lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pääsiäistohinat jatkuu

Kylläpä tästä tulikin kiireinen pääsiäinen, hyvä kun kerkiää kotona kääntyä ja taas ollaan menossa ;) Mie kävin ensteks aamulla ihanalla irlannincobilla Esmellä maastoilemassa. Voisiko olla enää mitään parempaa, kuin lämmin auringonpaiste, linnunlaulu, pehmeät metsätiet ja täydellinen poni alla. Jotain niin upeaa, ettei sitä voi edes selittää ♥


Tallilta kun kotiuduin, lähdettiin pikakiitoa Sirin, Laran ja Fionan kanssa pääsiäisriehaan. Fionaa kyllä jänskätti aika hurjasti tämä uusi paikka, kamalasti ihmisiä ja hyörinää ympärillä. Pian se kuitenkin tottui, ja alkoi olla taas oma säpäkkä itsensä. Treenailin muutaman pätkän siellä vilinän keskellä, ja uskomattoman hyvin tuo kuitenkin malttaa keskittyä.

Fiona ja Lara roihuavan pääsiäiskokon edustalla.

Paloaseman hallissakin käytiin kiertelemässä.

Ja pikkutytöt pääsivät ihka oikean paloauton kyytiin, jea ;)


Seuraavaksi suunnattiin Sirin ja Laran kanssa toiselle tallille, ja Lara pääsi vähän heppailemaan. Tarhassa taluteltiin ympäriinsä Bimi-forestin kyydissä. Ja Laralla oli uskomattoman hauskaa, on se vaan täysin heppahöperö kaksvuotias, hih :D (kummitätiä ei tästä tietenkään saa syyttää millään muotoa..)



Tallilta taas pikaisesti kotona käymään, koirat auton kyytiin ja kentälle. Mise, Max, Riitu sekä maltalaiset olivat myös menossa mukana. Kyllä oli taas niin kesäinen fiilis, kun aurinko porottaa ja kenttä on melkein kuiva. Mie kyllä rakastan niin suuresti meitin treenikenttäämme Toijalassa. Jos ei täällä muuta kivaa ole, niin siitä kyllä on kiittäminen. Lisäksi tuo on yksi parhaimmista kuvauspaikoista ikinä ;)

Ei se paljon auta, että rima on 15cm, jos koira kuiteskin hyppää viis metriä...



Hmm, tuolla kipossahan taitaa olla namia. Juu, kyllä siellä on namia.



Kyllä se vaan taitaa täysverinen agility-koira olla... Jotenkin muistaisin nähneeni Netta-mummosta ison vinon pinon samanmoisia kuvia ;)



Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain.. Kohti auringonlaskua ♥




Kyl mä nyt tän osaan.



Minihyppy Zetalle, kun ei jaksa kaivaa hypyn muita lautoja varastosta ;)



Ja vielä ihana kuva Ritu-Rätystä!



Loput treenikuvat täällä.

Fifin ja Zetan kuvat copy Siri Tuominen.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kevät on tullut!

Sillä nyt se on kruunattu virallisella kevätlenkillä ;) Käytiin jälleen Sirin ja koiruuksien kanssa rämpimässä Toijalan (tai oikeastaan Kylmäkosken, vaikka yhtä suurta Akaatahan tässä ollaan) perämettissä. Kolme tuntia ja vartti meni yhteensä lenkkiin. Huisia, niin ihana auringonpaiste ja ihanat maastot, että mitäpä muutakaan pääsiäisenä voisi toivoa.

Kuvakavalkadia matkan varrelta :)

Sirin Ka on suoranainen tila-ihme:



Pehmeässä kangasmaastossa on hyvä käppäillä:



Kilpop Ålga eli Mise:



Kilpop Black Jerry Jr eli Max:



Kilpop Anniina eli Riitu:



Kaikki kasassa :)



Vesipeto as usual



Metsäteillä hölköttelyä...



...tyylikkäitä ja vähemmän tyylikkäitä ojien ylityksiä...



...lintujen paimennusta lammen rannalla...



...auringonottoa laiturilla...



...ja vielä spurttailua hiekkabiitsillä, jiihaa!!











Vesileikkejä unohtamatta ;)







Kaikki kuvat täällä.

Naama naantalin auringolla

Aloin tässä itsekin pohdiskella, että miten koko ajan vaan tekee mieli hehkuttaa. Mie oon jälleen kerran niin super-onnellinen ja ylpeä koirista, ettei parempaa fiilistä vois ollakaan! Sitten tajusin, että ehkä se johtuu ihan siitä, kun Fiona oppii niin hurjan nopeasti. Nuoren koiran kanssa kun kaikki tulee koko ajan uutena. Ja aina se jaksaa yllättää, kuinka hurjasti se on taas edennyt. Siitä siis nämä jatkuvat huippufiilikset. Eihän Zeldan kanssa ole vuosikausiin ollut vastaavia tuntemuksia. Joo, kyllähän sekin tekee välillä aivan timantisti, mutta ei siitä samalla tavoin itse ylläty, toisin kuin Fionan aivan silmissä nähtävästä etenemisestä.

