etenkin koiran alkuperäinen käyttötarkoitus. Koiran kivun aistimiseen vaikuttaa suuresti myös vietti- ja stressitaso (esim. Zelda on juossut ontuen agilitykisat - kun stressihirmonit on korkealla, ei kipu paljoa tunnu). Koira valittaa harvoin ääneen kipua - jos se näin tekee, on kipu luultavasti jo todella kovaa. Sisäelinkipuja ja kroonista kipua puolestaan koiran on vaikea edes näyttää. Nämä voidaan havaita mm. ruokahalun puutteena, tai närästyksessä koira nieleskelee ja lipoo huuliaan, tai hakeutuu leikkiinkutsu-asentoon (etutassut maassa, pylly ylhäällä).

Aina koiralle kivuliaita tulehdustiloja ovat nivelrikko, hammassairaudet, korvatulehdus, virtsatieinfektio, anaalirauhastulehdus sekä kynsivallin tulehdus. Näitäkin voi olla toisinaan vaikea havaita. Saimmekin kuulla esimerkin koirasta, joka ei kantanut kapulaa kunnolla tai pudotteli sitä ja vasta paljon myöhemmin selvisi, että koiralla oli paha tulehdus hampaassa..

Kivun aiheuttaman sympaattisen hermoston ja hypothalamuksen stimuloiminen johtaa katabolisten hormonien, kuten ACTH:n, kortisolin, adrenaliinin ym. lisääntyneeseen erittymiseen. Nämä edellä mainitut hormonit ovat nk. stressihormoneja. Kipeällä koiralla on siis jatkuvasti liian korkeat tasot stressihormoneja, erityisen kauhistuttavalta tämä ajatus tuntuu kroonisesti pitkään sairastaneella koiralla (esim. Zeldan vuosia kestäneet lihasvaivat...)

Koira näyttää akuutin kivun paremmin kuin kroonisen. Esimerkiksi jos koira satuttaa tassunsa, se luultavasti näyttää sen ontumalla. Akuutin kivun paraneminen kestää kolmesta kuuteen viikkoa - kuusi viikkoa on se aika, jossa kudokset toipuvat niihin sattuneesta traumasta. Kroonista kipua koira näyttää heikosti. Krooninen kipu on kestänyt kuukausia tai vuosia.

Koiran kipua voivat olla kudoskipu, hermokipu, tai kipu, jonka syytä ei tiedetä. Kivun määrittämisessä omistajan havainnot ja oman koiran tunteminen ovatkin erityisen tärkeitä. Piira totesikin, että hän uskoo aina omistajan sanaa, koska ainoastaan koiran omistaja on se, joka oikeasti tuntee koiran perinpohjaisesti.

Kivun huomaaminen koiran käytöksestä

Koira näyttää huonovointisuutensa käyttäytymisellään. Käytökseen tulee muutoksia ja ailahtelevaisuutta. Esimerkkejä koiran käytöksessä, joilla se voi ilmaista kipua:

- Stressitaso nousee. Koira reagoi helpommin elämän muutoksiin sekä kiihtymistä aiheuttaviin tilanteisiin. Koiran on vaikea rauhoittua ja rentoutua. Kotioloissa koiran kuin koiran on kyettävä rentoutumaan, jos jos tämä taito katoaa, on jotain pahasti vialla. Koiran vanhat pelot ja aggressiivisuudet saattavat lisääntyä.

- Mieliala vaihtuu. Koira saattaa muuttua iloisesta vihaiseksi jopa saman päivän aikana.

- Rauhoittavien signaalien käyttö lisääntyy. Näitä signaaleja käyttämällä koira saattaa pyrkiä rauhoittamaan itseään (jos stressitaso on noussut kivun seurauksena), tai ne voi olla osoitettu myös ympäröiville tekijöille.

- Kipua voi ilmentää vetäytymällä yksinäisyyteen. Tyypillisesti ihmisen tai muiden koirien seurassa viihtyvän koiran hakeutuessa nukkumaan omiin oloihinsa, voi se olla merkki koiran kivusta.

