Ollaan taas oleskeltu Toijalassa pidemmän aikaa. Mie olen pääasiassa talleillut, koirien kanssa on lenkkeilty, mutta muutoin ne ovat lähinnä vaan olleet. Porukoilla onneksi riittää tohinaa ja tekemistä. Tässä päivänä eräänä törmättiin järven jäällä soopeliin shelttiherraan. Kysyin omistajalta, haluaisiko hän koiralleen leikkikavereita, ja tuohan oli vallan innoissaan.
Ainoa vaan, että leikistä ei ollut tietoakaan.. Fiona on kyllä ihme tapaus. Se kivahteli tälle uroolle vähän väliä. Heti jos uros seisoi miun ja Fionan välissä, kävi pikkukoira ajamassa sen pois. Zeldaa se ei saanut Fionan mielestä haistella, ja miun ei kannattanut edes yrittää silittää vierasta koiraa, Fiona olisi varmaan käynyt tosissaan kimppuun siinä vaiheessa. Ihme otus, ei voi muuta sanoa. Onneksi uros ei tästä juuri nokkiinsa ottanut, vaan kyllä ne juoksentelivat jäällä kimpassa pitkin poikin, kun mekin käveltiin eteenpäin..
Tänäpä jätettiin Zelda porukoille ja junailtiin Fionan kanssa kotio. On kyllä uskomattoman helppoa ja ihanaa olla liikenteessä vain yhden koiran kanssa. Fiona on täysin toisella tavalla hanskassa ja kuulolla kuin Zeldan kanssa kulkiessa. Voin jopa oikeasti kuvitella, kuinka nätisti ja rauhassa se käyttäytyy hoitopaikoissa, kun nyt meilläkin on sujunut elo niin auvoisasti. Ja ennen kaikkea hiljaisesti! ;) Nameja mie tungen sille naamaan lähes joka hetki, tai ainakin aina silloin, kun tiedän edessä olevan kiihdyttävän tilanteen. Ja hyvin on selvitty. Vaikka Zelda osaakin periaatteessa käyttäytyä todella hyvin tilanteessa kuin tilanteessa, jotenkin se onnistuu provosoimaan Fionaa. Zeldan mielialoja pystyn säätelemää, ja vaikka sen kiihdyttäisi tappiin esim. lenkillä, sen saa myös rauhoittumaan saman tien. Fionalla sen sijaan jää hullun kiihko päälle jo siitä, kun Zelda sanoo kerran hau, vaikkei Fiona edes tiedä, mille haukutaan *huokaus*
Toinen outo juttu on Fionan käytös yksin kotona. Mie oon aina tottunut siihen, että koirat ovat pahemman luokan perskärpäsiä. Voin sanoa, että Zelda on kotona 99% ajasta alle kahden metrin päässä miun jaloista. Se kulkee koko ajan perässä, vaikka vaan kävisin huoneesta toisessa kääntymässä, ei toivoakaan, että koira pysyisi paikallaan. Se tunkee nokkansa joka kaappiin jonka avaan, seisoo jalkojen juuressa jos olen paikallani, haistaa sukat, jotka vedän jalkaani.. Näen ja tiedän joka sekunti, missä koira on. Ja tietty Fiona aina kipittelee mukana, kun Zeldakin.
Mutta nyt kun tultiin kotio asemalta, Fiona asettautui saman tien lattialle nukkumaan. Mie sain aivan rauhassa touhuta ympäri kämppää omia juttujani, ja Fiona pysyi rauhassa. Kaikkein oudointa oli se, kun lopulta istahdin rauhassa koneelle, ja pian rupesin ihmettelemään, missä koira on?! Piti oikein käydä etsimässä, ja siellähän se nukkui olohuoneessa omassa pedissään. Ihan uskomatonta :) Toisaalta aivan ihanaa, että koira osaa olla omillaan, mutta tuntuu vaan niin hassulta, kun ei ole varjo koko ajan perässä.. Nyt Fiona kyllä tuttuun tapaan nukkuu miun kyljessäni tiiviisti kiinni ♥
Lauantaina onkin Zeldan kanssa taas rally-kisat. Jos vaikka tällä kertaa osuttaisiin paikalle oikeana päivänä! :D Ei me kyllä olla treenattu kertaakaan (mitään) sitten viime kisojen, joten varmaan seuraamisessa tulee taas ongelmia.. Mutta näillä mennään, ei oteta sitä niin vakavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti