Pienen koiran suuri ongelma, kun se ei tiedä, mihin suuhun toinen luu mahtuu?!
Ovat kyllä ihanan helppoja ja fiksuja nämä koirat, kun elämässä tapahtuu kaikennäköistä normaalista poikkeavaa. Tai tiedä sitten, mikä on "normaali", minun elämässäni ei taida sellaista ollakaan.. Kaikennäköiseen menoon ja meininkiin ovat koiratkin saaneet tottua jo pienestä pitäen.
Viime viikonloppuna oleiltiin Toijalassa kolme yötä. Mutta koska miun porukoilleni ei pysty majoittumaan nyt ihan hetkeen, niin kaksi yötä vietettiin Sirillä ja yksi miun siskollani. Seuralaisina oli siis paljon koiria ja lapsia. Halloweenin juhlistaminen puolestaan vei minusta ja Siristä voimat ihan kiitettävästi, joten koirilla on ollut hyvin löysä ja tavallisesta poikkeava viikonloppu. Mutta hyvin tyytyväisiltä nuo ovat vaikuttaneet, ja oikeastaan vain nukkuneet. Kumpikin.
Loitsu-serkku kävi leikittämässä Fionaa
...mutta kun Fiona näyttää tältä, tajuaa Loitsukin lopettaa.
Zelda on aina osannut olla hoidossa tosi kivasti. Sen on voinut jättää käytännössä minne vaan ja kenen tahansa koirienkin kaveriksi. Olen aina kaikille antanut luvan pitää sitä vapaana ja niin päin pois, se kyllä tekee ja tulee mukana. Paitsi nyt vanhemmiten. Zelda on jatkuvasti todella paljon miun perääni. Olen paikalla tai en. Jätin koirat siskoni luo, kun lähdin itse tallilla käymään, ja Zeldahan oli siellä rampannut ympäri taloa kuin hermoraunio. Fiona vaan nukkui tyytyväisenä. Samaa Tekla sanoi viimeksi Zeldaa hoitaessaan, että ei varmaan olisi edes uskaltanut päästää irti, kun koira vaikutti siltä, että ottaa hatkat saman tein..
Nelli pyytää leikkiin.
Sirilläkin kyllä vähän ihmettelin koirien yöllistä käytöstä. Myö nukuimme Sirin (ja Laran) kanssa suljettujen ovien takana makuuhuoneessa ja koirat muussa kämpässä. Miun otukseni nukkuivat aina joko kylmässä eteisessä paljaalla lattialla, tai Laran huoneessa, joka on taas ihan toisessa päässä kämppää. Minun laukkuni ja vaatteita lattialla olivat kyllä Laran huoneessa, joten olisivatko ne halunneet nukkua niiden lähellä? Vai oven takana odottamassa lähtöä kotiin? Vaikka käytössä olisi ollut olohuoneen paksu matto, sohvat, koiranpedit ja kaikki, niin ei, siellä nämä halusivat koisia..
Chanel ja trikkitytöt.
Fiona opetteli taas leikkimään - pitkästä aikaa. En edes muista, koska se olisi viimeksi kunnolla varsinaisesti leikkinyt kenenkään kanssa. Pentuna ehkä? Mutta nyt löytyi sopiva vastustaja! Jos Fiona harrastaisi kiellettyä lajia koirataisteluita, sen taso olisi yhdeksänviikkoinen ja yhdeksänsadan gramman painoinen maltankoiranpentu. Hurja piski siis! Katseltiin jo alusta lähtien, että Fiona varmaan vielä innostuis leikkiin Nellin kanssa, kun tarpeeksi kauan joutuisivat toisiaan katselemaan. Ja kyllähän se sitten innostui, viimeisenä päivänä ennen kuin lähdettiin :)
Tästä näemmä oppineena Fiona leikki jopa oman Loitsu-serkkunsa kanssa! Jossain kohtaa taas vaan tuttuun tapaan touhu muuttui liian totiseksi, mutta onneksi Loitsu osaa lopettaa, kun Fiona komentaa. Siitä on oikeasti aivan älyttömän vaikea sanoa, koska Fiona vielä leikkii, ja koska se on oikeasti paineissa ja kärsimässä, mutta kaveri ei vaan osaa lopettaa... Maltankoiran kanssa ei ollut tätä ongelmaa, hih.
Nyt on sitten kotonakin taas ollut sopeutumista. Mie olen tässä neljättä päivää 39 asteen kuumeessa, joten vähän hiljaista on koirien elo ollut. Uskomattoman helppoja nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa! Ne. vaan. nukkuvat. Välillä annan luut järsittäväksi, välillä piilottelen nameja ja välillä käydään ulkona sata metriä eteenpäin ja sata metriä takas. Sen jälkeen koirat toteavat tyytyväisinä, että tulipa lenkki tehtyä, ja menevät taas nukkumaan.
Tiivistettynä nuo ovat kaikessa tekemisessään kuin minun varjojani. Ne ottavat niin totaalisesti minusta irti sen, mitä nyt tehdään ja miten toimitaan. Sekä kotona että kyläillessä. Ja tämä on aivan ihanaa, kun itse ei turhia stressaile, niin eivätpä koiratkaan.
Mun tunnollinen lämpöpatterini, joka nykyisin saattaa herättää keskellä yötä siihen,
kun tökkii nenällä leukaan: "haluaa peiton alle!"
Ja jos kuvat eivät kerro tarpeeksi, vielä Fionan ja Nellin leikkivideo :)
Viimeinen viikko on hurahtanut miulla ja koirilla lastenhoitopuuhissa. Aika lailla aamusta iltaan on päivittäin vahdittu siskon lapsia yhdessä äiteni kanssa, tässä kun on pienoinen projekti meneillään. Kaitsettavana ovat 2-vuotias poika sekä kaksi puolivuotiasta tyttöä, joten tekemistä riittää!
Lastenvahdit paikoillaan.
Koiria olen yrittänyt pitää menossa mukana niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nuo osaavat ottaa lunkisti ihan sama missä ollaan, ja onko lapsia paikalla vai ei. Oikeastaan molemmat koirat tuntuvat kovasti pitävän vauvoista, Fiona etenkin. Fiona menee useasti nukkumaankin siten, että "kiertää" itsensä vauvaan kiinni, selkä lattialla makaavan vauvan kylkeä vasten. Samoin kun tulee aina minua vasten nukkumaan niin likelle kuin ikinä pääsee. Muutoinkin tuo vauvojen peti meinaa olla enempi koirien kuin vauvojen käytössä..
Vauva juttelee Zeldan kanssa.
Lucan kanssakin koirat alkavat jo tulla hyvin juttuun, nyt kun Luca on alkanut oppia hieman hellävaraisemmaksi. Zelda kyllä juoksee Lucaa karkuun, mutta Fiona tykkää kovasti Lucan rapsutteluista ja yrittää aina poikaa nuoleskella. Harmi vaan, että Luca on pahasti allerginen..
