keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Fionan kanssa kaksin reissussa

Ollaan taas oleskeltu Toijalassa pidemmän aikaa. Mie olen pääasiassa talleillut, koirien kanssa on lenkkeilty, mutta muutoin ne ovat lähinnä vaan olleet. Porukoilla onneksi riittää tohinaa ja tekemistä. Tässä päivänä eräänä törmättiin järven jäällä soopeliin shelttiherraan. Kysyin omistajalta, haluaisiko hän koiralleen leikkikavereita, ja tuohan oli vallan innoissaan.

Ainoa vaan, että leikistä ei ollut tietoakaan.. Fiona on kyllä ihme tapaus. Se kivahteli tälle uroolle vähän väliä. Heti jos uros seisoi miun ja Fionan välissä, kävi pikkukoira ajamassa sen pois. Zeldaa se ei saanut Fionan mielestä haistella, ja miun ei kannattanut edes yrittää silittää vierasta koiraa, Fiona olisi varmaan käynyt tosissaan kimppuun siinä vaiheessa. Ihme otus, ei voi muuta sanoa. Onneksi uros ei tästä juuri nokkiinsa ottanut, vaan kyllä ne juoksentelivat jäällä kimpassa pitkin poikin, kun mekin käveltiin eteenpäin..

Tänäpä jätettiin Zelda porukoille ja junailtiin Fionan kanssa kotio. On kyllä uskomattoman helppoa ja ihanaa olla liikenteessä vain yhden koiran kanssa. Fiona on täysin toisella tavalla hanskassa ja kuulolla kuin Zeldan kanssa kulkiessa. Voin jopa oikeasti kuvitella, kuinka nätisti ja rauhassa se käyttäytyy hoitopaikoissa, kun nyt meilläkin on sujunut elo niin auvoisasti. Ja ennen kaikkea hiljaisesti! ;) Nameja mie tungen sille naamaan lähes joka hetki, tai ainakin aina silloin, kun tiedän edessä olevan kiihdyttävän tilanteen. Ja hyvin on selvitty. Vaikka Zelda osaakin periaatteessa käyttäytyä todella hyvin tilanteessa kuin tilanteessa, jotenkin se onnistuu provosoimaan Fionaa. Zeldan mielialoja pystyn säätelemää, ja vaikka sen kiihdyttäisi tappiin esim. lenkillä, sen saa myös rauhoittumaan saman tien. Fionalla sen sijaan jää hullun kiihko päälle jo siitä, kun Zelda sanoo kerran hau, vaikkei Fiona edes tiedä, mille haukutaan *huokaus*

Toinen outo juttu on Fionan käytös yksin kotona. Mie oon aina tottunut siihen, että koirat ovat pahemman luokan perskärpäsiä. Voin sanoa, että Zelda on kotona 99% ajasta alle kahden metrin päässä miun jaloista. Se kulkee koko ajan perässä, vaikka vaan kävisin huoneesta toisessa kääntymässä, ei toivoakaan, että koira pysyisi paikallaan. Se tunkee nokkansa joka kaappiin jonka avaan, seisoo jalkojen juuressa jos olen paikallani, haistaa sukat, jotka vedän jalkaani.. Näen ja tiedän joka sekunti, missä koira on. Ja tietty Fiona aina kipittelee mukana, kun Zeldakin.

Mutta nyt kun tultiin kotio asemalta, Fiona asettautui saman tien lattialle nukkumaan. Mie sain aivan rauhassa touhuta ympäri kämppää omia juttujani, ja Fiona pysyi rauhassa. Kaikkein oudointa oli se, kun lopulta istahdin rauhassa koneelle, ja pian rupesin ihmettelemään, missä koira on?! Piti oikein käydä etsimässä, ja siellähän se nukkui olohuoneessa omassa pedissään. Ihan uskomatonta :) Toisaalta aivan ihanaa, että koira osaa olla omillaan, mutta tuntuu vaan niin hassulta, kun ei ole varjo koko ajan perässä.. Nyt Fiona kyllä tuttuun tapaan nukkuu miun kyljessäni tiiviisti kiinni ♥

Lauantaina onkin Zeldan kanssa taas rally-kisat. Jos vaikka tällä kertaa osuttaisiin paikalle oikeana päivänä! :D Ei me kyllä olla treenattu kertaakaan (mitään) sitten viime kisojen, joten varmaan seuraamisessa tulee taas ongelmia.. Mutta näillä mennään, ei oteta sitä niin vakavasti!

torstai 23. helmikuuta 2012

Viiun aksat

Eilen käytiin taas Vimpan kanssa aksailemassa. Tekla palautti miun tytöt hoidosta tiistai-iltana, ja samalla saatiin Viiun meille kyläilemään. Eilen illalla sitten käytiin Muffyn tilalla treeneissä tuuraamassa, eli käytännössä Lauran (ja Marian) opeissa.

Ratana oli kolmosluokan Anne Viitasen agirata. Radassa ei ollut pahemmin mitään pommipaikkoja, mutta muutama pohdittava kohta kyllä löytyi. Vikalla yrittämällä juostiin Viiun kanssa koko rata puhtaasti läpi, mutta sitä ennen riittikin säätämistä.. :D

Viiun ohjaaminen on tässä vaiheessa vallan mielenkiintoista, kun mie en yhtään tiedä, miten koira kulkee. Kaikki on siis kokeilua ja rajojen hakemista sen välillä, mihin koira irtoaa, missä se seuraa miun liikettä, kuinka paljon voin edistää tai jätättää jne.. Viiu on kyllä tasan puolesta välistä Zeldaa ja Fionaa näissä asioissa. Zelda vaan meni. Fiona taas napsii minuun kiinni, eikä tasan irtoa kahta metriä. Viiu hakee esteitä ja miun mielestäni irtosi tosi kivasti (vaikka Tekla ei taida olla samaa mieltä..?), mutta se ei taas Zeldan tapaan vahingossakaan lähde omille teilleen esteitä suorittamaan. Juuri täydellinen ohjattava siis tumpelolle ohjaajalle, koira kestää kaiken ja antaa paljon anteeksi ;)

Kontakteilla meillä on nyt vielä tekemistä. Viiu osaa kontakteille onoff-pysähdyksen ihan super hienosti, ei vahingossa kertaakaan tule läpi, ihan sama mitä ohjaaja tekee! Mutta sieltä lähteminen onkin ihan toinen juttu.. Vapautuksena on aina toiminut seuraavalle esteelle ohjaaminen, eli käytännössä vapautuskäskyä ei ole olemassakaan. Vimppa lähtee siis tosi herkästi liikkeelle, ihan sama mitä mie teen. Epävarmuutta sekä koiralta että ohjaajalta, mutta nyt kun otetaan tähän liikkeelle lähtöön selvät sävelet ja pidetään muutama erillinen kontaktitreenisessio, niin Viiu kyllä varmasti pian tajuaa, koska liikutaan ja koska ei.

Kisaamaan ei ihan vielä tällä yhteistyöllä ole asiaa, mutta kun mie opin tuntemaan koiran ja luottamaan sen tekemisiin, eiköhän me vielä kevään aikana yritetä jossain startata, hui! :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

Terkkuja Konneveeltä!

Mie oon täällä taas, ekologian kansainvälisessä talvikoulussa Konnevedellä. On muuten miun pärstäkuvani, joka tuossa mainoksessa paistattelee, kiva kun niitä on lätkitty jättikokoisina ilmoitustauluille ympäri laitosta... Hyökkää aina silmille ohi kulkiessa oO

Koirat lähti lauantaina hoitoon Viiun ja Neton luo. Tai siis, ehkä hoitamisen hoitaa joku muu, mutta leikkiseuraa ainakin Fionalle riittää. Melkein nolottaa tunnustaa, mutta minulle tuli tippa linssiin, kun piti koirista luopua :') Näin ei ole käynyt sitten seitsemään vuoteen. Ekan kerran, kun Zeldan vuoden iässä vein kaverille yön yli hoitoon, itkeä vollotin täydellä teholla autossa. Sen jälkeen hoitoon jättäminen on sujunut aina vallan kivuttomasti.