- Koira muuttuu passiiviseksi, masentuneeksi.

- Levottomuus yöllä. Jos koira hakeutuu yöllä jatkuvasti eri paikkaan nukkumaan ja läähättää paljon, on se luultavasti kipeä.

- Jatkuva läähätys ja nopea hengitysrytmi ilmaisevat kipua.

- Tarpeiden tekeminen yöllä tai yksin ollessa kertovat voimakkaasta stressistä.

- Hormonitoiminta usein pahentaa fyysisiä oireita, esim. allergioita, koska koiran stressitaso on noussut. Tämä näkyy mm. nartun juoksuaikana.

- Koira nuolee, puree tai repii kivuliasta aluetta tai säteilykipualuetta. Esim. omien etutassujen järsiminen.

- Koira sävähtää kosketusta, tai iho värisee koskettaessa. (Zeldalla tämä näkyy hierottaessa silloin, kun sen takajalkojen lihakset ovat jumissa. Fionalla puolestaan on lannerangassa jumeja, ja se aristaa painallusta)

- Koira vapisee. Tätä vapinaa seurasin useankin koiran kohdalla niiden ollessa lähdössä agilityradalle, mutta tällöin kyse ei tietenkään ole kivusta, vaan innosta tulevaa työtehtävää kohtaan ;)

- Kehossa tai nivelissä on turvotusta. Monilla koirilla syntyy kuonaa erityisesti selkään lihasjumeista johtuen.

- Lämpötilaerot kehossa, erot kylmän ja kuuman välillä. Esimerkiksi koiran korvan pinta on luonnostaan viileä. Jos joku kohta kehosta on kipeä, tuntuu se kuumalta. Keho ei saisi olla kuuma edes raskaan rasituksen, kuten agility-treenien jälkeen.

- Koira ravistelee paljon itseään.

- Ruokahalun muutokset, juomisen määrän muutokset. Koiran pitäisi päivässä juoda puoli desiä elopainokiloa kohden (Zeldalla siis reilu 4dl). Jos koira ei juo tarpeeksi (kuten Zelda ei ainakaan juo), se pitäisi opettaa juomaan. Treeneissä ym. vastaavissa tilanteissa koiran on pakko juoda. Koiran stressitaso nousee, jos se ei juo laisinkaan. Lisäksi koira kuivuu ja jäykistyy, vaikka kuinka hoidettaisiin lihaksia. Meillä alkoikin Zeldan kanssa nyt juodaan paljon -projekti.

- Koiran silmien ilmeen muutokset. Koiran pupillin tulisi olla pieni ja kirkas. Jos pupilli laajenee ja koko katse muuttuu sumeiseksi, on tämä oire kivusta. Toisilla koirilla silmät saattavat jopa muuttua punaiksiksi. Tämä on seurausta ongelmista maksan toiminnassa.

- Hännän asento ja liikkeet. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää omalle koiralleen (/rodulle) tyypillinen asento kantaa häntää. Näin ollen pystyy havainnoimaan, jos hännän kannossa tapahtuu muutoksia.

- Koira hakee paljon kontaktia tai vetäytyy yksinäisyyteen. Monesti kipeä koira on jatkuvasti omistajassaan kiinni. Se seuraa perässä ja tunkee lähelle ja tuijottaa piinaavasti. Tai toinen vaihtoehto on se, että koira hakeutuu omiin oloihinsa. Kipeässä koirassa voi helposti laueta eroahdistus.

Kivun huomaaminen liikkeistä ja liikkumisesta

Koiran ontuminen on aina varma kivun merkki. Ja tämähän oli Zeldalla yksi niistä tavoista, joilla se lopulta - kuukausien ja vuosien kärvistelyn jälkeen - ilmaisi näkyvästi kipuaan. Jos ontumista esiintyy liikkeelle lähdössä ja koiran noustessa levosta, on kyseessä niveltason kipu. Jos puolestaan ontuminen on seurausta pitkästä liikkumisesta, on kipu lihaksissa, kierukassa tai kudoksessa. Zelda on osoittanut näitä molempia, tosin nyt pariin viime vuoteen ainoastaan kesken pitkäkestoisen liikunnan alkanutta kipua.