Lenkeillä on käyty sekä vaunuilla, rattailla, että Lucan kanssa kävellen. Fiona on taas yllättänyt, kuinka hienosti osaa kulkea millä tahansa kokoonpanolla. Jopa Lucan talutuksessa Fiona kulkee todella nätisti ja rauhassa. Zeldaa Luca on tässä kyllä enempi talutellut, Zeta kun ei pahemmin stressaa, vaikka narun päässä kulkee (tai useasti ei kulje..) rasavilli kaksvuotias.
Kieli keskellä suuta, tarkkaa puuhaa..
Ollaan sentään Fionan kanssa treenaamaankin päästy. Janin kanssa ollaan nyt pari kertaa varattu "lepakkovuoro" sdp-hallilta. Halvemmalla pääsee kun treenaa yön pikkutunneilla, ja silloin lapsetkin ovat jo nukkumassa, joten mie olen päässyt irtaantumaan. Eikä yhtään haittaa Fionan kannalta, että saadaan treenata tyhjässä hallissa ja omalla aikataululla!
Kepit on nyt edistyneet tosi kivasti. Virheitä ei ole tullut juurikaan yhtään. Eilen aloitettiin siten, että oli kaikki ohjurit ja kaksi verkkoa lopussa. Heitin ohjureita reippaassa vauhdissa pois, lopulta jäi viisi jäljelle ja loppuun yksi verkko. Otettiin myös ensimmäistä kertaa kepeille lähetys esteen takaa kierrättämällä. Heitin siis ensin koiran kiertämään hypyn, jonka jälkeen suorassa linjassa kepeille. Fiona haki kepit ihan älyttömän hyvin. Ja olipa hyvä, että oli kaksi ekaa ohjuria paikallaan, sillä koira joutui tekemään suorastaan äkkijarrutuksen ekassa välissä, kun tuli niin draivilla ja täysillä sisään. Juuri näitä onkin nyt hyvä ohjureilla treenata, että Fiona oppii handlaamaan oman vauhtinsa ja kroppansa sisäänmenoilla kaikista suunnista ja vauhdeista.
Kontaktit meni myöskin eilen juuri kuten piti. Virheitä ei tainnut tulla yhtäkään?? Tein sekä puomia että aata koira vapaana, ja molemmilla juoksin itse ohi. Nyt uskalsin jopa luottaa sen verran, etten edes katsonut taakseni kontaktilla, pysähtyikö koira. Sinne se aina jäi. Tosin tehtiin tämä pitkän ja rankan treenin jälkeen noin puoli kahdeltatoista yöllä, joten Fionalla taisi jo hieman väsy painaa. Mutta hyvä niin, tulipa onnistuneet suoritukset :)
Ratapätkillä ollaan treenailtu vetoja, persjättöjä, poispäinkäännöksiä, vastakäännöksiä, sylkkäriä, putkijarrutusta ja öö... Mitäköhän vielä, kauheesti kaikkea "uutta" ja vaikeeta. Fiona kyllä tekis vaikka mitä, mutta kun mie en osaa, niin enempi vaan sähelletään, väännetään, yritetään ja epäonnistutaan. Välillä tulee aivan timantti hienoja suorituksia, kun mie oikeesti saan itseäni niskasta kiinni ja ohjauskuviot haltuun. Enempi vaan on jotain ihan muuta.. Videota ei nyt juurikaan ole tullut napattua, mutta viikko sitten treeneissä kuvattiin koko ratapätkä, kun ensin sitä oltiin kohta kohdalta jankattu ja väännetty. Tässähän tuo viimeinen, ehkä paras yritys. Ja ihme tuuria taas, että näinkin helpossa kohdassa kuin putkeen menossa tuli virhe, juuri kun kaikki muu saatiin kunnialla läpi! :D
Fionalta terkkuja! Näin me dataillaan - neiti seuraa tarkkana, mitä sinne
blogiin oikein turistaan... Ja ei, en kurista koiraa :D
Olen napsinut tässä viime päivinä vähän enempikin treenivideoita koirista. Ovat vaan niin pitkiä, etten ole jaksanut alkaa sieltä editoida mitään järkevää kokonaisuutta. Ihan tylsä katsoakin noita kamera paikallaan kuvattuja pätkiä, kun aina kauemmas liikkuessa muuttuu niin pieneksi printiksi näytöllä, että hyvä kun selvää saa...
En siis kiusaa teitä niillä. Tässä sen sijaan yksi treenipätkä, johon sopii hyvin kyseinen kuvausmuoto, ja joka sisältää koko treenin samassa videossa. Ei siis tarvinnut leikellä. On se aika ihQ napero!
Ja jotta tämäkin blogi saisi joskus jonkinnäköistä järkevää agility-materiaalia... Ethän Jani suutu, kun julkaisen teitin treenivideon viikon takaa? :D Kuten todettu, Fionaa ei tullut näissä treeneissä kuvattua, mutta miepä nappasinkin iki-ihanan Jedin ratapätkän videolle. Reilua eikö? Sovittiin jo Janin kanssa, että ruvetaan käymään treenaamassa aina kun piipahdetaan Toijalassa. Ei tule liian kalliiksi, jos kimppaan ostaa hallivuoroja aikaan jolloin normaalit ihmiset nukkuvat... Mutta kai sitä treenatakin tarvis, jos ikinä mitään meinaa oppia, vai?
Ei menny taaskaan ihan niinku strömsössä nää meiän rally-tokokisat.. Toisaalta tiesin kyllä jo kisoihin lähtiessäni, että Zeldan kanssa voi tulla ongelmia ja pahasti. Viimeiset treenit olivat aivan kamalat, eikä koira keskittynyt yhtään. Muutoinhan me ei juuri olla edes treenattu, eli vähän soitellen lähdettiin sotaan. Mutta tulipahan kokeiltua ensimmäinen voittajan kisarata!
Radassa itsessään ei varsinaisesti ollut mitään uutta tai ihmeellistä.. Oikean puolen tehtäviäkään ei ollut laisinkaan mukana. Erona avoimeen luokkaan oli ehkä selvästi pidempi rata plus käytösruutu. Voittajaluokan käytösruudussa koira joko istuu/makaa ohjaajan edessä/sivulla tuomarin päätöksen mukaisesti kaksi minuuttia. Tämä suoritetaan heti oman radan perään, ja aika alkaa siitä kun seuraava koira lähtee radalle. Meillä oli edessä istuminen, ja sehän sujui Zeldalta loistavasti. Ja kyllä syytä olikin tuon ratasuorituksen jälkeen ;)
Koirathan eivät kai osaa v*ttuilla?? Jotenkin vaan tuntui koko radan, kuin Zelda olisi huutanut minulle haista ***** ja tee ite! Mie käsken ja koira käskee takaisin.. Ihan hirveältä tuntui koko rata! Aina siinä vaiheessa, kun Zelda alkaa haukkua, sillä on jossain määrin mennyt herne nenään ja koko koiran tekeminen muuttuu. Niin kauan kun se tekee hiljaa, rauhassa ja keskittyen, menee hyvin. Joskus muinoin tosiaan koiratanssia treenatessa lopetin treenin aina ensimmäisestä haukahduksesta. Ja silloin se toimi. Lopulta koira (yleensä) malttoi pitää leipäläpensä kiinni ja tehdä sen mitä pyydetään. Nyt olen taas niin lepsunut tässä asiassa ettei tosikaan. Zeldalla on kyllä ehdottomasti treenattavaa ja paljon, jos sen kanssa vielä kisata meinaa. Etenkin noita pitkiä ratatreenejä, eihän itse kylteissä ja niiden suorituksessa ole mitään, mitä se ei osaisi. Lisäksi koira piippasi oikeastaan koko radan. Se ei taida videolla kuulua, mutta mie kyllä kuulin ja hyvin. Sekin kertoi siitä, että Zelda oli räjähtämässä käsiin koko radan. Ihmeen hyvin se kuitenkin mukana pysyi omaan mielentilaansa nähden.. Ohjaaminen ei vaan ole yhtään kivaa, kun kaiken energian saa käyttää siihen, että koira pysyy näpeissä, eikä huitele ympäri kehää.