Käytiin siis taas kentällä. Tuossa jokunen päivä sitten erehdyin päästämään Fionan vapaaksi kentällä tokoillessa. Ja juu, eipä olisi kantsinut. Se singahti suoraan puomin kontaktin luo haukkumaan (samalla meiningillä kuin putkille), etutassut puomilla. Eikä kiinnostanut tulla takaisin. Tästä vaan totesin, että kuinka tajuttoman hyvä muisti koirilla onkaan! Herraisä suorastaan. Fiona on mennyt puomia kentällä viimeksi yli puoli vuotta sitten, alle 5-kuukautisena. Sen jälkeen se ei ole yhtäkään puomia kiivennyt missään. Ja nyt koko talven kentällä käynnin tauon jälkeen se muisti sen aivan suorilta - tonne!!! Uskomatonta. Jätettiin siis puomi ottamatta, yllättävää ;)

Eilen sen sijaan oli toinen meininki. Ollaan nyt muutama kerta kuljeskeltu puomin ohi hihnassa niin, etten ole päästänyt Fionaa sen lähelle. Eilen taas käveltiin puomin likellä, ja Fionahan yllätti: se pomppasi puomin kontaktille suoraan onoffiin! Mie tuijotin haavi auki, kunnes tajusin kehua, palkata ja vapauttaa. Näin sitten alettiin treenata onoffeja puomilla, kannoin alastulon yläreunaan, käskyllä kontaktille ja vapautus. Ei voi taaskaan muuta kuin ihmetellä. Se ihan itse, ilman pienintäkään vihjettä osasi yhdistää puomin kotona tehtyihin kontaktiharjoituksiin. Mieletöntä :) Ja teki vielä niin nätisti ja keskittyen kaikki alastulot, jee!

Siirryttiin vielä hyppytreeneihin, ja päästin taas lopulta Fionan irti. Yritettiin tehdä hyppyjä hihnan kanssa, mutta eihän siitä tullut hevon peetä. Aikani turhauduttuani päätin kokeilla, ja piski irti. Kerran se lähti huitelemaan, omille teilleen haukun säestämänä ympäri kenttää. Puomi ei enää jaksanut kiinnostaa, eikä näköpiirissä ollut yhtikäs mitään muutakaan kivaa. Aikansa se juoksi ja haukkui, mutta kun ei tosiaan ole mitään haukuttavaa, niin pian jo tultiinkin ihan itse tarjoamaan, josko tehtäis jotain ;) Toisen kerrankin meinasi lähteä, mutta kun huusin perään "treenataan", niin tämähän tuli heti täpäkkänä takaisin, jes.

Tajusin napata pienen videonpätkätkin treeneistä:



Videolla on myös Zeldan vika treenipätkä. Jonka kyllä melkein olisi voinut jättää laittamatta, sen verran, köh, epämääräistä touhua. Tein tuohon loppuun pitkän seuraamispätkän ilman katsekontaktia ja ilman palkkaa. Ja se näkyy. Ihan lopussa on vielä tosi hämärää sähellystä leikkimielellä, päätin lennosta kokeilla, muistaako Zeta enää mitään koiratanssijuttuja :D Ja kyllähän niitä sieltä tuli, kun vähän haettiin, molemmat..

torstai 21. huhtikuuta 2011

Agia kertaa kaks

Vika työpäivä takana, hii-o-hoi! Tosin enpä tiedä, pitäisikö tässä hihkua riemusta, kun ei enää tarvitse raahautua tehtaalle, vai itkeä pillittää, kun rahantulo loppui.. No, katsellaan ehkä sitten kesällä uudelleen, jos ei oman alan hommia tipu.