Fiona on tähän mennessä tainnut olla kolme kertaa aiemmin hoidossa, mutta niistäkin on kaikista jo lähes vuoden verran aikaa. Pentuna se oli suorastaan hauska jättää kavereiden hoivaan, kun se oli niin kotonaan ja onnesta soikeana joka paikassa (taitaa olla vieläkin..?). Jotenkin tuntui nyt niin raskaalta nimenomaan Fionasta luopua, nyyh.. Siitä on tullut miun oma pieni lellivauvani ♥ Vaikka ihan varmasti se pärjää Teklan lauman joukossa, ja oli kuulemma heti ensimmäisen lenkin kulkenut nätisti ja hiiren hiljaa. Annoin myös luottamukset pitää Fionaa metsälenkeillä vapaana, pääsee sinne kunnon maastoihin kaverin kanssa painattamaan..

Kyllä koirilla on varmasti kivaa "lomailla" Vaajakoskella. Ja mie "lomailen" täällä Konnevedellä. Kolmen ässän taktiikalla mennään, eli Saunaa, Siideriä ja Suklaata - niistä on talvikoulu tehty!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Viiun kanssa treenimässä

Käytiin tänäpä halleilemassa Viiun, Teklan ja pikkupoika-Vennin kanssa. Tarkoitus oli nimenomaan se, että mie lähden Viiua koutsaamaan, mutta omat koirat otin mukaan, kun joutuvat muutenkin jo tänäpä jäämään pariin otteeseen yksin kotio. Fiona saikin tehdä pienet keinusulkeiset ja Zelda huutaa häkissä keuhkonsa käheiksi.. Maailman surkeimmat treenit, tais Zelda todeta, koko ajan pimeessä häkissä ja maailman ällöttävin villapaita niskassa (kiitos Laura! :D)

Kun nyt kerta tälle vuodelle kisalisenssin hommaan, niin olis sille kiva saada käyttöäkin. Fionaan en ihan hurjan paljon odotuksia uskaltaisi laskea, mutta minäpä nappaankin Viiun kisakaveriksi! Tai olisin napannut jo aikoja sitten, jos suinkin päästäisiin treenaamaan. Vaikeaa tämä on nytkin, kun Vimppa asuu niin kaukana, eikä minulla ole autoa, jotta pääsisin sen hakemaan. Täytyy vaan setviä ja vääntää, ja pitää Viiua vaikka välillä meillä yökylässä..

Anyway, treenit kulki suht kivasti :) Viiu on kyllä maailman täydellisluonteisin koira, mitään muuta ei koirasta voisi toivoa. Oikeesti. Se on niin lunkki, rauhallinen, tasapainoinen ja joka tilanteessa yhtä viilipytty, mutta kun lähdetään hommiin, se tekee kaiken sata lasissa. Ihan sama, mikä on laji ja kuka vie, niin aina asenne on yhtä kohdillaan! Palkkalelukin oli vähän toissijainen juttu, kyllähän siihen kiinni voi purra, mutta selvästi vaan miun mielikseni.. :)

Tarvittais me kyllä koutsaajaa sivusta seuraamaan. Tietty vieraan ohjaajan ja vieraan koiran kanssa on vähän hakemista, mutta uskon kyllä, että hyvin pian saatettaisiin löytää yhteinen sävel. Varmasti voisi saada vielä kaarroksia pienemmiksi, vauhtia lisää jne., kun oma liike ja rytmitys (sekä käsien epämääräinen hosuminen) paranisivat, jolloin koirakin ehkä paremmin pysyisi ohjauksessa mukana. Mutta kivasti Viiu korjailee ja lukee miun tekemisiäni, vaikka onkin vielä suht aloitteleva koira. Ensi kerralle nappaan kyllä jonkun kaverin mukaan kouluttamaan (varoitus vaan teille!), onneksi näitä ihania apujoukkoja löytyy! :)

torstai 16. helmikuuta 2012

Videoita

En edelleenkään pysty näitä editoimaan, joten laitetaan sellaisenaan.