Miun oli tarkoitus kirjoitella videolle suoraan kaikki radalla kertyneet virheet, sillä niitä on ja paljon! Jätin kuitenkin arvostelulaput porukoille, joten eihän minulla ole niitä olemassa. Yrittäkää siis päätellä videosta, mitä oli tarkoitus tehdä ;) Zeldan suoritus hylättiin jopa kahteen otteeseen.. Ensimmäisen kerran tuossa mehupurkkien kiertämisessä, kun koira käy sivussa haistamassa. Siinä oli juuri kehänauha, eli koira poistui kehästä = hylätty. Toinen hylkäys tuli, kun uusin kolmannen kerran. Koko suoritus oli jo alusta alkaen mennyt niin päin peetä, että ennemmin halusin korjata koiralta oikean liikkeen, kuin päästää sen kuin koira veräjästä, joten tuloksella ei ollut enää mitään merkitystä.
Fionan kanssa lähdin alusta alkaen sillä asenteella, että tulos on ihan se ja sama, en ajattele pisteitä yhtään. Jos koira tekee hienosti, mutta väärin, en ala korjailemaan. Tai jos radalla on joku meille vaikea kyltti (esim. liikkeestä seisominen, vai onko sitä edes alokkaassa??), en edes yritä sitä tehdä, vaan suoritetaan suosiolla väärin. Tärkeintä oli siis saada koiralle oikea motivaatio ja mielentila tekemiseen. Päätin myös jo heti alusta, että jos Fiona tuttuun tapaansa alkaa vaan huutaa ja riekkua radalla, eikä reagoi yhtään mitä siltä pyydän, jätän saman tien kesken ja vien koiran ulos hallista.
Fiona päättikin sitten tehdä ihan päinvastaiset.. Tähän saakka olen aina puhunut, että luojan kiitos Fionan kanssa ei ole sitä ongelmaa, mikä Zeldalla on. Eli koira jäisi haahuilemaan, haistelemaan, keskittyisi omiin juttuihinsa ja unohtaisi kokonaan että ollaan hommissa. Fiona tekee joko aina täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Paitsi nyt kisoissa sieltähän tuli nämä kaikki.. Todella outoa, en voi muuta sanoa. Vaikuttiko miun jännittämiseni, vai outo halli ja koirat ympärillä? En tiedä, mutta niin vaan iski Fionakin vähän väliä nenän maahan ja unohti missä mennään.. Lisäksi mie olin ihan pihalla, en tiennyt miten pitäisi tuohon reagoida, kun olin varautunut niin erilaiseen käytökseen koiralta. Puhumattakaan, kuinka vaikeaa on säätää hihnan ja namien kanssa radalla, argh. Olipa siis kaiken kaikkiaan hyvä, että käytiin kokeilemassa. Seuraavissa kisoissa Fionan kanssa tavoitteena onkin pitää kontakti koko radan läpi. Ihan sama, paljonko siihen kuluu nameja ja paljonko virheitä kerätään, pääasia että koira pysyy mukana alusta loppuun saakka koko suorituksen ajan.
Ai niin, Fiona oli mölli-luokan kahdeksasta koirakosta tuomarin suosikki! Whipii :D (ja hylkäys tuli kolmannesta uusimisesta)
Ehkä me nyt pidetään pientä kisataukoa, ja aikuisten oikeesti yritetään treenata! Loppujen lopuksi hyvä fiilis jäi koko kisoista, kahdesta hylystä huolimatta, ja se on tärkeintä ;) Kiitos vielä ratojen kuvaajille!
Jee jee, vihdoista viimein päästiin kokeilemaan kauan suunnitelmissa ja haaveissa ollutta verijälkeä! Kiitos Mia ja koirat seurasta ja opeista!
Molemmat koirat tekivät aivan huisin hyvin. Fionalla oli alkuun taas ihmettelyä, eikä se heti hiffannut, että verta pitäisi seurata. Miun kehuni näemmä vielä sotkivat tilannetta, kun aina kehuja saadessaan Fiona nosti nokan jäljeltä ja jäi odottamaan palkkaa. Lopulta kun olin hiljaa ja vaan odottelin, alkoi Fiona itse jäljestää. Ja tämän jälkeen kesti jo varovaiset kehutkin. Seuraavalla kerralla siis annetaan koiralle työrauha, ja uskotaan, että sille jäi jo tästä mieleen, mitä kantsii tehdä..
Zelda puolestaan oli kuin vanha tekijä. Se lähti niin täydellä innolla veren perään, että missattiin jäljen aloitus, ja kiskoin koiran jo jäljestämästä takaisin alkulänttiä haistelemaan. Siitä sitten näytin uudelleen jäljen, jota Zelda saman tien alkoikin seurata. Koira meni sen verran vauhdilla, että minulla ei itselläni jossain kohti ollut aavistustakaan, ollaanko jäljellä. Ja samalla Zeldakin meni selvästi hutiin, kun palasi takaisin nenä ilmassa. Mutta yhden korjauksen jälkeen löysi perille. Loppupaikastakin tuo vaan meni pikaisesti ohi, kun yritti etsiä lisää jälkeä kauempaa...
Tätä me niin halutaan tehdä lisää!! Zeldalle varsinkin voi huoletta tehdä pidempää jälkeä, nämä ekat kokeilut nyt olivat ehkä jotain päältä kymmenen metriä. Kisoissa eka matka onkin 900m, joten hivenen on tavoiteltavaa, heh..
Tai näin oli tilanne vielä alkuviikosta. Nyt ollaan jo palattu hivenen normaalimpaan elämään.. Zelda tosiaan ontui. Taas. Viime viikolla aloitti torstaina, jolloin mie en edes ollut kotona, vaan tulin vasta pe, ja vastassa oli pahasti linkkaava koira. Nyt laitetaan ylös, että vasen etujalka oli se, jota ontui. Jälleen pahiten näkyi levon jälkeen äkkinäisissä liikkeellelähdöissä. Lenkillä käytiin pari päivää sylikyydillä tien poskessa ja takaisin sylikyydillä heti tarpeiden jälkeen.