Tämän blogin pisimmän päitystauon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Viime sunnuntaina oli pentuagin vika kerta. Ja Fiona oli ihan pro!! Siis voi vitsit taas mikä suoritus pikkupiskiltä. Mie jouduin vielä menemään yksin, kun ei kukaan päässyt kaveriksi mukaan, ja vähän jo harmittelin, saadaanko kunnolla mitään tehtyä.. Mutta mitä vielä. Mie sain tehtyä yksinäni ihan kaiken mitä vaan halusin! Fiona oli kuulolla superhyvin, odotti joka kerta lähdössä, kun mie edistin ja tehtiin jopa vähän vaikeampia hyppykuvioita kädestä palkkaamalla. Muutoin käytin lähes kaikessa palkkana namikippoa, sinne on niin helppo lähettää koiruus ja napata kiinni, kun se syö nameja ;)

Tehtiin myös Päivin kanssa kaikenlaisia harjoituksia. Ekaa kertaa mm. hyppyjä kolmella, hieman kaarevassa linjassa, olevalla hypyllä. Lopussa jopa lähdettiin yhteislähdöllä, niin ettei Fiona nähnyt namikippoa. Mie jo epäilin, että miten ihmeessä saan koiran irtoamaan minusta kauemmas ja kaikille hypyille, mutta mitä vielä, sehän singahti salamana esteille, kun päästin koirasta irti :D Ja Fiona tosiaan teki myös vapaana jos jonkinlaisia harjoituksia. Toki aina niin, että heti kiinni, kun on esteet suoritettu...

Seuraavan kerran käytiinkin jo tiistaina taas SportDogParkissa treenaamassa, paikkailemassa Päivin muussa ryhmässä väliin jääneitä pentukurssin kertoja. Hallille mennessäni siellä olivatkin Jani ja Jedi sekä Päivi ja Piru treenaamassa. Tähän perään alkoi tosiaan tuo ryhmä, mihin meidän piti mennä, mutta kun kaikki muut radat olivat vapaina ja Jani hallilla, niin tuo tulikin meidän kanssamme treenailemaan toiseen päähän hallia. Kiiiitos Jani!!

Muuten sujui taas todella superisti. Mutta. Ei pitäisi ahnehtia. Fiona teki taas ilman hihnaa muutamat hyppyharjoitukset, ja eiköhän tuo sitten karannut kesken (ilmeisesti liian vaikean) hyppykuvion. Täyttä kiitoa ja isoon ääneen kiljuen pikkupiski kirmasi putkien ympärille räkyttämään. Eikä tietoakaan, että tulisi takaisin... Kaiken huipuksi käänsin kahden putken suut alas, mutta toisessa päädyssä olevan putken jätin auki - eiköhän Fiona bongannut sen ja suorastaan syöksyi toiseen päähän kenttää ja suoraan putkeen. Voi v******* - kyllä tekis mieli hakata päätä seinään, tyhmä minä. Toisen kerran Fiona otti ja karkasi lähdössä, kun sanoin sille odota. Sinne meni, eikä takaisin kuulu. Tämän jälkeen tehtiin jokainen juttu hihnassa. Kerran vielä yritti karata lähdössä, heti kun sanoin odota, niin peppu ylös ja oikein hyökkäsi pois paikalta, mutta onneksi hihna nappasi kiinni ja palautti pikkukoiran maan pinnalle. Saas oikeasti nähdä, koska se pystyy vapaana tekemään mitään muuta kuin putkia..

Vaikka voisi sen verran hehkuttaa putkien ohittamista, mitä itse treenasin sunnuntaina. Otin suorassa linjassa hypyn ja pussin. Tässä puolessa välissä oli suoraan avonainen putken suu tyrkyllä. Hihnassa se sinne yritti välillä singota, muttei tietty päässyt. Sitten kun tehtiin oikeasti vauhdilla hyppy ja pussi, niin kyllä vaan pussi imi niin paljon, että sinne se sujahti putken sijaan. Onnistui muuten tässäkin yhteislähdöt, hyvin irtoaa pikkupiski pussiin, vaikka mie tulen jossain takana perässä :)

Keinu sujuu myös nykyään vallan mahtavasti! Ollaan tehty se kokonaan takaperoisesti, ensin kontaktille nostamalla ja siitä lasku. Sunnuntaina aloin siirtää koiraa aina vähän kauemmas keinun päästä, niin että se itse käveli pari askelta päätyyn saakka ja sitten laskettiin. Tiistaina sitten päästiin jo maahan saakka, ja nyt Fionalla on suorastaan imu päällä keinulle, ja vauhdilla se juoksee päätyyn. Lasku on vielä tehty hitaasti ja nätisti ilman kolahdusta.

Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa. Tosin ihmettelen vähän, mitä meidän treenaamisistamme mahtaa tulla jatkossa. Mie tarvisin aina jonkun viereen katsomaan, kun yksin tekeminen tuntuu aina menevän epämääräiseksi sähellykseksi. Että pitäisikö mennä uudelle Päivin kurssille, tai käydä aina vaan Jattilassa kavereiden kanssa tai ehkä Janin kursseilla Toijalassa..? Jaa-a, kun nyt ensin tietäisi edes sen, missä suunnalla Suomea vietetään kesä. Ihanaa kyllä, kun kaikki suunnitelmat on täysin auki.