Koiran raajojen liikkeistä voi havainnoida kivun, tällöin koira liikkuu rajoittuneesti tai ahtaasti, epäsymmetrisin liikkein. Koiran rakenne tietty asettaa raamit sille, miten koira pystyy liikkumaan. Kaikki virheet rakenteessa vaikuttavat koiran liikerataan ja monesti kipu saattaa olla seurausta huonosta rakenteesta. Tärkeintä olisikin huomata mahdolliset muutokset koiran liikehdinnässä.

Koiran tulee ehdottomasti liikkua kaikilla liikelajeilla - käynnissä, ravissa ja laukassa. Peitsaus (siirtää samanpuolen jalat yhtä aikaa eteen) ja pupulaukka (takajalat liikkuvat laukassa yhtä aikaa) ovat merkkejä kivusta. Samoin se, jos koira siirtyy laukalle jo hitaassa vauhdissa tai laukkaa epäpuhtaasti. Ongelmista kertoo myös, jos koira ei pysty hyppäämään (esim. autoon, sohvalle..).

Kipeä koira välttää portaissa kulkemista. Koiran tulisi aina kulkea portaat kuten kissa, eli vuorotahtiin ravaten - sekä ylös että alas. Tästä tuli pidempi keskustelu luennolla, ja Piira totesi sen verran, että pennut on AINA kannettava portaissa, ja myös pitkäselkäiset pienet koirat (mäyräkoirat, corgit), tulisi kantaa. Pienen koiran kanssa asuminen kerrostalon kuudennessa kerroksessa ilman hissiä on täysin mahdoton yhtälö ;) Mie siinä itsekseni pohdin, että kyllähän pienen koiran on pakko hyppiä raput, kun ei kintut yletä muuten. Zelda ja Fiona hyppii molemmat. Joku tätä kysyikin, ja Piira totesi, että alle 5-kiloinen pieni, lyhytraajainen koira voi kyllä hyppiä. Mutta Zeldan ei siis pitäisi.... Noh, luennon jälkeen käveltiin rautatieasemalle koirien kanssa, ja kiivettiin paritkin raput ylös ja alas. Ja mitä ihmettä, Zelda kulki kaikki vuoroaskelin, molempiin suuntiin!! Jes!!! (hoidot on siis tainneet tehota)

Myös koiran seisoma-asennosta voi päätellä kipua. Sivusta katsottuna koiran selkälinjan tulisi seistessä olla suora. Merkkejä kivusta voivat olla, jos koira seisoo selkä köyryssä takaraajat vatsan alla, tai koiran selkälinja on pudonnut alas, eli selkä on notkolla. Koiran takaraajojen tulisi suuntautua suorina lanteen levyisesti alas ja eturaajojen olkalinjojen levyisesti. Kivusta voivat kertoa, jos koira seisoo takaraajat lähekkäin polven kohdalta kintereen kääntyessä ulos tai eturaajat lähekkäin ranteen kiertyessä ulos. Tässä toki tulee taas rakenne vastaan, esim. Fionalla on polvet hyvin lähekkäin. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä Fiona liikkuu takaraajat suorina. Tähän kannattaa kuitenkin puuttua jo nuorena. Paikalla oli paljon bernien omistajia, ja etenkin berneillä tämä on hyvin yleinen rakenteellinen ongelma. Piira siinä miettikin, että olisi mielenkiintoista heti pennusta saakka hoitaa tällaista koiraa, ja katsoa, onnistuuko saamaan sille oikea-asentoiset takajalat. Saimme kuulla myös Piiran kaikista koirista paljon tarinoita, mutta etenkin viime syksynä kotiutuneesta uusimmasta tulokkaasta, joka oli elänyt huonoissa oloissa ja kärsi ties mistä ongelmista. Nyt se on kuukausien hoidon tuloksena alkanut parantua niin henkisesti kuin fyysisestikin, muun muassa jalkojen pahat virheasennot ovat suoristuneet.