Näin viikko ontumisen jälkeen on jo kunnossa, itse asiassa pariin päivään ei ole tainnut ontua yhtään(??), ja sitäkin edelliset päivät vaan hyvin pienesti jos ollenkaan. Lenkeillä ollaan jo varovasti käyty, tänään ensimmäinen pidempi lenkki. Taidettiin siis selvitä vaihteeksi nopeasti ohi menevällä varomisella. Epäilen kyllä tietäväni tähän syynkin. Koirat ovat olleet ahkerasti tallilla mukana, ja ehkä se on ollut Zeldalle liikaa. Yhtenä päivänä juoksivat niitetyllä pellolla tunnin verran mukana hevosen perässä. Ja toisena päivänä olivat pari tuntia vaunujen kyydissä ajolenkillä. Eiköhän Zelda sitten onnistunut hyppäämään alas vaunuista juuri vähän ennen kotia. Pomppasi vielä ravista, joten jäi sitten vaunujen perään juoksemaan. Ei vielä tämän jälkeen ontunut, ja toki heti himmasin vauhdin, mutta eipä tuo korkea loikka alas varmasti hyvää tehnyt. Ja niin hyvin kun yritin varoa, ettei pääse loikkaamaan...
Fiona on ollut tallilla aivan älyttömän nätisti viime aikoina.
Sillä on vaan sielläkin ne tietyt jutut, mistä kiihtyy totaalisesti. Muun muassa tallin
veto-ovien avaaminen saa pikkukoiran hysterian partaalle. Sen jälkeen meno
näyttää tältä. Onneksi on rauhallisia hevosia..
Zelda puolestaan ei tallilla stressaa!
Fiona vaunujen kyydissä: ota syliin pliiiis...
Zeldan mä haluun pois jooko?! Köytin sen itseeni kiinni, ettei pääsisi hyppäämään alas..
Vaan kuinkas kävi silti :(
Tuulitukat kyydissä.
Ja loppukäynneillä hepan vieressä juoksentelemassa. Fiona on kiinni
ihan siltä varalta, että vastaan voi tulla autoja tai hevosia..
Pikkukoiran perusreaktio hevosten luo mentäessä.
Zeldan sairaskertomuksista Fionan harrastusten pariin. Sunnuntaina käytiin Lauran ja Loitsu-serkun kanssa mätsäreissä. Päästiin autokyydillä paikalle, mutta sinne sitten jäätiinkin ilman autoa ja ilman häkkiä, siis koira koko ajan narun päässä. Tätä hieman panikoin etukäteen. Juuri tämänkaltaiset tilanteet kun ovat Fionan kanssa olleet niitä pahimpia. Se kun on tyypilliseen tapaan vaan huutanut, riekkunut, stressannut ja reagoinut joka ikiseen pieneen liikkeeseen, mitä ympärillä tapahtuu. Ja mätsärissähän niitä on paljon! Sen sijaan tällä kertaa... Fiona oli unelma!!
En voi edes uskoa, että tuo on sama koira kuin esim. vuosi sitten. Fiona oli niin nätisti ja rauhassa mätsäripaikalla kaiken sen ihmis- ja koirapaljouden keskellä. Eikä haukkunut oikeastaan yhtään. Vähän otti häiriötä välillä muun muassa ohi juoksevasta koirasta, ja lenkille lähtiessä meinasi kierrokset vähän nousta, mutta pian rauhoittui. Itse kehässä esiintyminen oli niin helppoa ja täydellistä, että meinasin pakahtua onnesta tuon koiran takia. Miten siitä onkin voinut tulla noin fiksu ja ihana?! Tuomari ei tykännyt Fionan liikkeistä, ilmeisesti sen takia kun se hakee minuun katsekontaktia koko ajan. Tästä saatin hyvä, muut arvostelukohdat erinomaisia. Jäätiin sitten sinisten neljänsiksi, ja kolme vaan sijoitettiin. Pöh. Vaikka eipä sen väliä, Fiona oli täydellinen, ja mitään enempää en voisi toivoa.
Seuraavana päivänä lähdettiin ex tempore agilitykisoihin! Fionan ensimmäinen startti! Huomasin ohimennen naamakirjasta, että Jatpailuissa on mölliratana pelkkä hyppy-putkirata. Laura oli vielä suunnitellut radan ja menossa kisoihin, joten päästiin kyydillä hallille. Mie olin tätä ennen juuri kävellyt keskustaan ja käynyt tunnin tankotanssimassa, joten olin jo valmiiksi puolikuollut kisoihin lähtiessä. Mutta eipä se mitään, jostain täytyy energiaa yrittää kaivaa.
Päätin jo ennen hallille menoa, että jos Fiona ei osaa käyttäytyä, ei mennä kisaamaan. Siitä on tosiaan puoli vuotta, kun Fiona on viimeksi käynyt Jattilassa. Ja tuo halli on jostain syystä aina ollut Fionalle kaikkein vaikein paikka rauhoittua. Missä tahansa muualla sen kanssa treenaaminen on helpompaa kuin omalla hallilla..
Fionahan yllätti taas. Koko sen ajan, mitä oltiin hallin ulkopuolella, se oli suorastaan täydellinen. Autosta poistumiset ja lämppä- ja jäähkälenkit suoritettiin erittäin rauhassa ja hiljaa. Fiona malttoi ravata koko matkan löysällä hihnalla ja täysin rentona. Sehän alkaa peitsata heti, jos vähänkin jännittyy, joten siitä selvästi näkee, koska se on oikeasti rento ja rauhallinen. Käytiin vielä sisällä hallissa pyörimässä ennen kuin ilmoittaudun kisoihin, ja tämäkin sujui suorastaan loistavasti. Toki tällöin hallissa oli vähemmän porukkaa, eikä kukaan suorittanut esteitä, joten Fiona oli hiljaa ja haki minuun kontaktia. Mahtavaa!
Itse radalle lähtö ei sitten sujunutkaan niin hyvin... Meluisassa hallissa, koirien suorittaessa ratoja, Fionalla toki keitti. Mietin jo hetken, mennäänkö ollenkaan, mutta kun kuitenkin sain koiran nameilla haltuun ja hetkellisesti jopa hiljaiseksi, niin pitihän sitä kokeilla. Ja oli meillä aika hauskaa!
Suoritukset eivät olleet järin kehuttavia, kun en mie vaan pysy ton koiran mukana!! Jalat painoivat tonnin liikaa, ja tuntui etten liiku mihinkään. Lisäksi kun Fiona on vielä sen verran alkutaipaleella, en uskalla ja pysty lähettämään sitä kovin kaukaa esteille. Olisihan tästäkin radasta selvinnyt, jos saisi koiran viskottua kaukaa hakemaan esteet ja itse voisi olla jo pitkällä menossa kohti seuraavaa estettä.. Treeneissä tätä aina teenkin, haen sitä rajaa, mistä voin koiran lähettää esim. putkiin. Välillä irtoaa ja välillä ei, riippuu vähän toimiiko ohjaus vai ei. Mutta mihinkä meillä tässä olisi kiire..