Junahömppäilyä tylsyyden keskellä.



Ja pätkä edellisistä treeneistä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ohhoh mikä tauko...

Nyt melkein hävettää, yli viikkoon ei ole tullut blogia päivitettyä, ei laisinkaan miun tapaistani! Nyt sitten, kun ylihuomenna on tentti, Vuonisuutiset odottaa valmistumistaan, puhumattakaan gradusta, joka on seissyt jo neljä kuukautta, nyt sitten pitää kirjoitella blogiin. Köh.

No kertokaa nyt, kuka valittiin pressaks?!
Viikko sitten vietettiin vaalivalvojaisia kera Fyysikon shelttien! Fionan mielestä mummo oli niin pelottava, että se laski alleen Netalle mielistellessä. Eipä ole näinkään vielä koskaan käynyt, vaikka Fiona joka kerta matelee maata pitkin kuin lapamato, kun Netan tapaa.. Valitettavasti kakkonen ei ollut ykkönen näissä vaaleissa, vaikka olihan se arvattavissa. Siinä mielessä kakkonen kyllä oli ykkönen, että eiköhän Niinistö ollut toiseksi paras valinta kuitenkin? :)

Oodi ei nyt ihan diggaa tästä..
Viime perjantaina saatiin uusia kavereita. Oikea kääpiökerhon kokous! Minua vaan nauratti ja pitkään, Zelda kun ei ollut lenkillä, niin meillä oli kolme miniminipientä kääpiöshelttiä matkassa. Ja Fiona oli ihan normaalin kokoinen! ;D Ainainen rääpäle, jonka pienuutta kaikki ihmettelee, ei enää ollutkaan porukan pienin, vaan sen tittelin sai nimensä mukaisesti Hippu-sheltti, jei. Käytiin siis Mian, Oodin ja Hipun kanssa kunnon metsäreissulla. Yllättävää kyllä, mutta metsässä eivät koirat saaneet mitään kunnon rallia aikaiseksi. Jäällä riekkuessa Fiona jopa välillä nappasi Oodin häntäkarvoihin kiinni (mitä se ei uskalla tehdä kenellekään muulle kuin Zeldalle ja Viiulle), mutta sen verran oltiin vielä vieraskoreita, että etäisyys pysyi. Sen sijaan kun lenkin jälkeen käytiin teet juomassa, löytyi Fionalla ja Oodilla ihan oma yhteinen maailma! Kaksi muuta trikkiä seurasivat visusti sivummassa..


Fionan the leikkiasento
Painitaanko??

Lenkin jälkeen junailtiin vielä illalla Toijalaan (kiitos Mia vielä kyydistä!). Olin taas kerran superylpeä koirista, kun nämä jälleen promosivat shelttejä asemalla. Ei ihan eka eikä toka kerta, kun joku tulee juttelemaan koirista, kun niiden kanssa kulkee ihmisten ilmoilla. Tällä kertaa mies kahden lapsensa kanssa tuli kertomaan, että jollekin sukulaiselle(?) on tulossa samanrotuinen. Zelda istahti tyytyväisenä aitiopaikalle nauttimaan rapsutuksista, Fiona tyytyi tällä kertaa seisoskelemaan kauempana ja kyttäämään aseman vilinää. Olin siinä sitten menossa pikku kauppaan ostoksille asemahallissa, ja virittelin koiria kiinni lehtitelineeseen. Mies kysäisi, että olenko kauan poissa, kyllähän he voivat koiria pitää! Ja niin jäivät trikkitytöt pikkutytön hoiviin. Ei kuulunut yhtäkään haukkua perään, vaan siellä ne molemmat seistä nököttivät ja kyttäsivät miun perääni. Olen kyllä super tyytyväinen, että jaksoin opettaa Zeldalle tämän käytöksen aikanaan (se olikin ainoa asia, joka oikein opeteltiin BH-koetta varten), sillä nyt Fiona on oppinut sen suoraan Zeldalta. Zetan nuoruusvuosina ei olisi tullut kuuloonkaan jättää sitä kenenkään käteen saati mihinkään kiinni, riitti kun mie otin yhden askeleen sivuun, niin johan alkoi korvia piinaava kiljuminen. Pahoittelut kaikille kavereille, jotka kuitenkin olette joskus Zeldaa kiinni pitäneet esim. kaupassa käynnin ajan ;D