Sain Zeldallekin vihdoin varattua ajan ortopedille. Sekin jäi aiemmin väliin töiden takia, mutta nyt on toukokuulle aika tiedossa. Olisi niin ihanaa saada tuo koira vihdoinkin kuntoon, ja siihen tähdätään kaikin keinoin.

Zeldalla itsellään ei aina ole ihan muistissa, että se on kipeä... ja kun en viitsi heitellä sille palloa noudettavaksi, niin heittelen sitten vaan koppeja. Tyyli on lähes yhtä hyvin hanskassa kuin pentunakin ;)

Zelda ehkä vajaan vuoden..??



Ja nyt seitsemän veenä:




sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Voi apua mikä laiskotus

Nyt olis kyllä hatunnoston paikka. Kaikille niille, jotka käyvät töissä, hoitavat kotia (mahdollisesti lapsiakin), harrastavat jotain, ja vielä treenaavat koirien kanssa. Mie en pystyisi näistä varmaan edes kahteen.. Tai ainakin näin äkkiseltään tuntuu mahdottomalta.

Osaa kyllä viedä mehut tuo töissä käyminen. Liekö sitten aamuherätykset vai mikä, mutta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi enää iltaisin. Tosin aina Toijalassa oleilleissa treenaaminen on ihan minimaalista kotosalla, kentällä ainoastaan saadaan jotain oikeasti tehtyäkin (kun vaan ensiks pääsis sinne kentälle..) Kaiken huipuksi mie tulin vielä kipeäksi. Kuumeessa ja flunssassa makoillaan kotona, aaargh. Se sitten viimeisestäkin tarmokkuudesta tehdä mitään koirien kanssa.

Sen sijaan miun vanhempani ovat melko kiitettävästi aktivoituneet koirien kanssa. Varsinkin Fionan. Tähän saakka kun molemmat (varsinkin iskä) ovat lähinnä vihanneet pikkukoiraa, kun se räkyttää jatkuvasti. Joku on tainnut mennä kertomaan tämän Fionalle, koska se on muuttunut lähes hiljaiseksi. Uskomatonta.

Minua suoraan sanoen pelotti mennä töihin viime viikolla, kun jätin koirat isukin kanssa keskenään kotio koko päiväksi. Annoinkin selkeät ohjeet siitä, että Zelda täytyy käyttää aamulenkillä, mutta Fionalle riittää, jos kerran pari käyttää sen hihnassa takapihalla pissalla. Nuo kun eivät ole juurikaan Fionaa lenkittäneet, kun se kiskoo ja huutaa (ainakin silloin kauan sitten, kun ovat sen kanssa ulkona käyneet). Maanantaina sitten töissä nähtiin isän kanssa pikaiseen, kun minulla loppui ja tuolla alkoi duuni. Siinä sain kuulla, että koirat olivat olleet pari tuntia pihalla isän kanssa, ja Fiona oli ollut ihan hiljaa. Vaikka naapurin koirakin räkytti pihassa, niin Fiona ei ollut päästänyt pihaustakaan. Wtf??!

Ja sama kuvio on toistunut lähes joka päivä. En voi käsittää, mistä tämä johtuu?? Ainoa selitys taitaa olla meidän haukkumattomuustreenimme hallilla. Olihan pikkukoira viime agitreeneissäkin hiiren hiljaa. Lisäksi olen itse käyttänyt Fionan nyt pari kertaa hihnan päässä pihalla pissalla, jotta näkisin miten homma toimii, ennen kuin menin töihin ja jätin pissatuksen vanhempien vastuulle. Jotenkin se on nämä nyt yhdistänyt, että pihallakaan ei saa haukkua..

Vaikka on kyllä hauska katsoa, kun isukki ihan tohkeissaan touhuaa koirien kanssa. Leikittää ja riehuttaa niitä, ja varsinkin Fionaa palkkailee ahkerasti makkaralla, kun tekee luoksetuloja ym. Kiellän kyllä varmaan kolme kertaa päivässä syöttämästä koirille herkkuja, jotenkin kun niillä on aina tapana paisua Toijala-vierailujen aikana. Mutta ehkä tässä tapauksessa on parempi antaa tuputtaa nakkeja naamaan. Ja onhan se niin, että nameilla ei voi saada juurikaan vahinkoja aikaiseksi, toisin kuin liialla rankaisulla.