Mokasin ensimmäiselle yrittämällä lähdössä. Fiona nousi juuri siinä välissä, kun irrotin katseen koirasta. Olin sitä juuri kutsumassa, kun tajusin että sehän tulee jo, ja sitten mentiin. Kirosinkin itseäni siinä radan alun, että olis pitänyt pysähtyä, kun se lähti ilman lupaa, mutten tajunnut ajoissa! Tämähän kostautui toisella radalla, ja Fiona nousi saman tien lähdössä. Saina käydä palauttamassa sen uudelleen.. ja uudelleen.. ja uudelleen.. kunnes lopulta pääsin muutaman askeleen ennen kuin se ehti nousta, ja saatiin otettua lähtö istumisesta.
Kisojen jälkeisenä päivänä käytiin taas uudelleen hallilla. Tällä kertaa typö tyhjässä hallissa. Ja vitsit Fiona oli pro! Vaikka se oli eilen nostanut kierrokset kattoon samaisessa paikassa, nyt se malttoi kävellä hiljaa ja rauhassa ympäri hallia. Tehtiin keppejä näin puolen vuoden tauon jälkeen, ensin kaikilla verkoilla ja ohjureilla siitä vähennellen. Ensimmäisen kerran tuli ohi, kun otin ohjurin pois. Joten palattiin taaksepäin ja lisäsin vielä verkon tähän kohtaan. Lopputulemana oli se, että ohjurit olivat kaikki paikoillaan, mutta verkkoja oli vain kaksi lopussa. Seuraavassa keppitreenissä täytyy yrittää taas napata ohjureitakin veks, jos muuten menee hyvin.
Lisäksi tehtiin muutama toisto keinulla ja A:lla. Fiona oli hihnassa ja teki nätisti rauhassa keskittyen. Ensimmäisen kerran tuli aan kontaktista läpi, mutta selvästi tajusi itsekin mokansa, kun jäi vaan hölmönä maahan seisomaan aan eteen, eikä lähtenyt painattamaan viitapiruna pitkin hallia (kuten normaalisti tekisi). Muutoin sujui hienosti, ja pystyttiin tekemään koko aata. Toki se varmasti rauhoitti, että Fiona oli hihnassa, vaikka hihnalla en mitään taaskaan tehnyt.
Nyt kun on taas päästy harrastamisen makuun, sekä toko- että agilitypuolella, yritetään pitää tästä kiinni! Aioin jo ilmottaa Fionan rally-tokon mölli-aloon, kunnes tajusin, että kisat ovat samaan aikaan agilityn MM-kisojen kanssa.. Nyt täytyykin miettiä, maltanko jättää kisakatsomon väliin ja lähteä itse kisailemaan.. Vaikeita valintoja ;)
Vihdoinkin työt loppuivat, ja sehän tarkoittaa minulla (ja koirilla) paluuta arkeen. Jos vaikka jatkossa saataisiin taas treenattua ja blogiakin päiviteltyä vähän useammin. Olipa kyllä ihana tulla takaisin omaan kotiin, ei voi muuta sanoa!
Illan ratoksi siirtelin heti vanhoja videoita kamerasta koneelle, eipä ole aiemmin ollut toiveitakaan ehtiä sellaista tekemään. Nappasin kerran videokameran lenkille mukaan ja kuvailin lammella pätkän koirien touhuja. Aina kun puhun blogissakin että lammella sitä ja lammella tätä, niin nyt on videolla kyseistä paikkaa. Uimaan en tällä kertaa Fionaa päästänyt, mutta keksittiin muuta kivaa sen tilalle. Fiona on totaalisen rakastunut puuhun kiipeämiseen! Sen pitää nykyisin joka kerta lammenlenkillä päästä puuhun. Aiemmin tämä homma oli Zeldalle selvästi helpompaa, enkä Fionaa alkuun kiipeilyttänytkään, kun ei se ole muutenkaan korkeita jyrkkiä pintoja juuri kavunnut, Zelda enempi. Nopeasti tuokin näköjään homman oppi..
Treeneihinkin päästiin melko pian edellisen postauksen jälkeen, oliko peräti seuraavalla viikolla. Fionalla oli kivaa! Sen menoa on videoltakin hauska katsella, mutta itse voisin taas vajota maan alle.. Millä noihin kinttuihin saa liikettä!? Ja miten pystyy lopettamaan ihme huitomiset ja käden viskomiset!? Apua... Ehkä me vielä joskus opitaan :) (kunhan ensin treenataan) Sirille ja Laralle kiitos seurasta ja videoinnista!
Oi ja voi, koskakohan me päästäis taas treeneihin?! Edellisestä kerrasta agilityä on aikaa jo luvattoman monta kuukautta. Ja sen kyllä huomasi ;D (videolle poimittu ne suunnilleen onnistuneet hetket, hih)
Ainakin joskus ja jouluna. Kentällä taas humputeltiin, ja kuvasin koko treenit videolle. Muilta osin ei taida ollakaan mitään julkaisemisen arvoista, mutta kontaktitilannetta voisi jälleen päivitellä. Aloitin jälleen pelkällä alastulolla itse paikallaan seisten ja siitä vähitellen vaikeuttaen.
Yksi läpijuoksu saatiin aikaiseksi, ja se tuli ensimmäisellä kokonaisella puomilla. Nyt vaan keskitytään hakemaan sitä rajaa, jolla tapahtuu siedätys onoffiin jäämisessä, vaikka kierrokset nousee.. Vähitellen ajan kanssa ja miljoonilla toistoilla ehkä vielä joskus saadaan toimivat kontaktit.
Kun vaan joku jaksais raahata sitä koiraa kentälle näitä treenaamaan....!
Loppuun oli ihan pakko ensimmäistä kertaa testata, osaako Fiona oikeasti omatoimisesti järjellä ajateltuna koko puomin, vai tekeekö se vaan miun mukanani. Kyllähän se osas, jei :)
Näin tiivistettynä tämän päivän kisojen tulos. Zelda oli taas... no.. aika kamala :D Aiemmin olen valittanut sitä, että koira on joko liikaan kiihtynyt, edistää, piippaa, ei malta keskittyä - TAI sitä, että se on ihan omissa maailmoissaan, haahuilee nenä maassa, ei kuuntele eikä reagoi. Nyt oltiin jossain puolivälissä tästä. En uskonut, että Zeldasta voisi enää paljastua uusia kisavireitä, mutta näköjään kaikki on mahdollista.. :)
Pointsit kyllä koiralle siitä, että se teki innoissaan ja vauhdilla, mutta oli minulla ihan hirmuinen työ saada se tekemään sitä, mitä on tarkoitus. Koko radan ajan tuntui siltä, että pakka leviää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Harjoittelun puutettahan tämä on, ihan satavarmasti, ja vain itseäni voin syyttää siitä, ettei tehdä pitkiä kisamaisia treenejä tai luoda vastaavia tilanteita. Jollainhan se olisi opetettava tuolle koiralle, että radalla ilman palkkaa voi myös keskittyä, ja lopussa kiitos seisoo. Liikkeet se kyllä osaa, ja jotenkin on nyt kaksi ekaa luokkaa taisteltu läpi, mutta voittajassa alkaa varmasti ongelmia tulla, jos ei saa koiraa hanskaan radalla.