Koko viikonloppu vierähtikin taas hevostellessa. Lauantaina kävin jopa kahteen kertaan tallilla, iltakeikalle otettiin Sirin kanssa koirat mukaan. Koiruudet joutuivat odottelemaan karsinassa hetken aikaa, kun käytiin varsaa ja toista ponia taluttelemassa. Hyvin ne siellä taisivat pärjätä, heiniä eivät olleet syöneet, kumma juttu.. Käytiin vielä koirienkin kanssa maastokäppäilemässä samalla keikalla. Ja nyt huomasin toteen sen, mitä olen jo pitkään epäillyt. Fiona ei ravaa laisinkaan villapaita päällä :( Villapaita + takki yhdistelmällä se ei edes peitsaa, ravista puhumattakaan, vaan laukkaa pientä lyhyttä töpölaukkaa koko lenkin. Tekee varmaan tosi nannaa lihaksille, ai että.. Nyt sillä oli pelkkä villapaita, ja peitsasi hyvin lahjakkaasti myös vapaana, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Toivotaan siis, ettei enää tulisi kovia pakkasia!

Eilen käytiin pitkästä aikaa aksa-treeneissä! Ei ole helppoa tämäkään laji talvella - 12km hangessa rämpiminen  kutittelee kivasti omia reisiä. Mutta voipa ainakin sanoa tehneensä jotain ;) Itse treeneissä juostiin yksi ratapätkä, ei nyt ihan nollalla läpi kuitenkaan, kuten Maria asian kaavaili, hih. Kyllähän se jotenkin sujui, kun tarpeeksi väännettiin ja käännettiin.. Positiivisin ja paras asia oli kuitenkin se, että Fiona ei kertaakaan karannut! Ei edes miettinyt mitään sen suuntaista. Aivan mahtavaa.

Kun kaksi muuta kenttää tyhjenivät tyystin treenaajista, päästiin vielä tekemään hihnassa juttuja viereisille kentille. Fiona teki muutamat kontaktit, joissa itse taas mokasin. Tehtiin ensimmäinen sarja toistoja (noin viisi kertaa) 100% onnistumisella. Päätin sitten tyhmänä jatkaa, ja johan onnistuttiin saamaan virheitä.. A:lla tuli virheet ihan muutenkin. Yksi törkeä läpijuoksu (jonka koira korjasi itse ja pakitti onoffiin), sekä yksi luvaton lähtö. Ehkä vaadin liikaa siinä häiriössä, kun oli toinen koirakin vielä samaan aikaan kentällä.. Tyhmä minä, mutta virheistä oppii, eikä sitä tiedä missä mennään, jos ei välillä kokeile nostaa rimaa (kuten Jaakko ahkerasti painotti viime kesän koulutuksissaan)

lauantai 4. helmikuuta 2012

Tyynyä tyynyn perään

Tänään on ollut oikea tyynypäivä! Kerrankin mie tartuin tuumasta toimeen, ja kävin ostamassa tasapainotyynyn. Ja voin kyllä heti sanoa, että oli aivan loistava ostos! Zeldan kanssa tämä tulee varmasti tarpeeseen, nyt sen oikeasti näki jopa omin silmin käytännössä, kuinka onnetonta sen takapään käyttö on. Zelda ei kyllä handlaa yhtään kinttujaan, ja tyynylläkin se selvästi oli toispuoleinen.. Toivottavasti tämä asia korjaantuu harjoittelun myötä!