Lisäksi toinen aivan käsittämätön juttu tapahtui tällä viikolla, ja vielä kahtena päivänä: Fiona on kakannut sisälle. Se on ollut jo yli puoli vuotta sisäsiisti, ja nyt tällaista. Siiiiis...?? Maanantai-aamun voin ehkä juuri käsittää. Mie tosiaan heräsin töihin viideltä ja tietty koirat nousivat samalla. Käytin Fionan pihassa pissalla ja lähdin duuniin. Porukat heräsivät joskus muutaman tunnin kuluttua. Fiona oli koko aamun ihan hoo moilasena, eikä tiennyt miten tässä nyt pitäisi toimia. Kai sillä meni pasmat niin sekaisin, ja kun miekin lopulta katosin, ettei tajunnut pyytää ulos?? Ihmettelen silti suuresti. Seuraavana päivänä oli myös tehnyt kakat joskus aamupäivästä sisälle. Tosin nyt aloin jo epäillä ruokaakin, koirat kun saivat pitkästä aikaa neuta. Lisäksi käytin Fionan edellisenä yönä kakalla, kun se herätti yöllä ja pyysi ulos. Maha siis saattoi olla jokseenkin sekaisin neusta. Nyt on taas ollut siisti, enkä näiden kahden päivän jälkeen ole mitään vatsa-ongelmiakaan havainnut, vaikka neun syönti jatkuu.

Mutta on nuo koiratkin vaan outoja otuksia, yritä nyt sitten keksiä, mistä alkoi yhtäkkinen hiljaisuuden aikakausi ja miksi on tehnyt sisälle. Ehkä juuri tällaisten asioiden takia elämä koirien kanssa onkin niin jännää ;)



Keppimaakari ylpeänä saalistaan


Iso suu pieni koira


Salakuvausta ikkunan läpi ;)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Reenivideo

Kerrankin lyhyt postaus :)

Nyt ei pysty ei kykene analysoimaan ja setvimään tarkemmin. Osaa olla vähän rankkaa tuo viideltä töihin herääminen, ja tähän treenireissuunkin meni aikaa kolme tuntia, kun se kävellen suoritettiin. Väsyttää.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Nyt saa hehkuttaa!!

Ei vois enää juurikaan pätevämpää koiraa olla kuin pikku-Fiona. Siis vautsi mitkä treenit, uskomatonta! Täysi muutos verrattuna kahteen aiempaan kertaan SportDogParkissa. Eli kyllä vaan on tuottaneet tulosta säännölliset vierailut Jattilan hallilla. Kiitos näistä Lauralle ja Marialle =) Jatketaan samaan malliin!

Fiona oli hiljaa. Siis ihan oikeesti. Se oli hiljaa. En voi uskoa... Mutta niin se vaan oli. Tietty pari kertaa yritti haukahtaa, mutta terävällä pienellä komennolla hiljeni saman tien. Mentiin vähän etuajassa hallille, ja siellä oli vielä kaksi kenttää tyhjänä, joten päästiin sisään melko rauhaisaan ympäristöön. Varmasti tämäkin osaltaan auttoi keskittymistä. Siri ja Lara olivat meidän mukanamme treeneissä, ja tämähän auttoi aivan valtavasti. Saatiin vaikka mitä tehtyä! Kiitti Sirppis! :) Otettiin uuden näköistä, vähän haastavampaa rengasta kuin Jattilassa, namikipolle lähetyksenä. Päivin avustuksella tehtiin pussia. Sitä tosin vaan muutama toisto, kun tuppaa olemaan näitä kiihdyttäviä esteitä. Lisäksi tehtiin keinua. Hyppyjä ekaa kertaa kahta hyppyä peräkkäin, sekä suoralla linjalla että hieman kaaressa olevia. Kaikki sujui vallan mahtavasti!

Hihna kyllä rauhoittaa kummasti, ei voi muuta sanoa. Fiona malttaa odottaa lähdössä, kun mie edistän esim. hyppysuoralla ja renkaalla. Tekee kuitenkin vauhdilla ja sinkoaa namikipolle. Kaikki siirtymät kuljettiin taas sylissä, ja välillä koiruus kävi autossakin lepäilemässä. Ei parane antaa yhtään mahdollisuuksia omatoimiseen kiihtymiseen, vaan kun koko ajan ollaan niin sanotusti "hanskassa", pysyy koiran pääkoppa kasassa.

Nyt ei kolmeen viikkoon päästäkään Jattilan hallille treenimään, kun oleillaan hetki Toijalassa. Täytyy sen sijaan käydä omalla kentällä touhuamassa, ja toivoa, että Fiona muistaa käytöstavat jatkossakin =) En voi kyllä muuta kuin ihmetellä, kuinka huisin nopeasti on tapahtunut tämä käyttäytymisen muutos pikkukoirassa..