Näyttää olevan tuomareillakin vähän eroa linjassa. Olin ihan varma, että meillä on taas lappu 'peeyytä' täynnä, eli puutteellista yhteistyötä. Muttei sitä ollutkaan yhtään, vaan muilla virheillä oli kuitattu Zeldan omat reissut ja edistämiset. Niin, edistäminen on edelleen se pahin ongelma. Näyttää videoltakin niin tyhmältä, kun Zelda ei malta ravata vieressä, vaan teputtaa ties mitä ihmeellisiä askellajeja, kun odottelee minua. Muuten se ravaa _aina_, joten missään tilanteessa elämässään se ei tarjoa tuonnäköistä liikettä. Paitsi näemmä kisoissa.. Mutta hyvin sillä pokka pitää, kun vasta viimeisellä kyltillä pääsee yksi hau, vaikka selvästi koko radan ajan koira taas patoaa itseensä turhaumaa.
En taaskaan huomannut napata kuvaa ratapiirroksesta, mutta eiköhän videolla pysy mukana kylteissä.. Virheet ja koko rata tulevat tässä:
Kyltti 1: istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 2: istu, koira eteen, vasemman kautta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 3: spiraali vasemmalle: -1p koira estää tai häiritsee ohjaajaa (kontr)
Kyltti 4: hitaasti
Kyltti 5: normi vauhti
Kyltti 6: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 7: estehyppy
Kyltti 8: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 9: 270 asteen käännös oikeaan
Kyltti 10: istu
Kyltti 11: houkutus: -1p koira häiritsee tai estää ohjaajaa (kontr)
Kyltti 12: käännös vasempaan
Kyltti 13: 360 asteen käännös oikeaan
Kyltti 14: istu, täyskäännös vasempaan, istu
Kyltti 15: istu, maahan, kierrä koiran ympäri
Ei siis alkanut mitenkään turhan ruusuisesti tämä suoritus, hih :D Mutta onneksi radan aikana sain taas Zeldaa kuulolle ja keskittymään. Vähän kuten ekoissa alokasluokissa, koira syttyi selvästi radan aikana ja suoritus vaan parani. Radan jälkeen tein pahan mokan, jota onneksi tuomari ei huomannut, kun painuin suoraan koiran kera radalta pihalle, kuten toko- ja agikisoissa on totuttu tekemään. Mutta hups, rally-tokossa koira pitääkin kytkeä kehän sisällä ennen kehästä poistumista! Kiitos kanssakisaajalle ohjeistuksesta, ja kiitos tuomarille, joka katseli muualle.. :D
Nyt kun oikeasti saisin tuolle koiralle treenattua kestoa ja motivaatiota pitkään suoritukseen häiriössä, ohjaajan hermoillessa ja paineen alla, kyllä me voitaisiin mennä vaikka heti voittajaan kisaamaan. Ei siellä kylteissä mitään niin ihmeellistä uutta ole tiedossa. Huhtikuun lopussa olis kisat, eli sitä pähkäillessä! (kiitokset jälleen myös kuvaajalle kisoissa)
...kuvaa kutakuinkin viime lauantain rally-tokokisoja Zeldan kanssa. Saanko taas kerran sanoa saman, mitä olen todennut aina uudelleen ja uudelleen kaikkien näiden harrastusvuosien jälkeen: mie en ikinä tiedä, miten tuo koira toimii! Vihdoinkin, kun luulin löytäneeni jonkinmoisen tasapainon sen viretilan säätelyyn, niin ei. Viime rally-tokokisoissa Zelda oli totaalisen kiihtynyt, ja sen takia meni suoritus säheltämiseksi. Nyt puolestaan koiruus haahuili koko radan omia teitään, eikä sitä kiinnostanut tippaakaan, mitä pitäisi tehdä. Nyyh..
Saatiin me sentään hyväksytty suoritus 90 pisteellä. Arvostelupaperin suurin "hitti" on py eli puutteellinen yhteistyö. No sitä se kyllä olikin, koko rata. Yksi kyltti jouduttiin uusimaan, ja se oli puhtaasti miun oma mokani, koira kun kiltisti seurasi käden liikettä. Kyllä tuo kroppa vaan ohjaa paremmin kuin suulliset käskyt.. Toiselta kyltiltä lähti yksi piste ohjaajavirheestä, mutta en kyllä keksi, mitä siinä mokasin? Kenties pysähdyin väärässä kohdassa kylttiin nähden?
(onnistuin sitten näemmä kadottamaan äänet videosta..?)
Kyltti 1: 360 asteen käännös oikealle: puutteellinen yhteistyö (py) -1
Kyltti 2: istu, maahan: ohjaajavirhe -1
Kyltti 3: spiraali oikealle
Kyltti 4: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 5: hyppy
Kyltti 6: istu, juoksua
Kyltti 7: normaali vauhti
Kyltti 8: käännös vasempaan: py -1
Kyltti 9: istu, täyskäännös oikeaan, istu: py -3
Kyltti 10: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 11: askel oikealle
Kyltti 12: istu, koira eteen, ohjaajan kierto oikealta, istu: tehtävän uusiminen -3
Kyltti 13: istu, seiso, ohjaaja kiertää koiran
Kyltti 14: istu, käännös vasempaan, istu: py -1
Kyltti 15: pujottelu
Mistä sitten postauksen otsikko sai alkunsa? Pohdiskelin Sirille tuolla kisoissa Fionan ja Zeldan luonne-eroja. En mitenkään voi kuvitella, että Fionasta ikimaailmassa saisi vastaavaa haahuilijaa. Se tekee joko aivan täysillä mukana, tai jos kontakti putoaa sekunnin sadasosaksi, silloin on jo myöhäistä ja peli menetetty. Jos joskus saan Fionalle vastaavan puolen korvan kuuntelun aikaiseksi, niin kertokaa ihmeessä, miten sen tein?! (etten ainakaan enää ikinä onnistu samaa toistamaan..) Mutta toisaalta, Zelda osaa rauhoittua kisapaikalla. Se oli nytkin koko kisojen ajan hallissa mukana. Istuttiin ihan kehän laidalla, joten suorittavat koirat kulkivat nokan edestä. Pienessä tilassa hallin reunalla riitti myös koiraa ja lasta ja ties mitä, ääntä ja liikettä. Mitä tekee Zelda? Käpertyy miun toppatakkini päälle maahan pienelle kerälle ja alkaa vedellä sikeitä :) Ei se nyt unessa ollut, mutta juuri niin tyynen ja rauhallisen näköinen kuin koira voi olla. Eipä onnistuisi ikimaailmassa Fionan kanssa. Puolensa ja puolensa siis tässäkin asiassa..