Myös pään asento kertoo kivusta, jos koira alkaa roikottaa päätään seistessä tai liikkeissä (omistajan tulisi jälleen tietää koiralleen tyypillinen pään asento molemmissa). Jos koira ei saa käännettyä päätään sivuille, ylös tai alas, on se jostain jumissa (namilla kannattaa taivutella koiraa päivittäin). Koira saattaa olla haluton liikkumaan tai kulkee jatkuvasti omistajan takana. Koira pysähtyy lenkin aikana usein istumaan tai menee makuulle. Kävelyn vauhti laskee selvästi lenkin aikana.

Koiran venyttelyn määrää ja laatua tulisi jokaisen omistajan ehdottomasti seurata. Terve koira venyttelee säännöllisesti ja syvään. Jos venyttelyt vähenevät tai muuttuvat lyhyemmiksi, on jossain kipuja. Vastaavasti paljo venyttely tai piehtarointi voi ilmaista kiua. Yksi oire kivusta on selän hierominen esim. tuolia vasten. Nukkumisasennon tai paikan muutokset voivat kertoa kivusta. Koira saattaa yllättäen hakeutuakin nukkumaan kylmään / lämpimään, pehmeälle / kovalle alustalle. Tai se haluaa nukkua enemmän yksin. Toiset hakeutuvat esim. oven eteen vetoisaan paikkaan.

Koiran tulisi aina istumasta tai makuulta noustessaan ponnistaa sekä etu- että takaraajoilla. Myös haluttomuus mennä istumaan tai makuulle kertoo kivusta. Jos koira ei halua istua, on sillä kipuja alaselässä. Istuessa koiran polvien tulisi olla samalla tasolla ja koiran tulee istua istuinluiden päällä (kuten ihmistenkin ;)). Istuinluut on helppo tunnustella koiran istuessa, tarkistin tämän molemmilta omilta koirilta, ja hyvin istuivat. Monet pennut saattavat istua lonkkien päällä, jolloin ne pitää opettaa istumaan oikein. Myös vinossa makaaminen kertoo kivusta.

Kipeä koira saattaa istua lantionsa päällä selkä köyryssä. Myös kyykyssä olo ulostaessa saattaa olla hankalaa. Uroskoiran vastaavasti tulisi käyttää molempia jalkoja vaihtelevasti tulijalkana virtsatessa. Ravatessa vinosti liikkuva koira kertoo kivusta. Kipeä koira saattaa jahdata häntäänsä tai vetää sitä voimakkaasti.

Kivun hoito ja ennaltaehkäisy

Koiralla tulisi aina käyttää kipulääkkeitä, jos niille on tarvetta. Akupunktio on hyvä keino hoitaa koiraa. Erilaiset lisäravinteet ja EPA-rasvahapot tutkitusti parantavat nivelen sisäistä nivelnesteen määrää ja laatua. Muita hoitomuotoja ovat esim. fysioterapia, osteopatia, hieronta, sekä erittäin tärkeänä riittävä lepo. Urheilevan koiran on ehdottomasti saatava kunnon sairasloma. Viikko on usein aivan liian lyhyt aika.

Koiralle ehkä paras yhdistelmä on syödä glukosamiinia sekä EPA-rasvahappoja viemään kehosta jäykkyyttä. Näitä Zelda nyt syökin. Kalaöljyistä parhaita ovat sellaiset, joiden valmisteessa lukee "lääkinnälliseen tarkoitukseen". Näitä ovat useimmiten ihmisille tarkoitetut valmisteet. Koirapuolelta paras valmiste on Nutrolin Senior. Glukosamiinia koiran tulee saada 250mg/pvä (muistaakseni per 10kg).