Fiona sen sijaan taisi saada uuden maisterin arvonimen. Uimamaisteriksi se nimettiin jo alta 8-viikkoisena, mutta nyt selvisi myös jumppamaisterin piilevät kyvyt. Fionalle koko tyyny on piece of cake! Pikkukoira tietty taas tarjosi pelkkää takajalkojen tyynylle nostoa, ja siitä sitten pyöriteltiin ympyrää molempiin suuntiin etujalat maassa ja takaset ylhäällä. Toiseen suuntaan sujui muuten paremmin, joten täytyy tätäkin treenata ahkerammin myös toisella puolella. Toki tehtiin myös etutassut tyynyllä ja takaset maassa samaa hommaa, sekä kokonaan tyynyllä seisomista. Alkuun jouduin pitämään tyynystä kiinni, koska sehän tärrrriiiisseeee ja väpättää joka suuntaan :D Pian Fiona kuitenkin alkoi hommaa hanskata, ja pysyi vallan mainiosti tyynyllä omatoimisesti. Tätä lisää, pikkukoirallakin oli niin kivaa!


Kyllä täällä pysyy kun vähän reenaa :)

Ai pysyy vai???

Toiset tyynyt kaivettiin pitkästä aikaa kaapista esille. Fiona ei olekaan vielä lämpöhoitoa kauratyynyillä saanut, mutta Zelda on useastikin. Aikana jolloin vielä treenattiin agilityä, lämmitin Zeldan kauratyynyillä ja hieroin jokaisten treenien jälkeen. Nyt on tämäkin tapa jäänyt, hyi minua, täytyy ottaa taas ahkerammin käyttöön. Sillä Zeldahan nauttii. Voi että se rakastaa noita tyynyjä :) Fionakin taisi tykästyä, sen verran tyytyväisenä makoili tyynyt niskassa.. Tyyny on muutenkin kätevä tapa lämmittää lihakset ennen hierontaa ja venyttelyä!

Zelda naatiskelee lämpöhoidosta..
Fionakin osas ottaa rentoutuksen kannalta.
Ja pitihän sitä itsekin testata - ei oo helppoo ei :D
(ainakaan katsella alaspäin..)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Irtiotto arjesta


Tällä hetkellä meidän arkemme tuntuu olevan sisällä kökkimistä, naksuttelua, nukkumista ja palelemista.. Lenkkeilystä ei meinaa tulla yhtikäs mitään, kun heti on koirat jäässä. Tai siis Zelda lähinnä, mutta myös Fionalla on alkaneet tassut tutista.

Kirjaimellisesti lämpimät kiitokset fyysikon näperryksille, sillä tänäpä päästiin vihdoinkin kunnon lenkille! On se kumma, kuinka ikävä lenkkeilyä voi tulla, kun sitä ei hetkeksi pääse tekemään. Olen kyllä oikeasti patalaiska sohvaperuna, mutta ainahan se houkuttaa, mikä on kiellettyä..? Mietin pitkään, jätänkö Zeldan suosiolla kotio, mutten kuitenkaan raaskinut. Zeldan tossuissa on vielä virittelemistä, ja se tarvisi toisen takin toppatakin alle (kiitos jälleen Lauran, pian se sen saakin :)), mutta näillä nyt mentiin..

Fionan tossut toimi ihan uskomatton hyvin! Kerran lähti yksi tossu jalasta ja that's it! Eikä Zeldallakaan pudonnut kuin kaksi kertaa etujaloista tossut. Selvittiin siis vallan mainiosti reissusta :) Kierrettiin vajaan tunnin lenkki, eikä kummastakaan koirasta huomannut, että olisivat olleet kylmissään. Minulla puolestani virtasi hiki selässä, vaikka kykin paikallani ja virittelin koirille tossuja sormet paljaana. Ei nää pakkasetkaan mitään mahdottomia ole, kun vaan jaksaa ja osaa varustautua..!