Loppuun vielä Sirpa Saaren nappaama kuva pikkuneidistä erikoisnäyttelyssä. Tuomari on viereisessä kehässä juttusilla toisen tuomarin kanssa, ja Fiona vaan poseeraa niin nättinä :)


lauantai 2. huhtikuuta 2011

Reeniä reeniä siellä sun täällä

Ja taas myö oltiin aamulla superreippaita, kun kasin jälkeen suunnattiin hallille Teklan ja Marian kanssa. Tällä kertaa vaan muutamat muutkin olivat päättäneet viettää lauantaiaamun treenaten, sillä hallillahan oli porukkaa. Jopa astetta enemmän. Kaikki kentät olivat täynnä (siis meiän saapumisen jälkeen) ja yksi paikalle tullut treenaaja joutui odottelemaan hallin pihassa, että pääsisi sisälle tekemään..

Otettiin siis ensin sellaisia koiria, jotka kestävät häiriöt. Zeldan tekeminen oli taas jostain tuutista. Yritin jopa pitää sen hetken aikaa pelkästään hengailemassa kentän laidalla, mutta eipä tuo auttanut mitään kierrosten laskuun. Toinen vaan lentää ja huutaa. Okei, ei mitään verrattuna Fionaan, koska Zeldanhan toki saa tiukalla kurilla ja nameilla hanskaan, mutta silti. Heti kun tulee vähänkin vapaata, on koira jossain ihan omalla rinksallaan ympäri kenttää. Toki olen tyytyväinen, että virtaa riittää, mutta mistä ihmeestä tämäkin virtapiikki taas sai alkunsa..? Ja näin äkkiseltään, tähän saakka kun Zelda on tehnyt tosi nätisti ja keskittyen hallissakin. Ota noista nyt selvää.

Fionallekin ajattelin ottaa vähän häiriötreeniä. Ajatukseksi se oikeastaan jäikin.. Hallissa oli siis muutama koira tekemässä. Treenattiin ihan vaan halliin sisälle menoa sylissä. Mie avasin oven, Fiona sylissä, ja heti kun se alkoi kiljua peruutin ulos ja ovi kiinni. Välillä ei päästy edes ovesta sisälle, kun kiljuminen alkoi heti kun tartuin ovenkahvaan. Välillä käytiin menestyksekkäästi jopa seisomassa hallissa, syöttelin namia sylissä koko ajan ja Fiona tapitti agilityä. Mutta söi namia. Jes. Yritin jopa laskea pikkukoiran maahan, mutta tämä oli jo aivan liikaa vaadittu. Kiljuminen alkoi heti ja namia ei huolinut suuhun vaikka kuinka olisi tarjonnut.. Ei edes possunkieltä!

Myöhemmin halli jo vähän tyhjeni, ja meidän lisäksemme paikalle jäi vaan rauhallinen ja melko äänetön whippetti. Mentiin siis Fionan kanssa toiselle kentälle, yksi tyhjä kenttä jäi väliin. Nyt pikkukoira oli melkoisen hyvin kuulolla. Ei läheskään niin aktiivisesti kuin yksin ollessa, mutta saatiin hommia tehtyä. Lähes maassa olevaa rengasta suoritettiin taas varsin taidokkaasti.

Treenin jälkeen suunnattiin kentältä suoraan asemalle ja junailtiin Toijalaan. Täällä mie kävin vielä illalla koirien kanssa kentällä, joka totta vie, on jo lähes sula, mahtavaa!!! (kenttä on aurattu kokonaan, ihana auraaja, kiitokset sinulle kuka lie oletkaan) Fionan kanssa tehtiin ensin pelkkää kontaktista naksuttelua. Sen jälkeen päästin piskin irti ja sehän jäi miun luokseni vielä vapaa-käskyn kuultuaankin :) Sitten tokoteltiin vapaana, ja hyvin oli koiruus mukana.

Välissä Zelda kävi tekemässä tokoilua, ja samalla roudasin yhden hypyn kentälle. Fionan kanssa siis hyppyä treenaamaan. Alkuajatus oli pitää se vapaana ja palkata lelulla, mutta tämän totesin varsin pian täysin mahdottomaksi. Ei ole pienintäkään järkeä palkata Fionaa lelulla, koska se on jo valmiiksi niin kiihdyksissä. Lelupalkka tietty vaan nostaa virettä. Namit siis kehiin ja koira hihnaan. Namikipolle lähetyksenä saatiin tehtyä täydellisiä hyppysuorituksia. Lähdöt istumisesta ja hyppy luvalla. Tämän lisäksi vielä pari siivekkeiden kiertoa ja hyppy takaisin päin. Hyvin sujui ja Fionalla viretila pysyi maltillisissa lukemissa. Näin siis jatketaan treeniä, kunnes koiruus oppii hallitsemaan oman mielensä riittävästi vapaaksi pääsyä varten..