Liikunta:
Kivun akuuttivaiheessa, kipulääkityksen aikana, liikunta on hyvin vähäistä, jotta rasitusta ei tule liikaa ja kipu rauhoittuu. Jatkossa kehossa oleva heikkous/ongelmat ratkaisevat liikunnan määrän ja laadun. Jäykät, kipeät nivelet tarvitsevat pehmeällä alustalla tapahtuvaa rauhallistua liikkumista tai uintia. Lenkin pituudeksi riittää puoli tuntia kerrallaan.

Koiralla on syytä käyttää valjaita, mikäli se vetää paljon tai kärsii etuosan ongelmista. Paras malli on niin kutsuttu y-valjas. Missään tapauksessa valjaat eivät saa sitoa koiran lavan liikettä. T-valjaissa rintaremmin tulee olla olkapään yläpuolella. Jos koiralla käyttää kaulapantaa, tulee sen olla vähintään kahden kaularangan nikaman levyinen.

Koiraa olisi hyvä liikuttaa kaikilla askellajeilla mahdollisimman monipuolisessa, pehmeässä maastossa. Koiran tulee osata liikkua kaikilla askellajeilla myös vapaana ollessaan (koira hoitaa itse itseään ravatessaan!).

Leikit:
Kepin ja pallon heittoleikkejä on syytä välttää kaikkien koirien kanssa, sillä koira voi loukata selkänsä tai raajojensa niveliä voimakkaassa pysähdyksessä. Vetoleikeissä koiran kaikkien tassujen tulee ehdottomasti olla maassa. Ihmisen tehtävä on vain pitää lelusta kiinni ja luoda siihen vastus, koira siis on myös se, joka tekee kaikki tapporavistukset. Vetoleikeissä on suuri vaara loukata koiran niska, jos koiralla on tassut ilmassa. Liian rajuja törmääviä leikkejä toisten koirien kanssa tulisi myös välttää. Pentujen tulee leikkiä vain samankokoisten ja ikäisten kaverien kanssa.

Harrastukset:
Harrastuslajin tulee ensisijaisesti olla koiran motoriikalle ja keholle sopiva. Liian raskas harrastus altistaa koiran fyysisille ongelmille. Erityisen tärkeää on myös riittävä lepo ja vapaapäivät harrastusten välissä. Harjoitus- ja kilpailupäivän jälkeen on hyvä pitää lepopäivä, jolloin koiraa liikutetaan pehmeällä alustalla. Tämä palauttaa koiraa rasituksesta ja auttaa kuona-aineiden poistumista kehosta.

Ennen harjoituksia ja kilpailuja koiraa tulisi lämmitellä vähintään puolen tunnin ajan. Tässä ajassa niin pinnalliset kuin syvätkin verisuonet laajenevat. Lämmittelyliikkeiden tulisi olla selkärangan liikkuvuutta lisääviä. Hajoittelun jälkeen tapahtuvalla loppuverryttelyllä autetaan kehoa palautumaan rasituksesta. Loppuverryttelyä tulee jatkaa niin kauan, että koiran hengitysrytmi palautuu normaaliin.

Riittävä juominen on tärkeää niin harjoituksissa kuin kilpailuissa. Harjoittelun ja kilpailujen määrän tulee pysyä suhteessa levon määrään. Lisäksi harjoittelussa on pyrittävä monipuolisuuteen siten, että koko keho kuormittuu tasapuolisesti. Voidaankin sanoa, että treeneissä laatu on määrää tärkeämpää. Esim. agilityssä harjoituksia voi helposti jaksottaa siten, ettei koiran tarvitse joka viikko tehdä erittäin rasittavia kontaktien alastuloja tai tiukkoja hyppykaarroksia, vaan rytmitetään treenien laatua eri harjoituskerroille.