Pikkukoiran riemu on rajaton!
Zeldan pupupomppulaukkaa vaatteet päällä..
Kyllä näissä tamineissa kelpaa juosta :)
Fiona taas vaihteeksi(??) jossain omilla teillään..
...ja Zelda katsoo perään, mihin se nyt taas lähti!?
Asenne ratkaisee.
200mm zoomilla, juuri ja juuri vielä on koira kiikarissa..
Hieman lähemmäs zoomailtuna ;)

torstai 2. helmikuuta 2012

Fyssarin lausunnot

Tänäpä käytiin taas hoidoissa. Tai siis koirat kävi, Muffy ja Zelda. Päätin kuitenkin asetella Zeldan Fionan sijaan hoitopöydälle, ihan näistä keleistä ja viime viikon ontumisesta johtuen. Uskon ja toivon saavani pidettyä sen itse kunnossa hieronnan ja venyttelyn avulla, mutta käytiin hakemassa kuitenkin "lähtöstartti" tähän lopputalven prosessiin, eli kunnollinen jumien avaus laserrentoutuksen kera.. Nyt katsellaan ja ihmetellään, miten selvitään loppupakkasista. Jos tulee lisää ontumisia tai koira jumeilee selvästi, ei auta muu kuin viedä uudelleen käsiteltäväksi. Yritetään nyt kuitenkin selvitä, ja lupaan olla itse ahkera Zeldan hoidossa!

Otetaan ensin Fionan lausunto kahden viikon takaa.
ANAMNEESI: Fiona tulee ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Lähinnä alkutilanteen kartoittamiseen. Agilityä n 2* kertaa kuussa. Lenkit hihnassa ja iri metsässä. Peitsaa hihnassa herkästi sovittaessaan vauhtia sopivaksi, irti ollessa menee sitten täysiä. Ravaa harvoin. 
STATUS: Ulkona suoralla ja kaarevalla uralla peitsaa mielellään, ravia tarkkaan sovitetussa vauhdissa. Kaarevalla uralla oikealle taipuminen jäykempää. Tutkittaessa lannerangan loppuosa hieman kyfoottinen, lihakset jännityneet ja kireät. Oikean takajalan liikerataoja testatessa polven ojentajiin tärinää, jännittää kuitenkin vielä niin, ettei testaaminen ole luotettavaa. 
Fysioterapia:Ft tutkimus, aloitetaan lanneselän ja oikean takajalan rentouttavasta fysioterapiasta, manuaalinen käittely ja laserterapia NC.

Tässä ei siis ollut mitään ihmeempiä. Fiona on lenkkeillyt nyt ahkerasti fleksissä, vaikka sen hihnakäytöksen kannalta ei missään nimessä kannattaisi ulkoilla fleksin kanssa.. Fiona on oppinut alusta saakka siihen, että kun hihna kiristyy, mie pysähdyn, ja liikkeelle lähdetään, kun koira tulee miun luokseni ja on hiljaa. Fleksin kanssa meidän lenkit siis menee alkuun aina niin, että Fiona laukkaa täysillä narun päähän, ja kiljuu kurkku suorana. Kun hihna loppuu, ryntää takasin miun jalkoihini ja on hiljaa. Tästä laukkaa taas täysiä narun päähän ja huutaa. Juoksee taas takas. Juoksee taas eteen ja huutaa.. jnejne. En toki anna tätä kovin kauaa jatkaa, vaan otan pikkukoiran lyhyelle narulle, josta pääsee luvalla taas narun päähän - kunhan pysyy hiljaa. Onneksi tätä kestää vain muutama sata metriä lenkin alussa.. Mutta niin, itse aiheeseen: fleksissä Fiona ravaa huomattavasti enempi kuin lyhyessä narussa, joten puolensa ja puolensa taas tässäkin asiassa. Hiihtolenkillä käydessä Fiona pysyisi kivasti ravissa melkein koko matkan, mutta jostain syystä näillä keleillä ei nyt hiihtämään pääse.