Huomenna olis taas edessä agin pentukurssi. Kääk. Jos kaikki menee jälleen ihan överiksi, taidetaan suosiolla lopettaa kurssi kesken. Agin häiriössä käyminen kun tuntuu olevan tällä hetkellä enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Vaikka siedätystä toki kaikki, ja olenhan sen välillä saanut kurssillakin kivasti hanskaan. Katsellaan ja ihmetellään ;)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Touhupäivä

On se kumma, että silloin, kun lähdetään koirien kanssa kahdeksan jälkeen treenaamaan, ei ole mitään ongelmia kömpiä sängystä ylös, mutta kun luento alkaisi kymmeneltä, sen ohi onnistuu kyllä nukkumaan varsin helposti.. Hmm..

Joka tapauksessa oltiin taas aamusta Marian kanssa halleilemassa. Fiona oli aikas huippupätevä! Se teki taas hihnassa, ja pieniä alkuvikinöitä lukuunottamatta oli tosi hyvin hanskassa. Ihanaa! Eka treenipätkä oli sarja eri osissa hallia suoritettavia tehtäviä: perusasentojen siirtymiset (mie olin itse kyykyssä, lopussa kokeilin muutaman seisaalteen), sivulletulo ja vähän seuraamista, paikalla istuminen (ja se pysyi, vau :D), sekä uus temppu eli kieriminen. Nämä tehtiin eri osissa hallia, välissä siis aina siirtyminen paikasta toiseen. Ja tästä heti ulos. Pikainen käynti siis sisällä, koko ajan koira kontaktissa ja hommien tekemistä. Tällä hetkellä ainoa toimiva vaihtoehto Fionalle..

Toisessa pätkässä pikkukoira teki keinun alastuloa. Nostetaan siis laudalle, ja lasketaan alas. Ei enää mitään ongelmaa, hartaudella söi nameja myös keinulla seisten. Ja katsekontaktista luvalla pois. Lisäksi tehtiin yhtä hyppyä koiruus fleksissä, niin että Maria piti sitä kiinni. Mie käskin kakaran istumaan ja se pysyi aivan mielettömän hyvin. Pystyin kävelemään hypyn sivulle ja käskyllä vasta mentiin yli, palkka kädestä. Mahtava suoritus, ottaen huomioon, millaista oli meininki vielä muutama kerta sitten.

Kolmannella kerralla Fiona teki keppien pujottelua verkoilla. Neljää keppiä ainoastaan ja ekaa kertaa. Ensin ei pikkukoiruus meinannut astua keppien raudan yli, mutta pian kun hiffasi homman, sehän alkoi jo pujottelemaankin. Ja vauhdilla vilahti kepit verkkojen välistä. Taidan sittenkin opettaa verkoilla enkä kujalla, jos vaan saan jostain kotio verkot kehiteltyä. Niiden kanssa on niin loistava treenata vedätystä tai lähetyksiä, sekä vaikeita keppikulmia, kun koira tekee väkisin aina oikein. En vaan tiedä, mahtaako Fionalle saada ohjureita avuksi, kun se on niin pieni... Kuinka alas ne saa?? :D Eli täytyykö tehdä suoraan verkkojen poisto. Tässä kohti voisin taas peräänkuuluttaa kokemuksia verkoilla tai kujalla opetuksesta!? Etenkin, onko kukaan testannut molempia? (eri koirille tietty)

Zeldan touhu oli taas jotain järkyttävää. Kun Fiona tekee hyvin ja rauhassa, niin Zeldalla keittää yli ja lujaa. Luin juuri TamsKin jäsenlehdestä Koiranleuasta jutun Riitta ja Pekka Korrin koulutuksesta. Koulutus oli kilpailuihin painottuva, ja siellä oli näemmä tullut esille niinkin yksinkertainen asia, mitä itse harvemmin tulee ajateltua: kisatilanteen tulisi olla koiralle samanlainen kuin treenien. Koira viritetään jotenkin treeneihin, tai kokeeseenkin. Ja tämän tulisi aina tapahtua samoin. Jos koira on tottunut odottamaan tunnin omaa treenivuoroaan muiden tehdessä hommia, on se myös kisoissa tuotava tunniksi kentän laidalle. Jos taas koira otetaan suoraan autosta kentälle, ei sitä kisoissakaan voi istuttaa alkuun kentän laidalla.