Summa summarum: erittäin tärkeää koiran kivun huomaamisessa on omistajan aktiivisuus. Vain omistaja tuntee oman koiransa, ja omaa koiraa tulisi tarkkailla jatkuvasti. Ei tietenkään liioitellun maanisesti, mutta siten, että huomaa pienet erot koiran käytöksessä tai tavoissa. Omaa sydäntä ja sisäistä ääntä kannattaa kuunnella! Jos vähänkin tuntuu siltä, että koirassa on nyt jotain outoa, yleensä asia myös on näin...

Toivon kaikille lukijoille terveitä päiviä onnellisten koirien kanssa!! Mikään ei ole minulle tärkempää kuin se, että koira on kunnossa ja voi hyvin, ja sitä samaa toivon myös kaikille muille koirille ♥

(osa tekstistä on lainattu suoraan luentokalvoista)

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kisaturina

Nyt on päässyt tulemaan niin pitkä päivityskatko, etten edes tiedä, mistä aloittaisi.. Ehkäpä siitä tärkeimmästä, eli Zeldan eilisestä toko-kokeesta.

Jäi aivan älyttömän ristiriitaiset fiilikset kisan jälkeen. Koko suoritus tuntui aivan kamalalta. Mie olisin voinut lopettaa kesken koska tahansa. Pelkäsin aivan suunnattomasti, että Zelda ottaa hatkat ja lähtee omille teilleen kehästä. Liikkeet vaan jatkuivat ja jatkuivat, ja aloin jo miettiä uusia taikasanoja, joilla saan koiran hanskaan liikkeen loputtua. Onneksi se vielä jaksoi uskoa tässä-komentoa (josta saa AINA palkan kotona), vaikka nyt ei namia tullutkaan. Vielä muutaman toiston kun olisi tehnyt, ei varmaan olisi enää toiminut..

Maailman kilteimmän tuomarin ansiosta saatiin armosta 170 pistettä ja ykköstulos. Eräällä nimeltä mainitsemattomalla naistuomarilla ei varmaan oltaisi päästy edes pisteille, hih :D Vaikka itse asiassa, nyt kun videolta katsoo suoritusta, ei se näytä laisinkaan niin pahalta miltä tuntui. Ottaa vaan aivan älyttömästi kaaliin, kun tietää, että koira osaa niin paljon paremmin. Tai ihan hyvin se teki liikkeet (ainoa missä selvästi näkyi kisatilanteen ja Zeldan "vittuuntumisen" vaikutus, oli kun ei kaukoissa noussut ekalla käskyllä istumaan), mutta nuo liikkeiden välit.. Video jättää suurilta osin esittelemättä juuri ne pahimmat ongelmakohdat, eli siirtymiset liikkeestä seuraavaan. Jotain taikatemppuja tässä tosiaan alettaisiin jo kaivata!

TOKO-KOE, AVOIN LUOKKA, TAMPERE 2.6.2011, TUOMARI JUHA KURTTI

Alla kootut selitykset ;)



Paikalla makaaminen 8
Zelda jäi vinoon. Mie olin ihan varma, että se nousee heti, kun jätän sen paikalleen. Viime aikoina Zelda on noussut tosi usein, ja olen huomannut, että jos se on huonosti maassa, nousee varmasti. Olen laittanut tämän lihasvaivojen piikkiin - se ei vaan yksinkertaisesti pysty makaamaan kauaa. Tätä selittäisi myös se, että vähän ennen nousemista Zelda teki kisoissa jonkun ihmeellisen pyllynsiirron, ikään kuin korjatakseen asentoaan. Ilmeisesti se ei riittänyt, niin piti nousta ylös. Onneksi vasta muutamia sekunteja ennen ajan loppumista.