Tässä kuussa onkin saman tien toiset kisat samaisessa paikassa. Jos sieltä onnistutaan haahuilemaan tai säheltämään (koiran mielialasta riippuen! :D) hyväksytty tulos, seuraavissa skaboissa päästää jo voittajaluokkaan. Jei!
Ja mikä parasta, huomasin juuri, että kesällä Jyväskylässä järjestetään kahdet rally-tokokisat peräkkäisinä päivinä! Uusi jei! Nyt Laura, Maria, Tekla, Jari ja kumppanit, kaikki mukaan lajia kokeilemaan! :D
Käytiin tänäpä halleilemassa Viiun, Teklan ja pikkupoika-Vennin kanssa. Tarkoitus oli nimenomaan se, että mie lähden Viiua koutsaamaan, mutta omat koirat otin mukaan, kun joutuvat muutenkin jo tänäpä jäämään pariin otteeseen yksin kotio. Fiona saikin tehdä pienet keinusulkeiset ja Zelda huutaa häkissä keuhkonsa käheiksi.. Maailman surkeimmat treenit, tais Zelda todeta, koko ajan pimeessä häkissä ja maailman ällöttävin villapaita niskassa (kiitos Laura! :D)
Kun nyt kerta tälle vuodelle kisalisenssin hommaan, niin olis sille kiva saada käyttöäkin. Fionaan en ihan hurjan paljon odotuksia uskaltaisi laskea, mutta minäpä nappaankin Viiun kisakaveriksi! Tai olisin napannut jo aikoja sitten, jos suinkin päästäisiin treenaamaan. Vaikeaa tämä on nytkin, kun Vimppa asuu niin kaukana, eikä minulla ole autoa, jotta pääsisin sen hakemaan. Täytyy vaan setviä ja vääntää, ja pitää Viiua vaikka välillä meillä yökylässä..
Anyway, treenit kulki suht kivasti :) Viiu on kyllä maailman täydellisluonteisin koira, mitään muuta ei koirasta voisi toivoa. Oikeesti. Se on niin lunkki, rauhallinen, tasapainoinen ja joka tilanteessa yhtä viilipytty, mutta kun lähdetään hommiin, se tekee kaiken sata lasissa. Ihan sama, mikä on laji ja kuka vie, niin aina asenne on yhtä kohdillaan! Palkkalelukin oli vähän toissijainen juttu, kyllähän siihen kiinni voi purra, mutta selvästi vaan miun mielikseni.. :)
Tarvittais me kyllä koutsaajaa sivusta seuraamaan. Tietty vieraan ohjaajan ja vieraan koiran kanssa on vähän hakemista, mutta uskon kyllä, että hyvin pian saatettaisiin löytää yhteinen sävel. Varmasti voisi saada vielä kaarroksia pienemmiksi, vauhtia lisää jne., kun oma liike ja rytmitys (sekä käsien epämääräinen hosuminen) paranisivat, jolloin koirakin ehkä paremmin pysyisi ohjauksessa mukana. Mutta kivasti Viiu korjailee ja lukee miun tekemisiäni, vaikka onkin vielä suht aloitteleva koira. Ensi kerralle nappaan kyllä jonkun kaverin mukaan kouluttamaan (varoitus vaan teille!), onneksi näitä ihania apujoukkoja löytyy! :)
Kivasti alkaa pikkukoiran peppu kääntyä. Itse asiassa vähän liikaakin.. Meille on jossain vaiheessa ilmestynyt ongelmaksi se, että Fiona pakittaa pyllyn miun jalkojen taakse. Videollakin jää kerran istumaan käytännössä ihan miun taakseni. Mistä ihmeestä tämäkin tuli?? Mutta toisaalta, niin lukuisia edistäviä pikkukoiria nähneenä (ja itse sellaisen omistavana) en jaksa pitää tätä niin hirmuisena ongelmana. Fionan kanssa ei ole käytännössä tehty vielä laisinkaan kunnollista suoraa, pitkää seuraamista, joten en edes tiedä, miten pitäisi paikan sellaisessa.. Tietty täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei tulisi noita ihan vinoja perusasentoja palkattua.
Suurempi ongelma seuraamisessa on kuitenkin (ollut oikeastaan alusta saakka) Fionan köhiminen. Se yskii ja pärskii ja välillä kuulostaa siltä, että koko koira tukehtuu. Mitä ihmettä?! Jotenkin tuo seuraamisasento on sille niin hankala, ettei meinaa saada nameja syötyä, ja pitää kakoa kurkkua jatkuvasti. Videolla sen näkee, että vielä paikalla maatessaankin koira nieleskelee vähän väliä. Onko kukaan törmännyt vastaavaan? Mitä tälle voi tehdä?! En halua tukehduttaa koiraani treenaamisella! :D
Käytiin perjantaina illasta hallilla treenaamassa. Tämä lienee ainoa hetki viikosta, kun voi suhteellisen varmasti olettaa, että halli on tyhjä. Jos ei keskellä yötä halua käydä treenimässä. Vaikka joo, aika lailla keskellä yötä mekin treenattiin, kun puolen yön jälkeen vasta olin kotosalla. Mutta saipahan tehdä rauhassa kiirehtimättä ja täysin ilman häriöitä!
Fionan aivoissa todistettavasti tapahtuu jotain, huisia! Se vaan ottaa vähän aikaa... Reilut neljä kuukautta... Pikkukoira on viimeksi tehnyt keppejä joskus kauan sitten syksyllä. Tällöin muistaakseni päästiin siihen, että verkoista oli puolet poissa (blogista kaivamalla varmaan löytyisi tarkatkin tiedot). Joka tapauksessa nyt lähdettiin siitä, että laitettiin kaikki ohjurit ja kaikki verkot paikalleen. Tästä aloin sitten napsia verkkoja hyvin pikavauhtia pois. Ekalla toistopätkällä jäljelle jäi kolme verkkoa.
Välissä tehtiin muuta ja muiden koirien kanssa, minkä jälkeen Fiona otti vielä muutamat keppien toistot. Nyt lähti kaikki loputkin verkot! Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana lähti myös ensimmäinen ohjuri!! Aivan mahtavaa, kyllä tämä oikeasti näyttää siltä, että se vielä saattaa kepit oppia, vaikka treenitahti onkin neljän kuukauden välein :D
Kepitystä videolla, vikassa toistossa tosiaan yksi ohjuri melko alusta keppejä poistettu
Muut treenipätkät sen sijaan... Nyt alkaa se henkinen kidutus, kun pitää itseään katsella videolta! Kuinka vaikeaa ohjaaminen voi olla?? Yritettiin vääntää valsseja, ja kun ei osaa niin ei osaa. En ole ikinä opetellut valssaamaan, ja etenkin silloin muinoin, kun valssit tehtiin paljon paljon myöhässä, ne ei meiltä Zeldan kanssa sujuneet sitten millään. Eikä me valssattu ikinä missään, jos se suinkin oli jotenkin mahdollista välttää. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti opetella se *piip* valssi ;) Valitettavasti Fiona joutuu kärsimään, kun akka soheltaa, mutta ehkä me vielä joskus opitaan. Jätin videolle noita ihania epäonnistumisia väliin, voin sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti itse naureskella näille... :D
Loppuun otin vielä suoraa rallattelua, jonka tarkoitus oli lähinnä saada koiralle irtoamista ja estehakuisuutta. Niissä kun olisi huimasti tekemistä. Fiona kyllä korjailee kivasti miun ohjaamista ja selvästi hakee esteitä (mitä nyt välillä tulee ohi), mutta sen meno on tosi mutkittelevaa. Koko ajan se kyselee ja katselee meikäläistä, tulee lähemmäs jalkoja. Ei selvästikään seuraava este vedä tarpeeksi puoleensa. Mutta jatketaan irtoamista ja etenemistä myöskin :) Ja ohjaajalle tarvitaan kyllä huisisti kunto- ja pikajuoksutreenejä, kun ei vaan liiku!