Zeldalla tämä käytäntö on muuttunut viime vuosina. Mehän ollaan aina käytännössä menty joka paikkaan jalan tai pyörällä. Eihän miulla ollut edes ikää ajokorttiin koiran saadessani. Ja kentällä käytiin ekasta kesästä alkaen viikottain. Joten Zelda on pennusta saakka oppinut siihen, että on koko ajan miun käsissäni. Sekä tokossa, agilityssä, että näyttelyissä, voisi sanoa. Tokokisoihinkin on menty pyörällä, ja tällöin odotettiin noin kaksi tuntia omaa vuoroa.. Kentän laidalla istuen siis.

Nykyisin kuitenkin, kun miulla on usein auto käytössä tai kuljetaan kavereiden kyydillä, on tilanne muuttunut. Ja etenkin, kun Fiona astui kuvioihin. Käytännössä aina Zelda tulee suoraan häkistä/autosta hommiin. Kuten tänäänkin hallilla. Ja siitä kuvittelisin johtuvan tuon ylipursuavan energian. Ensin täytyisi rauhoittaa koira pelkällä hengailulla kentän laidalla. Itse asiassa mietinkin nyt, kummin tekisin kisoissa. Viime kokeessa otin koiran suoraan autosta (miinus lenkit ja pikaiset treenit) kehään. Ja silloinhan se nollasi seuraamisen aivan törkeällä ylivireellä. Olisi siis ehdottomasti pitänyt antaa koiran ensin jonkin aikaa katsella kisapaikalla mitään tekemättä. Toisaalta joskus taas kisoissa on ollut pahakin alivire pitkän odottelun seurauksena. Vaikea kysymys, johon en ihan äkkiseltään osaa lähteä hakemaan vastausta... Fionan kanssa ehdottomasti pyrin aina siihen, että saan sen autosta suoraan hommiin. Autottomalle tämä on tietty hieman haastava suunnitelma, mutta jätetään sitten sellaiset reissut väliin, joihin ei autolla päästä tai saada häkkiä mukaan. Ja that's it.

Zelda siis teki (tai ainakin yritti tehdä) seuraamisia sekä liikkeestä seisomisia. Vertin kanssa otettiin alkuun 3 ja ½min paikallamakuu piilossa. Zelda nousi kerran, pentele sentäs. Loppuajan pysyi hienosti. Zeldan paikallamakuukin on suuresti kiinni sen kunnosta. Olen huomannut selvästi, että lähtee jo perusasennosta, pysyykö se vai ei. Zelda mieluusti menee maahan vinoon, niin että toinen etutassu on edempänä. Melko varmasti johtuen sen jumeista, vino koko koira ;) Sitten, kun saan koiran aivan suoraan maahan, tällöin se myös pysyy. Kisoissa täytyykin muistaa katsoa todella tarkkaan, että perusasento on viivasuora, jotta myös maahan meno olisi todennäköisemmin suorassa..

Pitkästä aikaa treenitiin myös hyppy ja hyppynouto. Zelda jää hypyn jälkeen istumaan tosi lähelle lautaa. Niin, että juuri sen pääsee hyppäämään takaisin. Koskaan se ei kuitenkaan ole osunut lautaan, ja kisoissa tämä on kympin liike, joten en ala sitä fiilaamaan mihinkään suuntaan. Koira sen kuitenkin osaa nykyisellään, joten ei mennä sotkemaan. Vaikka tänäpä Zelda tarjosikin yhteen pötköön hyppy - hyppy - sivulle. Täytynee palkata vähän useammin sinne esteen toiselle puolen istumisesta ;) Hyppynouto on selvää kauraa, oikein naurattaa, miten tuollainen liike voi tulla voittajaan. Kun koira osaa hypyn ja noudon, ei sille tarvitse opettaa mitään. Viskaa vaan kapulan esteen yli ja Zelda ainakin hyppää esteen täysin automaattisesti. Näin teki ekalla kokeilukerralla ja näin on tehnyt aina. Hoh. (sitä en vaan ymmärrä, MIKSI pitää antaa kaksi käskyä ja vielä ennen hyppyä?? siis oikeestiko menee pisteitä vaan yhdestä käskystä?? en mie sano muuta kun hae, millä ihmeellä sotket siihen toisen käskyn mukaan?? täytynee ehkä lukea säännöt uudelleen)

Treenin jälkeen lähdettiin Teklan luo lenkkeilemään. Mukana oli seitsemän sheltin sakki: Vertti, Quru, Fiona, Zelda, Netto, Alma ja Viiu.



Lenkkikuvat löytyypi täältä!

Ja lenkin päätteeksi jäätiin vielä Zeldan ja Fionan kanssa Teklalle kyläilemään. Napsin kuvia pian 1v-synttäreitään juhlistavasta Vennistä :) Onnea Vennille!



Sekä onnea myös Qurulle, joka juuri saavutti vuoden iän:


Funnytail Kir Royal