Seuraaminen taluttimetta 6
Vähän meinasi pitkin seuraamisen kontakti irrota, mutta mie sipisin ja supisin koiralle, niin palasi aina hyvin mukaan. Kunnes loppusuoralla Zelda bongasi oranssin merkin kehässä - tonne!!! Kolme kertaa yritti kiitää merkille, plus yksi haukahdus, näistä arvosana kuusi. Mie oisin antanut nollan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Kontakti katosi juuri ennen käskyä, mutta onneksi liike tuntuu olevan Zeldalla jossain niin selkärangassa, että saman tien käskyllä jalat putosivat alta. Fiuh.

Luoksetulo 7
Mie annoin käskyn aaaaaaivan liian myöhään. Ja sen lisäksi Zelda valuu moooooonta askelta. Tuomari totesi, että aika lailla oli läpijuoksu, mutta silti saatiin seiska. Ihme.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Perussuoritus Zeldalta, muutama askel pysähdyksessä.

Noutaminen 10
Jes jes jesssss se onnistui!! Tosin palautuksessa koira lähti ihan vinoon ja perusasentokin oli vino. Tästä vähän oli sanomista, mutta silti kymppi. (ai miten niin lepsu tuomari?)

Kauko-ohjaus 9
Tästä huomasi Zeldan tympääntymisen. Se ei tehnyt elettäkään ekalla käskyllä. Oikein tuijotti sen näköisenä, että hah, niinhän sie luulet. Aaaargh. Onneksi loput käskyt menivät suorilla läpi.

Estehyppy 10
Tätä pelkäsin suuresti, mahtaako irrota. Käytiin pikaiseen treenimässä yhdellä laudalla Toijalassa maanantaina. Ei onnistunut ekalla, mutta onneksi kisoissa onnistui.

Kokonaisvaikutelma 8
Voi hah ja heh. Kyllähän se liikkeet osaa, mutta kokonaisuudessaa meitin esiintyminen kehässä oli kyllä paljon vähemmän kuin kasin arvoista :D

Toko-kisoista lähdettiin pikakiitoa agility-kisoihin, missä Lauralla ja Netalla oli kolme starttia (tulokset 5-0-10). Myö pidettiin Zeldan kanssa oma osuutemme päivän sopimuksesta, mutta Laura nyt vähän lipsui.. Sovittiin nimittäin, että Zelda ei ota yhtään nollaa, vaan ne säästetään Netalle, ja Nepa puolestaan ei ota yhtään kymppiä, sillä ne on varattu Zeldalle ;)

Zeta ja Fifi pääsivät kanssa kokeilemaan verkkaesteitä radan reunalla. Fionakin tuntui niin keskittyneeltä, että melkein päästin sen irti. Mutta en sitten riskeerannut kuitenkaan, se vasta olisikin ollut hauskaa, kun yksi vatipää olisi juossut radalla kesken suorituksen putkeen ja toiseen putkeen ja taas toiseen putkeen ja.... niin.

Mutta tästä jatketaan. Toivon hartaasti, että ei tarvitse ensi viikonloppuna lähteä SM-joukkueeseen mukaan, koska mie en ihan oikeasti kehtaa!! Tehtiin kyllä tänäpä kisamainen treeni ilman palkkaa, mutta ei se auta, kun ei tuo treeneissä karkaa kesken liikkeiden. Tarvis niin todellisen kisan tuntuisen treenin, että saisi komennettua omille teille lähtemisestä, uskoisi varmasti kerrasta. Mutta en mie kisoissa kehtaa sille karjasta. Treenataan pitkiä treenejä ja ihmetellään, koska muutoin uskalletaan taas kisata ;)

PS. Sitä mie vaan ihmettelen, millä olen saanut Zeldan toimimaan BH-kokeessa?! Meillä oli vielä ensin paikalla makuu, josta siirrytään suoraan liikkeet tekemään. Ja se seuraaminen. Pitkää suoraa joka jatkuu aina vaan. Eikä silloin tuntunut edes vikoissa liikkeissä, että koira olisi herpaantunut. Sen verran tajusin, siellä tehdään liikkeet itsenäisesti putkeen, ilman mitään taukoja ja käskytyksiä... Ja ne tauot tässä on ongelma.