Käskytänkö mie oikeesti noin myöhässä?? Jossain kohti näyttää siltä, etenkin tuolla valssipätkissä, että koira on jo putkessa, kun vasta sanon putkeen.. Voi kamala. Tämä tarvii ehdottomasti laittaa merkille treeneissä jatkossa. Tosin sama ongelma oli kyllä Zeldan kanssa, aina mie oon vaan myöhässä. Sekä ohjauksessa että käskyissä. Treeniä siis tähänkin asiaan :)
Koira kyllä kulkee hyvin ja sillä on hauskaa! Nyt tyhjässä hallissa Fiona jopa pysyi kuulolla tosi kivasti. Tästä on taas hyvä jatkaa (toivottavasti hieman useammin) treenejä! :)
Huomasinpa vasta nyt, että olen täysin unohtanut julkaista pari videota täällä.. Vaikka eipä näissä nyt kummemmin katsottavaa ole, perusmeininkiä. Tai itse asiassa ei edes sitä. Kameran testailun ohella toivoin saavani Fionasta kuvattua vauhdikkaampaa videota, mutta ei sitten. Britneyn kanssa ne eivät juokse oikeastaan ollenkaan, ei Riitua vaan enää kiinnosta riehua kakaran kanssa. Plus se ei tykkää Fionasta, vaan edelleen murisee sille aina, kun tapaavat.
Jedin ja Riinan kanssa puolestaan olisi vauhtia riittänyt! Mutta tämäkin vesittyi siihen, kun mentiin hakemaan kavereita lenkille, laittoi Riina jo eteisessä Fionan herran nuhteeseen. Hetken jo pelkäsin, että tulee tappelu, kun Fiona ei ihan tiennyt, pitäisikö sen alistua vai tintata takaisin.. Onneksi se päätti olla pieni ja kiltti, ja Riina sai uhota rauhassa. Eipä tuo tietty tämän jälkeen uskaltanut Riinan seurassa täysillä päästellä, varsinkin kun Riinan leikkityyli on täysillä niskaan kiinni hampaat irvessä ;)
Koirat pääsivät taas vaihteeksi tallille mukaan - lumen satamisen kunniaksi! Tällä kertaa olivat vielä molemmat matkassa, ja pääsivät omin jaloin lenkille mukaan :)
Heti tallille mennessämme sattui kyllä pieni ikävä äksidentti, juuri näitä, mitä ei Fionan kanssa koskaan pitäisi päästä käymään :( Minulla oli koirat tietty irti pihassa, avasin tallin oven, ja sieltä syöksähtikin vastaan hevosten omistajien australianpaimenkoira Dina. Dina kävi täydellä rähinällä Fionan kimppuun, Fiona paineli samaan aikaan karkuun ja yritti iskeä takas. Se vinkui ja huusi, pakeni, mutta aina välissä syöksähteli ikenet kurtussa Dinaa kohti. Vaikka Dinakin oli tosi hurjana, murisi ja räyhäsi hampaat irvessä, ei se kuitenkaan käynyt tappomeiningillä Fionan niskaan, vaan pikkukoira pääsi koko ajan pakenemaan. Kaipa nuo molemmat vaan yllättyivät niin totaalisesti tilanteesta.. Loppupeleissä en usko, että kummallakaan olisi ollut kanttia käydä iholle?
Onneksi Dinalla oli panta kaulassa, joten sain napattua sen kiinni. Dina palasi takaisin talliin ja laitoin omat koirat autoon. Eipä ollut kumpikaan koira moksiskaan tästä yhteenotosta; Dina moikkasi minua häntä iloisesti heiluen ja oli oma ihana itsensä. Samoin kun otin koirat autosta Dinan poistuttua, ei kumpikaan ollut mitenkään erilainen käytökseltään.. Hyvä näin.
Suuntasin ensin pellolle ratsastamaan. Ainoastaan siellä uskallan pitää Fionaakin irti, lääniä riittää sen verta paljon, ettei tuo ihan äkkiä pääse teille karkaamaan. Ja voi jestas sitä vauhtia! Fiona on kyllä täys vatipää, ei voi muuta sanoa... Se pinkoi ensin yhteen suuntaan pitkänä matalana pötkönä maata vilistäen - siis tasan niin lujaa kun pieni koira kintuistaan lumisella pellolla pääsee (täysillä haukkuen tietty). Pysähtyi sitten katselemaan taakseen, ja juoksi tasan yhtä lujaa takaisin. Tätä se harrasti ties kuinka monet kerrat. Zelda irroitteli välillä mukana, mutta pääasiassa käveli hyvin tiiviisti hevosen takakintuissa kiinni. Ja välillä jopa Fiona rauhottui hepan vierelle kulkemaan ollen vielä ihan hiljaa. Oho :)
Tämän jälkeen lähdettiin vielä maastoilemaan, kun Heidi saapui tallille ja kiipesi selkään. Mie pääsin vihdoin ja viimein toteuttamaan talven ykkösharrastusta: hiihtoratsastus!! Fiona oli alku- ja loppumatkat kiinni, kun mentiin tuossa asutuksen lähellä, mutta metsätiellä se sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä se juoksikin. Täysin sama meno kuin pellolla.. Heidillä oli hepan selässä hauskaa Fionan menoa ihmetellessä ;)
Kuvasin pätkän hiihdellessäni, näissä on kyllä Fiona kiinni suurimmassa osassa :D
Fionaa ottaa ihan pikkusen lujaa päähän tuossa lopun laukkapätkässä, kun ei pääse hevosen jalkoihin kiinni :D Narua on juuri sen verran, ettei yltä pidemmälle..
Ollaan huomennakin menossa talleilemaan, tosin eri paikkaan. Pitäisi ottaa koirat mukaan, jotta kaveri pääsee bortsu-pentunsa kanssa treenaamaan pentunäyttelyihin vieraan koiran häiriössä. Voipi olla kyllä ennemmin Fionalle treeniä se kohtaaminen.. Mutta Zelda ainakin on passeli häiriökoira pennulle.