Zeldan tämän päiväinen lausunto.
ANAMNEESI:Zelda on ontunut edellisen kerran kesällä sekä nyt viikko sitten.Hihnalenkillä alkanut ontumaan, levossa mennyt ohi. 
STATUS:Liikkeessä suoralla uralla oikea etujalka olkapäästä hieman sisäkierteinen, oikean takajalan astuu painon enemmän tassun ulkosyrjälle, oikean takajalan liike jäykempi.Tutkittaessa oikean lonkan ääriextensiossa eli loppuojennuksessa liikerajoitus ja lievästi aristaa, oikea kinner liikerajoitus koukistukseen eli flexioon, menee 90 asteeseen.Oikean takajalan reisilihaksisto vahvempi kuin vasen. Lannerangan rotaatio ja sivutaivutus vasemmalle liikerajoitus. Seisoo ja istuu paino vasemmalla. Kaularangassa jäykkyyttä liutustestisä vas->oik. 
Fysioterapia:Ft tutkimus, kyynärvarren koukistajien laserterapia (3500 HZ 60% teholla), olkanivelen rentouttava mobilisointi, passiiviset venyttelyt, oikean lonkan seudun laserterapia ja mobilisointi ojennussuuntaan, kintereen mobilisointi koukistussuuntaa. 
Kotiohjeeksi kyynärvarren koukistajien ja rintalihasten venyttelyjen tehostaminen, oiken kintereen liikkuvuusharjoite muokkausperiaatteella 2*pv 10-15 toistoa. Oikean kylkikaaren ja lanneselän aktiiviset venyttelyt vasemmalle taivuttaen, tuetaan oikea takajalka paikalleen, jotta koira joutuu venyttämän myös lanneselkää.
Paljon tuli siis asiaa, huh.. Mutta kuten fyssarilla todettiin, ei sillä ongelmien määrällä ole merkitystä, kunhan niihin saadaan hoitoa! Turha järkyttyä siitä, mikä kaikki koiralla on pielessä, ennemmin haluan ehdottomasti tietää kaiken, jotta asioihin voi puuttua. Ja kyllä varmasti tullaan puuttumaan. Vinohan Zelda on ollut aina, ja niin on edelleenkin. Nyt oli selvästi oikea puoli ongelmana, sekä edessä että takana (mikä on vähän outoa, yleensä menevät ristiin..) Zeldalla on vasemmassa takajalassa MUSKELIT ja oikeassa takajalassa muskelit, hih :) Pitäisiköhän tälle asialle tehdä jotain..

Fyssari muuten vahvisti saman, mitä olen itse ajatellut, tai oikeastaan piti sitä jopa todennäköisenä. Zelda kun saattaa nousta paikallamakuussa, mikä luultavasti johtuu tasan siitä, että sitä sattuu. Onneksi en ikinä ole rankaissut  koiraa tästä, sillä se olisi taas ollut pahin virhe, mitä voisi tehdä! Jossain vaiheessahan Zelda ei edes suostunut jäämään paikkamakuuseen, vaan nousi saman tien istumaan, kun jätin koiran paikalleen ja kävelin pois. Näin me suoritettiin BH-kokeen paikallaolokin - paikalla istumisena ;)

Ajattelin käydä ostamassa koirille (ja itseänikin varten, mukamas) jumppatyynyn. Sillä saisi Zeldallekin molempien takajalkojen käyttöä enempi säädeltyä. Jumppapallon päällä olen molempia paljon seisottanut, muttei se aja ihan samaa asiaa kuitenkaan. Nyt jatketaan jumppailua ja venyttelyjä fyssarin ohjeen mukaan, ja toivotaan, että koiruus menee parempaan suuntaan :) Ensi kesänä toivottavasti päästään Piiran vastaanotolle - sieltä kyllä varmasti tulee niin kylmää tekstiä, että selkäpiitä karmii, mutta mitä juuri äsken aiheesta totesinkaan: tiedot pöytään vaan! :D

PS. Fiona käyttäytyi ihan super-nätisti fyssarilla! En ois ikinä pikkukoirasta uskonut. Sehän oli melkein rauhallisempi kuin Zelda, hyvin jaksoi odotella kaksi tuntia muiden hoitojen ajan. Huippu ipana!